Lausunto Natura 2000 -esityksen täy­den­tä­mi­ses­tä ja aloite Outokummun Viurusuon si­säl­lyt­tä­mi­sek­si Natura-ohjelmaan

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

Yleistä

Kannatamme esitettyjä lisäyksiä ja laajennuksia Natura-alueisiin. Esitetyt alueet täyttävät luontodirektiivin Natura-2000-alueiden kriteerit ja täydentävät olemassaolevaa Natura-alueiden verkostoa.

Valitettavasti tämän täydennyksen jälkeenkin luonnon monimuotoisuutta turvaava suojelualuejärjestelmä Suomessa jää monilta osin puurtteelliseksi, eikä siten kaikilta osin pysty saavuttamaan maamme solmimien kansainvälisten sopimusten ja hallitusohjelman tavoitteita luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä. Siksi on syytä toivoa, että luonnonsuojelualuejärjestelmää ja etenkin Natura- verkostoa edelleen aktiivisesti kehitetään. Tilanne ja tarpeet ilmenevät muun muassa tuoreesta Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – mietinnöstä (Suomen Ympäristö 8/2008).

Esitämekin Outokummun Viurusuon sisällyttämistä Natura-ohjelmaan kiireellisenä täydennyksenä, ja toivomme, että ympäristöministeriö voisi ryhtyä asiaa valmisteleviin toimenpiteisiin.

Perusteita Outokummun Viurusuon sisällyttämiseksi Natura-ohjelmaan

Outokummun Viurusuo on laaja, pääosin luonnontilainen suokompleksi, joka edustaa Järvi-Suomen viettokeidastyyppiä. Suota uhkaa Vapo Oy:n jo vuosikausia vireillä ollut turpeennostosuunnitelma, joka on jopa yhtiön omien ympäristöperiaatteiden vastainen kohdistuessaan luonnontilaiselle ojittamattomalle suolle. Viurusuo oli ehdolla Natura 2000 -ohjelmaan jo ohjelman ensimmäisellä kierroksella, mutta karsiutui tuolloin juuri turpeenottohankkeen takia. Noista ajoista tilanne on periaatteessa kehittynyt entistä selkeämmin puoltamaan ja edellyttämään suon suojelemista: muun muassa Valtion alueidenkäyttötavoitteet, EU:n RES-direktiivi ja kansainväliset ilmastosopimukset painottavat suoekosysteemien luonnontilaisuuden säilyttämisen ja ennallistamisen tärkeyttä.

Kokonaisuutena Viurusuo kuuluu Natura-luontotyyppiin Keidassuot (7110 ), ja tämän yhdistymätyypin alatyyppiin Järvi-Suomen viettokeitaat. Viurusuo on laajalla alueella viimeinen olennaisesti luonnontilaisena säilynyt tyyppinsä edustaja. Suon arvoa korostaa merkittävästi se, että keidassuot on EU:n luontodirektiivissä määritelty priorisoiduksi, eli erityisen tärkeäksi luontotyypiksi. Tuoreessa Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -raportissa (Suomen Ympäristö 8/2008) Etelä-Suomen viettokeitaat määritellään vaarantuneeksi (VU) luontotyyppiyhdistelmäksi.

Viurusuon laajaan ja muodoltaan säännölliseen altaaseen kehittynyt suokompleksi on topografisesti ja pinnanmuodoiltaan erinomaisen selväpiirteinen viettokeidas. Kaksi kookasta ja hyvin kehittynyttä allikkolampea lisäävät merkittävästi kokonaisuuden suojelullista arvoa. Lammet voitaisiin lukea luontotyyppiin Humuspitoiset järvet ja lammet (3160), ja siinä kategoriassa harvinaiseen aitojen suolampien alatyyppiin, jossa lammen hydrologiaa ja morfologiaa ei määritä mineraalimaan topografia, vaan paikalle kehittyneen suon turvepatjan vettä patoava vaikutus. Tällaisia suolampia tunnetaan vain muutamia koko Pohjois-Karjalan alueelta, ja niistäkin useimmat ovat menettäneet luonnontilansa ojitusten ja turpeenoton seurauksena. Viurusuon etelälaidalla on lisäksi pienialaisia lähteikköjuotteja (7160).

Suomen Natura 2000 -luontotyyppioppaan (Airaksinen ja Karttunen, 2. korjattu painos, SYKE, Ympäristöopas 46, 2001) mukaisesti tarkasteltuna Viurusuon edustavuutta voidaan pitää erinomaisena (A): suoyhdistymä on hyvin kehittynyt, ehjä ja laaja, kaikki tyypilliset piirteet ovat nähtävillä, eikä niitä ole merkittävästi muutettu ojituksin tai muulla tavoin. Kohteen luonnontila on sekä suon rakenteen että toiminnan osalta luokiteltava hyväksi (II): suokokonaisuuden pohjoisreunaa on jonkin verran ojitettu viljelykseen, suon laidoilla on melko vähäisiä metsäojituksia, ja itäosassa vanhoja jälkiä pienialaisesta turpeennostosta; toiminnan kannalta suo on edelleen säilynyt vesitaloudeltaan eheänä – ojitukset ovat paikoin muuttaneet reunojen vesitaloutta, mutta niillä ei ole ollut vaikutuksia kasvillisuuteen eikä lampien hydrologiaan.Ennallistaminen on helppoa (I): vesitalous ja laiteiden kasvillisuus on muuttuneilta osin ennallistettavissa pienin toimenpitein.

Joensuussa 30.4.2009
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry