Mielipide Kärsämäen Savinevan turvetuotantohankkeen ympäristölupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
25.6.2008
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto
Dnro: Psy-2008-y-34avinevan turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnan aloittamislupa, Kärsämäki
Hakija: Vapo Oy
Asia: Savinevan turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnan aloittamislupa, Kärsämäki
Savinevalle haetaan lupaa 115 hehtaarin turpeennostoalalle, josta 100.6 hehtaaria on ojittamatonta, avointa suomaisemaa ja 14.4. hehtaaria ojitettua alaa. Vapon hallussa oleva kokonaisala on 150 hehtaaria. Suon kuivatusvesien vaikutusalue olisi suurelta osin sama kuin lähellä sijaitsevan Rimpisuon, jota koskeva turpeenoton lupahakemus on samanaikaisesti vireillä Pohjois-Suomen ympäristölupavirastossa. Muiltakin osin vaikutukset olisivat suurin piirtein yhteneväisiä, kuten luonnonsuojelupiiri toteaa mielipiteessään.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii Vapo Oy:n hakemuksen hylkäämistä kaikilta osin seuraavin perustein:
Asiakirjojen puutteellisuus
Ympäristönsuojelulain perusteella ei voida ottaa huomioon suon muuttamisen fyysisiä vaikutuksia itse nostokentällä muutoin kuin, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Sen sijaan voidaan ja tulee ottaa huomioon toiminnasta aiheutuvien päästöjen vaikutukset nostokentän ulkopuolelle. Jos selvitykset, kuten kasvillisuus- ja linnustoselvitys, laaditaan vain itse nostokentäksi kaavaillulta alueelta, selvitysten rajaus on liian suppea ja hakemus siltä osin puutteellinen. Vaikutusalueeksi on rajattava koko se alue, joka kuivatuksen ja nostotoiminnan vaikutuksesta muuttuu. Lisäksi pölyn ja melun vaikutuksia on arvioitava myös luonnonympäristölle. Savinevalla selvitysalueeseen kuuluu turpeenottoalueen lisäksi muun muassa 9 hehtaarin laajuinen Savilampi, joka sijaitsee hakemuksen mukaan 280 metrin etäisyydellä hankealueesta. Hakemuksessa siitä ei ole kuitenkaan sanottu sanaakaan, vaikka lampi on kuivatusvesien ensimmäinen vastaanottaja eli laskeutusallas. Lonnontilaisena säilyneen suon vesiensuojelullinen ja sen luontotyyppien seudullinen merkitys on selvitettävä ja arvioitava maakuntakaavan ohjaavaa vaikutusta suon maankäyttöratkaisuun.
Luonnontilaisen suon turpeenotto kaavan vastaista
Valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite edellyttää, että maakuntakaavoituksessa otetaan huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitetaan yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan ensisijaisesti jo ojitettuja soita. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Valtakunnallisesta alueidenkäyttötavoitteesta johdettu maakuntakaavan turvetuotantoa koskeva suunnittelumääräys edellyttää, että turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Tarkistettu alueidenkäyttötavoite kuuluu, että maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.
Savineva sijaitsee seudulla, jonka suoluonto on laajoilla alueilla lähes totaalisesti ojituksin hävitetty. Kuivatusten kompensoimiseksi ei myöskään ole perustettu merkittävässä määrin soidensuojelualueita. Tuoreen Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksen (Suomen ympäristö 8 / 2008) mukaan vain kaksi suoluontotyyppiä ja 4 prosenttia Etelä-Suomen eli hemi-, etelä- ja keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen suotyyppiryhmistä tai suotyypeistä on arvioitu säilyviksi. Selvitys paljastikin, että suoluonto voi odotettuakin huonommin Lapin ja Koillismaan eteläpuolella. Uhanalaisia kyseisen alueen soista on peräti 77 prosenttia ja silmälläpidettäviä 19 prosenttia. VMI9-tulosten perusteella karkeasti arvioituna ojittamattomasta suopinta-alasta noin puolet sisältyy Etelä-Suomessa uhanalaisiin suoluontotyyppeihin, noin 40 prosenttia silmälläpidettäviin ja noin 10 prosenttia säilyviin, todetaan selvityksessä. Säilyviksi arvioidut kaksi suotyyppiä Etelä-Suomessa ovat rahkarämeet ja keidasrämeet.
Savineva on kasvillisuusselvityksen mukaan luonnontilaista rahkarämettä ja oligotrofista välipinta- ja rimpinevaa. Laitamilla on rämeitä ja avosuo koostuu erilaisista nevasuotyypeistä. Ympäröivien ojien kuivattava vaikutus ulottuu vain ojien välittömään läheisyyteen. Savilampi on rajattu selvitysten ulkopuolelle, vaikka sen merkitys suon monimuotoisuudelle on suuri. Maastokäynti suotyyppien määrittämiseksi tehtiin 26.8.2005. Sen lisäksi 28.6.2005 on tarkistettu uhanalaiset lajit.
Savinevan rahkarämeillä kasvaa paikoin runsaasti hillaa ja jonkin verran karpaloa, joka tarkoittaa, että suolla on virkistyskäyttö- ja keruutuotemerkitystä.
Linnustoselvitys on tehty 10.6.2005, jolloin yhdellä käynnillä on kartoitettu suunnitellun tuotantokentän pesivä linnusto sen verran, kuin on sillä kertaa havaittu. Selvityksessä kiinnittää huomiota erityisesti kapustarinnan ja pikkukuovin parimäärien runsaus (kapustarinta 5 ja pikkukuovi 7 paria). Muutoinkin karuksi luonnehdittu Savineva vaikuttaa olevan alueen suolinnuston kannalta merkittävä. Laji- ja parimäärä on korkea. Lintudirektiivin lajeista suolla esiintyy kapustarinta ja liro sekä Suomen erityisvastuulajeista kuovi, pikkukuovi, valkoviklo ja liro. Kurkikin on havaittu kasvillisuuden kartoituksen yhteydessä, mutta sen pesintä on epävarmaa. Tosin paikallisten havaintojen mukaan kurki kuuluu suon pesimälajistoon. Paikallisten metsästäjien mukaan Rimpinevan tavoin Savineva on myös seudun riekkokannan viimeisiä tukikohtia ja avosuona tärkeä teeren soidinpaikka. Suo on niinikään tärkeä muutonaikainen suolintujen levähdys- ja ruokailupaikka, jossa noin 9 hehtaarin Savilammella on oma merkityksensä.
Linnustoltaan suo kuitenkin arvioidaan tavanomaiseksi, mitä se sitten tarkoittaakin, sillä tyypillisyys, joka tavanomaisuutta ilmentää, ei ole luonnonsuojelubiologinen vika. Pohjanmaan suot eivät yleensä ole parimääriltään ja lajistoltaan kovin runsaita. Suon merkitystä lisää alueen soiden ojitustilanne. Siitä kertonee suon korkea kapustarintojen ja pikkukuovien parimäärä, mutta sen analysointi on jäänyt tekemättä. Linnustoselvitys antaa liian yksipuolisen kuvan avosoiden merkityksestä soista riippuvaisille lintulajeille. Savisuo on suhteellisen laaja ja hyvin luonnontilansa säilyttänyt suo lampineen. Sen seudullinen luonnonsuojelullinen merkitys on todennnäköisesti korkea. Ottaen huomioon maakuntakaavan suunnittelumääräyksen yksittäinen käynti turpeennostokentäksi rajatulla alueella linjalaskennan tai pesivän lajiston parimäärien laskemiseksi ei selvästikään ole riittänyt selvittämään suon seudullista merkitystä. Tältäkin osin hakemus on erittäin puutteellinen.
Molempien soiden, Savinevan sekä Rimpinevan, maisema-arvio perustuu siihen, minkä verran turpeenottokenttä näkyisi suota ympäröiville teille. Alueella harvinaisen, luonnontilaisen suon maisemamerkitys jää ikäänkuin sivuseikaksi. Painotus on kummallinen, sillä lähes kauttaaltaan ojitettu suoluonto päinvastoin korostaa vielä luonnontilaisina säilyneiden rippeiden maisemallistakin merkitystä. Suon maisemallisen merkityksen voi nähdä ja kokea vain avoimella suolla, ei nopeana vilahduksena autonikkunasta. Alueella, jossa on runsaasti turpeenottoa ja toisaalta vähän jäljellä alkuperäistä suoluontoa, turpeenoton sijoittaminen edelleen yhä uusille luonnontilansa säilyttäneille soille koetaan voimakkaan negatiivisena maiseman ja virkistyskäytön mahdollisuuksien heikennyksenä.
Valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite, myös Pohjois-Pohjanmaan turpeen hyödyntämistä tukevaksi muokattu sovellutus, edellyttävät suon merkittävyyden selvittämistä ottaen huomioon suotyyppien uhanalaisuuden ja soisista luontotyypeistä riippuvaisen lajiston elintilan pienenemisen ja pirstoutumisen. Voimaperäisesti metsäojitetulla alueella (ks esimerkiksi maastokartta Piippola 3411) turvetuotannon valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita (ja niiden maakunnallisia sovellutuksia) tulee tulkita erityisen tiukasti ja ohjata turpeennosto soiden ojittamattomien märkien keskiosien sijaan ojitetuille soille, joita näillä alueilla on yli 80 prosenttia turvemaiden kokonaismäärästä. Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosassa jokainen luonnontilainen ja ennallistamiskelpoinen suo on seudullisesti merkittävä. Kasvillisuusselvitys on puutteellinen, mutta antaa muun materiaalin ohessa viitteen siitä, että Rimpinevan kuivatus turpeenottoon olisi maakuntakaavan ja YSL 6 ja 42 §§:ien vastainen toimi.
Vedet jo liian kuormittuneita
Kuivatusvedet ohjattaisiin purkuojan kautta ensin Savilampeen ja sieltä edelleen Saviojaa pitkin Ristisenojaan, jonka jälkeen reitti on yhteneväinen Rimpinevan hankkeen kanssa. Vaikka Savilampi on varattu laskeutusaltaaksi, lupahakemuksessa ei esitetä mitään tietoa tai selvityksiä lammen nykytilasta tai ottotoiminnan vaikutuksista lampeen. Virtaama lampeen kasvaisi noin 21 prosenttia, joten todennäköisesti pitoisuuslisäkin olisi merkittävä. Hankkeesta vastaava ei täytä ympäristönsuojelulain 5 pykälän vaatimusta olla riittävästi tietoinen toimintansa ympäristövaikutuksista. Järeällä kuivatuksella voi olla luontoarvojen menetyksen ja kuormituksen ohella vaikutusta lammen vedenpinnan tasoon, mutta siitäkään ei esitetä mitään arvioita. Savilampi on seudullaan merkittävä pienvesi. Sen muuttaminen voi edellyttää ympäristönsuojelulain mukaisen luvan ohella vesilain mukaista poikkeuslupaa. Vesilain 1 luvun 15 pykälän mukaan vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka muun muassa 2) aiheuttaa vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista, 3) melkoisesti vähentää luonnonkauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai soveltuvuutta virkistyskäyttöön sekä 6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto).
Savinevan turpeenottoalueen vedet aiotaan suunnitelman mukaan laskea Ristisenojan kautta Lamujokeen. Ristisenoja on jo ennestään äärimmäisen kuormittunut ja rehevä vesistö, jossa etenkin fosforin pitoisuudet ovat korkeita ja huomattava osa fosforista on vesiliukoista ja siten välittömästi perustuotannon käytettävissä. Tällä hetkellä Ristisenojan perustuotanto on voimakkaasti typpirajoitteista. Savinevan nostoalueelta vapautuva epäorgaaninen typpi lisäisi siten Ristisenojan rehevöitymistä. Siitä voi olla suurta haittaa etenkin Lamujoen kalakannoille, joita on tähän mennessä sekä hoidettu että kalastettu tehokkaasti. Haitat ovat suurimpia lohikaloille ja ravulle, joita on hakemuksen tietojen mukaan istutettu jokeen ainakin vuodesta 1990 lähtien. Vesienhoitolain toimeenpanon valmistelun tausta-aineistossa Lamujoen nykyinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Tavoitteena olevaan hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä on mahdotonta päästä, mikäli vesistön huuhtoumakuormitusta ei saada pienennettyä. Ainakin tulee estää uusien kuormituslähteiden syntyminen, joihin Savinevan ohella kuuluu Rimpineva, lähellä sijaitseva niinikään luonnontilainen suo, jonka ottaminen turpeenkaivuun piiriin on samanaikaisesti luvanhakuvaiheessa. Hanketta ei kuitenkaan mainita Savinevan hakemuksessa, vaikka molempien soiden kuivatusvedet johdettaisiin Ristisenojaan > Lamujokeen ja lopulta Siikajokeen.
Savinevaa lähin kiinteistö on 420 metrin päässä. Pölyn leviämisestä asutukselle aiheuttuvien vaikutusten huomioon ottaminen ei kuitenkaan riitä. Kiinteistöjen lisäksi pölyn leviämisestä on merkittävää haittaa Savilammelle sekä muulle lähiympäristölle, missä on muun muassa yhteisölle tärkeitä sieni- ja marjamaita. Pölyn sotkeva ja rehevöittävä vaikutus on lisättävä kuormituksen kokonaisvaikutuksiin.
Savineva säilytettävä hiilinieluna
Hakija perustelee uusien turvesoiden tarvetta Kanteleen Voiman Haapaveden lauhdelaitoksen tulevilla tarpeilla. Perustelu on kestämätön. Turvelauhteen tuotantoa tukeva syöttötariffi on voimassa vuoteen 2010. Suomen valtiolla on toistaiseksi suunnitelmia jatkaa tukea, mutta päästökaupan toimimattomuus päästöjen vähentäjänä saa kasvavaa krittiikkiä osakseen. Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen paine luo epävarmuutta turvelauhteen tuotantoon. Suuriin, turvetta käyttäviin vastapainelaitoksiin on taas liian pitkä matka, lähimpänä olevaan Kajaaniinkin noin 110 kilometriä ja Ouluun ja Kokkolaan 130-140 kilometriä. Todennäköisesti Haapaveden turvelauhdetta kannattaa tuottaa enää vain muutaman vuoden ajan. Tuotannon tarvitsema turve voidaan sen ajan hankkia haitattomimmin entisiltä suonpohjilta tai vähintään metsäojituksissa kaikki luontoarvonsa ja ennallistamiskelpoisuutensa menettäneiltä turvemailta. Hankkeen hyöty energiantuotannossa jää aiheutettuun haittaan nähden mitättömäksi eikä siinä vielä ole otettu huomioon suon kuivatuksen haittoja monimuotoisuudelle, virkistyskäytölle tai ilmastonsuojelulle. Käytännössä uusia soita ei odotettavissa olevana turvelauhteen käyttöaikana edes ehditä ottaa käyttöön, joten epäämällä lupa estetään turhien vesistö- ja muiden ympäristöhaittojen syntyminen.
Luonnontilaisen suon ollessa kyseessä lupaharkinnassa tulee ottaa huomioon myös YK:n ilmastosopimuksen kasvihuonekaasujen nielujen ja varastojen hoitoa ja suojelua sekä päästöjen raportointia koskevat määräykset. Luonnontilaisten soiden kasvihuonekaasupäästöjä ei raportoida. Kun suo kuivatetaan turpeennostoa varten, siitä tulee hiilidioksidin päästölähde, jonka turvekentiltä ja aumoista hiiltä karkaa luonnollisen hajoamisen kautta sekä turpeen poltosta. Nämä ihmistoiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt tulee raportoida ilmastosopimuksen piirissä. Kokonaisuutena ihmistoiminnan (ojitukset, viljely ja turpeen poltto) turvemailla aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt kohoavat runsaaseen 20 miljoonaan hiilidioksiditonniin vuodessa, mikä käy ilmi Tilastokeskuksen laskemasta taulukosta (liite 1). Tilasto osoittaa omalta osaltaan, että paine leikata turpeenkäyttöä on kova. Ensimmäisenä kyseeseen tulee turvelauhdesähkön tuotannon vähentäminen.
Luvanhakija on laiminlyönyt vastuunsa olla selvillä riittävästi toimintansa ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista, mutta on arvioitavissa, että Savisuon turpeenotto aiheuttaisi merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa sekä erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja yleistä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella. Luvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä YSL 6 ja 42 §§:ien sekä vesilain 1 luvun 15 §:n perusteella.
Toiminnan aloittamisluvalle ei edellytyksiä
Vapo hakee hankkeelleen myös töiden aloituslupaa ennen kuin lupa on lainvoimainen. Sitä perustellaan käytössä olevien turvevarojen puutteella ja kasvavalla kysynnällä.
Jos hankkeelle myönnetään ympäristölupa, toiminnan aloituslupaa ei tule myöntää muutoksenhausta huolimatta.
Hakija on tietoisesti jättänyt ottamatta huomioon alueidenkäyttötavoitteet ja niiden ohjeistamat kaavalliset ratkaisut sekä myös turveteollisuuden omat ympäristöohjeet. Keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen tiheästi ojitetuilta turvemailta löytyy turpeenottoon uusia poistuvia turvekenttiä korvaavia kohteita ilman luonto- ja virkistyskäyttöarvojen menetyksiä. Turpeenotto Savinevalta ei olisi raaka-aineen saatavuuden turvaamiseksi välttämätöntä. Sitä paitsi maakuntakaavan ratkaisun mukaan maakunnan turpeenottoa ei mitoiteta kasvavaan kysyntään. Maakuntakaavan turpeenottoa koskevien linjausten mukaan turpeen käyttömäärän tulee maakunnan alueella pysyä nykyisen suuruisena. Se toki tarkoittaa toteutuessaan turpeenottoalan kaksinkertaistumista nykyisestä vuoteen 2020 mennessä.
Savineva on luonnontilainen suo. Kasvipeitteen poistaminen ja suon kuivatus olisivat peruuttamattomia toimenpiteitä. Vakuus ja varsinkin 5000 euron suuruinen vakuus on merkityksetön, koska suota ei voitaisi enää palauttaa ennalleen. Kuivatusvesien ympärivuotinen pumppaus 2-3 vuoden ajan pintavalutukseen kuormituksen alentamiseksi ei edusta aiheutettujen muutosten korjaamista. Suon monimuotoisuuden ja monikäytön tuhoutumisen lisäksi peruuttamattomia vesistövaikutuksia olisi jo ehditty aiheuttaa ilmastovaikutuksista puhumattakaan. Vaikka kuorittua ja kuivatettua suota luvan epäämisen johdosta ryhdyttäisiin ennallistamaan, suo säilyisi muuttuneena pitkään kasvihuonekaasujen päästöraportoinnin piirissä.
Koska täytäntöönpano tekisi muutoksenhausta hyödytöntä, päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta olisi ympäristönsuojelulain 101 pykälän vastaista.
Luonnonsuojelupiiri varaa vielä mahdollisuuden täydentää mielipidettään myöhemmin.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
[Liitettä ei tässä]
Liite 1: Taulukko turpeen energiakäytön ja tuotantoalueiden päästöistä sekä muista turvemaiden maankäyttöön liittyvistä päästöistä ja nieluista.