Kannanotto uuteen sudenhoitosuunnitelmaan
Luontodirektiivin 16 artiklan mukaan suden metsästys tulee kyseeseen, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Uusi sudenhoitosuunnitelma ottaa käytäntöön kannanhoidollisen metsästyksen liian nopeaan tahtiin, koska pohjatyö, kuten pannoitus, ei ole ajan tasalla eikä susien laajamittaisempaa dna-testausta ole ehditty tekemään. Mielestämme luvat pitäisi käyttää vain poikkeusmenettelyn kautta kuten tähänkin saakka.
Ennaltaehkäisevä työ; pannoitus
Katsomme, että pannoitus olisi ollut toimiva, ennaltaehkäisevä keino koiravahinkoihin. Koiravahinkoja pääsi vuonna 2014 tapahtumaan paljon johtuen pantatietojen puuttumisesta. Tuleva metsästys ja yksittäisten susien poisto ilman pantatietoja ei tule auttamaan tilannetta tulevana syksynä. Olisi ollut tärkeämpää koiravahinkoja ennaltaehkäisevänä toimena saada mahdollisimman monen eri lauman pannoitukset onnistuneesti tehtyä. Pantatiedoista saatu hyöty olisi ollut myös karjatilallisille apuna ennakoivassa tuotantoeläinten suojaamisessa. Pannattomien susien liikkeet jäävät edelleen arvailujen varaan. Ehdoksi lupien myöntämiselle tulisi määrätä vähintään yhden suden pannoittaminen lupaa hakeneen metsästysseuran alueella ennen metsästyksen aloittamista. Pannattomien laumojen kohdalla luvat tulisi evätä.
Haaskat
Lupa-alueiden kaikki haaskat tulisi poistaa maastosta ennen mahdollisen kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista. Haaskalupien myöntämistä ja valvontaa olisi syytä muutoinkin tiukentaa, sillä haaskojen käyttö on varsin villiä tällä hetkellä ja metsissä lojuu mm. kokonaisia lehmiä. Villien haaskojen sijoittelu on lisännyt havaintoja myös asutusten lähellä, ja tätä seikkaa käytetään yhtenä perusteena lupia haettaessa. Haaskoja on myös sijoiteltu liian lähelle asutuksia, ja mm. ketuille tarkoitetuilla haaskoilla on niin suuria eläinröykkiöitä, että ne on tarkoitettu selvästi isommalle syöjämäärälle kuin ketuille. Liian nopea lupien täytäntöönpano tänä keväänä vaikeuttaa susien tilannetta myös haaskojen vuoksi, sillä nyt ne ovat tottuneet käyttämään metsässä olleita ravintohoukuttimia ja niiden käyttäytyminen on siten ennakoitavaa.
Metsästyksen ajankohta ja toteutus
Sudenhoitosuunnitelmassa lupametsästysaika on ajoitettu susien lisääntymisajankohtaan. Kolmen viikon jahti vaikuttaisi eläimiin stressaavasti ja tämä on tutkitusti yksi alentava tekijä tiinehtyvyydelle. Stressihormonien vaikutukset näkyvät myös jälkeläisissä. Suuri vaikutus on myös jahdin toteutuksella, missä pitäisi tarkkaan määritellä montako päivää stressiä ja montako päivää taukoa siinä sudelle kohdistuu.
Pitkittynyt jahti vaikuttaisi myös susien saaliikseen tappamien eläinten määrää nostavasti, sillä häirittynä ne eivät voi syödä rauhassa kaatamaansa hirveä loppuun. Jahtiaikana myös muut metsän eläimet, kuten esim. hirvet, joutuisivat tiineinä häirityiksi, mikä voi aiheuttaa liikaa energiahukkaa syvässä lumessa, kun ravintotilanne on muutenkin niukka, mikä puolestaan voi aiheuttaa jopa vasojen luomista. Jahtialueella voi olla myös talviunillaan oleva karhu, joka häirittynä joutuu vaihtamaan pesää, joten olisi huolehdittava, etteivät käytettävät koirat herätä karhuja ja ettei tällä tavalla häirityksi tulleelle karhulle tulla myöntämään ainakaan kaatolupaa. Kyseeseen tulee näin ollen myös karhunpentujen vaarantuminen.
Metsästystilanne
Mahdolliseen metsästykseen tulisi saada osallistua vain kokenut henkilö. Metsästyksessä tulisi varmistaa se, ettei tule haavakoita ja ettei laumasta poisteta liian monta yksilöä, jolloin laumadynamiikka hajoaa. Metsästystilanteessa tulisi myös varmistua siitä, ettei poistettava yksilö ole alfa vaan nuorempi yksilö. Tulevissa jahdeissa tulisi myös huolehtia siitä, että vähintään puolet osallistujista on paikallisia, eikä metsästyksestä tehdä ns. turistimetsästystä kaupunkilaisille.
Lopuksi
Mikäli kannanhoidollisia lupia myönnetään, poikkeusluvilla ja ilmi tulleiden metsästysrikosten seurauksena kaadetut sudet tulisi automaattisesti vähentää kannanhoidollisista luvista, eivätkä ne saa olla lisälupina alueilla. Tämän kaksivuotisen kokeilun jälkeen kaikkien laumojen dna-tunnisteet on joka tapauksessa saatava ajan tasalle. Kannanhoidollinen metsästys ei luultavasti vähennä susien salametsästystä, eikä susikanta kestä vielä näin suuria poistoja. Lupia ei voida perustella väitteillä, missä kuvitellaan vain metsästyksen lisäävän susien ihmisarkuutta.
Joensuussa 17.2.2015
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ja sen suurpetoryhmä