Lausunto Jako-Muuraissuon turpeenottohankkeen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
24.6.2009
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi
Viite: Dnro PPO-2009-R-18-531
Asia: Lausunto Jako-Muuraissuon turpeenottohankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Jako-Muuraissuon alue, 413 hehtaaria, on maakunnan suurimpia luonnontilaiselle suolle suunniteltuja uusia turpeennostoalueita. Sen tähden hankkeen ympäristövaikutukset tulee arvioida erityisen huolella täydentäen arviointiohjelman puutteet ja korjaten siinä esitettyjä virheellisiä väittämiä.
YVA-lain 2 §:n mukaan myös hankkeen vaikutukset ilmastoon tulee selvittää muiden ympäristövaikutusten tapaan, mutta ohjelmassa ei ole tästä sanaakaan. Turpeenpolton ilmastovaikutukset ovat kuitenkin poikkeuksellisen suuria, joten niiden selvittäminen on välttämätöntä arvioitaessa turvesuon käyttöönoton kaikkia ympäristövaikutuksia.
Tarkasteltavassa arviointiohjelmassa toteutuu myös viime aikoina yleistynyt tapa lyödä laimin arviointiohjelmalta asetuksessa edellytetyt menettelyn kannalta olennaiset asiat, joita ovat vaikutusalueen rajaaminen ja tiedot aineiston hankinnassa ja arvioinnissa käytettävistä menetelmistä ja niihin liittyvistä oletuksista. Kyseisessä arviointiohjelmassa vaikutusalueesta todetaan jotain epämääräisen yleistä ja varsinaisesta arvioinnista useimmiten, että se perustuu ”asiantuntijatyöhön”. Se osoittautuu käytännössä yleensä pinnalliseksi katsaukseksi olemassaolevan satunnaisaineiston pohjalta. Jotta tauti ei leviäisi ja äityisi enää tämän pahemmaksi yhteysviranoamisen on käytettävä sille annettu valta ja vastuu ja todettava, että ohjelma ei ole riittävä ennen kuin se täyttää asetuksen 3. luvun vaatimukset.
Huomautuksia ja tarkennuksia
6.1 Maakuntakaava
Räkäsuo sisältyy valtakunnalliseen Natura 2000 -suojeluohjelmaan (Fl1106602).
6.2.1 Energiantuotantoa ohjaava politiikka
Kohdassa todetaan, että turvetuotannon kasvu riippuu Suomessa ja Euroopan unionissa tehtävistä energiantuotantoratkaisuista. Niiden perustavoitteena todetaan olevan biopolttoaineiden käytön lisääminen, mihin liittyy myös turpeen käyttö energialähteenä. Se on virheellinen käsitys. Korkeintaan on kyse siitä, että turveyrittäjä Vapo markkinoi turvetta biopolttoaineiden liitännäiseksi ja yrittää myös jatkuvasti hämätä tietämättömiä puhumalla turpeestakin biopolttoaineena. Yrittäjälle ”ilmassa oleva muutos” on uhka, kun tavoite on päinvastoin lisätä turpeen käyttöä kuten ohjelmassakin todetaan. Tosiasiassa turpeen sekoittaminen osaksi uusiutuvia on ilmastopoliittisesti vahingollista. Turve syö uusiutuvien käytön kehittämisestä ja lisäämisestä saatavan hyödyn ja erityisen räikeästi silloin, kun turve on peräisin luonnontilaiselta suolta. Kun kattiloita uusitaan, turpeen osuutta voidaan vähintään radikaalisti vähentää ja uusissa monipolttolaitoksissa turvetta ei tarvita polttoainejakaumaan ollenkaan.
Turpeen asemaa energialähteenä on käsitelty viime aikoina EU:n lisäksi myös kasvihuonekaasujen laskentaohjeita määrittävässä tiedemiespaneelissa IPCC:ssä ja missään sitä ei ole hyväksytty biopolttoaineeksi. IPCC on päinvastoin hiljakkoin määritellyt turpeenpolton hiilidioksidin päästökertoimen vielä selvästi kivihiilen tasoa korkeammaksi eikä EU:n parlamentti ole hyväksynyt turvetta uusiutuvien liikennepolttoaineiden raaka-aineeksi huolimatta Suomen ankarasta lobbauksesta.
Jako-Muuraissuon turpeennostohanke on myös täysin vastoin arviointiohjelmaan kirjattua Pohjois-Pohjanmaan energiastrategian turpeenottoa koskevaa ohjeistusta, maakuntakaavan suunnittelumääräystä, tarkistettuja valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita sekä turveteollisuuden omia ympäristöohjeita.
Kansainvälisenä taustana näille ohjeille ovat YK:n ilmaston ja biodiversiteetin suojelua varten laadittujen yleissopimusten velvoitteet, jotka Suomikin on yhtenä allekirjoittajana hyväksynyt. Soiden osalta ne korostavat maaperän hiilinielujen ja varastojen sekä toisaalta luonnon monimuotoisuuden suojelua.
6.2.2 Turvetuotantohankkeet lähialueilla
Kohdassa mainitaan, että Kiiminkijoen alueella on tällä hetkellä 15 toiminnassa olevaa merkittävää turvesuota, mutta niiden yhteispinta-alasta ei mainita mitään. Selostuksessa tämä on mainittava. Samoin on tuotava esille tämän hankkeen sekä Kiiminkijoen vesistöön laskevan, yhtä aikaa yvattavana olevan Vapon Kuokkasuon pinta-alojen suhde jo olemassaoleviin turpeennostoalueisiin ja hankkeiden yhteiset vesistövaikutukset.
Vaikutusten arviointi
7.1 Vaikutusalueen rajaaminen
Asetuksen arviointiohjelmalta vaatima ehdotus vaikutusalueen rajauksesta jää tekemättä. Kuvassa 8 esitetään vain lähivaikutusalue, joka ulottuu 500 metrin päähän tuotantoalueen reunasta ja joka käytännössä on se alue, johon kuivuminen vaikuttaa. Se ei kata alkuunkaan arvioinnin edellytyksiä vaikutusalueen rajaamiseksi. Joistain tekijöistä, kuten pölystä, mainitaan arvioitava vaikutusalue nimenomaisessa kohdassa. Sen sijaan turpeenottohankkeissa olennainen vesistövaikutusalueen rajaaminen puuttuu, vaikka kuivatusvesien vaikutukset kohdistuvat tällä kertaa kahteen merkittävään vesistöön, Natura-ohjelmaan kuuluvaan Kiiminkijokeen ja Sanginjokeen, johon puolestaan liittyy vesiensuojelun tehostamisen tarveta ja virkistyskäytön kehittämistä. Ohjelmassa vaikutusalueen rajaaminen on esitettävä niin, että käy selväksi, miltä alueelta hankkeessa vaikutuksia aiotaan selvittää. Sen pohjalta voi sitten esittää täydennyksiä. Luonnonsuojelupiirin mielestä vesistövaikutusten vaikutusaluetta ovat Sanginjoen alapuolisen vesistön osa Oulujokeen asti ja Oulujoen alaosa sekä Kiiminkijoen vesistön osa-alue valuma-alueineen sekä pääuoma.
7.4.1 Vaikutukset maankäyttöön
”Asiantuntijatyön” on sisällettävä analyysi siitä, miten pahassa ristiriidassa hanke on turvetta koskevan valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen ja siitä johdetun maakuntakaavan suunnittelumääräyksen kanssa. Turpeennostoa ne ohjaavat yksiselitteisesti ihmistoiminnan jo pilaamille soille ja suopelloille, ei missään tapauksessa luonnontilaisille soille, jollainen Jako-Muuraissuo on.
7.4.3 Vaikutukset aluetalouteen ja luonnonvarojen käyttöön
Turpeenottohankkeessa kuuluu selvittää, millä vaihtoehtoisella tavalla suunnitelmassa esitetty energiamäärä tuotetaan, jos hanke jätetään suunnitellussa muodossa toteuttamatta. Suomen uusiutuvan energian korkea lisäysvelvoite edellyttää etsimään korvaavia polttoaineita uusiutuvien joukosta ja Alue- ja paikallistaloudellista vaikutusta arvioitaessa on otettava huomioon, että kyse on nimenomaan turpeen korvaamisesta uusiutuvilla. Turve polttoaineena kilpailee metsä- ja peltobiomassojen kanssa ja jarruttaa niiden saatavuuden paranemista.
7.5.2 Vaikutukset pintaveden laatuun
Ohjelmasta puuttuvat kaikki maininnat vesistökohtaisista suunnitelmista ja ohjelmista, myös Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015, joka toteuttaa vesienhoitolain vaatimusta vesien hyvästä tilasta mainittuun vuoteen 2015. Suunnitelma on viittä vaille valmis ja vesienhoitolain velvoitteet ovat jo voimassa.
Kuivatusvedet laskettaisiin vesistöihin reittejä Viitaoja-Viitajoki-Iso Seluskanjärvi-Seluskanoja-Vepsänjoki-Kiminkijoki ja osittain myös Sanginjoki-Sankilampi-Oulujoki. Ohjelmassa on erittäin vähän tietoa vesistöistä. Arviointiselostuksessa on vaikutukset arvioitava kaikkiin vastaanottaviin vesistöihin pääuomien ohella. Lisäksi on kuvattava erityisesti Viitaojan tila ja selvitettävä kuivatuksen ja kuormituksen vaikutukset puroon.
Oulujokeen laskevan Sanginjoen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Sanginjoella liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä happamuus ovat hyvän ekologisen tilan saavuttamisen merkittävimpinä esteinä, mikä tarkoittaa, että kaikissa joen valuma-alueen tilaa heikentävissä ja vesistökuormitusta lisäävissä hankkeissa on arvioitava, vaarantaako se vesistön hyvän tilan saavuttamista. Lisäksi on otettava huomioon Sanginjoen vaikutukset Oulujokeen, joka on raakaveden lähde. Sen takia Oulujoen alaosalle on vesienhoitosuunnitelmassa asetettu erityisiä tavoitteita. Sen nykyinen hyvän ekologisen tilan säilyminen tulee varmistaa.
Kiiminkijoki on pääuomaltaan hyvässä tai jopa erinomaisessa tilassa. Joki kuuluu Natura-vetenä erityisiin alueisiin. Epämääräisen vaikutusalueen rajaamisen ohella hankkeessa sivuutetaan kevyesti Natura-statuksen merkitys. Vesistövaikutuksia käsittelevässä kohdassa siitä ei ole mitään mainintaa. Luvussa 7.5.5 vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen Natura-arvioinnin tarpeeseen otetaan kielteinen kanta. Kiiminkijoki on hyvistä syistä varustettu maakuntakaavassa av-merkinnällä. Arvokas vesistö -merkinnällä osoitetaan lohikannan elvytysohjelmaan sisältyvien jokien pääuomat ja uhanalaisen eliölajiston kannalta erityisen arvokkaita virtavesiä. Ohjelmasta syntyy vaikutelma, ettei Kiiminkijoen vesistön suojeluhistoriaa tunneta. Se puute on syytä korjata arviointiselostuksessa. Ohjelman toteamus hankkeen vähäisistä vaikutuksista on vähintään ennenaikainen. Vähättelevästi, mutta virheellisesti kappaleessa ilmoitetaan, että turvetuotannon osuus Kiiminkijoen vuotuisesta ravinnevirtaamasta olisi noin prosentin verran. Tosiasiassa paikallisesta kuormituksesta turvesoiden osuus on lähes 5 prosenttia. Huomioon on otettava myös luonnontilaisen suon lopullisen poistuman merkitys jo ennestään mittavasti ojitetulla valuma-alueella. Natura-arviointi on välttämätön ja se on tehtävä osana ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, jotta voidaan selvittää, vaarantaako hanke niitä velvoitteita ja tavoitteita, joita vesiluonnon tilalle on asetettu. Se on olennainen osa hankkeen toteuttamiskelpoisuuden arvioimista.
7.5.4 Vaikutukset ilman laatuun
Tekstissä mainitaan, että alle 500 metrin päässä turvekentästä sijaitsee noin 15 kiinteistöä. Kuvaan 8 on merkitty vain 3 asuntoa, jotka sijaitsevat 200-300 metrin päässä lähimmistä turvesaroista. Asuntojen lukumäärää ja etäisyyttä pölyn ja melun lähteeseen on syytä täsmentää.
7.5.5 Vaikutukset luonnon eläin- ja kasvilajistoon, luonnon monimuotoisuuteen sekä suojeluarvojen säilymiseen
Jako-Muuraissuon sekä laskuvesistöjen luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitava Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen (Suomen ympäristö 8/2008) mukaisesti sekä luonnonsuojelu- ja vesilain viimeisimpien versioiden ja EU:n luontodirektiivin suotuisan suojelutason määritelmän mukaisesti.
Vaikutusalueen rajaus on linnustoselvityksessä liian suppea. Linnusto pitää kartoittaa koko siltä alueelta, johon kuivatus vaikuttaa. Laskennan olisi tässä tapauksessa pitänyt kattaa Viitaojan varsi ja muut lähialueet.
Vaihtoehdot
Jako-Muuraissuon YVA-ohjelmassa esitetään 0-vaihtoehdon lisäksi peräti 4 toteutusvaihtoehtoa, jotka kaikki tarkoittavat koko suoalan käyttöönottoa vähän vaihtelevassa aikajaksossa.
Nolla-vaihtoehdon sanotaan toimivan vertailukohtana muille vaihtoehdoille hankkeen ympäristövaikutuksia arvioitaessa.
Erityisesti aiotaan arvioida hankkeen toteuttamatta jättämisen työllisyysvaikutuksia. Turvetyöpaikkojen menetyksen lisäksi tulee arvioida myös, paljonko Jako-Muuraissuon turpeiden säästäminen luo alueelle uusiutuvan energian työpaikkoja. Ainakin Thule-instituutti on tehnyt asiaa koskevia tutkimuksia. Vasta siten korostetun työllisyysvaikutuksen osalta 0-vaihtoehto on vertailukelpoinen toteuttamisvaihtoehtojen kanssa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että EU:n velvoittamana Suomella on suuri uusiutuvan energian lisäystarve jo seuraavan vuosikymmenen loppuun mennessä ja turve ei ole uusiutuvaa. Maakunnan suurissa kasvihuonekaasupäästöissä korostuu jo ennestään turvemaiden suuri määrä ja niiden käytön intensiivisyys.
Myös hankkeen ilmastovaikutusten vertailu on luontevaa tehdä 0-vaihtoehdon ja turpeenpolton vaihtoehtojen välillä. Vuosien 2002-2005 aikana suoritettu laaja tutkimusohjelma (loppuraportti MMM-julkaisu 11/2007) on täsmentänyt tietoja ihmistoiminnan turvemailla aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Niiden perusteella Tilastokeskus laskee vuotuiset päästöt Suomen maaraporttia varten ja näitä laskentaperusteita voi käyttää myös yksittäisen turvesuon kuivatuksen ja turvekenttien sekä aumojen päästölaskennassa kuin myös suon hiilivaraston laskennassa. Nolla-vaihtoehdon ja suon hyödyntämisvaihtoehdon ilmastovaikutusten vertailu edellyttää myös Jako-Muuraissuon turpeiden polton päästölaskelmaa.
Suomen maaraporttia varten turvemaiden kuivatuksen ja suopeltojen viljelyn aiheuttamat päästöt raportoidaan maankäytön muutoksista aiheutuvina ja turpeen polton päästöt energiasektorin päästöinä. Yhteensä turvemaiden hyödyntämisestä aiheutuu Suomessa yli 20 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt vuodessa.
Oleellista Jako-Muuraissuon kohdalla on, että luonnontilaisten soiden päästöjä ei raportoida, mutta ojituksen jälkeen Jako-Muuraissuon koko luonnontilaiselle suolle suunniteltu turveala tulee raportointivelvollisuuden piiriin ja kasvattaa jo ennestäänkin erittäin suuria turvemaiden päästöjä.
Jako-Muuraissuon turvemäärästä poltettaessa aiheutuvat päästöt ja suon turpeen sisältämän hiilivaraston menetys voidaan arvioida IPCC:n määrittelemän turpeenpolton päästökertoimen avulla. Tässä kohdassa on aivan turhaa spekuloida minkäänlaisilla ”elinkaarilaskelmilla” tai jälkikäytöllä, sillä IPCC:n ohjeistuksen mukaan turpeen polton päästöt raportoidaan silloin, kun ne tapahtuvat. Mahdollinen energiakasvien viljely suonpohjilla tulevaisuudessa vähentää osaltaan turpeenpolton tarvetta ja voi pienentää turvemailla aiheutettuja päästöjä. Täten suonpohjien energiakasvien viljely kyllä palkitaan silloin, kun sitä todellisuudessa tapahtuu, ei etukäteen niinkuin ”elinkaarilaskelmat” edellyttävät.
Turvesoiden polton päästöjen arviointi nimenomaan YVA-lain mukaisessa menettelyssä on erittäin tärkeää siksi, että ajastaan jälkeenjäänyt ympäristönsuojelulaki ei sitä ympäristöluvan harkintavaiheessa edellytä. Tällä hetkellä jää lupaviranomaisten harkintaan se, miten YVA-selvityksen ilmastovaikutukset lupaharkinnassa painavat, mutta kun otetaan huomioon ihmistoiminnan turvemailla aiheuttamien päästöjen suuruus sekä kansainvälisten päästörajojen tiukentuminen, turvemaiden käytön päästöjä on pakko leikata tuntuvasti jo lähitulevaisuudessa.
Epävarmuus
Selostuksessa on esitettävä arvio hankkeen keskeisistä epävarmuustekijöistä.
Hankkeen suurin epävarmuustekijä on odotettavissa oleva kasvihuonekaasujen päästörajojen tiukkeneminen. Jo EU:n yksipuolisesti päättämällä 20 prosentin päästöjen leikkaustavoitteella vuoteen 2020 mennessä turvemaiden päästöjä täytyy vähentää ja suuremmat kansainväliset leikkauspäätökset lopettavat turpeenpolton kokonaan, mahdollisesti suopeltoja ja ravinteikkaimpia metsäojitusalueita lukuunottamatta. Tämä hyvin todennäköinen mahdollisuus täytyy tuoda esiin arviointiselostuksessa, sillä näihin arvioihin perustuu myös viimeinen turvesoita koskeva valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistus.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri