Lausunto Vapo Oy:n Ilomantsin Iljansuon tur­ve­tuo­tan­to­hank­keen ym­pä­ris­tö­vai­ku­tus­ten ar­vioin­tioh­jel­mas­ta

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri esittää seuraavassa sekä yleisiä näkökohtia Iljansuon turpeenottohankkeesta (jakso 1), että yksityiskohtaisia kommentteja arviointiohjelma-asiakirjaan (jakso 2). Johtopäätöksemme on esitetty kursivoituna.

1. YLEISTÄ

1.1 Alueen tila ja luontoarvot

Iljansuon alkuperäiset luonnonarvot on suurelta osin menetetty jo aiemmin laajamittaisen pellonraivauksen, 1950-luvulla alkaneen metsäojituksen ja –lannoitusten sekä 1970-luvulla käynnistyneen turpeenoton vaikutuksesta. Suoalueella on kuitenkin myös merkittävän laajoja edelleen luonnontilaisia aapasuo-osia, joiden arvoa ei pidä väheksyä. On huomattava, että maakuntakaavan turvekenttävaraukset on piirretty tarkoin jo olemassa olevien kaivuualueiden mukaisesti, ja suunnitelmassa esitetyt pintavalutuskentät pääosin sijoittuvat näiden ulkopuolisille nykyisellään luonnontilaisille osille.

Pintavalutuskenttien sijoitteluvaihtoehdot on selvitettävä, ensisijaisesti ne tulisi sijoittaa aiemmin ojitetuille ja luonnontilansa menettäneille alueille (jotka tulisi kunnostaa valutukseen soveltuviksi). Nykyisellään luonnontilaisten suoalueiden luontoarvot on kartoitettava asianmukaisesti

1.2 Vesistövaikutukset: Vesidirektiivi ja rajavesisopimukset

Voimaperäinen luonnon muokkaus heijastui jo varhain myös vastaanottavaan vesistöön merkittävänä humuskuormituksena ja rehevöitymisenä (Simola ym 1988).

Vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämät vesien tilatavoitteet on otettava täysimääräisesti huomioon, ja ne on syytä kirjata YVA-suunnitelmaan myös.

Ylä-Koitajoen alueella on huomioitava myös kansainväliset ja Suomen ja Venäjän väliset rajavesisopimukset, mm:

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1996/19960071

, jotka velvoittavat muun muassa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoon ja kattavaan raportointiin toisen valtakunnan alueelle ulottuvien vesistövaikutusten suhteen.

1.3 Ruokohelpiviljelmien lannoitteet ja torjunta-aineet

Turpeenoton uudelleen käynnistyminen merkitsee aiemmin alkaneiden ympäristöhaittojen jatkumista. Hankeselostuksen mukaan Iljansuon kuivatusvedet on määrä puhdistaa ns. perustason rakentein, kolmella virtaamansäätöpadolla ja seitsemällä pintavalutuskentällä. Kaikki rakenteet tulisivat olemaan käytössä ympärivuotisesti. Tuotantosuon kuivatusvedet johdettaisiin laskuojia myöden Ilajanjokeen ja edelleen Ilajanjärveen. Vapon mukaan ympärivuotisesta pintavalutuspumppauksesta on pitkäaikaisia ja positiivisia kokemuksia Pohjois-Pohjanmaan turvekentiltä.

Kokonaan uudenlainen ja vaikeasti arvioitava tilanne kuitenkin syntyy siitä, että Iljansuon vanhoja turvekenttiä on pitkään pidetty ruokohelpiviljelyssä, jolloin niitä ilmeisesti on sekä lannoitettu että käsitelty kasvinsuojeluaineilla. Tällaisista turpeenottoalueista ei liene missään päin maailmaa juuri lainkaan kokemuksia, mutta niiden ympäristökuormituksen, erityisesti vastaanottavassa vesistössä, voi epäillä olevan monin verroin haitallisempi kuin lannoittamattoman turvekentän valumilla yleensä. Tämä on otettava huomioon YVA-suunnitelmassa ja siinä tarkasteltavissa vaihtoehdoissa.

Turvealustalle istutettu monivuotinen korsikasvusto vaatii vahvan peruslannoituksen ja vuotuisen täydennyslannoituksen. Mikäli Vapo on ruokohelven viljelyssä Iljansuon 700 hehtaarin pelloilla noudattanut suosituksia: http://www.farmit.net/farmit/fi/03_kasvinviljely/02_kasvuohjelma/22_ruokohelpi/index.jsp ,

(”Turvesoilla fosforin ja kaliumintarve on kaksinkertainen peltoviljelyyn nähden”), on karkeana arviona kymmenen vuoden viljelyperiodin aikana turvekentille kertynyt noin sata tonnia fosforia ja viisisataa tonnia kaliumia. Kun helpiviljelyssä sato korjataan vasta keväällä, on oletettavissa, että pääosa lannoitteesta on rikastunut turvekenttien pintakerrokseen (lukuunottamatta valuman mukana poistunutta osuutta), ja saattaa mobilisoitua, mikäli turpeen otto aloitetaan.

YVA-suunnitelmaan on taulukkomuotoon koottava ruokohelpiviljelmien lannoitus- ja herbisidihistoria, joka hankkeesta vastaavalla Vapo Oy:llä lienee dokumentoituna. Tietoja tarvitaan aiheutuvan vesistökuormituksen seurannan ja ennakoinnin tarpeisiin kaikissa alueen käyttövaihtoehdoissa.

Turvekenttien tämänhetkiset ravinnepitoisuudet on kattavasti selvitettävä viljavuustutkimuksella, ja esitettävä toimenpiteet, joilla ylimääräisten ravinteiden joutuminen valuman ja pölyn mukana lähialueen luonnontilaisille soille ja alapuoliseen vesistöön haitallisena rehevöittävänä kuormituksena saadaan estetyksi. Hankkeen vesistövaikutuksia ja niiden vähentämiskeinoja arvioitaessa on YVA- suunnitelmassa tämä potentiaalinen kuormitus otettava huomioon.

Ruokohelven viljelyohjeiden mukaan helpikasvusto tulee viljelyn päättyessä lopettaa glyfosaatilla (Roundup), ja juurakkojen kuihtumisen jälkeen kyntämällä. Näin lienee toimittu myös Iljansuolla (suullinen, varmentamaton tieto Hattuvaaran tilaisuudessa 28.1.2010). Tiedot mahdollisesta herbisidikäsittelystä (-käsittelyistä) ja arviot sen potentiaalisista vaikutuksista on ehdottomasti sisällytettävä suunnitelmaraporttiin sekä alueen tutkimus- ja seurantaohjelmaan. Glyfosaatti on vesiliukoinen biosidi, jonka käyttöohjeissa korostetaan sen vaarallisuutta:

http://www.roundup.fi/kaytto

”Älä käytä Roundupia vesistöjen läheisyydessä, koska se on vesistön pieneliöille myrkyllistä.”

Glyfosaatti on kylläkin luonnossa hajoava yhdiste, mutta sen hajoaminen on voimakkaasti riippuvainen mm lämpötilasta ja maaperän happamuudesta:

http://kappa.ttl.fi/kemikaalikortit/khtml/nfin0160.htm

Muun muassa Kanadassa ja Suomessa tehtyjen havaintojen mukaan glyfosaatti saattaa säilyä erittäin pitkään maaperässä ja kulkeutua myös vesistöihin:

• Heinonen-Tanski H. The effect of temperature and liming on the degradation of glyphosate in two arctic forest soils. Soil Biol Biochem 1989:21:313-317
• Laitinen, Pirkko 2009: fate of the organophosphate herbicide glyphosate in arable soils and its relationship to soil phosphorus status (glyfosaatin käyttäytyminen peltomaassa ja pellon fosforitason vaikutus siihen) . Väitöskirja, Kuopion yliopisto http://www.uku.fi/vaitokset/2009/ISBN978-952-487-241-6laitinen.htm
• Torstensson, L. and Stark, J. 1979. Persistence of glyphosate in forest soils. In Weeds and weed control. 20th Swedish Weed Conference. Uppsala. 31 January-2 February 1979. Uppsala, Sweden: Swedish Univ. of Agricultural Sciences.
• Newton, M. et al. 1984. Fate of glyphosate in an Oregon forest ecosystem. J. Ague. Food. Chem. 32:1144-1151.
• Muller, M. et al. 1981. Fate of glyphosate and its influence on nitrogen-cycling in two Finnish agricultural soils. Bull. Environ.. Contam. Toxicol 27:724-730.
• Fang, J.C. and D.G. Thompson. 1990. Fate of glyphosate in a Canadian forest watershed. 2. Persistence in foliage and soils. J. Ague. Food. Chem.38:1118-1125.
• Roy, D.N. et al. 1989. Persistence, movement, and degradation of glyphosate in selected Canadian boreal forest soils. J. Agric. Food. Chem. 37:437-440.
• Torstensson, N.T.L., L.N. Lundgren, and J. Stenström. 1989. Influence of climate and edaphic factors on persistence of glyphosate and 2,4-D in forest soils. Ecotoxicol. Environ. Safety 18:230-239.
• Piccolo, A. et al. 1994. Adsorption and desorption of glyphosate in some European soils. J. Environ. Sci. Health B29(6):1105-1115.
• Frank, R. et al. 1990. Contamination of rural ponds with pesticide, 1971-1985, Ontario, Canada. Bull. Environ. Contam. Toxicol. 44:401409.
• Edwards, W.M., G.B. Triplett, Jr., and R.M. Kramer. 1980. A watershed study of glyphosate transport in runoff. J. Environ. Qual. 9(4):661665.

Glyfosaatin käyttö aiheuttaa useiden vuosien ajaksi haitallisten ympäristöseuraamusten riskin vaikutusalueella, ja YVA-selostuksessa nämä tulee uskottavasti arvioida. Mikäli turvekentillä on glyfosaattijäämiä useiden vuosien ajan, kuten on mahdollista sen pitkä puoliintumisaika huomioiden, niillä voi olla ainakin kolmenlaisia vaikutuksia:

• • levintä turvepölyn mukana laajalle alueelle: mm. terveysriski pölylle altistuville työntekijöille, lähialueen asukkaille ja alueella liikkuville retkeilijöille, sekä eläimiin kohdistuvat vaikutukset (turpeen karhinta ja nosto muuttaa tilannetta esim. normaaliin peltoviljelyyn verrattuna)
  • herbisidinen vaikutus pintavalutuskenttien kasvillisuuteen – jos kasvipeite kärsii, myös valutuskentän teho heikkenee
  • myrkyllisyys vesieliöstölle alapuolisessa vesistössä.

Ehkä aivan realistista on olettaa turvekentän kylmässä maaperässä suuruusluokkaa yhden vuoden puoliintumisaika glyfosaatille (vrt edellä listattu kirjallisuus). Tällöin tarvittaisiin yli neljän vuoden suoja-aika ennenkuin aineen pitoisuus maaperässä on alentunut viiden prosentin tasolle alkuperäisestä.

Mikäli ruokohelpikasvustojen lopettamisessa on käytetty glyfosaattia tai vastaavaa muuta herbisidiä, tulee YVA-selostukseen sisällyttää kirjallisuusselvitys sen havaituista haitoista vastaavissa oloissa. Tulee myös arvioida kuinka pitkä varoaika (yksi vuosi, viisi vuotta?) mahdollisesti tarvitaan ennen turpeen kaivuun aloittamista, sekä sisällyttää aineen pitoisuuksien ja leviämisen tarkkailu hankkeen seurantaohjelmaan.

1.4 Talvisen pintavalutuspumppauksen vaikutukset

Vapon edustajan (M. Patrikainen, Hattuvaara 28.1.2020, suullisesti) mukaan Pohjois-Pohjanmaalla on jopa 30 vuoden ajalta hyviä kokemuksia ympärivuotisesta pintavalutuksesta. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka hyvin ympärivuotinen pumppaus toimii Ilomantsin mantereisessa ilmastossa, jossa talvi on esimerkiksi Oulun seudun ilmastoon verrattuna huomattavan pitkä, kylmä ja luminen. Syvissä sarkaojissa valunta todennäköisesti jatkuu pitkin talvea, ja pumpattavaa siten riittää, mutta tuloksena voi olla laajan ja paksun paannejääkerroksen muodostuminen pintavalutuskentille. Tämä puolestaan saattaa kestää keväällä niin pitkään, että kentän toiminta (ravinteiden pidätys kehittyvään kasvillisuuteen) jää epätyydyttäväksi nimenomaan voimakkaimman kevättulvan aikaan.

Selostuksessa on referoitava olemassa oleva ( julkaistu ja julkaisematon) tutkimustieto pintavalutuskenttien ympärivuotisesta toiminnasta ja kapasiteetista, ja esitettävä uskottava arvio niiden käyttökelpoisuudesta Iljansuon tapauksessa. Erityisesti huomioiden edellä viitattu mahdollisuus poikkeuksellisen korkeisiin ravinnepitoisuuksiin viljelyssä olleiden turvekenttien valumavesissä.

Tulee myös arvioida ja vertailla puhdistamokäsittelyä tässä yhteydessä potentiaalisesti parhaana käytettävissä olevana tekniikkana (BAT).

1.5 Iljansuon ja Koivusuo-Ruosmesuon turpeenottohankkeiden yhteisvaikutukset

Kun Vapo Oy on ilmoittanut käynnistävänsä Koivu- ja Ruosmesuon laajojen turvekenttien luvitusmenettelyn, on alueelle nopeassa tahdissa suunnitteilla runsaan 20 neliökilometrin turpeenkaivuualueet. Näiden yhteisvaikutukset on syytä noteerata Iljansuon YVA-selvityksessä ainakin liikenteen, ihmisten viihtyvyyden (paikalliset asukkaat, virkistyskäyttö, luonnontuotteet, retkeily) sekä vesistövaikutusten kannalta.

1.6 Vaihtoehtoskenaariot turveteollisuuden muuttuvassa toimintaympäristössä

Kun Vapo Oy ilmeisesti luopuu ruokohelven viljelystä taloudellisista syistä tukien alenemisen seurauksena, on syytä realistisesti ennakoida myös turpeen kaivuun tulevaisuutta siinä skenaariossa, että turpeen syöttötariffista lähivuosina luovutaan. Näin saattaa käydä maamme solmimien tai EU:n säätämien kansainvälisten ilmasto- ja energiapoliittisten sitoumusten takia, tai yksinkertaisesti kansallisen politiikan ratkaisuina. Realistinen vaihtoehto on, että Ilomantsin turpeen kaivuu lopetetaan poliittisilla tai taloudellisilla päätöksillä ennen kuin nyt suunniteltavat turvekentät on kaivettu loppuun.

Vaihtoehtojen V0 ja V1 punnintaan tulee sisällyttää hyötyjen ja haittojen arviointi myös näköpiirissä olevien toimintaympäristön mahdollisesti radikaalien muutosten valossa. Erityisesti koko 2000 hehtaarin turvekenttäkompleksin perustamisen jakamista pidemmälle aikavälille tulisi tarkastella vaihtoehtona sille, että yhdellä kertaa avattujen kenttien kustannusten ja ympäristöhaittojen vastapainoksi laskettava turpeen taloudellinen hyöty saattaa jäädä arvioitua pienemmäksi tai kokonaan saamatta.

2. YKSITYISKOHTAISIA HUOMIOITA OHJELMA-ASIAKIRJAAN

Kappaleiden numerointi asiakirjan lukujen mukaisesti

2.4.2 Vesienkäsittely

Seitsemästä pintavalutuskentästä pääosa sijoittuu nykyisellään ojittamattomille ja ilmakuvien perusteella suurimmaksi osaksi luonnontilaisia aapasuotyyppejä edustaville alueille (numerot 2, 3 ja 4 kokonaan, numerot 1 ja 5 osittain). On huomattava, että nämä ovat kaikki maakuntakaavaan merkittyjen turvekenttärajausten (EO/tu) ulkopuolella. Edellä lannoituksesta, herbisidistä ja paannejäästä esitettyjen arvioiden perusteella on syytä olettaa, että alueet tulevat olennaisesti ja pysyvästi menettämään luonnontilansa pintavalutuksen seurauksena.

Tulee tehdä asialliset kasvillisuusselvitykset näistä alueista.

Tulee myös tutkia vaihtoehtoja (pintavalutuskenttien sijoittaminen joko kaavaan merkityille EO/tu-turvealueelle tai nykyisellään jo ojitetuille ja pintavalutukseen soveltuviksi rakennettaville muille alueille)

Tulee edelleen selvittää ja arvioida tarve pintavalutusta tehokkaammalle vesienkäsittelylle, mainitut ravinne- ja herbisidiriskit, sekä vesiensuojelun kiristyneet tavoitteet ja vaatimukset huomioiden

4 Arvioitavat vaihtoehdot

Nollavaihtoehdossa tulisi arvioida pelkän (taloudellisesti kannattamattoman?) helpiviljelyn edelleen jatkamisen rinnalla myös jonkin asteista luonnontilan palauttamista ja sen mahdollisesti tuomia hyötyjä (Vaihtoehto 0+)

5.6.1 Kasvillisuus

Iljansuota on varsin perusteellisesti kuvattu Tolosen (1967) väitöskirjassa, mm suotyyppikuvauksin ja lukuisilla turveprofiileilla (K. Tolonen: Über die Entwicklung der Moore im finnischen Nordkrelien, Annales Botanici Fennici 4: 219-416 + Beilagen I-VI), johon ohjelma-asiakirjassa ei jostakin syystä viitata.

5.8 Pintavedet, 5.8.1 Yleistä

Viitattu valuma-aluekartta (Ekholm 1993) on valtakunnan rajan läheisyydestä johtuen hiukan epäjohdonmukainen. Alue 4.933 on oikeammin Ruukinpohjanjoen valuma-alue (ei Ilajanjärven valuma-alue, jota nimitystä ilmeisesti lähteessäkin käytetään). On myös syytä olla tarkkana termien valuma-alue ja vesistöalue kanssa, koska ne merkitsevät hieman eri asioita. Selostuksessa mainitut pinta-alat ovat sinänsä oikein, mutta olisi syytä mainita, sen ohella että Iljansuon 724 ha on noin 3,6% Ilajanjärven valuma-alueesta, myös se, että suunniteltu turvekenttä muodostaa noin 8% Ilajanjoen valuma-alueesta, mikä on merkittävän korkea luku.

5.8.2 Virtaamat

Silmiinpistävä puute Taulukossa 1 on, että siitä on jätetty kokonaan pois tulvakausien virtaamat. Lukuja esitetään vain joulu-maaliskuulla ja kesä-syyskuulle. Arvioinnin perustana juuri tulvakausien (huippu- ja keski)ylivirtaamat ovat olennaisimpia tietoja.

Selvityksessä on ehdottomasti kuvattava virtausolot myös kevät- ja syystulvakausien osalta, ja arvioitava niiden aikaiset kuormitukset ja vaikutukset

5.8.3 Kuormitus

Taulukossa 2 on alapuoliskon sarakkeet jotenkin siirtyneet, joten asia jää epäselväksi. Aineistossa on syytä kiinnittää huomiota (ja YVA-selvityksessä tehdä tarvittavat johtopäätökset) siihen, että Iljansuolle arvioitu fosforin ominaiskuormitus nykyisellään (netto) on noin kolme kertaa suurempi kuin koko valuma-alueen taustakuormitus, vaikka alue todellakin on vain 8 prosenttia koko valuma- alueesta. Jo nykyisellään siis vesistövaikutus on todettu erittäin huomattavaksi.

5.8.4. Veden laatu

Kiinnostavana havaintona todettakoon Ilajanjoen ja vertailukohteeksi hyvin sopivan Suojoen vedenlaatutietojen esittäminen Taulukossa 3 (Suojoen alueella yhtä intensiivinen metsäojitushistoria, mutta ei turvekenttiä). Ilajanjoessa muun muassa kiintoainepitoisuudet ovat keskimäärin 6-8 kertaa suuremmat ja tulvakausina jopa 10-15 kertaa suuremmat kuin Suojoessa. Samoin Ilajanjoen erittäin korkeat fosforipitoisuudet o syytä panna merkille

Ilajanjoen vedenlaatutietojen perusteella on pohdittava, voiko pintavalutus olla riittävä puhdistusmenetelmä ilmeisen voimaperäisesti lannoitetuille turvekentille, vai tulisiko alueelta edellyttää kemiallista valumavesien käsittelyä

5.8.5 Ilajanjärven tilaan ja kunnostustarpeeseen liittyvät selvitykset

Turvekentiltä tuleva lietekuorma on arvioitu vesianalyysien perusteella, ja vaikuttaa olevan suuruusluokaltaan oikea. On kuitenkin huomattava, että passiivisen (orgaanisen turvemassa)lietteen lisäksi valuma sisältää myös liukoisia ravinteita, jotka lisäävät ja ylläpitävät autoktonista perustuotantoa vastaanottavassa vesistössä, ja siten olennaisesti lisäävät orgaanisen sedimentoituvan ja happea kuluttavan detrituksen määrää. Kokonaisseuraus sedimentaatioon on siten todennäköisesti huomattavasti kiintoainekuormituksesta laskettua määrää suurempi. Tämä ilmenee myös sedimenttistratigrafisista tutkimuksista (Simola 1988,2004), ja kuormituksen seurauksena on Ilajanjärven syvännealueiden huolestuttavan heikko happitilanne. Kyseessä on pitkäaikainen, ja turpeen kaivuun jatkuessa, sekä järviekosysteemin että järven virkistyskäytön kannalta edelleen paheneva haitta.

6.2. Tarkasteltavat vaikutusalueet

Luontovaikutusten osalta olennaista on noteerata pintavalutuskentät ja niiden kasvillisuus ja eläimistö. Lajistoselvitysten ja ympäristövaikutusten arvioinnin tekeminen näillä kohteilla, yhteensa melko merkittävällä suopinta-alalla, on periaatteellisesti tärkeää etenkin sen vuoksi, että ne ovat tuotantoalueen ulkopuolella sijaitsevia ekosysteemikohteita ja siksi täysin kiistatta YVA-tarkastelun piiriin kuuluvia alueita (toisin kuin itse turvekenttä, johon lakiteknisten syiden takia ei YVA- tarkastelua kaikin osin tarvitse ulottaa), kuten hyvin tiedetään.

6.7 Vaikutukset ilmanlaatuun, ilmastoon ja meluun

Ohjelmassa mainitaan, että vaikutukset ilmastonmuutokseen arvioidaan, nollavaihtoehtoon verraten

Ilmastovaikutukset tulee esittää laskelmana, jossa alueelta kerätyn turpeen polton ilmastopäästöt ovat mukana.

Nollavaihtoehdon (helpiviljelyn jatkaminen) ohella tulee laskea myös arvio ilmastotaseesta suon luonnontilan palauttamisen skenaariossa (ennallistamisen energiakustannukset vs syntyvä hiilinielu)

6.8 Vaikutukset luonnonoloihin
6.8.1 Kasvillisuus

Ohjelmassa todetaan: ”Iljansuolle ei ole tehty kasvillisuusselvitystä, eikä sille ole tarvetta, koska Iljansuolla ei ole jäljellä alkuperäistä suoluontoa. Kaikki selvitysalueen suot on turvetuotantoon valmisteltuja”. TÄMÄ EI PIDÄ PAIKKAANSA. Iljansuolla on varsin laajasti luonnontilaisia ojittamattomia alueita (erityisesti Löytösuon ohutturpeisimmat aapaosat), joiden kasvillisuus ja muu eliöstö on toki syytä selvittää. Erityisesti suunniteltujen pintavalutuskenttien osalta, kuten jo edellä korostettu.

Ohjelmassa kerrotaan:”Turvetuotannon mahdollisia vaikutuksia kasvillisuuteen arvioidaan 200 metrin etäisyydellä suunnitellusta turvetuotantoalueesta. Mahdollisia vaikutuksia voi aiheuttaa lähinnä tuotantoalueelta leviävä turvepöly. Vaikutukset kasvillisuuteen arvioidaan asiantuntijatyönä.”

Glyfosaatin mahdollinen leviäminen pölyn mukana on myös otettava huomioon

6.10 Vaikutukset vesistöön

Koskaei tiedetä, miten paikallisissa olosuhteissa onnistuu ympärivuotisen pintavalutuksen toteutus, on vesistövaikutuksia seurattava myös riittävällä maastohavainnoinnilla. Mallilaskelmat eivät riitä. Etenkin tulvakausien tilanteita on seurattava kattavasti vesinäyttein.

6.12 Yhteisvaikutukset

Huomattava, että Koivu-ja Ruosmesuon turpeenoton yhteisvaikutukset tulevat ilmenemään veden laadussa Venäjän puoleisella Koitajoen osalla, sekä todennäköisesti myös Möhkön-Nuorajärven alueella.

8 Suunnitelma seurantaohjelman laadinnasta

Seurantasuunnitelmaan tulee sisällyttää ohjelmapaperissa esitettyjen seikkojen lisäksi ainakin lannoite- ja herbisidijäämien pitoisuuksien ja kulkeutumisen kattava ja riittävän pitkäaikainen selvittäminen.

Joensuussa 31.1.2010
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry