Lausunto ehdotuksesta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuoteen 2015
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
27.2.2009
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi
Viite: Lausuntopyyntö 28.10.2008 Dnro PPO-2008-R-12
Asia: Lausunto ehdotuksesta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuoteen 2015
Yleistä
Vesienhoitolain tarkoituksena on estää pinta- ja pohjavesien tilan heikkeneminen ja vielä painokkaammin parantaa vesistöjen tila pysyvästi vähintään hyväksi. Vihdoin lain mukainen vesiensuojelun järjestäminen kattaa valuma-alueen eli vesiekosysteemien ja niihin suoraan yhteydessä olevien maaekosysteemien ja kosteikkojen suojelun.
Vesienhoidon suunnitelman ehdotuksessa ja sen tausta-aineistoissa on paljon tietoa Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesien tilasta ja arvioita tilan kehityksestä nykytoimenpitein sekä ehdotuksia tarvittavista lisätoimenpiteistä ja ohjauskeinoista, jotta vesienhoitolain tavoite hyvästä ekologisesta tilasta voitaisiin saavuttaa. Etenkin suunnittelualueen länsiosalla tilaa parantavien vesiensuojelutoimien tarve on suuri. Lisätoimenpiteet ja uudet ohjauskeinot nousevat avainasemaan, kun pyritään täyttämään vesienhoitolain tilatavoite. Luonnonsuojelupiirin mielestä esitetyt toimenpiteet ovat pääsääntöisesti oikeansuuntaisia.
Vesistökohtaiset toimenpidesuunnitelmat ovat kuitenkin keskeneräisiä eikä niitä ole suunnitelmaehdotuksen rinnalla vielä nähtävillä, vaikka ehdotus niin lupaa monessa kohdassa. Kustannusten arviointikin on vain suuntaa antava. Pelkona on myös meneillään oleva hallinnon ”uudistus”, joka tuottavuuden nimissä on viemässä voimavaroja pois myös vesienhoidon järjestämiseltä. Uhkakuvista huolimatta eritoten seurantaohjelma pitää tällä ensimmäisellä suunnittelukierroksella suunnitella tarkasti ja resurssoida tuloksellisesti.
Haastetta aiheuttaa myös ilmaston muuttuminen kiihtyvään tahtiin. Se on esitettyä painokkaammin otettava huomioon jo tällä ensimmäisellä vesienhoitolain mukaisella suunnitelmakierroksella, jonka tavoitevuosi on 2015.
Sopeutuminen ilmaston lämpenemisestä aiheutuviin muutoksiin on jo käynnissä. ”Tulvasuojelun” tehostaminen on siitä konkreettinen esimerkki. Kuten ehdotuksessa todetaan tulvasuojelun tavoitteet ja toimenpiteet sovitetaan yhteen vesienhoitosuunnitelman kanssa. Se onkin välttämätöntä, jotta vesienhoitolain tavoite vesiekosysteemien ja niihin yhteydessä olevien maaekosysteemien ja kosteikkojen suojelusta toteutuu tarkoitetulla tavalla.
Toimenpiteet eivät voi koskea kuitenkaan vain sopeutumista. Kuten lausunnostakin käy ilmi vesiensuojelulla on yhtymäkohtansa myös ilmastonmuutoksen torjunnassa ja hillitsemisessä. Vesiekologian tuntemuksen ja vaikutusten seurannan tarvetta ilmaston lämpeneminen myös lisää. Tutkimukseen ja seurantaan on varoja suunnattava ja myös aluetasolle vaihtelevat ominais- ja erityispiirteet noteeraten. Tietoa muuttuvista olosuhteista tarvitaan haittojen torjumiseksi ja lieventämiseksi, mutta myös siksi, että osattaisiin ennakoida muutoksen suuntaa.
Vesiluontotyyppien suojelu pitää myös liittää kiinteämmin vesiensuojelun osaksi. Ekologisen tiedon karttumisen tulee tukea vesiluontotyyppien suojelun edistämistä. Nyt suunnittelun kohteena olevien suurten vesimuodostumien lisäksi esimerkiksi kosteikot, vesien ja meren rantavyöhykkeet sekä pohjavesistä riippuvaiset ekosysteemit, kuten lähteet, suot, purot ja norot tulisi ottaa vesienhoitosuunnitelmissa huomioon ja esittää niille toimenpiteitä.
Vesilain määrittämien vesiluontotyyppien suojelutason turvaaminen ei kuitenkaan riitä. Vesien ja vesistä riippuvaisten luontotyyppien uhanalaisuudesta on ajantasaista uutta tietoa (Suomen ympäristö 8/2008). Sisävesien luontotyypeissä uhanalaisuus vaihtelee silmälläpidettävistä erittäin uhanalaisiin. Uhanalaisuusselvityksestä paljastuu myös, että noin 75 prosenttia Perämeren vedenalaisesta luonnosta on silmälläpidettävää ja esimerkiksi fladat, kluuvit ja muut rannikon murtovesivaikutteiset vedet ovat vaarantuneita tai erittäin uhanalaisia.
Vuosilta 2001-2006 koottu raportti EU:n komissiolle osoittaa, että pääsääntöisesti sekä rannikon että sisävesien luontotyyppien suojelun taso on epäsuotuisa, riittämätön tai huono (Raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin säännösten soveltamisesta vuosilta 2001-2006. YM2007-00315). Kaikkein huonoin se on rannikolla jokisuistojen ja hiekkarantojen, sisävesissä luontaisesti runsasravinteisten järvien sekä pikkujokien ja purojen osalta. Etenkin näiden pienempien sivu- ja latvavesien tilan ja vedenlaadun parantaminen on aivan välttämätöntä ja kiireellistä myös vesistön pääuoman vedenlaadun kohentamisessa ja toimenpiteiden kohdistaminen niihin on kustannustehokkainta vesienhoitoa.
Seuraavassa kommentteja joihinkin esitettyihin sektorikohtaisiin toimenpiteisiin
Haja-asutuksen jätevedet
Asetus haja-asutusalueiden jätevesien käsittelystä määrää, että niistä tulee vuoteen 2014 mennessä poistaa 85 prosenttia fosforista, 40 prosenttia typestä ja 90 prosenttia orgaanisesta aineksesta. Tavoitteet arvioidaan saavutettavan ns. nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä, viemäriverkostoihin liittymällä, kylä- ja kiinteistökohtaisilla puhdistamoilla, maasuodattamoilla, umpisäiliöillä, imeyttämisellä, kompostikäymälöillä sekä neuvonnalla.
Etenkin neuvonnalle on edelleen suurta tarvetta, sillä uusien määräysten julkitullessa syntyi käsitys, että vaatimusten käytännön toteutus on lähinnä markkinavoimien vastuulla. Uudenlaista tervettä ajattelua edustaa komposti- ja kuivakäymälöille esitetty tuki kiinteistöveron alennuksen muodossa. Vesien ja ulosteiden sekoittuminen on järkevintä ja kustannustehokkainta estää jo alkuvaiheessa.
Teollisuus ja yritystoiminta
Alan vesistövaikutuksia aiotaan hallita parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla, sijainninohjauksella, valvonnalla, neuvonnalla ja koulutuksella. Lisätoimenpiteinä mainitaan toimenpiteet, joilla voidaan vähentää häiriöpäästöjä. Toimenpiteenä olisi paikallaan mainita myös lupaehtojen kiristys. Esimerkiksi joidenkin teollisuuslaitosten lupaehdoissa annetaan yhä mahdollisuus vaarallisten ympäristömyrkkyjen päästämiseen mereen.
Turvetuotanto
Uusia turvesoita aiotaan suunnittelualueella ottaa käyttöön 7000 hehtaaria vuoden 2015 loppuun mennessä. Alan vesistökuormituksen ei silti arvioida kasvavan, koska uusien turvesoiden vesiensuojelua tehostetaan. Arvio vaikuttaa toiveikkaalta ja koskenee vain alan kokonaispäästöjä. Jos turpeenkaivuun vesistökuormitus säilyy keskimäärin entisellä tasolla, vesienhoitolain tilatavoite jää saavuttamatta turpeennoston keskittymäalueiden pienemmissä vesistöissä, jotka muutenkin ovat kaikkein kuormittuneimpia. Vesiensuojelun nykytoimenpiteet ovat täysin riittämättömiä. Ehdotetuilla lisätoimenpiteilläkään tuskin saadaan oleellista aikaan, sillä juuri suon valmisteluvaihe aiheuttaa suurimman vesistökuormituksen.
Sen sijaan uusiin ohjauskeinoihin sisältyy jo vaikuttavia toimia. Esimerkiksi uusien turvesoiden sijoittumista aiotaan ohjata ojitetuille soille. Tämä tulee kirjata uusien alueidenkäyttötavoitteiden mukaan täsmällisemmin: ”Turpeenotto ohjataan jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja käytöstä poistetuille suopelloille.” Alueidenkäyttötavoitteesta on tärkeää pitää kiinni tarkasti, sillä ympäristönsuojelulaki ei suojaa suoluontoa tai sen virkistyskäyttöarvoja. Jäljellä olevalla ojittamattomalla suoluonnolla on niinikään suuri merkitys valuma-alueen virtaamien tasaajana eli tulvien hillitsijänä. Turpeenkaivuun ohjaaminen etäämmälle vesistöistä ja suojelualueista on myös tärkeää vesiensuojelutoimien tehostamisen ohella. Uusi, vesistövaikutuksia vähentävä turpeenkaivuutekniikka tulisi ottaa nopeasti laajamittaiseen käyttöön niillä ojitetuilla ja luonnontilansa täysin menettäneillä turvemailla, joita lähivuosina turpeenkaivuulle osoitetaan käytöstä poisjäävien kenttien tilalle.
Ilmastonsuojelun kannalta turve ja turvemaiden käyttö on alueen suurin ongelma. Turve on ilmastovaikutuksiltaan haitallisin polttoaine. Pohjois-Pohjanmaalla turpeen kaivuupinta-alat ja polttomäärät ovat suuria. Sekä vesistöjen, suoluonnon että ilmaston kannalta on välttämätöntä, että turve asteittain korvataan uusiutuvilla polttoaineilla. Toimenpiteisiin tulee lisätä tyhjentyvien suonpohjien uudelleensoistamishankkeet. Siten suot aikaa myöten palautuisivat hiiltä varastoiviksi ekosysteemeiksi ja niiden päästöjen raportointi voitaisiin lopettaa.
Pohjavesien suojelu
Vesipuitedirektiivin tavoitteiden kannalta tärkeintä on pohjavesialueiden sorakuoppien kunnostus sekä maa-ainesten oton ohjaaminen pohjavesialueiden ulkopuolelle.
Tausta-aineistosta selviää, että vedenhankinnan kannalta tärkeistä pohjavesialueista lähes puolella on pohjaveden tilalle riskiä aiheuttavaa toimintaa. Riskien vähentämiseksi esitetään erilaisia maankäyttöä ohjaavia ja pohjavesiä suojaavia toimia. Esimerkiksi uusien öljylämmitystalojen öljysäiliöt esitetään sijoitettavaksi maan pinnalle, jossa ne voidaan suojata helpommin. Öljy ei kuitenkaan ole mikään tulevaisuuden lämmitysmuoto. Öljylämmityksen korvaaminen pellettilämmityksellä olisi sekä pohjavesien että ilmaston kannalta parempi ratkaisu.
Maatalous
Maatalouden vesistövaikutukset ovat suuret etenkin suunnittelualueen eteläosissa. Niiden vähentämiseksi esitetään monenlaisia EU:n maatalouspolitiikkaan, lakeihin, asetuksiin ja valtioneuvoston periaatepäätöksiin perustuvia toimia. Niiden teho on osoittautunut kuitenkin riittämättömäksi ja niinpä ehdotettujen lisätoimenpiteiden lista onkin melko mittava. Yleisenä tavoitteena niissä on ravinteiden käytön sekä huuhtoumien vähentäminen, mikä on tarpeellista ja oikeansuuntaista.
Ohjauskeinoissa tuodaan aivan oikein esille maatalouden ympäristötukijärjestelmän tehostamistarve nimenomaan vesiensuojelun osalta sekä yhteistyötarve ja lainsäädännön kehittäminen. Erilaista tutkimus- ja selvitystarvetta on myös runsaasti. Happamien sulfaattimaiden ongelmiinkin aiotaan puuttua kansallisen ohjeiston valmistuttua. Tiedotuksen, neuvonnan ja koulutuksen suuri tarve todetaan ja esitetään vastuutahot niiden järjestämiseksi.
Maatalouden vesiensuojelun yhdistäminen ilmastonmuutoksen torjuntaan edellyttäisi peltojen käyttämistä enemmän energiakasvien viljelyyn, jolloin lannoitustarve sekä peltomaan eroosio vähenisivät merkittävästi. Pohjois-Pohjanmaalla on paljon tarkoitukseen soveltuvia turvepeltoja ja suuri uusiutuvien polttoaineiden tarve. Lisätoimenpiteissä esitetty 5600 hehtaarin tavoite vuoteen 2015 mennessä vaikuttaa vaatimattomalta. Sekä ilmaston- että vesiensuojelullisia tavoitteita voidaan saavuttaa myös käyttämällä lietelanta ja muut maatalouden eloperäiset jätteet mahdollisimman tehokkaasti biokaasun tuottamiseen.
Metsätalous
Vaikka maatalouden päästöt kokonaisuudessaan ovat huomattavasti suurempia kuin metsätalouden, sen vaikutus näkyy kaikkialla ja kaikenkokoisissa vesistöissä. Laajojen metsäojitusalueiden purojen ja pienten jokien vedenlaatu on usein aivan surkeassa tilassa ja uomia on oiottu ja ruopattu, olipa siihen ollut todellista tarvetta tai ei. Ravinteiden lisäksi metsäojitusalueiden vesiä kuormittavat suuret kiintoainemäärät, joita ojitusalueilta vapautuu vuosia ojittamisen jälkeenkin. Laskeutusaltailla pystytään vähentämään etenkin karkeimpien kivennäismaiden pääsyä vesistöihin, mutta vesiliukoisia ja vesistöjen kannalta haitallisimpia ravinteita altaat eivät pidätä. Suuret kunnostusojitus- ja lannoitustavoitteet tulevat heikentämään tilannetta edelleen, ellei vesiensuojelutoimenpiteitä tehosteta oleellisesti.
Lisätoimenpiteissä ja ohjauskeinoissa onkin nostettu esille tehokkaampia, suodattamiseen perustuvia keinoja ja alan tekniikoiden kehittämistä. Myönteistä on myös jokihelmisimpukan ja arvokkaiden pienvesien suojelun huomioon ottaminen ohjauskeinoissa. Erityisesti huomioon otettaviksi tulisi merkitä myös maakuntakaavan arvokkaat (av) vesistöt, Kuiva-, Kiiminki- ja Pyhäjoki. Kaksi ensiksi mainittua kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin luontotyyppiin Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit, joiden suojelun taso Suomessa on epäsuotuisa ja riittätön.
Kaikkein tehokkain ja monipuolisin vesiensuojelumenetelmä suunnittelualueella, joka samalla toteuttaa vesipuitedirektiivin keskeisiä periaatteita, on ennallistaminen. Sillä saavutetaan hyötyjä niin vesiensuojelussa, virtaamien tasauksessa, luonnon monimuotoisuudessa kuin ilmastomuutoksen torjunnassakin. Kannattamattomia metsäojitusalueita löytynee jopa satoja tuhansia hehtaareita ja niiden ennallistamisen merkitys etenkin luonnon vesivarastojen kartuttajana ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäjänä sekä pienvesiluonnon tilan parantajana on suuri. Metsätalouden ohjauskeinoihin ja toimenpiteisiin tulisi ottaa ennallistamishankkeita ja -tutkimusta jo ensimmäiselle suunnittelukaudelle.
Olisi myös aiheellista selvittää, ovatko valtion tuen edellyttämät ojitushankkeiden vesiensuojelusuunnitelmat ja niiden käytännön toteutus ja valvonta ajan tasalla. Vesienhoitoalueen sisälläkin tuntuu olevan kahdenlaista käytäntöä eri ympäristökeskusten välillä. Pohjois-Pohjanmaalla noudatettu menettely ”omavalvonnasta” herättää epäilyksiä sen toimivuudesta riittävästi vesiensuojelun hyväksi. Metsäsektorihan ei ole selvitysten mukaan päässyt sille asetettuihin vesiensuojelutavoitteisiin. Metsätalous saa edelleen liikaa määrätä maanmuokkauksen tavoitteet ja toimenpiteet metsienhoidon kulloisenkin ”tarpeen” perusteella. Vastuuta vesien tilan parantamisesta on jaettava lisää myös metsäsektorille. Yksi keino hallita nykyistä paremmin ojitushankkeiden ympäristövaikutuksia olisi lupamenettelyn käyttöön otto. Se olisi välttämätöntä ainakin metsätalouden eniten kuormittamille vesistöalueille suunniteltujen uusien kunnostusojitus- ja lannoitushankkeiden yhteydessä.
Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen
Voimakkaasti muutetuiksi nimettyjen vesistöjen tilan parantamista jarruttaa voimatalouden intressin tiukka painottaminen. Voimatalouden vähäistä suuremman haitan määrittely olisi ollut tarpeen, koska oli odotettavissa, että siitä syntyy suuria näkemyseroja. Voimataloudelle asia on selvä. Mikä tahansa edun leikkaus on liikaa ja vähäistä merkittävämpi haitta. Hyvä esimerkki intressiristiriidasta on Iijoen vesistön latvajärvien säännöstelykäytäntö. Järvien nimeämisestä voimakkaasti muutetuiksi käytiin suunnittelutyön yhteydessä kiivas väittely. Järvien nimeäminen asetettujen kriteerien pohjalta oli liian itsestään selvää. Kriteerit täyttyivät helposti osin aivan luonnottomasta säännöstelykäytännöstä johtuen. Nimeäminen voimakkaasti muutetuksi estää tehokkaasti säännöstelykäytännön muuttamista. Suunnitelmasta eriävät käsitykset eivät edes käy ilmi. Vesienhoitoalueen pohjoisosassa sanotaan olevan säännöstelykäytäntöjen kehittämistarvetta vain Iijoen alaosalla ja Oijärvellä. Luonnonsuojelupiirin mielestä Iijoen latvavesien säännöstelykäytännön kehittämisessä ekologisemmaksi on paljon tehtävää.
Järjestelmä estää vesistön ekologisen tilan parantamista ja eri tahojen vaikutusmahdollisuuksia. Mahdolliset ympäristötavoitteet on jo saavutettu, jos parannustoimet saattavat aiheuttaa vähäistä suuremman haitan tärkeälle intressille, useimmiten voimataloudelle, joka yksin itse määrittää sen vähäistä suuremman haitan. Ainoa keino purkaa staattinen tila on suostuttelu, jota on käytettykin, mutta ainakin Iijoen osalta vajaalla menestyksellä ja aivan pienen piirin tieten. Parannustoimet ovat tärkeitä myös koskiensuojelulailla suojellun Iijoen keski- ja yläosan luontoarvojen turvaamiseksi ja kunnioittamiseksi
Voimakkaasti muutettujen vesien problematiikka jää isolta osin seuraavan suunnittelukierroksen läksyksi. Parannusta tarvitaan niin vesistöjen ekologisen tilan kehittämismahdollisuuksiin kuin myös vaikuttamismahdollisuuksiin vesistökohtaisia tavoitteita ja toimenpiteitä päätettäessä.
Vesistöjen kunnostus
Vesistöjen kunnostustarve on suurta koko vesienhoitoalueella. Esitetyt toimenpiteet vaikuttava pääosin oikeasuuntaisilta, kunhan muistetaan, että toimenpiteillä ei toisaalta heikennetä luonnon monimuotoisuutta ja luontotyyppien suotuisaa suojelun tasoa.
Kalateiden rakentaminen perustuu vesipuitedirektiivin vaatimukseen vesieliöiden esteettömästä vaellusmahdollisuudesta. Sillä turvataan myös vaelluskalojen luontainen lisääntyminen, joka vesistörakentamisessa on Suomessa lyöty laimin. Vaellusesteiden poistaminen toteuttaa erinomaisesti vesipuitedirektiivin tavoitteita muun muassa Iijoen alaosalla, jossa on tavoitteena turvata vaelluskalojen vaellusmahdollisuus. Iijoen keski- ja yläjuoksulla on kunnostettuja kutusoraikkoja satoja hehtaareita odottamassa nousukalaa. Kulkuesteiden poistaminen on edellytys, jotta Iijoen kalatalous elpyy kestävästi. Toivottavaa on, että kalateiden suunnittelusta päästään mitä pikimmin niiden toteuttamiseen ekologisen jatkumon palauttamiseksi.
Valuma-aluekunnostukset tulevat todennäköisesti tulevaisuudessa olemaan pääasiallisin ja tehokkain keino vesistöjen tilan parantamisessa. Suunnitelmassa esitettyihin ekologisiin hyötyihin kannattaa lisätä myös suo-ojitusten ennallistamisella aikaansaatava ilmastonmuutoksen torjunta.
Toiminnalle tulee kehittää ohjauskeinoja ja toimenpiteitä monitavoitteisten ekologisten hyötyjen pohjalta, jolloin rahoituksen järjestyminenkin helpottuu.
Purojen ja pienvesien kunnostustarvetta on paljon muuallakin kuin Kainuussa ja Koillismaalla.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa on luontevaa kiinnittää erityistä huomiota fladojen ja kluuvien suojeluun hoitoalueen rannikon maankohoamisilmiön voimakkuuden takia. Vesilailla suojeltujen uhanalaisten vesiluontotyyppien suojelun tulee olla ensisijaista. Ehdotuksessa mainitaan vain fladojen ja kluuvien kalataloudellinen merkitys ja annetaan harhaanjohtavasti ymmärtää, että kalataloudellisen intressin hoitamiseksi luontotyyppejä voidaan aina muokata, esimerkiksi estää niiden luontainen kehitys. Luontotyyppien luonnontilaan puuttuminen ei voi olla nykykäytännön mukainen toimenpide. Vesilain suojan ohella on varmistettava, että vesiluontotyyppien tilaa ei vaaranneta eikä kehityssarjaa rikota niiden merenpuoleisilla alueilla tehtävillä toimenpiteillä, esimerkiksi ruoppauksilla ja pengerryksillä.
Vesien tilan luokittelusta
Suunnitelmassa vesistökohtaisia tietoja ja toimenpide-esityksiä on esitetty vain yleisellä tasolla ja lähinnä kartoilla. Esimerkiksi vesistöjen ekologisen tilan luokan perusteet puuttuvat. Yhteistyöryhmässä keskustelua on herättänyt ainakin Kuiva- ja Siuruanjokien ekologisen tilan määrittely hyväksi, vaikka molemmissa vesistöissä on ollut rehevöitymisongelmia. Tehohoidosta huolimatta kyseisten vesistöjen kemiallinen tila ei edelleenkään ole hyvä.
Kuivajoen osalta luokitusta on nostanut nimenomaan RKTL:n arvio kalaston tilasta, mikä herättää ihmetystä. Kuivajoen kalastomuutokset viimeisten parin vuosikymmenen ajalta ovat isoja siten, että vesistössä erinomaisesti lisääntynyt harjus on korvautunut lähinnä lahnalla, särjellä ja ahvenella (liite 1). SAP-ohjelman lohi-istukkaita ei voi lukea vesistön omaan tuottoon ja lohen luonnonpoikasia sähkökalastuksissa on löytynyt vain satunnaisesti. Virheellisesti perusteltu luokitus tulee muuttaa, sillä aiheeton laatuluokan parantaminen antaa Vapolle ja kumppaneille perusteen yhä lisätä turvesoiden määrää vesistön valuma-alueilla, vaikka nimenomaan ajallisesti yhteensattuva turpeenkaivuun holtiton lisääminen romahdutti harjuksen lisääntymisen. Lopullisen päätöksen luokittelusta tekee ympäristökeskus, ei RKTL.
Lopuksi
Vesiekologiaan perustuva vesien tilan arviointi on tervetullut muutos aiemman vesien käyttökelpoisuuteen perustuneen vesien luokituksen tilalle. Vaikka tieto vesistöjen ekologisesta tilasta on vielä hyvin puutteellista, selvää on, että perustoimenpiteet eivät riitä parantamaan vesien tilaa olennaisesti nykyisestään. Ohjauskeinoja ja lisätoimenpiteitä tulee siksi saada aikaiseksi jo lähivuosina, jotta hyvään tilaan vuoteen 2015 päästään. Pysyvän hyvän tilan saavuttaminen edellyttää toimijoilta muutoksia nykykäytäntöihin. Merkittävimpiä uudistuksia olisi valuma-alueiden kunnostukseen panostaminen. Mittavia hyötyjä olisi saavutettavissa eritoten hukkaojitusalojen ennallistamisella.
Tehtävää on paljon. Harmillisesti, toivottavasti ei enteellisesti, tekijät ja resurssit vesiensuojelutyölle ehdotuksesta pääsääntöisesti puuttuvat. Niin raaka vesiensuojelutyö kuin tarve lisätiedon keruuseen sekä seurantaan tavoitteiden saavuttamiseksi edellyttävät tekijöitä ja rahaa. Toiveiden tynnyri voi olla tyhjää parempi. Hallinnon velvollisuutena on kuitenkin varmistaa, että vesiensuojelusuunnitelma toteutuu tarkoituksenmukaisella tavalla parantaen vesiekosysteemejä ja niihin yhteydessä olevia maaekosysteemejä ja kosteikkoja. Työtä edesauttaa se, että kaikki rakastavat puhtaita vesistöjä.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Liite 1: Kuivajoen kalastomuutokset 1984-2006 (toimitetaan postitse)