Vastine Vapon valitukseen Pälsynsuon lupapäätöksestä
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
5.5.2010
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Dnro: PSAVI/75/04.08/2010
Hakija: Vapo Oy
Asia Vastinekirjelmä Vaasan hallinto-oikeudelle Vapon valituksen johdosta koskien Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 21.12.2009 antamaa päätöstä nro 101/09/2 Pälsynsuon turpeenottohakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii ympäristölupaviraston kielteisen päätöksen pitämistä voimassa.
Perustelut
Vapo Oy perustaa valituksensa virheelliseen väittämään vesien virtaamisesta Pälsynsuolta (karttanimi Martimosuo) eteenpäin suoraan länteen eikä ”vinottain” etelään kohti Haaposuota. Luonnonsuojelupiiri katsoo ympäristöviranomaisen olevan oikeassa täydentävässä lausunnossaan 15.5.2009 esittämässään havainnossa siitä, että pintavedet virtaavat Pälsynsuolta eli Martimosuolta Haaposuolle pohjamoreenidrumliinin ylitse suojuotteja pitkin.
Vapo väittää, että vesi virtaa pääosin suoraan länteen, kuten Martimonsuon ojitetun pohjoisosankin vedet. Tosiasiassa vedet virtaavat sieltä, mistä ”aita on matalin”. Osittain vedet virtaamat länteen päin, mutta Vapon valituksen liitteessä 2 esittämät pinnantasolukemat sekä ilmakuvakartta osoittavat selvästi vesien kertymisen Pälsynsuon lounaisnurkkaan, josta ne valuvat kohti Haaposuota. Samaa tukevat myös suotyyppi- ja kasvillisuuskartoitusten tulokset: ”Pohjois- ja itäosan ojituksista huolimatta luonnontilaisten avovesialueiden vesitalous on täysin luonnontilaisen kaltainen ja hyväkuntoinen.”
Kartasta ja ilmakuvista voi todeta, että matalia veden kulkureittejä on Martimonsuota ja Haaposuota jakavassa moreeniselänteessä useita. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin edustajat, Mauri Huhtala ja Merja Ylönen totesivat tämän myös itse 22.5.2009 maastokäynnillään Haapo- ja Pälsynsoilla. Ilmakuvatarkastelu ja käynti suolla osoittivat, että Martimonsuon eteläosa on hyvin vetinen laajoine avovesirimpineen, joilta kevättulvan aikana ja sadekesinä tapahtuu suoraa pintavaluntaa Haaposuolle.
On selvää, että päinvastoin kuin Vapo valituksessaan yrittää todistella, turvesuon kuivatukset tulisivat kuivattamaan laajalti myös Martimonsuon märkää eteläosaa ja aiheuttamaan merkittävän hydrologisen muutoksen myös Haaposuon vesitalouteen, niinkuin Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston ratkaisun perusteluissa on todettu.
Millään pengerryksillä ei haitallista vaikutusta voitaisi edes lieventää saati poistaa. Eritysojan ja turpeennostoalueen sarkaojituksen kuivattava vaikutus ja pohjaveden pinnan aleneminen ojitusten seurauksena muuttaisivat vääjäämättä myös Haaposuon vesitaloutta ja poistaisivat Pälsynsuolta moreeniharjanteen kautta tulevan veden vaikutukset Haaposuon suotyyppeihin sekä tuhoaisivat tietenkin moreeniharjanteella esiintyvän kausikosteikon, joka edustaa hyvin huonosti tunnettua luontotyyppiä, kuten Suomen luontotyyppien uhanalaisraportissa todetaan.
Kuten päätöksessäkin todetaan Haaposuosta ei hakemuksessa ollut laisinkaan tietoja, vaikka suo on hankkeen vaikutusaluetta. Luonnonsuojelupiirin edustajien maastokäynnin perusteella selvisi, että suo on erittäin luonnontilainen ja että sillä on runsaasti luonnonarvoja. Muutkin muiden kuin hakijan itsensä tuottamat lisätiedot osoittavat Haaposuon-Pälsynsuon kokonaisuuden arvokkaaksi.
Lupahakemuksen linnustoselvityksen tiedot perustuivat yhteen käyntikertaan ja kattoivat vain Pälsynsuon. Kartoituksen tekijä toteaa itsekin linnustoselvityksen vain suuntaa antavaksi. Sen lajilista on huomattavan suppea, mikä osoittaa, että toiminnanharjoittajan myöntämät resurssit luontokartoituksiin ovat olleet pahasti alimitoitettuja ja että inventoitava alue on määritelty liian pieneksi. Asiallinen selvitys olisi vaatinut useampia kuin yhden maastokäynnin kattavan tiedon saamiseksi. Kartoittaja toteaa asiallisen linnustoselvityksen pohjatiedon keräämiseksi vaadittavan kuusi-kahdeksan käyntikertaa.
Ympäristölupaviraston katselmustoimituksessa Pälsynsuolta havaittiin pesiviä joutsenia ja kurkia. Myös luonnonsuojelupiirin edustajat löysivät suolta kurjenpesän. Lisäksi siltä tavattiin metsähanhen pesä, joka sijaitsi ojitetulla rämeellä keskellä suunniteltua turvealuetta. Suon lintulajistosta määritettiin myös keltavästäräkki, niittykirvinen, kapustarinta, valkoviklo, liro, haara- ja räystäspääsky sekä tervapääsky ja korppi. Haaposuolta löydettiin niinikään metsähanhen ja kurjen pesä, joutsenpari, valkoviklo, töyhtöhyyppä sekä teeri ja riekko.
Metsähanhi kuuluu Suomen vastuulajeihin. Se on uhanalaisluokaltaan tällä hetkellä silmälläpidettävä (NT). Pohjoismaissa ja Venäjän länsiosissa pesivä metsähanhen alalaji on taigametsähanhi. Saksalaisten ja ruotsalaisten tutkimusten mukaan sen kannat ovat viime vuosina romahtaneet 1980-luvun lopulta 110 000:sta 65 000-80 000:een (Suomen Luonto 3/2010). Suomen tärkeimmillä lisääntymisalueilla, joihin Martimonsuo-Haaposuon aluekin kuuluu, kehitys on ollut huolestuttavasti samansuuntainen. Juha Kauppisen kirjoittamassa Suomen luonnon artikkelissa metsähanhityöryhmän puheenjohtaja Jorma Pessa toteaa muun muassa, että 2000-luvulla on vähentynyt selvästi esimerkiksi Pudasjärven ja Ylikiimingin länsiosien metsähanhet. Seudut ovat nimenomaan metsähanhen ydinaluetta Suomessa, mikä tarkoittaa tämän Suomen vastuulajin suojelutarpeen huomioon ottamista turpeenottolupaa harkittaessa. Lajiin kohdistuvaa metsästyspainetta on ilmiselvästi vähennettävä ja sen suuntaisia toimenpiteitä on tekeillä, mutta myös elinympäristöjä ja pesimärauhaa on suojeltava aiempaa tehokkaammin.
Luonnonsuojelulain 38 §:n mukaan metsästyslain 5 §:ssä säädetään siinä mainittujen riistalajien rauhoituksesta. Metsähanhen rauhoitusaika on 1.1.-20.8. klo 12.00 -välinen aika. Luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan rauhoitetun lajin tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muutonaikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla on kielletty. Pesälöytöjen perusteella Martimosuon-Haaposuon alue on epäilemättä taantuvalle metsähanhikannalle niiden elämänkierron kannalta tärkeää aluetta ja turpeenottoluvan myöntäminen suolle luonnonsuojelulain 39 §:n ja tältäkin osin ympäristönsuojelulain 41 1 §:n ja 42 §:n 1 mom 4) kohdan vastaista.
Uudet lintuhavainnot kasvattavat merkittävästi alueen suojeluarvoa ja vahvistavat myös sen merkittävyyttä osana maakuntakaavan Hirvisuo-Martimojoki luonnon monikäyttöalueen kaavavarausta sekä sen erityisten luonnonolosuhteiden merkitystä lupaharkinnassa.
Valituskirjelmänsä lopussa Vapo vielä vakuuttelee suunnitellun pintavalutuskentän toimivuutta: ”Pinnanmuotojen ja -tasojenkin mukaan kentän on katsottava olevan hyvin toimiva”.
Hakemuksen kuvauksen perusteella kentän keskiosa on selvästi korkeammalla kuin alkupää, joka aiheuttaa pysyvän seisovan veden lammikon pintavalutuskentän alkupäähän. Seurannoissa on todettu, että tällaisissa oloissa paikoillaan seisovan veden pohjakerrokset voivat käydä hapettomiksi, jolloin seurauksena on, että pintavalutuskenttä alkaa ravinteiden sitomisen sijasta vapauttaa niitä. Ilmiö on samantapainen kuin happikadon aiheuttama sisäinen kuormitus monissa järvissä.
Vesiviranomaisten nykyisen käsityksen mukaan tällaista kenttää ei voida pitää hyvin toimivana eikä se siten vastaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Se voi vaarantaa vesienhoitolain mukaisen tilatavoitteen saavuttamista ja ylläpitämistä laskuvesistössä, jonka tila etenkin heti Pälsynsuon alapuolella on heikko.
Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston ratkaisu Pälsynsuon turpeenottoalueen ympäristölupahakemuksesta on seikkaperäisesti ja hyvin perusteltu. Hakija ei ole valituksessaan tuonut esille mitään sellaista, jonka perusteella päätös tulisi kumota. Vapo Oy:n valitus tulee asiantuntemattomana ja aiheettomana hylätä.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri