Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Mielipide Haapaveden Isonevan tur­ve­tuo­tan­to­hank­keen ym­pä­ris­tö­lu­pa­ha­ke­muk­ses­ta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

23.2.2009

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto
kirjaamo.psy(at)ymparisto.fi

Dnro Psy-2008-y-40

Hakija Vapo Oy

Asia Isonevan turvetuotantoalueen ympäristö- ja vesitalouslupa sekä toiminnan ja töiden aloittamislupa, Haapavesi.

Uudelleenkuulutus hakemuksen täydennyksen johdosta.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n mielestä uudelleen kuulutetun aineiston perusteella ei ole syytä muuttaa aiemmin sanottua (1.9.2008). Yhdistys täydentää kuitenkin mielipidettään hakijan toimittamien lisäselvitysten johdosta.

Lisäselvitykset koskevat Nevanperänlamminojaa ja Natura-arviointia. Hakijalta on vaadittu perustelut vesilain 1 luvun 17 a § 2 mom tarkoittaman poikkeusluvan myöntämiselle sekä selvitys hankkeen vaikutuksista Natura-ohjelmassa suojeltuihin lajeihin ja luontotyyppeihin. Täydennyskehotus on päivätty 9.9.2008. Lisäselvitykset on tullut palauttaa 1.12.2008 mennessä.

Natura-arviointi

Natura-arviointi on tehty vasta kehotuksesta. Sen tarve on kuitenkin ollut hakijan tiedossa, sillä ympäristölupaharkinnassa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään (YSL 41 §). Luonnonsuojelulain 65 § edellyttää arvioimaan asianmukaisella tavalla vaikutukset Natura-verkostoon kuuluvalle alueelle, jos on mahdollista, että hanke todennäköisesti merkityksellisesti heikentäisi suojeltaviksi vahvistettuja luontoarvoja. KHO on vuosikirjapäätöksessään 72:2008 linjannut, että vaikutukset on ennen luvan myöntämistä arvioitava luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetyllä tavalla, jos ei ole ennalta objektiivisesti arvioiden pois suljettua, että hanke ei vaikuttaisi merkittävästi heikentävästi Natura-kohteen valintaperusteina olleisiin luonnonarvoihin.

Isonevan kuivatusvedet laskettaisiin Haapaveden lintuvedet ja suot Natura-alueeseen kuuluvaan Ainaliin ohi niinikään Naturassa suojellun Korkattijärven. Pienet järvet ovat luontodirektiivin luontotyyppejä humuspitoiset lammet ja järvet.

Koska vaikutukset kohdistuvat välittömästi Natura-ohjelmassa suojeltuihin luontoarvoihin, hakijan olisi tullut päätellä Natura-selvitysken tarve ilman erilliskehotusta ja laatia selvitys hyvissä ajoin järjellisenä vuodenaikana. Luvanhakija ei ole kuitenkaan edes vaaditatessa täydentänyt hakemustaan asianmukaisella Natura-arvioinnilla. Se on vain arvioinut Isonevan kuivatusvesistä aiheutuvia päästöjä Pohjois-Pohjanmaan alueen pintavalutuskentällisten tuotantovaiheiden soiden tarkkailuaineiston perusteella. Laskennalliset arviot kuivatusvesien keskimääräisestä kuormituksesta eivät riitä vastaamaan siihen, heikentäisikö Isonevan kuormitus merkittävästi Naturassa suojeltuja humuspitoisia järviä.

Kuivatusvesien vaikutukset alapuolisessa vesistössä riippuvat vastaanottavan vesistön sietokyvystä, vesien virtauksesta, veden vaihtuvuudesta ja siitä kuinka suuren osan tuotannosta aiheutuva lisäkuormitus muodostaa vesistön kokonaiskuormituksesta.

Isonevan kuivatusvedet ohjattaisiin matalan Korkattijärven ohi Ainaliin. Sen kuormitus lisääntyisi hakijan mukaan tuotantovaiheessa noin yhden prosentin verran. Sen sijaan korkea kiintoainepitoisuus olisi vain väliaikainen haitta ja järvi palautuisi ennalleen ja säilyttäisi ominaispiirteensä. Mitään muuta tietoa ja arviota vaikutuksista Ainaliin ei esitetä.

Vesien ohjaaminen Korkattijärven ohi pienentäisi järven valuma-aluetta noin 10 prosenttia. Järvessä on todettu kevättalvista hapenpuutetta, mutta kalakuolemista ei ole havaintoja. Valuma-alueen pienentyminen vähentäisi järveen tulevan veden määrää. Etenkin lumen sulamisen aikoihin ulkopuolelta järveen tulevilla vesillä on tärkeä hapettava vaikutus. Konsultti arvelee, ilman mitään perusteluita, että sulamisvesien vähentymisen merkitys Korkattijärven happitilanteeseen olisi vähäinen. Todellisuudessa se saattaa olla hyvinkin merkittävä, koska järven oma happitilanne on silloin kriittisimmillään. Tällöin hapettavan vaikutuksen väheneminen voi aiheuttaa järvessä itseään ruokkivan sisäisen kuormituksen kehittymistä, lisääntyvää rehevöitymistä ja kalakuolemia.

Lähtötiedot ovat vähäiset eikä hakija ole niitä kartuttanut omalla maastotyöllä. Riittämättömien selvitysten perusteella hakija tekee kuitenkin johtopäätöksen, että hankkeen vesistövaikutukset olisivat vähäisiä ja ”todellisuudessa” vieläkin vähäisempiä. Tosiasiassa Natura-arviointi luontotyypien osalta on erittäin puutteellinen ja lajiston osalta puuttuu kokonaan, joten hakemus tulee hylätä.

Poikkeusluvan tarve ja edellytykset

Hakija on arvioinut vesilain 17 a pykälän mukaisen poikkeusluvan tarvetta karttatarkastelun ja 1.9.2003 tehdyn kasvillisuusselvityksen valokuva-aineiston perusteella. Maastotyö on tältäkin osin laiminlyöty. Hakemusta on täydennetty talvisilla, 9.12.2008 otetuilla kuvilla Isonevalta ja Nevanperänlamminojalta. Epäasialliseen vuodenaikaan tehtyyn selvitykseen vedoten hakija jättää Nevanperänlamminojan tilan määrittämättä.

Luvanhakijalla olisi ollut aikaa selvittää Nevanperänlammesta lähtevän laskupuron uoman tila moneen kertaan. Nyt hakemuksessa todetaan, että lammesta lähtevä laskunoro on luonnontilaisen kaltainen, mutta ei täytä VL 17 a pykälän määritelmää luonnontilaisesta purosta, koska suunnilleen Nevanperänlamminojan puolivälissä ojan vesiä karkaa läheiseen metsäojaan, mikä olisi ”muuttanut sen hydrologista tilaa”. Karkaavan veden määrästä, enempää kuin sen vaikutuksesta Nevanperänlamminojan vesitalouteen ja muuhun tilaan ei kuitenkaan esitetä minkäänlaista arviota, joten väite jää tyhjän päälle.

Vesilain 17 a § pykälän mukaan muualla kuin Lapin läänissä sijaitsevaa luonnontilaista uomaa ei saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Kartoista ja hakemukseen liitetystä ilmakuvasta on havaittavissa, että Nevanperänlamminoja on uomaltaan luonnontilainen ja että lähialueen ojitukset eivät ole noron tilaan vaikuttaneet. Jos vuotoa metsäojiin on, se on tarvittaessa helposti tukittavissa ja puro myös hydrologialtaan ennallistettavissa.

Kyseessä on vesilain 17 a §:n tarkoittama kohde, jonka luonnontilan muuttaminen on kielletty. Poikkeusluvan myöntämisen edellytysten olemassa oloa hakija perustelee Metsäkeskus Pohjois-Pohjanmaan laatimalla selvityksellä metsälain erityisen tärkeistä luontotyypeistä osoittaakseen purojen ja norojen yleisyyden alueella. Haapavedeltä niitä on löytynyt 62 kpl, mikä pitäjän laajaan pinta-alaan nähden on varsin vähän. Ne ovat kuitenkin alueellisesti tärkeitä, sillä monissa naapurikunnissa, esimerkkeinä samasta lähteestä Oulainen, Ylivieska, Nivala ja Haapajärvi, pienvesiä on vielä vähemmän. Vertailun vuoksi todettakoon, että Haapavettä pienemmästä Yli-Iin kunnasta niitä on löytynyt yli 240.

Luonnonsuojelulain keskeisimpänä tavoitteena mainitaan luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen (ls-laki 1 §). Luonnonsuojelulailla pannaan täytäntöön EU:n luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet luontotyyppien ja lajien suotuisasta suojelun tasosta (ls-lain 3 ja 5 §§). Voimassaolevan luonnonsuojelulain laatimisen aikoihin tieto etenkin luontotyyppien uhanalaisuudesta oli niin hataraa, että esimerkiksi soiden luontotyypeistä lakiin kirjattiin vain tervaleppäkorvet.

Luonnonsuojelupiirin hakemuksen ensimmäisen kuulutuksen johdosta annetussa mielipiteessä todettiin, että Nevanperänlammesta lähtevän ojan varsi on yli sadan metrin matkalta luontotyypiltään koivuluhtaa. Luhdat ovat suotyyppi, joita esiintyy vain järvien, jokien ja purojen tulvamailla. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvitys määrittelee koivuluhdat tällä alueella vaarantuneeksi luontotyypiksi (Suomen ympäristö 8/2008).

Suomen pienvesien tila on tiedetty pitkään huonoksi, mikä on noteerattu myös vesilaissa. Mainittu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvitys on ”virallisesti” paljastanut luontotyyppien tilan karun todellisuuden. Selvityksen taustaraportissa vuosilta 2001-2006 esitetään luontotyypistä pikkujoet ja purot kokonaisarvio, että luontotyypin suojelutaso on epäsuotuisa-huono, mutta paraneva (liitteet 1 ja 2). Vesilain luontotyypin muuttamiskiellon pitävyys ratkaisee paljolti sen, onko ennustus tulevaisuudesta oikeaan osuva.

Isonevalla uhattuina ovat myös luontotyypit aapasuot, jonka suojelutaso arvioidaan epäsuotuisaksi ja riittämättömäksi ja metsäluhta, jonka suojelutaso on epäsuotuisa ja huono. Vaikka näitä luontotyyppejä ei ole vielä erikseen luonnonsuojelulakiin kirjattu, luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain velvoite luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamisesta ja säilyttämisestä on voimassa.

Luonnonsuojelupiirin mielestä ei ole mitään perustetta myöntää Nevanperänlamminojan hävittämiselle vesilain 17 a §:n 2 mom mukainen poikkeuslupa. Vapo Oy:n lupahakemus tulee hylätä.

Luonnontilainen Isoneva ei sovellu turvesuoksi

Kuten luonnonsuojelupiiri on jo aiemmin mielipiteessään todennut Isonevan kuivatus turpeenottoa varten on yksiselitteisesti maankäyttö- ja rakennuslain vastainen.

Maankäyttö ja rakennuslain alueidenkäyttötavoitteen mukaan turpeennosto tulee ohjata ensisijaisesti jo ojitetuille soille. Valtioneuvoston vahvistama tarkistettu alueidenkäyttötavoite tiukentaa velvoitetta. Maaliskuun alusta 2009 voimaan tuleva uusittu alueidenkäyttötavoite ohjaa turpeennoston kokonaan luonnoltaan muuttuneille soille. Ympäristölupakäsittelyssä alueidenkäyttötavoitteen tarkoitus vähentää turpeenkaivuun haitallisia ympäristövaikutuksia, monimuotoisuuden köyhtymistä, vesistöjen kuormitusta, valuma-alueen tilan heikennystä ja kasvihuonekaasupäästöjä entistä tehokkaammlla sijainninohjauksella pitää ottaa velvoittavana huomioon, sillä ympäristönsuojelulaki on siltä osin puutteellinen, kuten KHO:n päätöksessä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan turvevarauksista todetaan (KHO 25.8.2006, taltionumero 2170).

Ympäristönsuojelulain 6 pykälän mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset. Voimassaolevan maakuntakaavan Haapaveden lintuvedet ja suot- luonnon monikäyttöaluetta koskeva suunnittelumääräys täytyy ottaa lupaharkinnassa huomioon (maankäyttö- ja rakennuslaki, 32 §) ja edistää sen tavoitteiden toteutumista.

Turpeennostoalue ei sovellu keskelle Korkattivuorelta avautuvaa, lähes erämaista maisemaa. Isoneva, Nevanperänlampi ja -Nevanperänlamminoja muodostavat Haapaveden murjotussa suoluonnossa harvinaisuutena säilyneen helmen. Kaikki syyt puoltavat lupahakemuksen hylkäämistä.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

Liitteet: [ei tässä]

1. Raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin säännösten soveltamisesta vuosilta 2001-2006 (YM2007-00315) (luontodirektiiviarvio.pdf.)

2. Yhteenveto luontodirektiivin raportoinnin johtopäätöksistä (ltyypit.pdf)