Mielipide Ylikiimingin Pälsynsuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
17.12.2008
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto
kirjaamo.psy(at)ymparisto.fi
Dnro: Psy-2008-y-123
Hakija: Vapo Oy
Asia: Pälsynsuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnan aloittamislupa, Ylikiiminki
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii Pälsynsuon turvetuotantoalueen ympäristölupahakemuksen hylkäämistä ympäristönsuojelulain 4, 6 ja 42 §§:n, vesilain 17 a §:n sekä vesienhoitolain 1 §:n ja vesienhoitoasetuksen 14 §:n vastaisena.
Jos hanke saa luvan, sille ei tule myöntää toiminnan aloittamislupaa muutoksenhausta huolimatta. Koska täytäntöönpano tekisi muutoksenhausta hyödyttömän, päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta olisi ympäristönsuojelulain 101 §:n vastainen.
Perustelut
1. Suon kuivatushanke on maakuntakaavan vastainen
Pälsynsuon eli Martimonsuon kuivattaminen turpeenottoon olisi ristiriidassa maakuntakaavan kanssa. Suo sijaitsee maakuntakaavaan merkityn luonnon monikäyttöaluetta osoittavan rajauksen reunalla. Luonnon monikäyttöaluetta osoittavalla merkinnällä osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Maankäyttövarauksen suunnittelumääräys edellyttää, että alueen maankäyttöä suunniteltaessa kiinnitetään huomiota luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen.
Luonnon monikäyttöalue on kuvattu Arvokkaiden luontokohteiden hoidon ja käytön priorisointi Pohjois-Pohjanmaalla -teoksessa (Pohjois-Pohjanmaan liiton julkaisu A: 29) Hirvisuon-Martimojoen nimellä. Aluekokonaisuudessa Hirvisuon soidensuojelualueen ohella myös sen läntinen osa Martimojokineen on merkittävä. Teoksessa mainitaan, että ”Martimojoen erämaaluonteiseen samoilualueeseen kuuluu metsiä sekä laajoja suo- ja kallioalueita. Soiden ja komeiden kuusikoiden läpi virtaavan Martimojoen ohella siellä on pieniä järviä, lampia ja pikkupuroja. Tulvien ansiosta joen ja purojen rannat ovat reheviä. Iso Kalliosuo ja Satamosuo edustavat tienoon suoluontoa parhaimmillaan. Alueella on kaksi nuotiopaikkaa, laavu ja uimaranta ja siitä on laadittu esite. Aluekokonaisuuteen sisältyvä nauhamainen Somerovaaran asutustilakylä rintamamiestaloineen kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin.”
Pälsynsuon sijainti luonnon monikäyttövarauksen rajauksella tai sen vieressä ei ole olennaista. Suon kuivatuksen vaikutukset kohdistuisivat rajaukseen kuuluviin virkistyskäyttöön varattuihin vesistöihin pilaten niiden tilaa sekä valuma-aluetta. Se olisi maakuntakaavan suunnittelumääräyksen vastaista. Lisäojitukset ja turpeenkaivuu alueella heikentäisivät myös retkeilyn ja sitä palvelevien reitistöjen kehittämistä. Luonnontilaisena Pälsynsuo (Martimonsuo) sen sijaan tukee maakuntakaavan suunnittelumääräyksen tavoitteita alueen maiseman ja ympäristöarvojen säilyttämisessä.
Samaa edellyttää myös turvesoiden käyttöä koskeva maakuntakaavan suunnittelumääräys, jonka mukaan turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Pälsynsuo on määritelty hakemuksessa paikallisesti arvokkaaksi, mutta se on tehty puutteellisen arvioinnin pohjalta ottamatta muun muassa huomioon kaavassa olevan luonnon monikäyttöaluevarauksen tavoitteita.
Suon luontoarvot on puutteellisesti selvitetty
Suunnitellun turvealueen 40 hehtaarista vajaa puolet, 19 hehtaaria on ojitettua ja loput 22 hehtaaria luonnontilaista, ympäröivästä ojituksesta huolimatta vesitaloutensa hyvin säilyttänyttä suoluontoa. Eteläosaltaan suunniteltu nostoalue rajoittuisi ojittamattomaan suohon, joka tarkoittaisi kuivatuksen vaikuttavan myös nostoalan ulkopuoliseen nyt ojittamattomaan suoluontoon.
Suon luonnontilaisen osan maisemaa luonnehditaan monimuotoiseksi ja pienmaisemiltaan viehättäväksi. Suon linnusto on myös pinta-alaan suhteutettuna paikallisesti merkittävää käsittäen useita EU:n lintudirektiivin ja Suomen erityisvastuulajeja sekä alueellisesti uhanalaisia lajeja.
Hakemuksessa todetaan, että suolta ei tavattu suojeltuja lajeja tai luontotyyppejä. Suotyypit on kartoitettu vuonna 2005, jolloin alueelta määritettiin kuusi soiden luontotyyppiä. Kasvilajiston inventoinnin taso sen sijaan jää epäselväksi. Kasvillisuuskartoituksen maastopäivää / -päiviä ei mainita. Se on merkittävä puute, sillä ajankohta vaikuttaa siihen, miten vaateliasta lajistoa, kuten kämmeköitä on voitu tunnistaa. Kasvilajiluettelossa niistä ei ole mainintaa. Siitä ei voi päätellä, ettei suolla kämmeköitä kasva. Jos kasvillisuuskartoitus on tehty linnustokartoituksen kanssa samanaikaisesti eli 7.6., ajankohta on kämmeköiden tunnistamiseen liian varhainen. Toisaalta loppukesä on liian myöhäinen.
Suo on kuitenkin ravinteikas, joten vaateliastakin lajistoa suolla voi esiintyä. Ravinteikkuudesta kertovat muutamat mainitut kasvilajit (esimerkiksi järviruoko ja siniheinä). Vertailuksi todettakoon, että lähellä sijaitsevilla Mäkisuolla ja Kauvonsuolla, joita on inventoitu alueelle suunnitellun monitoimikeskushankkeen yhteydessä, on tavattu lukuisia harvinaisia ja uhanalaisia kämmekkälajeja: valtakunnallisesti uhanalaiset kaitakämmekkä, verikämmekkä, punakämmekkä ja punakämmekän ja kaitakämmekän risteymä sekä alueellisesti uhanalainen suovalkku. Soilla tavattiin myös valtakunnallisesti uhanalainen velttosara.
Suotyyppi-inventoinnin mukaan arvokkainta suoluontoa on ruoppaisten rimpinevojen muodostama kokonaisuus, joka lisää paikallisesti merkittävällä tavalla luonnon monimuotoisuutta. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaan tunnistetuista suotyypeistä kaksi on silmälläpidettäviä ja neljä vaarantunutta (Suomen ympäristö 8 / 2008). Selvitystä tuleekin käyttää arvioitaessa suoluonnon uhanalaisuutta. Luontoselvityksessä lähteeksi mainittu Metsähallituksen Metsätalouden ympäristöopas vuodelta 1997 ei ole riittävä ja ajantasainen tausta-aineisto määritellä suoluonnon uhanalaisuutta.
Alueen pienvesiluonto vaarassa
Pintavalutuksen jälkeen Pälsynsuon vedet ohjattaisiin metsäojaa pitkin Iso-Martimon puroon. Hakija on sitä mieltä, että alueen metsäojituksesta johtuen Iso Martimo ei olisi enää vesilain 1 luvun 17 a §:n mukainen luonnontilainen puro. Päätelmän tueksi ei esitetä mitään puron tai muunkaan alapuolisen vesistön luonnontilaa koskevia selvityksiä. Luontotyyppikartoitus on tehty tyypillisen ahtaasti vain kuivatettavaksi suunnitellulta alalta. Rajaus on liian suppea ottaen huomioon maakuntakaavan alueenkäyttövarauksen.
Vesilaki suojelee puron vesiuomaa muuttavilta toimenpiteiltä kuten perkauksilta. Suojelu kattaa myös puron ekosysteemiin oleellisesti kuuluvan lähiympäristön. Kartan mukaan Iso Martimon syheröistä uomaa ei ole suuremmin oiottu ja vaikka paikoin olisikin, se olisi silti vesilain17 a §.n mukainen puro. Vedenlaadussa valuma-alueen voimakas käsittely näkyy. Ravinteisuuden mukaan luokiteltuna vesi on ylirehevää ja kiintoainetta on runsaasti. Vasta Matalalammen jälkeen vedenlaatu paranee selvästi.
Puro muodostaa lähiympäristöineen ekologisen käytävän. Valuma-alueella on puolestaan suuri merkitys pienten vesien vedenlaadulle ja koko ekosysteemin toiminnalle. Sillä tapahtuvat muutokset voivat mullistaa pienvesiluonnon tasapainon. Pälsynsuon kuivatus aiheuttaisi virtaamavaihtelun lisääntymistä, eroosiota, kiintoainekuormitusta ja liettymistä. Maakuntakaavan aluevaraus ja pienvesiluonnon suojelutarve huomioon ottaen Iso Martimon valuma-aluetta ei pidä enää heikentää.
Parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate ei toteudu
Pälsynsuon suunnitellun 1.8 hehtaarin pintavalutuskenttä on 4.4 prosenttia turpeennostoalueesta. Määrä täyttää nykyiset vaatimukset, mutta kentän pinnanmuoto näyttää kaavakuvassa omituiselta, ikäänkuin vesi joutuisi aluksi nousemaan vastamaahan. Tällainen pintavalutuskenttä vaatii tiiviitä pengerryksiä, jotta lammikoksi jäävä vesi ei karkaisi ulkopuolelle. Kentän puhdistustehokin arveluttaa, sillä varsinaisen pintavalunnan ala jää paljon pienemmäksi kuin kentän koko edellyttäisi. Lisäksi pintavalutus olisi käytössä vain sulan maan aikana.
Oulujoen – Iijoen vesienhoitoalueen hoitosuunnitelmaehdotuksessa itse Martimojoen vedenlaatua luonnehditaan hyväksi, mitä tukee sekin tieto, että siinä on lisääntyvä rapukanta. Tällä suunnittelukierroksella ei ole kuitenkaan ehditty käsitellä pienten vesistöjen, kuten Iso Martimon tilaa, mutta sitäkin, kuten kaikkia vesimuodostumia koskee EU:n vesipuitedirektiivin sekä Suomen vesienhoitolain vaatimus, että pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä vuoteen 2015 mennessä (vesienhoitolaki 1- ja 21 §). Iso Martimon vedenlaatu on niin heikko, että tilatavoitteen saavuttaminen ei kestä minkäänlaista lisäkuormitusta. Kuormituksen lisääminen saattaa vaarantaa myös Martimojoen hyvän tilan, joten Pälsynsuon ympäristölupa tulee tämän ja jo aikaisemmin sanotun perusteella yksiselitteisesti hylätä.
Asutusta liian lähellä
Lähin asutus sijaitsee aivan suon vieressä, vain 200 metrin päässä ja 400-900 metrin sisällä on kuusi muuta asuttua rakennusta. Ne ovat kaikki käytännössä turpeennostoalueen melu- ja pölyvaikutusten piirissä. Vaikutukset vaihtelevat tuulensuunnan ja voimakkuuden mukaan, mutta on ainakin lähimpien kiinteistöjen asukkaille todellinen rasite ja pitkäaikainen haitta.
Lisäksi laskupuron, Iso Martimon rannalla näyttää kartan mukaan (3513 Kipinä) olevan pihapiiri (Ojala) sekä alempana Matalalammen rannalla 3511 Kiiminki) rakennusryhmä. Näille aiheutuu haittaa pienivirtaamaisen puron vedenlaadun heikkenemisestä.
Toiminnan aloittamisluvalle ei edellytyksiä
Jos hankkeelle myönnetään ympäristölupa, toiminnan aloituslupaa ei tule myöntää muutoksenhausta huolimatta.
Turpeenotto muuttaa ympäristöä laajasti ja peruuttamattomasti. Vakuus ja varsinkin 5000 euron suuruinen vakuus on merkityksetön, koska suota ei voitaisi enää palauttaa ennalleen eikä lisäkuormitusta poistaa pienvesistöstä.
Pälsynsuon turpeennostohanke on selvästi kaavanvastainen. Jos toiminta aloitetaan, suo menettää kaavavarauksin ja -määräyksin vaalitut luonnontilaisuutensa ja luontoarvonsa, joita ei voi palauttaa ennalleen, jos hankkeen lupa myöhemmissä oikeusasteissa evätään. Lisäksi hanke todennäköisesti aiheuttaisi haitallisia muutoksia alapuolisessa vesistössä. Turvetuotanto Pälsynsuolla ei ole myöskään raaka-aineen saatavuuden turvaamiseksi välttämätöntä. Sille on vaihtoehtoisia kohteita, joita hakijalla on jo ennestäänkin runsaasti hallussaan ja tiedossaan.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri