Lausunto Pohjois-Karjalan alueellisesta metsäohjelmasta 2021-2025
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri (jatkossa luonnonsuojelupiiri) pitää hyvänä, että Pohjois-Karjalan alueellisessa metsäohjelmassa (jatkossa metsäohjelma) on nostettu esiin puuntuotannon ja metsätalouden lisäksi useita tärkeitä aihekokonaisuuksia, joihin tulee jatkossa metsätalouden harjoittamisessa panostaa entistä enemmän. Näitä ovat muun muassa luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen, vesiensuojelu, ilmastonmuutoksen hillintä ja sen vaikutuksien vähentäminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä metsien virkistyskäytön ja muiden metsistä riippuvaisten elinkeinojen turvaaminen ja edistäminen.
Ympäristöön liittyvät tavoitteet ja niiden toteuttamiskeinot ovat ohjelmassa kuitenkin jääneet edelleen varsin yleiselle tasolle ja toimenpiteet yksilöimättömiksi. Vastaavanlaisia tavoitteita on ollut aikaisemmissakin alueellisissa metsäohjelmissa. Metsätaloustoimenpiteille asetetaan tyypillisesti hyvinkin selkeitä tavoitteita ja niitä pystytään sen myötä myös seuraamaan. Jos ympäristöä koskevat tavoitteet ovat epämääräisiä, jää niiden toteutusvastuu epäselväksi ja seuranta hankaloituu. Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkoselle 25.08.2020 luovutetussa Suomen ympäristökeskuksen ja luonnonvarakeskuksen monimuotoisuusstrategian arviointiraportissa todetaan, että Suomen luonnon monimuotoisuus on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana jatkanut edelleen vähenemistään. Yhtenä merkittävänä syynä monimuotoisuuden vähenemiseen on metsätalous. Monimuotoisuuden väheneminen on myös nähtävissä 2018 valmistuneessa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa ja 2019 valmistuneessa uhanalaisten lajien mietinnössä. Siten Pohjois-Karjalankin aikaisempien metsäohjelmien monimuotoisuutta koskevissa tavoitteissa ei ole saavutettu edes nollatasoa eli monimuotoisuuden väheneminen olisi saatu edes pysäytetyksi. Luonnonsuojelupiirin käsityksen mukaan tilanne on tällä hetkellä jopa huonompi kuin 1990-luvulla, jolloin mm. Tapio julkaisi metsänhoitosuosituksensa, joita on osin sisällytetty nyt lausunnolla olevaan metsäohjelmaan.
Luonnonsuojelupiiri korostaakin, että metsäohjelma ei saa olla käytännön toiminnasta irrallaan oleva asiakirja, jota käytetään vain alueellisen metsätalouden ulkoisen kuvan ja imagon parantamiseen. Yksittäiset luonnonhoitokohteet ja toimet eivät muuta sitä tosiasiaa, että metsätaloudessa edelleenkään ei riittävästi huomioida luonnon monimuotoisuutta. Metsäohjelma on myös epätasapainossa sen suhteen, että kun käytännössä useimpia metsätaloudellisia toimenpiteitä lisätään, niin muiden tavoitteiden, kuten ympäristötavoitteiden, toteuttamiseen jää nykyistä vähemmän mahdollisuuksia ja resursseja. Erilaisten metsänkäsittelymenetelmien kehittäminen on positiivista, mutta koska niiden sisältöä ja toteuttamisaikataulua ei ole avattu, niin myös niiden mahdollista vaikuttavuutta ohjelmakaudella on vaikea arvioida. Metsätaloudellisten toimenpiteiden lisääminen esimerkiksi puuenergian ja metsäbiotalouden kasvattamiseksi on ristiriidassa talousmetsien lahopuun lisäämisen kanssa.
On hyvä, että metsäohjelmassa on otettu tavoitteeksi uusien menetelmien kehittäminen ja/tai hyvien luonnonhoidon käytänteiden siirtäminen käytännön metsätalouteen koko maakunnan alueelle. Luonnonsuojelupiiri korostaa, että jo olemassa olevaa tietoa luonnon monimuotoisuuden, vesiensuojelun ja ilmastonmuutoksen huomioimisesta sekä hyviä käytänteitä tulisi saada siirrettyä käytäntöön Pohjois-Karjalassa. Tämän tilanteen korjaaminen ja tavoitteen toteutuminen edellyttää yhteistyötä metsäorganisaatioiden ja sidosryhmien välillä, kuten ohjelmassa todetaankin.
Luonnon monimuotoisuuden, vesiensuojelun ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvät tavoitteet ja toimenpiteet ovat sekavia ja vaikeasti hahmotettavia. Ilmastonmuutosta ja siihen sopeutumista on käsitelty ohjelmassa puutteellisesti, eikä esimerkiksi metsien ja maaperän hiilivarastokysymystä ei olla käsitelty ollenkaan ohjelmassa. Kokonaisuutena arvioiden metsäohjelmassa luonnon monimuotoisuuteen vähenemiseen ja pysäyttämiseen esitetyt toimenpiteet ovat riittämättömiä, varsinkin kun niiden toteuttamiseen liittyy vielä huomattavia epävarmuustekijöitä.
Sivun 2 tavoitteeseen: ”Metsien käsittelyssä otetaan huomioon ilmastonmuutoksen sopeutuminen sekä vesiensuojelu ja luonnon monimuotoisuus” tulee lisätä ilmastonmuutoksen hillintä. Tavoitteen toimenpiteiden viimeinen lause: ”Lisätään jatkuvan kasvatuksen hakkuita turvemailla” tulisi muuttaa selkeyden vuoksi muotoon: ”Turvemaiden käsittelyssä säästetään turvemaahan sitoutunut hiilivarasto välttämällä turvemaiden kunnostusojituksia sekä siirtymällä turvemaiden metsienkäsittelyssä jatkuvan kasvatuksen hakkuisiin”.
Sivulla 9 todetaan, että: Luken kasvihuonekaasutaselaskelmien mukaan maakunnan metsien hiilitase pysyy SY-tason hakkuilla negatiivisena vielä laskentajakson 2016-2025, jolloin metsien hiilinielu on runsas 0,7 milj. CO2 -ekv. t/v. Hiilinielu on selvästi isompi, jos hakkuut toteutuvat viime vuosien tasolla (2016-2018) eli lähes 2 milj. CO2 -ekv. t/v. Tätä jaksoa seuraavien 20 vuoden aikana 2016-2018 hakkuutasolla hiilinielu pienenee hieman. SY-arviossa maakunnan metsät ovat päästölähde vuosien 2016-2025 jälkeen. Luonnonvarakeskuksen tekemien laskelmien laskentaperusteet tulisi tuoda esille ohjelmassa. Metsäohjelmassa esitetään kuitenkin hiilinielujen turvaamista. Vaikka em. kasvihuonekaasutaselaskelmien mukainen muuttuminen päästölähteiksi sijoittuu metsäohjelmakauden jälkeiselle ajalle, niin on se selkeässä ristiriidassa pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa. Hiilinielutarkastelu olisi tarpeen esittää taulukkomuodossa, jossa hiilinielujen kehitys tarkasteltaisiin erilaisissa hakkuuskenaarioissa. Lisäksi hiilivarastojen hupeneminen tulisi tuoda selkeästi esiin. Luonnonsuojelupiiri korostaa myös, että hiilinieluja ovat myös muut kuin hoidetut metsät ja että hiilinielun arviointiin kuuluvat hakkuiden ohella myös muut metsätaloustoimet, kuten maan muokkaus ja ojitukset sekä maaperän päästöt.
Sivulla 13 todetaan toimenpiteissä, että ”Lisätään jatkuvan kasvatuksen hakkuita turvemailla”. Tämä tulisi selkeyden vuoksi muotoilla: ”Lisätään jatkuvan kasvatuksen hakkuiden osuutta turvemailla tehtävistä hakkuista”.
Vesiensuojelun osalta Luonnonsuojelupiiri pitää tärkeänä ohjelmassa esitettyjä toimenpiteitä vesienhoidon tavoitteiden huomioimiseksi metsätaloudessa. Taulukossa 7 todetaan, että tehostettua vesiensuojelun suunnittelua tehdään 3000 ha/v. Mitä tehostetulla vesiensuojelulla tarkoitetaan ja miten tämän toteutuminen varmistetaan? Näitä olisi tullut avata metsäohjelmassa tarkemmin. Aikaisemmalla ohjelmakaudella ohjelmaan sisällytetyt vesiensuojeluhankkeet eivät ole toteutuneet. Paikkatietoaineistojen käyttö kuormituksen ja vesistövaikutusten arvioinnissa tarjoaa hyvän työkalun valuma-aluetasolla metsätalouden aiheuttaman kuormituksen arvioimiseen ja jos sen perusteella voidaan ohjata valuma-alueella tehtäviä metsätaloudellisia toimenpiteitä, niin kyseessä on merkittävä mahdollisuus vesistöihin kohdistuvan kuormituksen arviointiin ja vesiensuojelutoimenpiteiden tarkempaan alueelliseen kohdentamiseen.
Ohjelmasta ei käy ilmi, että mitä tarkoitetaan turvemaiden käsittelyn osalta metsänkäsittelyn menetelmien kehittämisellä? Myöhemmin puhutaan jatkuvan kasvatuksen lisäämisestä turvemailla. Turvemaiden metsänkasvun turvaamisen yhteydessä ohjelmassa on mainittu kunnostusojitustavoite 1500 ha/v, joka kohdistuu turvemaille. Suomen ympäristökeskuksen pitkäaikaisiin havaintoihin perustuvat tulokset osoittivat, että 50–60 vuotta sitten tehdyt ojitukset kuormittavat aiemmin oletettua enemmän edelleen. Siten kunnostusojituksesta tulisi luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan kokonaan luopua, ja jollei tämä ei ole mahdollista, tulisi kunnostusojitettavilla kohteilla toteuttaa erityisen tehokkaita vesiensuojelutoimenpiteitä. Metsäohjelmassa on esitetty tavoite: Turvemaiden käsittelyyn tulisi mahdollisuuksien mukaan yhdistää myös kosteikkohankkeita, jotka tukisivat sekä vesiensuojelua että riistanhoitoa, on hyvä, mutta sille ei ole asetettu tavoitetilaa tai ohjeistusta.
Luonnon monimuotoisuuden osalta ohjelmassa on korostettu säästöpuiden, tekopökkelöiden ja riistatiheikköjen jättämistä, myös harvennushakkuisiin, taimikoihin ja ensiharvennuksiin. Tämä on yksi keino edistää monimuotoisuuden säilyttämistä, jota aiemmissakin ohjelmissa osin esitetty. Käytännössä tehdyt havaitut kuitenkin osoittavat, että näiden huomioimisessa on viime vuosien havaintojen perusteella huomattavaa vaihtelua. Viimevuosina on myös keskusteltu laajoista avohakkuualueista. Näiden osalta metsätaloustoimenpiteiden ajoittaminen niin, että näitä laajoja avohakkuualueita ei synny olisi tärkeää. Tätä ei metsäohjelmassa ole käsitelty.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi myös vaihtoehtoisia metsänkäsittelytoimenpiteitä tulee edistää nykyistä tehokkaammin. Jatkuvan kasvatuksen mukaisia hakkuita on metsäohjelman mukaan tehty 120 ha/v ja lisäksi mainitaan, että vuosien 2018 ja 2019 tykkylumituhot lisäsivät poiminnallisia hakkuita väliaikaisesti. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita on metsäohjelman mukaan mahdollista lisätä nykyisestä määrästä, mutta sille olisi pitänyt asettaa selkeät, nykyistä huomattavasti suuremmat tavoitepinta-alat, nyt metsäohjelmassa todetaan vain, että ”lisääntyy”. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan myös varmistaa muun muassa ekologisten käytävien säilymistä ja toimivuutta. Monimuotoisuuden kannalta ohjelmassa todetaan, että lahopuuta jää hakkuun jälkeen vajaa kuutio/ha. Metsäohjelmassa korostetaan, että hakkuissa pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota lahopuiden säilymiseen. Tavoitteeseen nähden taulukossa viisi esitetty parannustavoite 4,7 m3:sta 5 m3:iin on riittämätön.
Ohjelmassa todetaan: ”Metsäohjelman toteutusta seurataan vuosittain metsäneuvostossa. Seurannassa havaittuihin toimintaympäristön muutoksiin vastataan päivittämällä metsäohjelman tavoitteita ja toimenpiteitä.” Metsäohjelman toteutumisen seurannasta vastaisi siis metsäneuvosto, jonka toimeksiannossa keskitytään käytännössä vain varsinaiseen puuntuotantoon ja siihen liittyviin metsänhoidollisiin asioihin. Luonnonsuojelupiiri pitää tärkeänä, että metsäohjelman toteutumisen seurantaan perustettaisiin erillinen ulkopuolinen asiantuntijaryhmä, jolla varmistettaisiin laadukas seuranta. Ohjelman vaikutustenarvioinnissa todetaan, ettei ohjelman toimilla saada luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä pysähtymään. Tämä on paikkansapitävä arvio ja jatkossa tulisikin pohtia, miksi tämän vahvempia tavoitteita ei haluta ohjelmassa asettaa.
Alueellinen metsäohjelma on merkittävässä osassa maakunnan luonnonvarojen hallintaa. Maakunnallisessa ilmasto- ja energiaohjelmassa tullaan viittaamaan metsäohjelman sisältöihin metsiin liittyvien ilmastovaikutusten, ilmastonmuutoksen hillintätoimien ja sopeutumisen osalta. Samoin alueellisissa kehittämisohjelmissa ja aluesuunnittelussa viitataan metsäohjelmaan. Metsäohjelma ottaa näin ollen suuren vastuun maakunnan metsäluonnon luonnonmonimuotoisuuden, metsien ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen sekä metsätalouden vesiensuojelun toimista. Metsäohjelma koskettaa lähes koko maakuntaa, Pohjois-Karjalan maapinta-alasta metsätalousmaan osuus on 90 %. Tämä vastuu tulee ottaa vakavasti huomioon ohjelman toteutuksessa, metsäneuvoston toiminnassa sekä ohjelman seurannassa. Metsäohjelman luonnon- ja ympäristönsuojeluvastuuseen ei kuitenkaan sisälly lainsäädännöllisiä velvoitteita. Jos metsäohjelmaa toteuttavat tahot eivät selkeästi tiedä, mitä heiltä ohjelman mukaan odotetaan näissä toimissa, ei muutosta vanhaan tule tapahtumaan, eikä metsäluonnon tila tule tälläkään ohjelmakaudella parantumaan.
Joensuussa 28.8.2020
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri