Muistutus Ruostesuon tur­ve­tuo­tan­toa­lu­een ympäristö- ja toi­min­na­na­loit­ta­mis­lu­vas­ta

Vaatimus

Vaatimus on sama kuin muistuttajien aiemmassa Ruostesuon ympäristöluvan muistutuksessa 22.3.2020. Yksityiskohtaiset perustelut 49 §:n 1 momentin kohdan 2 osalta ovat pääosin aiemmassa muistutuksessa. Tässä muistutuksessa perusteluja on täydennetty pintavalutuskentän ja Saarilammen ja Saaripuron vesistöjen hyvän tilan tavoitteen arvioinnin kannalta-

Muutoshakemuksessa esitetty Ruostesuon luonnontilaisen osan suojavyöhyke on vähentänyt hankkeen haittavaikutuksia (kuivatusvaikutukset) ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin kohdan 4 tarkoittamille erityisille luonnonolosuhteille (suotyypit). Linnuston osalta vaatimusta on tarkennettu koskemaan alueen suojelullisesti arvokkaimpia lajeja.  Lajikohtaiset perustelut ovat aiemmassa muistutuksessa. Vaatimus luonnontilaisen osan puustoisten soiden jäkälälajiston selvityksestä on säilytetty osana alueen erityisten luonnonolosuhteiden huonontumisen arviointia (49 § 1 mom. kohta 4). Saaripuron ja Vaikkojoen osalta 49 §:n 1 momentin kohdan 4 vaatimus ei ole muuttunut tässä muistutuksessa ja niiden yksityiskohtaiset perustelut on esitetty aiemmassa muistutuksessa.

Tämän muistutuksen muut vaatimukset ovat samoja kuin yhdistysten aiemmassa Ruostesuon ympäristöluvan muistutuksessa 22.3.2020.

1. Suunnitelman mukaisella Ruostesuon turvetuotannon hankealueella ja sen lähialueella on vesilain 2 luvun 11 § tarkoittamia luonnontilaisia pienvesivesiluontotyyppejä (Ruostelampi ja Ritopuro), joiden luonnontila voi vaarantua hankkeen seurauksena. Näiden vesiluontotyyppien luonnontilan vaarantamiseen on haettava vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukainen poikkeuslupa.

Tässä muistutuksessa vaatimuksen perusteluja molempien pienvesiluontotyyppien osalta on päivitetty muutoshakemuksessa esitettyjen lisäselvitysten pohjalta.

2. Ruostesuon turpeenotto voi yhdessä hankkeen vaikutusalueella olevien muiden hankkeiden (turvetuotanto, metsäojitus) kanssa vaikuttaa heikentävästi vaikutusalueella sijaitsevien Natura-alueiden (Vaikkojoen suot, FI0700055 SAC ja Vaikkojoki, Vaikon vanhat metsät ja Aitalamminsuo, FI0600010, SAC) suojeltaviin luontotyyppeihin ja eliölajeihin, joten hankkeelle tulee tehdä Natura-vaikutusten arviointi tai vähintään Natura vaikutusten tarveharkinta.

Muutoshakemuksen lisäselvitykset eivät ole aiheuttaneet päivitystarvetta vaatimukseen ja sen perusteluihin, jotka on esitetty yksityiskohtaisesti aiemmassa muistutuksessa.

3. Ruostesuon turpeenoton ja hankkeen vaikutusalueella tuotannossa olevien ja ympäristöluvan saaneiden turpeennostoalueiden yhteisvaikutukset vastaanottavien vesistöjen ekologisen tilan, luonnon monimuotoisuuden ja alueen virkistyskäytön osalta ovat niin merkittävät, että ennen Ruostesuon turvetuotantoalueen lupamenettelyä hankekokonaisuus olisi tullut käsitellä YVA-lain (2. luku, 13 §) mukaisessa käsittelyssä (harkinta YVA-menettelyn soveltamisesta yksittäiseen hankkeeseen) ja sen pohjalta ympäristövaikutusten arviointi YVA-menettelyssä.

Tämä vaatimus on voimassa tässäkin muistutuksessa. Perustelut on esitetty yksityiskohtaisesti aiemmassa muistutuksessa.

Yhdistykset toistavat myös tässä hakemuksessa, että hankkeessa tulee edellyttää hakijaa tekemään aiemman muistutuksen vaatimusten perusteluissa esitettävät lisäselvitykset. Yhdistysten aiemman muistutuksen mukaista esitystä maastotarkastuksista on tässä yhteydessä täydennetty.  Tarkastuksiin tulee kutsua yhdistysten edustajat.

Hankkeessa edellytettävät lisäselvityksiä ovat:  

• Saaripuron vesiluontotyypin luonnontilan ja eliölajistonselvitys
• jäkäläselvitys luonnontilaisen Ruostesuon puustoisilla reunaosilla
• viitasammakko- ja sudenkorentoselvitys Ruoste- ja Saarilammella
• Vaikkojoen soiden Natura -alueen kautta kulkevan Kylysuon turpeenoton kuivatusvesien kulkureitin siirtämisen toteutusmahdollisuudet ja vaikutukset Naturaalueeseen.

Lisäksi yhdistysten toistavat aiemman vaatimuksensa Saarilammen ja Saaripuron luotettavasta ekologisen tilan arvioinnista ennen lupapäätöksen tekoa. Tätä vaatimuksen perusteluja on tarkennettu muistutuksen kohdassa ”hankealueen alapuoliset vesistöt”.

Hankkeessa esitettävät maastotarkastukset

• Aiemmassa muistutuksessa yhdistykset esittivät maastotarkastusta Saaripuron vesiluontotyypin luonnontilan arviointiin. Lisäksi yhdistykset esittävät, että Saaripuron tarkastuksen yhteydessä tai erillisenä tarkastuksena tehdään maastotarkastus myös Ritopuron uoman luonnontilan ja Ruostelammelle muutetussa suunnitelmassa esitetyn suojavyöhykkeen arviointiin.

A. Perustelut vaatimuksille muutetun hankkeen ympäristöluvan hylkäämisestä

 1. Hankkeen vesienkäsittely ja kuormituksen vaikutukset alapuolisiin vesistöihin ja niiden luonnonolosuhteisiin.

Pintavalutuskentän mitoitus

Hakija on muuttanut Ruostesuon tuotantosuunnitelmaa, jonka johdosta aiemman suunnitelman mukaisista tuotantokentistä on poistettu lohkot 4 ja 9 ja pienennetty lohkon 8 aluetta. Ruostesuon pintavalutuskenttäsuunnitelmaa ei ole muutettu. Pintavalutuskentän ala on ollut aikaisemmassa suunnitelmassa 5,4 % valuma-alueesta (vaatimus 5 %). Suunnitelmamuutoksen jälkeen pintavalutuskentän ala on 7,6 % valuma-alueesta ja 10 % tuotantoalueesta. Hakijan käsityksen mukaan muutos varmistaa pintavalutuskentän toimivuutta.

Yhdistysten käsityksen mukaan muutetun suunnitelman mukainen pintavalutuskentän (1,9 ha) mitoitus on jo selvästi suurempi kuin turvetuotannon vesiensuojelutekniikan BATvaatimusten mukainen mitoitus, vähintään 5 % valuma-alueesta. Kuten aiemmassa yhdistysten muistutuksessa todettiin, Ojitetuille suoalueelle perustettavien pintavalutuskenttien puhdistustehoa voivat kuitenkin heikentää monet tekijät kuten mm. metsäojituksen kuivatusvaikutukset, turpeen korkea maatuneisuusaste ja ojituksesta johtuvat oikovirtaukset. Tällaiset tekijät voivat aiheuttaa kentän toimintavarmuuteen ja puhdistustehoon ympärivuotisessa käytössä merkittävää epävarmuutta, mikä vaikuttaa myös vesistövaikutusarvion luotettavuuteen. Yhdistysten mielestä tämä tulee lupaharkinnassa ottaa huomioon, koska huonosti toimiva pintavalutuskenttä ei ole enää BAT-tekniikkaa.

Yhdistykset muistuttavat myös, että suurten tulvahuippujen aikana pintavalutuskentälle tuleva vesimäärä on suuri, joten ne aiheuttavat kentän toimintaan ja puhdistustehoon epävarmuutta. Yhdistysten käsityksen mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttaman lämpötilan nousun ja siihen liittyvien muiden haittojen seurauksena tällaisten voimakkaiden sateiden aiheuttamien tulvahuippujen mahdollisuus tulee kasvamaan hankkeen arvioituna kestoaikana vuoteen 2045 saakka. Niitä voi esiintyä tulevaisuudessa myös talvikausina, jolloin kenttien puhdistusteho on normaalia heikompi. Esimerkiksi tänä vuonna marraskuun lopulla oli voimakkaiden sateiden johdosta huomattavan suuri tulvahuippu koko PohjoisKarjalassa.

Hankealueen alapuoliset vesistöt

Hankkeen alapuolisten vesistöjen osalta yhdistykset viittaavat aiemman muistutuksen yksityiskohtaisiin perusteluihin lukuun ottamatta Saarilammen ja Saaripuron ekologisen tilan arviointia. Niiden osalta perusteluja tarkennetaan Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen aiemmasta Ruostesuon lupahakemuksesta antaman lausunnon perusteella.

Aiemmassa muistutuksessa yhdistykset esittivät, että Saarilammen ja Saaripuron osalta ekologisen tilan arviointi pitää pystyä tekemään ennen lupapäätöksen tekemistä. Tässä tilaarviossa pitää ottaa huomioon myös uusiin tutkimustuloksiin perustuva arvio alueen vanhojen metsäojitusten kuormitusvaikutuksista.

ELY-keskuksen lausunnossa todettiin, että ”Saarilampea tai Saaripuroa ei ole rajattu pienen kokonsa vuoksi vesienhoitolain mukaisiksi vesimuodostumiksi ensimmäisellä tai toisella suunnittelukierroksella, eikä niitä ole otettu mukaan menossa olevalle kolmannelle (2022– 2027) suunnittelukaudellekaan. ELY-keskus katsoo kuitenkin, että vesienhoitolain mukainen hyvän tilan tavoite koskee kaikkia vesistöjä”.

Lausunnossa onkin esitetty alustavaa tarkastelua näiden vesistöjen nykyisestä ekologista tilasta ja tilakehityksestä alueen turvetuotantoalueiden vaikutuksesta.  Saarilammen osalta lausunnossa todetaan mm., että Ruostesuon ja Ahmonsuon kuormituslisäyksen yhdessä Kylysuon kuormituksen kanssa voidaan ainakin fosforipitoisuuden osalta katsoa vaikuttavan Saarilammen tilaluokkaan heikentävästi, tyydyttävään tilaan, pH:n osalta vaikutuksen arvioiminen on hankalampaa alueen ollessa luontaisestikin hapan.

Lausunnon mukaan Saaripurosta ei ole vesinäytteitä, mutta sen vedenlaadun voidaan olettaa olevan lähellä Saarilammen päällysvettä. Tämänhetkisillä Saarilammen pitoisuuksilla sekä pienten turvemaiden jokien raja-arvoilla, kokonaisfosforin vuosien 2012– 2019 keskiarvo on juuri tyydyttävän rajan yläpuolella, kokonaistypen keskiarvo vastaavasti viittaa hyvään tilaan ja pH-minimi heikkoon tilaan.

Tämän alustavan tarkastelun perusteella yhdistykset arvioivat, että alueen turvetuotantohankkeiden yhteisteisvaikutuksen seurauksena on mahdollista, että varovaisuusperiaate huomioon ottaen Saarilammella ja Saaripurolla vesipuitedirektiivin mukainen vesistöjen hyvän tilan tavoite voi heikentyä.  Tämä vahvistaa myös yhdistyksen esittämää vaatimusta, että Ruostesuon turvetuotantohankkeelle ei voida myöntää ympäristölupaa.

Yhdistysten arvion mukaan muutetun hakemuksen tietojen perusteella yllä esitetty Saarilammen ja Saaripuron vesistöjen hyvän tilan tavoitteen heikentymisen mahdollisuus ei ole muuttunut. Tämän vuoksi yhdistykset toistavat aiemman vaatimuksensa Saarilammen ja Saaripuron luotettavasta ekologisen tilan arvioinnista ennen lupapäätöksen tekoa.

2. Muutetun hankkeen vaikutus hankealueen lähistön luonnon olosuhteille ja lajistolle

Näiden vaikutusten osalta yhdistykset päivittävät aiemman muistutuksen perusteluja muutetun hakemuksen perusteella seuraavasti.

Yhdistysten arvion mukaan muutetun suunnitelman mukainen suojavyöhyke (200-300 metriä) vähentää hankkeen haittavaikutuksia hankealueen koillispuolella sijaitsevaan valtakunnallisesti arvokkaaseen soidensuojelutyöryhmän esityksen aluerajaukseen (Vaikon suot) kuuluvaan luonnontilaiseen Ruostesuohon. Kuivatusvaikutukset alueen suotyyppeihin ja kasvilajistoon vähenevät yhdistyksen käsityksen mukaan kokonaisuudessaan tai ainakin lähes kokonaan. Lisäksi aiemman suunnitelman mukainen lohkolla 9 sijainnut luonnontilainen, valtakunnallisesti vaarantuneeksi luokiteltu tupasvillaräme jää muutetun suunnitelman mukaisella suojavyöhykkeellä. Yhdistysten arvion mukaan hankkeesta aiheutuu kuitenkin edelleen haitallisia pölyvaikutuksia alueen jäkälälajistolle sekä pöly- ja meluhaittoja alueen linnustolle.

Pölyhaitat jäkälälajistolle

Yhdistyksen aiemmassa muistutuksessa arvioitiin, että pölyhaitoilla on merkittäviä vaikutuksia hankealueen lähistön luonnonoloille ja eliölajistolle. Tältä osin yhdistysten näkemysten mukaan muutetun suunnitelman mukainen puustoinen suojavyöhyke vähentää haittoja, mutta se tuskin poistaa pölyhaittoja kokonaisuudessaan. Pölyhaittoja on käsitelty yksityiskohtaisesti yhdistysten aiemmassa muistutuksessa sen mukaisesti yhdistykset arvioivat, että muutetun hakemuksen mukaisen turvetuotannon pölyllä voi myös olla jossain määrin, haitallisia vaikutuksia erityisesti Ruostesuon suojeluesitysrajauksen alueella sijaitseville puustoisten soiden jäkälälajistolle. Alueen jäkälälajistosta ei ole tietoa, joten yhdistykset toistavat aiemman muistutuksen vaatimuksen, että aluehallintovirasto edellyttää hakijalta selvitystä näiden reunarämeiden ja -korpien jäkälälajistosta ja arviota turvepölyn vaikutuksesta lajistoon.

Vasta tämän selvityksen jälkeen voidaan luotettavasti arvioida aiheuttaako hanke varovaisuusperiaate huomioon ottaen ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin kohdan 4 tarkoittamien erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista jäkälälajiston osalta.

Linnustohaitat

Edellisessä muistutuksessa yhdistykset esittivät, että hankkeen aiheuttamat haitat Ruostesuon luonnontilaisen osan linnustolle, erityisesti melusta johtuva häiriö metsähanhelle ja riekolle, sekä pölypäästöt ja kuivatushaitat lintulajien elinympäristöille erityisesti poikueiden kannalta ovat hyvin merkittäviä ja aiheuttavat yhdistysten arvion mukaan ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin kohdan 4 tarkoittamien erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.

Valtakunnallisesti uhanalaisten metsähanhen ja riekon lisäksi hankkeen haitallisia vaikutuksia perusteltiin yksityiskohtaisemmin Ruostesuon luonnontilaisen osan muiden suojelullisesti merkittävien, valtakunnallisesti uhanalaisten lajien, pyyn ja töyhtötiaisen sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävän ja maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi luokitellun pohjansirkun osalta. Nämä perustelut ovat voimassa myös tässä hakemuksessa.

Yhdistysten näkemysten mukaan myös muutetun suunnitelman mukaiset melu- ja pölyhaitat Ruostesuon luonnontilaisen osan linnustolle, erityisesti yllä mainituille suojelullisesti arvokkaille lajeille, aiheuttavat suojavyöhykkeestä huolimatta, kuivatushaittoja lukuun ottamatta, varovaisuusperiaate huomioon ottaen ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin kohdan 4 tarkoittamien erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.

Aiemmassa yhdistysten muistutuksessa hankkeen haitallisia vaikutuksia arvioitiin tarkemmin myös hankealueen lähistöllä esiintyvän erityisen uhanalaisen hömötiaisen osalta. Muistutuksessa esitettiin, että hömötiaisella sopivien pesimäympäristöjen supistuminen hankealueen reunalla ja myös hankkeen meluhaitta ja mahdollisesti myös pölypäästöt voivat yhdistysten arvion mukaan vaikuttaa osaltaan erittäin uhanalaisen hömötiaisen esiintymismahdollisuuksiin alueella turvetuotannon seurauksena ja tämä tulee ottaa huomioon arvioitaessa hankkeen vaikutuksia ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin kohdan 4 tarkoittamien erityisten luonnonolosuhteiden huonontumiseen.

Tähän esitykseen muutettu hakemus ei ole aiheuta muutoksia, joten yhdistykset pitävät sen voimassa myös tässä muistutuksessa.

Hankkeen aiheuttamien linnustohaittojen yksityiskohtaisten perustelujen osalta yhdistykset viittaavat aiemmassa hakemuksessa esitettyihin perusteluihin.

B. Perustelut muille muutetun hankkeen mukaisille vaatimuksille

1. Toiminnan aloituslupa

Kuopion energia hakee myös lupaa toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta. Toiminnan aloitus koskee hankkeen vesiensuojelurakenteiden toteutusta pintavalutuskentän, laskeutusaltaiden ja eristysojien osalta.  Rajoitetun toiminnan aloitus ei hakijan arvion aiheuta sellaisia muutoksia ympäristöön, että muutoksenhaku niiden johdosta tulisi hyödyttömäksi.

Hakijan muutetun hakemuksen mukainen hanke ei muuta yhdistyksen aiemman muistutuksen vaatimusta toiminnan aloitusluvasta. Toiminnan aloittamiseen liittyvien aloitusluvan mukaisten vesiensuojelurakenteiden toteutus ja rakentamisesta johtuva kuormitus puolestaan vaarantaa vesilain pienvesisäännösten vastaisesti hankealueella ja sen alapuolisella vesienjohtamisreitillä sijaitsevan norouoman luonnontilaa. Toiminnan aloittaminen lisää myös alapuolisten vesistöjen tilaan vaikuttavaa kuormitusta, tässä tapauksessa erityisesti Saarilammessa. Vesiensuojelurakenteiden toteutuksen seurauksena muuttuneita luonnontilaista suota ja pienvesiä sekä rakentamisesta johtuvan kiintoaineksen vaikutuksesta mahdollisesti muuttunutta vesiympäristöä ei voida jälkikäteen tehtävillä toimenpiteillä palauttaa ennen toiminnan aloittamista vallinneeseen tilaan. Tämän vuoksi yhdistykset vaativat, että lupaa toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta ei tule myöntää.

2. Hankkeen vaikutukset alueen pienvesiin

 Ruostelampi

Kuten aiemmassa yhdistysten muistutuksessa tuotiin esille, että hankealueen lähistöllä sijaitseva Ruostelampi on karttatarkastelun perusteella alle hehtaarin kokoinen luonnontilainen pikkulampi. Vesilain 2 luvun 11 §:n mukaan enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Ruostelammen merkitystä pienvesisäädösten tavoitteiden mukaisen biodiversiteetin turvaamisessa korostaa se, että lampi ja sen välitön lähiympäristö kuuluvat Metsähallituksen alueekologisen verkoston arvokkaisiin luontokohteisiin. Lammen välittömään lähiympäristöön kuuluvat lampea ympäröivä avoin ja puustoinen vyöhyke. Yhdistykset arvioivat, että hankkeen seurauksena Ruostelammen ja sen vesivaikutteisen lähiympäristön luonnontila vaarantuu vesilain luontotyyppisäännöksen vastaisesti.

Muutetun hakemuksen mukaan lohkon 9:n poiston seurauksena hankealueen ja Ruostelammen etäisyys on noin 250 metriä, jolla puusto säilytetään Ruostesuon toiminnan ajan. Suojavyöhykkeen, moreenikumpareiden ja lammen ympärillä olevan metsävyöhykkeen arvioidaan estävän pöly- ja meluvaikutukset Ruostelammelle. Arvion mukaan Ruostesuon hanke muutetulla tuotantosuunnitelmalla toteutettuna ei aiheuta haittoja Ruostelammille.

Yhdistysten arvion mukaan muutetun suunnitelman mukainen suojavyöhyke hankealueen ja Ruostelammen välissä vähentää hankkeen aiheuttamia pöly- ja meluhaittoja, mutta ei riittävästi. Ruostelampi ja sen puustoinen lähiympäristö on Metsähallituksen alueekologisessa suunnitemassa merkitty arvokkaaksi luontokohteeksi (liite1). Liitteen 1 alakuvasta on nähtävissä, että suojavyöhyke on Ruostelammen puustoista lähiympäristöä lukuun ottamatta hakattu täysin avoimeksi, joten yhdistysten arvion mukaan hankealueen melu- ja pöly ulottuvat avoimessa maastossa Ruostelammelle ja aiheuttavat haittoja lammen eliöstölle.

Kuten aiemmassa muistutuksessa todettiin, niin tuotantoalueelta laskeutuu turvepölyä Ruostelampeen ja sen lähiympäristöön tai lähiojin sekä niiden penkereille ja sitä kautta huuhtoutuu sadejaksojen aikana edelleen lampeen ja sen lähiympäristöön aiheuttaen lammella rehevöitymistä ja liettymistä. Ruostelammen kaltaisessa pienvedessä lähellä tuotantoaluetta laskeutuvan pölyn määrä voi suhteessa vesipinta-alaan olla merkittävä.

Kevyt pölyaines voi peittää seisovissa ja hitaasti virtaavissa vesissä veden pinnan pitkiäkin aikoja, jolloin kasviplanktonin, pohjalevien ja vesikasvillisuuden yhteyttäminen ja kasvu kärsivät. Pölyämisestä johtuvat veden laadun muutokset saattavat vaikuttaa haitallisesti myös lampien eläinlajistoon. Eliölajistossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat heikentävästi tämän vesiluontotyypin ominaispiirteisiin.

Aiemmassa muistutuksessa todettiin myös, että Lammen eliölajistoa ei tunneta, mutta Ruostelammen kaltaiset pikkulammet voivat olla ainakin viitasammakon ja useiden sudenkorentolajien elinympäristöjä. Viitasammakko ja osa korentolajeista (mm. lumme- ja sirolampikorento) ovat Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV (a) tarkoittamia tiukkaan suojeltuja lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen on luonnonsuojelulain mukaan kielletty. Yhdistysten mielestä hakija tulee edellyttää täydentämään hakemustaan selvityksellä viitasammakon ja sudenkorentolajiston esiintymisestä Ruostelammella. Selvitys tulee ulottaa myös Saarilammelle.

Aiemmassa muistutuksessa yhdistykset esittivät myös, että hankealueen meluhaitat eivät sinällään vaikuta lammen luonnontilaan, mutta niillä voi olla haitallista vaikutusta lammella esiintyvään linnustoon. Esimerkiksi lammella havaitut joutsenet saattoivat olla vielä pesimätön pariskunta, joka oli ottanut lammen pesimäreviirikseen. On selvää, että mahdollisen turvetuotannon aiheuttama häirintä tulee jatkossa estämään pariskunnan pesimäyritykset lammella.

Edelleen muistutuksessa todettiin, että metsähanhet, jotka kuuluvat Ruostesuon luonnontilaisen osan uhanalaisen pesimälinnustoon, poikueineen liikkuvat laajasti pesimäreviirillään ja pienet lammet, kuten Ruostelampi ovat poikueille mieluisia ruokailu- ja suojapaikkoja. Hankkeen meluhaitat ja osin myös ylläkuvatut kuivumis- ja pölyhaitat Ruostelammella tekisivät hanhipoikueiden liikkumisen lammella mahdottomaksi.

Yhdistysten mielestä myös muutetun hakemuksen mukaisen hakemuksen mukaiset melu- ja pölyhaitat (ei kuivuminen) voivat olla ylläkuvatun mukaisesti heikentää joutsenten sekä metsähanhien ja niiden poikueiden mahdollisuuksia pesiä tai ruokailla Ruostelammella.

Yhdistysten näkemyksen mukaan myös Ruostesuon muutetun suunnitelman mukaisen hankealueen pölyhaitat Ruostelammella sekä meluhaitta lammen lintulajeille aiheuttavat Ruostelammen ja sen vesivaikutteisen lähiympäristön luonnontilan vaarantumista vesilain luontotyyppisäännöksen vastaisesti, joten lammen luonnontilan vaarantamiseen on haettava vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukainen poikkeuslupa.

Muutetussa hakemuksessa ei ole esitetty lisätietoja viitasammakon ja sudenkorentolajiston esiintymisestä Ruostelammella eikä Saarilammella, joten tältä osin yhdistykset toistavat esityksensä lupahakemuksen täydentämisestä yllä mainitulla lajistoselvityksellä.

Ritopuron luonnontilaisuudesta hakijan selvityksen (muutoshakemuksen liite 4) luonnontilaisuuskriteereillä

Yhdistysten yleisarvio selvityksestä

Ruostesuon muutetussa hakemuksessa hakija on täydentänyt hakemussuunnitelmaa arviolla Ritopuron luonnontilaisuudesta. Hakija perustaa arvionsa luonnontilaisen kaltaiseksi palautuneen uoman määrittelyssä Suomen ympäristökeskuksen PERKAUS hankkeen työraportissa ”Luontoarvojen huomioon ottaminen ojitusten peruskorjauksissa ja kunnossapidossa” (Hämäläinen ym. 2015) esitettyihin kriteereihin.

Yhdistysten näkemyksen mukaan selvityksessä kiinnitetään liikaa ja ensisijaisesti huomiota uomien rakenteellisiin ominaispiirteisiin, kun luonnontilaisuudessa on ensisijaisesti kysymys biologisista ominaisuuksista ja monimuotoisuudesta. Kauan sitten tehdyn perkauksen jäljiltä noro on voinut palautua biologisilta ominaisuuksiltaan hyvin luonnontilaisen kaltaiseksi, vaikka rakenne ei olisi muuttunut kovin paljon. Tämän vuoksi hakijan arvioinnissa käytetyt maatalousalueiden purojen arviointiin määritellyt, erityisesti rakenteellisten ominaisuuksiin perustuvat kriteerit soveltuvat melko huonosti Ritopuron kaltaisen suoalueella kulkevan noron kuvaamiseen.

Työraportin johdannossa hankkeen tarkoitukseksi on ilmoitettu kertoa maatalousalueiden uomien luontoarvoista ja niiden huomioon ottamisesta ojitusprosessissa. Tämä viittaa lähinnä purouomiin, joten tältäkään osin opasta ei voi suoraan soveltaa suoalueiden noroihin. Lisäksi, vaikka johdannossa esitellään sekä puro- ja norouomien vesi- ja metsälainsäädännöllinen tausta, niin oppaan kodassa 2 (luontoarvojen huomioon ottaminen ojitusprosessissa) käsiteltävien ilmoitusmenettelyn ja luvan tarpeen arvioinnissa tarkastellaan pelkästään puroja. Esimerkiksi vesilain (2 luvun 11 §) mukaista vesiluontotyyppien säätelyyn liittyvää noron luonnontilan vaarantamista ja siihen liittyvää poikkeuslupamenettelyä ei tässä kohdassa käsitellä lainkaan.

Yhdistysten arvio kriteerien mukaisesta luonnontilaisuusarviosta Ritopurolla

Oppaaseen koottua listaa merkittävistä uomien luonnontilan ja luontoarvojen arviointikriteereistä voidaan käyttää apuna arvioitaessa, onko puro- tai norouoma palautunut luonnontilaisen kaltaiseksi. Työraportin kriteereistä vain osa sopii selkeästi norouomien luonnontilaisuuden arviointiin. Seuraavassa esitetään yhdistysten arvio kriteereistä ja niiden soveltuvuudesta Ritopuron uoman luonnontilaisuuden arviointiin. Yhdistysten näkemykset uoman luonnontilaisuudesta perustuvat edellisestä hakemuksesta annettuun muistutukseen ja yhdistysten Ritopurolle tekemään maastotarkastukseen. Maastokäynnillä Ritopuron uoman luonnontilaisuuden arviointi aloitettiin noin 100 metriä suunnitellun turvelohkon 8 yläpuolelta ja lopetettiin Lehtolammen tien eteläisen norouoman ylityskohdan itäpuolella sijaitsevalle Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnitelmassa olevalle arvokkaalle luontokohteelle.

Eliöstö:

1. Uomassa on arvokalastoa (esim. taimen, siika, harjus)

Perkaushankkeen oppaan esittämä arvokalaston kuvaus koskee puroja, ei noroja. Vesilain 1 luvun 3 §:n 6) kohta määrittelee norolla tarkoitettavan ”sellaista puroa pienempää vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin kymmenen neliökilometriä ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista”.

Tekstissä todetaan, että purot voivat olla tärkeitä elinalueita sekä merivaelteisille äärimmäisen uhanalaisille taimenkannoille, että sisävesien taimenkannoille, jotka ovat napapiirin eteläpuolella luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Purovesistöt voivat olla tärkeitä elinympäristöjä paikoin myös harjukselle.  Yhdistysten näkemyksen mukaan oppaan mukainen arvokalaston arviointi ei sovellu juurikaan Ritopuron kaltaisen uoman luonnontilaisuutta ilmentävien ominaisuuksien merkityksen arviointiin (hakijan selvityksen taulukko 1), eikä Ritopurolla ole tehty asiaa selventävää kalastoselvitystä.

2. Uomassa on monimuotoisuutta ilmentävää pohjakalastoa.

Pohjakalaston merkitystä Ritopuron osalta ei tunneta, koska sitä ei ole selvitetty. Tämän vuoksi pohjakalastoa ei tässä yhteydessä voi käyttää luonnontilaisuuden määrittelyssä.

3. Uomassa on vähäistä enemmän tavanomaisia kaloja tai etenkin niiden poikasia (esim. ahven, hauki, särkikalat).

Ritopuron kalastoa ja sen merkitystä ei ole selvitetty, joten kriteeriä ei voi käyttää uoman luonnontilaisuuden määrittelyssä.

4. Uomassa on monimuotoisuutta ilmentäviä pohjaeläimiä

Ritopuron pohjaeläimiä ei ole selvitetty, joten kriteeriä ei voi käyttää uoman luonnontilaisuuden määrittelyssä

5. Uoman lähiympäristössä on merkittävää linnustoa, nisäkkäitä tai matelijoita, joiden esiintyminen on riippuvainen uoman tilasta

Hankkeessa tehtiin pesimäaikainen linnustoselvitys, mutta nisäkkäitä tai matelijoita ei ole selvitetty, joten kriteerin käyttää käyttö uoman luonnontilaisuuden määrittelyssä ei ole perusteltua.

Mutkittelu

6. Uomaa ei ole aikanaan suoristettu. Uoman linjaus on suureksi osaksi alkuperäinen ja mutkitteleva linjaus on jäljellä. Virtaus on vaihteleva.

Yhdistysten arvion mukaan ruoppausraportin kuvat sivulla 7 näyttävät rakenteellisesti luonnontilaisilta uomilta, joten kriteerin mukainen mutkittelu viittaisi lähinnä luonnontilaisiin, ei luonnontilaisen kaltaisiin uomiin.  Vastaavan kaltaista mutkittelua on karttatarkastelun perusteella nähtävissä myös Ritopuron virratessa luonnontilaisella suoalueelle ennen uoman laskua Saarilampeen.

7. Uoma on lähtenyt uudestaan mutkittelemaan eroosion seurauksena. Uoma on lähtenyt uudestaan mutkittelemaan eroosion seurauksena. Mutkittelun voimakkuuteen vaikuttaa purolaakson kaltevuus, virtaus, maalaji sekä edellisestä ojituksesta kulunut aika. Uoma voi mutkitella hyvin voimakkaasti tai muodostaa pienempiä mutkia.

Yhdistyksen maastokäynnin perusteella uoman rakenteellinen luonnontilaisuus on palautunut hyvin, vaikka vanhassa perkauksessa uomaa on suoristettu.  Koko tarkastetulla uoman osalla oli merkittävissä määrin pienimuotoista mutkittelua, eikä uoman varrella ei ole nähtävissä lainkaan vanhan perkauksen penkereitä. Uoman varren ainoa perkauspenger on Lehtolammen tien pohjoisemman tien länsipuolella, liittyen tierummun asentamiseen. Uoman eroosioon liittyvää mutkittelua näkyy myös hakijan selvityksen kuvan neljä valokuvista. Kuvien perusteella uoma on myös aika matala ja vähäinen eikä se ole rakenteeltaan lainkaan järeän ojamainen.

8. Uoma on lähtenyt uudestaan mutkittelemaan vesi- ja rantakasvillisuuden kasvun tai hiekan ja soran kasaantumisen seurauksena. Mutkittelu on yleisesti melko pientä, mutta vaikuttaa virtausta monipuolistavasti.

Maastokäynnillä tällaista pienimuotoista mutkittelua havaittiin yleisesti koko tarkastelualueella, turvetuotantoon esitetyn hankealueen osalla sekä sen ylä- ja alapuolisilla osilla. Kasvillisuuden luomaa mutkittelua on nähtävissä yhdistysten aiemman muistutuksen ja erityisen selkeästi hakijan selvityksen kuvan 4 alimmassa valokuvassa. Oppaan uoman luonnontilaisuuden arviointitaulukon mukaan kasvillisuuden aiheuttama mutkittelu on vahva luonnontilaisuuden merkki, joka yksinään voi toimia luonnontilaisuuden kriteerinä.

Uoman kaltevuuden monimuotoisuus

9. Uomassa esiintyy yksi tai useampi suvanto ja virtapaikka vaihdellen. Suvannoissa virtaus hidastuu selvästi virtauspaikkoihin verrattuna. Vaihteleva virtausnopeus parantaa veden laatua lisäten veden hapen määrää. Vaihtelevat syvyys- ja virtausolosuhteet muodostavat monimuotoisen elinympäristön monille lajeille.

Ritopuron maastotarkastuksessa havaittiin useampia pieniä virta- (koski) ja suvantopaikkoja, mitkä osoittavat yllä olevan mukaisesti uoman luonnontilaisuutta. Lisäksi karttatarkastelun perusteella Pieni Ritolammen ja Saarilammen korkeusero on suuri, joten on luonnollista, että uoman varressa on koski- ja suvantopaikkoja.

10. Uomaan on muodostunut särkkiä ja saarekkeita, jotka monimuotoistavat uomaa. Särkät ja saarekkeet ilmentävät uoman luontaisen elpymiskehityksen.

Ritopuron maastotarkastuksessa havaittiin kasvillisuuden muodostamia saarekkeita, vaikka tulvatilanteen mukainen vedenkorkeus vaikeutti havainnointia.  Kasvillisuuden muodostamaa saarekkeisuutta on nähtävissä hyvin myös hakijan selvityksen kuvan 4 alimmasta valokuvasta. Saarekkeet ilmentävät yllä olevan mukaisesti uoman luontaista elpymiskehitystä.

11. Uomassa on kiviä. Kivet vaikuttavat virtaukseen sekä antavat suojapaikkoja pohjaeläimille ja kaloille. Kiviä voi olla paikoitellen enemmän tai niitä on virtausalueilla pitkissäkin jaksoissa.

Ritopuron suolla virtaavan uoman varrella kivisyys on luontaisesti vähäistä tai ne puuttuvat, eikä maastokäynnin korkean veden aikana mahdollisesta kivisyydestä saanut käsitystä.

12. Uomassa on sorapohjaisia alueita. Soraikot ovat elin- ja lisääntymisalueilta mm. taimenille ja pohjaeläimille

Ritopuron maastokäynnillä uoman pohjan rakennetta ei voitu arvioida, eikä pohjan rakenteesta ole myöskään muuta tietoa (esim. hakijan selvitys tai hankkeen luontokartoitus).

13. Rannoilla kasvaa isoja puita. Puut varjostavat uomaa ehkäisten veden lämpenemistä ja puista tippuvat lehdet toimivat pohjaeläinten ruokana ja suojapaikkoina. Isot puut ovat merkki siitä, ettei uomaa ole pitkään aikaan merkittävästi perattu.

Maastotarkastuksen perusteella tarkastetulla osuudella uoman varsilla on puulajisuhteiden vaihtelua ja kerroksellisuutta.  Alueen tuoreimmilla hakkuilla suunnitellun hankealueen kohdalla suojakaista oli paikoin melko kapea. Puusto muodostaa koko uoman tarkastetulla osuudella noron kannalta kriteerin mukaisen varjostuksen ja sen myötä luonnontilaisille ja luonnontilaisen kaltaisille noroille ominaisen pienilmaston ja sen tuomat hyödyt uoman eliöstölle. Paikoin uoman varrella on nähtävissä merkkejä vanhoista hakkuista, mutta paikoin esim. heti suunnitelman mukaisen hankealueen yläpuolella uomaa reunustaa lahopuiset vanhan metsän kumpareet.

14. Penkoilla on mätästävää rantakasvillisuutta (esim. sarat) ja /tai tulvaniittykasvillisuutta (esim. rantakukka, ranta-alpi, mesiangervo, kurjenmiekka, rentukka, keiholehti, jokileinikki). Rantakasvillisuus sitoo uoman penkkoja ja tarjoaa monipuolisen elinympäristön mm. monille hyönteisille. Esimerkiksi uhanalainen tummaverkkoperhonen suosii elinympäristönään reheviä puronvarsiniittyjä. Kasvillisuus voi muodostaa uomaan ajan kuluessa luontaisen tulvatasanteen.

Hakijan selvityksen kuvien perusteella yhdistysten arvion mukaan norouoman ja sen rantavyöhykkeen kasvistollista monimuotoisuutta voidaan pitää täysin palautuneena.  Norouomaa reunustaa hieno reheväkasvustoinen sarojen, heinien ja ruohojen peittämä luonnontilainen kasvillisuus. Kasvillisuus uoman lähellä voi olla aivan vastaava täysin luonnontilaisen, toisinaan tulvivan, turvemaapuron varrella.

Vastaava oli nähtävissä myös yhdistyksen maastokäynnillä, koska voimakkaan tulvan perusteella pystyi hyvin arvioimaan uoman vesivaikutteisen lähiympäristön laajuuden. Tulvavaikutus ulottui monin paikoin useita metrejä uoman molemmille puolille ja näin parantaa kasvillisuuden ja siinä viihtyvän muun eliöstön elinympäristöä. Tällainen tulvavaikutus tunnusomaista luonnontilaisille tai luonnontilaisen kaltaisille uomille.

Luontotyyppeinä tulvivien turvemaanorojen varsilla voi olla sara-/heinä-/ruohovaltaisia reheviä ja kenttäkerrokseltaan korkeakasvuisia korpityyppejä (heinäkorpia, sarakorpia yms), luhtaa tai niiden sekoitusta. Sammalten määrä vaihtelee ollen suurimmillaan korpien vähiten tulvivilla osilla ja puuttuen lähes kokonaan luhdan pääosin veden alla olevilta osilta. Selvityksen kuvien ja maastotarkastuksen perusteella juuri näitä luontotyyppejä on Ritopuron ympäristössä, siis luhtaa ja erilaisia korpiluontotyyppejä, mm. aiemmassa yhdistysten muistutuksessa mainittua Etelä-Suomessa erittäin uhanalaiseksi luokiteltua ruohokorpea. Luontotyyppien eroa luonnontilaiseen turvemaanorojen varteen ei ainakaan kuvista voi havaita, joten yhdistysten näkemyksen mukaan luontotyyppejä vähintäänkin luonnontilaisen kaltaisina, mutta enemmän aivan oikeina luonnontilaisina luontotyyppeinä.

Tässä yhteydessä yhdistykset tuovat esille näkemyksensä myös ojituksen seurauksena syntyneiden turvekankaiden ennallistumisesta ja merkityksestä alueen luonnon monimuotoisuuden kannalta, koska mm. hakijan selvityksen loppuarviossa todetaan, että   ”ojituksen seurauksena alueen alkuperäinen suokasvillisuus on hävinnyt ja alueet ovat muuttuneet pääosin turvekankaiksi”.

Alueen suotyypeistä ennen ojitusta ei ole tietoa. Tällä ei kuitenkaan ole oleellista merkitystä, koska luontaisessa ennallistumisessa suotyypit eivät palaudu alkuperäisiksi tai edes aktiivisessa soiden ennallistamisessa kannata pyrkiäkään palauttamaan suotyyppejä samoiksi kuin ne ennen ojitusta ovat olleet. Turpeen laatu on kuivatuksen ja maatumisen seurauksena muuttunut, joten luonnontilaistuessaan tällainen suo palautuu kyllä suoksi, mutta erilaiseksi kuin alkuperäinen. Yhdistysten näkemyksen mukaan ennallistumisen tai luonnontilaistumisen oleellisin asia on se, että suolla alkavat uudelleen toimia ne luonnonprosessit, jotka muokkaavat suoluontoa luonnontilaisellakin suolla.

Luonnontilainenkin suo muuttuu turvekerroksen paksuuntuessa ja niin pitää antaa suon muuttua myös silloin, kun se luonnontilaistuu itsestään tai sitä autetaan ennallistamisella.

Kuten yllä kuvattiin, niin Ritopuron uoman varren turvekankaiden ja kasvillisuuden ennallistumisen seurauksena kehittynyt luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita luontotyyppejä ja niille ominaista luhtaisuutta ja korpisuutta ilmentävää kasvillisuutta. Luontotyypit eivät luultavasti ole täsmälleen samoja/samanlaisia kuin ennen aiempaa ojitusjärjestelyä. Se ei kuitenkaan vähennä nykyisten luonnontilaisten/luonnontilaisen kaltaisten luontotyyppien arvoa. Päinvastoin, sillä lajistollisesti reheväkasvustoiset turvemaapuron varren luontotyypit edesauttavat juuri niiden eliölajien elämän mahdollisuuksia, joita näissä ympäristöissä pitäisikin olla.

Yhdistysten arvion mukaan Ritopuron luonnontilaisuuden. luontotyyppien ja eliölajiston arviointiperusteet ja niiden nykytila vastaavat ympäristöoikeus-kirjassa (Kuusiniemi ym. 2013) esille tuotua näkemystä, että luonnontilaisuutta on arvioitava suhteessa vesiluontotyypin olennaisiin ominaispiirteisiin. Huomiota on kiinnitettävä siihen, tavataanko siellä edelleen olennaisissa määrin niitä eliölajeja, joiden suojelun kannalta luontotyyppiä pidetään tärkeänä.

15. Uomassa on kuolleita kasvinosia ja puuainesta. Kuolleet kasvinosat ovat ravinnonlähde monille pohjaeläimille. Puuaines sekä pidättää kuolleita kasvinosia että tarjoaa suoja- ja levähdyspaikkoja kaloille. Puuaines uomassa on tärkeää myös uhanalaisille sammalille.

Hakijan selvityksen ja aiemman yhdistysten muistutuksen kuvista on nähtävissä, että uomassa on puuainesta, maastotarkastuksen perusteella sitä on uoman koko tarkastetulla osalla. Tosin osa näistä on tuoreimmissa hakkuissa jätettyjen suojavyöhykkeiden kapeuteen liittyviä kovien tuulten aiheuttamia tuulenkaatoja.

16. Uomassa tai uomassa sijaitsevissa kivissä on puro- tai lähdesammalia. Sammalet ovat useiden monimuotoisuutta ilmentävien pohjaeläinten elinalueita.

Maastokäynnillä tarkastetulla Ritopuron osalla ei havaittu puro- tai lähdesammalia.

Yhdistysten arvio hakijan selvityksen kartta-aineistosta

Hakija tarkastelee kartta-aineiston (maasto- ja rinnevarjostuskartta) pohjalta hankealueen suoraviivaista ojitusta ja tulkitsee sen pohjalta myös Ritopuron uoman hankealueella myös kaivetuksi metsäojaksi.

Yhdistysten näkemyksen mukaan karttatarkastelu Ritopuron luonnontilaisuudesta tulee ulottaa koko uoman matkalle. Edelleen alueen ilmakuvasta uoman luonnontilaisuuden arviointi on selkeämpää kuin maasto- tai rinnekartasta. Ilmakuvassa uoman varrella, sekä hankealueella että muulla uoman osalla on nähtävissä puustoinen suojavyöhyke ja uoman kaartelevuus, mikä poikkeaa ilmakuvissa näkyvistä suorista ojalinjoista. Yhdistysten aiemmassa muistutuksessa uoman luonnontilaisuutta arvioitiin mm. ilmakuvatarkasteluna koko uoman matkalta.

Yhdistysten näkemys Ruostesuon luontoselvityksen ja sen tarkennustietojen arviosta Ritopuron luonnontilaisuudesta

Kuopion energian maastokäynnillä otettujen valokuvien (hakijan selvityksen kuva 4) perusteella luontokartoittaja tulkitsee kuvien uomat aikanaan kaivetuiksi ojiksi. Kartoittajan näkemyksen mukaan, vaikka ojat ovat vanhoja, niin mennään kyllä vahvaan tulkintaan, että oja olisi palautunut niin luonnontilaan, että sen voisi tulkita vesilain noroksi.

Vesilain perustelujen (HE 277/2009) mukaan käsite luonnontila on ymmärrettävä samalla tavalla kuin nykyisen vesilain 1 luvun 15 a ja 17 a §:ssä. Ensisijaisesti kysymys on luontotyypeistä, joiden olennaiset ominaispiirteet eivät ole muuttuneet muokkauksen seurauksena. Käsitettä ei kuitenkaan ole tulkittava ahtaasti niin, että se kattaisi vain täysin ihmistoiminnan vaikutuksen ulkopuolelle jääneet kohteet. Ensinnäkin vähäiset olennaisiin ominaispiirteisiin vaikuttamattomat muutokset ovat mahdollisia ilman, että luonnontilaa pidetään palautumattomana. Toisaalta luonnontila on saattanut palautua muutosten jälkeen pitkäaikaisen luonnollisen kehityksen tai ennallistamistoimenpiteiden seurauksena. Säännös ei sen sijaan koske tilanteita, joissa luontotyypille olennaiset ominaispiirteet on pysyvästi menetetty.

Yhdistysten tulkinta Ritopuron luonnontilaisuudesta poikkeaa täysin luontokartoittajan arviosta. Alueen ilmakuvien, kartoittajan selvityksessä olevien valokuvien, yllä esitettyjen kriteerien mukaisten Ritopuron luonnontila-arvion sekä myös Metsähallituksen alueekologisessa suunnitelmassa arvokkaaksi luontokohteeksi merkityn pienveden lähiympäristön perusteella yhdistysten näkemyksen mukaan Ritopuron uoma ja sen vesivaikutteinen lähiympäristö voidaan perustellusti määritellä vesilain tarkoittamaksi pitkäaikaisen luonnollisen kehityksen seurauksena luonnontilaltaan palautuneeksi  norouomaksi.

Yhdistysten arvio hakijan Metsähallitukselle osoittamasta kyselystä Ritopurosta

Selvityksessä on Metsähallituksen vastaus hakijaan esittämiin kolmeen kysymykseen. Metsähallituksen vastauksen mukaan heillä ei ole merkintöjä Ritopurolta kyselyn karttaan merkityltä suunnittelulta turvetuotantoalueelta. Tältä osin kysely oli suppea, koska Metsähallituksen alue-ekologisessa suunnitelmassa on kaksi pientä arvokasta luontokohdetta (pienveden lähiympäristö) Lehtolammen tien eteläisemmän puron ylityskohdan molemmin puolin (liite 1).  Kuten aiemmassa yhdistysten muistutuksessa on todettu, hankkeen aiheuttamat haitat Ritopurolla eivät kohdistu pelkästään hankealueelle vaan myös muille hankkeen vaikutusalueilla sijaitseville Ritopuron osille.

Metsähallituksen vastauksen mukaan hakkuussa uoman ympäristö on voitu katsoa meidän talon (MH) kriteereillä muuksi huomioon otettavaksi puroksi, eikä uoman lähiympäristöä ei ole jostain syystä viety meidän järjestelmään muuna huomioon otettavana luontokohteena. Vastauksessa todetaan myös, että voi toki myös olla, että silloin, kun hakkuut on tehty, niin säästöpuut on keskitetty vanhan purouoman varteen.

Yhdistysten maastotarkastuksen mukaan uoman varren puustoinen suojavyöhyke, joka tosin paikoin oli melko kapea, viittaisi myös huomioon otettavaksi luontokohteeksi. Uomaa reunustava lahopuinen puustovyöhyke oli erityisen edustava heti hankealueen yläpuolella. Tämäkin osa uoman vartta olisi hankkeen haittavaikutusten piirissä.

Yhdistyksen arvion mukaan Metsähallituksen vastaus osoittaa myös, että hankealueella Ritopuro ei ole luontokartoittajan arvion mukainen aikanaan kaivettu oja.

Yhdistysten näkemys hakijan selvityksen loppuarviosta Ritopuron uoman luonnontilaisuudesta Ruostesuon hankealueella

Hakijan arvion mukaan selvityksen kuvien 4 ja 5 valokuvissa sekä kartta-aineistossa Ritopuron uoma on suora kaivettu uoma, jossa ei ilmene uoman mutkittelua eikä muitakaan taulukon 1 luonnontilaisen kaltaisen uoman piirteitä. Alueella ei ole mutkittelevaa Ritopuron uomaa. Koko alue on metsäojitettu suorilla ojalinjoilla. Alueen ojissa ei ole havaittavissa piirteitä, jotka liittyvät luonnontilaisen kaltaiseen uomaan (taulukko 1) Vedet alueella virtaavat metsäojien kautta. Ojituksen seurauksena alueen alkuperäinen suokasvillisuus on hävinnyt ja alueet ovat muuttuneet pääosin turvekankaiksi. Alueen luontoselvitys ja maankäytön paikkatietoaineisto eivät osoita alueella olevan luonnontilaisen kaltaista uomaa.

Yhdistysten yllä esittämien tietojen, erityisesti kriteerin 14 perustelujen mukaisesti hakijan arvio Ritopuron uoman luonnontilaisuudesta hankealueella on yhdistysten mielestä kokonaisuudessaan virheellinen. Metsähallituksen sähköpostin arvio ja muut tiedot viittaavat myös Ritopuron uoman luonnontilaisuuteen. Lisäksi yhdistysten näkemyksen mukaan suunnitellun turvetuotannon uoman luonnontilaa vaarantavat vaikutukset ulottuvat myös uoman hankealueen alapuoliselle osalle sekä ainakin myös yläpuoliselle osalle hankealueen läheisyydessä.

Yhdistysten aiemmassa muistutuksessa esitettiin, että hankealueen alueen alapuolisilla Ritopuron osilla turpeenoton suurimpana haittana on hankealueelta tuleva kiintoainekuormitus, Erityisesti rankkasateet aiheuttavat huomattavia kuormituspiikkejä alapuolisissa vesistöissä. Ruostesuon ojitetulle alueelle perustettavan pintavalutuskentän puhdistustehoon liittyy erityisesti kevään sulamisvesien ja voimakkaiden sadejaksojen aikaan merkittäviä epävarmuustekijöitä. Kuten aiemmin tässä muistutuksessa todettiin, niin muutetun hakemuksen mukainen pintavalutuskentän mitoitus on suurentunut. Yhdistysten näkemyksen mukaan ilmastonmuutoksen seurauksena rankkasateiden aiheuttamien ylivirtaamien määrä tulee kasvamaan hankkeen pitkän kestojakson aikana, joten kentän tehokkaammasta mitoituksesta huolimatta Ritopuroon kulkeutuu huomattavia määriä kiintoainesta, joka aiheuttaa norouoman liettymistä. Tämä voi aiheuttaa muutoksia uoman ominaispiirteisiin ja uoman tukkeutumista. Veden voimakkaiden vaihtelujen vuoksi haitalliset vaikutukset ulottuvat myös uoman vesivaikutteisten lähiympäristöjen luontotyypeille.

Aiemmassa muistutuksen mukaisesti hankealueelta lähtevä turvepöly lisää osaltaan uoman ja sen vesivaikutteisten lähiympäristöjen rehevöitymis- ja liettymishaittoja. Ritopuron kaltaisessa pienvedessä laskeutuvan pölyn määrä voi suhteessa vesipinta-alaan olla merkittävä.

Kokonaisuutena Ritopurosta saatujen, yllä esitettyjen lisätietojen ja aiemman muistutuksen perustelujen mukaisesti yhdistysten vaatimukset Ritopuron norouoman osalta ovat säilyneet ennallaan. Ruostesuon suunniteltu turvetuotanto tuhoaa kokonaisuudessaan hankealueella (lohko 8 ja pintavalutuskenttä) Ritopuron uoman ja sen luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaan vesivaikutteisen lähiympäristön luonnontilaisuuden. Tuotantoalueen alapuolella turpeenotosta johtuvat kuormitus- ja pölyhaitat aiheuttavat yhdistysten arvion mukaan Ritopuron ja sen vesivaikutteisen lähiympäristön luonnontilan vaarantumista vesilain luontotyyppisäännöksen vastaisesti. Siten Ritopuron uoman luonnontilan vaarantamiseen on haettava vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin mukainen poikkeuslupa. Asian käsittelyssä uoman alaosan osalta tulee myös ottaa huomioon Kyly- ja Ruostesuon yhteisvaikutukset uoman luonnontilan vaarantumisen kannalta.

3 Hankkeen vaikutukset hankealueen alapuolisille Natura-alueille

Hankkeen vaikutusalueella sijaitsevien Natura-alueiden (Vaikkojoen suot, FI0700055 SAC ja Vaikkojoki, Vaikon vanhat metsät ja Aitalamminsuo, FI0600010, SAC) osalta yhdistykset viittaavat aiemman muistutuksen yksityiskohtaisiin perusteluihin, joiden osalta muutetun hakemuksen selvitykset eivät ole tuoneet päivitystarvetta.

Aiemmassa muistutuksessa esitettiin selvitystä Vaikkojoen soiden Natura -alueen kautta kulkevan Kylysuon turpeenoton kuivatusvesien kulkureitin siirtämisen toteutusmahdollisuuksista ja vaikutuksista Natura-alueeseen. Tämä selvitystarve perustuu Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen Kylysuon lupahakemuksesta antamaan lausuntoon, jonka mukaan ”Karttatarkastelun perusteella Natura-alueen läpi kulkevan ojan suuntaisesti kulkee toinen oja aivan Natura-alueen rajalla. Jos tuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet olisi mahdollista ohjata tähän ojaan ja samalla tukittaisiin Natura-alueen halki kulkeva oja, esim. patoamalla ojan molemmat päät Natura-alueen rajalla, voitaisiin luonnontilaa parantaa tässä kohdassa Natura-aluetta”.  Muutoshakemuksen Natura-alueita koskevassa lisäselvityksessä kulkureitin siirtoasiaa ei myöskään ole käsitelty, joten yhdistyksen vaatimus selvityksestä toistetaan tässä muistutuksessa.

4. YVA- menettelyn soveltaminen hankkeeseen

YVA -menettelyn soveltamisenosalta yhdistykset viittaavat aiemman muistutuksen yksityiskohtaisiin perusteluihin, joiden osalta muutettu hakemus ei ole tuonut päivitystarvetta.

C.   Yhdistyksen näkemyksiä turvetuotannosta ja ilmastonmuutoksessa

Hakijan muutoshakemuksen tiedoissa yhtiön toiminnasta ja toimintaympäristöstä esitellään vain yhtiön energiakäyttöön tarvitsemia turvemääriä ja niiden merkitystä yhtiön kannalta. Niissä tuodaan esille turpeen käyttömäärän nopeasta vähenemisestä ja uusien turvekenttien avaamisen merkityksestä, koska yhtiön omistamien turvekenttien nostokelpoinen turve on vähitellen loppumassa.  Näissä tiedoissa ei kuitenkaan esitetä arvioita esitetyn turpeennoston kehityksen vaikutusta ilmastonmuutoksen kannalta eikä yhtiön tai Kuopion energian omistajan Kuopion kaupungin ilmaston muutoksen torjuntaan liittyvien tavoitteiden kannalta.

Tämän vuoksi tässä hakemuksessa yhdistykset toistavat aiemmassa muistutuksessa tehdyn esityksen, että aluehallintovirasto pyytää Kuopion energian omistajalta Kuopion kaupungilta lausunnon siitä, vastaako Ruostesuon ja muiden Kuopion energian Juuassa olevien turpeennostoalueiden turpeenotto ja -poltto kaupungin ympäristö- ja ilmastopoliittisia tavoitteita erityisesti, kun otetaan huomioon hallitusohjelmassa vuosille 2019-2035 asetetut kunnianhimoiset ilmastotavoitteet.

Aiemmassa muistutuksessa arvioitiin myös Kuopion energian Juuassa omistamien turpeennostoalueiden maanomistajan, Metsähallituksen vastuuta vuokrata omistamiaan suoalueita turvetuotantoon ilmaston muutoksen torjunnan ja suoluonnon monimuotoisuuden kannalta.  Näiden osalta yhdistykset esittävät myös tässä muistutuksessa, että aluehallintovirasto pyytää Metsähallitukselta lausunnon myös siitä, vastaako Ruostesuon vuokraus turvetuotantoon Metsähallituksen ympäristö- ja ilmastopoliittisia tavoitteita erityisesti, kun otetaan huomioon hallitusohjelmassa vuosille 2019-2035 asetetut kunnianhimoiset ilmastotavoitteet.

Yhdistykset toivat näkemyksissään esille Hallitusohjelman kunnianhimoisen tavoitteen ”Suomi pyrkii maailman ensimmäiseksi fossiilivapaaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi”. Ohjelman sisältämissä keinovalikoimissa turpeen energiankäytöstä todetaan mm. seuraavaa:

”Turpeen pääasiallinen energiakäyttö päättyy nykyennusteiden mukaan 2030-luvun aikana päästöoikeuden hinnan noustessa, vaikkakin se säilyy huoltovarmuuspolttoaineena. Turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Energiaverotuksen kokonaisuudistuksen osana arvioidaan turpeen verotukseen tarvittavat muutokset, jotta turpeeseen liittyvä tavoite vuonna 2030 toteutuu.”

Edelleen yhdistysten käsitysten mukaan turpeenoton ja -polton suurien hiilidioksidipäästöjen ja hallitusohjelman mukaisten turpeenoton vähentämistavoitteiden kannalta nykyisen ympäristösuojelulain (527/2014) mukaisissa turpeenoton ympäristöluvan myöntämisen ehdoissa ilmastomuutoksella on hyvin vähäinen merkitys. On kuitenkin huomattava, että ympäristönsuojelulain 1 §:n 2) kohdan mukaan lain tarkoituksena on ”turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, tukea kestävää kehitystä sekä torjua ilmastonmuutosta”.

Yhdistykset toivat muistutuksessaan esille, että Suomen eliölajien uhanalaisuutta käsittelevän punaisen kirjan (2019) mukaan ilmastonmuutos on jo nyt yksi lajien uhanalaisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tämän vuoksi yhdistysten näkemysten mukaan turpeenoton ja -polton aiheuttama ilmaston lämpenemisen haitalliset vaikutukset eliölajeille tulee ottaa huomioon ympäristöluvan myöntämisen lupaehdoissa. Tässä hankkeessa ilmastomuutos on yhdistysten näkemysten mukaan otettava huomioon hankkeen päästöihin liittyvänä asiana arvioitaessa luvan myöntämisen ehtoja ympäristösuojelulain 49 §:n 1 momentin kohdassa mainittujen erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.  Tämä koskee Ruostesuon luonnontilaisella osalla esiintyvää valtakunnallisesti vaarantunutta riekkoa, sekä Vaikkojoella esiintyviä erityisen uhanalaista taimenta ja vaarantunutta harjusta. Ilmaston lämpenemisen vaikutuksia näiden lajien osalta on esitetty yksityiskohtaisesti aiemman muistutusten perusteluissa.

Muistutuksessa käytetyt kirjallisuusviittaukset

Hämäläinen, L., Jormola, J., Järvenpää, L., Kasvio, P., Tertsunen, J. ja T. Muilu 2015. Luontoarvojen huomioon ottaminen ojitusten peruskorjauksissa ja kunnossapidossa. Suomen ympäristökeskus, PERKAUS-hankkeen työraportti, 16 s.

Kuusiniemi, K., Ekroos, A., Kumpula, A. & P. Vihervuori 2013. Ympäristöoikeus. Sanoma Pro Oy, Helsinki.

Liitteet

Liite 1. Yläkuva: Ruostelammen ja Ritopuron arvokkaat luontokohteet Metsähallituksen alueekologisessa suunnitelmassa, retkikartta.fi, ja alakuva: Ruostelammen ja hankealueen välinen avoin suojavyöhyke, retkikartta.fi

Joensuussa 15.12.2020
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry
Joensuun seudun luonnonystävät ry
Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys ry
Koillis-Savon  luonnonystävät ry