Lausunto Onkineva II:n turvetuotantohankkeen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
24.8.2009
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi
Viite: Dnro PPO-2009-R-19-531
Asia: Lausunto Onkineva II:n turvetuotantoaluetta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Johdanto
Hankkeesta vastaava ilmoittaa tavoittelevansa paitsi käytöstä poistuvien alueiden turvekenttien korvaamista uusilla nostoalueilla myös turpeen käytön lisäämistä. Se on moniongelmainen tavoite. Ensinnäkin Onkineva II:n turpeenottohanke sijoittuu alueelle, jolla on ennestään paljon turpeenkaivuualueita ja jonne sijoittuu lukuisia uusia turpeennostohankkeita, joista osa on ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja osa lupaharkinnassa. Kansantaloudellisesti turpeen polttaminen ei ole edullista. Se vaikeuttaa kansallisten päästötavoitteiden täyttämistä, siirtää päästöleikkausten taakkaa muille toimijoille ja hidastaa energiasektorin uudistumista. Maakuntakaavan maankäyttöratkaisun lähtökohtana on turpeennostopinta-alan säilyttämistä nykyisessä laajuudessaan ja vain poistuvien kenttien korvaamista uusilla nostoalueilla. Sekin tarkoittaa nostopinta-alan kaksinkertaistumista joka 20. vuosi. Onkinevan sijainti turpeenoton keskittymäalueella on myös merkittävä haitta vesiensuojelulle ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiselle. Hanke vaatiikin yksittäisen suon tarkastelun sijaan laajempaa alueellista näkökulmaa.
Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin
Ohjelmassa todetaan, että hankealueen lähellä sijaitsee useita turvetuotantoalueita. Sen sijaan siinä ei mainita muita vaikutustenarviointi- tai luvanhakuvaiheessa olevia hankkeita. Vireillä olevista turpeenkaivuuhankkeista mainittakoon lähialueella sijaitsevat Savinevan ja Rimpinevan turpeenottohankkeet, joista Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on vastikään antanut kielteisen päätöksen vesistövaikutusten perusteella. Päätöksestä on Vapo valittanut Vaasan hallinto-oikeuteen. Onkinevan sekä Savinevan ja Rimpinevan kuivatusvesien reitti on lähes yhtenevä Siikajoen vesistöalueen suuntaan (Ristisenoja-Lamujoki-Siikajoki). Pyhäjoen valuma-alueella puolestaan Kärsämäenjoen valuma-alueella on meneillään muun muassa Kuohunevan ympäristövaikutusten arviointi. Pyhäjoen ja Siikajoen vesistöalueen nykyisen ja suunnitteilla olevan turpeenottoalan yhteisvaikutuksien arviointi on siksikin merkityksellistä, että käytöstä poisjäävien kenttien kuormittava vaikutus ei poistu. Kuorittua turvemaata ei yleensä ennallisteta vettä pidättäväksi ja turvetta kerrostavaksi suoksi, vaan muutos valuma-alueella jää pysyväksi ja uudet käyttömuodot vesistöä kuormittaviksi.
Vaihtoehtoja lisää
Turpeenottohankkeista on meneillään lukuisia vaikutusten arviointimenettelyjä. Isossa osassa hankkeista on sama vastaava yhtiö eli Vapo. Arviointiohjelmat ovat toistensa kopioita. Niissä esitettävät vaihtoehdot ja selvitykset toistavat samaa kaavaa ja sisältävät samat puutteet. Tavanomaista on vakioida tuotantoalue ja rakentaa vaihtoehdot vain vesienkäsittelymenetelmiä varioiden. Ympäristövaikutusten kannalta oleellista on kuitenkin myös se, millainen suo aiotaan turpeenkaivuuta varten kuivattaa. Vaihtoehtoja tuotantoalaan on vaadittu myös yhteysviranomaisen lausunnoissa. Saman toimijan uusissa vastaavissa hankkeissa olisi toivottavaa, että ohjelman asetelmia korjattaisiin aiemmasta palautteesta oppineena.
Onkineva II:n turpeenottohankkeen vaikutustenarvioinnissa tulee tarkastella myös vaihtoehtoa, jonka suunnitellusta kaivuupinta-alasta on karsittu 4-tien länsipuolinen lohko pois. Erillinen läntinen lohko Onkilampineen on laajasti luonnontilainen ja virkistyskäytössä oleva suo. Se on ohjelmankin mukaan tavanomaista merkittävämpi linnustoltaan. Suon pohjoisosassa on myös metsäluontoarvoja, jotka voivat soveltua Metso-ohjelmassa suojeltaviksi. Niitä löytyy myös muualta suon reunoilta pienvesiluonnon ohella. Lisäksi on otettava huomioon uusin julkaistu tieto suotyyppien uhanalaisuudesta (Suomen ympäristö 8 / 2008). Julkaisua Suomen luontotyyppien uhanalaisuudesta ei ole mainittu kappaleessa 10 Kirjallisuus! Suomen maaraportti luonnon monimuotoisuudesta on niinikään juuri valmistunut ja julkaistu. Raportissa esitetään valitettava johtopäätös Suomen luonnon köyhtymisen jatkumisesta ja kiinnitetään erityistä huomiota suoluonnon heikkenevään tilaan. Tuloksiin voi hankkeesta vastaavakin tutustua osoitteessa www.biodiversity.fi tai www.luonnontila.fi. Suomi ei saavuta tavoitettaan pysäyttää luonnon köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa yhtenä turpeenoton haittojen lieventämiskeinona on sijainninohjaus. Se on myös maakuntakaavan keino vähentää turpeenkaivuun haittoja. Sijainninohjauksella noudatetaan valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta, jonka mukaan turpeenotto ohjataan jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja käytöstä poistetuille suopelloille. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.
Jokaisessa vesitaloutensa säilyttäneen suon turpeenkaivuuhankkeessa on arvioitava vaihtoehtoja, joissa on otettu huomioon myös maankäytön ohjauksen keinoin asetettuja tavoitteita eikä vain lupaharkinnassa huomion otettavia vaikutuksia nostoalueen ulkopuoliseen ympäristöön.
Lisäksi tulee täydentää vesienkäsittelymenetelmien vaihtoehtoja. Vaihtoehdossa 3 sulanmaan aikainen kemikalointi ei edusta parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Se edellyttää tehokkaampaa talviaikaista vesienpuhdistusta. Hankkeessa on selvitettävä vaihtoehtoa, jossa kemikalointi on ympärivuotista pinta-valutusta sulanmaan aikana tehostava vesienkäsittelymenetelmä.
Vaikutusselvitykset
Luontoselvitykset
Onkineva ympäristöineen on arvokas luontokokonaisuus, josta merkkinä on myös mittava virkistyskäyttö.
Kartoista laadittu kasvillisuuskuviointi on tarkistettu maastokäynnillä 18.-19.8.2005. Ajankohta on liian myöhäinen monien edustavien ja uhanalaisten lajien tunnistamiseksi. Esimerkiksi kämmeköiden tunnistaminen lajilleen on kukintavaiheen jälkeen vaikeaa. Ohjelmassa esitetty uhanalaisia ja rauhoitettuja lajeja koskeva tulos ei siten perustu asialliseen selvitystyöhön. Hankkeesta vastaava ei voi tukeutua ympäristöhallinnon tietokantaan. Sen paikkatieto uhanalaisista ja rauhoitetuista lajeista on hyvin puutteellinen. Suokasvillisuuden kattavaan kartoittamiseen pitää myös etsiä keinot eikä vedota liialliseen märkyyteen.
Liian myöhäinen maastotyö on vaikutusten arviointien toistuva virhe. Luontoselvitysten teko oikein menetelmin on avainasia. Siihen ohjeistetaan myös vuoden 2009 alussa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen johdolla laaditussa ’Turvetuotantoalueen lupahakemuksen luontoselvitykset’ -julkaisussa. Sitäkään ei ole mainittu lähdeluettelossa. Kyseinen ohjeisto on koottu ympäristökeskuksen asiantuntijoiden ja turvealan edustajien kesken, joten sen olettaisi tulevan alan käyttöön. Ohjelmassa mainitussa Turveteollisuusliiton opaskirjassa ’Turvetuotannon ympäristövaikutusten arviointi’ esitetään myös, että kasvillisuusinventoinneissa on tavoitteena selvittää tutkittavalla alueella vallitsevat kasvillisuustyypit ja kasvilajisto sekä mahdolliset uhanalaiset ja harvinaiset kasvilajit sekä ainakin uhanalaisten lajien esiintymisrunsaus. Opas ohjeistaa valitsemaan riittävän tarkan menetelmän. Uusi ohjeisto on laadittu havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Tiedot luonnon tilasta painottavat myös vakiintuneista luontoarvojen asiallista selvittämistä laiminlyövistä menettelyistä luopumista.
Onkinevan kasvillisuusselvityksen liitteessä 2 esitetään rajaukset, miltä alueilta suotyypit ja kasvilajistoa on inventoitu. Rajaukset noudattavat tarkasti tuotantosuunnitelman rajauksia lukuunottamatta lampea ja sen reunaosia, jotka on osin inventoitu, mutta rajattu tuotantoalasta ulos. Kuten ilmakuvasta saattaa havaitakin metsän ja suon vaihettumisvyöhyke on luonnontilaista muun muassa lammen itäpuolella oligotrofisen Spagnum-rimpinevan eteläpuolella. Metsäsaareke on osittain hakattu, mutta 15.7.2009 tehdyn maastokäynnin perusteella reunametsä on luonnontilaisenkaltainen luontaisesti kehittynyt kuusisekametsä, jossa kasvoi runsaasti kookasta koivua ja haapaa. Vanha ylispuusto puuttui ja lahopuuta oli vielä niukasti, mutta tuulenkaatoja oli jo alkanut kertyä. Suon reunassa oli puolestaan runsaasti keloa. Pohjoisosan metsäsaarekkeiden ohella kyseinen nurkkaus Metso-kohteeksi sopivana luontoarvoiltaan selvästi täydentää luontokokonaisuutta. Metsän kenttäkerroksessa kasvoi koko maassa rauhoitettua valkolehdokkia poikkeuksellisen runsaana kasvustona. Inventointialan tiukka rajaus on jättänyt olennaista informaatiota pois.
Läntisen lohkon pohjoisnurkalle on sijoitettu yksi pintavalutuskenttä. Sen paikka on esitetty ohjelman liitteessä 1 Onkinevan tuotantoalueista. Kasvillisuusinventointi kattaa myös pintavalutuskentän. Sille sijoittuu muun muassa metsäsaarekkeet, jotka on noteerattu metsälain erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Kasvillisuusinventoinnin ilmakuvasta ei pysty havaitsemaan lohkon länsireunassa kulkevaa puroa. Se erottuu sen sijaan ohjelman tuotantoaluekartassa. Maastosta se olisi pitänyt havaita ja inventoida sen reunakasvillisuus. Puro tai noro on ainakin suon reunassa luonnontilainen. Sen suon puoleisessa reunassa kasvaa paatsama tiheänä kasvustona. Sekin täydentää luontokohteen arvoa. Sen ohella pienvesi on vesilailla suojeltu, joka täytyy ottaa hankkeessa huomioon. Pienvesien tila ja luontoarvot tulisi aina vaikutusten arvioinnissa tarkkaan selvittää eikä vasta jälkikäteen lukuisien huomautusten pakottamana.
Linnusto on kevätmuuton ja pesimälinnuston osalta selvitetty asiallisena ajankohtana. Sen sijaan kesäaikainen liikehdintä suolla ja syysmuuton seuranta puuttuvat. Linnustoselvityksessä ei ole mainintaa petolintulajeista. Maastokäynnillä 15.7.2009 Onkinevan pääaltaalla 4-tien länsipuolella sekä suon pohjoisosassa että tienpuoleisessa reunassa lammen itäpuolella havaittiin lekutteleva nuori/naaras tuulihaukka. Samassa reunassa havaittiin myös paikallinen piekana. Sekä piekana että tuulihaukka havaittiin myös läheisellä Lamminnevalla 23.7.2009. Mainitulle suolle on myös suunnitteilla turpeenottoa. Petolintujen esiintyminen viittaa siihen, että soilla on merkitystä niiden saalistusalueena, vaikka pesä ei sijaitsekaan itse suolla.
Vesitaloutensa säilyttäneet suot ovat ylipäänsä tärkeitä ruokailualueita lukuisille eläinlajeille alueilla, joilla alkuperäisluonto on paljolti soiden varassa, jotka nekin ovat edelleen vinhaa vauhtia vähenemässä. Luontovaikutusten arviointia ei pidä rajata tiukasti koskemaan vain kuivattavaksi suunniteltua suon osaa.
Suoluonnon voimakas uhanalaistuminen, maakuntakaavan suunnitelumääräys sekä turpeenoton intensiivisyys seudulla edellyttävät suon alueellisen luonnonsuojelubiologisen merkityksen analysointia.
Vesistövaikutukset
Tilastoitu yleishavainto on, että alueen vesistöt ovat huonossa kunnossa. Ohjelman vesistövaikutuksien arvioinnissa ei ole mitään syytä vaikutusten vähättelyyn eikä epäjohdonmukaisuuteen. Onkineva on suureksi osaksi luonnontilainen, kuten ohjelmassa luonnon monimuotoisuutta kuvaavissa kappaleissa todetaankin. Se tieto tulee välittyä myös vesistövaikutusten arviointiin.
Onkineva II:n kuivatusvedet johdettaisiin läntiseltä lohkolta Kotaojaa pitkin Ristisenojaan ja edelleen Lamujokeen ja lopulta Siikajokeen. Toinen kuivatusvesien kulkusuunta olisi Juurusojaa pitkin Kärsämäenjokeen ja edelleen Pyhäjokeen.
Pyhäjoen kuuluminen Itämeren lohen kotiuttamisohjelmaan mainitaan. Sen sijaan ohjelmasta ei löydy tietoa Siikajoen kalataloudellisesta kunnostuksesta. Kunnostustyöt (lohi)kalojen ja rapujen elinympäröjen parantamiseksi on aloitettu kuluvana kesänä Siikajoen alaosalla ja joen keski- ja yläosan kunnostukset tehdään vuosina 2010 ja 2011. Siikajoki on luokiteltu tyydyttäväksi. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan Siikajoki on yksi keskeisistä vesistöistä, jonka tilan parantaminen tavoiteltuun hyvään tilaan vaatii vesiensuojelutoimien tehostamista. Se tulee ottaa huomioon uuden turpeenottoalan sijoittumisen vaikutusten arvioinnissa, varsinkin kun kyse on vesitaloutensa pääosin hyvänä säilyttäneestä suosta, jollainen Onkineva on.
Ristisenojaa kuivatusvesien purkuvesistönä aiotaan käyttää muun muassa lupakäsittelyssä paraikaa olevien Savinevan ja Rimpinevan turpeenkaivuuhankkeissa. Oja on jo ennestään äärimmäisen kuormittunut ja rehevä vesistö, jossa etenkin fosforin pitoisuudet ovat korkeita ja huomattava osa fosforista on vesiliukoista ja siten välittömästi perustuotannon käytettävissä. Tällä hetkellä Ristisenojan perustuotanto on voimakkaasti typpirajoitteista. Uusilta nostoalueilta vapautuva epäorgaaninen typpi lisäisi siten Ristisenojan rehevöitymistä. Siitä voi olla suurta haittaa etenkin Lamujoen kalakannoille, joita on tähän mennessä sekä hoidettu että kalastettu tehokkaasti. Haitat ovat suurimpia lohikaloille ja ravulle, joita on Savinevaa koskevan lupahakemuksen tietojen mukaan istutettu jokeen ainakin vuodesta 1990 lähtien. Siitäkään ei ole Onkinevan ohjelmassa mainintaa. Vesienhoitolain toimeenpanon valmistelun tausta-aineistossa Lamujoen nykyinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Tavoitteena olevaan hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä on mahdotonta päästä, mikäli vesistön huuhtoumakuormitusta ei saada pienennettyä. Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä nro 15/09/2 (Dnro Psy-2008-y-34) Savinevan turpeenottohankkeesta todetaan, että Ristisenojan valuma-alueella ei ole edellytyksiä turvetuotannon kuormituksen merkittävään lisäämiseen aiheuttamatta Lamujoen kala- ja raputaloudellisen sekä virkistyksellisen käyttömahdollisuuden vaarantumista. Tässä tilanteessa on perusteltua sijoittaa turvetuotanto alueille, jotka on jo ojitettu ja joilta etenkin kuntoonpanovaiheessa aiheutuva vesistökuormitus on oleellisesti pienempi kuin ojittamattomien alueiden kuntoonpanoajan kuormitus.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma keskittyy ensimmäisellä kaudella isoihin vesistöihin. Seuraavilla kierroksilla on todennäköisesti pienemmätkin vesistöt tarkasteltavina. Joka tapauksessa latvavesien tila vaikuttaa pääuomiin ja siten nekin otetaan vesiensuojelussa huomioon. Toimenpideohjelmaluonnoksen mukaan Kärsämäenjoki on välttävässä tilassa. Ennusteen mukaan ekologinen tila on välttävä edelleen vuonna 2015 ja vesistössä tarvitaankin lisäaikaa vuoteen 2027 hyvän tilan saavuttamiseksi. Pyhäjoen pääuoman ala- ja keskiosa ovat nyt tyydyttävässä tilassa ja hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä on epävärmaa. Joen yläosa on huonossa tilassa ja ennusteen mukaan vuonna 2015 edelleen vain tyydyttävässä tilassa.
Vaikutuksia vesistöihin arvioitaessa on yksittäisen suon sijaan tarkasteltava kaikkien uusien hankkeiden yhteisvaikutusta ja vaikutuksia valuma-alueella, jolla kaikkien hankkeiden toteutuessa ei enää olisi käytännössä lainkaan hydrologiansa säilyttäneitä soita jäljellä. Lisäksi on arvioitava, miten turpeenkaivuun keskittymän voimistuminen Siikajoen ja Pyhäjoen valuma-alueilla vaikuttaisi vesienhoitolain tavoitteen saavuttamiseen vesistön pysyvästä hyvästä tilasta. Vesienhoitosuunnitelmaa ei ole ohjelman lähdeluettelossa mainittu, mutat sitä ei voi enää sivuuttaa, koska se otetaan huomioon lupaharkinnassa. Myös maakuntakaavan turvesoiden käyttöä koskeva suunnittelumääräys edellyttää, että tuotantoa harjoitetaan niin, että valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti.
Arviointiselostuksessa on lisäksi arvoitava, edellyttääkö hankkeen luvansaanti vesilain mukaista poikkeuslupaa hankkeen vaikutusalueen pienvesien muuttamiseksi. Kuiavtuksen hydrologisia vaikutuksia Onkilampeen ei voi jättää selvittämättä vesiensuojelusyistäkään. Ohjelmasta ne on ”unohdettu” pois.
Vaikutukset ilmastoon
Ohjelmasta on tarkoitushakuisesti jätetty pois tarve arvioida hankkeen vaikutuksia ilmaan ja ilmastoon, vaikka laki ympäristövaikutusten arvioinnista niin vaatii. Turve on ilmastovaikutuksiltaan rinnastettavissa fossiilisiin polttoaineisiin. Siitä aiheutuu myös energiapoliittinen epävarmuustekijä. Joka tapauksessa myös ilmastonsuojelun näkökulmasta on arvioitava luonnontilaisen suon soveltuvuus turpeennostoalueeksi.
Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa ei ole KHOn päätöksellä lainkaan turvevarauksia. Maakuntakaavan turpeenottoa ohjaa suunnittelumääräys, joka pohjaa valtakunnalliseen turpeenottoa koskevaan alueidenkäyttötavoitteeseen. Se ohjeistaa sijoittamaan turpeenottoa muualle kuin ojittamattomille soille ilmastonsuojelun yhtälailla kuin monimuotoisuuden ja vesiensuojelun keinona.
Kasvihuonekaasupäästöjen maaraportointi edellyttää myös niiden laskentaa, vaikka lainsäädäntö ei vielä vaadikaan päästöjen merkityksen arviointia lupaharkinnassa. Huomioon on otettava myös YK:n ilmastosopimus, jonka allekirjoittaessaan Suomi on sitoutunut vähentämään ihmistoiminnan ekosysteemeissä (muun muassa turvemaat) aiheuttamia hiilivuotoja sekä suojelemaan ja lisäämään niiden hiilinieluja ja -varastoja. Suot ovat Suomen luonnon suurin hiilivarasto.
Turpeen hyödyntämisen kasvihuonekaasuvaikutuksista ja maankäyttöskenaarioista on runsaasti tieteellistä tutkimusta, jonka avulla yksittäisen suon päästöjen arviointi on suoritettavissa (Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa. MMM 11 2007, Kirkinen & al 2007: Turvemaan energiakäytön ilmastovaikutus – maankäyttöskenaario. VTT tiedotteita 2365 sekä tarkemmin Boreal Environment Research 12/2007) ja kansainväliset sopimukset hiilinielujen suojelusta.
Vaikutukset talouteen ja elinkeinoihin
Toinen peräkkäinen sadekesä on paljastanut turpeen hankinnan haavoittuvuuden. Varastointituestakaan ei ole apua saatavuuden turvaamisessa, kun sääolot tekevät noston mahdottomaksi. Turpeen saatavuusongelmat ja heikko laatu ovat voimistaneet metsäbiomassojen kysyntää. Hintavertailu halvan turpeen sijaan kalliiseen polttoöljyyn on myös vauhdittanut metsähakemarkkinoita. Työllistävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon turpeen korvautuminen muilla paikallisilla polttoaineilla. Tekniikka ei useimmissa laitoksissa ole esteenä turpeen käyttömäärien alentamiseksi.
Lopuksi
Yksinomaan Pohjois-Pohjanmaalla on meneillään tai tulossa lukuisia vaikutusten arviointi- ja luvanhakuprosesseja ja koko maassa niitä on kymmenittäin samaan aikaan, kun koko turpeen polttaminen energiantuotannossa on kysymyksenalainen. Ei ole järkevää sivuuttaa yhä uudelleen yhteiskunnan tahtoa ohjata turpeenoton sijoittumista aiempaa haitattomammin. Vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon alueidenkäyttötavoite, alan ohjeistukset, uudet hankkeisiin vaikuttavat suunnitelmat ja ohjelmat, uusin tieto luonnon monimuotoisuuden tilasta sekä viimeaikaiset lupaviranomaisen päätökset sekä vaikutukset ilmastoon.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri