Mielipide Pyhännän Pahanevan turpeenottohankkeen ympäristölupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
14.4.2008
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto
kirjaamo.psy(at)ymparisto.fi
Dnro: Psy-2008-y-19
Hakija: Vapo Oy
Asia: Pahanevan turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnan aloittamislupa, Pyhäntä
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii Pahanevan turvetuotantoalueen ympäristölupahakemuksen hylkäämistä ympäristönsuojelulain 6 ja 42 §§:n, luonnonsuojelulain 39 ja 49 §§:n, vesienhoitolain 1 §:n ja vesienhoitoasetuksen 14 §:n vastaisena.
Jos hankkeelle myönnetään ympäristölupa, toiminnan aloittamislupaa ei saa antaa muutoksenhausta huolimatta.
Perustelut
Hanke on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan vastainen.
Ympäristönsuojelulain 42 pykälän mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittumisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään. Turpeenotto ei vaadi asema- tai yleiskaavoitusta, vaan sen maankäyttöä ohjaa maakuntakaava. Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.
Pahanevan alue on hakemuksen mukaan valtaosin ojittamatonta, rimpistä ja hyvin vetistä avosuota. Se on jänteineen maisemallisesti vaihtelevaa, jonka ilmettä etelä-lounaispuolen jäkäläiset harjut sekä luoteisosan pienet kivennäismaasaarekkeet kookkaampine puustoineen, keloineen ja hiiltyneine maapuineen tehostavat. Jänteillä kasvaa hillaa ja karpaloa ja suo voi luontokartoittajien mukaan olla hyvinä marjavuosina kohtalainen hilla- ja karpalosuo. Suon ravinteisimmissa osissa kasvaa laajoina kasvustoina vaaleasaraa, joka on Suomen kansainvälinen vastuulaji.
Suo sisältyy maakuntakaavassa Pyhännän arvokkaiden luontokohteiden aluevaraukseen, joka on kuvattu Pohjois-Pohjanmaan liiton, ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen Pohjanmaan-Kainuun luontopalveluiden yhteisessä selvityksessä ’Arvokkaiden luontokohteiden hoidon ja käytön priorisointi Pohjois-Pohjanmaalla’ vuodelta 2001 ja joka maakuntakaavakartassa on osoitettu luonnon monikäyttöalueeksi. Merkinnällä osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Suunnittelumääräyksen mukaan alueiden käyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota luontoalueiden virkistyskäyttö-mahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen.
Maankäyttö- ja rakennuslain alueidenkäyttötavoitetta mukaillen turpeenottoa koskee yleinen suunnittelumääräys, jonka mukaan turvetuotantoon tulee ensisijaisesti ottaa entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- ja kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Pahanevan turpeennostohankkeessa on menetelty juuri päinvastoin. Alueen laajoista suo-ojituksista suunniteltuun turpeennostoalueeseen sisältyy vain pieni siivu, mutta luonnontilainen suoalue käytännössä kokonaan.
Alueidenkäyttötavoitteiden ohjaavuutta ja painoarvoa turpeennostoalueiden sijainninohjauksessa korostaa KHO:n päätös Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan turvevarauksista (25.8.2006, taltio nro 2170), koska ympäristönsuojelulakia sovelletaan lähinnä vain turpeennostokentän ulkopuolelle kohdistuviin päästöihin. Kun ojittamaton suo kuuluu tehokkaasti ojitetulla seudulla erityisiä luontoarvoja sisältävään aluekokonaisuuteen, on selvää, että Pahanevan turpeennostohanke on voimakkaassa ristiriidassa maakuntakaavan alueidenkäyttövarausten sekä turvesoiden käyttöä koskevien määräysten kanssa.
Alueidenkäyttötavoitteita ollaan parhaillaan tarkistamassa ja täydentämässä muun muassa ilmastonmuutoksen torjunnan huomioon ottamiseksi aiempaa painokkaammin. Tämänhetkinen turpeenkaivuuta koskeva kirjaus tulee kiristymään siten, että turpeenotto entistä selkeämmin ohjataan jo ennestään ojitetuille alueille. Sehän ei ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta ole riittävä toimenpide, mutta edistää joka tapauksessa ekologista kestävyyttä ja toteuttaa YK:n ilmastosopimusta, jonka mukaan hiilinieluja, kuten luonnontilaisia soita, on suojeltava.
Erityiset luonnonolosuhteet ja vedenhankintamahdollisuudet pilaantuisivat
Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan suunnittelumääräyksessä oleva lisäys luonnon- ja kulttuuriarvojen seudullisesta merkittävyydestä on osoitus suuresta turvealan ymmärryksestä ja sen etujen puolustamisesta. Maakuntakaava osoittaa selvästi, että Pahaneva kuuluu alueeseen, jolla on vähintään seudullisesti merkittäviä luonto- ja kulttuuriarvoja.
Pahanevan eteläpuolella sijaitsevat Pitkäkankaan vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (lk II) sekä Kokkomäen (lk I) vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Suunniteltu turpeenkaivuualue sijaitsee osittain Pitkäkankaan vedenhankintaan soveltuvan alueen rajauksen sisällä ja Kokkomäkeenkin turvealueelta on vain 200 metriä.
Pahanevan vetisyys muutoin laajasti ojitetulla alueella (ks maastokartta 3413 Pyhäntä) selittyy pohjavesialueelta purkautuvien vesien vaikutuksena. Jos suo kuivataan syvien kuivatusojien avulla, lisääntyy pohjavesialueilta tuleva virtaus automaattisesti, kun turpeen ja suon vesivaraston aiheuttama tulppa poistuu. Seurauksena on ainakin Pitkäkankaan pohjavesialueen vedenpinnan pysyvä lasku ja mahdollisesti vaikutukset yltävät myös Kokkomäkeen asti.
Myös luonnon monikäyttöaluerajaukseen sisältyvä Kokkomäki on arvokas harjualue. Sitä koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttö tulee suunnitella ja toteuttaa niin, ettei maisemakuvaa turmella, luonnon merkittäviä kauneusarvoja tai erikoisia luonnonesiintymiä tuhota eikä luonnonoloissa aiheuteta huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia.
Hakija pitää aluetta linnustollisesti vähämerkityksisenä, mutta linnustokartoituksen mukaan (Biologitoimisto Jari Venetvaara Ky) suon rimmikkoinen keskiosa on linnustollisesti arvokas alue, mutta pienuutensa takia sen pari- ja lajimäärät eivät voi nousta kovin korkeiksi. Soisten luontotyyppien raju väheneminen ja pirstaloituminen ojitusten seurauksena on kuitenkin otettava huomioon arvioitaessa yksittäisen luonnontilansa säilyttäneen suon linnustollista merkitystä. Lintudirektiivin liitteen 1 lajien, liron ja kapustarinnan lukumäärä suon pinta-alaan nähden on korkea. Suomen kansainvälisiä vastuulajeja suolla edustavat liro ja valkoviklo sekä silmälläpidettävistä käki. Luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan rauhoitetun eläinlajin tahallinen häiritseminen, erityisesti lisääntymisaikana, tärkeillä muutonaikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla on kielletty. Todennäköisesti Pahanevalla on suuri merkitys alueen suolinnuston ylläpitäjänä. Suo sijaitsee soidensuojelualueen ja suojelemattomien luonnontilansa säilyttäneiden soiden (Peurasuo, Lähdeneva, Kurkineva, Tattarineva) aluekokonaisuudessa. Elinympäristö pystyy vielä säilyttämään suolinnuston tyyppilajeja, mutta jokainen elintilan vähennys taannuttaa niiden kantoja. Ympäristönsuojelulain velvoite toiminnanharjoittajan selvilläolosta toimintansa ympäristövaikutuksista ei täyty, kun vaikutusalue on rajattu liian suppeaksi ja selvitysaineiston analysointi on vähäistä ja tuloksia vähättelevää.
Luontokartoittajat eivät ole ottaneet huomioon viitasammakkoa, joka on luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittu laji. Rimpinen, märkä ympäristö sopii erinomaisesti viitasammakon kutualueeksi, mutta se voidaan todeta vain aikaisin keväällä, jolloin kartoittajia ei ole ollut paikalla. Tässä suhteessa kartoitus on ollut puutteellinen. Luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.
Vesistöjen hyvä tila turvattava
Vesienhoitolain yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Vesienhoitoasetuksen 14 §:n mukaan pohjaveden määrällinen tila luokitellaan hyväksi, jos keskimääräinen vuotuinen vedenotto ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja pohjaveden pinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. Pohjavettä koskevien vaikutustensa osalta hanke on aivan selkeästi vesienhoitolain vastainen.
Turvesoiden käyttöä koskevan maakuntakaavan suunnittelumääräys edellyttää, että tuotantoa harjoitetaan niin, että valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Pahanevan turpeenottohankkeella voi olla haitallisia vaikutuksia alapuoliseen vesistöön. Laskuvesi, 18 kilometrin päässä sijaitseva Iso Lamujärvi on alueella poikkeuksellisen arvokas kalavesi, jonka kalataloudellinen ja virkistyskäytöllinen merkitys on suuri. Tähän mennessä siinä ei ole esiintynyt pyydyksien likaantumista eikä kalojen makuvirheitä. Kuormitusta kuitenkin on. Sen osoittavat jo Huhmarpuron pitoisuudet, joita Pahanevan kuivatus tulisi selvästi lisäämään.
Hakija arvioi, että laskuoja, Huhmarpuro, ei ole vesilain 17 a §:n tarkoittama luonnontilainen puro, koska siihen laskee metsäojitusta. Kartan mukaan näyttää kuitenkin siltä, että puroa ei ole ruopattu ja oiottu, vaan se on ainakin uomaltaan luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen.
Vesienhoitolain toimeenpano Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on edennyt vaiheeseen, jossa vesien nykyisen ekologisen tilan arviointi on tehty. Ison Lamujärven tila on todettu hyväksi, joka on myös vesienhoitolain tavoitetila kaikille vesimuodostumille vuoteen 2015 mennessä, eikä sitä saa heikentää.
Ympäristönsuojelulain tavoitteena torjua ilmastonmuutosta
Ihmistoiminnan turvemailla aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat Tilastokeskuksen laskelmien mukaan noin 20 miljoonaa tonnia vuodessa. Tuoreiden elinkaarianalyysien (Kirkinen & al 2007: Turvemaan eenrgiakäytön ilmastovaikutus – maankäyttöskenaario. VTT tiedotteita 2365) mukaan eniten päästöjä aiheutuu juuri luonnontilaisten soiden turpeiden hyödyntämisestä turpeenpoltossa (117 % kivihiilen päästökertoimesta).
Kasvihuonekaasupäästöjä joudutaan rajusti leikkaamaan lähivuosina ja vuosikymmeninä. Turpeen energiakäytön mielekkyys tulee lähiaikoina uudelleenarvioitavaksi, vaikka se Suomelle virallisten kannanottojen mukaan onkin kiperä paikka. Mahdollisesti turpeenotto ohjataan suopelloille ilmastoa lämmittävän vaikutuksen vähentämiseksi. Selvää on, että yhdenkään luonnontilaisen suon ei pidä enää joutua hävitettäväksi energiantuotannon nimissä. Turpeennostoalan hiilidioksidipäästöt ovat ilmastoa ihmistoiminnan seurauksena kuormittavia päästöjä, joiden suokohtainen määrä voidaan helposti laskea. Maankäytön muutoksen seurauksena hiilinieluna toiminut suo muuttuu raportoitavaksi päästölähteeksi.
Ilmastonmuutoksen torjunnan välitön tarve tulee ottaa lupaharkinnassa huomioon, kuten lain tavoite edellyttää. Lain puutteiden korjaamista ei tarvitse odottaa lupaharkinnan kehittämiseksi. Tukea uusiin tulkintoihin ja painotuksiin antavat muun muassa tutkimustulokset sekä kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut.
Toiminnan aloittamisluvalle ei edellytyksiä
Jos hankkeelle myönnetään ympäristölupa, toiminnan aloituslupaa ei tule myöntää muutoksenhausta huolimatta. Turpeenotto muuttaa ympäristöä laajasti ja peruuttamattomasti. Pahanevan turpeennostohanke on selvästi kaavanvastainen. Jos toiminta aloitetaan, suo menettää kaavavarauksin ja -määräyksin vaalitut luonnontilaisuutensa ja luontoarvonsa, joita ei voi palauttaa ennalleen, jos hankkeen lupa myöhemmissä oikeusasteissa evätään. Lisäksi hanke saattaa aiheuttaa haitallisia muutoksia alapuolisessa vesistössä ja pohjavesialueilla. Turvetuotanto Pahanevalla ei ole myöskään raaka-aineen saatavuuden turvaamiseksi välttämätöntä. Sille on vaihtoehtoisia kohteita, joita hakijalla on jo ennestäänkin runsaasti hallussaan ja tiedossaan.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri