Lausunto Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 luonnoksesta

Lausunto sisältää muutosesityksiä kaavaluonnokseen sekä joitain kehittämisehdotuksia kaavan sisältöihin.

Lähtökohdat ja periaatteet ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden huomioivalle maakuntakaavoitukselle

Ympäristöä koskevat tavoitteet ja vaikutustenarviointi

Maakuntakaavan alue- ja yhdyskuntarakennetta koskevaan tavoitteeseen ”ympäristön ja luonnonvarojen kestävä käyttö” tulisi kirjata myös luonnon monimuotoisuuden suojelun edistäminen, vesiensuojelu, ilmastonmuutoksen hillintä sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Luonnonvarojen kestävän käytön kriteerit tulisi määrittää ja sisällyttää niihin myös vesivarojen kestävä käytön kriteerit. Lisäksi tulisi määritellä kuinka maakuntakaavalla edistetään näitä tavoitteita. Maakuntakaavan seurannassa tulisi huomioida kaavan luonnonkäyttöä koskevien määräysten toteutuminen alemman tason kaavoituksessa.

Pyydämme tarkentamaan vaikutustenarviointia koskevaa taulukkoa, joka on hyvin moniselitteinen ja hankalasti tulkittava, ja joka niputtaa hyvin erilaisia asiakokonaisuuksia yhteen. Taulukossa on luonnonsuojelun ja ilmaston osalta monissa kohdissa sekä + ja – -merkintöjä että +-merkintöjä, esim. Kolin kehittämisen kohdealue + vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin. Jos Kolin alueelle osoitetaan lisärakentamisen alueita, vaikutus luonnonympäristöön on tietenkin negatiivinen.

Jos mera-merkintä poistuu tai sen suunnittelumääräys säilyy ennallaan, tulee vaikutustenarviointia tarkistaa luonnon monimuotoisuuden ja pirstaloitumisen osalta. Vaikutustenarviointiin tulisi lisätä kaavan vaikutukset ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen.

Kehittämisehdotukset:

• Luonnon monimuotoisuuden suojelun edistäminen, vesiensuojelu sekä ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen lisätään maakuntakaavan tavoitteisiin
• Määritellään luonnonvarojen käytön kestävyys
• Esitetään, kuinka näitä tavoitteita edistetään maakuntakaavalla
• Tarkennetaan vaikutustenarvioinnin taulukkoa
• Lisätään vaikutustenarviontiin kaavan vaikutukset ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

On hyvä, että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vähähiilisyyden, resurssitehokkuuden sekä luonnon monimuotoisuuden edistämisen periaatteet on huomioitu maakuntakaavassa, mutta ne tulisi näkyä myös konkreettisina tavoitteina, kuten myöhemmin tuomme ilmi monimuotoisuuden suojelun ja ilmastonmuutoksen hillinnän osalta.

Alueidenkäyttötavoitteissa mainitaan, että alueidenkäyttö tukee siirtymistä vähähiiliseen yhteiskuntaan sekä kestävän yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän kehittämiseen. Olemassa olevien rakenteiden hyödyntämisellä erityisesti maakunnan taajamissa voidaan vähentää liikkumisen tarvetta. Yhdyskuntarakenteen eheyttämisen ilmastovaikutukset maakunnassa tulisi selvittää ja laatia selkeät tavoitteet eheyttämiselle. Tämänhetkinen tilanne on epäselvä ja eheyttämisellä perustellaan myös metsä-, pelto- ja puistoalueille rakentamista sekä kaupunkien levittäytymistä lähialueille usein hallitsemattomasti, niin että asukkaat ovat täysin palvelualueiden ulkopuolella ja henkilöautoliikenteen varassa. Kaupungistumisen edistäminen, liian tiiviiden asuinalueiden rakentaminen ja monimuotoisen lähiluonnon heikentäminen voivat synnyttää kerrannaisia ilmastovaikutuksia. Metropolialueiden mallin mukaista eheyttämistä ei tule suosia sellaisenaan harvaanasutussa maakunnassa. Eheyttämisen suunnittelussa tulee huomioida uudemmat tutkimustulokset kulutuksen merkityksestä kasvihuonekaasupäästöjen globaalissa taseessa. Maakunnassa olisi mahdollisuuksia kehittää aidosti vähähiilistä taajama-asumista yhdistettynä kestäviin luontoperustaisiin työllistämismahdollisuuksiin sekä luontoon tukeutuvaan vapaa-ajanviettoon.

Kehittämisehdotus:

• Eheyttämisen ilmastovaikutukset sekä täydennysrakentamisen tavoitteet tulisi määrittää yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa, ottaen huomioon erityisesti Pohjois-Karjalan erityispiirteet.

Maakuntastrategia ja -ohjelma

Maakuntastrategian neljäs linjaus ”Kestävä aluerakenne ja saavutettavuus” sisältää tavoitteina ilmastonmuutokseen varautumisen sekä luonnon monimuotoisuuden sekä luonnonvarojen kestävän käytön turvaamisen suunnittelussa ja kehittämistoiminnassa. Kehittämisteemaan ”Luonnonvarojen uusi aika” kuuluu myös niin ilmastonmuutoksen hillintään kuin luonnonvarojen kestävään käyttöönkin liittyviä tavoitteita. Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmassa läpileikkaavina teemoina ovat monimuotoisuuden edistäminen, vesistöjen kunnostaminen ja monimuotoisen lähiluonnon turvaaminen asutuskeskittymien välittömässä läheisyydessä sekä resurssiviisaus, vähähiilisyys ja ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen. Maakuntaohjelman matkailun tavoitteet myös ovat kytköksissä luonnonvarojen käyttöön ja erityisesti metsien käsittelyyn.

Maakuntakaavan on tuettava ja toteutettava myös maakuntastrategiaa ja maakuntaohjelmaa. Esitetty maakuntakaavaluonnos on tältä osin monissa kohdissa puutteellinen strategian ja ohjelman ilmastonmuutosta ja monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden kanssa. Maakuntaohjelmia laadittaessa on jo vuosikymmeniä tiedostettu tarve luonnon monipuolisempaan ja kestävämpään huomioimiseen ja tämän tulee näkyä myös maakuntakaavan ohjausvaikutuksessa. Esimerkiksi luontomatkailun kestävä kehittyminen edellyttää nykyistä laaja-alaisempaa luonnon turvaamista. Nykyisen yksipuolisen, pelkkään raaka-aineeseen perustuvan taloudellisen hyödyntämisen rinnalle on noussut tarve luonnonvarojen hyödyntämiseen uusin painotuksin. Viihtyvyys, virkistystarpeet ja mielen hyvinvointi edellyttävät myös aineettoman edun tarkastelua. Muutokset ihmisten arvomaailmassa tulee ottaa huomioon myös luonnon hyödyntämisessä. Asukkaiden huoli ilmastonmuutoksesta sekä lähiluonnosta tulee ottaa vakavasti ja kaavoituksessa tulee tarkastella mahdollisuuksia näiden laajempaan huomioimiseen.

Maakuntakaavassa näkyy selvästi maakunnan jakaminen Joensuun seudun kehittyvään alueeseen muun maakunnan toimiessa luonnonvarareservaattina. Maakuntakaavan tulisi kohdella maakunnan eri alueita tasapuolisemmin.

Kehittämisehdotus:

• Maakuntakaavan vastaavuutta maakuntastrategian ja maakuntaohjelman ympäristöä koskevien tavoitteiden osalta tulee tarkistaa.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen

Maakuntakaavaprosessin aikana on saatu paljon lisätietoa ilmastonmuutoksen mekanismeista ja IPCC vaatiikin nopeampia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kaikilla tasoilla.

Maankäytön suunnittelu tulisi nähdä yhtä lailla ilmastopoliittisena ohjauskeinona kuin esimerkiksi maakuntaohjelman kautta suunnattava hankerahoituskin. Ilmastonmuutoksen hillintä sisältää paljon muitakin osa-alueita kuin suoraan energiankäyttöön liittyviä keinoja. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat monimutkaisia ongelmia, joihin liittyy hyvin paljon epävarmuuksia sekä erilaisia riippuvuussuhteita. Tämä ei saa kuitenkaan olla este sille, ettei kaikkia käytettävissä olevia ohjauskeinoja hyödynnettäisi ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen.

Ympäristöministeriön ”Ilmastotavoitteita edistävä kaavoitus – Näkökulmia kuntakaavoitukseen”-raportissa vuodelta 2015 todetaan, että alueidenkäytön ilmastotavoitteet toteutuvat parhaiten, kun ne huomioidaan kaikilla suunnittelun tasoilla, maakuntakaavoituksesta yksittäiseen rakennushankkeeseen asti. Ilmastotavoitteita edistävä kaavoitus on usein perusteltua myös muiden kaavoitusta koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta. Alueidenkäytön suurimmat ongelmat ilmastonmuutoksen hillinnän ja monimuotoisuuden suojelun suhteen ovat suojelualueiden ulkopuolisilla alueilla, joiden käyttöä maakuntakaava ja alemman tasoiset kaavat ohjaavat.

Jotta maakunnallista suunnittelua voitaisiin käyttää ilmastopolitiikan välineenä, tulisi ensin selvittää missä määrin maakuntakaavalla ollaan valmiita todellisuudessa ohjaamaan yksityismaiden käyttöä. Parhainta tämä olisi tehdä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Ensi sijassa voitaisiin antaa mahdollisuudet edelläkävijöinä toimiville maanomistajille toteuttaa ilmastoystävällistä maankäyttöä alueellaan. Voidaanko esimerkiksi seuloa yksityismetsänomistajista ilmastomyönteisiä edelläkävijöitä, jotka voisivat olla toteuttamassa ilmastonmuutoksen hillintää sekä vihreän infrastruktuurin suunnitelmia omassa maankäytössään? Lisäksi olisi selvitettävä olisiko tähän käytettävissä olevia tukimuotoja tai rahoituslähteitä (esim. luonnonhoidon tuet, Metso-rahat, sertifikaatit, uudet tukikeinot).

Maakuntakaavassa tulisi määritellä kuinka maakunnan hiilivarastoja ja -nieluja aiotaan jatkossa turvata sekä kuinka kiinnitetään huomiota alueidenkäytön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, myös muilta kuin energiantuotannon ja -kulutuksen sektoreilta. Hiilinielukysymys tulee voida ottaa huomioon maakuntakaavoituksessa, vaikka tutkimuksessa ei olisi yksiselitteistä ja tarkkaa yhteisymmärrystä hiilensidonnan yksityiskohdista. Varmaa on, että sekä turvemaihin että kivennäismaihin on sitoutuneena valtavat määrät hiiltä, jolloin tarpeeton maanmuokkaus tulisi minimoida metsä- ja maataloudessa sekä turvetuotannossa. Lisäksi ojitetuilta soilta, käytöstä poistuneilta turpeennostoalueilta ja turvemaiden pelloilta vapautuvia hiilipäästöjä olisi mahdollista ehkäistä ennallistamistöillä ja näin lisätä turvemaiden hiilivarastoja. Metsätalouden kiertoaikoja kasvattamalla voidaan lisätä metsätalousalueiden hiilensidontaa. Peitteinen metsänkasvatus puolestaan takaa metsälön jatkuvan hiilivaraston ja -nielun. Peitteisessä metsänkasvatuksessa puut kasvavat aluksi tiheämpisyisinä, jolloin puuaines on myös paremmin hyödynnettävissä pitkäikäisiin jalostettuihin puutuotteisiin.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa luontoalueilla oleellista on sopeutuvan luonnon monimuotoisuus sekä alueiden kytkeytyneisyys. Biologisesti monimuotoiset alueet lieventävät ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia lajistoon. Monimuotoisuus vaikuttaa myös metsätalous- ja peltoalueiden mukautuvuuteen ilmaston ja lajiston muuttuessa. Erilaisten voimaperäisten maankäyttömuotojen, kuten tehokkaan metsätalouden, turvetuotannon sekä mineraalienoton ja kaivosteollisuuden, sekä ilmastonmuutoksen yhteisvaikutuksia tulisi ennakoida niin, että kaavoituksessa huomioitaisiin erityisesti ne alueet, joilla maankäyttö on voimallisinta ja huolehdittaisiin riittävien suoja-alueiden ja verkostojen riittävyys erityisesti näillä alueilla.

Liikenteeseen ja myös kulutuskäyttäytymiseen voidaan Pohjois-Karjalassa vaikuttaa merkittävästi elinympäristön viihtyisyydellä ja riittävillä viheralueilla asutuksen läheisyydessä, jotta ihmiset viihtyvät kodin läheisyydessä, eikä vapaa-aikaa tarvitse käyttää niin paljoa liikkumiseen ja kulutukseen. Mitä ”eheämpää” asuinympäristöistä rakennetaan, sitä ankeammaksi ne usein käyvät, eheä yhdyskuntarakenne tulisi tarkoittaa myös viihtyisää elinympäristöä. Varsinkin Pohjois-Karjalassa monet ihmiset haluavat tilaa ympärilleen sekä mahdollisuuden piipahtaa lähiluontoon. Tämä on käynyt ilmi useista selvityksistä. Maakuntakaavassa voitaisiin huomioida myös asutuskeskittymien välittömässä läheisyydessä sijaitseva lähiluonto- ja lähivirkistysalueet. Tietoliikenneyhteyksien turvaaminen maaseutualueilla lisää myös etätyön määrää, mikä puolestaan vähentää liikkumisen tarvetta.

Kehittämisehdotukset:

Maakuntakaavassa tulisi tehdä selkeä tavoiteasetanta ilmastonmuutoksen hillinnäksi ja sopeutumisen edistämiseksi alueidenkäytössä. Tämä voi sisältää esimerkiksi seuraavia kokonaisuuksia:

• Maankäytön ohjaamisen mahdollistaminen kaavoituksella ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen huomioimiseksi:
  • Laaditaan oheistus siitä, kuinka ilmastonmuutoksen hillintää voidaan edistää maankäytössä
  • Tukimahdollisuuksien ja erilaisten rahoituslähteiden selvittäminen ja niiden markkinointi edelläkävijämaanomistajille, jotka haluavat huomioida ilmastonmuutoksen maankäytössä (ml. yksityiset maanomistajat, kunnat, seurakunnat ja yritykset)
• Metsänhoidossa hyödynnettäviä ilmastonmuutoksen hillinnän keinoja, joita voitaisiin suositella metsätalousalueilla, mm.:
  • metsätalouden metsikön kiertoajan kasvattaminen
  • maaperän hiilivarastojen suojeleminen ja tarpeettomien maanmuokkausten vähentäminen sekä turve- että kivennäismailla
  • ojitettujen turvemaiden ennallistaminen
  • ekologisten käytävien peitteisyyden suojaaminen (peitteinen metsänkasvatus) ja ekologisesti tärkeiden alueiden kytkeytyneisyyden turvaaminen
• Ohjataan kaavoituksella ojitettujen soiden, turpeenotosta poistuneiden entisten turvekenttien ja käytöstä poistuneiden turvemaiden peltojen ennallistamiseen turvemaiden hiilipäästöjen ehkäisemiseksi ja hiilivarastojen lisäämiseksi
• Osoitetaan kaavalla riittävät lähivirkistysalueet asuinympäristön viihtyisyyden ja lähiluonnon monimuotoisuuden takaamiseksi
• Huomioidaan tietoliikenneyhteyksien ja etätyömahdollisuuksien sekä ”kakkosasumisen” ilmastovaikutusten yhteys
• Huolehditaan kaavoituksella riittävien suoja-alueiden ja ekologisten käytävien riittävyys voimaperäisen maankäytön alueilla
• Laaditaan suunnittelumääräys peltobiotalouden kannalta tärkeile alueille suopeltojen käsittelyyn kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi
• Muita ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinoja: mm. luonnon monimuotoisuuden ja suojelualueiden kytkeytyneisyyden edistäminen, sään ääri-ilmiöihin varautuminen, vesien ja tulvien hallinta, kosteikkojen merkitys vesienhallinnassa, pienilmastojen huomioiminen sekä kestävän liikenteen ja huoltovarmuuden kehittäminen

Luonnon monimuotoisuuden suojelu

Luonnon monimuotoisuuden suojelun kysymykset tulee käsitellä maakuntakaavassa, vaikka niitä on käsitelty myös aiemmissa kaavavaiheissa. Muuttunut talouspoliittinen tilanne ja biotalouden nousu vaikuttavat merkittävästi luonnon monimuotoisuuden tilaan suojelualueiden ulkopuolella. Lisäksi vastavalmistunut luontotyyppien uhanalaisuusselvitys todistaa, että jo tehdyt toimet eivät ole riittäviä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Monimuotoisuuskysymys liittyy myös oleellisesti ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen sekä ihmisten terveyteen sekä viihtyvyyteen.

Yhtenäisiä luontoalueita ei tule tarpeettomasti pirstoa maankäytöllä. Suurimpia pirstoutumista aiheuttavia tekijöitä Pohjois-Karjalassa ovat erityisesti kaivos- ja turvetuotanto, laajat maa-ainestenottoalueet, metsätalous sekä liikenneverkot. Uhanalaisen metsäluonnon pirstoutumista aiheuttavat eniten suuret avohakkuut sekä yhä tiheämpi metsäautotieverkosto. Tästä syystä vihreän infrastruktuurin tarkastelussa tulee kiinnittää huomiota metsänhoidon menetelmiin. Mera-merkintä tulisi palauttaa tästä syystä eko-merkinnäksi (ks. kohta metsien ja rantojen käytöstä).

Ekologiset käytävät ja vihreä infrastruktuuri tulee nähdä ennen kaikkea ekologisina yhteyksinä, jolloin ne ovat esimerkiksi muusta talouskäytössä olevasta metsämaasta eroavia monimuotoisia yhteysverkostoja, jotka tukevat eliölajien siirtymistä alueilta toisille esimerkiksi ilmaston muuttuessa. Suuri osa lajeista tarvitsee uusille alueille siirtyäkseen pystyssä olevaa puuainesta. Turvattu vihreä infrastruktuuri ja ekologinen verkosto on näiden lisäksi oleellinen myös maakunnan kestävän luontomatkailun kehittämisen kannalta. Parhaimmillaan vihreä infrastruktuuri palvelee siis niin luonnon monimuotoisuuden suojelua, ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista kuin matkailuelinkeinojakin.

Kehittämisehdotukset:

• Suojelualueiden ulkopuolisten alueiden luonnon monimuotoisuuden suojelun tavoitteet alueidenkäytössä tulee määritellä
• Luonnonalueiden pirstoutumisen estämistä tulee ohjata maakuntakaavalla

Yksityiskohtaiset huomiot ja muutosesitykset

4.1 Ylimaakunnalliset kehittämisvyöhykkeet ja alueet: Biosfäärialue

Pohjois-Karjalan biosfäärialueen merkintä on turhaan poistettu maakuntakaavasta. Se tulisi palauttaa tai vaihtoehtoisesti se voitaisiin lisätä yhdeksi matkailun ja virkistyksen vetovoima-alueeksi. Biosfäärialue antaa erittäin hyvät mahdollisuudet kehittää alueen matkailutoimintaa luonnon erityispiirteet huomioon ottaen. Tulevaisuudessa biosfäärialueen merkitys tulee vain kasvamaan, jos ja kun maakunnan matkailua halutaan kehittää ja markkinoida maakuntaa yhä enemmän kansainvälisesti. Tähän liittyy erityisesti Pohjois-Karjalan biosfäärialueen ainutlaatuisuus Euroopassa hiljaisena ja erämaisena alueena, osana Fennoskandian vihreää vyöhykettä.

Muutosesitys:

• Biosfäärialueen merkitä palautetaan tai merkitään yhtenä matkailun ja virkistyksen vetovoima-alueena kaavakarttaan.

4.2 Maakunnan kehittämisen kohdealueet

Kolin kehittämisen kohdealue on laajennettu kaavaluonnoksessa ulottumaan Kolin kylältä Pielisen rantaan. Kehittämisalueen tulee päättyä Kolin kylälle, koska kylältä rantaan ulottuva alue kuuluu oleellisesti Kolin kansallismaisemaan. Kehittämisaluemerkintään tulee sisällyttää ohjeistusta alueen kestävään liikennöintiin, esimerkiksi kylältä kansallispuistoon tapahtuvaa kevyttä liikennettä varten.

Muutosesitys:

• Kolin kehittämisen kohdealueen rajaus tulee poistaa Kolin kylän ja Pielisen rannan väliseltä alueelta sekä kansallispuiston alueelta ja varmistaa, että alueen rakentaminen sijoittuu arvokkaan maisema-alueen katvekohtiin.

4.5.2. Arvokkaat maisema-alueet

On hyvä, että arvokkaat maisema-alueet pidetään mukana maakuntakaavassa ohjaamassa maankäyttöä ja alemman tason kaavoitusta.

Muutosesitys:

• Huolehditaan, että arvokkaat maisema-alueet säilyvät kaavassa

4.6.1 Metsien ja rantojen kannalta arvokas alue

Metsien ja rantojen kannalta arvokkaan alueen merkinnän pohjatyöksi on tehty kattava paikkatietoaineistoanalyysi, jossa tavoitteena on ollut erityisesti monimuotoisten metsien ja rakentamattomien rantojen parempi huomioiminen maakuntakaavassa. Ilman selkeää suunnittelumääräystä hyvän tietoaineiston lopullinen tarkoitus on hämärä. Vaarana on, että merkintä kääntyy itseään vastaan, jos alueita markkinoidaan erityisen hyvinä biotalouden alueina. Merkinnän taustalla oleva ajatus vihreästä infrastruktuurista pitää sisällään periaatteet elinympäristöjen pirstoutumisen vähentämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden suojelun takaamiseksi myös muualla kuin suojelualueilla. Merkintä voisi olla hyvä keino turvata ekosysteemipalveluita sekä vihreää infrastruktuuria PohjoisKarjalassa, jos se olisi selkeämmin määritelty ja ydinalueet olisivat selkeällä viivarajauksella määritetty.

Metsäisten elinympäristöjen lajien uhanalaistumiskehitys on pysäytettävä ja suurin uhka näille lajeille on nimenomaan avohakkuiden, voimaperäisen maanmuokkauksen sekä tiheän metsäautotieverkoston aiheuttama pirstoutuminen. Suunnittelussa tulisi huomioida nimenomaan nämä uhat ja esittää vaihtoehtoja metsänhoidon toteutukseen. Suunnittelumääräykseen tulisi lisätä ohjeistus vihreän infrastruktuurin huomioivaan metsienkäyttöön. Nämä alueet toimisivat samalla myös ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen alueina.

Rantojen kannalta arvokkaat alueet tulisi esittää kaavakartalla tarkempirajaisena ja merkinnän ohjausvaikutus tulisi tarkentaa. Suunnittelumääräyksessä mukana oleva rantarakentamisen suositus tulisi muuttaa suunnittelumääräykseksi.

Muutosesitys:

• MERA-ehdollisuus: Jos mera-merkinnän suunnittelumääräys pysyy ennallaan, esitämme sen poistamista. Vaihtoehtoisena esityksenämme on, että mera-alueet pidetään ennallaan, mutta esitetään selvärajaisena alueena. Merkintä muutetaan alkuperäisen esityksen mukaan eko-merkinnäksi ja siihen lisätään seuraava suunnittelumääräys: eko-alueilla huomioidaan luonnon monimuotoisuus ja vihreä infrastruktuuri kaikessa maankäytössä, mukaan lukien metsätalous.
• Jos mera-merkintä säilyy sellaisenaan, esitämme:
  • Suunnittelumääräykseen lisäyksen: rantarakentamisen mitoituksen tulee olla yleisesti kunnassa käytettyä rantarakentamisen mitoitusta alhaisempi
  • Suunnittelusuositukseen lisäyksen: suositellaan monimuotoisuuden ja vihreän infrastruktuurin huomioivia metsänhoidon menetelmiä: peitteinen metsänkasvatus, maanmuokkauksen minimoiminen, ekologisten käytävien huomioiminen jne.

4.6.5 Turvetuotantoalueet

Turpeen nostamisen tavoitteet ovat ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa. Maakunnan soissa on valtava hiilivarasto, jonka purkaminen maakuntakaavan voimassaolon aikana on vastuutonta. Nopein ja helpoin keino ilmastonmuutoksen hillintään lyhyellä aikavälillä on olemassa olevien hiilivarastojen suojeleminen. Maakuntakaavaprosessissa on ollut epäselvyyttä siitä, kuinka soidensuojelu ja turvetuotanto käsitellään kaavassa. Ohjausryhmälle kerrottiin, että nämä käsitellään seuraavassa kaavavaiheessa, kuitenkin soidensuojelukohteita on poistettu aiempaan kaavaan nähden. Ely-keskuksen laajasta soidensuojelun aineistosta on esitetty vain pieni osa suojeltavaksi. Turvetuotannolle varatut alueet on kuitenkin esitetty kaavassa sellaisenaan. Lisäksi kaavaan on merkitty hyvin kiistanalainen Koivusuo-Ruosmesuo selvitysalueena, vaikka ympäristöministeriö on jo kertaalleen poistanut sen kaavasta ja Vaasan HaO on kumonnut Vapon ympäristölupahakemuksen alueelle. Maakuntaliiton tulee nyt tehdä linjaus asiassa, niin että ilmastonmuutos huomioidaan kaavassa ja soidensuojelu- sekä turvetuotantoasiat käsitellään tässä kaavavaiheessa. Tässä ilmastopoliittisessa tilanteessa kaavaan ei voida merkitä turvevarauksia kahdenkymmenen vuoden päähän.

Muutosesitys:

• Maakuntakaavaluonnoksen turvetuotannon kannalta tärkeät alueet (tu) ja selvitysalue (se) tulee poistaa kaavasta ja merkitä kaavaan vain voimassaolevat turvetuotantoalueet

4.7 Luonnonsuojelu ja arvokkaat luontoalueet

Kaavaselostuksessa ilmoitetaan kaavasta poistetun aiemmissa kaavavaiheissa hyväksyttyjä SLvarauksia, mutta ei yksilöidä, mitä kohteita ja millä perusteilla ne on poistettu. Soidensuojelua on käsitelty 2. vaihemaakuntakaavassa, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 10.6.2010. Vaihekaavan liitteessä 5 mukana olevien luonnonsuojelu- ja luonnon monimuotoisuusalueiden perusteella kaavaluonnoksesta on jätetty pois vaihekaavan SL -kohteista yksi kokonaisuudessaan ja viisi osittain. Nämä kohteet tulee lisätä maakuntakaavaan alla olevan muutosehdotuksen mukaisesti.

Valtion ympäristöviranomainen Pohjois-Karjalan elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus on laatinut kattavan soiden suojeluesityksen maakuntakaavaan. Yli 100 suota sisältää ELY:n mukaan suojeluarvon, jonka perusteella suot voitaisiin ottaa kaavaan mukaan sellaisenaan. On kyseenalaista, että kaavaprosessissa elinkeinoelämän toiveet turvetuotannosta ja ympäristöviranomaisen suojeluesitys laitetaan vastakkain. Tässä ilmastopoliittisessa tilanteessa sekä soidensuojelun täydennysohjelman keskeydyttyä soidensuojeluesitys tulisi ottaa vakavasti eikä siirtää tulevaisuuteen. On hyvä, että suokohteista yhdeksän on merkitty SL-merkinnällä, mutta määrä on aivan liian pieni.

Kaava sisältää uusia suojeluvarauksia ja alu-kohteita suoalueille sekä pienvesille, mutta ei huomioi lainkaan metsäkohteita. Kaavassa tulisi tarkastella tärkeimmät maakunnan suojelua vaativat vanhan metsän kohteet ja lisätä ne kaavaan arvokkaina metsäkohteina. Tämä olisi erityisen tärkeää meramerkinnän epämääräisyyden takia.

Koska maakuntakaavassa on tarkasteltu mera-merkinnän ja sitä edeltäneen paikkatietoanalyysin avulla merkittäviä biodiversiteetiltään arvokkaita kohteita sekä monimuotoisuuden kannalta tärkeiden alueiden kytkeytyneisyyttä, olisi perusteltua lisätä joitain keskeisiä metsäluontokohteita kaavaan. Varsinkin, jos mera-merkinnän vastustus aiheuttaa sen poistamisen, tulisi kytkeytyneisyyttä ja ekologista verkostoa täydentää sellaisilla tärkeillä suojelemattomilla metsäkohteilla, jotka yhä ovat pystyssä ja säilyttäneet luontoarvonsa. Alla on esitetty tällaisia kohteita kaavaan.

 Muutosesitys:

• Seuraavat 2. vaihemaakuntakaavan SL-kohteet, jotka ovat kokonaan tai osittain poistettu kaavaluonnoksesta tulee lisätä maakuntakaavaan vaihekaavassa esitettyjen rajausten mukaisesti:
  • Kyhönsuo, Joensuun Tuupovaara (kokonaan poistettu kohde)
  • Rahesuo ja Ilajansuo, Ilomantsi
  • Valkeasuo pohjoinen ja Sorsasuo (luonnoksessa Riuttaranta), Joensuu
  • Aventolammit (luonnoksessa Parvialansuo), Juuka (osittain poistetut kohteet)
• Maakuntakaavassa käsitellään soidensuojelun kysymykset ja lisätään Ely-keskuksen esittämät soidensuojelukohteet (107 kpl) kaavaan suojelumerkinnällä.
• SL-kohteisiin lisätään Metsähallituksen luontolahjakohteet
• SL-kohteisiin lisätään ekologisen verkoston kannalta tärkeitä metsäluontokohteita, esimerkiksi:
  • Valtimolta: Salmivaara ja Lamparevaara (mukana SuoMaa suojelu- ja ennallistamisesityksessä)
  • Lieksasta: Junginsärkkä-Junginsuo, Kalliojärvi-Saarisuo, Vornasensärkkä-Änäkäinen, Piilosensärkät, Rasvasuo-Kitkasuon Natura 2000 -alueen laajennus, Myllyvaaran korvet, Kanervasuo-Niittysuo, Savipuronkorpi-Kielilampi, Telkkä, Heinäsuo, Kalliojärven eteläpuolen metsät, Pienen Ruosmajärven itä-, kaakkois- ja eteläpuoleiset metsät, Araratinvuori, Syvänvaara-Sulkulampi, Saarvalampi (mukana SuoMaa suojelu- ja ennallistamisesityksessä)
  • Nurmeksesta: Tiaissuo, Majasuo-Särki-Loukkaja, Kannusvaara-Kaihlavaara, Lautasuo-Hietanen, Peurasuo-Sihvonpuro, Yöttäjän suot, Leiviskänkallioiden laajennus, Kaihlajärvi, Mustinvaara-Liippasuo, Kukkoharju, Lokkisuo, Peurajärven länisosan metsät, Salmijärven Natura 2000-alueen pohjois-, itä- ja lounaispuoliset metsät (mukana SuoMaa suojelu- ja ennallistamisesityksessä)

4.7.4 Arvokkaat luontoalueet

Arvokkaat pienvedet (alu)

On erittäin hyvä, että kaavassa huomioidaan ensimmäistä kertaa arvokkaita pienvesiä. Pienvedet tulisi mainita kaavamerkinnän yhteydessä soiden lisäksi. Pienvesiä ja soita koskien metsänhoidolliset rajoitukset ovat tarpeen toisin kuin geologisilla kohteilla. Pienvesiä ympäröivän metsän hoidolla voi olla merkittäviä vaikutuksia pienveden mikroilmastoon ja metsätalousalueelta tuleviin ravinto- ja kiintoainehuuhtoumiin.

Muutosesitys:

• Alu-3 -merkintään ja suunnittelumääräykseen lisätään maininta pienvesistä sekä vaatimus erityiseen varovaisuuteen metsänhoidossa pienvesien ja soiden ympäristössä.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaat suoalueet (alu)

2. vaihemaakuntakaavan luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden suoalueiden kaavamerkintä oli Luo -1. Luettelo kohteista on esitetty vaihekaavan liitteessä 5. Maakuntakaavaluonnoksesta osa näistä kohteista ei ole mukana tai niiden aluerajausta on pienennetty. Puuttuvista kohteista osalle Oravasuota (Nurmes) ja Salmijärveä (Valtimo) on perustettu valtiomaiden suojelualueita. Suojelualueiden ulkopuoliset osat luo-kohteista on jätetty pois luonnoksesta. Luonnoksessa Kontiolahdelle on merkitty Ukonvaaran alu-3 alue 9 hehtaarin rajauksella. Vaihekaavassa Kylmälammen-Kylmäojan luo -1 alue Kontiolahdella on vastaavan kokoinen. Luonnoksen kartassa Kylmäojan kohdalla ei kuitenkaan ole aluevarausta, joten jää epäselväksi onko kyse samasta alueesta. Ilomantsissa 2. vaihekaavassa Koivusuon pohjoispuoli (919 ha) on merkitty luo -1 merkinnällä. Kaavaluonnoksessa osalle alueesta on varattu Koidansuon (335 ha) ja Hoikan Kylkeisen (138 ha) alu-3 -alueet.

Muutosesitys:

• Maakuntakaavaan tulee lisätä Oravasuo (Nurmes) ja Salmijärvi (Valtimo) alu-3 merkinnällä vaihekaavan rajauksen mukaisesti niiltä osin kuin ne eivät ole mukana alueelle perustetussa valtionmaiden suojelualueessa
• Tulee varmistaa, että 2. vaihekaavan mukainen Kylmälammen-Kylmäojan luo-1 alueen varaus on mukana myös maakuntakaavassa alu-3 kohteena
• Koivusuon pohjoispuolen vaihekaavavarauksen mukaisesta rajauksesta luonnoksessa poisjääneet osat tulee varata maakuntakaavaan alu-3 merkinnällä
• Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaiden suoalueiden (alu-3) puustoisilla kohteilla (korvet, rämeet) suunnittelumääräykseen lisätään vaatimus erityiseen varovaisuuteen metsätaloudessa

Saimaannorpan pesimisalueet (alu)

On erittäin hyvä, että saimaannorpan pesimisalueet on huomioitu ensi kertaa kaavassa. Saimaannorpalle tärkeät alueet tulee merkitä omalla merkinnällään ja kaavamääräyksissä tulee huomioida norpan suojelusuunnitelma ja -tavoitteet täysimääräisesti. Tämä edellyttää nyt esitettyjen osa-alueiden yhdistämistä ja laajentamista.

Muutosesitys:

• Esitetään kaavassa saimaannorpan pesimisalueet omalla merkinnällään ja yhdistetään ja laajennetaan merkintöjä huomioiden suojelutavoitteet täysimääräisesti

4.9 Rannat, virkistys ja matkailu sekä reitistöt

Maakuntakaavassa on tavoitteena huolehtia virkistysalueiden ja virkistyskohteiden riittävyydestä sekä rantojen virkistysmahdollisuuksista ja viheryhteyksistä erityisesti Joensuun seudulla. Samanaikaisesti tavoitteena on mahdollistaa ympärivuotisen ja vapaa-ajan asumisen rakentaminen rannoille. Maakuntakaavalla pyritään rantojen käytön ohjauksella varmistamaan myös riittävien yhtenäisten ranta-alueiden säilyminen myös jokamiehenoikeudella tapahtuvaan virkistyskäyttöön.

Kaavaselostuksen mukaan Pohjois-Karjalassa on monipuolisesti virkistykseen soveltuvia yhtenäisiä vapaita ranta-alueita. Tämä ei kuitenkaan ole totta suuressa osassa maakuntaa. Rannat on rakennettu hyvin täyteen tiheämmin asuttujen alueiden ympäristössä, missä vapaiden rantojen tarvekin on suurin eli laajalti kaupunkiseuduilla ja muidenkin taajama-alueiden ympäristössä. Suuret vesistöt ovat jo laajalti täyttyneet keskusten lähiseuduilta, mikä todetaan myös kaavaselostuksessa.

Vielä rakentamatonta rantaa Joensuun seudulla on vain Höytiäisellä Jaamankankaan rantavyöhykkeellä, mutta se on kaavaselostuksen (luku 4.9.2 Virkistysalueet ja -kohteet) mukaan kysyttyä tulevaisuuden aluetta pysyvään ja vapaa-ajan asumiseen samalla kun ranta-alueen virkistysmahdollisuudet on kokonaisuutena turvattava ja osittain järjestettävä. Kaavassa ei kuitenkaan esitetä mitään toimenpiteitä virkistysmahdollisuuksien ja vapaan ranta-alueen turvaamiseksi. Kaavassa tulee esittää konkreettisia toimenpiteitä Jaamankankaan vapaan ranta-alueen järjestämiseksi mieluiten virkistysalueiden toteuttamisena. Tähän kiinnitettiin erityistä huomiota jo 4. vaihekaavan laadinnan yhteydessä.

Pyhäselän rannat kauas Joensuun alapuolelle ovat käytännössä miltei täyteen rakennettuja eikä virkistysalueita ole osoitettu. Vuoden 1993 Joensuun seudun seutukaavaan merkittyjä rannoille rajoittuvia virkistysalueita supistettiin seuraavassa maakuntakaavassa merkittävästi.  Vastaavasti esimerkiksi Kontiolahdella Pielisjoen Lehmon puoleinen ranta Kuurnan voimalaitoksesta Joensuuhun on tällä hetkellä käytännössä täysin suljettu vuoden 2004 rantayleiskaavalla maankäyttö- ja rakennuslain vastaisesti. Esimerkiksi kaavassa vahvistettua rannan ja asuintonttien välistä lähivirkistysaluetta ei ole toteutettu, vaan se on kaavan valmistumisen jälkeen liitetty tontteihin, joista on siis tullut omarantaisia. Kaavan pienet virkistyskohteet, jotka kompensoisivat rannan täyteen rakentamista, ovat yhä toteuttamatta.

Jo rakennetuilla alueilla riittävän tiheällä rantoihin rajoittuvilla virkistysalue ja –kohdeverkostolla voitaisiin kompensoida jo toteutunutta rantojen sulkeutumista. Joensuun ympäristössä tämä virkistyskohdeverkosto on hyvin puutteellinen ja uhkana on myös käytetyimpien kohteiden ylikuormittuminen.  Maakuntakaavaluonnoksessa ei ole toimenpiteitä tämän puutteellisen virkistysverkoston kehittämiseksi. Päinvastoin kaksi nykyisessä kaavassa olevaa virkistyskohdetta, Kontiolahden Vierevänniemi ja Joensuun Niittylahti, ollaan poistamassa kaavasta. Maakuntakaavassa tulee palauttaa nämä kohteet ja esittää riittävästi uusia kohteita ja muita konkreettisia toimenpiteitä, joilla rantojen virkistysalueverkostoa lisätään. Kunnat voisivat kehittää tätä yhteistyöllä.

On yleisen edun ja oikeudenmukaisuuden vastaista, kun taajama-alueiden läheisyydessä rannat suljetaan rakentamisella valtaosalta kansalaisia. Se on myös hyvin huonoa kaavoitusta. Maakuntakaavaluonnoksessa kuitenkin halutaan lisätä taajama-alueiden rantojen rakentamista, kun uutena suunnittelusuosituksena esitetään, että näillä rannoilla voidaan käyttää normaalia rantarakentamisen mitoitusta tiiviimpää mitoitusta. Tosin suosituksen mukaan tulee lisäksi ottaa huomioon, että alueelle jätetään riittävän suuret yhtenäiset ranta-alueet vapaaksi. Tämän tavoitteen toteutuminen tulee varmistaa alemman tason kaavoituksessa.

Maakuntakaavaluonnoksessa on asetettu tavoitteiksi turvata (lain edellyttämällä tavalla) kaikkialla riittävien yhtenäisten ranta-alueiden säilyminen ja rantojen virkistysmahdollisuudet. Kaavassa ei ole kuitenkaan yhtään toimenpidettä, joka toteuttaisi näitä tavoitteita. Tosin mera-alueiden osalta kaavaluonnoksessa on annettu tarkempaa rakentamisen ohjausta ottamaan huomioon luonnonympäristö ja huolehtimaan riittävän suurista yhtenäisistä vapaista ranta-alueista, mikä on hyvä tavoite ja tulisi huomioida mera-määräyksen mahdollisessa muuttamisessa.

Vielä toistaiseksi voimassa olevassa maakuntakaavassa on suunnittelumääräys: ”Rantarakentamista mitoitettaessa on jätettävä riittävän suuret yhtenäiset ranta-alueet vapaaksi jokamiehenoikeudella tapahtuvaan rantojen käyttöön. Suurvesistöjen muunnetusta rantaviivasta tulee olla vapaata rantaviivaa noin 60 % ja rakennettua rantaviivaa noin 40 %”. Tuo mitoitusluku on yleisesti rantakaavoituksessa valtakunnallisesti käytetty. Kaavaluonnoksessa määräys on poistettu eikä tilalle ole esitetty mitään, mikä yleistavoitetta edistäisi. Maakuntakaava ei toteuta rantojen kestävää käyttöä ja turvaa yleiselle virkistykselle riittäviä vapaita ranta-alueita. Maakuntakaavaluonnosta tulee kehittää niin, että se konkreettisesti toteuttaa asetettuja tavoitteita.  Myös nykyinen suunnittelumääräys on tarpeen pysyttää; ohjaus on tarpeen myös kaavoja tarkistettaessa ja poikkeuslupamenettelyissä.

Maakuntakaavan täytyy mahdollistaa Pohjois-Karjalan viimeisten erämaisten vesialueiden säilyminen. Arvokkaiden erämaisten vesialueiden säilyttäminen ja turvaaminen tulee kirjata myös maakuntakaavan tavoitteeksi. Nämä tavoitteet on todettu muun muassa rantojen käytön työryhmässä ja ne on kirjattu myös kokousmuistioihin.

Muutosesitys:

• Selvitetään ja merkitään rantojen virkistysaluekohteita tiiviisti rakennettujen vesistöjen rannoille sekä esitetään kuinka alemman tason kaavoituksessa turvataan rantojen virkistysalueverkostot (erityisesti rakentamisella jo suljettujen rantojen ympäristössä)
• Lisätään kaavasta poistetut Kontiolahden Vierevänniemen ja Joensuun Niittylahden virkistyskohdemerkinnät
• Esitetään toimenpiteet Jaamankankaan riittävän vapaan ranta-alueen järjestämiseksi
• Maakuntakaavassa asetettua riittävien vapaiden ranta-alueiden säilymisen (lain edellyttämällä tavalla) tavoitetta tulee myös toteuttaa antamalla rantojen käytön suunnittelumääräyksiä ja ohjeita sekä muita konkreettisia toimenpiteitä, mm. palauttamalla nykyisin voimassa olevan maakuntakaavan mitoituksen suunnittelumääräys
• Arvokkaiden erämaisten vesistöjen säilyminen ja turvaaminen kirjataan maakuntakaavan tavoitteeksi. Mera-merkinnän kohtalosta riippumatta varmistetaan määräys pienten erämaisten vesistöjen muita vesistöjä pienemmästä rakennusoikeudesta

Joensuussa 31.1.2019
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry