Lausunto Utajärven Mantilansuon turpeennostohankkeen YVA-ohjelmasta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
18.12.2009
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus
kirjaamo.ppo(at)ymparisto.fi
Viite: Dnro PPO-2009-R-27-531
Asia: Lausunto Mantilansuon turpeennostohanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta (Utajärvi)
Hankkeen tarkoituksena on energiaturpeen hankinta teollisuuden ja yhdyskuntien käyttöön. Yritys haluaa hankkeellaan turvata turpeen saatavuutta. Tavoitteena on tukea käytön jatkuvuutta ja jopa lisätä turpeen käyttöä.
Ohjelmassa todetaan, että ’turvetuotannon kasvu riippuu Suomessa ja Euroopan unionissa tehtävistä energiantuotantoratkaisuista. Perustavoitteena on biopolttoaineiden käytön lisääminen, mihin liittyy myös turpeen käyttö energianlähteenä. Virkkeen ensimmäinen lause on totta, mutta jälkimmäinen on virheellinen. Turve ei ole biopolttoainetta eikä biopolttoaineiden käytön lisääminen edellytä turpeen sekottamista joukkoon. Varsinkaan voimalaitosten uudet kattilat eivät vaadi turvetta biomassan joukkoon. Vanhoissa laitoksissa biomassan mittavampi lisääminen törmää lähinnä kuljetinongelmiin.
Turpeen käytön kasvattaminen ei ole mahdollista. Se olisi pahasti ristiriidassa Euroopan unionin ja siten myös Suomen ilmastonsuojelutavoitteiden kanssa. Esimerkiksi vastikään julkaistussa valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittisessa tulevaisuusselonteossa ’Kohti vähäpäästöistä Suomea’ yhdeksi tavoitteeksi on asetettu luopua energiantuotannossa voimaloiden käyttöiän päätyttyä vaiheittain sellaisesta fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytöstä, jossa hiilidioksidia ei oteta talteen. Käytännössä se tarkoittaa turpeen korvaamista uusiutuvilla energiaraaka-aineilla. Turpeen polttaminen aiheuttaa Suomessa kolmanneksen energiateollisuuden kasvihuonekaasupäästöistä, kun taas sen osuus energian tuotannosta on vain noin 7 prosenttia.
Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia on osin vanhentunut asiakirja. Painotukset ovat muutoksessa. Valmisteilla oleva maakunnan ilmastostrategia onkin sitä ajankohtaisempi asiakirja huomioon otettavaksi. Suomen tavoitteena on leikata kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Pohjois-Pohjanmaan liiton tekeillä olevassa ilmastostrategiassa kansainväliset ja kansalliset tavoitteet ovat myös lähtökohtana. Vaikka strategia valmistuu vasta 2010, maakunnan kasvihuonekaasutase on selvitetty ja julkaistu. Se on tavoitteiden ja toimenpiteiden pohjana. Senkin perusteella on selvää, että turpeen käyttöä on vähennettävä.
Ilmastovaikutusten ohella vaikutukset Kiiminkijoen vesistöön ovat Mantilansuon turpeenottohankkeen merkittävä ympäristövaikutus. Vaikutusalueen rajauksessa asia esitetään epäselvästi. Kiiminkijoki on Natura-vesistö, jonka tilan parantamiseksi sen valuma-alueella on muun muassa rajoitettu kerrallaan käytössä olevaa turpeennoston pinta-alaa. Hankkeessa Kiiminkijoki on määriteltävä vaikutusalueeksi.
Valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen mukaan turpeenotto ohjataan jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja käytöstä poistetuille suopelloille. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Vaikka Mantilansuon hankealueesta ohjelman mukaan vain noin neljännes on ojittamatonta vaihtoehtojen asettamisessa ja vertailussa tulee alueidenkäyttötavoitteen toteutumista arvioida.
Arvioitavat vaihtoehdot
0-vaihtoehto
0-vaihtoehdossa ei tule tyytyä arvioimaan vain suon nykytilaa ja vertaamaan sitä toteuttamisvaihtoehtoihin. Vaihtoehtoa tulee täydentää selvittämällä suon ennallistamismahdollisuuksia ja -vaikutuksia monimuotoisuuden ja vesistön suojelulle.
Toteuttamisvaihtoehdot
Toteuttamisvaihtoehdoissa varioidaan vesienkäsittelyratkaisuja. Nostoalueet on kahdessa osassa. Toisen lohkon kuivatusvedet on mahdollista johtaa luonnontilaiselle pintavalutuskentälle, mutta toiselle lohkolle pintavalutuskenttä jouduttaisiin rakentamaan metsäojitusalueelle. Pintavalutuskenttä toimisi joko sulanmaan aikana tai ympärivuotisesti. Viidentenä vaihtoehtona on vielä kemikalointi koko nostokelpoisella alueella.
Ympärivuotisesti käytössä oleva luonnontilainen pintavalutuskenttä edustaa tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Ojitusalueille perustettujen pintavalutuskenttien toimivuutta vasta tutkitaan. Tämän hetken käsityksen mukaan ne toimivat huonosti niin kesä- kuin talviaikaan. Vanhat ojat muodostavat potentiaalisia virtausuomia ja turpeen ominaisuudet ovat muuttuneet hapettumisen seurauksena. Kun kentän pintaturve on maatuneempaa, siitä seuraa heikompi vedenläpäisevyys ja turpeen kontakti valumaveden kanssa. Lopputuloksena puhdistustulos heikkenee. Kentällä voi myös syntyä mineraalimaakontakti, jos ojat ovat mineraalimaassa asti. Jos vesi johdetaan talvisin pintavalutuskentälle pumppaamalla, voi syntyä paannejäätä, joka voi muuttaa virtauksia ja rikkoa rakenteita.
Vaihtoehdossa 5 kemikalointi olisi sulanmaan aikaista. Talviaikaan vesi ohjattaisiin laskeutusaltaiden kautta suoraan vesistöön. Kemikalointia koskevaa vaihtoehtoa on täydennettävä tarkastelemalla mahdollisuutta vesiensuojelun tehostamiseen ympärivuotisella pintavalutuksella.
Lisäksi tulee tarkastella vaihtoehtoa, jossa turpeenotto aloitetaan vain läntisen lohkon ojitetulla osalla. Se edustaisi vaihtoehtoa, joka noudattaisi turpeenottoa koskevaa valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta ohjata turpeenotto jo ojitetuille soille tai suopelloille. Sijainnin ohjaus on keskeinen keino vähentää turpeennoston haittoja. Koska turpeen käyttöä on asteittain vähennettävä, on myös tärkeää, että siirtymäaikana avataan mahdollisimman vähän uusia kenttiä ja vain alueidenkäyttötavoitteen mukaisilla alueilla. Vaihtoehto toteuttaisi myös ohjelmassakin mainittuja Pohjois-Pohjanmaan energiastrategian linjauksia.
Vaikutusselvitykset
Vesistövaikutukset
Hankkeen kuivatusvedet johdettaisiin reittejä laskuoja-Leipioja-Kiiminkijoki ja laskuoja-Korteoja-Peuraoja-Kiiminkijoki. Vesistövaikutukset kohdistuisivat erityissuojeltuun Kiiminkijoen vesistöön, joka vesienhoitosuunitelmassa kuuluu erityisiin alueisiin. Vaikutusaluetta ei selkeästi rajata, mutta sen tulee kattaa Kiiminkijoki. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa erityisten alueiden tilatavoitteista todetaan, että ne määräytyvät osittain samojen periaatteiden mukaan kuin muiden vesimuodostumien. Lisäksi on otettava huomioon erityisiä alueita koskevasta lainsäädännöstä aiheutuvat tavoitteet, jotka voivat asettaa vesimuodostuman tilalle tavanomaisista laatukriteereistä poikkeavia vaatimuksia. Vesienhoitolain mukaan suojeltavaksi määritellyn alueen vesien tilan tulee olla suojelun edellyttämällä tasolla viimeistään vuonna 2015. Kiiminkijoen yläosa on luokiteltu erinomaiseksi, joka tulee säilyttää. Se edellyttää valuma-alueelle suunniteltavien uusien hankkeiden kuormituksen vaikutusten arviointia joen tilaan. Ohjelmassa ei pintavalutuskenttien ominaisuuksista ole tietoa, mutta hankkeessa on erityisesti tarkasteltava sitä, onko Mantilansuolle saatavissa etukäteen arvioiden riittävä vesienkäsittelytaso, jotta suo voidaan kuoria ja kuivata ja aloittaa turpeenkaivuu.
Vaikutukset luontoon ja luonnon monimuotoisuuteen
Kasvillisuusselvityksen mukaan suolla kasvaa vaateliastakin lajistoa ja suotyypeissäkin on monimuotoisuutta. Jos kasvillisuusselvityksen osa-alue 1 jätetään hankealueesta pois, velttosaran ja punakämmekän kasvupaikat voidaan säästää. Selvityksen osa-alueella kolme on uhanalainen keidassuotyyppi. Kasvillisuuskartoitus on tehty jo 1998. Suotyyppien merkittävyyden arviointia on päivitettävä Suomen luontotyyppien uhanalaisselvityksen tietojen pohjalta (Suomen ympäristö 8 / 2008).
Linnustoselvitys vuodelta 1999 tukee myös sellaisen vaihtoehdon selvittämistä, jossa luonnoltaan monimuotoisin osa eli hankkeen itäinen lohko jätettäisiin hankealueesta pois.
Vaikutukset virkistyskäyttöön ja luonnonarvojen hyödyntämiseen
Mantilansuolla saattaa olla merkitystä ainakin marjastukselle. Suo on helppo saavuttaa ja kasvillisuusselvityksen mukaan se on hillasuo. Marjasadon merkitystä tulee arvioida muutoinkin kuin vain haastattelemalla paikallisilta, tuleeko suolla käytyä.
Mantilansuon merkitystä ekosysteemipalvelujen tuottajana tulee arvioida. Turve on energiaraaka-aine, jonka polttamista tulee vähentää ja jättää se suon kerrostumiin. Hiilinielun lisäksi vesitaloutensa säilyttänyt suonosa on valuma-alueellaan monessa tehtävässä tuottamassa ilmaisia hyödykkeitä. Niiden arviointiin löytyy jo tutkimuskirjallisuutta. VE0:n ja toteuttamisvaihtoehtojen tasapuolinen vertailu edellyttää perehtymistä aiheeseen.
Vaikutukset ilmastoon
Hankkeen ilmastovaikutukset tulee selvittää. Maaraportointikin edellyttää päästöjen laskentaa, vaikka lainsäädäntö ei vielä vaadikaan päästöjen merkityksen arviointia lupaharkinnassa.
Arvioinnin tekemiseksi on runsaasti tieteellistä tutkimusta, jonka avulla yksittäisen suon päästöjen arviointi on suoritettavissa: Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa. MMM 11 2007, Kirkinen & al 2007: Turvemaan energiakäytön ilmastovaikutus – maankäyttöskenaario. VTT tiedotteita 2365 sekä tarkemmin Boreal Environment Research 12/2007).
Metsäojitettujen soiden turve lahoaa hitaasti. Metsäojitetun alan turpeen kaivuu ja polttaminen vapauttaa hiilen ilmakehään nopeasti. Luonnontilainen suo on hiilinielu, mutta myös hiilen varasto. Varastoon siirtynyt hiili on pois kierrosta. Hiilivarasto karttuu hitaasti tuhansien vuosien kuluessa. Suomi on allekirjoittanut YK:n ilmastosopimuksen ja sitoutunut siinä vähentämään ihmistoiminnan ekosysteemeissä (muun muassa turvemaat) aiheuttamia hiilivuotoja sekä suojelemaan ja lisäämään niiden hiilinieluja ja -varastoja.
Ilmastovaikutusten arviointi on tärkeää, jotta voidaan verrata VE0:n ja toteuttamisvaihtoehtojen ilmastopäästöjä ja mahdollisen ennallistamisen ympäristöhyötyjä.
Lopuksi
Kuivatusta ja turpeennoston aloittamista uudella suolla on tarkoin harkittava yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta. Sitä ei enää voi sivuuttaa Pohjois-Pohjanmaalla, jossa turve on moniongelmainen polttoaine ja jarruttaa ja haittaa uusiuvien metsäbiomassojen käytön kehittämistä lämmön tuotannossa.
Merja Ylönen
sihteeri