Lausunto Kollaja-hankkeen YVA-se­los­tuk­ses­ta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

4.9.2009

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi

Viite: Lausuntopyyntö 25.5.2009 PPO-2007-R-5-531

Asia: Lausunto Kollaja-hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta

Hankkeen perustelujen tarkastelu

Kollajan tekoaltaan ja voimalaitoksen avulla Iijoesta arvioidaan saatavan 155 gigawattitunnin lisätuotto. Rakentamisluvan saanti edellyttää koskiensuojelulain avaamista ja vähintään suojelun osittaista purkamista. Sen mahdollistamiseksi sähköyhtiö on runnonut käyntiin omavaltaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn rakentamisen ”yleispiirteisistä” ympäristövaikutuksista. Hanketta perustellaan muun muassa EU:n edellyttämällä uusiutuvan energian suurella lisätarpeella sekä erityisesti suunnitellun tuulivoiman rakentamisen aiheuttamalla säätövoiman tarpeella.

Kollajan altaan avulla saatava sähköenergian määrä on kuitenkin aivan mitätön uusiutuvan energian lisäämisvelvoitteeseen verrattuna ja säätövoima hankitaan pohjoismaisesta sähköjärjestelmästä. Altaasta aiheutuva kasvihuonevaikutus olisi myös negatiivinen, mikä ei tue vaatimusta hankkeen hyväksymisestä tärkeänä keinona vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Eritoten tuulivoimaa käytetään hankkeen viherleimaisena ”syntipukkina”. ”Kotimaisen säätöenergian tarve kasvaa merkittävästi tuulivoimalla tapahtuvan sähköntuotannon lisääntyessä”, todetaan hankkeen valtakunnallisista vaikutuksista. Tausta-aineistona ei kuitenkaan ole käytetty asiantuntija-arvioita tuulivoimakapasiteetin kasvattamisen tarvitsemasta säätövoimasta, vaan on tukeuduttu usein toistettuun ja yhä uudelleen torjuttuun tarkoitushakuiseen väittämään. Hyvä tiivis katsaus aiheeseen on esimerkiksi VTT:n erikoistutkija Hannele Holttisen laatima selvitys ’Tuulivoiman säätö- ja varavoimatarpeesta Suomessa” kirjallisuusviitteineen.

VTT:n tutkimustulosten mukaan Suomessa tuulivoiman aiheuttamaa lisäsäädön tarvetta ilmenee vasta, kun tuulivoimaa on järjestelmässä yli 10 prosentin osuus eli yli 4000 MW. Valtiovallan tavoitteena on seuraavalla vuosikymmenellä nostaa tuulivoiman osuus sähköntuotannosta 2000 megawattiin, kun sen nykyinen osuus on vain muutamia prosentteja tavoitteesta. Vesivoimaa ei tuulivoiman säätövoimaksi tarvitse muutoinkaan rakentaa Suomeen lisää. Sen säätötarvetta voidaan myös vähentää hajasijoittamalla tuotantoa maan eri puolille ja tehostamalla tuotantoennusteita sekä sähkön siirtoyhteyksiä naapurimaiden välillä.

Suomalaiset energiayhtiöt omistavat suuria määriä läntistenkin naapurimaiden vesivoimasta. Käytäntönä on hankkia sähköjärjestelmän lyhytaikainen säätövoima pohjoismaisilta säätösähkömarkkinoilta. Tutkimukset eri maista osoittavat myös, että tuulivoimakapasiteetin kasvattaminen ei ole lisännyt säätövoiman rakentamista, mutta kylläkin olemassa olevan säätökapasiteetin lisäkäyttöä. Kiviluoman VTT:llä tekemän selvityksen mukaan myös Pohjoismaissa voidaan saada vielä huomattavasti lisäsäätöä markkinoille olemassa olevasta kapasiteetista. Sen perusteella 10 prosentin tuulivoiman osuudella (19 000 MW) ei Pohjoismaissa tarvitse rakentaa lisää säätökapasiteettia, mutta olemassa olevaa säätöä käytetään enemmän. Hannele Holttinen toteaa myös, että jos Suomi varautuisi toteuttamaan pahimmatkin tilanteet Suomen sisäisillä säädöillä, lisäsäädön tarve 2000-4000 MW:n tuulivoimalle olisi arviolta 80-160 MW. Mitähän se olisi ydinvoimalle, jota kaavaillaan lisää tuhansia megawatteja ja joka saa tuottaa energiaa tasaisella virralla. Jostain syystä Kollaja-hankkeen perusteluna ei kuitenkaan käytetä ydinvoiman kapasiteetin kasvattamista.

Sähköyhtiölle vesivoima tietenkin on nopean säädettävyytensä takia erityisen arvokasta lyhtyaikaisen säädön kauppatavaraa. Vesivoiman lisärakentaminen on siis sähköyhtiön kannalta tärkeää ja mielekästä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä yleisen edun kanssa. Voimayhtiöt ovat aiheuttaneet vuosikymmenten kuluessa vesistöjen rakentamisella valtavia ekologisten arvojen menetyksiä, eikä haittoja olla edelleenkään valmiita vähentämään esimerkiksi kalateitä rakentamalla.

Hankkeen perusteluissa vedotaan myös jälleen kerran Pohjois-Pohjanmaan energiastrategiaan ja viitataan istuvan hallituksen ohjelmaan vesivoiman tuntuvasta rakentamisesta. Molempien ohjelmien Kollaja-kirjausten sylttytehdas on sama PVO:n vesivoiman toimitusjohtaja Birger Ylisaukko-oja.

Hallitusohjelman tavoitteen taustalla on Energiateollisuusliiton Kollaja-hankkeen vetäjän, Birger Ylisaukko-ojan johdolla teettämä Voimaa vedestä -selvitys, jossa kaavaillaan laajoja nyt koskiensuojelulain suojaamien vesistöjen rakentamishankkeita. Pelkkä olemassa olevien voimalaitosten tehojen nosto ei kata tuntuvaa lisäystä. Kollaja-hankkeen perimmäisenä tavoitteena näyttäisikin olevan saada koskiensuojelulaki uuteen eduskuntakäsittelyyn, jolloin siihen olisi mahdollisuus saada energiateollisuutta tyydyttäviä muutoksia laajemminkin.

Koskiensuojelulaki ei ole mikä tahansa rutiinilaki, vaan se syntyi eduskunnassa aikanaan suurien vesistökiistojen päätteeksi tilanteessa, jossa voimatalous oli saamassa maamme loputkin virtavedet käyttöönsä. Lain käsittelyyn liittyi aikanaan laajaa kansalaistoimintaa ja suuria tunteita. Kiistojen haavat eivät ole vieläkään arpeutuneet ja niiden uudelleenavaaminen minkään syyn nojalla on edesvastuutonta.

Sitä on myös leikittely pelkän allasvaihtoehdon mahdollisuudella, joka olisi onnistuessaan jalka koskiensuojelun ovenväliin. Professori Erkki J. Hollo on muistiossaan arvioinut hankkeen toteuttamismenettelyä ja -edellytyksiä luonnonsuojeluoikeuden kannalta, mutta jättänyt käsittelemättä sen mahdollisesti edellyttämää koskiensuojelulain tarkistamista. Selostuksessa todetaan yksiselitteisesti, että allas voimalaitoksineen (VE1) vaatii koskiensuojelulain purun, mutta pelkän altaan toteuttamista ilman lakiin kajoamista pidetään ”ehkä” mahdollisena. Kohdassa 18.3 todetaan, ettei ole ennakkoratkaisua siitä, voidaanko koskiensuojelulain suojelusta riippumatta myöntää vesilain mukainen lupa tekojärven rakentamiseen (VE2). Ennakkoratkaisun puute juuri samanlaisesta tapauksesta osoittaa, että toistaiseksi koskiensuojelulain suojaa on kunnioitettu. Toisekseen oikeusistuimen koskiensuojelulain tulkinnasta on ennakkoratkaisuja, jotka vahvistavat suojelun kattavan koskiympäristön vesiluonnon kokonaisuudessaan. Arviointiselostuksesta kuitenkin puuttuu olemassaolevan aineiston analysointi tältäkin osin.

Luontojärjestöt kantelivat PVO:n voimassaolevien lakien vastaisesta hankkeesta oikeusasiamiehelle, sillä hallintolain 6 § kuuluu: ”Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.”

Oikeusasiamies ei kuitenkaan nähnyt voimayhtiön toiminnalle laillisia esteitä, mutta kansalaisnäkökulmasta koskiensuojelulain murtamisen valmistelu olemassa olevien lakien porsaanreikiä hyödyntämällä koetaan eettisesti vastenmieliseksi, mikä on näkynyt voimakkaina ja äänekkäinä vastalauseina yleisötilaisuuksissa. Eettisistä syistä myös luontojärjestöt kieltäytyivät osallistumasta hankkeen seurantaryhmään.

Hankkeen vaikutuksista

1. Vesistövaikutuksista

Pudasjärven ja alapuolisen vesistön kannalta rakentaminen merkitsisi virtaamien voimakasta tasaamista, millä voi olla vain heikentävä vaikutus vedenlaatuun. Arviointiselostuksessa altaan vesistövaikutukset ohitetaan melko nopeasti vain maininnalla laskennallisista pitoisuuslisäyksistä alapuolisessa Iijoessa. Fosforilisäyksen arvioidaan olevan joen keskiosilla ensimmäisinä vuosina 5-8 µg/l sekä typen lisäys 30-40 µg/l. Määrät ovat jo sinällään huomattavia, mutta jotta näiden muutamien tai muutamien kymmenien mikrogrammojen lisäyksen merkitystä osaisi arvioida, tarvittaisiin rinnalle tiedot vesistöön tulevan luonnonhuuhtouman, laskeuman ja paikallisen ihmistoiminnan kuormituksen suhteista. Tällaista selventävää tietoa ei arviointiselostuksessa ole, mutta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen julkaisusta ”Virtaavien vesien tila soiden käyttöä ohjaavana tekijänä Pohjois-Pohjanmaalla” selviää, että esimerkiksi Iijoen typpikuormasta 79 prosenttia on luonnonhuuhtouman ja laskeuman aiheuttamaa ja vain 21 prosenttia aiheutuu valuma-alueen ihmistoiminnasta, johon paikallisesti voidaan vaikuttaa.

Altaan vedenlaatuselvityksessä verrataan saatuja laskennallisia arvoja merkillisesti pääasiassa Iijoen vesistön kuormittuneimpiin osiin, vaikka ainoa merkittävä vertailu voidaan tehdä vain allasvesien vaikutuksesta alapuoliseen Iijokeen.

Selvityksestä löytyvän Hertta-tietokannan Raasakan mittauspisteen vedenlaatutietojen perusteella laskien Kollajan allas lisää ensimmäisinä vuosinaan Iijoen pitoisuuksia typen osalta 6-19 prosenttia ja fosforin osalta 4- 45 prosenttia. Kun vedenlaadun vertailusta poistetaan luonnonhuuhtoutuman ja laskeuman osuus, Kollajan altaasta muodostuisi alkuvaiheessaan valuma-alueen suurin yksittäinen ihmistoiminnan aiheuttama kuormituslähde, jonka vaikutus säilyisi merkittävänä vielä senkin jälkeen, kun altaan toiminta mahdollisesti ajan myötä tasoittuisi.

Vedenlaatuselvityksessä arvioidaan vanhempien säännöstelyaltaiden kehitykseen vedoten, että altaan sedimentaation aiheuttama ”järvittyminen” aikaa myöten merkittävästi vähentää allasveden ravinnetasoja ja parantaa sen laatua. Kollajan altaan kohdalla tätä ”järvittymistä” voi kuitenkin merkittävästi heikentää altaan poikkeuksellisen voimakas säännöstely. Suurin osa altaan pohjasta käy kuivilla joka vuosi ja altaan uudelleentäyttö tapahtuu hyvin nopeasti. Tällöin altaan pääosalla tyhjennyksen vuoksi pohjaan painuneet ja kiinni jäätyneet jäätelit nostavat allasveteen jatkuvasti pohjan eloperäisiä aineksia ja ravinteita. Täyttövaiheessa myös altaan eri osien väliseen kapeikkoon syntyy voimakas virtaama, joka aiheuttaa pohjan eroosiota ja veden pilaantumista.

Toinen seikka, jonka vaikutusta altaan vedenlaatuun ei selostuksessa pohdita, on maaston ja vesipintojen tasaisuus Pudasjärven ja Aittojärven välillä ja pehmeäpohjaisen Aittojärven mataluus. Suuren vesimäärän ohjaaminen suhteellisen lyhyenä aikana altaaseen edellyttänee Aittojärven ruoppausta, mutta tästä selostuksessa ei puhuta. Jos taas allasta aletaan täyttää ilman Aittojärven ruoppausta, seurauksena on vuosien mittaan Aittojärven sedimenttien ajautuminen altaaseen, jolloin seuraukset vedenlaadulle voivat olla katastrofaalisia.

Selostuksessa lähdetään myös siitä oletuksesta, että happikatoja ei merkittävästi esiinny. Kuitenkin lähes tyhjän altaan nopea täyttäminen saattaa jo osoittautua tekijäksi, joka estää pohjan sedimentoitumista ja vapauttaa sieltä ravinteita vesieliöstön käyttöön puhumattakaan selostuksessa kokonaan ilman huomiota jätetyn Aittojärven odotettavissa olevasta pohjasedimenttien eroosiosta ja sen vaikutuksista altaan vedenlaatuun. Altaan käyttäytymisen veikkaaminen on arpapeliä, sillä kokemuksia vastaavanlaisista veden välivarastoista ei Suomessa ole.

Näyttää siltä, että Kollajan altaan vedenlaatuselvitykset ovat pahoin puutteellisia ja tavoitteellisesti kaunisteltuja, sillä ne jättävät erilaisen virtausolosuhteista ja säännöstelymallista johtuvan maaperäeroosion vaikutukset altaan vedenlaatuun huomioonottamatta. Siitä huolimatta ne ovat selostuksenkin arvion mukaan suuria.

Kun Kollajan altaan vedenlaatuvaikutuksiin lisätään selvityksessäkin esille tuotu kalojen elohopeapitoisuuden kasvu, mikä tekee petokalat ainakin alkuvuosina syömäkelvottomiksi, Kollaja-hankkeen yhteisvaikutukset heikentävät merkittävästi vesienhoitolain tilatavoitteen saavuttamisen ja säilyttämisen edellytyksiä Iijoen vesistössä. Arviointiselostuksessa Kollaja-hankkeen vedenlaatuvaikutukset on saatu pidettyä keinotekoisesti alhaalla jättämällä osa epävarmuustekijöistä kokonaan arvioimatta.

2. Altaan kasvihuonekaasupäästöt

Ympäristöä koskevissa hankkeissa pääosasta selvityksiä vastaavat yleensä ammattimaisesti toimivat ja ammattitaitoiset konsultit. Konsulttien työn laatua arvioitaessa kysymyksiä herättää parhaassakin tapauksessa aina se, missä määrin raportin sanamuotoja ja tulkintoja on ohjannut ainakin alitajuisesti tarve miellyttää raportin tilaajaa siten, että asiakassuhde jatkuu seuraavissakin projekteissa. Kollajan altaan ilmastovaikutusten kohdalla mitään ei ole haluttu jättää sattuman varaan, vaan opinnäytetyönä tehdyssä metaaniselvityksessä työn ohjaajana on toiminut itse Kollaja-hanketta vetävä Birger Ylisaukko-oja. Selvityksen tekijä Tiina Seppälä on tehnyt myös arvion altaan hiilidioksidipäästöistä, joten senkin sisältö menee pitkälti Ylisaukko-ojan kontolle. Itse YVA-selostuksesta Ylisaukko-ojan nimi on häveliäisyyssyistä jätetty pois, mutta varsinaisessa metaaniraportissa Tiina Seppälä kiittelee ohjaajaa opastuksesta ”oleellisen tiedon” äärelle.

Kasvihuonekaasujen käyttäytyminen luonnon ekosysteemeissä on erittäin monimutkaista, joten tarkkaan laskelmaan on mahdotonta päästä. Tutkimustulosten ja verrokkialueiden valinnalla voidaan päätyä hyvinkin erilaisiin lopputuloksiin. Laskentaperusteita näissä selvityksissä käsitellään hyvin yleisellä tasolla, joten niiden asianmukaisuutta on ulkopuolisen vaikea arvioida. Kasvihuonekaasujen maaraportoinnin kannalta on oleellista käyttää ilmastosopimukseen perustuvaa kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n ohjeistusta. Kollajan altaan kasvihuonekaasupäästöjen selvityksessä niitä ei ole kaikilta osin noudatettu.

Kasvihuonekaasuraporttien yhteenvetona selostuksessa esitetään, että allas voisi aiheuttaa yhteensä 7000-10 000 tonnin päästöt vuodessa hiilidioksidiksi laskettuna. Tästä voidaan laskea, että Kollajan altaan päästöt olisivat noin 55 grammaa CO2/kWh. Tulokseen on päästy IPCC:n ohjeen vastaisesti ottamalla laskelmiin mukaan luonnonsoiden metaanipäästöt. Seppälän selvityksessä laskelma on tehty myös laskentaohjeen mukaisena, mutta arviointiselostuksen tekstissä siitä ei enää puhuta.

Seppälä mainitsee selvityksessään, että Kollajan hiilidioksidipäästöt voisivat olla Porttipahdan altaan luokkaa, 1500 mg/m2/vrk. Sulien vesien aikana (170 vrk) siitä aiheutuisi noin 12 000 tonnin hiilidioksidipäästöt. Pelkästään nämä sulanveden aikaiset hiilidioksidipäästöt aiheuttavat noin 77 gramman päästöt altaan avulla tuotetun sähkön kilowattituntia kohti. Kun tähän lisätään arviona 10 prosenttia (8 g) talviajan päästönä sekä Seppälän IPCC:n laskentaohjeen mukaan laskema altaan metaanipäästö hiilidioksidiksi muunnettuna (10 g), saadaan Kollajan altaan kokonaispäästöksi 95 grammaa hiilidioksidia yhtä tuotettua kilowattituntia kohti. Tästä laskelmasta puuttuu vielä allasalueen metsien hiilensidonnan menetys, mutta karkeasti arvioiden IPCC:n ohjeen mukaan laskettuna Kollajan altaan kasvihuonekaasupäästöt lienevät ainakin kaksinkertaiset arviointiselostuksessa mainittuun (7000-10 000 tn/CO2) verrattuna.

Seppälän mukaan Suomen koko vesivoiman päästöiksi on arvioitu 65-72 g CO2/kWh, joten Kollajan sähköntuotannon päästöt ovat selvästi keskiarvoa suuremmat. Julkisuutta altaan kasvihuonekaasujen päästökeskustelussa on hallinnut voimayhtiön tarkoitushakuinen tiedotus, joka on painottanut altaan metaanipäästöjen suhteellisen vähäistä merkitystä, mutta jättänyt paljon suuremmat hiilidioksidipäästöt kertomatta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä altaan vesistö- että ilmastopäästöt olisivat varsin suuria silläkin oletuksella, että optimistiset odotukset altaan vedenlaadusta toteutuisivat. Jos allas rehevöityy ennakoitua enemmän, seuraukset sekä vedenlaadun että ilmastovaikutusten kannalta voivat olla korjaamattomia.

3. Vaikutukset Pudasjärven Natura-suojeluarvoihin

Hankkeen kehittelyn aikana Pohjolan Voima on pitänyt kovasti esillä sitä, että sen säännöstelysuunnitelmat eivät mitenkään uhkaa Natura-alueita, ei etenkään Pudasjärven Natura-alueen luontotyyppeihin, tulvametsät ja -niityt. Kantansa tueksi hankevastaava on saanut oikeusoppineen ”alustavan” asiantuntija-arvion, joka on laadittu arviointiohjelmassa esitetyn hankekuvauksen perusteella..

Selostuksessa arvioidaan, että säännöstelyn vaikutukset Pudasjärven Natura-alueen tulvanvaraisiin luontotyyppeihin voidaan poistaa kehittämällä kesäajan säännöstelyä. Pohjapadoilla vedenpintoja toki voidaan pitää Natura-alueella halutulla korkeudella, mutta tässä yhteydessä olisi tuotava selkeästi esiin myös säännöstelyn takia keskimäärin huomattavasti supistuvien virtaamien vaikutus alapuolisen, pohjapatojen rajaamien altaiden vedenlaatuun ja tulvaputaiden säilymiseen. Etenkin kuivina kesinä vaikutukset kärjistyvät ja voivat olla paljon suurempia kuin selostuksessa annetaan ymmärtää.

Tulvametsien ja -niittyjen tulevaisuuden kannalta oleellista on se, että Pudasjärven luontainen tulvadynamiikka tulee voimakkaasti heikkenemään. Luontaiset ylimmät ja alimmat vedenkorkeudet sekä keskiveden luontainen vaihtelu jäävät kokonaan pois. Sillä on ratkaiseva merkitys suistoa muovaavien virtausten muodostumiselle ja virtausten mukana liikkuvien maa-ainesten ja ravinteiden kulkeutumiselle ja sitä kautta suiston tulevalle kehitykselle. Voimayhtiön tarjoama muutamaan vedenkorkeuteen sidottu säännöstelymalli eroaa luonnonvirtaamasta täysin ja johtaa vääjäämättä pitemmällä ajanjaksolla aivan erilaiseen lopputulokseen. Pudasjärveä ei yksinkertaisesti voi säännöstellä vaarantamatta sisävesisuiston Natura-alueen suojeluarvoja. Esimerkiksi ylimpien tulvametsien säilymiselle nykyinen joka toinen vuosi tapahtuva +110 metrin tulvakorkeuden ylitys on välttämätöntä, mutta se jää pois säännöstelyn alettua. On selvää, että hankkeen toteuttamisvaihtoehto rikkoisi varautumisperiaatetta, jonka mukaan hankkeen merkittävästi heikentävästä vaikutuksesta ei saa jäädä päätöksentekohetkellä tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä.

4. Muutokset koski- ja vaelluskalojen elinolosuhteissa

Natura-alueiden säilyttämisen lisäksi hankkeesta vastaava PVO on kaiken aikaa rummuttanut, että koskialueiden olosuhteet virtavesien kalakantojen kannalta suorastaan paranevat, kun talviajan virtaama pudotetaan pieneen osaan nykyisestä. Vähemmän huomiota ovat saaneet kohdat, joissa puhutaan koskien pohjaeläinten hyvinvoinnista tai hankkeen vaikutuksista Livojoen poikastuotantoalueiden käyttöasteeseen merellisten vaelluskalakantojen palautusprojektissa.

Nykyiset talviajan virtaamat ovat 2-6 -kertaiset verrattuna säännöstelysuunnitelman 15 kuutioon sekunnissa. Teoreettisella mallinnuksella saadut käyrät näyttäisivät osoittavan, että virtakalojen elinympäristöt osittain jopa paranisivat, kun nykyisiä talviajan virtaamia pienennetään.

Kun lukee koskikaloja koskevat selostuksen osat loppuun sekä etsii tekstissä hajallaan olevat tiedot talviaikaisen säännöstelyn vaikutuksesta koskien pohjaeläinkantoihin, selviää todellisuus paremmin. Elintilamuutoksia esittelevien taulukoiden jälkeen selostuksessa todetaan, että nykytilassakin kaikenikäiselle koskikalastolle on Vuorman-Varpuvirtojen alueilla runsaasti soveltuvia lisääntymis- ja elinympäristöjä. Tämän vahvistaa myös paikallinen asiantuntemus. Sen sijaan pohjaeläinten menestykselle talviajan veden vähyys voi olla kohtalokasta, etenkin kun molempien virta-alueiden pohjaeläinkannoissa on runsaasti lajeja, jotka reagoivat herkästi elinympäristön muutoksiin. Pohjaeläimet ovat koskikalojen pienpoikasten tärkeintä ravintoa. Runsaastakaan elintilasta ei ole suurta hyötyä, jos se on ”autiomaata”. Kun kalojen lisääntymisedellytykset ovat kunnossa ja kullekin ikäluokalle ja lajille sopivia elinympäristöjä tarjolla, kalakantojen tuotto ja lisääntymisen onnistuminen riippuu pääasiassa tarjolla olevan sopivan ravinnon määrästä.

Paitsi pohjaeläimiä matalien alueiden jäätyminen tuhoaa myös syyskutuisten lohikalojen mätiä. Selostuksessa arvioidaan, että lohikalojen kutuaikana virtaama olisi 20-30 kuution tasolla. Sen puolittuminen talviaikana aiheuttaa vääjäämättä matalimpien alueiden kuivumista ja jäätymistä sekä niille lasketun mädin tuhoutumista. On omituista, että tätä seikkaa ei edes mainita selostuksessa.

Vähentämällä ja yksipuolistamalla koskialueiden pohjaeläinkantoja ja heikentämällä syyskutuisten kalojen mädin selviytymistä Kollaja-hanke kokonaisuudessaan vähentää ja heikentää koskikalojen menestymismahdollisuuksia Vuormankosken – Varpuvirtojen alueella; päinvastoin kuin PVO väittää.

Kalatiehanke vaelluskalojen palauttamiseksi Iijokeen perustuu sen keski- ja latvavesien suureen poikastuotantokapasiteettiin. Huomattava osa näistä sijaitsee Livojoella. Joki on Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa luokiteltu ekologiselta tilaltaan erinomaiseksi. Luokitus perustuu laajaan aineistoon. Vesienhoitolain mukaan tilaa ei saa heikentää. Vaatimusta korostaa se, että Livojoki on yksi Suomen merkittävimmistä raakkujoista. Mikään hanke ei saa vaarantaa raakun esiintymää ja sen elinkelpoisuutta. Lajin suojelun tehostaminen onkin yksi Livojoella tehtävän vesiensuojelun perusteista.

Raakku on uhanalainen, luonnonsuojelulailla erityisesti suojeltava laji, jonka säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää. Raakkua ei mainita luontoa ja luonnonsuojelua käsittelevässä kappaleessa. Hankkeella ei selostuksen mukaan ole vaikutuksia joen vedenlaatuun, mutta sillä on vaikutuksia kalastoon ja sitä kautta myös raakkuun. Selostuksesta käy ilmi, että Kollaja-hanke heikentää merkittävästi lohien mahdollisuutta löytää tie Livojoen kutualueille. Joen pohjakynnyksen aukon virtaama on niin vähäinen, että nousukalan ei ole helppoa sitä löytää. Sen jälkeen nousukalan pitäisi vielä osata kääntyä myötävirtaan. Sehän ei tietenkään onnistu, kun lohi voi jatkaa suoraan Iijokea ylös. Sen seurauksena Livojoen poikastuotantoalue jää hyödyntämättä. Ongelman ratkaisuksi esitetään kalojen ylisiirtoja, joka tuo jälleen uuden epävarmuus- ja kustannustekijän Livojoen poikastuotantopotentiaalin hyväksikäytölle eikä ole luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaista. Päinvastoin, Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa edellytetään tehtävän sellaisia toimenpiteitä, että kaikissa merkittävissä vaelluskalavesistöissä saadaan aikaan vaelluskalojen kestävä, luontaisesti lisääntyvä kanta. Livojokea koskee lisäksi alueellisesti tärkeäksi katsottu velvoite turvata raakun elinolosuhteet ja elinvoimainen kanta.

Kesäajan virtaukset ohjaavat myös sekä Iijoen että Livojoen merivaellukselle lähtevät smoltit altaaseen, josta niiden on vaikea löytää tietä alaspäin. Näin altaan haukikannan aiheuttamat poikastappiot voivat nousta vuosiluokittain suuriksi ja pikkulohet jalostettaisiin elohopeahauiksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Kollajan altaan kalastovaikutukset osoittavat viimeistään PVO:n puheet ”uuden sukupolven” vesistörakentamisen ekologisuudesta pelkäksi propagandaksi.

5. hminen ja yhteiskunta

Ihmisiin kohdistuvat terveysvaikutukset

”Hankkeesta ei aiheudu haittaa ihmisten terveydelle…., mikäli kalojen käytössä noudatetaan terveysviranomaisten ohjeita”! Näin arviointiselostuksessa kuitataan vuosikymmenien allaspiinan ja sen uudelleen esiinnoston aiheuttamat vaikutukset asianosaisten henkiseen ja ruumiilliseen hyvinvointiin. Kieltämällä hankkeen psyykkiset vaikutukset Pohjolan Voima haluaa kokonaan kiertää niiden perimmäisten kysymysten tarkastelun, joiden vuoksi nimenomaan vesistörakentaminen kohtaa laajaa vastustusta alueen asukkaissa ja mitkä ovat tällaisen, Kollajan tapauksessa jatkuvan, henkisen hirressä roikkumisen terveydelliset seuraukset. Niistäkin olisi kyllä näyttöä.

Osittain vastustuksen syynä lienee jokirakentamisen historia, lähes huijauksenomainen koskiosuuksien hankinta ja brutaali jokirakentaminen, joka on tuhonnut suurimman osan Itämeren alueen koskiluonnosta ja vaelluskalakannoista. Pohjimmaisena lienee kuitenkin ihmisten kiintymys kauniiseen ja monipuolisia elämän edellytyksiä tarjoavaan elinympäristöönsä, jota ilman maassamme olisi asutusta vain rannikoilla. Joki koetaan todelliseksi ”elämän virraksi”, jota ei saa runnoa ja hävittää. Uutinen vesistörakentamisen suunnitelmista on vesistön rannan asukkaalle aina shokki, jota seuraa ehkä hyvinkin pitkäaikainen stressitila ja ylimääräinen henkinen paine, joka Kollajan tapauksessa koetaan lähinnä voimayhtiön kiusantekona.

Vesirakentajan taholta tällainen suhtautuminen todistaa paikallisten ihmisten ja heidän elämäntapansa ja arvojensa ylenkatseesta. Se on vesistörakentamisessa tuttua jo vuosikymmenten takaa. Erona on vain se, että silloin ei ehkä vielä nykyiseen tapaan tajuttu ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin riippuvuutta sekä fyysisestä että psyykkisestä puolesta. On todistettu, että kova henkinen paine pitemmän päälle voi johtaa mitä vakavimpiin mielen ja ruumiin sairauksiin. Niistä ei selviä pelkästään pidättymällä elohopeakalojen syönnistä.

Ihmisiin kohdistuvat sosiaaliset vaikutukset

Sosiaalisten vaikutusten arviointi on terveysvaikutusten arvioinnin tapaan köykäinen ja epäammattimainen. Iso virhe selvityksen tekijältä on ”unohtaa” kyselyistä vaihtoehto toteuttamatta jättäminen (VE0). Se merkitsee, että hankkeen historiallinen tausta ja sen lopputulema, vesistön suojelu, sivuutetaan täysin ja keskitytään kyselemään vesistön manipuloinnista ja siitä koituvista kuvitteellisista hyödyistä. Se on anteeksiantamatonta, sillä yleisesti tiedossa on vesistön rakentamisen uudelleen esille nostamisen aiheuttamat voimakkaat reaktiot ja loukkaantuminen lainvastaisen hankkeen edistämisestä lainmukaista menettelyä hyväksikäyttäen.

Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin yhteisöön ja yhteiskuntaan kohdistuvat vaikutukset ovat taloudellisia. Kyselyn tuloksena on käynyt muun muassa ilmi, että ihmiset ovat huolissaan erityisesti työllisyydestä ja kotikunnan taloudesta. Se varmasti pitää yleisesti ottaen paikkansa. Kyselyssä ei kuitenkaan ole mahdollista ottaa kantaa siihen, miten muutoin kuin Kollaja 2008 suunnitelman toteuttamisella kotikunnan työllisyyttä tulisi kehittää. Jälleen jää huomiotta esimerkiksi varteenotettavat vaelluskalaston elvyttämistä koskevat suunnitelmat, vaikka ne ovat jo hyvinkin konkreettisella tasolla. Kokemuksesta tiedetään myös, että voimalaitos- ja allaskiistat voivat olla suorastaan tuhoisia ihmisten välisille suhteille jopa naapureiden ja sukulaisten välillä, mutta vaikutuksia yhteisöön ei ole yritetty selvittää.

Kysymysten johdattelevuus on kyselyyn perustuvan selvityksen pahin virhe. Työ menee hukkaan, sillä se ei kerro mitään todellista ihmisten näkemyksistä aiheesta. Kollaja 2008 -suunnitelman markkinointiin keskittyvä kysely ei vastaa siihen, mitä mieltä Kollaja-hankkeesta ollaan eikä siitä, millainen ihmisten mielestä vesistön tilan ja käyttötavan tulee olla. Esimerkiksi asukaskyselyn 8. kysymyksessä Kollaja 2008 suunnitelmasta aiheutuvista muutoksista ei kysytä mitään luonnontilan muutosten merkityksistä. Kysymys nro 14 uuden ja vanhan vertailusta ei mahdollista valita muuta kuin allasvaihtoehdon, jos kysymykseen ylipäänsä vastaa. Selostuksessa myös kerrotaan selvitettävän samalla, miten haittavaikutuksia voitaisiin suunnittelulla minimoida ja ehkäistä, mutta kysymysten asettelulla estetään ottamasta kantaa siihen, onko muutos todellinen ja riittävä, jotta vesiluonto säilyy luvatulla tavalla. Sitä olennaista kysymystä, tulisiko koskiensuojelulaki purkaa jostain syystä (säätövoiman kasvattamiseksi), ei kysytä.

Selostuksessa viitataan aiempiin kyselyihin. Niitä olisikin ollut käytettävissä vertailuaineistona, kuten esimerkiksi Matti Luostarisen tutkimus ’Pohjois-Suomen vesistörakentaminen esimerkkinä ympäristömuutosten sosiaalis-taloudellisista vaikutuksista’ vuodelta 1985, joka on julkaistu Suunnittelumaantieteen yhdistyksen julkaisusarjassa. Tutkimusalueena oli Iijoen vesistöalue. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton Iijoki-selvitykseen liittyi myös sosiaalisten vaikutusten arviointia. Tässä uudessa Kollaja 2008 -hankkeessa olisi pitänyt samoin haastattelumenetelmin arvioida sosiaalisia vaikutuksia. Siten olisi saatu selville todellisia tuntoja ja mielipiteitä.

Sosiaalisten vaikutusten selvittäminen on rajattu paikalliseksi ongelmaksi. Suuri puhemies Maokin totesi aikoinaan: ”Madon pujottaminen koukkuun on kalamiehelle pikku juttu, mutta madon elämässä se on sangen merkittävä tapahtuma.” Vaikutusten arvioija päättelee alhaisesta vastausprosentista ja vastausten paikallisesta keskittymisestä hankkeen lähialueelle, että se kuvastaa hyvin asukkaiden suhtautumista hankkeeseen ja sen vaikutuksiin. Kysymysten johdattelevuuden merkitystä vastausprosenttiin ja alueelliseen jakautumiseen ei tietenkään arvioida, mutta muutakaan menetelmäkritiikkiä ei esitetä.

Maakunnallisia ja valtakunnallisia vaikutuksia ei ole selvitetty. Maakunnallinen näkökulma varsinkin on jäänyt olemattomaksi. Hankkeesta vastaavalle riittää se, että hanke toteuttaa maakuntaliiton energiastrategian Kollaja-kirjausta. Yhteiskunnallisia vaikutuksia hankkeella on käydyn keskustelun perusteella muun muassa hallinnon uskottavuuteen ja luotettavuuteen, lainsäädännön toimivuuteen ja tarpeisiin tarkistaa sitä, suojelupäätösten pitävyyteen jne. Selostuksessa tyydytään viittaamaan lehtikirjoitteluun ja todetaan, että vastakkainasettelu säilyy, annettiinpa uudesta hankkeesta miten paljon tietoa.

Ihmisiin kohdistuvien terveys- ja sosiaalisten vaikutusten aliarviointia ei voi hyväksyä hankkeen luonne huomioon ottaen.

Johtopäätökset eli toteuttamiskelpoisuuden arviointi

Arviointiselostuksen tehtävä on sen oman ilmoituksen mukaan osoittaa, että Kollaja 2008 -suunnitelman eli vaihtoehdon VE1 mukaisella toteutustavalla merkittävimmät haitalliset vaikutukset voidaan välttää. Satoja sivuja on käytetty selittelemään hanketta parhain päin. VE0 on jätetty jopa vaihtoehtojen vertailusta pois. Siihen on kelpuutettu vain kaksi rakentamisvaihtoehtoa, joista se taloudellisesti kannattava väännetään epäselviksi jäävin päätelmin paremmaksi.

Kollaja 2008 -suunnitelma on koskiensuojelulain vastainen ja siten yksiselitteisesti toteuttamiskelvoton. Poliittisen vastuun kantaja, ympäristöministeri Paula Lehtomäki on kuitenkin todennut julkisesti vievänsä hanketta eteenpäin koskiensuojelulain purkamiseksi, jos yhteysviranomainen toteaa hankkeen arviointiselostuksen perusteella toteuttamiskelpoiseksi. Lain noudattamista valvovalle virkamiehelle on siten sälytetty taakka ratkaista hankkeen ympäristöä muuttavien ja muokkaavien vaikutusten todenperäisyys, voimakkuus ja hankkeeseen lastattujen odotusten ja lupausten täyttyminen sekä päätellä niiden perusteella yhteiskunnallinen hyväksyttävyys suojelupäätöksen purkuun.

Erkki J. Hollo sanoo muistiossaan, että yhteysviranomaisena Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus voi periaatteessa ottaa kantaa ainoastaan ympäristövaikutusten arviointilain mukaisuuteen, mutta voi ilmaista kantansa Kollaja-hankkeen vaikutusten sallittavuudesta Natura-alueen suojeluarvojen kannalta jo vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Koskiensuojelulain purun sallittavuuteen hänkään ei ota kantaa.

Ympäristövaikutusten arviointilain mukaan yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. Luonnonsuojelupiirin kanta on, että arviointiselostus on erittäin puutteellinen ja vääristelevä. Sen tulosten perusteella voi silti todeta, että Kollaja 2008 -suunnitelma on yhtälailla ympäristöä laajasti ja voimaperäisesti muokkaava ja manipuloiva vesistörakentamishanke kuin aiemmatkin suunnitelmat. Sen avulla ei vesiluonnon ekologisia arvoja säilytettäisi. Vain suojelupäätöksen pitävyyteen ja sääntöihin perustuva vesistön tilan ja käytön kehittäminen turvaavat pitkällä tähtäimellä sille asetetut tavoitteet vesiluonnon ja Pudasjärven Natura-alueen suotuisasta suojelun tasosta ja kestävästä, uusiutuvien luonnonvarojen, kuten kalaston, taloudellisestakin hyödyntämisestä.

Hankkeesta aiheutuvien menetysten ja haitallisten vaikutusten kompensoimiseksi ei ole saavutettavissa riittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä. Edes vesivoiman lisääminen ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei riitä korvaamaan yleiselle edulle suojelusta aiheutuvia menetyksiä, sillä tuotettuun vesioimaan suhteutettuna tekoallas tuottaisi merkittävän määrän kasvihuonekaasupäästöjä.

Koskiensuojelulaki on ollut voimassa reilut 20 vuotta. Koskiensuojelukin toteutettiin viime hetkellä kuten koskiensuojelutoimikunnan mietinnössä vuodelta 1982 todetaan: ”Valtaosa maamme huomattavimmista koskista on jo valjastettu vesivoimatuotantoon. Sekä tämä vapaiden koskien määrän vähentyminen että koskien muu kuin voimataloudellisen merkityksen korostuminen ovat lisänneet tarvetta koskien suojeluun.” Vaikka Iijoki ei ollut aluksi suojeltavien vesistöjen joukossa, sen suojeluarvot liittivät sen keski- ja yläosaltaan lopulta koskiensuojelulailla turvattujen vesistöjen joukkoon. Suomen esittämistä luontodirektiivin raportoinnin johtopäätöksistä voi nähdä muun muassa, että Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyypin suojelutaso on kokonaisarviossa epäsuotuisalla ja riittämättömällä tasolla. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa Iijoen vesistölle esitetyt pitkäjänteisesti kestävästi vaikuttavat toimenpiteet vaelluskalan palauttamisineen edesauttavat jokireittien suotuisan suojelutason saavuttamista. Minkäänlainen paranneltu Kollaja-versio ei sen sijaan poista sitä tosiasiaa, että virtausten peukalointi ja turvemaan peittäminen tulvavesien alle on ympäristön pilaamista.

Pudasjärven luontaisen tulvarytmiikan typistäminen ja vuotuinen standardointi merkitsevät pitkällä tähtäimellä Natura-suojeluarvoihin kohdistuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Luontotyyppien suojelutasoa koskevassa arvioinnissa priorisoitu luontotyyppi ’tulvametsät’ on kokonaisarvion mukaan tasoltaan epäsuotuisa, huono ja heikkenevä. Tällöin ei ole edellytyksiä lisätä epävarmuutta jo suojeltujen alueiden tilan säilymisestä suotuisana.

Paine purkaa suojelupäätöksiä taloudellisista syistä on jatkuvaa. Kollaja-hanke on Pandoran lipas. Jos koskiensuojelulaki avataan Kollajan rakentamisen mahdollistamiseksi, avataan samalla mahdollisuus rakentaa muihinkin suojelluiksi luultuihin vesistöihin, joista kukin on myös paikallinen.

Vesiluontoarvot voidaan säilyttää vaihtoehdossa 0. Lain sinetöimä päätös sen puolesta on tehty ja samalla on päättynyt vuosien erimielisyys. Mikään näkyvissä oleva ympäristö- tai yhteiskunnallinen muutos ei oikeuta pyörtämään päätöstä.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

Viite:

www.vtt.fi/liitetiedostot/cluster7_energia/Tuulivoiman saatotarve Suomessa VTT maalis2008.pdf