Pohjois-Karjalan maan­kun­ta­kaa­va­luon­nos 2040 on synnyttänyt mielenkiintoa

Vaatimus riittävistä yhtenäisistä rakentamattomista ranta-alueista on maankäyttö- ja rakennuslain asettama vaatimus ranta-alueiden yleis- ja ranta-asemakaavoitukselle (132/1999, MRL 73 §). Samaisessa pykälässä todetaan, että on otettava huomioon myös luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet sekä luonnon ominaispiirteet. Maakuntakaavan mera-määräyksessä siis vain todetaan nämä lain vaatimukset. Vaikka maakuntakaavassa mainintaa ei olisi, olisi laki siltä osin kuitenkin voimassa, niin kuin on ollut jo vuosikausia.

Uusi maakuntakaava lakkauttaa aiemmat neljä vaihekaavaa. Niistä ensimmäisessä merkittiin aluemerkintä Koillinen luontovyöhyke. Karjalaisen jutun mukaan kyseisen aluemerkinnän nykyinen suunnittelumääräys olisi käytännössä kieltänyt mökkirakentamisen Ilomantsin, Lieksa ja Nurmeksen kyläalueiden ulkopuolella. Tämä on täysin väärä ja virheellinen käsitys. Mainittu suunnittelumääräys ei kiellä mökkirakentamista. Suunnittelumääräys kuuluu seuraavasti: ”Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee rantarakentaminen ohjata keskitetysti ympäristöarvot huomioon ottaen siten, että Koillisen luontovyöhykkeen erämainen luonne säilyy. Rantarakentamisen yleisperiaatteena tulee noudattaa suurvesistöjä alhaisempaa mitoitusta.” Maakuntakaavan toteutumista ei seurata järjestelmällisesti, eikä tuonkaan määräyksen toteutuminen ole edes tuossa laajuudessaan aina toteutunut.

Virheellisten tietojen levittäminen ja keskustelun vieminen pois maakuntakaavan ytimestä ei edesauta eri maankäyttömuotojen yhteensovittamista eikä varsinkaan luo hyvää pohjaa kaavan tulevalle toteutukselle. Pitkän tähtäimen suunnittelua, joka huomioi ihmisen lisäksi myös luonnon ja ilmastonmuutoksen, on pystyttävä tekemään hallituskokoonpanosta huolimatta.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri

Mielipide on julkaistu Karjalaisessa 22.11.2018 ”Maakuntakaava vain toteaa lain rantamääräykset” (maksumuurin takana).