Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjanmaan piiri Lapuan yhdistys

Lapua
Navigaatio päälle/pois

Lepakkoretki 23.8. 2019

 

”Lepakkoharrastus…
…sopii erityisesti yökyöpeleille, jotka pitävät kesäöiden omintakeisesta tunnelmasta. Ultraääni-ilmaisimen eli lepakkodetektorin hankkiminen avaa uuden öisen äänimaiseman ja mahdollistaa hiljaisilta vaikuttavien lentäjien elämän tarkemman seuraamisen. Harrastajien keräämät havainnot lepakoiden liikkeistä ovat arvokkaita, ja detektoriretkillä voikin kartuttaa tietämystä maamme lajien esiintymisestä.”  https://www.luomus.fi/fi/lepakkoharrastus

Lapuan ympäristöyhdistyksen lepakkoretki 23.8. 2019

Mukavan kokoinen ryhmä lepakkobongauksesta innostuneita kaikenikäisiä  suuntasi lähtöpaikalta, Tuomiokirkon parkista, auringon laskiessa kohti Lankilankoskea. Retken johtajien, Benjam Pöntisen ja Raimo Laurilan  lepakkodetektorit olivat valmiina. Kaikki olivat virittäytyneet jännittyneeseen odotukseen. Kohta kuuluisi naksutusta oikealta taajuudelta, johon paljaalla ihmiskorvalla ei ollut mitään asiaa. Mutta missä luurasivat nämä vikkelät pikku veitikat? Olivatko saalistusolosuhteet niille kuitenkin epäedulliset tänä elokuun iltayönä? Tekivätkö veijarit kepposet ja virnistelivät meille liikkumattomina kosken ylle taipuvassa rantalepikossa?

Retken johtajat päättivät paikan vaihdosta. Kaikkea muuta kuin toivonsa menettänyt retkue jatkoi matkaansa Ränkimäelle. Mikään lepakko ei voisi vastustaa Museon arvokkaita, vanhoja rakennuksia! Hilpeä seurueemme reipasteli toiveikkaana kohteeseen, lähes varmalle havaintopaikalle.

Liuhtarin koulun alueella  Ränkimäen museon  naapurissa oli tapahtunut paljon sitten kesän. Puretun alakoulun tilalla oli valtaisa uusi koulutyömaa. Museon ympärilläkin oli hakattu vanhoja puita, vaikka muutama lepakkojen viuhahdukseen  houkutteleva mahtipuu oli onneksi pystyssä. Suhahtavia lentoja saattaisi hyvinkin nähdä taivasta vasten puiden latvojen välissä.

Detektorit olivat jälleen taajuuksissa. Kului jonkin verran aikaa. Jompikumpi lepakkomiehistämme havainnoi tuttua naksuntaa, mutta se tuli kaukaa. Tulisiko tämä yksilö lähemmäksi  museon ulkorakennusten pimennossa kyyhottävää odottavaa ihmisjoukkoa?- Tänään ei ollut onnea matkassa. Historian alkuhämäristä tähän meidän hämäränhyssyiseen retkeemme asti ulkomuotonsa  ja ilmeisesti persoonansakin säilyttänyt  nerokas nahkasiipi oli päättänyt olla näyttäytymättä ja kuulumatta meille.

Lepakkoretki ilman lepakkohavaintojakin oli  sangen mieluisa. -Kuinkas muuten, luonnonystävien kesken!

 

https://www.luomus.fi/fi/suomessa-tavatut-lepakkolajit