Täydennys muistutukseen Vapo Oy:n hiililaitoksen ym­pä­ris­tö­lu­pa­ha­ke­muk­ses­ta

I Muistutus

Piiri täydentää aiempaa muistutusta esimerkillä yhteysviranomaisen jo aiemmin tekemästä vastaavanlaisesta päätöksestä ympäristövaikutusten arvioinnista koskien kaivannaisteollisuuden useiden avolouhosten kokonaisuutta ja niiden käyttöaikaa. Yhteysviranomaisen päätöksessä (POKELY/4/07.04/2011) edellytettiin Karjalan kultalinjan erillisten malmioiden ja avolouhosten ympäristövaikutusten arviointia.

YVA-menettelyn tarpeellisuuden lähtökohtana oli se, että silloinen hankekokonaisuus käsitti useita erillisiä malmiesiintymien hyödyntämisalueita Ilomantsin kunnassa Hattuvaaran alueella. Osa alueista oli jo tuotannossa ja osa valmistelussa tuotantoon. Hankekokonaisuus käsittää kaksi kaivospiiriä (yhteispinta-ala 357,4 ha) ja 15 valtausta (1191,1 ha). Lisäksi yhtiö oli jättänyt kaivospiirihakemuksen kolmeen valtausalueeseen sekä tehnyt lisää valtausanomuksia sekä valtausvarauksia alueelle.

Varsinaisessa YVA-menettelyssä oli seitsemän avolouhosta, jonka lisäksi ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa esitettiin myös tiedossa olevat valtaukset ja valtausvaraukset sekä Endomines Oy:n kaivospiirit. YVA-menettelyn piiriin kuului myös Pampalon rikastustoiminnan laajeneminen ja rikastushiekka-altaan korotus, siltä osin kuin nämä liittyivät satelliittikaivosten malmin käsittelyyn. (yhteysviranomaisen lausunto hankkeen arviointiselostuksesta 04.10.2013, POKELY/6/07.04/2011).

II Muistutuksen liite

1 Kunnostusten taloudelliset panostukset

Piirin muistutuksen kohdekohtaisessa liitteessä tuotiin esille, että useiden GTK:n selvityksessä turvetuotantoon esitettyjen kohteiden vesistövaikutusten alueilla on tehty suuria taloudellisia panostuksia vesistöjen ekologisen tilan, luonnon monimuotoisuuden edistämisen, kalatalouden sekä kalastus- ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Tässä täydennyksessä näitä tietoja on vielä täydennetty joidenkin kohteiden osalta sekä selvitetty kohteisiin käytettyjen taloudellisten panostusten suuruusluokka.

a) Valuma-aluekunnostukset ja niihin liittyvät muut kunnostustyöt ja selvitykset

Kaikkein suurimmat taloudelliset panostukset on tehty Tohmajärven, Onkamojärvien ja Jukajoen valumaaluekunnostuksiin liittyvillä kohteilla (30 Konnunsuo, 31 Tuohtaansuo (Mustanmetsänsuo) ja 32 Vehkasuo).

Tohmajärvellä kustannukset koostuivat pääosin kunnan ja Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen rahoittaman järven valuma-aluekunnostuksen ja Vapo Oy:n Tohmajärven Väärälahden kunnostustöiden kuluista. Väärälahden kunnostus liittyi Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen aluehallintoviraston lupapäätösten mukaisiin velvoitteisiin. Valuma-aluekunnostusten lisäksi erillisenä hankkeena toteutettiin Tohmajärven Kirkkoniemen uimarannan kunnostus, jonka rahoituksesta vastasivat Keski-Karjalan Leader -yhdistys, Tohmajärven kunta ja Puhdas Tohmajärvi ry.

Valuma-aluekunnostuksen rahoitukseen hankittiin Puhdas Tohmajärvi liikkeen ansiosta runsaasti yksityistä rahoitusta mm. Tohmajärven seurakunnalta, Jouhkolan maaosuuskunnalta, Kiteen-Tohmajärven kalastusalueelta, alueen osakaskunnilta ja yksityisiltä hanketta tukeneilta kunnan asukkailta. Vapo Oy osallistui myös kunnostushankkeeseen merkittävällä rahoituksella. Näiden kustannusten lisäksi kunnostuksen yhteydessä on järjestetty Puhdas Tohmajärvi ry:n toimesta merkittävä määrä talkoita, joihin on osallistunut suuri määrä alueen asukkaita.

Kuten jo muistutuksen liitteessä todettiin, hankkeen loppuraportissa onkin esitetty Luosojoen ennallistamiseen liittyviä pidemmän aikavälin suunnitelmia.  Niiden mukaan, nyt turvealueeksi esitettävän Konnunsuon, arvioidaan omaavan merkittävän ennallistamispotentiaalin.

Onkamojärvien valuma-aluekunnostuksista on vastannut vuosina 2009-2013 Sintsin Seudun Ky ja vuosina 2014-2021 Pro Onkamojärvet ry.  Kunnostukset tulevat jatkumaan myös tulevina vuosina.  Ennen vuotta 2009 Pohjois-Karjalan Metsäkeskus toteutti alueella ensimmäiset kunnostustyöt Kemera-rahoituksella. Kustannuksiltaan kaikkein kallein osa hankekokonaisuutta on ollut Petrolan turkistarha-alueen järveä kuormittaneiden maiden vaihto. Varsinaiset valuma-aluekunnostukset ja Onkamojärvien hoitokalastukset ovat olleet merkittäviä osia kunnostustöistä ja niiden kustannuksista. Hankkeiden suurimmat rahoittajat ovat olleet Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Maa- ja metsätalousministeriö ja alueen Leader-yhdistykset.

Hankkeesta vastanneet yhdistykset ovat huolehtineet yksityisen rahoituksen hankinnasta mm. alueen kunnilta, yrityksiltä, osakaskunnilta sekä rantakiinteistöjen omistajilta lahjoituksina ja yhdistysten jäsenmaksuina. Yhdistykset ovat myös järjestäneet myös hyvin laajaa ja merkittävää talkootoimintaa hankkeiden edistämiseen.

Jukajoen valuma-aluekunnostuksesta on vastannut Osuuskunta Lumimuutos. Kustannuksiltaan kunnostushankkeen kalleimmat työt ovat liittyneet Linnunsuon kosteikkoon. Kosteikon rakensi alun perin Vapo Oy ja Osuuskunta Lumimuutoksen ostaessa alueen kosteikon kehittämistyöt ovat jatkuneet vuoteen 2020 saakka ja jatkuvat myös tulevina vuosina. Pohjois-Karjalan ELY-keskus on ollut yksi hankkeiden päärahoittajista. Hankkeeseen on liittynyt myös kustannuksiltaan merkittäviä Itä-Suomen yliopiston rahoittamia tutkimushankkeita. Valuma-aluekunnostusten yhteydessä on tehty myös merkittävä määrä muita selvityksiä. Tutkimuksista on valmisteilla yksi väitöskirjatyö ja vähintään viisi ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä. Lisäksi Jukajoen kunnostuksista on tehty useita muita julkaisuja ja dokumenttielokuvia. Linnunsuon kosteikon luontomatkailun kehittämisen ohella Kissapuron varteen on tehty ennallistamisesta ja alueen luonnosta kertova luontopolku.

Jukajoella ja Kissapurolla on tehty myös vesistöjen kalataloudellisia kunnostuksia ja kuten jo muistutuksen liitteessä todettiin, Kissapurolla aloitetaan harjuksen ja taimenen istutukset vuonna 2021. Näiden kustannuksia ei oteta huomioon seuraavassa kalataloudellisia kunnostuksia käsittelevässä osassa.

GTK:n selvityksessä turvetuotantoon suunniteltujen kohteiden kuormituksen vaikutuspiirissä olevien vesistöjen valuma-aluekunnostusten ja niitä tukevien muiden kunnostushankkeiden ja selvitysten kokonaiskustannukset ovat arviolta 5,4–5,6 miljoonaa euroa.

b) Kalataloudelliset kunnostukset ja niihin liittyvät muut kunnostuksia tukevat vesiensuojelu- ja muut hankkeet

Kuten muistutuksen liitteessä todettiin, useiden GTK:n suunnitelmissa turvealueiksi esitettyjen kohteiden kuormituksen vaikutusalueella olevissa vesistöissä on tehty kalataloudellisia kunnostuksia (kohteet 13-16, 28, ja 32-37).  Kalataloudelliset kunnostukset kohdistuvat vesistöihin, joiden alueella esiintyy luontaisesti tai niille on istutettu tai ollaan kunnostusten jälkeen istuttamassa arvokkaista kalalajeista järvilohta, taimenta, harjusta ja siikaa. Suurimmat taloudelliset panostukset kohdistuvat Koitajoen alajuoksulle planktonsiian luontaisille esiintymisalueille suunniteltujen turvehankkeiden 13-15 vaikutusalueelle, Lieksanjoen, Pudasjoen ja Naarvajoen valuma-alueille, missä ovat suunnitteilla olevat turvevaraukset 35-37 ja Vaikkojoen alueelle (34). Muilla kohteilla taloudelliset panostukset ovat toistaiseksi olleet pienempiä.  Jukajoen ja Kissapuron (32) kalataloudelliset kunnostukset käsiteltiin jo Jukajoen valuma-aluekunnostusten yhteydessä.

Koitajoen alueella tehtäviä planktonsiian elinympäristöjen ja niitä tukevia valuma-alueiden kunnostuksia on toteutettu Euroopan unionin rahoittamassa Freshabit LIFE IP Koitajoen osahankkeessa. Koitajokeen ja siihen laskevaan Kelsimäjokeen rajoittuvien ojitettujen Pieni- ja Iso Piitsonsuon sekä Sammalpuronsuon (kokonaispinta-ala noin 300 ha) ennallistaminen kuuluu myös Koitajoen vesiensuojelun ja sitä kautta planktonsiian elinympäristöjen edistämishankkeisiin. Hanke toteutetaan Tornator Oy:n, Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ja Hiilipörssi Oy:n yhteistyönä. Ennallistamistyöt ovat alkaneet vuoden 2021 alussa. Kelsimäjoen kautta Koitajokeen tulisivat laskemaan suunniteltujen turvekenttien 13-15 vedet. Piitsonsuon aluetta on aiemmin kaavailtu myös turvetuotantoon, mutta edellisen vaihekaavan yhteydessä suo poistettiin turvetuotantovarauksista. Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa (2018) suuret meanderoivat joet erotettiin omaksi luontotyypikseen. Koitajoen alueet, joihin uudesta turvetuotannosta syntyvät vaikutukset kohdistuisivat, ovat merkittävä tätä luontotyyppiä edustava kohde.

Lieksanjoella varsinaisten kunnostustöiden rinnalla on tehty mittavat panostukset järvilohen ja -taimen kannanhoidollisiin toimenpiteisiin. Esimerkiksi Pankakoskella rakenteilla olevan smolttien kiinniottolaitteen hinta on noin miljoona euroa. Lisäksi Lieksanjoen reitin kalataloudellisia kunnostuksia tullaan jatkamaan lähivuosina usean sadan tuhannen euron panostuksilla, esimerkiksi tämän vuoden kunnostusten hinta-arvio on n. 107 000 euroa ja niihin on jo rahoitus kunnossa.

Vaikkojoella on keskitytty koskikunnostuksiin, jokia-alueella on kunnostettu kaikkiaan 21 erillistä koskialuetta Juuan Kajoonkosken ja Kaavin Ruukinkosken välillä.  Kunnostetulla osalla sijaitsevalle Hirvolankoskella muokattiin noin hehtaarin suuruinen yhtenäinen poikastuotantoalue. Kunnostusten myötä Vaikkojoen reitin lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden pinta-ala on kasvanut runsaaseen kuuteen hehtaariin.

Koitajoen Möhkönkoski, GTK:n selvityksessä turvealueeksi suunnitellun Mäkräsuon (16) alapuolella, on kunnostettu vuonna 1996 järvitaimenen kalastusalueeksi. Kunnostuksen kustannukset, arviolta noin 10 000 euroa ovat vaatimattomat verrattuna yllä mainittuihin laajempiin kalataloudellisiin kunnostuksiin. Kunnostukset ovat kuitenkin luoneet pohjan Möhkön kalastusmahdollisuuksien ja virkistyskalastuksen kehittämiseen ja niihin käytettyihin taloudellisiin panostuksiin, jotka piirin käsityksen mukaan ovat olleet huomattavasti suuremmat kuin itse alueen koskikunnostukset. Kalataloudelliset kunnostukset ovat osa laajempaa Möhkön alueen matkailupalvelujen tarjontaa.

Kiskonjoella vastikään aloitetut kalatalouskunnostukset ja taimenen istutukset ovat toistaiseksi vielä olleet kustannuksiltaan Möhkönkosken tavoin vaatimattomia, mutta Pro Höytiäisen Wirtavesitiimin mukaan kunnostus- ja istutustöitä tullaan jatkamaan ja laajentamaan myös Lipasjoelle. GTK:n suunnitelman mukainen Suurisuon kaavailtu turvealue sijaitsee Kiskonjoen ja Lipasjoen välissä. Kiskonjoella aloitetuista taimenen istutuksista suurin osa on tehty Vääräkosken laajalla yhtenäisellä koskialueella, joka sijaitsee välittömästi Suurisuon alapuolisella jokiosuudella. Lipasjoella taimenistutukset aloitetaan vuonna 2021. Kiskonjoen alueelta tullaan vuonna 2021 myös poistamaan erilaisia kalojen kulkuesteitä, tarpeettomia rumpuja ym. Taloudelliset panostukset kunnostuksiin tulevat jatkossa kasvamaan ja hankkeen rahoituksessa ja toteutuksessa on mukana K-ryhmän ja WWF:n K-Kalapolut -yhteistyöhanke.

GTK:n selvityksen mukaan turvetuotantoon suunnitellun Tapposuon/Heinäsuon vedet laskevat Tappojoen kautta Rumonjokeen. Valtimon vesistöjen kalatalousselvityksessä vuodelta 2018 esitetään Rumonjoen kolmen kosken osalta kalataloudellisia kunnostuksia, joiden kokonaiskustannukset olisivat 47 000 euroa. Piirin käsityksen mukaan näiden kunnostushankkeiden toteutuminen voi vaikeutua ja vaikutukset joen kalakannan kehittämisen kannalta heikentyä, mikäli Tapposuon turvetuotantohanke toteutuisi.

Kalataloudellisten kunnostusten osalta kustannusten kokonaisarvio ei ole kovin tarkka, koska kunnostustöitä on tehty jo pitkään, eikä piirin ole ollut mahdollista saada kaikkia kunnostukseen tai niiden tukitoimiin liittyviä kustannuksia. Toisaalta mahdollisten turvehankkeiden vaikutusta suurimpien Lieksanjoen reitin ja Koitajoen vesistöjen kunnostusten kannalta voidaan kohdentaa vain osin, mutta lähtökohtana on, että kuormituksen haitalliset vaikutukset arvioidaan kohdistuvan laajalti näiden vesistöjen ja niiden arvokkaiden kalalajien elinympäristöjen tilaan sekä lajien kantojen kehitykseen ja kalastuksen kehittämiseen.  Lisäksi tuotantoalueet vaikuttavat, ainakin alueellisesti, näiden vesistöjen ekologiseen tilaan.

Kaikkien vesistöjen kalataloudellisiin kunnostuksiin ja niitä tukeviin valuma-alueilla tehtävien vesiensuojelullisten kunnostustöiden kokonaiskustannukset ovat arviolta 3,4–3,5 miljoonaa euroa.

c) Muut vesiensuojeluun ja vesien virkistyskäyttöön liittyvät hankkeet  

Kuten piirin muistutuksessa on todettu, niin Vapo Oy toteutti vuonna Ilajanjärven Särkilahden 2013 kunnostuksen Itä-Suomen aluehallinto viraston päätöksen mukaisesti. Kunnostuksessa poistettiin aiemmista turvetuotantohankkeista Särkilahteen kertyneitä lietteitä järven virkistyskäyttöedellytyksien parantamiseksi. GTK:n esityksessä Ilajanjärveen kohdistuisi turvetuotannon vaikutuksia yhteensä 864 ha:n alueelta (kohteet 3-8).

Piirin tietojen mukaan hankkeen kustannukset olivat noin 500 000 euroa.

d) Kunnostusten taloudelliset kokonaisvaikutukset ja niiden myönteiset kerrannaisvaikutukset kärsivät pahoin aktiivihiililaitoksen turpeenotosta – laitoksen YVA-menettely välttämätön

Ylläesitettyjen arvioiden mukaan GTK:n selvityksessä aktiivihiililaitoksen raaka-aineen ottoon suunniteltujen turvetuotantoalueiden vaikutusalueilla tehtyjen erilaisten vesistöjen kunnostus- ja niihin liittyvien selvityshankkeiden kokonaiskustannukset ovat olleet arviolta 9,2-9,6 miljoonaa euroa.  Piirin käsityksen mukaan, mikäli turvetuotantohankkeet toteutuvat, niiden haitalliset vaikutukset heikentäisivät näiden suurien taloudellisten panostusten vaikutuksia kunnostettujen vesistöjen vesiensuojeluun, luonnon monimuotoisuuden edistämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviin tavoitteisiin sekä paikallisten asukkaiden nautintaoikeuksiin ja laajemmin virkistyskäyttöön merkittävästi. Edelleen piirin käsityksen mukaan jo pelkästään kohteiden esittäminen suunnitteilla olevaan Pohjois-Karjalan vaihemaakuntakaavaan heikentäisi näiden kunnostustöiden jatkorahoitusten mahdollisuuksia merkittävästi. Vaihemaakuntakaavan tulisi sen sijaan toimia kunnostushankkeita edistävänä ja tukevana työkaluna.

Piirin näkemyksen mukaan GTK:n selvitys ei ole riittävä tausta-aineisto käytettäväksi Ilomantsin aktiivihiililaitoksen tarvitsemien turvetuotantoalueiden ympäristövaikutusten sekä sosiaalisten ja kulttuuristen vaikutusten arvioimiseksi. Riittävän kattavaa vaikutustenarviointia tuskin toteutetaan myöskään maakuntakaavan osalta. Tästä syystä piiri vaatii, että aktiivihiililaitokseen tulee soveltaa YVAmenettelyä. GTK:n selvityksessä turvetuotantosuot nähdään ensisijaisesti turpeen raaka-ainevarastoina, ei ilmasto- ja biodiversiteettivaikutuksiltaan merkittävinä suoekosysteemeinä, joilla on ratkaiseva vaikutus valuma-alueeseen sekä alapuolisiin vesistöihin, ja joilla on sosiaalista ja kulttuurista merkitystä alueen asukkaille ja esimerkiksi matkailuliiketoiminnalle. Myös soiden aluetaloudellisia vaikutuksia tulee arvioida kattavasti, kuten edellä kuvatut kunnostus- ja ennallistamishankkeet hyvin osoittavat.

 2 Täydennykset muistutuksen liitteen kohdekohtaisiin tietoihin

Kohde 1. Koivu-Ruosmesuo

a) Vanhoihin turvetuotannon vesistöjärjestelyihin liittyvän padon murtuminen 

Maaliskuussa 2021 piirin tietoon on tullut Koitajoen Natura-alueella ja osin Koivusuo luonnonpuistossa tapahtunut Koivulammen ja sitä reunustavien soiden kuivuminen. Lammen kuivumisen oli havainnut Koivulammella talvikalastusta harjoittava Hattuvaaran kyläläinen. Hän oli ilmoittanut asiasta Hattuvaarassa valuma-aluekunnostustöissä olleelle Janne Raassinalle (Vesistö- ja luontokunnostus Janne Raassina). Raassina kävi piirin pyynnöstä paikan päällä ja arvioi Alajoen reunapenkkojen korkeuden perusteella, että Alajoen pinnantason on laskenut noin 2 metriä. Alajoen reunasuot ovat Raassinan arvion mukaan myös reunoiltaan kuivahtaneet. Alajoen veden pinnan taso säätelee Koivulammen pinnan tasoa.

Koivulammen kuivuminen liittyy Koivusuon alueen vanhojen turvetuotantoa varten tehtyjen ojitusten vesienjohtamisjärjestelyihin Lietojan, Alajoen ja alueelle kaivetun kuivatuskanavan kohdalla Koivusuon luonnonpuiston rajalla. Järjestelyissä Lietojan vedet on käännetty laskemaan kuivatuskanavaan ja risteyskohdan ja Alajoen välille luonnonpuiston rajalle on tehty pato estämään Alajoen virtauksen karkaaminen kuivatuskanavaan. Kyseinen pato on murtunut, jonka seurauksena Alajoen vedet ovat karanneet kuivatuskanavaan.

Piirin tietojen mukaan Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Vapo Oy ja Metsähallitus ovat syksyllä 2020 käyneet paikan päällä arvioimassa padon murtumista ja korjaustarvetta. Tämän perusteella ELY-keskus on hyväksynyt Vapo Oy:n ja Metsähallituksen suunnitelman padon korjauksesta ja sen aikataulusta. Raassinan maastotarkastuksen mukaan murtumakohdalle on tuotu järeitä kiviä ja hiekkapitoista soraa padonkorjausta varten.

Piiri teki asiasta toimenpidepyynnön ELY-keskukselle 29.3.2021.  Pyynnössään piiri pyysi ELY-keskusta vesilain ja luonnonsuojelulain sekä yleisen edun valvojana selvittämään, onko myös Koivulammen kuivuminen ja sitä reunustavien soiden mahdollinen kuivuminen seurausta Alajoen purkautumisesta kuivatusojaan. Tilanne voi olla seurausta kunnossapidon ja korjaustoimien laiminlyönnistä. Piiri pyysi, että ELY-keskus vesilain valvojana ryhtyy toimenpiteisiin asian pikaiseksi korjaamiseksi ja tarpeen mukaan muihin mahdollisiin lain valvontatoimiin.

Piirille antaman vastauksen mukaan ELY-keskus 29.3.2021 toimittanut asiasta selvityspyynnön Metsähallitukselle ja Vapo Oy:lle (liite).  Selvityspyynnöstä käy ilmi, että ELY-keskus on hyvin selvillä Koivulammen kuivumiseen liittyvästä taustoista ja pyynnössä on myös selkeästi tuotu esille kuivumisesta lammelle ja sen kalastolle mahdollisesti aiheutuvat haitat ja korjaamistoimien kiireellisyyden. Vesilain näkökulmasta selvityspyynnössä padon toimivuuden lisäksi edellytetään, että lampien ja Alajoen luonnontila on yleisen edun kannalta palautettava mahdollisimman pian.

Selvityspyynnössä tuodaan myös esille, että Alajoessa sekä padon sortumakohdassa on huomattavaa eroosiota, joka todennäköisesti lisääntyy kevättulvien aikana. ELY-keskuksen arvion mukaan patosortumasta johtuneiden virtausmuutosten sekä vedenpinnan korkeuden muutosten vuoksi joen reunasta ja padon sortumakohdasta on voinut irrota ja kulkeutua jopa satoja kuutiometrejä kiintoainesta kanavaan. Vesimäärän lisääntyessä, etenkin kevättulvan aikaan, vaarana on myös kanavan kestämättömyys. Eroosion myötä kiintoaineksen irtoaminen voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia liittymiskohdan alapuoliseen Alajoen osaan sekä myös Koitajokeen.

Piirin käsityksen mukaan ylläkuvattu tapahtuma ja sen mahdolliset vaikutukset jo ennen asiaan liittyvien selvitysten ja korjaustöiden valmistumista osoittavat, että Koivusuon turpeennostoon liittyvät vanhat ojitus- ja vedenjohtamisjärjestelyt aiheuttavat vielä kymmeniä vuosia niiden valmistumisen (1970-1980lukujen vaihteessa) jälkeen haitallisia vaikutuksia Alajoella, Koitajoella sekä Koivulammella ja sen alapuolisilla pikkulammilla.

Piirin toimenpidepyynnössä on myös tuotu esille, että kyseinen pato on jo aiemmin murtunut ja sitä on korjattu v. 2010 ja piirin käsityksen mukaan vuoto-ongelmia oli jo aiempina vuosikymmeninä. Tämän perusteella voi arvioida, että vastaavaa Alajoen ja Koitajoen sekä mahdollisesti myös Koivulammen vesistöjen kuormitus- ja kuivumishaittaa on voinut tapahtua koko Lietojan ja kaivetun kuivatuskanavan vedenjohtamisjärjestelyjen jälkeisen ajan. Piirin arvion mukaan sama voi jatkua korjaustoimista huolimatta vielä tulevaisuudessa, mikäli alueen vesien virtauksia ei palauteta virtaamaan luonnontilaisen tilanteen mukaisesti.

Piirin toimenpidepyynnössä tuodaan esille, että padon murtumisen aiheuttamilla haitoilla on myös erityistä luonnonsuojelullista merkitystä, koska Alajoki ja Koivulampi sijaitsevat Koivusuon luonnonpuiston sisällä ja rajoittuvat siihen, vaikka eivät ehkä luonnonpuistoon kuulukaan. Lisäksi Koivulampi ja sitä reunustavat suot sekä Alajoki ja sen varren pikkulammet kuuluvat Koitajoen Natura-alueeseen ja ovat Natura-alueen suojelun perusteena olevia vesi- ja suoluontotyyppejä.

Piirin käsityksen mukaan padon murtuminen on voinut aiheuttaa merkittäviä haitallisia kuivatusvaikutuksia Koivulammella ja sen alapuolisilla pikkulammilla (humuspitoisten järvien ja lampien luontotyyppi) sekä mahdollisesti myös Koivulammen rantasoilla (vaihettumis- ja rantasoiden luontotyyppi), kuivatus- ja kuormitusvaikutuksia Alajoella (pikkujokien ja purojen luontotyyppi) ja kuormitusvaikutuksia Koitajoella (Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit). Lisäksi haittavaikutukset kohdistuvat myös näillä luontotyypeillä esiintyville eliölajeille, erityisesti Natura-alueen kannalla merkittäville luonto- ja lintudirektiivin lajeille.

Piirin muistutuksen liitteessä todettiin, että Koivu-Ruosmesuon viimeisimmässä ympäristölupaa koskevassa päätöksessä (Nro 2/20/15/1) Itä-Suomen Aluehallintovirasto hylkäsi Koivu-Ruosmesuon lupahakemuksen (1238 ha), koska suunnitelman mukaisen turvetuotannon katsottiin heikentävän merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Koitajoen alue on sisällytetty Natura 2000 -ohjelmaan.

Lietojan vedenjohtamisjärjestelyt sekä alueelle kaivetut kanavat ja rakennettu suojapato liittyvät Koivusuon vanhoihin turvetuotannon valmistelutöihin. Uusin padon murtuminen osoittaa, että pelkästään Koivusuon turvetuotantoalueen valmistelutyöt voivat vielä kymmeniä vuosia niiden valmistumisen jälkeen heikentää niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Koitajoen alue vuonna 1998 sisällytettiin Natura 2000 -ohjelmaan.  Piirin arvio mukaan tapaus vahvistaa muistutuksen liitteessä esitettyä arviota, että GTK:n selvityksen mukainen esitys Koivu-Ruosmesuon turpeennostoalueen uusi rajaus, jossa esitetään aiempaa leveämpää suojavyöhykettä tuotanto- ja Natura-alueen väliin ei vähennä oleellisesti hankkeen heikentäviä Naturavaikutuksia verrattuna hylättyyn ympäristölupahakemukseen.

Uusin padon murtumistapaus osoittaa myös, että muistutuksen liitteessä esitetty Koivu-Ruosmesuon tarkastelun päätelmä, että uudessa vaihemaakuntakaavassa molemmille soille osoitetaan ennallistamisvaraus lisämerkinnällä soiden suojelun, suo- ja vesiluonnon monimuotoisuuden ja alueen virkistyskäytön edistäminen ja ilmastonmuutoksen torjunta, on hyvin ajankohtainen.

Padon murtumiseen liittyvät haitat Natura-alueella voidaan poistaa pysyvästi palauttamalla Lietojan vesien johtaminen Alajokeen ja näin palauttaa luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävän jokiuoman vesitaloutta ja vesiluonnon ominaispiirteitä. Lisäksi varmistettaisiin, että Alajoen vedet eivät enää purkaudu kaivettuun kanavaan. Tämä esitys on sama, jonka Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on jo vuonna 2005 esittänyt ympäristölupavirastolle Iljansuon, Ruosmesuon ja Koivusuon lopetetuilta turvetuotantoalueilta tulevien kuivatusvesien vesiensuojelu-, jälkihoito- ja tarkkailuvelvoitteiden määräämistä koskevassa vesitalousasiassa (ISY-2005-Y-172). 

Lietojan vesien ohjaamisessa Alajokeen on kuitenkin esitetty epäilyjä, että ojituksen aiheuttama veden lasku Lietojassa on niin suuri, että vesiä ei pystyttäisi johtamaan Alajokeen ilman pumppausta. Piirin käsityksen mukaan tämä ei kuitenkaan ole ongelma, koska Koivusuon ojien tukkimisella alueen vesitaloutta voidaan palauttaa siinä määrin, että Lietojan vesien ohjaaminen Alajokeen on mahdollista ilman pumppausta.

b) Koivu-Ruosmesuon ennallistaminen Koivusuon luonnonpuiston alkuperäisen suojeluesityksen mukaisesti – historia ei saa toistaa itseään

Koivu-Ruosmesuon turvetuotantovarauksella ja Koivusuon luonnonpuiston perustamisella on yhteinen historia. Valtioneuvosto asetti 24. tammikuuta 1974 kansallispuistokomitean, joka ehdotti vuonna 1976 luonnonsuojelullisten tarpeiden perusteella perustettavaksi maahamme 42 uutta kansallispuistoa ja 16 uutta luonnonpuistoa. Mietinnössä Koivusuota ehdotettiin maakunnan ensimmäiseksi luonnonpuistoksi, jonka pinta-ala ehdotuksessa oli 9 580 ha.

Esitys herätti maakunnan päättäjissä laajaa vastustusta. Kunnilla, maakuntaliitolla ja Metsähallituksella oli huoli maakunnan työllisyydestä ja he näkivät esityksen kuoliniskuna haja-asutusalueiden kylille. Ilomantsin kunta, Maakuntaliitto ja Pohjois-Karjalan lääninhallitus vaativat Koivusuon varaamista turvetuotannolle.  Perusteluna vaatimukselle oli energiakriisi, jonka myötä nähtiin tärkeänä polttoturpeen käytön lisääminen. Ilomantsiin suunniteltiin rakennettavaksi turvebrikettitehdas. Lisäksi VAPO ilmoitti kantavansa huolta syrjäseutujen työllisyydestä ja laski Koivusuon työllistävän 50 henkilöä.

Maakuntaliiton ja lääninhallituksen lähetystö kävi Helsingissä puhumassa VAPO:n turvetuotannon puolesta. Silloinen maa- ja metsätalousministeri Johannes Virolainen teki vuoden 1977 lopulla erillispäätöksen, jonka mukaan valtion polttoainekeskus saisi Koivusuosta n. 1 550 ha suota Alajoen länsipuolelta. Pohjoisessa VAPO:lle varattu alue ulottui Hoikan tielle saakka. Maa- ja metsätalousministeriön luonnonhoitotoimisto varasi kuitenkin VAPOlle luovutetulta alueelta takaisin 400 ha Koivusuon pohjoisosasta ja tarjosi sen vastineeksi VAPOlle Iljansuon (500 ha) sekä osan Puohtiinsuon aarnialueesta (100 ha). Sen jälkeen Metsähallitus ja VAPO allekirjoittivat turvetuotantosopimuksen.

Koivusuosta 275 ha, Iljansuo ja Puohtiinsuon pohjoisosa, ovat olleet turvetuotannossa, mutta turpeen energiaverotuksen kiristyessä vuosituhannen vaihteessa turvetuotanto loppui ja alueet siirtyivät ruokohelven viljelyyn. Myöhemmin Iljansuon ja Puohtiinsuon turvetuotantoa on voitu jatkaa alueille myönnettyjen ympäristölupien mukaisesti, sen sijaan, kuten jo aiemmin todettu, Koivu-Ruosmesuon turvetuotannolle haettu ympäristölupa hylättiin hankkeesta aiheutuvien merkittävien haitallisten Naturavaikutusten mukaisesti.

Piirin arvion mukaan Koivu-Ruosmesuon osalta historia näyttää toistavan itseään. Pohjois-Karjalan Maakuntaliitto ja Ilomantsin kunta ovat voimakkaasti tukemassa Koivu-Ruosmesuon turpeenottoa Vapo Oy:n Ilomantsin aktiivihiilitehtaan raaka-aineeksi. Perustelut ovat samansuuntaiset kuin 1970-luvulla. Turveraaka-aineen käyttöön perustuvaa aktiivihiilitehdasta perusteellaan suurella huolella syrjäseutujen työllisyydestä ja autioitumisesta. Uudeksi lisäperusteluksi on myös otettu aktiivihiilitehtaan mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tämä on nähty mahdollisuutena mm. Pohjois-Karjalan ilmasto- ja energiaohjelmassa 2030:

”Turpeen hyödyntäminen on maakunnassa perinteisesti ollut energia- ja kasvuturpeen käyttöä. Turpeen energiakäytöstä luovutaan kansallisesti vuoteen 2035 mennessä, Vapo on jo sitoutunut puolittamaan turpeen energiakäytön vuoteen 2025 mennessä. Maakunnassa turvetta voidaan jatkossa hyödyntää korkeamman jalostusasteen tuotteisiin, aktiivihiileksi tai muiksi korkealaatuisiksi tuotteiksi sekä kehittää toisen perinteisen käyttömuodon eli kasvuturpeen käyttöä ja olla avoin muillekin vaihtoehdoille. Aktiivihiilen osalta Pohjois-Karjala on edelläkävijä Vapon Ilomantsiin sijoittaman aktiivihiilitehtaan ansiosta. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on parhaimmillaan mahdollisuus uuteen liiketoimintaan ja teknologiavientiin”.  

Esitetyillä arvioilla syrjäkylien autioitumisesta ja hankkeen merkittävistä työllisyysvaikutuksista sekä merkityksestä ilmastomuutoksen torjunnan kannalta maakunnan päättäjät, mm. kunnat ja kaikki poliittiset puolueet ovat hyväksymässä aktiivihiilitehtaan ja siihen liittyvät suunnitelmat uusien turvekenttien avaamisesta. Piirin näkemyksen mukaan turpeella toimivan aktiivihiililaitoksen ja siihen liittyvien turvekenttien avaamisen ilmastovaikutukset ovat vähintään yhtä haitalliset kuin turpeen energiakäytössä.

Piirin näkemyksen mukaan toteuttamalla aktiivihiilitehdas turpeen sijasta muilla muistutuksessa mainituilla raaka-aineilla ja aloittamalla ojitettujen, metsätaloudellisesti epäonnistuneiden soiden laajamittaiset ennallistamiset voidaan kehittää luontomatkailua ja luoda maaseudulle merkittävä määrä työpaikkoja sekä edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa ja palauttaa suoluonnon monimuotoisuutta. Koivu-Ruosmesuon ennallistaminen olisi näiden tavoitteiden toteutumisen kannalta erinomainen aloitus- ja avainkohde. Ennallistaminen tulisi toteuttaa alkuperäisen Koivusuon luonnonpuistoehdotuksen pohjalta koko turvetuotantoon suunnitellulla alueella.  Tavoitteeksi tulisi asettaa ennallistetun alueen liittäminen Koivu-Ruosmesuota reunustaviin suojelualueisiin. Näin voitaisiin mm. yhdistää Ristisuon alue muuhun Koitajoen Natura-alueeseen. 

Kohteet 1-8. Koivu-, Ruosme-, Paljakan-, Muurin-, Jormon-, Iljan-, Tetri- ja Tavarasuo-Sikosuo

Liitteessä on esitetty Metsähallituksen laatima Fennoskandian vihreän vyöhykkeen kartta, jonka mukaan Venäjän puolella virtaavan Koitajoen osan alueelle on suunniteltu laajaa suojelualuetta. Koivu- ja Ruosmesuolle suunnitellun turvetuotannon vedet menevät alueelle Koitajokea myöten ja kohteiden 3-8 vedet puolestaan virtaavat suojelualueelle Ilajanjärvestä lähtevän Ruukinpohjanjokea myöten. Joki laskee lopulta Koitajoen Venäjän puoleiseen osaan.

Piirin mielestä olisi tarpeen jo tässä vaiheessa selvittää venäläisten mielipide aktiivihiililaitoksen raaka-aineeksi suunniteltujen turvekenttien (1-8, yht. yli 2000 ha) vaikutuksista suunnitellulle suojelualueelle.

Aiemmin täydennyksessä käsiteltiin Ilajanjärven Särkilahdelle tehtyä kunnostusta ja siihen käytettyä taloudellista panostusta.

Kohde 16. Mäkräsuo

Muistutuksen ja aiemmin tässä täydennyksessä on käsitelty Mäkräsuolle suunnitellun turvetuotannon vaikutuksia Möhkönkosken kalataloudellisen kunnostuksen ja laajemmin Möhkön matkailun merkitystä ja niihin tehtyjä taloudellisia panostuksia.

Tässä yhteydessä piiri haluaa tuoda vielä esille, millaisia muita haittoja mahdollisella turvetuotannolla on Möhkön kylän ja alueen matkailun kannalta. Tiedot perustuvat maakuntakaavan 2040 yhteydessä maakuntaliitolle tehtyihin palautteisiin. Möhkön matkailuyhdistys ry:n, Möhkön kyläyhdistys ry:n ja Koitajoen kalastusalueen kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan jättämässä palautteessa esitettiin Mäkräsuon turvetuotannon kannalta tärkeän alueen (tu) merkinnän poistamista. Vaatimuksen perusteluissa todetaan, että Mäkräsuo sijaitsee matkailun ja virkistyksen vetovoima-alueella (mv). Lisäksi alue rajautuu valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurihistorialliseen rakennettuun kulttuuriympäristöön (Möhkön ruukin RKY-alue), kaavamerkinnät ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään ja yhdistelmä on mahdoton. Lisäksi perusteluissa todetaan, että turvetuotannon vaikutusta paikallisiin elinoloihin ja elinympäristöön ei ole huomioitu riittävästi (lähellä hautausmaa, yritystoimintaa, asutus, matkailutoimintaa, virkistyskalastus, tulvavaikutukset). Edelleen perustelujen mukaan valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaista elinkeinotoiminnan ja muun toimintapohjan monipuolistamista ei tapahdu. Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet tulee ottaa huomioon maakuntakaavaa laadittaessa.

Kaavaluonnoksen palautteessa Möhkön matkailuyhdistys toistaa vielä turvetuotannon ja Möhkön alueen kulttuurihistoriallisen rakennetun kulttuuriympäristön kaavamerkintöjen ristiriidan ja toteavat myös, että matkailuyrittäjät ovat täysin riippuvaisia ympäristöstä ja sen houkuttavuudesta.

Kaavaluonnoksen palautteessa Pohjois-Karjalan ELY-keskus ja Museovirasto ovat myös kiinnittäneet huomiota turvevarauksen sijaintiin merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön viereen.

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto totesi antamissa vastineissaan, että soiden kokonaistarkastelu on ehdolla seuraavaan kaavavaiheeseen, jolloin myös Mäkräsuon asema turvetuotannon kannalta selvitetään.  Lisäksi matkailuyhdistyksen vastineessa tuodaan esille, että seuraavassa kaavavaiheessa tarkoituksena on huomioida sekä taloudelliset, kulttuuriset että luonnonsuojelulliset arvot.

GTK:n turveselvityksessä Mäkräsuo on esitetty molemmissa vaihtoehdoissa varattavaksi vaihemaakuntakaavassa aktiivihiilitehtaan turvekentäksi. Maakuntaliitto on toteuttamassa kaavavarauksia tältä pohjalta, joten piirin näkemyksen maakuntaliitto ei aio ottaa huomioon yllä esitettyjä maakuntakaavan palautteen mukaisia perusteltuja vaatimuksia Mäkräsuon poistamisesta uuden vaihemaakuntakaavan turvevarauksista. Liiton linjaus näyttää noudattavan ainoastaan Vapo Oy:n tavoitteita Mäkränuon turvetuotannossa.

Kohteet 30-37.  Konnun-, Tuohtaan- (Mustanmetsän-), Vehka-, Suuri-, Tiiskin-, Rimpi-, Teeri- ja Heinäsuo (Tapposuo)

Muistutuksessa ja aiemmin tässä täydennyksessä on käsitelty suunnitellun turvetuotannon vaikutuksia näille kohteille tehtyjen erilaisten vesistöjen kunnostus- ja niihin liittyvien selvityshankkeiden taloudellisiin panostuksiin.

LIITTEET

Liite 1 Toimenpidepyyntö: Koivulampi
Liite 2 Selvityspyyntö: POKELY
Liite 3 Fennoskandian vihreän vyöhykkeen kartta

Joensuussa 16.4.2021
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry