Lausunto Kärsämäen Kaatiaisnevan turvetuotantohankkeen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
9.4.2009
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi
Asia: Lausunto Kärsämäen Kaatiaisnevan turvetuotantohanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Kärsämäellä Pyhäjoen valuma-alueella sijaitseva Kaatiaisneva saattaa täyttää turpeenoton sijoittumista ohjaavan valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen siltä osin, että suo on jo pääosin ojitettu ja luonnontilaltaan merkittävästi muuttunut. Hankkeen perusteluksikin on käynyt myös suoalueen nykyinen tila liiketaloudellisten syiden rinnalle. Suon tilan ohella alueidenkäyttötavoite edellyttää, että turpeenoton vaikutuksia tarkastellaan valuma-alueittain. Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelutarve ja käyttötarpeet. Maakuntakaavan turvetuotantoa koskeva suunnittelumääräys edellyttää, että tuotantoa harjoitetaan niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti.
Kaatiaisnevan turpeenottohankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma ei mainitse alueidenkäyttötavoitteita eikä edes maakuntakaavan turpeenottoa koskevaa suunnittelumääräystä. Vastikään tarkistettu alueidenkäyttötavoite on keskeinen työkalu pyrittäessä vähentämään moninaisia turpeenotosta aiheutuvia haittoja. Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa ei myöskään mainita Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaa, jonka tavoitteena on vesistöjen hyvä tila vuoteen 2015 mennessä.
Vaikutusten arviointiin kuuluu selvittää, täyttääkö suolle suunniteltu maankäyttö alueidenkäyttötavoitteen vaatimukset sovittaa yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet, jotka tässä tapauksessa ovat erityisesti vesiensuojelutarpeita. Sen osoittamiseen ei riitä ylimalkainen kasvillisuus- ja linnustokartoitus kaavaillulta ottoalueelta. Valuma-aluetarkastelu on olennainen osa selvitystyötä. Se valaisee myös pelkkää nykytilan kuvausta paremmin sitä, mikä merkitys toteuttamatta jättämisellä voi olla.
Pyhäjoki on vain tyydyttävässä tilassa
Turpeenkaivuun vesistövaikutuksiksi mainitaan kiintoaines, humus, ravinteet ja rauta. Ominaista on myös valumavesien suuri vaihtelu ja sitä kautta kuormituksen vaihtelu. Turpeenottoa varten kuivattu suo lähes aina lopuksi metsitetään. Uudelleen soistaminen on harvinaista, joten valuma-alue jää pysyvästi taas yhtä vettä pidättävää suota köyhemmäksi. Kyseisessä tapauksessa alue on entuudestaankin metsäojitettu isolta osin, mutta ei kokonaan. Ohjelmasta ei käy ilmi, miksi metsänkasvatuksesta luovutaan. Jos syynä on kasvupaikan heikkous ojituksen epäonnistumisen takia, sillä on vaikutusta arvioitaessa hankkeen vesistövaikutuksia, katsotaanhan aiemman ojituksen olevan vesistövaikutuksia lieventävä seikka.
Pyhäjoki on Kärsämäenjoen haarasta merelle ulottuvalta osaltaan luokiteltu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Joen yläosa on nimetty voimakkaasti muutetuksi. Se osa jokea on tilaltaan huono suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Vesienhoitosuunnitelmassa arvioidaan, että joen tila on edelleen tavoitevuonna 2015 tyydyttävässä tilassa, mikä tarkoittaa, että nykytoimenpitein ei joen keski- ja alaosalla saavuteta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä ja että valuma-alueen vesiensuojelua on tehostettava viimeistään seuraavalla suunnittelukaudella.
Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus valtaosassa vesistöaluetta. Rehevyystason laskemisen ohella tarvetta on parantaa vesimuodostumien hydrologista tilaa. Lisätoimenpidevaateet koskevat pääosin maa- ja metsätaloutta. Jos esimerkiksi kunnostusojituksia ja lannoituksia tehdään metsäohjelman mukaisesti, vesiensuojelulta vaaditaan erinomaista tasoa, jotta kuormitusta pystytään tarpeen mukaan leikkaamaan. Keinoina esitetään muun muassa kosteikkojen perustamista ja pintavalutuksen käyttöön ottoa ravinnehuuhtoutumien kiinni saamiseksi. Hydrologisen tilan parantamiseksi esitetään muun muassa valuma-alueen luontaisen vedenpidätyskyvyn palauttamista edistäviä toimenpiteitä.
Vesienhoitosuunitelmassa esitetään turvetuotannon vesistöhaittojen vähentämiseksi lisätoimenpiteenä uusien nostokenttien vesiensuojelurakenteiksi pintavalutusta tai muuta vähintään yhtä tehokasta menetelmää myös tuotantokauden ulkopuolisena aikana alueilla, joilla vesien tila edellyttää lisätoimenpiteitä.
Vaikutukset Pyhäjokeen ja joen valuma-alueeseen ovat Kaatiaisnevaa koskevassa ympäristövaikutusten arvioinnissa keskeisiä selvitettäviä tekijöitä. Ohjelman mukaan vesistövaikutusten arviointi perustuu olemassa olevaan tietoon. Tiedon puutteita ei mainita. Luultavasti Pyhäjoesta on dataa saatavilla, mutta missä määrin Luonuanojasta on valmista tietoa ja riittääkö pari näytettä yhdeltä kesältä tiedoksi joen tilasta, sen ohjelma jättää kertomatta.
Hankkeen vesiensuojelujärjestelyt toteuttamisvaihtoehdosta riippumatta ovat vähintään haasteellisia. Pintavalutuskentiksi esitetään metsäojitusalueita. Turpeenottohankkeiden parhaana käyttökelpoisena tekniikkana pidetään tällä hetkellä ympärivuotisesti käytössä olevaa pintavalutusta ravinteiden kiinnisaamiseksi. Kentän perusominaisuuksiin kuuluu sen luonnontilaisuus. Ohjelmassa todetaan, että metsäojitusalojen soveltuvuus pintavalutuskentiksi varmennetaan Kaatiaisnevan tuotantosuunnitelmaa laadittaessa. Suunnitelmassa esitetään vesien jakaminen ja johtuminen kentillä sekä nykyiselle metsäojitukselle tehtävät rakenteet tai toimenpiteet pintavalutuskenttien toimintatehon varmistamiseksi. Pintavalutuksen toimivuus on hankkeen keskeinen elementti. Tekninen suunnitelma ei riitä kertomaan ojien tukkimisen vaikutuksista ja ennallistetun alan toimivuudesta tarkoitetulla tavalla. Arviointiselostuksessa tulee epävarmuustekijät tuoda selkeästi esille. Ennallistamista on tehty vielä suhteellisen vähän. Jonkin verran seurantatutkimusta on tehty ja tulokset niiden mukaan vaihtelevat paljon. Ennallistuminen on joka tapauksessa aikaa vievää.
Arviointiselostuksessa kuntoonpano- ja tuotantovaiheen kuormitusta alapuoliseen vesistöön aiotaan arvioida ennakkotietojen ja muiden vastaavilla vesiensuojelumenetelmillä hoidettavien tuotantoalueiden tarkkailutulosten perusteella. Ottaen huomioon sen, että lupia ei ole myönnetty, jos pintavalutuskenttä on ojitettu, kokemuksia vastaavista vesiensuojelujärjestelyistä ei ole eikä siten tapauksia, joihin verrata. Tältäkin osin vesistövaikutusten arviointi on heikolla pohjalla.
Pölyämisen vaikutus
Jyrsiminen saattaa olla vähiten pölyävä työvaihe, jos turve on kosteaa. Sen sijaan havaintojen mukaan kääntäminen ja karheaminen ovat erittäin pölyäviä työvaiheita. Tuulesta ja turpeen kuivuudesta riippuen pöly saattaa nousta traktorin perässä hyvinkin korkealle ja levitä laajalle. Pölyämisen vaikutuksia arvioitaessa kaikki työvaiheet pitää ottaa huomioon.
Hankkeen yhteiskunnalliset ulottuvuudet
Alueidenkäyttötavoite on keino ehkäistä vesistöhaittoja ja monimuotoisuuden köyhtymistä. Niiden ohella turpeenkaivuun sijainninohjauksella pyritään leikkaamaan turvemaiden käytöstä johtuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Laissa ympäristövaikutusten arvioinnista vaaditaan myös selvittämään vaikutukset ilmastoon. Kaatiaisnevan ympäristövaikutusten arviointiohjelman mukaan vaikutuksia ilmastoon ei aiota arvioida. Laiminlyönti ei ole hyväksyttävä.
Suon turve on suunniteltu toimitettavan Pohjois-Pohjanmaan eteläosien energiaturpeen käyttökohteisiin, kuten Haapavedellä sijaitsevaan Kanteleen Voiman turvelauhdelaitokseen. Laitos hukkaa kaksikolmasosaa energiastaan vesistön lämmittämiseen. Se ei ole yhteiskunnan kokonaisedun mukaista -ei varsinkaan tilanteessa, jossa kasvihuonekaasupäästöjen leikkausvaatimukset voivat vain kiristyä.
Vaikka suon turvekerrokset olisivat ojitusten takia jo osittain lahonneet, niiden kaivuu ja polttaminen parissa vuosikymmenessä taivaalle merkitsee huomattavaa hiilikuormaa ilmaan. Fossiilisesta ilmastovaikutuksesta ja raaka-aineen tuhlauksesta johtuen turvelaudesähkön asema on epävarma, vaikka syöttötariffille jatkoa vielä Suomessa puuhataankin.
Arviointiselostuksessa tulee tarkastella suon kuivatuksen ja sen turpeiden polton ilmastovaikutuksia. Siinä tulee myös arvioida, missä määrin hanke estää ja jarruttaa biomassojen polttoon perustuvan energiantuotannon kehittymistä. Se on osa 0-vaihtoehdon hyötyjen ja haittojen tarkastelua. Se on välttämätöntä siksikin, että ohjelmassa mainitaan hankkeen perusteluna turpeennoston työllistävyys ja kotimaisuudesta johtuva etu vastata polttoaineen tarpeeseen kriisitilanteissa.
Turvetta lämmön ja sähkön tuotannossa korvaavat polttoaineet ovat kotimaisia biomassoja, jotka kerätään samoilta alueilta kuin turvekin. Biomassojen hankinta on hyvin työvoimavaltaista, mikä osaltaan vaikuttaa turpeen parempaan kilpailukykyyn niihin verrattuna. Metsäsektori on kuitenkin isojen muutosten edessä, joiden yhtenä seurauksena todennäköisesti on uusien tuotteiden kehittäminen puusta energiasektorille. Samalla kehittyvät myös materiaalihankinnan laitteisto ja logistiikka. Energiaturpeesta kiinni pitäminen voi olla kansantaloudellisesti hyvinkin tappiollista. Ohjelmassa turpeen hankinnan työllistävyydesta esitetään valtakunnalliset luvut yhden vuoden 2000 selvityksen pohjalta. Selvää on, että rajaamalla työllisyysvaikutukset turpeen hankintaan tuloksella ei ole käytännön merkitystä vaikutusten arvioinnissa ja vaihtoehtojen vertailussa.
Ihmistoiminnan (ojitukset, viljely ja turpeen poltto) turvemailla aiheuttamat kasvihuonekaasujen päästöt kohoavat yhteensä runsaaseen 20 miljoonaan hiilidioksiditonniin vuodessa. Päästöä voidaan pienentää merkittävästi vain rajoittamalla turpeen polttoa sekä ennallistamalla pilattua suoluontoa.
Paineet leikata turpeenkäyttöä ovat kovat. Ensimmäisenä kyseeseen tulee turvelauhdesähkön tuotannon vähentäminen. Pari viimeistä sadekesää ovat näyttäneet myös turpeen haavoittuvan huoltovarmuuden.
Toteuttamatta jättäminen
Vaikka toteuttamatta jättäminen ei ole hankkeesta vastaavan intressi, arviointiselostuksessa pitää vaihtoehtoa arvioida monipuolisemmin kuin vain todeta, mitä hyötyä kunnostusojituksesta saisi metsätaloudelle tai mitä haittaa suon jäämisellä nykytilaansa olisi turve-energian saatavuudelle. Alueellisen energiahuollon varmistaminen ei vaadi loppuun kuorittujen alueiden korvaamista aina vain uusilla turvesoilla. Turpeenkaivuun vaihtoehtona ei Kaatiaisnevalla myöskään välttämättä ole metsänkasvatuksen jatkuminen, ei ainakaan suunnitellulla nostoalalla, koska se ilmeisesti on siihen liian vetinen alue. Kaatiaisnevan maankäyttömuoto saattaa olla myös ennallistaminen valuma-alueen virtaamien tasaamiseksi ja Pyhäjoen vesiensuojelun tehostamiseksi.
Suoyvien vaihtoehtojen sisältöä tulee kehittää. Maankäytöllinen tarkastelu ekosysteemipalvelujen kysynnän ja tarjonnan näkökulmasta tasapainottaisi vaihtoehtoja, järkevöittäisi niiden vertailua ja vahvistaisi vaikutusten arvioinnin merkitystä.
Merja Ylönen
sihteeri