Lausunto Perämeren merihiekannostoa koskevan hankkeen YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
9.2.2010
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: PPO-2007-R-8-531
Asia: Lausunto Perämeren merihiekannostoa koskevan hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Merihiekan käytön väitetään vähentävän painetta maa-ainesten hankintaan maa-alueilla. Toisaalta hiekka- ja soravarojen niukkuus motivoi etsimään uusia raaka-ainelähteitä. Merihiekan nostotoiminta ei olekaan mitään hyväntekeväisyyttä kestävän kehityksen edistämiseksi. Ympäristövaikutukset eivät ole sen vähäisempiä, olivatpa maa-ainekset veden alla tai kuivalla maalla. Merihiekkamuodostelmat saattavat olla biologisesti merkittävämpiäkin kuin vastaavat kuivan maan muodostelmat. Vedenalaisten maa-ainesten kaivuun hyväksyttävyyden vain oletetaan olevan suurempaa, koska vedenalaisen luonnon tuntemus on vähäistä sen vaikean saavutettavuuden takia. Oton jäljet jäisivät myös ”pimentoon”.
Oma vaikutuksensa kiinnostukseen merihiekan nostoon johtuu varmastikin maa-ainesten oton säätelystä. Maa-alueilla pohjavesiä suojeleva lainsäädäntö asettaa rajoituksia, kun taas vesialueilla ainakin toistaiseksi on hyödyntämishankkeille paljon niin fyysistä kuin säätelyvapaata tilaa. Vesialueen käytön sääntelyn keinottomuudesta onkin tullut merkittävä ongelma hankemassan puristuksessa.
Luonnonsuojelupiiri esitti ohjelmasta antamassaan lausunnossa, että VE0:ssa tulee arvioida väitettä luonnonvarojen säästymisestä maa-alueilla merihiekan noston seurauksena. Lausunossa myös esitettiin, että meriväylien ruoppausmassojen käyttökelpoisuutta rakentamisessa käytettävänä maa-aineksena arvioitaisiin, mutta kumpaakaan asiaa ei selostuksessa käsitellä. Siinä tyydytään vain toteamaan oudosti, että maa-alueilla ottotoiminta vain kiihtyy ja vaarantaa pohjavesialueet, jos maa-ainesten hankintaa ei pystytä ohjaamaan merialueille. Toisaalta todetaan, että kuivan maan ainekset taas kiinnostavat, kunhan merialueilla ottotoiminta on saatu päätökseen.
Perämeren ainutlaatuisuus ja herkkyys edellyttäisivät kultakin yksittäiseltä hankkeelta perusteellisempia maastoselvityksiä ja niiden lisäksi eri hankkeiden yhteisvaikutusten arviointia. Natura-arvioinnin tarveharkintaa koskevassa erilliselvityksessä asia myös todetaan selkeästi. Perämereen kohdistuvien hankkeiden, tuulivoimalapuistojen ja merihiekannoston sekä meriväylien ruoppausten yhteisvaikutukset ovat todennäköisesti yhdessä merkittäviä (voimakkaita alueen Natura 2000 ohjelmassa suojeltuihin luontoarvoihin). Siksi hankkeiden yhteisvaikutusten laajempi pohdinta ja koordinoitu suunnittelu olisivat aiheellisia ennen lupavaihetta. Toistaiseksi missään yksittäisistä hankkeista ei ole yhteisvaikutuksia arvioitu. Sama puute koskee myös merihiekan nostohanketta, vaikka hankkeessa selvästi havitellaan maa-ainesten hankintaa useammalta kohteelta, jotka vielä osuvat samoille alueille tuulivoimalahankkeiden kanssa.
Hankekohtaisenkin tiedon keruu on jäänyt hankkeen vaikutukset huomioon ottaen vaatimattomaksi. Arviointiselostus ei vastaa tarkoitustaan, kun suurin osa vaikutuksista on arvailua eikä hyvin tiedossa olevia tiedon aukkoja ole yritettykään selvitystyössä paikata, vaan on tyydytty valmiiseen tietoon, jonka soveltuvuutta vertailuaineistoksi tai riittävyyttä ilmaisemaan vaikutuksia luotettavasti myös tarkasteltavassa tapauksessa ei edes arvioida.
Arviot vaikutuksista on tehty vähäisen maastotiedon pohjalta
Merihiekan nostoa on arvioitu neljällä matalikkoalueella, joilla kaikilla on suuri merkitys kalastolle ja kalastukselle sekä linnustolle. Yhteysviranomaisen lausunnossa arviointiohjelmasta 4.12.2007 todetaan lisäselvitysten tarve, jotka kohdistuvat kalastoon, kalastukseen, linnuston ruokailualueisin ja pohjaeliöstön selvittämiseen.
Täydentävät selvitykset eivät kuitenkaan lisää merkittävällä tavalla tietoutta Perämeren vedenalaisesta luonnosta eikä lintujen ravinnonhakukäyttäytymisestä. Kalastosta ei ole tehty varsinaista selvitystä. Kaikki tieto kalastosta on saatu välillisesti kalastusta koskevista haastatteluista. Taloudellisesti hyödynnettävästä kalastostakin tieto on hajanaista ja satunnaista ja muusta kalastosta olematonta.
Arviot pohjasedimenttien haitta-ainepitoisuuksista ja kulkeutumisesta noston seurauksena ovat epämääräisiä. Yhteysviranomainen edellytti hankekohtaista selvitystä pitoisuuksista ja kulkeutumisista, mutta selostuksessa ainoastaan referoidaan muissa yhteyksissä lähivesialueilla tehtyjä tutkimuksia. Ne ovat hyvää tausta-aineistoa, mutta tarpeen on selvittää myös varsinaisen ottoalueen pitoisuudet ja yrittää koejärjestelyin arvioida myös kulkeutumista niin vedessä kuin läjitysalueilta maalla.
Haitta-ainepitoisuuksia koskevia selvityksiä olisi myös voinut esitellä ymmärrettävämmin.
Merihiekan noston seurauksena merenpohjan rakenne ja muoto muuttuvat. Selostuksessa annetaan ymmärtää, että muutos on hyvin paikallinen. Toisaalta todetaan, että ruopatut alueet aikaa myöten tasoittuvat. Selostuksessa mainitaan myös, että virtaukset eivät muutu.
Kovin vähiltä niin olemassa oleva tietämys kuin selvittämishalukin vaikuttavat. Selostuksesta ei muun muassa käy ilmi, miten laajasti loppujen lopuksi pohjabiotooppi muuttuu. Ruoppauksesta aiheutuvan samentuman ja hienoaineksien kulkeutumisen ja pohjahiekan liikkeiden vaikutuksia oletetaan vähäisiksi tai olemattomiksi, mutta arviot ovat arvauksia, koska mitään selvityksiä ei ole tehty. Selostuksessa viitataan Helsingin Vuosaaren hiekannostoon, jossa vaikutukset lähialueille on todettu vähäisiksi. Nostoalueiden olosuhde-eroja ei kuitenkaan analysoida, joten Vuosaaren vaikutusten vertailukelpoisuus jää epäselväksi.
Selostuksesta voi päätellä, että merenpohjaa on ottopaikoilta sukeltamalla inventoitu. Aallonmerkeistä ja pohjakasvillisuudesta sekä -eläimistöstä on joitain mainintoja. Pohjan biologisia selvityksiä menetelmineen esitellään kuitenkin hyvin niukasti.
Kukin tutkimusalue havaittiin tyypilliseksi ja vähälajiseksi. Natura-tarveselvityksessä kerrotaan, että Merikallojen aluetta ollaan liittämässä Suomen Natura 2000 -verkostoon. Kohde täydentää vedenalaisten hiekkasärkkien luontotyypin suojelun tasoa. Suojeltavaa aluetta kuvataan Suomessa ainoaksi laaja-alaiseksi vedenalaisten hiekkasärkkien esiintymäksi avomerellä. Merikallojen kuvauksessa kohteen geologista merkittävyyttä ei kuitenkaan tuoda esille kuten ei muidenkaan kohteiden.
Vedenalaisen luonnon suojelu on kesken. Muitakin täydentämistarpeista on. Sitä varten tietoa Velmun ja Finmarinetin puitteissa kerätään. Vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma (Velmu) ulottuu vuoteen 2014. Perämeren alueella yhteistyö sen puitteissa on kuitenkin vasta alkanut. Kun Velmullakin on rajoitteensa ja resurssipulansa, kohtuullista olisi, että myös hankkeiden ympäristövaikutusten selvitystyössä kerättäisiin suunnitelmallisesti ja kattavasti kartoitustietoa vedenalaisesta luonnosta ja että tuloksia analysoitaessa otettaisiin huomioon Perämeren erityispiirteet.
Tarkasteltavassa vaikutusten arvionnissa ottopaikkoja kuvataan biologisesti karuiksi ja vähälajisiksi. Kyseiset alueet ovat kuitenkin erittäin merkittäviä kalojen kutu- ja ruokailualueita ja niiden seurauksena myös lintujen tärkeitä ruokailualueita. Päätelmä tyypillisyydestä on myös sinänsä merkityksetön, jos ja kun sillä halutaan viestiä, että sitä samaa on vaikka kuinka paljon ja se on biologisesti vähäarvoista vähäisen lajimäärän takia. Kuten todettua Perämeren pohjan luontotyypeistä ja niiden tasosta ei vielä ole kovinkaan paljon tietoa, mutta Perämerellä tyypillinen on globaalisti ainutlaatuista eikä sen tyypillisen suojelun tarve monimuotoisuuden ja ekologisen toimivuuden ylläpitämiseksi ole vielä selvillä.
Merihiekan noston ympäristövaikutukset huomattavia
Arviointiselostuksen johtopäätökset hankkeen lievemmistä ympäristövaikutuksista Suurhiekan-Pitkämatalan ja Merikallojen alueilla vaikuttavat puutteellisenkin arviointiselostuksen tulosten perusteella vääriltä. Kaikkien vaihtoehtojen vaikutukset vedenalaiseen luontoon ja linnustoon ovat haitallisia.
Suurhiekka-Pitkämatala on jokaisessa vaihtoehdossa kiinnostuksen kohteena. Suurhiekan-Pitkämatalan alueelle kohdistuu myös merkittävä tuulivoimapuistohanke, jonka ensimmäisille myllyille haetaan jo lupaa. Alue on kuitenkin luonnonolosuhteiltaan ja niiden ansiosta myös kalastukselle erityisen merkittävä alue. Merikallojen vedenalainen harjumuodostuma puolestaan on oikeutetusti saamassa suojelustatuksen, mikä järkevästi ajatellen poistaa kohteen merihiekan noston piiristä.
Kuten selostuksessakin todetaan Perämerelle kohdistuvien hankkeiden yhteisvaikutukset ovat niin suuria, että kaikkia ei voida toteuttaa, jos haitallisilta vaikutuksilta halutaan välttyä. Tiedon puutteet ainutlaatuisen ja hyvin herkän Perämeren vedenalaisesta luonnosta vaativat huolellisuutta johtopäätösten tekemisessä ja malttia hankkeiden edistämisessä.
Kansallinen kiviainesstrategia on tekeillä. Työhön kuuluu myös valmistella toimivat pelisäännöt merihiekan noston säätelemiseksi. Sen avuksi tarvitaan vielä riittävät taustatiedot vedenalaisesta luonnosta. Arviointiselostus osoittaa, että merihiekan nostohanke on ennenaikainen. Ainakaan mikään tarkasteltavassa selostuksessa ei vahvista käsitystä minkään selvitettäväksi valitun kohteen soveltuvuudesta merihiekan nostoon muutoin kuin ehkä raekooltaan.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri