Lausunto Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan turpeennostohankkeen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
26.11.2009
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi
Viite: Dnro PPO-2009-R-26-531
Asia: Lausunto Pienen Hangasnevan, Vuohtosuon ja Kiikkunevan turpeennostohanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (Siikalatva, Kärsämäki ja Pyhäntä)
Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin
Hankkeen tarkoituksena on energiaturpeen hankinta teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Yritys haluaa hankkeellaan turvata turpeen saatavuutta. Tavoitteena on tukea käytön jatkuvuutta ja jopa lisätä turpeen käyttöä.
Ohjelmassa todetaan, että ’turvetuotannon kasvu riippuu Suomessa ja Euroopan unionissa tehtävistä energiantuotantoratkaisuista’. Toteamus on todellisuuspakoinen. Hyvin on tiedossa, että turpeen käytön kasvu ei ole mahdollista. Se olisi pahasti ristiriidassa Euroopan unionin ja siten myös Suomen ilmastonsuojelutavoitteiden kanssa. Esimerkiksi vastikään julkaistussa valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittisessa tulevaisuusselonteossa ’Kohti vähäpäästöistä Suomea’ yhdeksi tavoitteeksi on asetettu luopua energiantuotannossa voimaloiden käyttöiän päätyttyä vaiheittain sellaisesta fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytöstä, jossa hiilidioksidia ei oteta talteen. Käytännössä se tarkoittaa turpeen korvaamista uusiutuvilla energiaraaka-aineilla. Turpeen polttaminen aiheuttaa Suomessa kolmanneksen energiateollisuuden kasvihuonekaasupäästöistä, kun taas sen osuus energian tuotannosta on vain noin 7 prosenttia.
Suomen tavoitteena on leikata kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Ilmastonsuojelutavoitteiden ja velvoitteiden täytäntöönpanoon liittyvä vääjäämätön turpeen käytön väheneminen tulee ottaa turpeenottohankkeen vaikutusten tarkastelussa ja vaihtoehtojen vertailussa huomioon.
Ohjelmassa todetaan vesiensuojelun suuntaviivana turpeenoton sijainninohjaus vesistökuormituksen vähentämiseksi. Sama sijainninohjaus on Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa sekä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa yhtenä turpeenoton haittojen lieventämiskeinona. Sijainninohjauksella noudatetaan valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta, jonka mukaan turpeenotto ohjataan jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja käytöstä poistetuille suopelloille.Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.
Alueidenkäyttötavoite tuodaan esiin vasta ympäristön tilaa kuvaavassa osassa ja siihen viitataan vielä kappaleessa 7. Sijainninohjaus on kuitenkin olennainen koko alaa koskeva vaatimus, kuten vesiensuojelun suuntaviivat tai vesienhoitosuunnitelma ja maakuntakaavan suunnittelumääräys olennainen maakuntasuunnitelman linjausten toteuttamisessa.
Pienen Hangasnevan, Kiikkunevan ja Vuohtosuon turpeenottohanke sijoittuu alueelle, jolla on ennestään paljon turpeenkaivuualueita ja jonne sijoittuu lukuisia uusia turpeennostohankkeita, joista osa on ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja osa lupaprosessissa. Vireillä olevia hankkeita ei kuitenkaan mainita, vaikka niistä useilla on sama purkuvesistö Kärsämäenjoki-Pyhäjoki tai Siikajoki. Arviointiselostuksessa ohjelman unohdukset on paikattava.
Hankkeiden suuri määrä johtuu uuden suokerran hankintatarpeesta Haapaveden turvelauhdelaitoksen ja Oulun voimalaitosten vaikutuspiirissä. Sen seurauksena lukuisia uusia hankkeita sijoittuu Kärsämäen-Pyhännän alueelle. Se edellyttää erityistä paneutumista turpeenoton yhteisvaikutuksiin, jotka kohdistuvat vesistöön, ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen sekä virkistyskäyttöön ja asutukseen, jota turpeennostoalueet ympäröivät.
Arvioitavat vaihtoehdot
Lisävaihtoehtona Pienen Hangasnevan poistaminen turpeenoton piiristä
Varsinkin aina kun vähintään osa suunniteltavasta kaivuualueesta on lähtökohtaisesti luonnontilainen tai jonka ennallistaminen olisi vesien ja monimuotoisuuden suojelun näkökulmasta perusteltua, vaihtoehtotarkasteluksi ei riitä pelkästään vesiensuojelujärjestelyjen variointi. Vaihtoehtotarkastelu ei silloin täytä turpeenottoa koskevan erityisen alueidenkäyttötavoitteen velvoitteita. Hankkeen valuma-alueella on runsaasti myös peltoja ja metsäojitusalueita, jolloin viimeisten ojittamattomien suolaikkujen vesiensuojelullinenkin merkitys korostuu.
Tarkasteltava hanke koostuu kolmesta suosta, joiden yhteispinta-ala on noin 430 hehtaaria. Turpeen keräämistä soilla olisi tarkoitus harjoittaa peräti 35 vuotta vuoteen 2045 saakka! Kiikkuneva ja Vuohtosuo ovat ohjelman sekä karttojen perusteella arvioiden metsänkasvatusta varten ojitettuja turvemaita, mutta Pieni Hangasneva on keskiosiltaan luonnontilainen. Soiden erilaista luonnontilaa ei kuitenkaan ole otettu huomioon vaihtoehtojen asettamisessa. Siksi tarkasteltavia vaihtoehtoja on täydennettävä vaihtoehdolla, jossa hanke toteutetaan vain Vuohtosuon ja Kiikkunevan lohkoilla.
Kukin suo sijaitsee erillään toisistaan, joten Pienen Hangasnevan poisjättäminen kuivatuksen piiristä ei ole teknisestikään ongelmallista. Vaikutuksiltaan vaihtoehto poikkeaisi selvästi muista toteutusvahtoehdoista, joten se on sikälikin hyvin perusteltu.
Vaihtoehtojen monipuolistaminen on muutoinkin tarpeen, sillä Vapon lukuisat turpeen hankintaa koskevat suoYVAt ovat toistensa klooneja. Vaihtoehtotarkastelut pyritään rajaamaan erittäin suppeiksi ja vain joitain vesiensuojelujärjestelyjä koskeviksi, vaikka suurin piirtein jokaisessa tapauksessa olennaisia eroja vaihtoehtojen välille saataisiin ottoalueiden rajauksilla.
Luonnontilaisen suon tai sen osan rajaaminen turpeenoton ulkopuolelle on perusteltua myös siksi, että Suomen maaraportin mukaan luonnon köyhtymistä ei saada pysäytettyä vuoteen 2010 mennessä, kuten tavoite on ollut. Seurannan tuloksiin voi tutustua osoitteessa www.biodiversity.fi tai www.luonnontila.fi. Erityisesti suoluonnon heikkenevä tila huolestuttaa. Lähdeluettelossa ei ole mainittu julkaisua Suomen suotyyppien uhanalaisuudesta (Suomen ympäristö 8 / 2008), mutta ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä suotyyppien yleinen tila on otettava huomioon.
0-vaihtoehto
Suo-yvissa 0-vaihtoehto jää yleensä sisällyksettömäksi. Vaateita esimerkiksi ennallistamismahdollisuuksien ja -vaikutusten selvittämiseksi ei oteta huomioon. Sama koskee esityksiä selvittää turpeen korvaamista metsäbiomassalla ja sen vaikutuksia työllisyyteen ja ympäristövaikutuksiin. Tarkasteltavassakin ohjelmassa kuitenkin todetaan, että 0-vaihtoehto on tärkeä, koska se toimii perustana arvioitaessa hankkeeseen liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sekä muita vaikutuksia. Turpeen saatavuudella ja hinnalla energiamarkkinoilla on ratkaiseva vaikutus uusiutuvien asemaan ja sitä kautta niiden saatavuuden kehittymiseen. Työllisyysvaikutuksien vertailu turpeenoton ja alueen nykytilaan jäämisen välillä on harhaanjohtavaa.
0-vaihtoehdossa on arvioitava ennallistamisen vaikutuksia vesien-, ilmaston- ja monimuotoisuuden suojeluun ja turpeen käytön vähenemisen vaikutuksia energiantuotannossa.
Muut toteutusvaihtoehdot
Lisäksi vesienkäsittelymenetelmien vaihtoehtoja tulee täydentää. Vaihtoehdossa 3 sulanmaan aikainen kemikalointi ei edusta parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Talviaikaan vesi ohjattaisiin selkeytysaltaiden kautta suoraan vesistöön. Kemikalointia koskevaa vaihtoehtoa on täydennettävä tarkastelemalla vesiensuojelun tehostamista ympärivuotisella pintavalutuksella.
Niinikään Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunitelmassa esitetään turvetuotannon vesistöhaittojen vähentämiseksi lisätoimenpiteenä uusien nostokenttien vesiensuojelurakenteiksi pintavalutusta tai muuta vähintään yhtä tehokasta menetelmää myös tuotantokauden ulkopuolisena aikana alueilla, joilla vesien tila edellyttää lisätoimenpiteitä. Hankkeen vesistövaikutukset kohdistuisivat erittäin kuormittuneisiin vesistöihin.
Vaikutusselvitykset
Pintavalutuskenttien tila
Hankealueella ei ole Pientä Hangasnevaa lukuunottamatta tehty luontoselvityksiä. Vuohtosuon ja Kiikkunevan nykytilaa on arvioitu ilmakuvien perusteella. Suotyyppien ”oletetaan” koostuvan rämemuuttumista ja turvekankaista. Kullakin suolla on vaihtoehdoissa 1-2 pintavalutuskenttä vesienpuhdistusmenetelmänä. Luonnontilainen suo edustaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa pintavalutusmenetelmässä. Kuvassa 3 pintavalutuskentät on rajattu vihreällä. Kartan mukaan ne sijoittuvat ojitusalueille. Liitteestä 1 voi myös nähdä, että pintavalutuskentät ovat ojitettuja, paikoin jopa runsaasti. Selostuksessa on arvioitava niiden toimivuutta.
Vesistövaikutukset
Hankkeen kuivatusvedet johdettaisiin pääosin Vuohtojärven kautta Vuohtokanavaan ja edelleen Vuohtojokeen, Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen.
Vuohtojoki on käyttökelpoisuudeltaan välttävä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma keskittyy ensimmäisellä kaudella isoihin vesistöihin. Seuraavilla kierroksilla on todennäköisesti pienemmätkin vesistöt tarkasteltavina. Joka tapauksessa latvavesien tila vaikuttaa pääuomiin ja siten nekin otetaan vesiensuojelussa huomioon
Toimenpideohjelmaluonnoksen mukaan Kärsämäenjoki on välttävässä tilassa. Ennusteen mukaan joen ekologinen tila on välttävä edelleen vuonna 2015 ja vesistössä tarvitaankin lisäaikaa vuoteen 2027 hyvän tilan saavuttamiseksi. Pyhäjoki on Kärsämäenjoen haarasta merelle ulottuvalta osaltaan luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi.Vesienhoitosuunnitelmassa arvioidaan, että joen tila on edelleen tavoitevuonna 2015 tyydyttävässä tilassa, mikä tarkoittaa, että nykytoimenpitein ei joen keski- ja alaosalla saavuteta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä ja että valuma-alueen vesiensuojelua on tehostettava viimeistään seuraavalla suunnittelukaudella. Myös maakuntakaavan turvesoiden käyttöä koskeva suunnittelumääräys edellyttää, että tuotantoa harjoitetaan niin, että valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti.
Arvioitaessa vaikutuksia vesistöihin on yksittäisen suon ohella tarkasteltava kaikkien uusien hankkeiden yhteisvaikutusta ja vaikutuksia valuma-alueella, jolla kaikkien hankkeiden toteutuessa ei enää olisi käytännössä lainkaan jäljellä hydrologiansa säilyttäneitä soita. Lisäksi on arvioitava, miten turpeenkaivuun keskittymän voimistuminen Siikajoen ja Pyhäjoen valuma-alueilla vaikuttaisi vesienhoitolain tavoitteen saavuttamiseen vesistön pysyvästä hyvästä tilasta.
Pyhäjoen ja Siikajoen vesistöalueilla nykyisen ja suunnitteilla olevan turpeenottoalan yhteisvaikutuksien arviointi on siksikin merkityksellistä, että käytöstä poisjäävien kenttien kuormittava vaikutus ei poistu. Kuorittua turvemaata ei yleensä ennallisteta vettä pidättäväksi ja turvetta kerrostavaksi suoksi, vaan muutos valuma-alueella jää pysyväksi ja uudet käyttömuodot vesistöä kuormittaviksi. Arviointiohjelmassa jälkikäytöstä todetaan, että todennäköisin jälkikäyttömuoto on energiakasvien viljely ja metsätalous.
Vaikutusalue
Vaikutusalue on rajattu suppeasti. Vuohtojärvi ja Vuohtojoki on määritelty lähivaikutusalueeksi. Vesistövaikutusten mainitaan ulottuvan myös Kärsämäenjokeen ja Pyhäjokeen. Lähialueiden järviä ei mainita, mutta Vähä ja Iso Lamujärvi erottuvat kuvassa 7. Ottoalueet sijaitsevat Vähä Lamujärven etelä- ja Ison Lamujärven länsipuolella. Luonnontilainen Pieni Hangasneva sijaitsee lähimpänä Isoa Lamujärveä, noin kilometrin päässä.
Kuivatusvesiä ei suunnitella johdettavan mainittuihin järviin, mutta sotkeva ja lannoittava turvepöly voi niihin levitä. Sen vaikutuksia kyseisiin järviin on arvioitava. Esimerkiksi Iso Lamujärvi on merkittävä vesistö sekä kalataloudellisesti että virkistys- ja matkailukäytössä. Turvepölyn leviämisestä yli kilometrinkin päähän on järviltä runsaasti paikallishavaintoja. Järvillä laskeuma on helpommin havaittavissa kuin metsä- ja peltopinnoilla. Pölyämisvaikutuksen selvittämistarvetta lisää länsituulten vallitsevuus ja suunniteltujen turpeenottoalueiden sijainti vesistöihin nähden tuulen yläpuolella.
Vaikutukset luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen
Pienen Hangasnevan kasvillisuuskartoitus on tehty 14.8.2007. Kartoituksen ajankohta on liian myöhäinen. Esimerkiksi kämmeköiden tunnistus lajilleen on vaikeaa, kun kukinta-aika on jo ohi. Suo on mainittu ravinteikkaaksi ja luhtavaikutteiseksi. Myöhäisestä inventointiajankohdasta huolimatta suolla on myös tavattu vaateliaampaa lajistoa.
Luontoselvitysten teko oikein menetelmin on avainasia. Siihen ohjeistetaan vuoden 2009 alussa Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen johdolla laaditussa ’Turvetuotantoalueen lupahakemuksen luontoselvitykset’ -julkaisussa. Sitä ei ole mainittu lähdeluettelossa. Ohjeisto on koottu ympäristökeskuksen asiantuntijoiden ja turvealan edustajien kesken, joten sen odottaa tulevan alan käyttöön.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ei luonnonsuojelulain mukainen uhanalaisten ja suojeltujen lajien selvitys riitä. Soisten luontotyyppien voimakas uhanalaistuminen, maakuntakaavan suunnittelumääräys sekä turpeenoton intensiivisyys seudulla edellyttävät suon alueellisen luonnonsuojelubiologisen merkityksen analysointia.
Vaikutukset ilmastoon
Hankkeen ilmastovaikutukset selvitetään. Se on tärkeää, sillä maaraportointikin edellyttää päästöjen laskentaa, vaikka lainsäädäntö ei vielä vaadikaan päästöjen merkityksen arviointia lupaharkinnassa. Arvioinnin tekemiseksi on runsaasti tieteellistä tutkimusta, jonka avulla yksittäisen suon päästöjen arviointi on suoritettavissa, kuten ohjelmassa todetaan: Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa. MMM 11 2007, Kirkinen & al 2007: Turvemaan energiakäytön ilmastovaikutus – maankäyttöskenaario. VTT tiedotteita 2365 sekä tarkemmin Boreal Environment Research 12/2007).
Päästöjä aiotaan ohjelman mukaan verrata nykyisen maankäytön kasvihuonekaasupäästöihin. Ojittamaton suo ei kuitenkaan kuulu maaraportoinnin piiriin. Luonnontilainen suo on hiilinielu, mutta myös hiilen varasto. Varastoon siirtynyt hiili on pois kierrosta. Ohjelmassa asiasta todetaan epäselvästi, että hiilivarasto uusiutuisi hitaasti tuhansien vuosien aikana. Hiilivarasto karttuu hitaasti tuhansien vuosien kuluessa. Pienen Hangasnevan vaikutuksia arvioitaessa huomioon on myös otettava YK:n ilmastosopimus, jonka allekirjoittaessaan Suomi on sitoutunut vähentämään ihmistoiminnan ekosysteemeissä (muun muassa turvemaat) aiheuttamia hiilivuotoja sekä suojelemaan ja lisäämään niiden hiilinieluja ja -varastoja.
Metsäojitettujen soiden turve lahoaa hitaasti. Metsäojitetun alan turpeen kaivuu ja polttaminen vapauttaa hiilen ilmakehään nopeasti. Vaihtoehtojen vertailu edellyttää, että ilmastovaikutuksiakin arvioitaessa on otettava huomioon ennallistamismahdollisuus eli suon hiilinielupalvelujen edistäminen.
Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan ja virkistyskäyttöön
Kyseisen hankkeen vaikutustarkastelua on täydennettävä arvioimalla alueen turpeenoton (käytössä olevat kentät ja vireillä olevat hankkeet) kokonaisvaikutuksia otsikon aiheisiin.
Vaikutukset talouteen ja elinkeinoihin
Peräkkäiset sadekesät ovat paljastanut turpeen hankinnan haavoittuvuuden. Varastointituestakaan ei ole apua saatavuuden turvaamisessa, kun sääolot tekevät noston mahdottomaksi. Turpeen saatavuusongelmat ja heikko laatu ovat voimistaneet metsäbiomassojen kysyntää. Hintavertailu halvan turpeen sijaan kalliiseen polttoöljyyn on myös vauhdittanut metsähakemarkkinoita. Työllistävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon turpeen korvautuminen muilla paikallisilla polttoaineilla. Tekniikka ei useimmissa laitoksissa ole esteenä turpeen käyttömäärien alentamiseksi.
Lopuksi
Ohjelmassa esitetään johtopäätöksenä, että hanke ei ole ristiriidassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kanssa. Päätelmä on väärä. Osa hankealueesta on säilyttänyt luonnontilansa ja sillä kasvaa jopa vaateliasta lajistoa. Jäljellä oleva hydrologiansa säilyttänyt suoluonto on valuma-alueellaan aina arvokas intensiivisen turvemaiden kuivatuksen takia. Lisäksi alueen vesistöt ovat hyvin kuormittuneita. Ympäristön nykytila ja tavoitteet sen parantamiseksi antavat aihetta tarkistaa kantaa alueidenkäyttötavoitteisiin arviointiselostuksessa.
Merja Ylönen
sihteeri