Karhunpesämaansuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa, Ii
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
28.5.2010
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
ympäristölupavastuualue
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Dnro PSAVI/139/04.08/2010
Hakija Vapo Oy
Asia Karhunpesämaansuon turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa, Ii
Vaatimus
Vapo Oyn lupahakemus kuivattaa Karhunpesämaansuon noin 100 hehtaarin suuruinen suoalue turpeennoston aloittamiseksi tulee hylätä.
Suon kuivatus aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2) ja 4) kohtien vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Hakemus ei täytä myöskään ympäristönsuojelulain 5 §:n vaatimusta riittävistä selvityksistä.
Lisäksi Karhunpesämaansuon ottaminen turvetuotantoon estäisi hankkeen vaikutusalueen vesistöissä, Kuivajoki ja Olhavanjoki, vesienhoitolain 21 §:n tavoitteen toteutumisen. Suon kuivatus ei myöskään toteuttaisi turpeenoton sijoittumista ja haittojen ehkäisyä koskevia maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n mukaisia alueidenkäytön eikä valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman tavoitteita ja olisi Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n mukaisten suunnittelumääräysten ja 28 §:n mukaisten sisältövaatimusten vastainen.
Jos hanke saa luvan, sille ei tule myöntää toiminnan aloittamislupaa muutoksenhausta huolimatta (YSL 101 §).
Perustelut
Karhunpesämaansuo on hakemuksen mukaan pääosin ojittamaton, karu avosuo. Se sijaitsee maakuntakaavaan merkityllä turvetuotantosoiden jälkikäytön kehittämiseen soveltuvalla alueella. Merkinnällä osoitetaan turvetuotannon loppuunsaattamisen ja suopohjien jälkikäytön kannalta merkittäviä aluekokonaisuuksia. Näitä on maakuntakaavakartassa kaksi kappaletta ja molemmat sijaitsevat alueen pohjoisosan laajan turvesuokeskittymän alueella Oijärven pohjois- ja eteläpuolella. Kaavavarauksia koskee seuraava suunnittelumääräys: ”Alueen jäljellä olevat turvevarat tulee pyrkiä hyödyntämään jälkikäytön kannalta tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena. Jälkikäyttöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon aluekokonaisuuden tarjoamat mahdollisuudet.
Kaavaselostuksessa todetaan lisäksi seuraavaa: ”Pohjois-Pohjanmaan turvetuotanto on pitkälti keskittynyt tietyille alueille. Näissä keskittymissä on osaksi vanhoja tuotantosoita, joiden tuotantokäyttö on päättymässä. Tämä merkitsee laajahkoa maankäytöllistä muutosta. Alueidenkäytöllisesti on perusteltua, että ennen yksittäisten soiden tuotannon päättymistä tarkastellaan tuotantosuokeskittymän tarjoamat mahdollisuudet jälkikäytölle; keskittymän puitteissa on mahdollista saavuttaa suurtuotannon tai integroidun käytön etuja puhtaasti suokohtaisesti etenevään jälkikäyttöön nähden. Samalla on myös syytä harkita kokonaisvaltaisesti tuotannon loppulaajuutta. Suokohtaisesta teknistaloudellisesta tuotantolaajuudesta saattaa olla perusteltua poiketa; maakunnallisena yleisperiaatteena voidaan pitää nykyisten keskittymien varantojen laajaa hyödyntämistä siihen nähden että avataan uusia tuotantosoita.”
”Kuivaniemen itäosa on ollut pitkään maakunnan tärkeä turvetuotantoalue. Sinne on osoitettu kaksi jälkikäytön kehittämisen aluetta. Maakunnan eteläosan Piipsannevan keskittymään ei tällaista aluetta ole tarpeen osoittaa, koska keskittymä on tiivis ja alueen hallinnan sekä lupamenettelyn suhteen selkeä kokonaisuus.”
”Merkintä ei rajaa jälkikäyttömuotoja, mutta tällä hetkellä lupaavalta näyttää suopohjien käyttäminen bioenergian tuotantoon. Käyttömuoto on perusteltu mm. hiilitaseen, energiaomavaraisuuden ja paikallisten työllisyysvaikutusten kannalta. Muita mahdollisuuksia ovat maa- ja metsätalous, luonnon monimuotoisuusarvot ja porotalouden rehun tuotanto. Merkintä puoltaa alueen turvevarojen loppuun käyttöä; merkintää koskee myös turvetuotannon yleismääräys, joka priorisoi ensimmäiseksi nykyisiin tuotantoalueisiin liittyvät suot.”
”Jälkikäytön kehittämistarkastelut sisältävät maankäytöllistä ja elinkeinollista suunnittelua ja niihin liittyy maanomistuskysymyksiä sekä vesiensuojelullisia valvonta- ja lupanäkökohtia. Siten ne edellyttävät useiden tahojen osallistumista. Esimerkiksi ao. kunta voi toimia koordinoijana.”
Hakija todennäköisesti tulkitsee kaavavarauksen lisäävän hankkeen luvanmyöntämisperusteita. Uusien turvekenttien avaamisen harkinnassa on merkityksellistä se, että suunnittelumääräyksessä kehotetaan tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti tuotannon loppulaajuutta: ”Suokohtaisesta teknistaloudellisesta tuotantolaajuudesta saattaa olla perusteltua poiketa; maakunnallisena yleisperiaatteena voidaan pitää nykyisten keskittymien varantojen laajaa hyödyntämistä siihen nähden, että avataan uusia tuotantosoita.”
Teknistaloudellisesti arvioiden molempien jälkikäyttöalueiden soiden turpeista on menossa kermojen kuoriminen, vain soiden laajimmat, paksuturpeisimmat ja helpoimmin hyödynnettävät osat ovat kelvanneet toimijoille. Soiden yleensä metsäojitetut ja pienipiirteisemmät reunaosat ovat jääneet ulkopuolelle.
Suurempia luonnontilaisia altaita, kuten Karhunpesämaansuo, suunnittelualueilla on vain muutamia jäljellä ja kokonaisvaltaisesti ajateltuna ne kaikki tulee jättää luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeinä alueina rauhaan. On otettava huomioon, että näillä keskittymäalueilla on jo tuhottu seudun suurimpien, suojelualueiden ulkopuolella sijaitsevien soiden luonto jokseenkin täydellisesti.
Jos Vapo Oy haluaa jatkaa turpeen keräämistä näillä alueilla, se tulee kohdistaa nykyisten turvesoiden reunaosiin ja niiden turpeiden tarkempaan hyödyntämiseen. Jälkimmäinen on tärkeää myös vesiensuojelun kannalta, sillä maatunut, ravinteikas pohjaturve on hyvin herkkää veden ja tuulen eroosiolle. Turpeiden tarkempi kuoriminen on tärkeää myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, sillä suonpohjat ovat suuria päästölähteitä. Jo aloitettujen soiden tarkalla hyödyntämisellä aikaansaadaan näitä suunnittelumääräyksen tarkoittamia jälkikäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia.
Turpeenottoa koskeva maakuntakaavan yleinen suunnittelumääräys on voimassa myös Karhunpesämaansuon tapauksessa. Se mukailee valtakunnallista alueidenkäyttötavoitetta, jonka mukaan:
– Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan voimakkaasti muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset.
– Alueidenkäytössä edistetään vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä.
– Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään.
ja maakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaan:
– turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä.
– Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti.
– Turvetuotannon lopettamisen jälkihoidon ympäristövaikutukset tulee käsitellä valvonta- ja lupaviranomaisten kanssa ennen tuotannon päättymistä.
– Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet.
Hakemuksen mukaan suopohjien jälkikäyttö ei sisälly hankekohtaiseen luvitukseen. Se ratkaistaan vasta ottotoiminnan päätyttyä. Mitään suunnitelmaa ei ole siitäkään, millä tavalla kaavan aluevarausta jälkikäytön kehittämisestä toteutetaan. Mitään syytä ei myöskään ole olettaa, että jälkikäytön kehittämiseen sisältyvällä alueella korjattaisiin kattavasti kaikki paksuturpeisimmat osat ottamatta huomioon muun muassa sen vaikutuksia monimuotoisuuden ja vesistöjen tilaan.
Luontoselvitykset riittämättömiä
Hakemuksen luontoselvitykset ovat jo kuusi vuotta vanhoja ja sekä kasvillisuus- että linnustoselvitykset on tehty liian myöhäisinä ajankohtina ja liian suppealta alueelta, jotta niitä voisi pitää asianmukaisina ja ympäristönsuojelulain tarkoittamina riittävinä selvityksinä.
Kasvillisuusselvityksen maasto-osuus on tehty 6.8.2004. Elokuussa on esimerkiksi kämmeköitä enää vaikea havaita ja vaikea varsinkaan tunnistaa lajilleen. Hakemuksessa kuitenkin todetaan, että Karhunpesämaansuolta ei ole tiedossa eikä havaittu uhanalaisia lajeja tai lajeja, joita pitäisi ottaa lupaharkinnassa ympäristönsuojelulain 41 §:n mukaisesti huomioon. Kasvillisuusselvityksen perusteella kyseistä johtopäätöstä ei voi kuitenkaan tehdä. Siinä on syyllistytty väärään menettelyyn tarkoitushakuisesti, jonka tuloksena hakemuksen tiedot ovat puutteellisia.
Arvioinnin ajankohtana ei ole ollut vielä käytettävissä Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (Suomen ympäristö 8/2008) tuloksia, mutta suotyypit on kuitenkin määritetty. Karhunpesämaansuolla tavatuista yhdeksästä suotyypistä kaksi on uhanalaisuusluokituksen mukaan säilyviä, kolme silmälläpidettäviä ja neljä vaarantunutta.
Linnustoselvityksen aikoihin, kesäkuun lopulla (29.6.2004) osa suolinnuista on jo paluumuutolla, joten niitä ei voi enää tuolloin suolta löytääkään. Sitäpaitsi yksi piipahdus suolla antaa liian satunnaisen ja vajavaisen tuloksen. Yksi käyntikerta ei riitä kuin yleisimpien lajien havaitsemiseen ja tässä tapauksessa sitä yhtäkin kertaa on vielä haitannut rajuilma. Merkillepantavaa on myös, että edes selvitysaluetta ei ole kattavasti käyty läpi.
Asiallinen linnustoselvitys edellyttää aina useampaa maastokäyntiä ja koko suon sekä sen lähivaikutusalueen tutkimista, sillä esimerkiksi riistalajeina tärkeät metsähanhi ja riekko pesivät yleisesti suon puustoisilla reunaosilla. Molemmat lajit ovat taantuneita. Kannanseuranta edellyttää niiden mahdollisen pesinnän todentamista osana linnustoselvitystä. Vaikka mainitut lajit pesinnässään ovat suon reunaosissa piilottelevia, suon avoimemmat keskiosat ovat niille myös tärkeitä laidunalueita ja välttämättömiä elämänkierron eri vaiheissa.
Varsinaisen suon keski- ja reunaosien lisäksi olennaisia vaikutusalueeseen kuuluvia biotooppeja ovat läheiset vesistöt. Niiden luontoarvot on selvitettävä, sillä ne muun muassa ovat niitä alueita, joihin kohdistuu mahdollisesti ympäristönsuojelulain 42 §:n vastaista pilaantumista ja erityisten luonnonolosuhteiden muutoksia. Karhunpesämaan linnustoselvityksessä on mainittu suon länsipuolella sijaitseva lampi huomionarvoisena levähdys- ja ruokailuympäristönä yhdessä ympäröivän suon kanssa, mutta lampea ei kuitenkaan ole sisällytetty selvitysalueeseen. Samaten mainitaan, että suo ja lammen ympäristö voivat olla merkityksellisiä muuttoaikoina, mutta muuttoaikaista merkitystä ei ole selvitetty.
Oijärvikään ei kuulu luontoarvojen selvitysalueeseen. Oijärven läntinen puoli on niin raskaasti turpeenkaivuun vaivaamaa aluetta, että on oletettavaa, että Oijärven linnustolle Karhunpesämaansuo on tärkeää pesimäbiotooppia. Merkitystä voi olla silläkin, että nyt Karhunpesämaansuo on ainoana jäljellä olevana luonnontilaisena suoalueena häiriintymätön viherkäytävä järven ja Ison Hirviaavan ja Lähteenaavan soidensuojelualueen välillä.
Turpeenkaivuuhakemusten linnustoselvityksissä päädytään toistuvasti määrittämään suon lajisto vain ”tavanomaiseksi”, kuten tässäkin tapauksessa. Johtopäätös on virheellinen. Se perustuu liian vähäiseen tietoon liian suppealta alueelta. Linnuston pitkäaikaisseurannat osoittavat huolestuttavaa kantojen taantumista. Jotta hiljainen muutos elinympäristöjen kadotessa pala palalta havaittaisiin ajoissa, luontoarvojen selvittämisessä ja vaikutusten arvioinnissa ja arvottamisessa ei voida ottaa huomioon vain yksittäisen suon yhden linjalaskentakerran tulosta. Jos esimerkiksi Suomen erityisvastuulaji, liro esiintyy Pohjois-Pohjanmaan länsiosissa jokaisella turpeenottohankesuolla, ei oikea johtopäätös ole se, että suo on linnustoltaan tavanomainen ja sellaisena luontoarvoiltaan vähämerkityksinen. Päinvastoin, suo tarjoaa elinkelpoisen ympäristön kannan ylläpitämiseksi ja sillä voi olla luonnonsuojelubiologisesti suuri merkitys. Elinympäristöjen heikentyminen näkyy viiveellä lajien kannoissa ja tulee ilmi vasta riittävän laajojen seurantatutkimusten avulla. Nyttemmin on tiedossa suoluontotyyppien uhanalaistuminen. Se on äänekäs hälytysmerkki myös lajiston suojelun tehostamiseksi. Yksi puoli sitä on luontodirektiivin liitteen IV lajien kartoittaminen hankealueelta ja sen lähiympäristöstä. Sekin selvitys hakemuksesta puuttuu.
Ympäristönsuojelulain mukaisen luvituksen heikkouksia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tulee korjata olemalla hyväksymättä tarkoitushakuisen suppeasti rajattuja, puutteellisia ja virheellisiä luontoselvityksiä riittäviksi.
Lähes ojittamaton Karhunpesämaansuo on vähintään seudullisesti merkittävä -varsinkin, kun ottaa huomioon, miten voimakasta turpeenotto lähialueilla Oijärven ympäristössä on.
Kuivajoen valuma-alueella turpeenotto jo ylimitoitettua
Hakemuksessa ei myöskään asiallisesti esitetä kokonaiskuvaa Kuivajoen vesistöalueen tämänhetkisestä ja suunnitteilla olevasta turpeenkaivuusta. Yhteisvaikutusten arvioimiseksi ei riitä se, että Klaavunojaan ei hakijan toimesta kohdistu muiden turpeenottoalueiden tai -hankkeiden kuivatusvesikuormitusta.
Kuivajoen vesistöalueella ja myös Karhunpesämaansuon lähietäisyydellä on jo toiminnassa olevia turpeennostoalueita erittäin mittava määrä. Niiden lisäksi on parasta aikaa YVA-lain mukaisessa arviointiprosessissa lähes 900 hehtaaria uusia turvesoita (Ranuan Pyöriäsuo ja Makkara-aapa ja Iin Polvisuo) sekä Karhunpesämaansuon ohella vireillä luvan saamiseksi Kastellinaapa. Kaikkiaan uusien turpeennostokenttien ala nousee valuma-alueella yli tuhannen hehtaarin, jos kaikki uudet hankkeet totetutuvat.
Turvesoiden valintaa koskevassa maakuntakaavan suunnittelumääräyksessä todetaan, että tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Valtioneuvoston tavoiteohjelma vuoteen 2015 mennessä sisältää turvesoiden osalta seuraavia tavoitteita:
– Turvetuotantoalueiden vesiensuojelun tehostamisen ja uusien turvealueiden käyttöönoton tarpeet arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joilla vesien tilatavoitteet edellyttävät tilan parantamista tai joilla vesien tila uhkaa heiketä turvetuotannon vaikutuksesta.
– Turvetuotannon sijoittumista suunnataan tuotannossa oleville tai jo ojitetuille alueille välttäen alueiden sijoittumista vesistön tai suojelualueen välittömään läheisyyteen. Turvetuotannon vesistövaikutuksia vähennetään valuma-alueittaisella suunnittelulla.
– Turvetuotantoalueilla otetaan käyttöön koko elinkaaren vaikutukset huomioonottavaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa vesistökuormituksen minimoimiseksi ottaen huomioon vesimäärien ja vuodenaikojen vaihtelut. Turvetuotannon vesiensuojelutekniikan ja ympäristöä vähemmän kuormittavan tuotantotekniikan kehittämistä ja tutkimusta edistetään.
– Tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäyttö suunnitellaan vesiensuojeluvaatimukset huomioon ottaen ja niiden ennallistamishankkeita edistetään.
Karhunpesämaansuon kohdalla korostuu erityisesti tavoitteiden ensimmäinen ja toinen kohta, sillä laskuvesistö Oijärvi on Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa luokiteltu olevan tyydyttävässä ekologisessa tilassa ja sen tilatavoite on luokka hyvä vuoteen 2015 mennessä.
Tätä Kivijokivarren turvetuotannon pilaamaa järveä on vuosikaudet hoitokalastettu ja kunnostettu. Tilatavoitteen saavuttaminen ei kestä lisäkuormitusta. Erityisesti on pidättäydyttävä uusien luonnontilaisten soiden käyttöönotolta, sillä niiden kuormitus on suurimmillaan suon kuivatusvaiheessa.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan Kivijoki-Oijärvi-Kuivajoki -vesistöalueella tavoitetilan saavuttamiseksi eivät nykykäytännönmukaiset toimenpiteet riitä, vaan tarvitaan lisätoimenpiteitä, jotta hyvä tila saavutetaan ja turvataan vuoteen 2015 mennessä. Turvetuotantoa koskevana lisätoimenpiteenä toimenpideohjelmassa mainitaan tarve vähentää uusilla tuotantoalueilla tuotannon ulkopuolisen ajan kuormitusta ympärivuotisen pintavalutuksen tai muun vastaavan tehostetun vesienkäsittelymenetelmän avulla.
Keskeinen keino on kuitenkin sijoittaa uusi turpeenkaivuu alueidenkäyttötavoitteen ja vesiensuojeluohjelman mukaisesti muualle kuin luonnontilaiselle suolle. Karhunpesämaansuon turpeenottoalueelle ei edes ole saatavissa ainakaan hakemuksen tavalla parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Pintavalutuskentästä hakemuksessa on liian vähän ominaistietoja, mutta siitä käy kyllä ilmi, että pintavalutuskentäksi esitetään aluetta, joka on metsäojitettu. Pintavalutuskenttien toimivuudesta on vielä vähän tutkimustietoa, mutta viitteitä on siitä, ettei ainakaan ojitettu kenttä toimi tarkoitetulla tavalla. Sulanmaanaikaistakaan vesiensuojelua ei saada toimimaan riittävän tehokkaasti. Tuotannon ulkopuolisen tai tuotantoajan poikkeusolosuhteiden vesiensuojelun tehostamiseen ei ole löydetty alalla ylipäänsä minkäänlaisia toimivia keinoja, mikä tulee ottaa huomioon uusien kenttien lupaharkinnassa varsinkin alueilla, joille vesiensuojelusyistä vaaditaan lisätoimenpiteitä.
Karhunpesämaansuon ympäristölupahakemus tulee yksiselitteisesti hylätä vesienhoitolain toimenpidesuunnitelmien ja maakuntakaavan suunnittelumääräysten vastaisena. Lisäkuormitus estäisi vesienhoitosuunnitelman toiemnpideohjelmassa esitettyjen toimien vaikutukset vesistön tilan parantamiseksi.
Vaikutukset Olhavanjokeen
Vaikutuksista Olhavanjokeen ei hakemuksessa mainita mitään. Karhunpesämaansuo on osittain joen valuma-aluetta, jota suon kuivatus pienentäisi. Suon kuivatusvesiä ei johdettaisi Olhavanjoen vesistöön, mutta sen tilan kannalta voi olla olennaista, että valuma-alueelta poistuu juuri luonnontilaisen suon tuoma virtaus.
Olhavanjoki on luokiteltu ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi ja vesistössä tarvitaan vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan lisätoimenpiteitä hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä. Niitä lisätoimenpiteitä Olhavanjoella ovat kuormituksen vähentäminen sekä vähävetisten uomien minimivirtaaman kasvattaminen. Joelle tehdään myös kalataloudellinen suunnitelma ja toteutetaan kunnostus. Lisätoimenpiteillä uskotaan päästävän hyvään tilaan vuoteen 2015 mennessä. Lupaharkinnassa tulee myös ottaa huomioon, vaarantaako Karhunpesämaan kuivatus tilatavoitteen saavuttamisen.
Toiminnan aloittamisluvalle ei edellytyksiä
Jos hankkeelle kuitenkin myönnetään ympäristölupa, toiminnan aloituslupaa ei tule myöntää muutoksenhausta huolimatta.
Täytäntöönpano tekisi muutoksenhausta hyödyttömän ympäristönsuojelulain 101 §:n vastaisesti. Pääosin luonnontilaisen Karhunpesämaansuon kuivatuksesta koituvia ympäristövaikutuksia ei voisi peruuttaa eikä haittoja korjata.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri