Lausunto Konttisuon tur­ve­tuo­tan­to­hank­keen YVA-ohjelmasta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

19.5.2009

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi

Asia: Lausunto Vapo Oy:n Konttisuon (Pudasjärvi) turvetuotantohanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta

Luontoarvojen selvittäminen

Molemmat liitteenä olevat suppeat luontoselvitykset (linnusto ja kasvisto sekä suotyypit) ovat vuodelta 2003. Ne on myös tehty tarkoitukseensa nähden kovin myöhäisenä ajankohtana. Linnustoselvityksen maastotyö on tehty 27.6. ja kasvillisuuden kartoitus 12.8.

Linnustosta on selvitetty suunniteltujen tuotantoalueiden ja niiden reunaosien pesimälinnusto linjalaskentamenetelmällä. Kuten erillisselvityksessä todetaan, osa kahlaajalajistosta on jo lähtenyt paluumuutolle. Muutoinkin pesintä on kesäkuun lopussa pitkällä. Laulukausi on ohi, mikä vaikeuttaa pesimälinnuston selvittämistä. Suon kevään ja syksyn muutonaikainen ja loppukesän sulkimisaikainen merkitys on jäänyt kokonaan selvittämättä. Ohjelmassa on myös outo lausahdus, ettei ”alueen läheisyydessä 10 kilometrin säteellä ole petolintujen pesintää.” Tosiasiassa petolintulajistosta ei ole tietoa. Niiden pesintöjä 10 kilometrin säteellä ei ole selvitetty. Rekistereissä olevat tiedot eivät ole kattavia. Suon merkitystä myöskään petolintujen ruokailualueena ei ole selvitetty.

Elokuu on kasvillisuuden kartoittamiseksi myös aivan liian myöhäinen ajankohta. Tuolloin esimerkiksi kämmekät ovat ehtineet jo lakastua, jotlloin ne saattavat jäädä huomaamatta ja vaikka huomattaisiinkin, niin lajin määrittäminen ei enää ole mahdollista.

Konttisuo tai karttanimeltään Mustasuo-Ukonsuo kuuluu niihin soihin, joista luonnonsuojelupiiri on esittänyt tila-arvion KHO:lle osoittamassaan valituksessa vaatiessaan suon turpeenottovarauksen poistamista maakuntakaavasta ja joista siksi on jonkin verran maastotietoa olemassa. Näiden maastohavaintojen mukaan Konttisuolla esiintyy muun muassa punakämmekkää. Sitä on tavattu useista paikoista.

Ukonsuon luoteisosa on kivennäismaasaarien pirstaloima. Kaikki alueen valtionmaan metsäsaarekkeet on todettu vanhaksi metsäksi ja suojeltu aarniometsäkoodilla alue-ekologisessa suunnitelmassa. Ohjelmassa viitataan kääpäinventointeihin. Niitä ei kuitenkaan ole tehty tarkasteltavan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä, vaan lajihavainnot ovat peräisin luontoharrastajien pinnallisesta kartoituksesta. Siinäkin on kuitenkin alueelta tavattu muun muassa pursukääpää, ruostekääpää, rusokantokääpää sekä lapinkynsikääpää.

Suoaltaat ovat Ukonsuon luonnontilaisella Mustasuon puoleisella nurkalla pieniä ja kivikkoisia. Turpeennostokenttä on kuitenkin rajattu ulottuvan kapeina kielekkeinä keskelle kivennäismaalaikkujen saaristoa niiden reunoja kierrellen. Metsäsaarekkeiden lajisto vaatii tarkempaa selvitystä, jotta voidaan arvioida hankkeen pienilmastoa muuttavien vaikutusten sekä pölyn ja kuivatuksen vaikutuksia metsäsaarekkeiden lajistoon.

Selvityksessä viitataan valmisteilla olevaan Suomen ympäristökeskuksen luontotyyppien uhanalaisuusselvitykseen. Se on valmis ja julkaistu vuonna 2008.

Luonnon nykytilan kuvaus on hyvin puutteellinen. Linnusto- ja kasvillisuusselvitykset on päivitettävä ja täydennettävä asianmukaisena ajankohtana tehtävällä maastotyöllä, Ukonsuon metsäsaarekkeiden lajisto ja maisema-arvot on selvitettävä ja havaittujen suotyyppien uhanalaisuus on arvioitava käyttäen lähteenä tuoretta Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokitusta (Suomen ympäristö 8/2008).

Törrönlampi ja Törrönoja sekä Hongikonoja on mainittu metsälain erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Siitä ei mainita mitään, ovatko kyseiset pienvedet mahdollisesti vesilain §§:n 15a ja 17a tarkoittamia pienvesiä, joiden muuttaminen on vesilailla kielletty. Ohjelman puute on selostuksessa korjattava. Se tarkoittaa esimerkiksi, että kuivatuksen vaikutukset Törrönlampeen ja Törrönojaan on selvitettävä, koska niiden valuma-alue pienentyisi huomattavasti, jos suo kuivattaisiin.

Ohjelmassa ja erillisselvityksissä on suon tilasta ristiriitaisia tietoja. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun (ohjelmassa oleva ilmakuva) perusteella turpeenottoon rajatut soiden osat ovat pääosin luonnontilaisia kuten esimerkiksi kasvillisuusselvityksessä todetaan. Ohjelmassa sen sijaan annetaan ymmärtää, että turpeenottohanke sijoittuisi merkittävältä osin ojitetulle alueelle. Sivulla 15 kerrotaan tarkoitushakuisen harhaanjohtavasti, että hankealueen kokonaispinta-alasta on yli puolet ojitettu. Ohjelmassa puhutaan sekavasti Ukonsuosta ja pohjoisesta ja eteläisestä osa-alueesta, mutta olennaista on, että ne suon osat, joille turpeenottohanke sijoittuu ovat pääosin luonnontilaisia, kuten luontokartoittajat aivan oikein ovat määrittäneet. Se on tärkeä seikka, joka vaikuttaa arvioon siitä, onko suon kuivattaminen turpeenottoa varten valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja energia- ja ilmastostrategisten linjausten mukaista. Niihinhän ohjelmassa viitataan ja vedotaan.

Ohjelmassa kerrotaan, että Konttisuolla ei ole maakuntakaavassa varausta, mutta suolla on siitä huolimatta turpeenkaivuuvaraus, sillä maakuntavaltuusto on hyväksynyt suon turpeennostoalueeksi. Se on kuitenkin pelkkä poliittinen tahdonilmaisu, joka on täysin vailla maankäytöllistä merkitystä.

Vesistövaikutukset

Ohjelmassa listatuista hankkeen kannalta keskeisistä suunnitelmista ja ohjelmista puuttuvat valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 ja Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Jälkimmäinen on ehdotusvaiheessa, mutta se perustuu voimassa olevaan vesienhoitolakiin ja tulee jo vuoden 2009 aikana hyväksytyksi. Se on siten hankkeessa huomioon otettava vesiensuojelua linjaava ja luvituksessa velvoittavana huomioon otettava asiakirja. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että alueidenkäyttötavoite vaatii hankkeen valuma-aluekohtaista vaikutusten tarkastelua.

Kivarijoen tila on huono. Vesienhoitosuunnitelmassa se on luokiteltu tyydyttäväksi. Siitä syystä joen valuma-aluetta koskevia turpeenottohankkeiden lupahakemuksia on viime vuosina hylätty. Sitä ei tosin ohjelmassa mainita, vaikka se on olennainen tieto. Arvioitaessa esillä olevan hankkeen vaikutuksia Kivarijoen vedenlaatuun tulee ottaa huomioon, että joen veden pH on edelleen ajoittain kaloille ja vesieliöille kriittisellä alueella, hapen kyllästysaste vaihtelee, kemiallinen hapenkulutus on toisinaan hyvin suuri ja kiintoainetta on kohtalaisen runsaasti, mutta sen määrä pysyttelee hämmästyttävän vakaana. Erityisen tärkeää on selvittää, miten turpeenostossa vapautuva epäorgaaninen typpi vaikuttaa vesistössä, jonka veden fosforitaso on jo korkealla.

Turpeenottoalueiden valuma-aluekarttoihin tulee merkitä turpeennostoalueiden prosenttiosuus lasku-uoman valuma-alueesta, Kivarijoen valuma-alueen turvesoiden prosenttiosuus tulee niinikään ilmoittaa.

Selostuksessa on arvioitava, mitä uuden ja laajan, pääosin luonnontilaisen suon kuivatus turpeennostoa varten vaikuttaa veden laatuun ja vesistön tilan kehitykseen. Siinä on myös arvioitava, vaarantaako hanke valtioneuvoston periaatepäätöksen ja vesiensuojelusuunnitelman tavoitteen saavuttamisen vesistön hyvästä tilasta vuoteen 2015 mennessä.

Vaikutusten arvioinnin rajaaminen

Arviointiohjelmassa sanotaan, että vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen tarkastellaan lähimpiin häiriintyviin kohteisiin rajautuen. Marjastuksen, metsästyksen, retkeilyn ja lintu- tai muun luontoharrastuksen näkökulmasta tämä on käsittämättömän suppea näkökulma. Mustasuo-Ukonsuo on mielenkiintoinen ja helposti saavutettava kohde, jolla on runsaasti luonto- ja maisema-arvoja. Lisäksi se on erinomainen hillasuo. Luontoharrastus- ja marjastuskohteen vaikutusalueena on vähintään Pohjois-Pohjanmaan länsiosat Oulun seudun väestökeskittymineen. Suuren turvesuon avaaminen tietää ehdottomasti sen virkistyskäytöllisen arvon lopullista menetystä, sillä tavanomainen suonpohjan jälkikäyttö on metsittäminen.

Epävarmuustekijä

Hankkeen suurin epävarmuustekijä on odotettavissa oleva kasvihuonekaasujen päästörajojen tiukkeneminen. Jo EU:n yksipuolisesti päättämällä 20 prosentin päästöjen leikkaustavoitteella vuoteen 2020 mennessä turvemaiden päästöjä täytyy vähentää ja suuremmat kansainväliset leikkauspäätökset lopettavat turpeenpolton kokonaan, mahdollisesti suopeltoja ja ravinteikkaimpia metsäojitusalueita lukuunottamatta. Tämä hyvin todennäköinen mahdollisuus täytyy tuoda esiin arviointiselostuksessa. Siitä on olemassa tuoreita tutkimustuloksia, joihin valtakunnallinen turvetuotantoa koskeva alueidenkäyttötavoitekin perustuu (Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa. 11/2007. MMM ja Boreal environment research volume 12 no 2 2007).

Ilmastovaikutusten arviointi

Viittauksen hallitusohjelmaan kirjattuun haaveeseen muuttaa turpeen luokitusta uusiutuvien suuntaan voisi jo poistaa, sillä niin EU kuin hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC ovat tämäntapaiset esitykset torjuneet. Turpeen päästökerroin on IPCC:n viimeisen luokituksen mukaan noin 12 prosenttia suurempi kuin kivihiilen. Jatkossakaan ei ole odotettavissa Suomen tämänhetkisen hallitusohjelman mukaista poliittista päätöstä turpeen luokituksesta, koska se ei ole tieteellisesti perusteltavissa eikä jonkun maan taloudellinen etu voi ratkaista asiaa. Se romuttaisi koko ilmastonsuojelutyön.

Vuosien 2002-2005 aikana suoritettu laaja tutkimusohjelma (loppuraportti mainittu MMM-julkaisu 11/2007) on täsmentänyt tietoja ihmistoiminnan turvemailla aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Niiden perusteella Tilastokeskus laskee vuosittaiset päästöt maaraporttia varten ja näitä laskentaperusteita voi käyttää myös yksittäisen turvesuon kuivatuksen ja turvekenttien sekä aumojen päästölaskennassa. Turvemaiden kuivatuksen ja suopeltojen viljelyn aiheuttamat päästöt raportoidaan maankäytön muutoksista aiheutuvina ja turpeen polton päästöt energiasektorin päästöinä. Yhteensä ne muodostavat Suomessa yli 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt vuodessa.

Oleellista Konttisuon kohdalla on, että luonnontilaisten soiden päästöjä ei raportoida, mutta ojituksen jälkeen Konttisuon koko luonnontilaiselle suolle suunniteltu turveala tulee raportointivelvollisuuden piiriin ja kasvattaa jo ennestäänkin erittäin suuria turvemaiden päästöjä.

IPCC:n määrittelemän turpeenpolton päästökertoimen avulla on helppo arvioida myös Konttisuon turvemäärästä (1 422 000 MWh) poltettaessa aiheutuvat päästöt ja suon turpeen sisältämän hiilivaraston menetys. Tässä kohdassa on aivan turhaa spekuloida minkäänlaisilla ”elinkaarilaskelmilla” tai jälkikäytöllä, sillä IPCC:n ohjeistuksen mukaan turpeen polton päästöt raportoidaan silloin, kun ne tapahtuvat. Mahdollinen energiakasvien viljely suonpohjilla tulevaisuudessa vähentää osaltaan turpeenpolton tarvetta ja hieman pienentää turvemailla aiheutettuja päästöjä. Täten suonpohjien energiakasvien viljely kyllä palkitaan silloin, kun sitä todellisuudessa tapahtuu, ei etukäteen niinkuin ”elinkaarilaskelmat” edellyttävät.

Turvesoiden polton päästöjen arviointi nimenomaan YVA-lain mukaisessa menettelyssä on erittäin tärkeää siksi, että ajastaan jälkeenjäänyt ympäristönsuojelulaki ei sitä ympäristöluvan harkintavaiheessa edellytä. Tällä hetkellä jää lupaviranomaisten harkintaan se, miten YVA-selvityksen ilmastovaikutukset lupaharkinnassa painavat, mutta kun otetaan huomioon ihmistoiminnan turvemailla aiheuttamien päästöjen suuruus sekä kansainvälisten päästörajojen tiukentuminen, turpeenkäytön päästöjä on pakko leikata tuntuvasti jo lähitulevaisuudessa.

Hankkeen vaihtoehdot

Luonnon monimuotoisuuden kannalta hankkeen toteutusvaihtoehdoilla ei ole suuria eroja. Läntisen osa-alueen (ohjelmassa useimmiten eteläinen) luoteisosa eli Mustasuon rikkonainen vanhojen metsien saarekkeiden pilkottama alue voitaisiin rajata tuotantokentästä pois. Oletettavasti suon osa on ohutturpeinen, mikä vähentää sen kuorimisen kannattavuutta. Ukonsuon pienvesiluonto jäisi kuitenkin tuhottavaan suon osaan. Turvepöly ja pienilmaston muuttuminen taannuttaisivat joka tapauksessa arvokasta vanhan metsän lajistoa ja melun ja maiseman muutosten ohella suo menettäisi myös arvonsa virkistyskohteena.

Erilaiset vesiensuojeluratkaisutkaan eivät vakuuta, sillä kaikki päästävät vesiä kuormittavaa ainesta läpi enemmän tai vähemmän vuodenajasta riippuen. Uudet vesiensuojelutavoitteet tulee ottaa vaihtoehtojen asettamisessa kuitenkin huomioon. Vesienhoitosuunnitelman vielä vahvistamattomassa toimenpideohjelmassa todetaan Kivarinjoesta, että joella tarvitaan kaikkia toteutettavissa olevia lisätoimenpiteitä maankäytöstä aiheutuvan ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. Keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään kuormitusta metsätaloudessa ja peruskuivatuksissa. Uusien turvetuotantoalueiden vesiensuojelurakenteina on käytettävä pintavalutuskenttää tai muuta vähintään yhtä tehokasta vesiensuojelumenetelmää ja uusilla tuotantoalueilla on oltava myös talvella käytössä laskeutusallasta tehokkaampi vesiensuojelumenetelmä. Se tarkoittaa muun muassa, että molemmille osa-alueille on voitava toteuttaa ympärivuotinen pintavalutuskenttä luonnontilaiselle alueelle.

Ylivoimaisesti tärkeintä on 0-vaihtoehdon perusteellinen arviointi ja muiden vaihtoehtojen vertaaminen siihen KAIKKIEN ympäristövaikutusten osalta. Tällöin etenkin ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä tekijöitä täytyy tarkastella alueellisen ja valtakunnallisen näkökulman lisäksi myös EU:n ilmastopolitiikan ja YK:n ilmastosopimuksen näkövinkkelistä. Ohjelmassa ei ole näistä kansainvälisten sopimusten velvoitteista mitään mainintaa, vaikka ne tulevat määrittämään myös kiristyvät kansalliset päästörajat ja vaikka turvemaiden käytön ilmastovaikutukset korostuvat nimenomaan luonnontilaisten soiden kuivattamisessa ja poltossa.

Energiahankkeiden 0-vaihtoehtoon kuuluu esittää keinot, millä vaihtoehtoisella tavalla suunnitelmassa esitetty energiamäärä tuotetaan, jos hanke jätetään suunnitellussa muodossa toteuttamatta. Suomen uusiutuvan energian korkea lisäysvelvoite edellyttää etsimään korvaavia polttoaineita nimenomaan uusiutuvien joukosta ja tavoitetta tukevat myös uudistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Turpeennostoa ne ohjaavat yksiselitteisesti ihmistoiminnan jo pilaamille soille ja suopelloille, ei missään tapauksessa luonnontilaisille soille, jollainen nyt yvattava Konttisuo pääosin on.

Laajassa Pudasjärven kaupungissa on erittäin suuret metsäenergiavarat, joiden käyttö on vielä lapsenkengissä. YVA-selostuksessa tulee kuvata näitä varantoja ja selvittää, missä määrin niillä voidaan korvata se energiamäärä, mikä nyt yvattavien Konttisuon sekä Vastasuon ja Ruostesuon säästämisellä menetetään. Koska turpeenottoa perustellaan myös sen työllistävyydellä, sen ja metsäenergian työllistävät vaikutukset on tuotava rinnakkain esille. Muutoin vaihtoehtojen työllistävyysvertailu on merkityksetön. Liekö lipsahdus, mutta ohjelmassakin todetaan aivan oikein, että tuotantoalueiden käyttöönotto korvaisi muualta tuotavia kotimaisia polttoaineita eli uusiutuvaa metsäenergiaa.

0-vaihtoehdon selvitettäviin asioihin kuuluu vielä ennallistamisen vaikutusten arviointi. Konttisuon eteläosan yksityismaan ojitettu puoli on maastohavaintojen perusteella puustoinen, mutta metsätaloudellisesti huonosti metsittynyt. Ojat olivat 7.8.2003 maastokäynnin havaintojen mukaan umpeenkasvaneita. Koska metsänkasvatuksellinen hyöty on jäänyt heikoksi, Konttisuon ojitettu osa saattaa kuulua niihin metsäojitettuihin soihin, joita ei enää kannata kunnostusojittaa. Hukkaojitus selittää turpeenkaivuuhanketta, mutta ojitusalueen ennallistaminen on sille vastakkainen varteenotettava vaihtoehto. Ojitusten muuttaman ympäristön ennallistumaan jättäminen tai mielellään ainakin jonkinasteinen aktiivinen ennallistaminen tukisi luonnontilaisten ja maisemiltaan erämaisen kauniiden osien säilymistä, vaikka ne nytkin ovat myös vesitaloudeltaan pysyneet hyvin häiriintymättöminä. Ennallistamisella on saavutettavissa monia pitkäaikaisia ekosysteemipalveluja, olipa ennallistuminen passiivista tai aktiivisten toimien seurausta.

Turve versus metsäenergia yhteenvetona

Vaihtoehtojen vertailua varten tulee yhteenvetona esittää, mitkä vaikutukset turve- tai metsäenergian käytöllä on alueen työllisyyteen, kasvihuonekaasupäästöihin ja hiilivarastoihin, vesistöihin, luonnon monimuotoisuuteen sekä sen virkistyskäyttömahdollisuuksien turvaamiseen.

Vasta näin laadittu selostus toteuttaa aidosti YVA-lain henkeä ja kirjainta.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri