Ilmastokriisi! Ilmastoahdistus! Ilmastoteot! Toivo! Ilmastolukupiiri!
Mäntsälän kunnankirjaston ja Mäntsälän luonnonsuojeluyhdistyksen yhteistyönä aloitettiin paikallinen ilmastolukupiiri tammikuussa 2021. Vetäjinä olimme Satsa Orajärvi ja minä Riitta Virtanen. Kirjastonhoitaja Mikko Jaakonsaari varmisti kirjojen saatavuuden ja varaukset, osallistuen lukupiiriläisenä tapaamisiin.
Greenpeace Suomi, Helmet-kirjastot, Lukukeskus, Martat ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri olivat valtakunnallisen ilmastolukupiiri -kampanjan taustalla. Näitä ilmastolukupiirejä oli ympäri Suomen 45:llä eri paikkakunnalla, yhteensä 97 ilmastolukupiiriä. Valtakunnallisia verkkotapahtumia, joissa oli kirjailijavieraita, oli keskimäärin kerran kuukaudessa.
Kuullessani paikalliseen ilmastolukupiiriin haettavan vetäjää, innostuin heti. Ilmastosta on paljon keskustelua, joka valitettavasti jakautuu mielestäni melko jyrkästi ilmastonmuutoksesta varoitteluun ja ilmastonmuutoksen vähättelyyn.
Keväällä kokoonnuimme kerran kuukaudessa Teamsin välityksellä. Lukupiiriin osallistui kahdeksan innokasta lukijaa. Kaikilla oli mahdollisuus puheenvuoroon ja aikaa keskustella kirjasta kiireettömästi. Asioista ei tarvinnut olla samaa mieltä ja toisinaan joku olikin eri mieltä kirjoissa esitettyihin asioihin nähden. Tämän pohjalta kävimme hyvässä hengessä keskustelua, totesimme kolikolla voivan olla monta puolta. Keskustelimme monimuotoisuuden katoamisesta, metsänhakkuista, kaivoksista, maaseudun julkisesta liikenteestä tai oikeastaan sen puutteesta ja monista muista asioista. Tunsimme ahdistusta, surua, syyllisyyttä, iloa ja toivoa – joitakin keskustelujen ja kirjojen aiheuttamia tunteita mainitakseni.
Kevään ensimmäisen kerran kirja tammikuun lopulla oli Juha Kauppisen Monimuotoisuus, se ilmoitettiin lukupiiriläisille ennalta. Seuraaville kerroille vetäjät ja kirjastonhoitaja valitsivat kullekin kerralle kaksi kirjaa, joista ryhmäläiset valitsivat äänestämällä seuraavan luettavan kirjan.
Helmikuun luettavaksi valittua kirjaa Mari Pantsarin ja Jouni Kerosen Tienhaarassa: Johtajuus ilmastonmuutoksen aikakaudella,pidettiin monen mielestä liike-elämän näkökulmana ja jatkuvan talouskasvun puolesta puhumisena.
Maaliskuun kirja, Riitta Kylänpään Pentti Linkola – ihminen ja legenda, sai aikaan paljon tunteita ja ajatuksia, tällä kertaa menimme yliajalle lukupiirissä ja asiaa olisi vieläkin ollut. Linkolan tavat toimia herättivät sekä ihailua että ärtymystä.
Huhtikuun kirja, Elina Hirvosen Kun aika loppuu, herätti ahdistusta, surua, pelkoakin, toisaalta se sai aikaan myös pohdintaa siitä, miten kirjan sisältämät ekoterroristiset ääritapahtumat voitaisiin todellisuudessa tulevaisuudessa estää, vai voitaisiinko.
Toukokuun eli viimeisen ilmastolukupiirin kirjavalintoihin vaikutti vahvasti kirjojen saatavuus. Olimme saaneet lukupiiriläisiltä muutaman kirjaehdotuksen, kuten Risto Isomäen Ruoka, ilmasto ja terveys sekä Rachel Carsonin Äänetön kevät. Toiveita ei valitettavasti voitu toteuttaa, koska täysin tuoreiden kysyttyjen sekä hyvin vanhojen kirjojen saatavuus on huono. Vaihtoehdot olivat lopulta Metsä meidän jälkeemme, kirjoittaneet Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä sekä Veli-Matti Värrin Kasvatus ekokriisin aikakaudella.Valittua kirjaa pidettiin lukupiirin vaikeimpana, mutta lukupiiriläiset olivat sitkeästi lukeneet sen. Kirjan kärkkäät näkemykset kirvoittivat kuitenkin yhden lukupiirin vilkkaimmista keskusteluista.
Toukokuussa Mäntsälän Uutisissa oli juttu Mäntsälän ilmastolukupiiristä. Lukupiiriläiset toivoivat jatkoa lukupiirille, joten päätimme jatkaa lukupiiriä kesän jälkeen. Ensisijalla ilmoittautumisessa olivat kevään lukupiiriläiset, mutta myös uusia lukupiiriläisiä pääsi mukaan. Paikka vaihtui kirjaston Ehnroos-huoneeseen, mutta Teams-osallistuminen pidettiin myös mahdollisena halukkaille. Vetäjät ja kirjastonhoitaja tekivät tällä kertaa kirjavalinnat ennalta.
Syyskuussa kirjana oli Petteri Taalasksen ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin. Kirja oli hyvin neutraali, mutta herätti kysymyksen ovatko siinä esitetyt toimet riittäviä ilmastomuutoksen hillitsemiseen. Myös kysymys luonnon monimuotoisuudesta sivuutettiin kirjassa, vaikka se on osa samaa ongelmavyyhtiä.
Lokakuussa Kerttu Kotakorven Suomen luonto 2100. Tästä keskusteltaessa useampi sanoi, että joutui muistuttamaan itseään lukiessaan kirjaa, että kyse on tulevaisuuden ennusteesta, koska ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt.
Marraskuussa kirjana oli Anssi Jokirannan, Pekka Juntin ja Anna Ruohosen Metsä meidän jälkeemme. Tätä monet pitivät silmiä avaavana perusteoksena, josta oppi paljon metsiemme todellisesta tilasta.
Viimeisenä, joulukuun tapaamiskerralla keskuselimme runoteoksesta. Katja Seudun Jäätyväinen herätti paljon keskustelua siitä pitääkö runojen olla ymmärrettäviä ja kuinka ne pitää ymmärtää. Yhdessä runoja lukemalla ja niistä keskustelemalla niiden tarkoitus aukeni paremmin kuin yksin kotona luettuna. Ymmärsimme niiden yhteyden ilmastonmuutokseen, siihen miten runoja lukemalla voi työstää hankaliakin asioita.
Ilmastolukupiiri ei jatku toistaiseksi, mutta katsomme innolla missä muodossa yhteistyötä kirjaston ja luonnonsuojeluyhdistyksen välillä voisi jatkaa. Ilmastolukupiirin parissa oli antoisaa, kirjat ja keskustelut antoivat itsellekin paljon. Lukupiiriläiset kokivat säännölliset tapaamiset, vaikka etänäkin, tervetulleena vaihteluna hiljaiseen korona-aikaan. He pitivät ilmastonmuutosta mielenkiintoisena aiheena, josta riitti keskusteltavaa. Moni sanoi myös oppineensa aiheesta uutta ja jopa alkaneensa huomioida asiaa enemmän omassa elämässään.