Vastine hallinto-oikeudelle valkoposkihanhien ampumisasiassa
Vastine Itä-Suomen hallinto-oikeudelle Varsinais-Suomen ELY-keskuksen lausuntoon ja Raumas Oy:n vastineeseen Molemmat koskevat valitusta, jonka teimme ELY-keskuksen antamasta luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaisesta poikkeuslupapäätöksestä.
Käytettävissä olevat keinot
Lintudirektiivin mukaan poikkeuslupa vakavien satovahinkojen ehkäisemiseen voidaan myöntää, jos vahinkojen estämiseen ei ole osoitettavissa muuta tyydyttävää vaihtoehtoa.
Varely toteaa vastineessaan, että:
”Lintupellot ovat välttämätön osa valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen torjuntaa, mutta tällä hetkellä ei ole olemassa rahoitusta tai instrumenttia, joilla uusia lintupeltoja voitaisiin toteuttaa. Lintupellot eivät siis lupaa myönnettäessä ole ollut toteuttamiskelpoinen vaihtoehto satovahinkojen torjuntaan.”
Lähtökohtaisesti direktiiviä tulee noudattaa valtiotasolla. Suomi on sitounut noudattamaan lintudirektiiviä ja sen on huolehdittava siitä, että käytetään ja luodaan tarvittaessa ne ”instrumentit” joilla täytetään direktiivin vaatimus ”muuta tyydyttävää ratkaisua”.
Raumas Oy toteaa vastineessaan, että ympäristö- ja maataloushallinto on vuosia vähätellyt ongelmaa. Tämän seurauksena esimerkiksi alueelle ei ole käytettävissä hanhipelloille tarkoitettua määrärahaa.
Valkoposkihanhityöryhmän raportin (liite 1.) mukaan hanhipellot ovat välttämättömä, sivulla 11 todetaan:
”Lintujen karkottaminen kuitenkin usein vain siirtää ongelmaa toisaalle, jos saatavilla ei ole esimerkiksi lintupeltoa, jossa linnut voisivat levähtää ja ruokailla vahinkoa aiheuttamatta.”
Kontiokorpi et al. (2019) (liite 2.) mukaan erilaisa karkoitusmenetelmiä on käytössä ja kokeiltu. Tiivistelmässä he toteavat:
”Lintupellot ovat varsinaisten karkotusmenetelmien ohella tärkein keino vähentää vahinkoja viljelyksillä. Selvityksen perusteella on selvää, ettei yhtä kaikkialla ja aina toimivaa menetelmää ole. Toimivimmat passiiviset menetelmät ovat lintupellot, näköesteet, linnunpelättimet, ”scarey man”, heliumpallot, haukkaleijat, liput, nauhat ja viirit. Aktiivimenetelmistä parhaiten toimivat drooni, vihreä laser, koira ja lintuja pelotteleva ihminen. Lintujen aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisy ja pelottaminen vaatii huolellista suunnittelua. Karkottajan palkkaaminen voi olla hyvä ratkaisu isoilla alueilla.”
Toisin kuin Varely anta ymmärtää, mielestämme se, että jotain ei olla tehty, on jätetty tekemättä tai asia on vasta selvitteillä, ei täytä lain vaatimusta, että ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua.
Tappamisen vaikutus
Luvassa ei ole osoitettu, että hanhia ampumalla voitaisiin estää (tai edes vähentää) vakavan vahingon syntymistä viljelyksille. Varely viitta Ruotsissa tehtyyn tutkimukseen merihanhien tappamisen vaikutusta satovahinkoihin. Merihanhi poikkeaa käyttäytymiseltään ja ekologialtaan valkoposkihanhesta merkittävästi. Ruotsissa tutkimusalueella merihanhi on pesimälaji, mutta valkoposkihanhi muuttaa itäisen Suomen kautta. Muuta tutkimustietoa hanhien tappamisen vaikutuksista ei ilmeiseti ole käytettävissä. Tosin valkoposkihanhia ammutaan Virossa, Ruotsissa ja Tanskassa, mutta tietoa viljelmille aiheutuvien vahinkojen vähenemisestä ei ole esittetty luotettavia tietoja.
Varely myönsi 7.9.2020 monta poikkeuslupaa hanhien ampumiseen. Viljelijöiden ja metsästäjien mukaan ensikokemukset hanhien ampumisen tehosta eivät ole hyviä (Mtv uutiset 20.9.2020 (liite 3) ja Karjalainen 23.9.2020 (liite 4)). Hanhet palaavat samalle peltolohkolle melko nopeasti ampumisen jälkeen, eikä kuollut hanhi pellolla pelota niitä.
Metsästyksen tulee olla aina toissijainen ja viimeinen keino ja senkin on vähennettävä vakavia vahinkoja selvästi.
Liitteet
Liite 4. Ampuminen ei toimi ilman pakopeltoja, Karjalainen 23.9.2020 (maksumuurin takana)
Joensuussa 30.9.2020
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry
Valitus Itä-Suomen hallinto-oikuteen valkoposkihanhien ampumisluvasta
Korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2015 antama päätös valkoposkihanhien ampumista (KHO:2015:104)