Lausunto Vapo Oy:n Iljansuon tur­ve­tuo­tan­to­hank­keen YVA-se­los­tuk­ses­ta

Kiitämme lausuntopyynnöstä sekä lausunnolle myönnetystä lisäajasta (ja pahoittelemme pitkällistä viivästymistä).

Kokonaisuutena ympäristövaikutuksia on arvioitu tässä selvityksessä varsin kattavasti. Siinä suhteessa selvitys ansaitsee kiitoksen. Yksityiskohdissa tarkastelun lähtökohdissa ja valituissa näkökulmissa on kuitenkin varsin runsaasti huomautettavaa.

Yleisenä seikkana kiinnitämme huomion siihen, että selostuksessa ikään kuin sivumennen mainitaan pariin kertaan (tiivistelmä s 11), että samaan aikaan Vapo Oy valmistelee Koivusuo-Ruosmesuon avaamista turpeen nostoon. Luonnonsuojelupiiri ilmoittaa painokkaasti vastustavansa sitä jyrkästi, eikä katso käsillä olevan selvityksen mahdollisen hyväksymisen millään tavoin oikeuttavan tai tukevan Koivusuo-Ruosmesuon turpeenottohankkeiden suunnittelua saati toteutusta. Emme katso myöskään vuosia sitten tehtyjen ympäristöselvitysten ja niihin perustuneiden lupien missään mielessä riittävän Koivusuo-Ruosmesuon turvehankkeiden perustaksi. Niiden osalta on ympäristövaikutukset arvioitava erillisenä prosessina ja uusimman tiedon valossa.

Yksityiskohtaisia huomioita

s. 2 (Tiivistelmä), YVA-menettelyssä arvioidut vaihtoehdot. Nollavaihtoehto: ’ nykyinen ruokohelpiviljely pääosalla alueesta jatkuu’. Onko tämä todenmukainen vaihtoehto. Ruokohelven maataloustuki on loppunut. Realistisempi nollavaihtoehto lienee, että alueet pääosin jätetään peltoheitoiksi.

s. 6 (Tiivistelmä, Luonnonolot). Merkittävä kritiikin aihe on pintavalutuskenttien sijoittaminen toistaiseksi luonnontilaisina säilyneisiin, pääosin avosuo-osiin suokompleksia. Luonnontilaisten suokuvioiden käyttöönotto on vastoin jopa Vapon omia soidensuojeluperiaatteita.

s. 12 (Tiivistelmä, Kasvihuonepäästöt ja ilmastovaikutus) Kappaleen lopussa on varsin hämmentävää käsitteiden pyörittelyä. Asian voisi selvemmin sanoa esimerkiksi: Metsäojitetun suon turpeen polton ilmastovaikutus on huomattavasti suurempi kuin vastaavan energian tuottaminen kivihiilellä.

s. 13 (Tiivistelmä, Vaikutusten merkittävyyden arviointi)., 1 kpl. Maakuntakaavaan lienee nykyiset pellot merkitty turvetuotantoalueiksi. Sen sijaan pintavalutuskentät ovat tämän kaavarajauksen ulkopuolisia alueita.

Hankekuvaus

s. 21, 2.5.1, Kuntoonpanovaihe, 3. kpl. Tässä viitataan helven poistoon viranomaisten hyväksymillä kasvinsuojeluaineilla, mikä käytännössä tarkoittaa glyfosaattia. Kysymys: miten käsitellään glyfosaattipitoinen sekä runsaasti lannoitteiden ravinteita sisältävä pintamaakerros? Glyfosaatti säilynee maassa näissä oloissa merkittävissä määrin useita vuosia.

s. 22, kohta 2.5.2, ensimm. kappale. Todetaan, että alueelta tulevien vesien haitat liittyvät niiden rautapitoisuuteen, kiintoainekseen ja happamuuteen. Iljansuon osalta tilanne on ratkaisevasti erilainen, koska kyseessä on raskaasti lannoitetun pellon käyttöönotto. Kasviravinteet ovat merkittävä kuormitustekijä ja – riski tässä tilanteessa. Samoin olennainen ongelma on helven poistossa käytettävän glyfosaatin kulkeutuminen

s. 22, kohta 2.5.2, toinen kappale ”… kaivetaan eristysojat, joilla estetään ulkopuolisten valumavesien pääsy tuotantoalueelle…”. Tällöin suon luontainen suodatuskapasiteetti ei enää käsittele valuma-alueen vesiä, vaan niiden kuormituspotentiaali kohdistuu suoraan alapuoliseen vesistöön. Tämän perusteella olisi YVA- tarkastelussa pitänyt arvioida koko valuma-aluetta eikä vain turpeenottoaluetta.

s. 23, Viittaus Väyrynen ym. 2008. Kysymys: Onko pintavalutuksesta kokemuksia viljelypeltojen kuivatusvesien puhdistamisessa? Ravinteiden pidätys luonnonsuon vesien matalista ravinnepitoisuuksista voi olla tehokasta, mutta lannoitettujen helpiviljelysten osalta tilanne on aivan eri. Entä miten glyfosaatti käyttäytyy pintavalutuksessa?

s. 27. 2.7 Alueen muut hankkeet. Mainitaan Ruosmesuon ja Koivusuon laajat turpeenottohankkeet, joilla hakija on myös hakemassa ympäristölupaa. Näiden hankkeiden vaikutuksia erityisesti vastaanottavaan Ylä- Koitajoen vesistöön tulisi tarkastella kokonaisuutena, mitä ei ole lainkaan tehty. Tässä kohtaa olennainen on sivulla 47 viitattu Maakuntakaavan II-vaiheen suunnittelumääräys: on otettava huomioon tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin … sekä rajoitettava tarpeen vaatiessa samanaikaisesti käytössä olevien alueiden määrää.

s. 28. 2.8 Kaavoitus. Maakuntakaavassa on turpeentuotantoalueiksi osoitettu aiemman turpeennoston alueet eli nykyiset helpiviljelykset. Olennaista on, että kaavan rajaukset eivät sisällä luonnontilaisille suon osille sijoitettuja pintavalutuskenttiä, joiden pinta-ala on yli 40 hehtaaria. Niiden luonnontila tulee pintavalutuksen toteutuessa täysin muuttumaan, joten hanke tältä osin on vastoin Valtakunnallisia alueidenkäytön tavoitteita, samoin Vapon omia linjauksia.

s. 87-88. 5.10.2. Hankkeen ympäristövaikutukset. Kuntoonpanovaihe. Tässä toistetaan samat lauseet kuin sivulla 21: ”Poistaminen suoritetaan joko maataloudessa yleisesti käytetyillä, viranomaisten hyväksymillä kasvinsuojeluaineilla tai mekaanisesti (jyrsintä). Kasvin poistamine mekaanisesti on havaittu hyvin vaikeaksi toimenpiteeksi”. Tämä ilmeisesti tarkoittaa, että tultaisiin käyttämään glyfosaattia. KYSYMYS: Onko arvioitavissa, mikä tulisi yksisirkkaiskasveja torjuvan ja Suomen viileässä maaperässä ja vesissä pitkään säilyvän glyfosaatin vaikutus olemaan pintavalutuskenttien sarakasveihin, ja sen kautta pintavalutuskentän toimivuuteen?

Raportissa ei myöskään lainkaan kuvata (mahdollisesti?) poistettavan juurakkomassan ja pintamaan käsittelyä eikä sijoitusta. Kyseessä olisi ilmeisesti tuhansien tonnien maamassa, joka on ravinnepitoisuuksiltaan keinolannoituksen seurauksena huomattavan suuri. Sen sijoituspaikkaa ja vaikutuksia tulisi YVA-raportissa käsitellä, koska helpiviljelyn lopettaminen on olennainen osa Iljansuon hanketta (tai sitten esittää selvitys, miten helpikasvuston juurakkokerroksen suhteen muutoin on tarkoitus toimia).

s. 88-89. Tuotantovaihe. Tässä esitetyt arviolaskelmat (Taulukot 15 ja 16) ovat ilmeisesti täysin virheellisiä. Raportissa käytetään joitakin mittaustietoja Iljansuon helpiviljelyn aikaisista (järkyttävän korkeista) valuman ravinnepitoisuuksista, mutta tulevan turpeenoton kuormitusta arvioidaan pohjoissuomalaisilta luonnonsoille avatuilta turvekentiltä mitattujen ominaiskuormitusarvojen perusteella. Tulisi ottaa huomioon helpiviljelyksillä noin vuosikymmenen ajan käytetty lannoitus. MTT:n suoviljelyohjeiden mukaan alueelle lienee kylvetty fosforia yhteensä vähintään parisataa kiloa hehtaarille, eli ainakin sata tonnia, vrthttp://www.mtt.fi/met/pdf/met1b.pdf , s. 13-14 luku 9.3 Suopohjan kalkitus ja lannoitus. Toiminnan harjoittajalla Vapo Oy:llä lienee näistä tarkat tiedot. YVA-selvityksen olennainen puute on, että nykyisten helpipeltojen ravinnetasoja ei ole tutkittu eikä raportoida. Tämän vuoksi mitään realistista arvioita turpeenoton vesistökuormituksesta ei voida esittää. VÄÄRÄ JOHTOPÄÄTÖS on, että helpiviljelystä turpeenottoon siirtyminen ikäänkuin taianomaisesti pudottaisi Iljansuon valumavesien ravinnetasot Pohjois- Suomen luonnonsoille raivattujen turvekenttien tasoon.

TÄSTÄ SEURAA, että myös sivuilla 90-94 esitetyt Vaihtoehto 1:n vesistövaikutuslaskelmat (Taulukot 17, 18; Kuvat 23, 24) ilmeisesti ovat virheellisiä.

s. 97-108. 5.11 Vesibiologia. Vaikutusalueen vesien tilaa on tutkittu ja arvioitu perusteellisesti ja asiallisesti. Tässä suhteessa selvitys on esimerkiksi kelpaava. Valitettavasti kuitenkaan mitään arvioita yhteisvaikutuksista Koivusuo-Ruosmesuon turpeenoton päästöjen tilanteessa ei esitetä. Selvityksessä huomiota kiinnittää Ilajanjärven huolestuttava tila, jota sekä kasviplankton (limalevä, Anabaena- syanobakteeri ja Trachelomonas-silmälevä) että pohjaeläimistö (heikkoa happitilannetta hyvin selkeästi indikoivat Chaoborus ja Chironomus plumosus) kiistattoman selkeästi osoittavat. Tällaista limnologista tilaa ei pitäisi voida hyväksyä Ilajanjärven kaltaisessa latvavesistössä. Syynä on luonnollisesti koko valuma- alueen voimaperäinen ja vuosikymmeniä jatkunut maankäyttö, mutta turvehankkeet tulevat edelleen ylläpitämään ylikuormittuneisuutta. Vesipolitiikan puitedirektiivin linjausten mukaan turvehankkeisiin tulee siten kokonaisuuden kannalta tarkastellen voida suhtautua kriittisesti ja kielteisesti.

s. 121-124. 5.16 Turvetuotannon kasvihuonepäästöt ja ilmastovaikutus. Tekstin alussa todetaan – aivan oikein – että ”turpeen poltosta tulee elinkaaren suurimmat päästöt ..” (tämän ohittamista kritisoimme aiemmassa lausunnossa). Valitettavasti kuitenkaan taulukoiden 29 ja 31 ja Kuvan 28laskennallisiin kaasupäästöihin ei tätä merkittävintä turvepäästömassaa ole edelleenkään huomioitu, vaan laskelmissa vertaillaan vain itse turvekentän alueella syntyviä päästöjä, ikäänkuin alueelta kaivettu ja muualla poltettava turve ei kuuluisi mitenkään YVA-prosessin piiriin. Pidämme näkökulmaa vääränä ja perusteettomana. Tähän älyllisesti epärehelliseen tarkasteluun kuuluu myös väite, että alueen (hypoteettisessa) jälkikäytössä tulevien sadan vuoden aikana mahdollisesti tuotettavat kasvibiomassat voitaisiin ikään kuin uusiutuvana fossiilihiilenä laskea turpeen ilmastokuormaa vähentäväksi tekijäksi.

s. 126-129. 6 Vaihtoehtojen vertailu. Edellä olevaa tekstiä jäsentävä taulukointi perustuu faktisesti perustelemattomaan nollavaihtoehtoon, jonka mukaan helpiviljely tulisi jatkumaan nykyiseen tapaan myös tulevaisuudessa. Ainoana vaihtoehtona tälle kuvataan VE1, eli turpeennoston aloittaminen. Kun lienee selvää, että ruokohelven viljely ei tule jatkumaan, jää selvitys huteralle pohjalle. Realistisina vaihtoehtoina olisi tullut tarkastella ainakin seuraavia:

VE0- (nollamiinus): helpiviljely loppuu, alueet jäävät viljelemättä ja palautumaan luonnontilaan ilman aktiivisia toimia

VE2: Alueen luonnontilan palauttaminen käynnistetään aktiivisilla toimilla (ojien tukkiminen, hydrologian ennallistaminen, toimet suokasvillisuuden palauttamiseksi).

YVA-selvityksen puutteita

Raportissa tulisi esittää:

• Poistettavan ruokohelpikasvuston käsittely
• Mittaustuloksia turvekenttien ravinnepitoisuuksista
• Realistinen arvio helpiviljelyalueen lannoite- ja glyfosaattipäästöjen vesistövaikutuksista sekä tällaisella poikkeuksellisella alueella käynnistyvän turpeennoston todellisesta vesistökuormituksesta
• Arvio yllä kuvatuista vaihtoehdoista 0- ja 2

Joensuussa 7.10. 2011
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry