Valitus maa-ainesluvasta Kolin alueella

Keskeinen vaade: Maa-aineslupa tulee hylätä

Lupa on haettu ja myönnetty riittämättömien selvitysten perusteella. Itse asiassa luvan mukainen toiminta ei ole edes mahdollista luvassa mainittujen hiekan ja soran osalta, koska lupa-alueella ei näitä maalajitteita esiinny. Lupapäätökseen on keskeisesti vaikuttanut ELYkeskuksen harhaanjohtava lausunto, jonka mukaan ottoalue jäisi näkymäkatveeseen Kolin kansallispuiston keskeisiltä näköalapaikoilta.

Jäljempänä esitetyillä perusteilla hanke on omiaan aiheuttamaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 5§:ssä määriteltyä ympäristön pilaantumista (erityisesti 1 mom kohdat 2 a, d ja e): ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista päästöä, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; (…) d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä.

Edellytykset luvan myöntämiselle eivät täyty (Ympäristönsuojelulaki 49§ 2kohta)

Kolin kansallisesti arvokkaalle maisema-alueelle sijoittuva maa-ainesten otto on olennaisessa ristiriidassa valtioneuvoston hyväksymissä Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa (VAT) määriteltyjen kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä virkistys- ja luonnonvarojen käytön ohjaustavoitteiden kanssa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan VAT -tavoitteet on otettava huomioon ja niitä on edistettävä suunnittelussa ja viranomaistoimissa.

Kansallisesti arvokkaalle maisema-alueelle sijoittuessaan hanke on käsityksemme mukaan ristiriidassa maa-aineslain 3§ 1 ja 4 momenttien kanssa, toisin kuin luvan perusteluissa esitetään.

Lupa-alueen maa-ainesten laatua ja määrää ei ole selvitetty

Asiakirjoista ei ilmene, että hakija olisi tarvittavassa määrin selvittänyt lupa-alueen maa- ja kallioperän rakennetta tai koostumusta. Maa-aineslupaa on haettu karttaotteessa osoitetulle alueelle. Kyseessä on ympäristöstään loivasti kohoava moreenikumpu, joka nousee vajaat kymmenen metriä alueen itä- ja pohjoispuolella olevaa, osittain suolle raivattua entistä peltoaluetta korkeammalle.

Kartta- ja maastotarkastelun perusteella (Dos Heikki Simola, Itä-Suomen yliopisto) suunniteltu ottopaikka on alueelle tyypillinen ablaatio- eli pintamoreenikumpu, joka siis on syntynyt jääkauden lopulla mannerjään sulamisvaiheessa. Kun paikka sijaitsee selvästi supraakvaattisella eli vedenkoskemattomalla korkeustasolla yli 160 m korkeudella (Yoldia-vaiheen korkein ranta näillä seuduilla noin 130 m tasolla), eikä lähialueella ole mitään merkkejä harjumuodostumista, on selvää, että kumpareen irtonainen maa-aines kokonaisuudessaan on hienoaineksista moreenia, eikä sisällä lainkaan lajittuneita (glasifluviaalisia) hiekka- tai sorajakeita. Maastossa todettuna kyseessä on kivinen-lohkareinen hienoaines- eli silttimoreeni. Hienoaineksinen moreeni ei geoteknisiltä ominaisuuksiltaan sovellu käytännössä mihinkään maarakennustekniseen käyttötarkoitukseen, kuten Geologian tutkimuskeskuksen maalajioppaista ilmenee, esim:   http://weppi.gtk.fi/aineistot/mp–opas/kuvat/maalajiominaisuudet.pdf .

Vedenkoskemattomilla mailla pintamoreeni yleensä peittää kallioperää ainakin ohuena kerroksena. Koska maaperään rakennetta ei liene lainkaan tutkittu, on mahdotonta arvioida, kuinka paksulti lupa-alueen moreenikumpu itse asiassa koostuu moreeniaineksista, vai onko kyseessä vain ohuelti pintamoreenin peitossa oleva peruskalliokumpare. Olennaista tällöin on, että lupaa ei ole haettu eikä myönnetty kallion louhimiseen ja murskaamiseen, vaan ainoastaan (moreenin) irtokiviaineksen murskaamiseen.

Ottamissuunnitelmassa ei ole tarvittavassa laajuudessa selvitetty ainesten määrää eikä laatua (Maa-aineslaki 5§ 2 mom., maa-ainesasetus 1 ja 2§)

Hakemuksen laatijan asiantuntemusta voidaan pitää riittämättömänä (Ympäristönsuojelulaki 39§ 3 mom.)

Hankkeen yleinen merkittävyys ja tarve on kyseenalainen

Ottoalueen moreenin kivi- ja lohkarejakeet ovat toki murskattavissa luvan mukaisesti luokitelluiksi maa-ainestuotteiksi, mutta koska ainesmääriä ei tiedetä, on hankeen taloudellista mielekkyyttä ja siten edes paikallistaloudellista hyötyä nykyisen tiedon valossa mahdotonta arvioida.

Vastineessaan lupakuulutuksesta jätettyyn muistutukseen hakija perustelee hanketta muun muassa sen koko lähialueelle tuomalla hyödyllä ja ”vähäisellä hiilijalanjäljellä”. Tältä kannalta merkittävä asiakirja on Pohjois-Karjalan maakuntakaavan täydennys (2. vaihe, Ympäristöministeriön vahvistama 10. 6. 2010), jossa on määritelty tärkeät maa-aineksien ottoalueet. Lähin vahvistetussa maakuntakaavassa nimetty kohde löytyy alle 10 km:n etäisyydeltä, ja Kolin lähiseudulta (n. 10-20 km säteeltä) löytyy ainakin nämä kohteet (numero on maakuntakaavan kohdenumero):

20 Kotakangas

40 Kankaala

79 Koposenvaara 80 Satulavaara; olennaista on, että kyseiset kohteet ovat oletettavasti aineskoostumukseltaan ja saannoltaan tutkittuja ja suotuisia maa-ainesten ottoalueita, toisin kuin nyt valituksen kohteena oleva lupaalue.

Ottoalueen sijainti Kolin maisema-alueella

Kuten asiakirjan liitteenä olevat, suunnitellulta ottoalueelta otetut valokuvat osoittavat (Liite 1, Kuvat 1-6 (pdf)), on ottoalueelta suora näköyhteys Kolin kansallispuiston keskeisille näköalapaikoille. Tässä suhteessa valitettava, täysin harhaanjohtava ja virheellinen on Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen lupahakemuksesta antama lausunto (15.5.2015), jonka mukaan ” ottoalue on maisema-alueen lännen puoleisella reunalla alueen matalammalla kohtaa sijaitseva moreenikumpare, joka jää Kolin kansallispuiston suunnalta katsottuna Paimenenvaaran ja Purnuvaaran katveeseen”. Tosiasiassa Paimenenvaaran laki ei lainkaan peitä näköyhteyttä Akka-Kolilta – Paimenenvaaran korkein kohta sijaitsee selvästi etelään näkymälinjalta, ja jää sitä paitsi noin 70 metriä Akka-Kolin näköalapaikkojen alapuolelle. Matala Purnuvaara ei peitä maisemaa senkään vertaa. Suunnitellulta ottoalueelta on suora näköyhteys myös pohjoiseen, Räsävaaran näköalatornille, joka myös on yksi keskeisiä Kolin kansallismaiseman tarkastelupaikkoja.

Suora näköyhteys ilmentää myös suoraa meluhäiriön riskiä, josta valituksemme liitteenä on erillinen asiantuntijalausunto (Liite 2 (pdf)).

Suunnitellusta toiminnasta aiheutuva meluhaitta on ristiriidassa ympäristönsuojelulain 142§:ssä säädettyjen äänimaiseman laadun turvaamistavoitteiden kanssa.

Kolin matkailu- ja virkistystoimintojen kannalta olennaista on myös, että alueen keskeinen liikuntaväylä, Kopravaaran–Loma-Kolin valaistu latu jää aivan suunnitellun ottopaikan viereen (vrt Liite 1, Kuva 1). Melu- ja pölyhaitta tälle ympäri vuoden aktiivikäytössä olevalle ulkoilureitille olisi tullut huomioida yhtä vakavana luvan esteenä kuin vaadittavat suojaetäisyydet asuinrakennuksiin.

Katsomme, että luvan mukainen maa-ainesten otto tulisi merkittävässä määrin aiheuttamaan Kolin kansallisesti arvokkaan maisemanähtävyyden alueella kauniin maisemakuvan turmeltumista sekä luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumista, joten lupa on vastoin maa-aineslain 3 § 1 momenttia.

Kolin kansallismaiseman erityinen arvo ja Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Koli on yksi vuonna 1992 Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä nimetyistä kansallismaisemista, joista ympäristöhallinnon nettisivuilla http://www.ymparisto.fi/fi–FI/Luonto/Maisemat/Kansallismaisemat/Kansallismaisemat(7758) todetaan muun muassa näin:

Kansallismaisemalla on voimakas symboliarvo, ja niillä on yleisesti tunnustettu merkitys kansallisessa kulttuurissa, historiassa ja luontokuvassa. (…) Kansallismaisemille ei ole määritelty tarkkoja rajoja, eikä niillä siten ole esimerkiksi lailla määriteltyä roolia kaavoituksessa. Kansallismaisemilla on kuitenkin suuri merkitys esimerkiksi matkailullisesti. Monet niistä ovat erityisiä nähtävyyksiä, joihin kohdistuvat muutokset pyritään pitämään vähäisinä.

Vuonna 1993 julkaistussa Maisema-aluetyöryhmän mietinnössä on valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet jaettu kahteen ryhmään: valtakunnallisesti arvokkaat maisemakokonaisuudet (127 kappaletta) ja maisemanähtävyydet. Valtakunnallisesti arvokkaita maisemanähtävyyksiä mietinnössä on nimetty ainoastaan 23 kappaletta, Koli yhtenä niistä. Arvokkaiden maisemanähtävyyksien valinnasta kerrotaan mietinnössä (osa 1, s. 54) seuraavasti:

Arvokkaita maisemanähtävyyksiä tuli inventoinnissa esille huomattavasti vähemmän kuin maisemakokonaisuuksia (…)Maisemanähtävyyksien tuli olla maisemiltaan ainutkertaisen hienoja, yleensä hyvin tunnettuja koko maassa ja niiden piti muutenkin täyttää aluetyypin määrittelyn korkeimmat kriteerit. Erityistä huomiota kiinnitettiin maisemakuvaan ja luonnonpiirteisiin.

 Pidämme valitettavana ja vääränä, että lupaviranomainen sen paremmin kuin valvova viranomainenkaan eivät pyri toteuttamaan VAT-asiakirjan selväsanaista velvoitetta: Alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit¹  otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina.

¹⁾ Näillä tarkoitetaan kulttuuriympäristöä ja luonnonperintöä koskevia viranomaisten laatimia valtakunnallisia inventointeja, jotka perustuvat riittävän laaja-alaiseen valmisteluun (…): Valtakunnallisesti arvokkaat maisemaalueet (Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto, mietintö 66/1992), (…)

Lieksa ja Joensuu, 23.9.2015

Lieksan luonnonystävät ry
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry