Lausunto Ilomantsin Iljansuon ym­pä­ris­tö­lu­pa­ha­ke­muk­ses­ta

Hakemuksesta

Piirin näkemyksen mukaan kyseistä lupahakemusta ei sellaisenaan voida hyväksyä, sillä se on voimassaolevan lainsäädännön vastainen vesiensuojelutavoitteiden, YVA:n riittämättömien vaihtoehtojen sekä riittämättömien luontoselvitysten vuoksi. Alue on ollut turvetuotannossa jo aiemmin ja valtaosa alueesta on nykyään ruokohelpipeltoina. Tästä huolimatta alueella on merkittäviä luontoarvoja, joita turpeenotto uhkaa. Luontoarvojen säilyttämiseen voitaisiin vaikuttaa aktiivisella kosteikoiden rakentamisella.

Perustelut

Vesiensuojelu

Ympäristölupaa haetaan alueelle, jonka kokonaispinta-ala on hakemuksen mukaan hyvin suuri, yhteensä 724 hehtaaria. Näin suuren alueen päästöt vesistöihin ovat sellaisenaan niin suuret, että ne estävät vesien hyvän tilan saavuttamisen alapuolisissa vesistöissä. Lupahakemuksen mukaan Iljansuon turvetuotantoalueen vedet johdetaan eri lohkoilta Ilajanjokeen joko laskuojien kautta tai laskuojien ja Puohtiinojan kautta. Ilajanjoki laskee Ilajanjärveen ja edelleen Venäjän puolelle Koitajokeen. Tuotantoalueen vesistö- kuormituksen (brutto) on arvioitu olevan tuotantovaiheessa 13 710 kg kiintoainetta, 122 kg fosforia ja 3 782 kg typpeä vuodessa.

Lupahakemuksen mukaan Iljansuon alueen ruokohelpiviljelmiä on lannoitettu typellä ja fosforilla vuosina 2002–2011, mutta hakijan mukaan tästä ei aiheutuisi ”merkittävää” lisäkuormitusta turvetuotantoalueen purkuvesiin. Nykyiset ruokohelpikasvustot on tarkoitus hävittää ennen turvetuotannon aloittamista glyfosaatilla myrkyttämällä niin, että vuosittain käsitellään 150–300 hehtaarin kokoinen alue. Lupahakemuksen mukaan glyfosaatin käyttöohjeet eivät edellytä valumavesien puhdistusta, mutta tämä toimenpide väistämättä lisää alueelta tulevaa vesistörasitusta. Pidämme erittäin ongelmallisena hakijan käsitystä, että helpikasvustojen myrkyttäminen voitaisiin tehdä turvallisesti ennen kuivatusvesien puhdistusrakenteiden (pinta-valutuskentät) käyttöönottoa. Glyfosaatin käyttöturvallisuustiedotteen mukaan aine on myrkyllistä vesieliöille ja se voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä. Käyttörajoitukseksi aineelle on määritelty, että etäisyys vesistöihin on vähintään 15 metriä. Koko nykyinen ruokohelven viljelyalue on sarkaojitettu 20 metrin ojavälein. Miten myrkytys on käytännössä tarkoitus suorittaa ja estää esim. myrkyn valuminen pelto-ojiin, ja niistä alapuoliseen vesistöön ennen vesiensuojelurakentaiden käytteenottoa? Mikäli esitetylle myrkylle ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, jonka riskit olisivat pienemmät, on näkemyksemme mukaan mekaaninen keräys ainoa mahdollinen vaihtoehto helven juurakoiden poistoon.

Vapo käyttää vesistöpäästöjä arvioidessaan vanhentuneita ja keskiarvoistavia ominaiskuormituslukuja, eikä perusta päästölaskelmia mittaustietoihin. Liukoisen ja kolloidimuotoisen orgaanisen aineksen kuormaa ei ilmeisesti ole lainkaan edes arvioitu. Happea kuluttavana kuormituksena nämä orgaanisen hiilen jakeet ovat todennäköisesti huomattavasti suurempi ja vakavampi vesien hapenkulutusta lisäävä tekijä kuin kiintoaineen orgaaninen aines. Nykyiset turvesoiden vesiensuojelu- menetelmät eivät ole riittävän tehokkaita, sillä ne eivät riitä tulva- ym. äärioloissa torjumaan vesistöhaittoja. Lisäongelmina alueen koon lisäksi ovat suunnitellut glyfosaattimyrkytykset sekä muut samoihin vesistöihin kohdistuvat rasitukset. Vesiensuojelun vaatimukset edellyttäisivät päälaskusuuntauksissa vähintään 30 % käsittelyalasta jättämistä suojavyöhykkeeksi.

YVA:n vaihtoehdot ovat riittämättömiä lupaharkintaan

Lupahakemuksessa  kuuluu tarkastella soveltuuko kukin lohko ja alue turpeenottokentäksi. YSL:n mukaiseen sijoitusharkintaan kuuluu erityisten luonnonolojen arviointi. Tätä ei tehty riittävän laajasti lajiston ja luontotyyppien osalta YVA:ssa. YVA:ssa tulee tarkastella luonnon ja linnuston kannalta merkittävät alueet omana kokonaisuutenaan ja esittää missä laajuudessa ne tulee jättää luonnontilaan.

Oma lukunsa on se, mihin käyttöön nyt ruokohelven kasvatukseen käytetyt pellot ajautuisivat jatkossa, kun ruokohelven kasvattaminen ei enää ole Vapolle kannattavaa toimintaa.

Alueen kokonaistarkastelu tulee suunnitella luonnon monimuotoisuuden, linnuston, vesiensuojelun ja virkistyskäytön ja luontomatkailun kaikilta näkökulmilta. Sosiaalisen vastuun näkökulma edellyttää myös tulevien sukupolvien tarpeiden huomioon ottamisen. Juuri YVA-ohjelmassa näiden näkökulmien esittely olisi ollut tärkeintä. Luonnontilaisella suoluonnolla sekä linnustollisesti kiinnostavilla alueilla on tulevaisuudessa merkitystä, jos alueelle toivotaan matkailijoita.

Luontoselvitysten riittämättömyys

YVA:aa varten tehdyissä luontoselvityksissä ei ole, selvitysten laajuudesta huolimatta, onnistuttu jostain syystä paikantamaan kaikkia alueen keskeisiä luonnonsuojelullisia arvoja. Tämä koskee erityisesti linnustoa. Koska alueen linnuston tuntemus on jäänyt puutteelliseksi, ei sitä myöskään ole osattu huomioida hankesuunnitelmassa, eikä tarvittavia tietoja asiasta päättämiseksi ole ollut.

Aluekokonaisuuden linnustosta on tehty suuntaa antavia lintuselvityksiä YVA:ssa ja alue on jo tässä yhteydessä todettu maakunnallisesti tärkeäksi lintukohteeksi. Vuonna 2012 eri lintuharrastajien tekemien havaintojen perusteella (Tiira-lintuhavaintotietokanta) merkittäviä linnustollisia arvoja on kuitenkin jäänyt huomaamatta selvityksissä. Esimerkiksi kesäkuussa 2012 alueella on tavattu parhaimmillaan 14 ääntelevää ruisrääkkää (Crex crex), 12 pikkulepinkäistä (Lanius collurio), kolme pikkukultarintaa (Hippolais caligata), kaksi jänkäkurppaa (Lymnocryptes minimus), kaksi luhtahuittia (Porzana porzana),  sinisuohaukkapari (Circus cyaneus) sekä runsaasti pensastaskuja (Saxicola rubetra), 38 pesivää lintua. Edellä mainituista lajeista ruisrääkkä, pikkulepinkäinen ja sinisuohaukka ovat lintudirektiivin liitteen I lajeja, pikkukultarinta ja sinisuohaukka valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja sekä luhtahuitti valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji.

Harvalukuinen jänkäkurppa tavattiin YVA:n luontoselvityksissä alueella vain muuttoaikaan, ei pesimäaikaan. Pensastaskukanta on edustava suuruutensa vuoksi.

Kun nämä uudet tiedot huomioidaan yhdessä alueelta jo tiedossa olleiden lintutietojen kanssa, voidaan todeta että alue on vähintään maakunnallisesti tärkeä alue, jolla voi useiden lajien osalta olla valtakunnallistakin merkitystä.

Turpeenottotoiminnan vaikutusten tarkastelu linnuston kannalta voidaan jakaa kahteen osaan:

1. Kevät- ja syysmuuton aikainen linnusto

Muutonaikaisen linnuston osalta turpeenoton aiheuttamia muutoksia voi kompensoida niin, että nykyiset tulva-alueet ja kosteikot säilytetään ja alueelle rakennetaan keinotekoisia kosteikoita, joita linnut voivat muuttoaikoina hyödyntää. Myös osa alueella nyt pesivästä kosteikko- ja suolinnustosta saattaisi hyödyntää näitä kosteikkoja. Tälle toiminnalle alueella on erinomaiset mahdollisuudet, mutta asiaa ei jostain syystä ole juurikaan lupahakemuksessa käsitelty.

2. Pesimälinnusto

Pesimälinnuston huomiointi on vaikeampaa, sillä turpeenotto hävittää tai heikentää monille arvokkaille pesimälinnuille (erityisesti ruisrääkkä, myös esim. pikkulepinkäinen) soveliaat avoimet elinympäristöt, eikä  niitä voida korvata kosteikoilla.  Alueella on myös suoelinympäristöihin liittyviäkin lajeja (riekko, pikkukuovi yms.).

Esimerkiksi ruisrääkän osalta on huomattava, että lajille on osoitettu hyvin vähän Natura-alueita Suomesta lintudirektiivin perusteella (SPA) lajin suojelutason suotuisuuden takaamiseksi. Iljansuo voi olla lajille valtakunnallisesti tärkeä alue, joka on muuttumassa turpeenoton vuoksi sekä pesinnän että ruokailun kannalta kokonaan lajille sopimattomaksi autiomaaksi. Asiaa ja sen merkittävyyttä ei kuitenkaan ole arvioitu YVA:ssa tai lupahakemuksessa lainkaan.

Muita huomioita

Luonnontilaisten ja sen kaltaisten suoalueiden pinta-alan vähenemistä ei tule sallia. Nyt uhkana on ennen kaikkea pintavalutuskenttien sijoittaminen ojittamattomille aloille. Hankealueella on mm. useita uhanalaisia suotyyppejä.

YVA-selvitysten yhteydessä löydetty vaaleasaran esiintymä on turvattava.

Alueen laajuuden vuoksi pölyn leviämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lupahakemuksen mukaan lähin kiinteistö on 350 metrin päässä turpeenottoalueesta.

Vapo Oy on Iljansuolla aiemmin harjoitetun turpeennoston aiheuttamien haittojen poistamiseksi velvoitettu toimittamaan Itä-Suomen aluehallintovirastolle hakemus Ilajanjärven Särkilahden kunnostamisesta. Tämä hakemus on vireillä dnro:lla ISAVI/36/04.09/2012. Luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan tämä asia tulee ratkaista ennen kuin Iljansuolle päätetään mahdollisista luvista uudelle turpeenotolle.

Yhteenveto

Luonnonsuojelupiiri vaatii, että Itä-Suomen aluehallintovirasto ensisijaisesti hylkää Vapon hakemuksen. Yhtiö voi halutessaan laatia hakemuksen uudestaan.

Toissijaisesti vaadimme, että

1. turpeenotto alueella jaksotetaan osiin ja hyvin pitkälle ajanjaksolle;
2. hankkeen vesiensuojelutoimia tehostetaan merkittävästi;
3. alueelle rakennetaan ja ylläpidetään kosteikkoja ja kesantopeltoja korvaamaan linnustolta katoavia elinympäristöjä;
4. säilytetään ojittamattomat suoalueet luonnontilaisina (ei esim. pintavalutuskenttiä näille alueille)ja
5. lupaehtoihin lisätään turpeenottoalueiden jälkikäytön suunnitelmia vesiensuojelun ja vettä sitovan pinta-alan järjestämiseksi, koska YVA-ohjelmassa tätä ei oltu riittävästi esitetty. Kaivuun jälkeinen vesiensuojelu ei ole tehokkaasti ratkaistavissa muuten. Ellei jälkikäyttöehtoja kirjata, tämä on todettava riittäväksi valitusperusteeksi.

Vesistövaikutuksia arvioitaessa tulee korostetusti huomioida suunniteltujen glyfosaattimyrkytysten sekä muiden hankkeiden yhteisvaikutukset.

Luonnonsuojelupiirin mielestä Vapon tulee kantaa sosiaalinen vastuunsa valtioenemmistöisenä yhtiönä eikä ottaa aluetta kokonaisuudessaan alkuunkaan turpeenottoon. Alueella on luonnonsuojelullisesti merkittäviä kohteita ja ne tulee säilyttää.

Joensuussa 18.6.2012
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry