Mielipide Pyhännän Ison Pajusuon turvetuotantohankkeen ympäristölupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
5.10.2009
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto
kirjaamo.psy(at)ymparisto.fi
Dnro Psy-2009-y-23
Hakija Vapo Oy
Asia Ison Pajusuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnan aloittamislupa, Kajaani, Pyhäntä ja Vieremä
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii Vapo Oy:n hakemuksen hylkäämistä ympäristönsuojelulain 5, 6, 41 ja 42 §§:ien, luonnonsuojelulain 65 §:n sekä maankäyttö- ja rakennuslain 22, 30 ja 32 §§:ien vastaisena.
Perustelut
Natura-selvitys puuttuu
Vapo Oy hakee ympäristölupaa ja toiminnan aloittamislupaa Pyhännällä sijaitsevalle luonnontilaiselle Isolle Pajusuolle. Suon länsipuolella (noin 450 m etäisyydellä) on alueella harvinainen vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva Mäykänaho, joka on myös Natura-kohde (FI1104406). Suon kuivatusvedet on tarkoitus ohjata Vieremän puolella sijaitsevaan Rahajärvi-Kontteroisen vesistöön, joka niinikään on suojeltu Natura-verkoston osana (FI0600054). Vesistö sisältyy lintuvesiohjelmaan ja se on tarkoitus suojella luonnonsuojelulailla. Natura-lomakkeella vesistöä kuvataan erämaiseksi ja maisemallisesti korkeatasoiseksi lintujärveksi.
Hakija on jättänyt Natura-arvioinnin tekemättä arvellen sen tarpeettomaksi. Hakemus on kuitenkin vaikutusselvityksiltään niin puutteellinen, ettei sen perusteella voi päätellä Natura-aselvityksen tarvetta. Luonnonsuojelulain 65 pykälän mukaan hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava hankkeen vaikutukset Natura-alueeseen, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkityksellisesti heikentää Natura-alueen luontoarvoja.
Hankkeesta aiheutuu todennäköisesti merkittävää haittaa Rahajärven-Kontteroisen lintuvesialueelle ja mahdollisesti myös metsiensuojelukohteelle. Luonnonsuojelulain 65 pykälän mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen, ennen kuin arviointi on tehty. Siten Vapon hakemus Ison Pajusuon kuivattamiseksi turpeenottoa varten on hylättävä jo Natura-arvioinnin puuttumisen takia.
Maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämä sijainninohjaus sivuutettu
Hanke on ympäristönsuojelulain 6 pykälän vastainen. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen tarkistettu turpeenoton sijoittumista koskeva alueidenkäyttötavoite kuuluu, että maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoon soveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Tarkistettu alueidenkäyttötavoite on keino ottaa huomioon muun muassa tuoreet turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutuksia selvittäneet tutkimustulokset, joiden yhteenvedon maa- ja metsätalousministeriö on julkaissut sarjassaan (ISBN 978-952-453-349-2. MMM 11/2007).
Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan voimassa olevan suunnittelumääräyksen mukaan turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti jo ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Turvetuotantoa tulee harjoittaa siten, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman ja nyttemmin myös Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden mukaisesti.
YSL 6 § määräysten huomioon ottaminen edellyttää turpeenottohankkeiden kohdentamista ensisijaisesti suunnittelumääräyksen mukaisesti. Pohjois-Pohjanmaalla ja etenkin sen eteläosissa on tuhansia hehtaareita ojitettuja ja luontoarvonsa menettäneitä turvemaita. Luonnontilaiselle suolle ei tule antaa lupaa maankäyttö- ja rakennuslain alueidenkäyttötavoitteiden vastaisesti, jotta sen ohjausvaikutus toteutuisi tarkoitetulla tavalla haittoja vähentävästi.
Luonnontilainen suo tuottaa ekosysteemipalveluja
Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesienhoidon tavoitteet vuoteen 2015 todetaan niinikään, että turpeenottoa tulee ohjata jo tuotannossa oleville ja ojitetuille soille välttäen alueiden sijoittamista vesistön tai suojelualueen välittömään läheisyyteen ja sama periaate on kirjattu myös kohta voimaan tuleviin vesienhoitosuunnitelmiin.
Purkuvesistön ensimmäisenä laskeutusaltaana tulisi toimimaan lintuvetenä arvokas Rahajärvi. Järvi on rehevä ja runsasravinteinen, jonka vedessä esiintyy talvisin hapen vajausta. Kemiallisen laatuluokituksen mukaan vedenlaatu on välttävä, mutta koska kyseessä on tyypiltään rehevä lintuvesi, sen ekologinen luokka on määritelty hyväksi. Pohjois-Savon TE-keskuksen lausunnon mukaan Rahajärvi on merkittävä kalojen kutu- ja poikastuotantoalue. Järvi on matala ja ruohikkoinen ja kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan järvessä on kunnostustarvetta.
Järvi kuuluu Rahajoen valuma-alueeseen, jolla ei toistaiseksi ole lainkaan turpeennostoalueita. Sen sijaan metsäojitusalaa on runsaasti, joka korostaa luonnontilaisen suon merkitystä valuma-alueella.
Voimassa oleva vesienhoidon tavoitteiden periaatepäätös edellyttää, että turvesoiden vesiensuojelun tehostamisen ja uusien turvealueiden käyttöönoton tarpeet arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joilla vesienhoidon tavoitteet edellyttävät tilan parantamista tai joilla vesien tila uhkaa heiketä turvetuotannon vaikutuksesta. Vapon hankealueen osuus Rahajoen valuma-alueesta on merkittävä 1.9 prosenttia, eikä tällaisen uuden kuormituksen lisäämiselle Rahajärven jo ennestään heikon tilan huomioon ottaen ole mahdollisuuksia vesienhoitolain tilatavoitteita vaarantamatta. Vesiensuojelutavoitteiden ohella monimuotoisuuden ja ilmastonsuojelutavoitteet ja -velvoitteet edellyttävät valuma-alueella jäljellä olevan luonnontilaisen suon tilan säilyttämistä (ekosysteemipalvelut).
Vaikutusalueen luontoselvitys pinnallinen ja sen rajaus suppea
Hakemus ei täytä ympäristönsuojelulain 5 §:n vaatimusta selvilläolovelvollisuudesta. Hankkeesta vastaavan tulee lain mukaan olla tietoinen toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Kyseisessä hankkeessa myös ympäristövaikutusten arvioinnin taso on liian heikko, jotta sen pohjalta voitaisiin tehdä luotettavasti merkittävät haitat poissulkeva johtopäätös hankkeen luonnonsuojelubiologisista vaikutuksista.
Hakemuksen liitteinä ovat kasvillisuus- ja linnustoselvitykset, jotka on tehty vuonna 2003, linnustoselvitys 2.6. ja kasvillisuuskartoituksen maasto-osuus 21.8. Lupavirasto on vaatinut linnustoselvityksen täydentämistä vaikutusalueelta. Vapon mukaan lupavirasto on tarkentanut tarkoittavansa tuotantoalueeseen välittömästi rajautuvia suon reunoja. Rajaus on esitetty täydennetyn linnustoselvityksen kartassa katkoviivalla. Sen perusteella ei tarvitse ihmetellä sitä, että täydennysselvityksen linnustotiedot on voitu kerätä vain katselemalla ilmakuvia ja karttaa. Petolintulajeista on tiedot kerätty vain luonnonsuojelulailla erityisesti suojeltaviksi säädetyistä lajeista, muuttohaukasta, maa- ja merikotkasta ja kalasääskestä.
Kaiken kaikkiaan linnusto on kuitenkin arvioitu edustavaksi, mutta tavanomaiseksi eli tarkemmin sanottuna tyypilliseksi. Tuloksen analysointi on kuitenkin jätetty kesken. Suon alueellinen merkitys tyypillisen suolinnuston sekä petolinnuston elinympäristönä pitää arvioida, jotta voidaan päätellä sen luonnonsuojelubiologinen merkitys. Hakijan viittaukset siitä, että onhan niitä elinympäristöjä muuallakin, on asiaton.
Luontoselvitykset ovat puutteelliset ja vaikutusalueen rajaus on liian suppea. Ympäristökuvauksen ja karttatarkastelun perusteella voidaan todeta suon lähiympäristöineen olevan luonnoltaan ja maisemiltaan monimuotoinen ja erämainen. Moni-ilmeisyyttä lisäävät lukuisat metsäsaarekkeet, joista monet ovat puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia ja luokiteltavissa metsälain mukaisiksi erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Ne olisi pitänyt sisällyttää myös linnustoselvitykseen.
Kasvillisuuskartoituksessa saarekkeet on vähäisessä määrin noteerattu, mutta tyypillisesti liian myöhäisen maastotyöosuuden takia lajiston inventointia ei ole voitu asiallisesti tehdä. Siksi väite uhanalaisten lajien puuttumisesta on todistamatta. Vuoden 2003 jälkeen olisi ollut aikaa täydentää inventointia niin, että suon kämmekkälajien kirjo olisi määritetty ja muukin lajisto selvitetty asiallisesti sekä arvioitu suotyyppien uhanalaisuus.
Ison Pajusuon ja sen lähialueiden luonnontilalla ja sen kyvyllä pitää yllä tyypillista lajistoa voimakkaasti metsäojitetulla seudulla on suuri merkitys lähiseutujen Natura-alueisiin, Mäykänahoon ja Rahajärveen. Varsinkin Mäykänaho on kuten hakemuksessa kerrotaan hakkuualueiden ympäröimä erillinen pieni saareke. Natura-suojeluverkoston tehtävä on säilyttää sen avulla suojellut luontoarvot pitkäjänteisesti. Siksi Natura-arviointi kyseisessä tapauksessa olisi tarpeen, vaikka suorat ja välittömät vaikutukset eivät olekaan ilmeisiä ainakaan Mäykänahoon.
Kuivatusvedet vastaanottavan Maaselänjoen luonnontilaisuutta ei ole arvioitu. Tieto pitäisi löytyä hakemuksesta, jotta lupaharkinnassa voidaan arvioida myös vesilain 15 ja 17 a pykälien määräysten noudattamista.
Liikenne turpeennostoalueelta ohjattaisiin Itämäen-Rahustenahon tietä pitkin Pyhäntä-Otanmäki -maantielle. Itämäen-Rahustenahontie kulkee osittain Metsähallituksen ympäristöarvometsän halki. Alue on laajennuksineen vastikään liitetty myös osaksi Metso-ohjelman verkostoa. Hankkeen vaikutuksia Itämäen alueen metsäluontoarvoihin ei ole selvitetty. Liikenne koostuisi muun muassa noin 300 rekasta, jotka vuosittain kuljettaisivat turvepölyä kaivuualueelta pois tien kautta.
Lupa tulee evätä
Ympäristölupa tulee yksiselitteisesti hylätä. Ison Pajusuon kuivatus turpeennostoa varten aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 §:ssä mainittuja luvan myöntämisen esteenä olevia vaikutuksia, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ja merkittävää ympäristön pilaantumista. Siten se olisi YSL 41 pykälän vaatiman yleisen edun vastainen eikä siinä vielä ole otettu huomioon edes luonnontilaisen suon merkitystä hiilen varastona ja nieluna.
Jos hankkeelle kuitenkin annetaan lupa, toiminnan aloittamislupaa ei tule myöntää muutoksenhausta huolimatta. Toiminnanaloittamislupa tekisi muutoksenhausta hyödyttömän, joten päätöksen täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta olisi ympäristönsuojelulain 101 §:n vastainen. Luonnontilaisen suon vesivaraston tyhjentäminen ja sen hydrologian tuhoaminen olisivat vesistövaikutuksiltaan huomattavasti laajempi muutos kuin hakijan esittämä alapuoliseen vesistöön aiheutettu kuormitus, jonka korjaamiseen riittäisi 5000 euroa. On otettava myös huomioon, että luvan epäämiseen saattaa olla vesistöön kohdistuvien syiden ohella lukuisia muitakin.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri