Lausunto Ranuan Pyöriäsuon turvetuotantohankkeen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Lapin luonnonsuojelupiiri ry
lappi(at)sll.fi
25.8.2009
Lapin ympäristökeskus
kirjaamo.lap(at)ymparisto.fi
Viite: Lausuntopyyntö 17.6.2009 LAP-2009-R-21-531
Asia: Lausunto Ranuan Pyöriäsuon turvetuotantoalueen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Hankkeen ympäristövaikutukset tulee arvioida erityisen huolellisesti kaikkien YVA-lain tarkoittamien ympäristövaikutusten ja erityisesti vesistövaikutusten osalta.
Vapo suunnittelee kuivattavansa Kuivajoen vesistöalueella Ranualla uusia soita turpeenkaivuuta varten. Pyöriäsuon turpeennostokenttä kattaisi 230 hehtaaria. Samalla vesistöalueella tarkastellaan paraikaa myös Makkara-aavan turvesuohanketta, joka olisi lähes 500 hehtaarin laajuinen.
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät, että turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden aiheuttamat vaatimukset.
Valuma-aluetarkastelu edellyttää, että arvioidaan turpeenoton yhteisvaikutuksia Kivijoen ja Kuivajoen vesistöjen alueella vesienhoitolain tilatavoitteen ja vesistöjen nykyisen tilan perusteella sekä kyseisten soiden yhteisvaikutuksia vesistökuorman lisäykseen.
Arviointiselostuksessa on arvioitava soveltuvin osin, miten hanke vaikuttaa YK:n ilmastosopimuksen, EU:n Suomelle osoittamien päästövähennystavoitteiden, alueidenkäyttötavoitteiden, vesienhoitolain sekä valtioneuvoston periaatepäätöksen ”Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015”, asettamien velvoitteiden noudattamiseen. Pyöriäsuota koskeva arviointiohjelma on niiltä osin puutteellinen ja vanhentunut.
Vaikutusalueen rajaus
Vesistövaikutuksia on vaikea jakaa välittömiin ja välillisiin. Tärkeintä on ymmärtää ja tuoda esille, että vesistön jossain kohtaa tapahtuva kuormitus aiheuttaa jonkinasteisia vaikutuksia koko alapuoliseen vesistöön, kun taas pölyvaikutukset rajautunevat tässä tapauksessa lähinnä paikalliseen asutukseen. Tarkasteltavien vaikutusten rajaukset ovat ylipäänsä hyvin erilaajuisia ja on YVA-lain hengen mukaista tarkastella kutakin niistä riittävän laajasti.
Arvioitavat vaikutukset
Vaikutukset ilmastoon
Arviointiohjelmassa todetaan, että hankkeen merkittävimmät ympäristövaikutukset muodostuvat suon luonnontilan muutoksesta, turvetuotantoalueen kuivatuksesta aiheutuvista vesistövaikutuksista sekä tuotantotoiminnasta ja turpeen kuljettamisesta aiheutuvista pöly- ja meluvaikutuksista. Malliksi esitetään Rintilän ym. (1997) laatimaa taulukkoa, joka on jo yli vuosikymmenen ajastaan jäljessä. Luetellut ympäristövaikutukset ovat sinänsä merkittäviä turpeenkaivuun seurauksia, mutta eivät kata kaikkia YVA-lain edellyttämiä selvitystarpeita. Siitä puuttuu kokonaan maininta toiminnan kasvihuonekaasupäästöjen arvioimisesta, vaikka YVA-laki sitä selkeästi edellyttää. Puute johtunee siitä, että turvemaiden käytön aiheuttamista päästöistä ei Rintilän ym. aikoina vielä ollut riittävää tietopohjaa.
Tieto turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutuksista Suomessa (MMM 11/2007) on laajan tutkimusohjelman ansiosta lisääntynyt. Ohjelman tulosten perusteella lasketaan muun muassa Suomen maaraporttien turvemaiden päästöjen osuus, joka on osoittautunut yllättävän suureksi. Näillä IPCC:n hyväksymillä laskentaperusteilla voidaan laskea myös yksittäisen suon kuivatuksen, turvekenttien ja -aumojen päästöt, jotka luetaan maaraporttiin, sekä suon hiilivaraston määrä.
Päästövähennystavoitteiden kiristyessä voidaan perustellusti vaatia, että turve-yvien tulee nykyään sisältää nämä laskelmat, jotta riittävä käsitys turvesuon käytön ilmastovaikutuksista voidaan lupakäsittelyssä muodostaa. On huomattava, että tässä ei puhuta turpeen polton päästöistä, jotka maaraportissa ilmoitetaan energiantuotannon päästöinä. Suon hiilivarastoista puhuttaessa on kysymys ilmastosopimuksen tarkoittamasta maaperän hiilivarastosta, joita Suomi on sopimuksen osapuolena sitoutunut suojelemaan, hoitamaan ja lisäämään (Turpeen asema Suomen kasvihuonekaasutaseissa. KTM 20/2000).
Keskimääräinen turvesuohehtaari sisältää yli 4000 tonnia hiilidioksidia (GTK 1993, Suomen turvevarat), joten ilmastovaikutuksena on aivan ratkaisevaa, säilyykö tämä varasto suon uumenissa vai vapautetaanko se ilmakehään. Päästöraportin kannalta on vielä oleellista se, että luonnontilaiset suot ovat raportoinnin ulkopuolella, mutta ojituksen jälkeen alue siirtyy raportoinnin piiriin. Alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen selkeä painotus luonnontilaisten soiden säästämiseksi nojaa pitkälle tähän IPCC:n raportointiohjeeseen. Metsäojitusten, suopeltojen viljelyn ja turpeenpolton takia turvemaiden hiilidioksidipäästöt ovat muutamassa vuosikymmenessä nousseet jo yli 20 miljoonan tonnin tasolle vuodessa. Niiden kuriinsaaminen on Suomen suurimpia ilmastopoliittisia ongelmia.
Arviointiohjelmassa kerrotaan tutkimustuloksiin viitaten, että suuntaamalla turpeenotto ojitetuille soille ja suopelloille ja käyttämällä uutta teknologiaa, voidaan turpeen energiakäytön kasvihuonevaikutus pitää selvästi kivihiiltä vähäisempänä. Lisäksi annetaan ymmärtää, että turpeen uusi luokitus ja suonpohjien jälkikäyttö jotenkin lieventäisivät turpeenpolton päästöjä.
Mainitun tutkimusohjelman tulokset todella viittaavat siihen, että metsäojitettujen turvemaiden polton kasvihuonevaikutus alenisi suunnilleen kivihiilen tasolle ja suopeltojen vieläkin enemmän, edellyttäen, että IPCC tällaisen laskutavan hyväksyy. Tämä taas on äärimmäisen epätodennäköistä, sillä se poikkeaa etenkin jälkikäytön osalta täysin IPCC:n nykyisistä raportointiohjeista.
Uudella asfaltoituihin kuivauskenttiin perustuvalla korjuumenetelmällä ei ole vielä minkäänlaista merkitystä. Menetelmä on vasta kokeiluvaiheessa ja kustannukset kohoavat liiaksi.
Myöskään IPCC:n ”uudella” määritelmällä, että turve on turvetta, ei ole mitään tekemistä sen polton päästökertoimen kanssa. IPCC:n viimeisessä luokituksessa vuodelta 2006 turpeenpolton päästökerroin säilyi 10-12 prosenttia korkeampana kuin kivihiilellä. Maiden päästöraportit taas kirjoitetaan vuosittain toteutuneiden päästöjen mukaan. Täten suopohjilla kasvatettavat energiakasvit kyllä osaltaan vähentävät turpeenpolton tarvetta, mutta eivät mitenkään muuta itse turpeenpolton päästökerrointa.
Ohjelman maininta siitä, että selostuksessa tullaan käyttämään Vapon uusia laskelmia, tarkoittanee juuri ojitettujen alueiden ja turvesuon jälkikäyttöskenaarion tapaisia laskelmia. Edelläesitetyn perusteella niitä ei voi kuitenkaan käyttää virallisessa päästölaskennassa eikä siten YVA-arvioinnissakaan.
Lajit ja luontotyypit sekä alueen ekosysteemipalvelut
Vaikka Pyöriäsuo on pääosin ojitettu, sen luontoselvitykset täytyy tehdä kunnolla, sillä kysymyksessä on laaja suoalue, josta ei ole aikaisempia luontoselvityksiä. Tämä edellyttää sitä, että lajikartoituksiin paneudutaan riittävällä huolella. Käyntikertoja suolla täytyy olla useampi kuin yksi etenkin linnustokartoituksessa. Toinen tärkeä tekijä on kartoituksen ajoitus. Pesimälinnusto tulisi selvittää touko-kesäkuun vaihteeseen mennessä ja kasvillisuus kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla.
Luontotyyppiarviointiin tulee liittää luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukainen merkintä kunkin luontotyypin uhanalaisuudesta. Pyöriäsuo kuuluu keskiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen ja siten uhanalaisuusselvityksen aluejaossa Etelä-Suomeen.
YK:n biodiversiteettisopimuksen alle on kehitetty luonnon ekosysteemipalvelujen käsitteistöä, jolla tarkoitetaan, paitsi luonnon monimuotoisuutta, myös terveiden ja toimivien ekosysteemien luomia ilmaisia, mutta välttämättömiä edellytyksiä ihmisen elämälle ja hyvinvoinnille. Soiden kohdalla tärkeimpiä ekopalveluja ovat ilmaston säätely (suo on hiilinielu ja suuri hiilivarasto) sekä veden kierron ja virtaamien säätely, pääosa turpeestahan on vettä. Luonnontilaiselta suolta purkautuva vesi ei myöskään pilaa laskuvesistöään, kuten ojitusalueilta ja turvekentiltä tuleva vesi. Soiden virkistysarvot ovat myös huomattavia retkeilyn, marjastuksen ja riistan kautta. Soiden merkitys tärkeimmille riistalajeillemme, etenkin hirvelle, metsähanhelle ja riekolle, on korvaamaton. Suot ovat myös leimallisin osa suomalaista maisemaa sekä edustavat suurinta monimuotoisuutta pohjoisen pallonpuoliskon suoluonnossa.
Ekosysteemiajattelussa Suomen suot ja niiden edustamat hyödyt ja arvot kuuluvat epäilemättä ns. kriittiseen luontopääomaan, jota ei missään tapauksessa saa menettää, päinvastoin monet painavat seikat puhuvat niiden kiireellisen ennallistamisen puolesta. Tähän asti turvesoiden yvauksissa on otettu huomioon lähinnä luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä koskevia selvitystarpeita ja niitä on arviointiselostuksessa käsitelty erillisinä, ikäänkuin toisistaan riippumattomina asioina, mikä vähentää niiden yhteistä painoarvoa. Nyt kun tietoa soiden ilmasto- ja hydrologisista vaikutuksista on enemmän, tulisi luonnon monimuotoisuutta ja soiden ekosysteemipalveluja käsittelevät kohdat koota turvesoiden yvissa kokonaisuudeksi, mikä helpottaisi arviointiselostuksen huomioonottamista myös ympäristölupakäsittelyssä.
Ojitettujen turvesoiden yviin tulisi aina liittää arvio myös suon ennallistamisella aikaansaatavista ilmastollisista, hydrologisista vesiensuojelullisista ja monimuotoisuushyödyistä. Pyöriäsuon kohdalla tällainen arvio on erityisen tarpeellinen siksi, että suurin osa suosta on hyvin harvaan ojitettua (400 metrin ojaväli) ja siten helposti ennallistettavissa.
Vaikutukset Litokairan Natura-alueeseen
Arviointiohjelmassa mainitaan, että hankkeen kuivatusvedet johdettaisiin Natura-alueeseen kuuluvaan Heinijokeen, joka on Kivijoen sivujoki. On huomattava, että myös Kivijoki on Natura-aluetta valtionmaiden osalta Honkakoskelle asti ja täytyy ottaa Natura-arvioinnin piiriin. Suunniteltu turpeennostoalue on myös niin lähellä Litokairaa, että työkoneiden melu ulottuu pitkälle erämaan puolelle. Melun voimakkuutta ja häiritsevyyttä arvioitaessa on muistettava, että asuttujen ja hälyisten alueiden tarpeisiin asetetut desibelirajat eivät mitenkään sovellu erämaahan, vaan häiritsevyyden raja on paljon alempana.
Vesistövaikutukset
Kivijoen alueella on vanhoja turvesoita yli 1400 hehtaaria, joten joki sekä sen alapuolinen Oijärvi ovat jo ennestään voimakkaasti turvesoiden päästöjen kuormittamia. Oijärven tila meni välillä niin huonoksi (järvessä oli voimakas sisäinen kuormitus ja jokatalvisia happikatoja), että järveä on 2000-luvulla jouduttu hoitokalastamaan ja poistamaan vesikasveja. Hienoista tilan paranemista on ollut havaittavissa siten, että täydellisiä happikatoja ei viime talvina ole sattunut. Muutos on kuitenkin vähäistä. Järven tilan kannalta on ehdottoman tärkeää, että siihen tulevaa ulkoista kuormitusta pystytään merkittävästi vähentämään. Selostuksessa on arvioitava, onko se mahdollista, jos Kivijoen latvoille kuivataan uusia turvesoita.
Kivijoen ravinnekuorman pienentäminen on välttämätöntä siksikin, että joen ekologisen tilan luokka on nykyisellään tyydyttävä. Vesienhoitolain mukaan sen tulee kohota hyväksi jo vuoteen 2015 mennessä. Makkara-aavan ja Pyöriäsuon noin 700 hehtaarin turvekuivatusvesien johtaminen lisäisi 50 prosenttia turvekenttien pinta-alaa Kivijoen valuma-alueella. Selostuksessa on arvioitava, miten se vaikuttaa vesienhoitolain tavoitteen saavuttamiseen Kivijoessa ja Kuivajoessa, joka on myös lohen palauttamishankkeen vesistö. Tarkastelussa on myös otettava huomioon korkeimman hallinto-oikeuden Ranuan Nuolisuon turpeenottohanketta koskevan kielteisen päätöksen perustelut.
Asutus
Ohjelman ja siihen liittyvän kartan mukaan alle 500 metrin päässä suunnitellusta turvekentästä
sijaitsee 7 tilakeskusta, osa aivan välittömässä läheisyydessä. Tämän takia melu- ja pölypäästöjen sekä liikenteen vaikutukset tulee arvioida erityisellä huolella.
Yhteiskunnalliset vaikutukset
Ohjelmassa luvataan selvittää energiaturpeen tuotannon ja käytön kansantaloudellisia merkityksiä Suomessa. Työllisyys ym. seikkojen lisäksi on tärkeää arvioida myös turpeen käytöstä aiheutuvia välittömiä ja välillisiä tukimaksuja, energiaverojen menetyksiä, päästökauppamaksuja sekä vaikutuksia uusiutuvan energian lisäystavoitteisiin.
Epävarmuustekijät
Turpeen energiakäytön kohdalla on tärkeintä arvioida, mitä kiristyvät kansainväliset kasvihuonekaasupäästöjen rajoitukset vaikuttavat sen polttamiseen. Jo 20 prosentin vähennystavoite aiheuttaa leikkauksia myös turpeen käyttöön ja yli 50 prosentin vähentäminen lopettaa sen kokonaan. Tähän hyvin todennäköiseen mahdollisuuteen nähden uusien turvelupien hakeminen on roimasti ylimitoitettua.
Vaihtoehtojen vertailu
0-vaihtoehdon kohdalla tulee selkeästi tuoda esille luonnon monimuotoisuuden ja suon ekosysteemipalvelujen säilyttämisen ja ennallistamisen merkitys. 0-vaihtoehdon vertailtavuuden parantamiseksi on tärkeää esittää laskelma turvetta korvaavan paikallisen uusiutuvan polttoaineen eli pelto- ja metsäbiomassan työllistävää vaikutusta. Turpeen korvaamisella uusiutuvilla on myös merkitystä maan päästövähennyksien hintaa arvioitaessa.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Lapin luonnonsuojelupiiri ry
Seija Tuulentie
varapuheenjohtaja
Nelly Rontti
toiminnanjohtaja