Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 tavoitteet

Yleisesti toteamme, että maa­kuntakaavatyössä tulisi muistaa, että kaava laaditaan ensisijaisesti alueen asukkaiden ja luonnon ehdoilla. Usein kehittämistyössä ensisijaisiksi tavoitteiksi nousee alueen luonnonvarojen erittäin te­hokas hyödyntäminen sekä elinkeinoelämää hyödyttävän infrastruktuurin ylläpito ja laajentaminen.

Periaatteet

Maankäyttö-ja rakennuslaissa (MRL 28 §) edellytetään maakuntakaavassa kiinnitettävän erityistä huomiota mm. alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen, vesi-ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön, maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen sekä virkistykseen soveltu­vien alueiden riittävyyteen. Uudistettavissa alueidenkäyttötavoitteissa puolestaan vaaditaan, että alueidenkäytössä huolehditaan mm. luonnonperinnön turvaamisesta, luonnon monimuotoisuuden ja virkistyskäytön kannalta arvokkaiden aluekokonaisuuksien säilymisestä sekä luonnonvarojen kes­tävästä hyödyntämisestä. Alueidenkäyttötavoitteiden perusteluissa mainitaan, että luonnon-ja kulttuuriympäristöjen kestävä käyttö toteutuu turvaamalla niiden alueellinen monimuotoisuus ja ajallinen kerroksisuus. Perusteluissa mainitaan myös, että merkittävä osa luonnon monimuotoisuu­den kannalta tärkeistä luontoarvoista samoin kuin arvokkaista yhtenäisistä luonnonalueista sijaitsee suojelualueiden ulkopuolella.

Aluerakenne 2040 -selvityksessä luonto nähtiin yhtenä tärkeimmistä vetovoimatekijöistä maakun­nassa. Maakuntakaavan tavoitteisiin on nostettu aluerakenne 2040 -työn pohjalta ”Luontoarvojavaaliva ja luonnonvaroja kestävästi hyödyntävä biotalous” sekä ”Öljyvapaa ja hiilineutraali maa­kunta”. Aluerakennetyössä Pohjois-Karjalan kehittämisteemoiksi nousi ”Luonnon monimuotoisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö”, ”Puhtaus ja terveellisyys” sekä ”Maakunnan luonnon ja vesien raaka-aineet”. Maakuntasuunnitelman visiossa puolestaan nähdään Pohjois-Karjala luonnonlähei­senä maakuntana.

Erittäin tärkeitä tavoitteita luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä sekä puhdasta ja terveellistä elinympäristöä ei voida asettaa biotaloudelle alisteisiksi tavoitteiksi. Maakuntakaavatyön alusta läh­tien luonto ja biotalous on pidetty toisiinsa sidottuina, vaikka tosiasiassa tämänhetkinen biotalous heikentää luontoarvoja, luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita. Maakuntakaavan ta­voitteissa ei näy lainkaan erillisenä tavoitteena luontoarvoja, luonnon monimuotoisuutta, ilmaston­muutoksen hillintää eikä ilmastonmuutokseen sopeutumista, vaikka kansainväliset sopimukset, val­takunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä kaavoitusta koskeva lainsäädäntö näin edellyttävät. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen vuoteen 2040 tähtäävässä kaavassa ei voi olla enää sa­nahelinää, vaan luonnon monimuotoisuuden edistämisen tavoitteet tulee kirjata ylös siinä missä esimerkiksi biotalouden edistämisen tavoitteetkin.

→ Luontoarvot, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen sekä ilmastonmuutoksen hillintä osaksi tavoitteita

Luonnon monimuotoisuus

Maakuntakaavan tavoitteissa (3.5.4) ”Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 pyrkii turvaamaan luonnon monimuotoisuuden ja edistämään luonnonvarojen käyttöä kestävällä tavalla.” Luonnon monimuotoisuus pyritään turvaamaan, mutta luonnonvarojen käyttöä edistetään – tässä on ki­teytettynä tavoiteasetannan keskeisin ongelma, luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi ei ase­teta erityisiä tavoitteita.

On erittäin hyvä asia, että kaavassa huomioidaan maakunnan arvokkaat viheralueet omana teema­naan, vaikkei tavoitteista käy ilmi, mitä näillä viheralueilla tai mainituilla arvokkailla luontoaluetee­moilla tarkoitetaan. Kaavassa tulisi käydä ilmi kuinka luonnon monimuotoisuus käytännössä turva­taan. Toivottavasti viheralueet ja viheryhteydet ymmärretään aiemmista maakuntakaavoista poike­ten myös ekologisina yhteyksinä, jolloin ne ovat esimerkiksi muusta talouskäytössä olevasta metsä­maasta eroavia monimuotoisia yhteysverkostoja, jotka tukevat eliölajien siirtymistä alueilta toisille esimerkiksi ilmaston muuttuessa. Jos viheralueet sisältävät biodiversiteetiltään merkittävästi eriar­voisia alueita, tulisi ne osoittaa kaavakartassa selkeästi (esim. luonnonsuojelualue vs. metsätalous­alue).

→ Kuinka maakuntakaava edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua?
→ Viheryhteyksien määrittely – ekologiset yhteydet

Luonnonvarojen kestävä käyttö

Luonto ja biotalous -teeman alle on nostettu kehittämiskohteena mm. luonnon monimuotoisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö sekä puhtaus ja terveellisyys, mutta maakuntakaavan 2040 tavoit­teeksi on asetettu: ”Biotalous keskeinen aluetaloudellinen tekijä niin että Pohjois-Karjalan ominais­piirteinen luonnontilaisuus säilyy.”. Tämä tavoite ei tue luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, saati lisää sen edellytyksiä. ”Ominaispiirteinen luonnontilaisuus” viittaa puolestaan luonnonsuoje­lualueiden luonnontilaisuuteen, ei niinkään talouskäytössä olevien luontoalueiden säilymiseen. Ta­voitteissa mainitaan, että maakuntakaava edistää luonnonvarojen käyttöä kestävällä tavalla, mutta mistään ei käy ilmi, kuinka tätä käytännössä ohjataan. Tavoitteissa (3.2.4) mainitaan ”Luontoarvoja vaaliva ja luonnonvaroja kestävästi hyödyntävä biotalous, kehitämiskohteena metsäbiotalouden mahdollisuudet, maatalous ja siihen liittyvä lähiruoka, elintarviketuotanto ja lähienergia, vesistöjen biotalouspotentiaali ja kaivannaiset”. Tämän kohteen tavoite on ”monipuolinen kestävä biotalous”. Tavoite on hyvin epämääräinen ja se tulisi aukaista aiemmin todetun mukaisesti.

”Luonto ja biotalous” -teeman alle on myös nostettu kaivannaisten potentiaali. Kaivosteollisuus ei mahdu biotalous -määritelmän alle, eikä myöskään tässä ymmärrettynä luonto-teeman alle, joten se tulisi käsitellä jonkin muun teeman alaisena. Pohjois-Karjalassa tulisi kehittää biotaloutta niin, että se loisi uudenlaista elinkeinotoimintaa ja tosiasiallisesti kestävää luonnonvarojen käyttöä, esi­merkiksi niin, että biotaloudella korvataan fossiilisiin luonnonvaroihin pohjautuvaa nykyistä tuotan­toa.

Maakuntakaavassa tai sen tausta-aineistoissa olisi tarpeen olla liitteenä kattava kartta luonnonva­rojen käytöstä kokonaisuudessaan. Kartta pitäisi sisällään niin liitteen F1 luonnovarat –kartta-aineis­ton (mm. kaivosalueet, malmien tai teollisten mineraalien esiintymisalueet, turvetuotantoalueet, turvetuotannon kannalta tärkeät alueet, soran-, kallion-ja rakennuskivenottoalueet) kuin myös ties­töt ja rakennetut alueet. Tällainen tarkastelu yhdessä tavanomaisen metsätalouden vaikutusten ar­vioinnin kanssa antaisi hyvä kokonaiskuvan luonnonvarojen käytön intensiteetistä maakunnassa. Luonnonvarojen käyttöä voitaisiin peilata myös Arvokkaat luontoalueet -teeman mukaiseen kart­taan.

Biosfäärialue voitaisiin nostaa maakunnassa nykyistä merkittävämpään asemaan, koska biosfääri­alue luo mahdollisuudet todelliseen luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen yhteen­sovittamiseen muun luonnonvarojen käytön ja paikallisten elinkeinojen kanssa. Biosfäärialueilla ei ole Suomen lainsäädännössä erityisasemaa, jolloin luontevin ohjauskeino kestävän luonnonvarojen hallintaan biosfäärialueilla olisi nimenomaan maakuntakaava. Biosfäärialueelle voitaisiin osoittaa esimerkiksi suositus kevyemmästä metsänkäsittelystä (peitteinen metsätalous, avohakkuukielto) keskeisillä luontomatkailualueilla sekä suojelualueiden ympärillä.

→ Luonnonvarojen kestävä käyttö tulee määritellä maakuntakaavassa
→ Kaivosteollisuus tulee poistaa luonto ja biotalous -teeman alta
→ Luonnonvarojen kokonaiskäytön kartan laatiminen
→ Biosfäärialueelle ohjaavat kaavamerkinnät

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen mainitaan valtakunnallisissa alueidenkäyttöta­voitteissa keskeisenä teemana. Pohjois-Karjalan ilmasto-ja energiaohjelmassa visiona vuodelle 2020 mainitaan, että ”Pohjois-Karjalassa alueidenkäytön suunnittelussa ja kaikessa päätöksente­ossa tiedostetaan ja toteutetaan ilmastoystävällisiä ratkaisuja”. Maakuntakaavan 2040 tavoitteissailmastonmuutos näkyy lähinnä ”Öljyvapaa ja hiilineutraali maakunta” -tavoitteina. Tämä tavoite kat­taa erityisesti fossiilisten polttoaineiden korvaamisen maakunnassa. Tulisi määritellä lisäksi tavoi­tellaanko hiilineutraaliudella myös esimerkiksi maakunnan hiilivarastojen ja -nielujen turvaamista sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä myös muilta kuin energiantuotannon ja -kulutuksen sektoreilta. Maakuntakaavalla voidaan varautua konkreettisesti ilmastonmuutoksen sopeutumi­seen esimerkiksi viheryhteyksillä, tulvariskien hallinnalla sekä tulviin ja pienilmastoon vaikuttavilla viheraluemerkinnöillä.

Toivomme, että maakuntakaavatyössä huomioidaan myös luonto-ja ilmastotavoitteiden ja biota­loustavoitteiden väliset ristiriidat, ja niiden vaikutukset tuodaan esille. Maakuntakaavan tavoitteissa mainitaan, että kaava turvaa turveresurssien riittävyyden. Turpeen käyttö energianlähteenä on ris­tiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa.

→ Kuinka maakuntakaava edistää ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista?

Rannat, virkistys ja matkailu sekä reitistöt

Maakuntakaavan täytyy mahdollistaa Pohjois-Karjalan viimeisten erämaisten vesialueiden säilymi­nen. Kaavassa tarvitaan uudenlainen lähestymistapa arvokkaiden erämaisten pienvesistöjen turvaa­miseksi. Kuntatasolla on tahtotilaa erämaisten vesistöjen säilyttämiseen ja kunnat haluavat tukea myös maakuntakaavasta arvokkaiden pienvesien säilyttämiseksi. Rantarakentamisen ohjaukseen tarvitaan jatkossakin maakunnallisia kaavamerkintöjä ja -määräyksiä. Arvokkaiden erämaisten ve­sialueiden säilyttäminen ja turvaaminen on syytä kirjata myös maakuntakaavan tavoitteeksi. Nämä tavoitteet on todettu muun muassa rantojen käytön työryhmässä ja ne on kirjattu myös kokous­muistioihin.

Rantojen virkistysalueet ovat erittäin tärkeitä maakunnan asukkaille, mutta myös matkailulle. Var­sinkin Joensuun seudulla vapaiden rantojen osuus rantaviivasta on liian pieni suhteessa käyttöpai­neeseen.

→ Rantarakentamista ohjaavat kaavamerkinnät
→ Arvokkaiden erämaisten vesialueiden turvaaminen tavoitteeksi
→ Virkistysalueverkoston kehittäminen ja laajentaminen erityisesti Joensuun seudulla

Joensuussa 29.9.2017
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry