Tea Karvisen kansallispuistoilta 3.3.2020 veti Virran Kaleva-salin täyteen väkeä. 110 päinen yleisö pääsi kansallispuistokierrokselle loistavien kuvien ja tarinoiden myötä. Kaikissa 40 kansallispuistossa käytiin muutaman kuvan kanssa. Esityksen päätteeksi nähty video sai viimeistään kaikki vakuuttuneiksi kuinka kauniissa maassa me oikein elämme.
Pöllöretkelle 6.3.2020 lähti kahdessa ryhmässä viitisentoista autokuntaa ja 40 henkilöä. Vaikka sää oli täydellinen – tyyntä, tähtikirkas taivas ja pari astetta pakkasta – ensimmäisillä kuuntelupaikoilla huomattiin yllättävän häiritsevä ääni. Lähes joka pysähdyspaikalla ojissa lorisi vesi. Kakkosryhmässä Kuurmanpohjassa kuultu helmipöllö jäi ryhmän etupäässä kuulematta, koska siltarummun voimistama veden lorina peittosi vaimeana kuuluneen puputuksen.
Muita pöllöjä kakkosryhmä ei enää kuullut, mutta elämykset tarjosi ryhmän yli lentäneet joutsenet. Ensin joutsenten ääni kuului vaimeasti vähän koiran haukahdusta muistuttaen. Sitten ääni kuului jo tunnistettavasti ja lopulta siipienkin havina kuului voimakkaasti yön hiljaisuudessa. Vaikka linnut lensivät ohi läheltä ja oli täysikuu, valkoiset linnut eivät erottuneet mustalta taivaalta.
Ykkösryhmän korviin kantautui toinenkin helmipöllön puputus ja osa porukasta kuuli myös huuhkajan. Lopuksi kokoonnuttiin Ollinmajalle munkkikahveille ja makkaraa paistamaan. Oppaina toimivat Juha Juuti, Liisa Laitinen, Timo Tikka ja Juha Jantunen.
Vuoksen lintukävelyn 15.3.2020 aamu oli aurinkoinen, mutta puuskittainen tuulinen ja pikkupakkanen alkoi nopeasti nipistellä poskipäissä. Kymmenen osallistujaa käveli aluksi Varpasaareen. Talvisten vesilintujen lisäksi nähtiin kaksi laulujoutsenta ja muutama kanadanhanhi lennähti nurmikolle ruokailemaan. Merimetsoja kalasteli virrassa ja lopulta nähtiin yksi harmaalokki.
Seuraavaksi mentiin Neitsytniemeen, jossa heti parkkipaikalla kuului pähkinänakkelin ääntä. Ensin kävimme rannassa, mutta kylmää tuuli ajoi meidän nopeasti metsän suojaan pikkulintuja etsimään. Nakkelin ääni kuului taas tuulen suhinan läpi ja lähempänä totesimme niitä olevan kaksi yksilöä. Nakkeleiden seurassa metsässä oli tiaisia, vihervarpusia, puukiipijä ja peippo, jonka hapuilevaa livertelyä emme aluksi tunnistaneet. Lopulta tuli tuttu säe, vaikka aivan parhaalla vireellä ei sekään tuntunut lähtevän.
Lopuksi ajettiin Kupariin lintujen ruokintapaikalla. Lintuja oli runsaasti. Varsinkin urpiaisia oli paljon tiaisten, pikkuvarpusten, keltasirkkujen ja vihervarpuisten seurassa. Peippoja oli täälläkin. Pian katseet käännettiin sinitaivaalle, kun komea valkopyrstöinen merikotka kaarteli retkeläisten päällä. Myötätuulessa kotka hävisi nopeasti koilliseen ja vielä tovi seurattiin ruokinnan lintuja. Talipötkölle lennähti käpytikka ja kohta oli jo kiistaa, kun kaksi muuta käpytikkaa pyrki samalle herkulle. Viimeisenä retken lajilistalle tuli mustarastas, joka jostain puskan kätköstä ilmestyi lintulaudan alle.
Oppaina toimivat Liisa Laitinen, Juha Juuti ja Juha Jantunen.
Kasviretki Immolan lentokentälle 14.6.2020 oli ensimmäinen retki koronavirustaudin takia peruttujen tapahtumien jälkeen. Osallistujia oli vain viisi, mutta kentällä porukkaa ja tapahtumia riitti. Koneita nousi ja laski, laskuvarjohyppääjiä tuli taivaalta ja purjekoneita nousi pilvettömälle taivaalle. Onneksi tilaa kentällä riitti hyvin myös kasviretkeilijöille.
Viileän alkukesän takia kasvillisuus oli vasta päässyt kunnolla kasvuun. Mäkitervakoilla, huopakeltanoilla ja tienvarren masmaloilla ensimmäiset kukat olivat avautumassa, päiväkakkarat olivat vasta nousemassa. Tyräruohot olivat vielä pieniä mutta tunnusomaisen värisiä. Ensimmäiset noidanlukot löytyivät nopeasti. Ketonoidanlukkoja oli tutun runsaasti ja lopulta löydettiin puolen tusinaa saunionoidanlukkoa uudelta paikalta. Ahonoidanlukkoja ei päästy katsomaan vilkkaan lentoliikenteen takia. Pienempää lentoliikennettä olivat keltaniittyperhoset ja pikkukultasiivet.
Retken oppaana toimi Juha Jantunen.
Pellisenrannan niittyjen hoitotalkoissa 30.7.2020 muutama päivä aikaisemmin niitetty kasvillisuus saatiin parissa tunnissa haravoitua ja kuljetettua pois niityltä. Tässä luontoliikunnassa oli mukana kuusi ahkeraa tekijää.
Lepakkoretkistä (21.8. ja 22.8.) ensimmäinen tehtiin tähtikirkkaalla säällä, mutta toisena iltana oli sateista. Molempina iltoina lähdettiin retkelle. Imatran kesäteatterilta käveltiin ensin Mellonlahden metsään ja sieltä Vuoksen varteen.
Heti illan pimetessä viiksisiipat ja/tai isoviiksisiipat lähtivät saalistamaan hyönteisiä metsäpolkujen päälle. Osa lensi korkealla puiden latvustossa, muutamat koukkasivat hyönteisten perässä alas retkeilijöiden päiden yläpuolelle. Pian siippojen jälkeen kuuluivat ensimmäiset pohjanlepakot.
Mellonlahden patotiellä oli useita pohjalepakoita ja kun tuli riittävän pimeää Vuokselle ilmestyivät vesisiipat. Jälkimmäisellä retkellä pimeänäkölaitteella laskettiin kolmisenkymmentä vesisiippaa kiitämässä veden päällä.
Paluumatkalla kello 23 aikaan metsä oli hiljaisempi. Viiksisiippoja kuului enää yksittäin, pohjanlepakoita oli myös vähän. Ne olivat ilmeisesti siirtyneet Vuokselle hyönteisjahtiin. Retkelle osallistui kaikkiaan 14 iltavirkkua. Oppaina toimivat Karri Kuitunen ja Juha Jantunen.
Mäkrämäen metsäretken 13.9.2020 alkaessa yön sateet olivat väistymässä Venäjän puolelle. Sää oli edelleen syksyisen tuulinen ja synkkiä pilviä purjehti taivaalla, mutta retken aikana ei onneksi tullut kuin pientä ripottelua.
Retkellä kuljettiin Luonnonperintäsäätiön suojelualueella ja sen kupeeseen juuri perustetulla uudella suojelualueella. Mäkrämäen maasto on vaihtelevaa. On jyrkkiä rinteitä, kallioita, korpipainanteita, lampia ja puroja. Myös metsä vaihtelee sammaleisista kuusikoista tuoreisiin sekapuisiin mustikkakankaisiin. Lahopuuta on runsaasti, osa on muistoina menneiden vuosien myrskyistä.
Vanhasta kirjanpainajan vaivaamasta kuusesta löydettiin jälkiä pohjantikan nakuttelusta. Metsä kuultiin tiaisten, hippiäisten ja puukiipijän ääntä. Retkeläisten säikäyttämä ukkometso lähti ryminällä lentoon. Sieniä ja kääpiä oli monenlaisia. Ruokasieniäkin riitti useamman pussin täytteeksi. Retkeläisiä oli 15 ja oppaana toimi Timo Tikka.
Tiuruniemessä tarkkailtiin lintujen syysmuuttoa 4.10.2020. Pieniä hanhiparvia on liikkeellä heti aamukahdeksalta ja välillä näkyi kuikkia, joutsenia ja muita vesilintuja. Metsähanhia kirjattiin lähes 800 ja hanhia kaikkiaan reilu 1600. Muutamat itätuulen vauhdittamat parvet nostivat kuikkien yhteismäärä yli viidenkymmenen. Petolintuja näkyi yksittäin. Aamun mittaan tuuli voimistui ja vaikka se oli ajankohtaan nähden lämmintä, väki alkoi vähetä jo klo 10 aikoihin. Kaikkiaan lintuja seurasi 35 retkeläistä. Oppaina toimivat Juha Juuti, Liisa Laitinen, Jari Kiljunen, Timo Tikka ja Juha Jantunen.
Aamun lajilistalle kirjattiin metsähanhi, tundrahanhi, valkoposkihanhi, laulujoutsen, isokoskelo, tukkakoskelo, pilkkasiipi, alli, telkkä, lapasorsa, sinisorsa, kuikka, harmaalokki, merimetso, varpushaukka, kanahaukka, piekana, ampuhaukka, palokärki, käpytikka, kulorastas, pähkinänakkeli, talitiainen, sinitiainen ja puukiipijä.
