Luonnonsuojelupiiri pitää Vapo Oy:n Ilomantsin aktiivihiililaitoksen turveraaka-ainetta kestämättömänä valintana
Vapo Oy:n Ilomantsin aktiivihiilen tuotantolaitoksen ympäristölupaan on haettu muutosta. Laitoksen tuotantoa aiotaan merkittävästi kasvattaa rakentamalla toinen tuotantolinja, vaikkei ensimmäinen linjakaan ole vielä käynnistynyt. Alkuperäisen luvan perusteena oli, että laitos tulee käyttämään raaka-aineenaan turvetta, joka nostetaan maakunnan jo avatuilta turvetuotantosoilta. Laitos tulee kuitenkin tarvitsemaan huomattavasti enemmän turvetta raaka-aineenaan.
Hiililaitoksen raaka-ainesaannin turvaamiseksi maakuntakaavan vaihekaavaluonnoksessa aiotaan esittää turvetuotantoon jopa yhteensä 5 750 hehtaaria vielä avaamattomia, turvetuotannon ulkopuolella olevia ojitettuja tai luonnontilaisia soita. Nykyisin turvetuotannossa maakunnassa on yli 3 000 hehtaaria turvetuotantoalueita. Vapo on arvioinut, että aktiivihiililaitoksen turpeentarve katettaisiin noin 1 200 hehtaarin suoalalla. Maakuntakaava ulottuu vuoteen 2040 asti, johon saakka turvetuotantoon varattuja soita voitaisiin avata ja tuotantoa jatkaa jopa 2070-luvulle.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri on 15.3. Aluehallintovirastolle jättämässään muistutuksessa esittänyt, että hankkeen todellisten ympäristövaikutusten arvioimiseksi hanke ja siihen liittyvät uudet turvetuotantoaluevaraustarpeet, niiden aiheuttamat vesistövaikutukset, vaikutukset vesistöjen ekologiseen tilaan, suo- ja vesiluonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen tulee arvioida sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä sekä yhteisvaikutuksina jo aiemmin ympäristöluvan saaneen aktiivihiililaitoksen sekä pellettitehtaan kanssa.
Piiri katsoo, että Ilomantsin hiililaitoksen toiminnasta aiheutuu ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (YVA-laki 5.5.2017/252) 2 §:n mukaisia vaikutuksia, joiden johdosta hankkeeseen tulee soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVAL 3 §), jotta hankkeen kaikki vaikutukset eri vaihtoehdoissa tulevat arvioiduksi. Mikäli aktiivihiililaitoksen ainoana raaka-aineena tullaan käyttämään uusiutumatonta ja ilmasto- ja muilta ympäristövaikutuksiltaan merkittävästi haitallista turvetta, ei toiminnan laajentamiselle tule myöntää lainkaan lupaa.
Aktiivihiiltä voidaan valmistaa erilaisista raaka-aineista, kuten biotaloustuotannon orgaanisten sivuvirtojen oheistuotteista ja jätemateriaaleista. Valtio-omisteisen Vapo Oy:n tulisi edistää kiertotaloutta, eikä käyttää neitseellistä uusiutumatonta raaka-ainetta tuotannossaan. Esimerkkejä pohjoiskarjalaisista aktiivihiilituotteiden lähtöaineista ovat metsätalouden hakkuu- ja harvennustähteet, puutuoteteollisuuden kuori- ja hukkapuumateriaalit, maatalouden sivuvirrat ja jätteet kuten olki- ja puintijätteet, ruokohelpi, karjan ja kanatalouden lanta sekä ympäristönhoidon alalta esimerkiksi vesistökunnostusten ruovikkoniittosilppu sekä biojätekompostien ja biokaasufermentterien kiinteät lopputuotteet eli kompostimullat. YVA-menettelyssä tulisi arvioida korvaavien materiaalien alueellista saatavuutta ja kustannuksia sekä ympäristövaikutuksia turpeeseen verrattuna.
Aktiivihiililaitos on ennen kaikkea lämpölaitos, joka käyttää polttoaineena turvetta. Laitoksen vuosittain käyttämästä 140 000 tonnista jyrsinturvetta saadaan aktiivihiiltä korkeintaan 12 000 tonnia, eli valmiissa tuotteessa on vain 25 % raaka-aineen hiilimäärästä. Loput 75 % turpeen hiilestä palaa prosessissa. Nykyisten ilmastotavoitteiden valossa on erittäin kyseenalaista tehdä uusia laitosinvestointeja, jotka perustuvat turpeen polttamiseen energiaksi.
Piiri on arvioinut GTK:n maakuntakaavaa varten tekemän selvityksen aktiivihiilen raaka-aineeksi soveltuvien 39 suon mahdollisen turvetuotannon vaikutukset alapuolisten vesistöjen kuormituksen, suo- ja vesiluonnon monimuotoisuuden, alueiden virkistyskäytön ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Merkittävällä osalla selvityksen kohteista on suo- ja vesiluonnon sekä eliöstön kannalta tärkeitä suojeluarvoja. Osalta kohteista ei ole riittäviä tietoja luontoarvojen arvioimiseksi. Tarkastelun perusteella turvetuotannon vesistökuormitus voi myös vaarantaa pintavesien tilaa monen kohteen alapuolisissa vesistöissä.
Vaihemaakuntakaavaan tulisi varata ennallistamiskelpoisiksi arvioidut suot ennallistamiskohteiksi. Ennallistamisen tavoitteena on suo- ja vesiluonnon suojelu sekä ilmastonmuutoksen torjunta, tämän lisäksi ennallistamishankkeissa voidaan työllistää esimerkiksi ennen turvetuotannon parissa toimineita yrittäjiä.
Muistutus liitteineen on täällä.
Joensuussa 16.3.2021
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri