Lausunto Vapo oy:n Mekrijärvensuon ja Puohtiinsuon turpeen otton ym­pä­ris­tö­lu­pa­ha­ke­muk­seen

YLEISTÄ

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri kiittää muistutukselle annetusta lisäajasta. Pahoittelemme lausunnon viivästymistä vielä lisäajankin puitteissa. Lupahakemuksessa on näkemyksemme mukaan eräitä olennaisia heikkouksia ja puutteita, joihin toivomme lupaviranomaisen kiinnittävän huomiota.

Lupahakemus täydennyksineen ja liitteineen on jossakin määrin vaikeaselkoinen kokonaisuus. Teksti on osin viimeistelemätöntä, lupahakemuksen otsikoinnista alkaen, joten eräissä kohdin ei edes saa selvää, mitä hakija on oikeastaan yrittänyt sanoa. Toiminnan kuvaus ja sen vaikutukset on myös osittain kuvattu harhaanjohtavasti tai puutteellisesti.

Esimerkkeinä epäselvyyksistä mainittakoon, että s. 9 jaksossa Suojelukohteet ja pohjavesialueet mainitaan Heinäsuon länsipuolella olevista lähteistä. Ilomantsissa on Kansalaisen karttapaikan mukaan kahdeksan Heinäsuo-paikannimeä, mutta yksikään ei ole lähelläkään tämän hakemuksen kohteita, joten kyseiset lähteet jäävät ainakin meille varsin arvoituksellisiksi. Samassa jaksossa mainittujen Natura-alueiden koodit ovat kaikki väärin, ja virheellisesti mainitaan Puohtiinsuon lähellä sijaitsevan Petkeljärven-Putkelan kansallispuisto. Kyseessä on Petkeljärvi-Putkelanharju Natura2000-alue (FI0700044), jonka eteläosassa toki on Petkeljärven kansallispuisto.

Alueiden kuvauksissa on turvekenttien lähialue määritelty mekaanisesti 500 m säteellä toiminta-alueesta olevaksi vyöhykkeeksi.

Erityisesti Puohtiinsuon tapauksessa ’lähialueen’ tulisi ehdottomasti sisältää koko se hydrologisesti määrittyvä suokokonaisuus, johon eksentrisen keidassuokompleksin korkeimmalla laidalla oleva turvekenttä vaikuttaa. Samoin Mekrijärven suon kohdalla ’lähialueen’ tulisi sisältää ainakin koko suon muodostama hydrologinen kokonaisuus, mukaan lukien alapuolinen valumavesihydrologinen yhteys vähintään Kelsimäjokeen asti.

YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN

Hakemuksen mukaan Mekrijärvensuolle on tarkoitus perustaa kaksi pintavalutuskenttää tehostamaan vesiensuojelua. Puohtiinsuolle pintavalutusta ei kuitenkaan ilmeisesti ole suunniteltu. Hakemuksesta saa kuvan, että muilta osin kuivatusvesien käsittely ei olennaisesti muutu nykyisestä, joskin tämä on ilmaistu varsin epäselvästi. Hakemuksesta saa kuvan, että alueilla jo nykyisellään kuivatusvesien käsittelyssä olisi käytössä sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet, padottavalla rakenteella ja pintapuomilla varustetut laskeutusaltaat sekä virtaamansäätöpadot.

Hakemuksen mukaan (s. 12) alueilla olevat vesiensuojelurakenteet ovat parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset. Arviot alapuolisiin vesistöihin kohdistuvasta kuormituksesta ovat kuitenkin varsin korkeita, ja onkin todettava, että suunnitellut toimet eivät ole kovin tehokkaita, eivätkä parhaan käyttäkelpoisen tekniikan mukaisia. Kuten ympäristöhallinnon sivuilla http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12950&lan=fi  turpeen kaivuun vesistövaikutusten vähentämisestä kerrotaan, ravinteiden kemiallinen saostaminen on olennaisesti tehokkaampaa kuin pintavalutuskentän ravinteita pidättävä vaikutus (joka sitäpaitsi saattaa tulva-aikoina jopa kääntyä lisäkuormitukseksi, mikäli pitkään käytössä olleeseen kenttään varastoituneet ravinteet lähtevät liikkeelle).

Ottaen huomioon kohdevesistön kalataloudellisen merkityksen, erityisesti Koitajoen planktonsiian kutualueiden kärsimisen tuvekentiltä tulevasta kuormituksesta, on perusteltua vaatia kuivatusvesien kemiallista käsittelyä bat-idean mukaisena käytäntönä.

 Kuormituksen arvioinnissa on myös ilmeinen virhe. Puohtiinsuolle ei ole suunniteltu pintavalutusta, joten alueen vesistökuormitus ilmeisesti tulisi pysymään suunnilleen nykyisellä korkealla tasollaan jatkossakin – ainakaan mitään erityistä syytä kuormituksen vähenemiseen ei selvästi osoiteta. Kuitenkin Taulukossa 9 (s.15) Puohtiinsuon arvioidut brutto-ominaiskuormitukset esitetään huomattavasti alhaisempina kuin edeltävän Taulukko 4:n (s. 14) vuosille 2003-2006 lasketut arvot – onko myös Puohtiinsuon tuleva kuormitus laskettu käyttäen pintavalutustutkimuksista saatua vähennyskerrointa?

KUUKSENLAMMEN TILA JA SEN MUUTOS

Hakemuksessa sivuutetaan kokonaan Mekrijärvensuon koilliskulmassa sijaitsevan, n. 10 hehtaarin kokoisen Kuuksenlammen kohtalo. Jo nykyinen turpeenotto ilmeisesti ulottuu varsin lähelle lampea, ja suunnitelmakartoissa lähes 40 % lammen ympäryksestä on turpeenottoalueiden piirittämää. Varsin epäselvästi sähköisessä hakemusaineistossa luettavissa olevan kartan perusteella näyttää myös siltä, että Kuuksenampeen kaakosta virtaavan ojan/suopuron uomaa tultaiseiin perkaamaan.

Olennainen vaara lammen pinnankorkeudelle tulevaisuudessa koituu siitä tosiasiasta, että turpeen kaivuu lampea ympäröivässä turvepatjassa tulee merkitsemään lammen pinnan merkittävää alenemista, ellei lampea jonkinlaisella eristyspadolla suojata. Kuuksenlampea uhkaava vaara ilmenee hyvin selvästi Kimmo Tolosen väitöskirjassa julkaistusta suoprofiilista, jonka mukaan nykyisellä kaivuualueella, noin 100 m etäisyydellä lammesta, suon pohja on vähintään 2,5 m alempana kuin Kuuksenlammen pinta (K. Tolonen 1967, Über die Entwicklung der Moore im finnischen Nordkarelien, Annales Botanici Fennici 4: 219-416 + liitteitä). Kyseisessä väitöskirjassa suo on nimellä Riihisuo; teoksen Liitteessä IV on kuvattuna länsi-itä-suuntainen suoprofiili B, joka on vaakittu ja analysoitu Kuuksenlammen eteläpuolitse (vrt teoksen Kuva 91, s. 318). Lammen kohdalla suon pohja on suunnilleen tasolla 146 m m.p.y., kun lammen pinta on 148,8 m.

Käsityksemme mukaan turpeenotto olennaisesti vaarantaa Kuuksenlammen luonnontilan, sekä nykytilanteessa, kun turvekenttää aktiivisesti kuivatetaan, että mahdollisesti tulevaisuudessa, mikäli alueen laskukynnystä pysyvästi madalletaan. Lupaharkinnassa tulee siten arvioida, muodostuuko tästä vesilain 15§ määrittelemä ympäristöluvan myöntämisen ehdoton este.

LOPUKSI

Mielestämme lupaharkinnassa tulee tarkastella turpeen kaivuuta ja käyttöä myös yleisellä tasolla, punniten turvelupaa mm. maamme kansainvälisten ilmastonsuojelusitoumusten valossa. Kuten tiedetään, turve-energian ominaispäästö on merkittävästi suurempi kuin kivihiilen. Tässä yksittäistapauksessa toiminnan ilmastotaakkaa edelleen lisäävät suunnitellut pintavalutuskentät: yllä siteerattujen ympäristöhallinnon nettisivujen mukaan tällainen pintavalutuskenttä saattaa muodostua huomattavaksi typpioksiduulin lähteeksi, mikäli denitrifikaatio alkaa vapauttaa pitkän käyttöajan kuluessa valutuskenttään varastoitunutta typpeä. Tunnetusti typpioksiduuli on yli 200 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Lupaharkinnassa merkitystä tulee panna myös toiminnan aiheuttamalle vesistökuormitukselle EU:n vesipuitedirektiivin määrittämissä puitteissa. Uudessa pintavesien ekologisssa luokittelussa Koitajoen tila on määritelty ainoastaan tyydyttäväksi, joten direktiivi edellyttää toimia sen parantamiseksi.

Yllä mainituilla perusteilla katsomme, että hakijalle ei tule myöntää sen hakemaa ympäristölupaa turpeenoton jatkamiseen Mekrijärvensuolla ja Puohtiinsuolla.

Joensuussa 29.9.2008
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry