Lausunto valtioneuvoston asetusluonnoksesta eräiksi kalastusrajoituksiksi Saimaalla!
Viite: Lausuntopyyntö 21.3.2016, Dnro 462/01.02/2016
Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua mielipiteensä valtioneuvoston asetusluonnoksesta eräiksi kalastusrajoituksiksi Saimaalla. Tähän lausuntoon yhtyvät myös Suomen luonnonsuojeluliiton kaikki Saimaan alueen piirit (Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo).
Luonnonsuojeluliitto pitää erittäin tärkeänä, että asetus saadaan voimaan 15.4.2016 alkaen turvaamaan yhtenäisenä saimaannorpan koko potentiaalinen elinalue. Asetus tehdään täydentämään sopimuksia, joilla ensisijaisesti sovitaan osakaskuntien kanssa kalastusrajoituksista.
Luonnonsuojeluliitolla oli edustus maa- ja metsätalousministeriön ”Saimaannorppa ja kalastus” –seurantaryhmässä, joka teki esityksen kalastusrajoituksista. Luonnonsuojeluliitto jätti esitykseen eriävän mielipiteen. Tässä lausunnossa puutumme samoihin epäkohtiin, jotka estävät saimaannorpan riittävän suojelun.
Asetuksella riittävä suoja saimaannorpalle
Suomen luonnonsuojeluliitto on ollut koko ajan sitä mieltä, että kalastusrajoitukset saimaanorpan suojelemiseksi tulee tehdä kokonaan asetuksella ja että asetusalueen tulee kattaa kaikki saimaannorpan elinalueet. Se olisi kaikkein selkein ja oikeudenmukaisin ratkaisu sekä helpoin toteuttaa. Kalastusrajoituksista voidaan säätää niin, että osakaskunnille maksettavista korvauksista luopumiseen ei ole perustuslaillista estettä (Pekka Länsineva, OTT, valtiosääntöoikeuden dosentti 9/2010). Tärkeintä on tehdä rajoituspäätökset saimaannorpan pelastamiseksi varovaisuusperiaatteita noudattaen.
Saimaannorpan suojelemiseksi tehtävät kalastusrajoitukset tulee tehdä siten, että ne turvaavat saimaannorpan tulevaisuuden ja lopulta saavutetaan ja ylläpidetään suotuisan suojelun taso. Tällöin on päästävä eroon kaikista saimaannorpalle vaarallisista kalanpyydyksistä ympärivuotisesti kaikilla saimaannorpan nykyisillä ja entisillä esiintymisalueilla.
Saimaannorpan suojelun strategian tavoitteena on suojelun suotuisa taso ja saimaannorpan levittäytyminen entisille elinalueille. Sen vuoksi saimaannorpan elinalueiden reunaosat, joilla on nyt mahdollisesti vain muutamia saimaannorppia, ovat erityisen tärkeitä leviämisalueita. Siksi asetusalueen tulisi kattaa keskeisten elinalueiden sijasta kaikki saimaannorpan elinalueet niin, että elinalueen laajentuessa myös asetusalue laajenee joustavasti.
Nyt lausunnolla oleva asetusluonnos on hienoinen parannus alueiden yhtenäisyyden osalta verrattuna edelliseen. Valitettavasti tällä ei vielä turvata saimaannorpan riittävää kannan kasvua ja suotuisan suojelutason saavuttamista. Yhä edelleen sallitaan liian monen kuutin ja aikuisenkin norpan kuolla vaarallisiin kalanpyydyksiin.
Kalastusrajoitusesitykset ovat riittämättömiä Saimaannorpan suojelustrategian tavoitteiden näkökulmasta
Saimaannorppa ja kalastus –seurantaryhmän toimenpiteiden yleisenä perusteluna on, että kalanpyydyskuolleisuutta suhteessa kannan kokoon ei tarvitse pienentää, vaan pitää huoli siitä, että se ei kasva nykyisestä. Näin saimaannorpan suojelustrategiassa asetetut tavoitteet täyttyvät.
Vuonna 2011 asetettuja kannan kasvutavoitteita on saavutettu vain osittain. Viisivuotisella asetuskaudella 2011-2015, jonka pitäisi olla seurantajakso (eikä 2010-2015), keskimääräinen kannan kasvu on ollut hieman alle 3% eli alle strategian tavoitteen. Seurantajaksolla kalanpyydyskuolleisuus ei ole vähentynyt. Lisäksi ilmastonmuutos on selkeä epävarmuustekijä, joka aiheuttaa kannan kehitykselle epävakautta.
Tavoitteiden asettelun jälkeen on tullut uutta tietoa saimaannorpasta ja sen uhanalaisuudesta, mm. geneettisen monimuotoisuuden vähenemisestä, kuuttien liikkumisesta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Johtopäätös on, että saimaannorppakanta on saatava nopeaan kasvuun, joka onnistuu vain pienentämällä kalanpyydyskuolleisuutta.
Suomen luonnonsuojeluliitto katsoo, että raportin yleiset lähtökohdat ja toimenpide-esitykset eivät perustu saimaannorpan suojelustrategian tavoitteisiin, viimeisimpään tutkimustietoon, eikä niissä noudateta varovaisuusperiaatetta. Saimaannorppakanta pitää saada nopeaan kasvuun, kalanpyydyskuolleisuutta pitää vähentää, ja se tulee tehdä tiukentamalla kalastusrajoituksia niin alueellisesti kuin ajallisestikin enemmän kuin nyt asetusluonnoksessa esitetään.
Kansalaiset haluavat tiukempia kalastusrajoituksia
Hallitusohjelman mukaisesti suojelutoimia tehdään yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja tahojen kanssa. Heitä on kuunneltava tasapuolisesti, ja päätökset tehtävä sen mukaisesti. On myös huomiotava, että saimaannorppa on kaikkien suomalaisten asia.
Seurantaryhmän työskentelyn aikana tehtiin useita kyselyitä erilaisille kohderyhmille koskien kalastusrajoituksia. Kaikissa ryhmissä vastaajien enemmistö piti kalastusrajoituksia tehokkaana keinona suojella saimaannorppaa. Kun kyselyjen vastauksia tarkastellaan yleisesti Saimaan alueella asuvien ihmisten ja/tai kaikkien suomalaisten näkökulmasta, kaikki kyselyt osoittivat, että selvä enemmistö haluaa tehostaa saimaannorpan suojelua ja tiukentaa kalastusrajoituksia. Näitä tuloksia ei kuitenkaan huomioitu esitystä, sopimuksia ja asetusta tehtäessä.
Rajoitusten alueelliset puutteet
Pyydystyyppiasetuksen ja kevät-kesäaikaisen kalastusrajoitusasetuksen aluerajausten osalta positiivista esityksessä on se, että nk. aukot on tukittu ja alue laajenee jonkin verran. Esiintymisalueen reunoilla rajaukset ovat kuitenkin liian suppeita.
Itä-Suomen yliopiston tutkimusten mukaan kuutti liikkuu maksimissaan keskimäärin 16 km poikaspesältä 31.7.mennessä. Tämän mukaisesti reuna-alueiden rajaukset on tehtävä saimaannorpan levittäytymisen turvaamiseksi. Rajoitusalueen on oltava yhtenäinen ja ulotuttava rannasta rantaan, jotta rajaukset ovat helposti havaittavissa ja valvottavissa. Laajennuksia on saatava Etelä-Saimaalle, Luonterille, Haapavedelle, sekä pohjoiselle Saimaalle Itä-Suomen yliopiston tekemien rajausten mukaisesti. Lisäksi norppa on palannut Puruvedelle, jossa on vakiintunut talvipesintä, joten kalastusrajoitusten on ulotuttava myös sinne. (Liitteenä kartta)
Käytännössä asetuksen on siis turvattava saimaannorpan kaikki elinalueet eikä vain keskeisimpiä. Reuna-alueiden saimaannorppakannan turvaaminen on välttämätöntä, jotta saimaannorppa saadaan levittäytymään tavoitteiden mukaisesti koko Saimaalle, missä se on aikaisemminkin elänyt.
Rajoitusten ajalliset puutteet
Luonnonsuojeluliitto katsoo, että pitkällä tähtäimellä saimaannorpalle vaarallisista kalanpyydyksistä täytyy päästä eroon ympärivuotisesti kaikilla saimaannorpan esiintymisalueilla. Rajoituksia tulisi pidentää 31.8. saakka tai minimissään 31.7. saakka. Perusteluina tälle on heinäkuun selkeästi lisääntynyt kalanpyydyskuolleisuus sekä kuuteilla vieroituksen jälkeen tapahtuva ravintostressi, joka aiheuttaa painon ja rasvaprosentin laskun kesällä. Kevyt kuutti altistuu kalanpyydyskuolemille. Kuutin paino palautuu vieroitusta edeltävälle tasolle vasta elokuussa ja rasvaprosentti sitäkin myöhemmin.
Ei muikkuverkkojen vapauttamiselle
Luonnonsuojeluliitto ei hyväksy muikkuverkkojen vapauttamista rajoituksista. Mitkään tutkimukset tai tilastot eivät osoita, että muikkuverkot olisivat pyydyksinä vaarattomia norpalle. Muikkuverkoilla on perinteisesti kalastettu vasta loppukesällä ja syksyllä, jolloin kuutit ovat jo suurempia, eikä niitä jää muutenkaan verkkoihin niin paljon. Muikkuverkkojen käyttö kevät-kesällä on suuri riski kuuteille. Lisäksi niiden vapauttaminen vaikeuttaisi huomattavasti kalastuksen valvontaa ja tiedotusta sekä heikentäisi vaelluskalojen suojelua.
Asetus varmistamaan myös uudet lisääntymisalueet
Kun asetus- ja sopimuskaudella tulee tarve myös laajentaa rajoituksia uusille alueille, laajennuksia ei voi laskea vain vapaaehtoisten sopimusten varaan, vaan niiden toteutuminen on varmistettava nopeasti uudella asetuksella.
8.4.2016
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Karjala ry
Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri ry
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry