Lausunto Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaavan ehdotuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
30.10.2009
Maakuntahallitus
Pohjois-Pohjanmaan liitto
maakuntakaava(at)pohjois-pohjanmaa.fi
Asia: Lausunto Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaavan ehdotuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry toistaa kielteisen kantansa kaavamuutokseen. Pyhäjoen Hanhikivenniemi ei sovellu ydinvoimalan sijoituspaikaksi.
Maakuntahallitus on käynnistänyt ydinvoimavaihekaavan laatimisen Pyhäjoen kunnanhallituksen ja Raahen kaupunginhallituksen sekä Fennovoiman aloitteesta. Maakuntaliitto ilmoittaa verkkosivullaan, ettei se tässä vaiheessa ota kantaa ydinvoimalan puolesta tai sitä vastaan. Valitettavasti kaavaehdotus osoittaa, että kaavoittajana maakuntaliitto ei myöskään käytä lainkaan omaa harkintaansa siihen, soveltuuko Hanhikivenniemi ydinvoimalan sijoituspaikaksi. Pohjois-Pohjanmaan liitto päinvastoin kiirehtii kaavamuutosta. Se ei ole jäänyt odottamaan edes ympäristövaikutusten arvioinnin täydennysselvitysten valmistumista, mikä osoittaa huonoa hallintotapaa. Se ei myöskään itse ole hankkinut mitään sellaistakaan kaavoituksessa olennaista tietoa, jota monissa lausunnoissa on vaadittu selvitettäväksi ja huomioon otettavaksi. Kaavoittajan tulisi Fennovoiman intressistä riippumattomasti arvioida, onko maankäytön muutos yhteiskunnan ja seudun kokonaisedun mukainen eikä nostaa käsiään pystyyn ja mitätöidä voimassa olevat päätökset ydinvoimalan tieltä.
1. Kaavamuutos on puutteellisesti harkittu
Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.
Kaavoittaja tukeutuu edelleen täysin Fennovoiman tuottamaan materiaaliin. Vastineessaan kaavaluonnoksesta annettuun palautteeseen selvitysten riittämättömyydestä maakuntahallitus vastaa 6.4.2009, että TEM on yhteysviranomaisena antanut lausuntonsa 20.2.2009 ja määritellyt siinä vaikutusten arvioinnin riittävyyden ja Hanhikiven aluetta koskevien selvitysten lisätarpeet. Niistä Fennovoima on valtioneuvostolle huhtikuussa 2009 jättämässään periaatehakemuksessaan esittänyt suunnitelman. Sen mukaan lisäselvitykset valtaosaltaan valmistuvat lokakuun 2009 loppuun mennessä. Kaavaehdotuksen lausuntoaika päättyy samaan aikaan.
TEMin listalla on 19 vaatimusta lisäselvityksistä. Ne ovat vähimmäisvaatimus periaatepäätöshakemuksen käsittelylle. Kaavan laadinnassakin olisi pitänyt olla malttia odottaa selvitysten valmistumista, sillä kaavaluonnos laadittiin riittämättömiin selvityksiin tukeutuen. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on luonnoksesta antamassaan lausunnossa sanonut, että maakuntakaavan taustaksi laaditut selvitykset ovat riittämättömiä ja että ympäristövaikutusten arviointi on ollut puutteellista.
Hanhikivenniemeen liittyvät lisäselvitystarpeet koskevat muun muassa tietoja veden laadusta ja vesiluonnon nykytilasta sekä linnustosta. Ne tiedot olisi pitänyt olla käytettävissä 31.8.2009 mennessä. Vakavin puute kaavaluonnoksessa on ympäristökeskuksen mielestä Hanhikiven luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeän alueen merkityksen jättäminen käsittelemättä. Ympäristökeskus jatkaa, että Hanhikivi on ehkä arvokkain maankohoamisrannikon metsien ja niiden kehityssarjojen kannalta. Samaan viittaa myös yhteysviranomainen lausunnossaan ja toteaa, että tarkempi selvitys tarvitaan Hanhikiven alueen asemasta Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan mukaisena luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeänä alueena. Selvityksessä tulee huomioida (= havaita) alueen merkitys Perämeren maankohoamisrannikon luonnolle.
Lisäselvitysvaateetkin osoittavat, että Fennovoima on karttanut paikkakohtaisen tarkemman tiedon keruuta ja halunnut säilyttää yleispiirteisyyden vahvistaakseen mielikuvaa, että kaikki sijoituspaikat ovat yhtälailla sopivia eikä esteitä ole. Maakuntahallitus toteaa vastineessaan ympäristökeskukselle ja monelle muulle taholle, joka on vastaavalla tavalla kaavaluonnosta kritisoinut, että Hanhikiven alueen luontoarvojen merkitystä koskevien selvitysten täydentämistarpeet ovat tiedossa ja että lisäselvitykset ovat käytettävissä maakuntakaavaehdotusta laadittaessa. Lisäselvitykset ovat kuitenkin edelleen kesken. Ne eivät ole yleisesti nähtävillä eivätkä siten ainakaan kaikkien lausunnon antajien ja muiden mielipiteen ilmaisijoiden käytettävissä. Epäselväksi jää, miten ne ylipäänsä ovat kaavan laadintaan vaikuttaneet. Ilmeisesti eivät mitenkään, sillä kaavoittajan kanta on, että selvityksistä huolimatta ydinvoimalalle ei ole maakuntakaavassa vaihtoehtoa. Kun Fennovoima on valinnut Hanhikivenniemen yhdeksi mahdolliseksi sijoituspaikaksi, alueen maankäytöllinen kohtalo on ratkaistu, jos yhtiö saa hankkeelleen luvan ja päättää sijoittaa laitoksensa alueelle. Maakunta voi kuitenkin olla toista mieltä, esimerkiksi sitä mieltä, ettei maakuntaan sovi millekään paikalle ydinvoimalaa tai ei ainakaan Hanhikivenniemelle, joka on varattu luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja virkistyskäyttöön ja että energiantuotannossa uudeksi kehitettäväksi vaihtoehdoksi on valittu erityisesti tuulivoima.
Ympäristövaikutusten arviointi ei ole päätöksentekovaihe eikä yhteysviranomainen ota kantaa hankkeen hyväksyttävyyteen. Maakuntaliiton laiska pitäytyminen Fennovoiman tuottamassa materiaalissa ja orjalliset viittaukset TEMin yhteysviranomaisena antamaan lausuntoon ovat huonoa hallintoa ja osoittavat piittaamattomuutta kansalaisten ja alueen asukkaiden mielipiteistä ja arvoista.
2. Hanke on ristiriidassa alueidenkäyttötavoitteiden kanssa
Yhteysviranomainen vaati myös, että Fennovoiman on laadittava yhtenäinen selostus ja yleisarvio kunkin sijoituspaikan osalta siitä, miten hanke soveltuu valtakunnallisin alueidenkäyttötavoitteisiin. Yhtiö on oman arvionsa asiasta esittänyt periaatelupahakemuksensa liitteessä. Sama vaatimus koskee myös kaavoittajaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteutumista.
Maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n mukaisiin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin kuuluu myös erityisenä aluekokonaisuutena maankohoamisrannikko. Sen ominaisten luonnon kehityskulkujen alueellinen edustavuus on otettava huomioon maankäytön suunnittelussa, jotta alueidenkäytöllä edistetään rannikkoalueen säilymistä luonto- ja kulttuuriarvojen kannalta erityisen merkittävänä aluekokonaisuutena. Hanhikivenniemen asema mainittuna erityisalueena on vahvistettu voimassa olevassa maakuntakaavassa ja sen erityisyyttä on muun muassa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus korostanut lausunnoissaan.
Kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevissa yleisissä alueidenkäyttötavoitteissa vaaditaan, että alueidenkäytöllä edistetään kansallisen kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön sekä niiden alueellisesti vaihtelevan luonteen ja elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Erityistavoitteena on varmistaa valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvojen säilyminen.
Kaavoittaja ruotii kaavaehdotuksensa selostuksessa alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamista ja niiden toteuttamisen edistämistä ydinvoimalan mahdollistavalla kaavalla. Arviot eivät ole vakuuttavia. Ne perustuvat yksinomaan Fennovoiman ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tuottamiin pintapuolisiin ja riittämättömiin selvityksiin, joiden johtopäätökset ovat monilta osin arvailua ja toiveajattelua.
Vaikutuksista kulttuuri- ja luonnonperinnön arvojen säilymiseen kaavoittaja toteaa kuitenkin suoraan, että erityisesti sukkessiosarjojen eheys ja monimuotoisuus heikkenevät. Luontoarvojen edustavuus on voimassa olevassa kaavassa vahvistettu varaamalla alue luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi. (Alueellisen) merkittävyyden arvio puuttuu edelleen. Muuta arviota asiasta ei ole kuin konsultin Fennovoiman toimeksiannosta tekemä ja 5.2.2009 päivätty selvitys ’Hanhikiven alueen merkittävyys primäärisukkessiometsien alueena’. Se on kirjallisiin lähteisiin pohjautuva yleiskatsaus maankohoamisrannikon luontotyypeistä ja niiden esiintyvyydestä. Siinäkin todetaan, että Hanhikivi on luokiteltu merkittäväksi maankohoamisrannikon metsien kehityssarjan kohteeksi, mutta todetaan vähättelevästi, että Hanhikiven valtakunnallista merkitystä on vaikea arvioida puutteellisen tiedon takia.
Suomi on joutunut toteamaan, ettei se saavuta tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä. Luontotyyppien suojelutason arviointi osoittaa, että maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaisten metsien suojelutaso on epäsuotuisa ja riittämätön. Eheiden, merestä metsään jatkuvien sukkessiosarjojen suojelutilanne ja suojelun täydentämisen mahdollisuudet ovat varmasti vielä heikommat. Samaisen luontotyyppien suotuisan tason arvioinnin mukaan esimerkiksi vedenalaiset hiekkasärkät, rannikon laguunit, laajat matalat lahdet ja kapeat murtovesilahdet ovat suojelutasoltaan epäsuotuisia ja riittämättömiä ja lisäksi useiden luontotyyppien osalta myös heikkeneviä.
Konsultin selvitys ei vastaa arvioon alueidenkäyttötavoitteen edistämisestä tai yhteysviranomaisen vaatimukseen selvittää tarkemmin Hanhikiven alueen asemaa maakuntakaavan mukaisena luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeänä alueena. Maakuntakaavan muutoksen vaikutusten arvioinnissa mainitaan vain kyseinen selvitys, mutta tärkeimpien vaikutusten vertailutaulukossa kaavoittaja toteaa, että maankohoamisrannikon sukkessiosarjojen edustavuuden heikentymisen arviointia koskeva lisäselvitys on laadittavana. Sen vaikuttavuus kaavan laadinnassa jäänee yhtä olemattomaksi kuin sukkessiosarjojen säilyttämisen tarve tähänkin asti.
Hanhikivenniemen merkittävyys maankohoamisrannikon sukkessiosarjojen suojelukohteena on tiedossa, mutta kaavan laadinta olisi vertailun tueksi tarvinnut riippumattoman asiantuntijan tekemän ja maastoinventointeihin perustuvan selvityksen Hanhikiven alueen sukkessiosarjasta, sen koosta, eheydestä ja laadusta sekä arvion sen merkittävyydestä. Suotuisan suojelun tasoa ei paranna se, että pisteytetään suojeltuja ja muita tiedossa olevia luontoarvokohteita ja karsitaan niistä periaatteella, että vielä arvokkaammat edelleen säilyvät. Maankohoamisrannikon luontotyyppi on äärimmäisen uhanalainen. Lisäksi on otettava huomioon monimuotoisuutta lisäävien ominaispiirteiden vaihtelevuus ja siitä seuraava tarve suojella alueellisesti kattavasti. Hanhikivenniemestä on osia jo suojeltu, mutta suojelupäätökset eivät vielä turvaa sukkessiosarjojen säilymistä. Alueen merkittävyyttä kokonaisuutena lisäävät korpipainanteet ja kluuvit ja fladat, todetaan Fennovoimankin konsultin selvityksessä.
Maakuntakaavassa on myös merkintä luonnon monikäyttöalue, joka tarkoittaa virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Suunnittelumääräys velvoittaa edistämään kohteiden virkistyskäyttömahdollisuuksia ja maisema- ja ympäristöarvojen säilymistä. Fennovoima arvioi valtioneuvostolle osoitetun hakemuksensa liitteessä, että kulttuuri- ja luonnonperintöä ja virkistyskäyttöä koskeva tavoite ei liittyisi kyseiseen hankkeeseen. Se on vain yksi esimerkki yhtiön oudoista käsityksistä ja pyrkimyksistä kääntää asiat vaikka päälaelleen, jos se on omalle asialle edullista. Kaavoittaja tyytyy toteamaan, että menetyksiä tulee. Hanhikivenniemen keskeinen osa sulkeutuu luonnon monikäytön kehittämiseltä. Kaavaehdotuksessa merkintä onkin poistettu Hanhikiven alueelta ja siirretty sen eteläpuolelle. Hanhikivenniemi sisältää kuitenkin ainutlaatuisen kokonaisuuden, jonka säilyminen tulee asettaa etusijalle ja pitää voimassa nykyiset kaavamerkinnät ja -määräykset.
Edelleen puuttuvat myös vedenalaisen luonnon ja pohjan selvitykset, vaikka kaavassa esitetään varaus laivaväylän ruoppaukselle ja satamalle.
Ydinvoimalan viiden kilometrin suojavyöhykkeen sisäpuolelle jää muun muassa Parhalahden-Syölätinlahden-Heinikarinlammen Natura-ohjelmaan kuuluva suojelualue. Laidunnus on tärkeä keino säilyttää Syölätinlahden-Parhalahden rantaniityn suojeluarvot, kuten suojavyöhykkeen sisään jäävillä perinnebiotoopeillakin. Pyhäjoen Hanhikiven Natura-arvioinnissa (30.9.2009) ei laidunnusta tai sen jatkumista mainita. Rantaniityn umpeenkasvun ehkäisy on esimerkiksi ruijanesikon suojelussa keskeistä. Natura-selostuksessa arvioidaan muutoinkin vaikutukset matalan veden alueeseen ja rantavyöhykkeisiin olemattomiksi. Arvio on kuitenkin paremminkin arvaus, joka perustuu jäähdytysveden leviämismalliin ja oletukseen karusta ja vähäravinteisesta merialueesta, jonka virtaussuunta on pohjoiseen. Kuitenkin esimerkiksi kasviplanktonin ja vesikasvien tuotanto kasvaa veden lämpenemisen myötä. Rehevöitymisen voi olettaa ajan mittaan vaikuttavan matalan veden ja rantavyöhykkeiden lajeihin ja luontotyyppeihin. Natura-selostuksessa ajallinen ja kumulatiivinen vaikutus on rajattu pois ja niin loppupäätelmäksi on voitu kirjata, ettei hankkeesta arvioida aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia luontotyypeille.
Ilmastonmuutoksen seurauksia ei oteta vakavasti
Monet muutkin alueidenkäyttötavoitteet ovat saaneet osakseen pintapuolisen tarkastelun Fennovoiman tuottaman materiaalin pohjalta. Johtopäätökset ovat useassa tapauksessa ennenaikaisia tai suorastaan vääriä. Kaavaselostuksessa viitataan esimerkiksi hankkeen yhteydessä tehtyihin selvityksiin sään ja meren ääri-ilmiöiden vaikutuksista.
Yhteysviranomainen on vaatinut lisäselvitystä siitä, voiko ja miltä osin ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuvaksi arvioitu veden lämpötilan nousu ja tuulisuuden lisääntyminen yhdessä jäähdytysvesien kanssa ydinvoimalaitoksen käyttöaikana vaikuttaa paikalliseen ekologiaan siten,
että YVA-selostuksessa esitetyt ympäristövaikutusarviot kyseenalaistuisivat. Siihen Fennovoima vastaa valtioneuvoston periaatelupahakemukseensa liitetyssä lisäselvityksessä, että vesiekologia kehittyy rehevöityvään ja lämpenevään suuntaan kuten selostuksessa on esitetty, mutta ilmastonmuutoksen ei arvioida vaikuttavan alueen vesiekologiaan laitoksen käyttöaikana.
Vedenkorkeuden muutoksia on YVA-selostuksessa tarkasteltu niinikään laitoksen käyttöiän aikana eli vuoteen 2075 asti. Yhteysviranomainenkin päästi pinnallisen arvion läpi. Luonnonsuojelupiiri voi vain toistaa vaatimuksensa siitä, että arvioitaessa ilmastonmuutoksesta johtuvaa uhkaa merenrannikolle matalalle niemelle suunniteltavalle ydinvoimalalle tarkastelujakson tulee ulottua vähintään satoja vuosia laitoksen käyttöiän yli. Meriveden pinnan nousun ohella on arvioitava äärevöityvien sääolojen, kuten myrskyjen lisääntymisen vaikutuksia ydinvoimalaan, loppusijoitettavan ydinjätteen varastointiin ja matala- ja keskiaktiivisen laitosjätteen loppusijoitukseen laitospaikkakunnalle. Ilmastonmuutoksesta aiheutuvat vaatimukset rannikon rakentamiselle on kaavoittajan otettava vakavasti. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteetkin velvoittavat ottamaan huomioon energiaverkostoja koskevat sään ääri-ilmiöt ja tulvien riskit.
Hankkeen jätehuollossa on myös edelleen monia ratkaisemattomia kysymyksiä. Kaavaselostuksen tieto siitä, että alueen maa- ja kallioperän ominaisuudet on selvitetty ja otettu huomioon hankkeen sijaintivaihtoehtoja valittaessa ja suunniteltaessa, ei pidä paikkaansa. Riittäviä selvityksiä matala- ja keskiaktiivisen jätteen varastoimiseksi turvallisesti pysyvästi ydinvoimala-alueelle ei ole tehty. Kuten luonnonsuojelupiiri esitti jo kaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa kaavavarauksen tekemiseksi ei riitä epämääräinen viittaus, että jäte sijoitetaan joko maan alle tai päälle. Tarkempi tieto tarvitaan, ennen kuin on mahdollista päättää, voidaanko alueelle sijoittaa ydinvoimalaa ylipäänsä myöskään teknisistä syistä. Kaavoittajalle ei pitäisi niinikään riittää Fennovoiman ilmoitus säilöä korkea-aktiivinen jäte aikanaan Posivan luolastoon Olkiluotoon. Ratkaisu on toistaiseksi torjuttu. Korkea-aktiivistakin jätettä säilötään joka tapauksessa voimalapaikkakunnalla vuosikymmeniä. Säilöminen luolastoon ei edes ole monien asiantuntijoidenkaan mielestä turvallinen ratkaisu. Se on ratkaisu, joka siirtää saastumisriskiä tuleville sukupolville samalla tavalla kuin sopivan ratkaisun odottelu. Kaiken kaikkiaan päätöksenteossa tulee ottaa huomioon, että Fennovoima aikoo jättää laitoksensa yhteiskunnan vastuulle heti, kun laitoksen käyttöikä eli noin 60 vuotta on saavutettu.
3. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku
Perämeren alueelle rakennetaan joka tapauksessa runsaasti tuulivoimaa -todennäköisesti jo lähivuosina. Tuulivoiman lisääminen on myös niin maakunnan kuin koko maankin ilmasto- ja energiastrategioiden sekä uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämismahdollisuuksien edistämistä edellyttävien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaista.
Kaavaselostuksen kappaleissa vaikutuksista alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, alue-, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen ei muita energiahankkeita mainita. Yhteisvaikutuksia koskevassa arviossa todetaan että sähkönsiirron kapasiteetin lisäystarvetta ei tiedetä, jos sekä ydinvoimala että useampi merituulipuisto toteutuvat. Se on jälleen yksi seurausvaikutuksiltaan avoimeksi jäävä maankäytöllinen ongelma.
Merituulivoimalatkin tarvitsevat uusia voimajohtolinjauksia. Voimajohdot ja voimajohtokäytävät aiheuttavat maalla negatiivisia ympäristövaikutuksia. Sekä merituulipuistojen että ydinvoimalan tarvitseman sähkönsiirron maankäytöllisiä yhteisvaikutuksia olisi pitänyt arvioida ja verrata vaihtoehtoja, joissa uusi energiantuotanto on tuulivoimaa ja joissa se on sekä tuuli- että ydinvoimaa.
Ydinvoima vaatii säätövoimaa
Kaavaselostuksessa todetaan sitkeästi, että tuulivoiman lisääminen kasvattaa tarvetta säätösähkön tuotantoon, joka tarkoittaisi vesistörakentamista. Väite on kumottu julkisuudessakin lukuisia kertoja. Säätövoiman kasvattamisen tarvetta tuulivoimatuotantoa varten toistavat ydinvoimaa ja uutta vesivoimaa ajavat kaupalliset tahot saadakseen uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä omille hankkeilleen. Fennovoiman tarkoitushakuisten väittämien sijaan tausta-aineistona tässäkin tapauksessa tulee käyttää asiantuntija-arvioita tuulivoimakapasiteetin kasvattamisen tarvitsemasta säätövoimasta. Hyvä tiivis katsaus aiheeseen on esimerkiksi VTT:n erikoistutkija Hannele Holttisen laatima selvitys ’Tuulivoiman säätö- ja varavoimatarpeesta Suomessa” kirjallisuusviitteineen.
VTT:n tutkimustulosten mukaan Suomessa tuulivoiman aiheuttamaa lisäsäädön tarvetta ilmenee vasta, kun tuulivoimaa on järjestelmässä yli 10 prosentin osuus eli yli 4000 MW. Valtiovallan tavoitteena on seuraavalla vuosikymmenellä nostaa tuulivoiman osuus sähköntuotannosta 2000 megawattiin, kun sen nykyinen osuus on vain muutamia prosentteja tavoitteesta. Tuulivoiman säätövoimaksi vesivoimaa ei tarvitse muutoinkaan rakentaa Suomeen lisää. Sen säätötarvetta voidaan myös vähentää hajasijoittamalla tuotantoa maan eri puolille ja tehostamalla tuotantoennusteita sekä sähkön siirtoyhteyksiä naapurimaiden välillä.
Suomalaiset energiayhtiöt omistavat suuria määriä läntistenkin naapurimaiden vesivoimasta. Käytäntönä on hankkia sähköjärjestelmän lyhytaikainen säätövoima pohjoismaisilta säätösähkömarkkinoilta. Tutkimukset eri maista osoittavat myös, että tuulivoimakapasiteetin kasvattaminen ei ole lisännyt säätövoiman rakentamista, mutta kylläkin olemassa olevan säätökapasiteetin lisäkäyttöä. Kiviluoman VTT:llä tekemän selvityksen mukaan myös Pohjoismaissa voidaan saada vielä huomattavasti lisäsäätöä markkinoille olemassa olevasta kapasiteetista. Sen perusteella 10 prosentin tuulivoiman osuudella (19 000 MW) ei Pohjoismaissa tarvitse rakentaa lisää säätökapasiteettia, mutta olemassa olevaa säätöä käytetään enemmän. Hannele Holttinen toteaa myös, että jos Suomi varautuisi toteuttamaan pahimmatkin tilanteet Suomen sisäisillä säädöillä, lisäsäädön tarve 2000-4000 MW:n tuulivoimalle olisi arviolta 80-160 MW.
Mitä se olisi lauhdesähköä tuottavalle ydinvoimalle, jota kaavaillaan lisää yhteensä tuhansia megawatteja ja jolle on taattu oikeus tuottaa energiaa täydellä teholla ja tasaisella virralla. Tässäkin mielessä energiantuotantorakenteen muutos enenevässä määrin uusiutuviin perustuvaksi olisi ympäristövaikutuksiltaan huomattavasti haitattomampi ja toteuttaisi hyvin maakuntakaavan sisältövaatimuksia, kuten alueiden käytön ekologista kestävyyttä.
4. Luonnonsuojelupiiri suosittaa uudelleen tuulivoimaa maakunnan uudeksi vahvaksi energiantuotantomuodoksi
Kaavoittaja toteaa yhteenvetona periksi antavasti, että osaksi hanke toteuttaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, mutta on myös ristiriidassa joidenkin yksittäisten tavoitteiden kanssa. Luonnonsuojelupiirin mielestä ristiriidat ovat perustavaa laatua. Kaavamuutosta ei pidä tehdä.
Suomi on sitoutunut Euroopan unionin uusiutuvia energiamuotoja koskevan direktiivin tavoitteisiin ja on päättänyt nostaa uusiutuvien energiamuotojen osuuden 38 prosenttiin loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Kaavaehdotuksessa joudutaan toteamaan, että hanke ei edistä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä. Tuulivoiman lisääminen edesauttaa tavoitteeseen pääsyä, mutta lisäydinvoima saattaa haitata sitä estämällä tai viivyttämällä uusiutuviin pohjaavia investointeja ja pääsyä sähkömarkkinoille. Muutoinkin hanke on vahingollinen tuotteessaan megawatteja ylimäärin eikä tue negawatteja, joka on yhteiskunnan etu.
Huomioon on otettava myös raaka-aineen hankinta. Kaavoittajan ilmoitus siitä, ettei hankkeella ole suoraa vaikutusta uraanikaivoshankkeisiin Pohjois-Pohjanmaalla ja muualla Suomessa osoittaa vastuuttomuutta. Ydinvoiman tuotannolla ja uraanin hankinnalla on suora yhteys toisiinsa. Uraanin hankinnan ympäristövaikutukset ovat aina negatiivisia ja hallitsemattomia missä päin maailmaa tahansa. Jos suomi rakentaa edelleen lisää ydinvoimaa, uraaninlouhinta on tosiasia myös Suomessa ennemmin tai myöhemmin. Kartoitus on käynnissä, mikä on herättänyt voimakkaan vastarinnan. On selvää, että suomalaiset eivät yleisesti hyväksy uraaninlouhintaa. Enemmistö myös vastustaa ydinvoimaa, kuten johdonmukaista onkin. Maakuntaliiton tulee kuunnella kansalaisia eikä pelkästään kauppakamareita.
Maakunnalla on selvä valinnan paikka: ydinvoimaa vai tuulivoimaa ja muita uusiutuvia energian säästön ja käytön tehostamisen ohella. Molempiin varautuva maakuntakaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimuksia maakunnan tarkoituksenmukaisesta alue- ja yhdyskuntarakenteesta, alueidenkäytön ekologisesta kestävyydestä ja ympäristön ja talouden kannalta kestävistä liikenne- ja teknisen huollon järjestelyistä.
Luonnonsuojelupiirin mielestä kaavamuutoksen valmistelua ei tule jatkaa. Ydinvoimalan rakentamisen mahdollistavalle kaavamuutokselle ei ole Hanhikivenniemellä edellytyksiä. Ydinvoimala tuhoaisi valtakunnallisesti erittäin merkittävän luonnonalueen ja mitätöisi sen vaalimiseksi tehdyn luonnonsuojelutyön saavutukset. Ydinvoiman lisärakentaminen vaikeuttaisi ekologisesti kestävien energiantuotantomuotojen kehittämistä niin maakunnassa kuin Suomessa ylipäänsä.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri