Vastine Vapo Oy:n valituksesta koskien Viurusuon turpeennostolupaa
Vastine Vapo Oy:n valituksen johdosta koskien Outokummun Viurusuolle suunnitellun turvetuotantoalueen tuotantolupaa. KHO:n vastinepyyntö 16.7.2010, diaarin:o 1492/1/09.
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri katsoo, etteivät Vapo Oy:n valituksessaan esittämät seikat vastaa luonnonsuojelupiirin aiemmin esittämiin epäkohtiin.
Vapo Oy esittää valituksessaan, että kaikki alle hehtaarin lammet ovat samanarvoisia, huolimatta lampityypistä tai sijoittumisesta tietynlaiselle maaperälle. Näin ollen Viurusuon Isolammen, humus- pitoisen suolammen, kuivausta voisi perustella sillä että Vapo:n rajaamalla laajalla alueella on paljon kaikenlaisia muita lampia. Luonnonsuojelupiiri viittaa aiemmin lausumaansa alle hehtaarin kokoisten lampien eri tyyppien merkityksestä. Isolampi edustaa laajalla alueella hyvin harvinaisia suolampia, mikä ilmenee Vapon teettämän lampiselvityksen aineistosta.
Vapo Oy pitää Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen asiantuntijoiden tekemää lampiselvitystä subjektiivisena, tarkoitushakuisena ja liian suppeana. Vapon oma selvitys on kuitenkin yksittäisen ylioppilaan tekemä verraten heikkotasoinen harjoitustyö ja se ulottui liian kauas, 50 km päähän Viurusuosta. Vapon teettämän selvityksen perusidea oli, että mikä tahansa pieni lampi heikentäisi Viurusuon Isolammen merkitystä. Vapon selvityksessä kokematon ylioppilas teki silmämääräisiä maastohavaintoja, joten myös siinä lienee subjektiivisuutta mukana. Vapon mukaan Isolampi edustaa alle prosenttia selvityksen lammista. Alle hehtaarin lampia lienee Suomessa kymmeniä tuhansia, jolloin missä tahansa tapauksessa voitaisiin tarkastelualuetta sopivasti laajentamalla osoittaa kyseessä olevan lammen ”edustavan” vain alle prosenttia alueen lammista. Tuhansien järvien maassa tällainen perustelu on pelkkää älyllistä epärehellisyyttä eikä moista voida pitää lain tarkoituksen mukaisena.
Lauselmassaan Vapo Oy valittelee, ettei se pysty kartoittamaan laajojen alueiden (maakunta, viettokeidasvyöhyke) kaikkia lampia. Luonnonsuojelupiiri ihmettelee, mitä valittaja tällä tarkoittaa? Ilmeisesti Viurusuon lampien lukumäärän (2) osuus kaikista viettokeidasvyöhykkeen lammista (kymmeniä tuhansia) olisi yhtiön mukaan jotenkin merkityksellinen? Luonnonsuojelupiiri katsoo, että Vapo on alun perin perusteettomasti kartoittanut ylisuuren alueen vain löytääkseen mahdollisimman paljon mitä tahansa pieniä lampia.
Luonnonsuojelupiiri ei ota kantaa lampien luokitukseen 0-5 asteikolla, mutta haluaa muistuttaa seuraavaa. Luonnontilaltaan merkittävästikin muuttunut ympäristö voi olla erityisen arvokas lajistoltaan ja vastaavasti täysin luonnontilainen ympäristö saattaa olla vailla erityistä arvoa laajemmassa kokonaistarkastelussa. Saatavilla olevat aineistot perustuvat kaikki subjektiivisiin arvioihin. Lampien luonnontilaa ei voida arvioida luotettavasti näillä perusteilla. Isolammen sijoittuminen luokkaan 3 tai 4 ei missään tapauksessa mittaa luotettavasti lammen luonnontilaisuutta saati sen luontoarvoja.
Vapon lausunnossa todetaan että todennäköisesti ”suolammista valtaosa hyvin todennäköisesti sijoittuu viettokeitaille” Pohjois-Karjalassa, koska koko maakunta on viettokeitaiden esiintymisaluetta. Todellisuudessa ojittamattomia viettokeitaita ei esiinny kuin maakunnan itäosassa Ilomantsin, Lieksan ja Nurmeksen alueella. Niillä keidassuon keskiosissa sijaitsevat lammet ovat harvinaisia ja on ilmiselvää että valtaosa suolammista ei sijaitse viettokeitailla. Tyypillisimpiä suolampia ovat mosaiikkimaisen metsä-suomaiseman pienehköjen soiden pinnanmyötäisesti umpeenkasvavat lammet, jotka sinällään saattavat rinnastua Viurusuon Isolampeen, mutta ovat hyvin harvinaisia Outokummun seudulla. Vapon teettämän lampiselvityksen lammista Viurusuon Isolampi on ainoa keidassuolla sijaitseva lampi.
Vapo mainitsee valituksessaan, että koko Pohjois-Karjala on viettokeitaiden esiintymisaluetta. Kuitenkin, maakunnan koillispuolisko (Hattuvaara-Lieksa-Juuka linjalta pohjoiseen) kuuluu eteläiseen aapasuo- vyöhykkeeseen, missä viettokeitaitakin esiintyy, mutta ne ovat olleet määrältään vähäisempiä kuin etelä-länsipuoliskolla, millä Viurusuo sijaitsee. Tällä alueella olleet viettokeitaat on suurelta osin ojitettu/tuhottu ja Viurusuo on jäljellä olevista suurin ja parhaiten säilynyt. On varsin erikoista, että Vapo Oy lausunnossaan viittaa ojittamattomien soiden ”suureen” pinta-alaan (120.000 ha) Itä-Suomessa vähätellessään Viurusuon merkitystä. Vapon mukaan Viurusuo edustaa vain 2,5 promillea Itä-Suomen soista. Saman viitteen (Turunen 2004, GTK Turvetutkimusselostus 47/2004) mukaisesti voidaan laskea, että Itä-Suomen soista vain 9,5 % on ojittamattomia (120000/1260000*100). Tällaisessa tilanteessa ojittamattomien soiden ”suureen” pinta-alaan viittaaminen on suorastaan järkyttävää. Vain hyvin pieni osa soista on säilynyt ojituksilta ja niistäkin merkittävä osa sijaitsee vain muutamilla suurilla suojelualueilla maakunnan itäosissa kaukana Viurusuosta. Luonnonsuojelupiirin mielestä Vapo Oy:n pitäisi esittää perustelut sille, miksi se ei Viurusuon sijaan suuntaa turpeen ottoa alueen jo ojitetuille ja luonnontilansa menettäneille soille, kuten muun muassa Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät (Valtioneuvoston päätös 13.11.2008 valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta, Liite 1). Myös Vapo Oy:n mainitsemassa Turvetuotannon ympäristösuojeluoppaassa (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 2008) kehotetaan suuntaamaan turpeenotto jo ojitetuille alueille tai suopelloille.
Vesiensuojelun kannalta olennaisinta ei ole tarkastella yleisesti joidenkin muualla Suomessa sijaitsevien turpeennostokohteiden pintavalutuskentistä tai kemiallisesta puhdistuksesta aiheutuvia keskimääräisiä prosentuaalisia pitoisuus- tai ainevähenemiä turpeennostokentältä valuvissa vesissä. Vesistöjen kannalta tärkeämpää olisi arvioida ja tarkastella vesistöihin kohdistuvaa turpeen nostosta johtuvaa kuormitusta ja siitä aiheutuvia haittoja kyseessä olevalla kohteella. Lasse Svahnbäck on väitöskirjassaan kehittänyt menetelmää, jolla voidaan arvioida turpeennostokohteen koko toiminnan aikainen vuosittainen kuormitus (Lasse Svahnbäck, Precipitation-induced runoff and leaching from milled peat mining mires by peat types: a comparative method for estimating the loading of water bodies during peat production, väitöskirja, Publications of the Department of Geology D 13, Helsingin yliopisto, 2007). Uusi menetelmä mahdollistaa suon energiasisällön ja turveominaisuudet huomioivan vesistökuormitus- ja vesistövaikutustenarvioinnin teon. Koska turpeennostokentän valumavesien kiintoainepitoisuus, eloperäisen aineen hapenkulutuksen määrä sekä fosfori- ja typpipitoisuus vaihtelee runsaasti muun muassa turvelajista ja turpeen maatuneisuudesta johtuen, jokaiselle suunnitellulle turpeennosto- kohteelle tarvitaan kohteen ominaisuuksiin pohjaava arvio kuormituksesta ja sen vaikutuksista. Vapo Oy:n valituksessa ei ole arvioita Viurusuon turpeenotosta aiheutuvasta vesistökuormituksesta ja siitä aiheutuvista vaikutuksista.
Joensuussa 20.8.2010
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry