Lausunto merialueen osayleiskaavan luonnoksista

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY)

7.6.2010

Hailuodon kunta

Oulunsalon kunta

Hailuodon kunnanhallitukselle ja Oulunsalon yhdyskuntalautakunnalle!

Viite: Hailuodon liikenneyhteyden ja tuulivoiman kehittäminen

Asia: Lausunto merialueen osayleiskaavan luonnoksista

Lähtökohdista

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan (9 §) kaavan tulee perustua riittäviin selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Tarkasteltavassa Merialueen osayleiskaavaluonnoksessa nojaudutaan puhtaasti Oulunsalo-Hailuoto tuulipuiston ja Hailuodon liikenneyhteys -ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tuottamaan aineistoon. Hankkeiden vaikutusten arviointimenettely ja kaavoitus on suunniteltu etenevän rinnakkain ja samassa aikataulussa – jopa niin, että arviointiselostus ja kaavaluonnos ovat yhtä aikaa nähtävillä.

Kaavaluonnos pohjaa kuitenkin jo toteutettavaksi valittuihin hankevaihtoehtoihin. Selostuksessa kuvataan paras toteuttamiskelpoinen ratkaisu, joka on tuulivoimalahankkeen osalta vaihtoehto nro 3. Se toteuttaa kaavoittajan mukaan niin ympäristö- ja maisema- kuin teknistaloudelliset vaatimukset ja luonnonarvojen huomioon ottamisen. Kaavassa on osoitettu vaihtoehto 3:n mukaiset tuulivoimaloiden paikat ohjeellisina, joka käytännössä tarkoittaa, että jopa rinnakkain etenemisestä on luovuttu ja kaavoitus on kiirehtinyt edelle.

Arviointiselostus on vasta nähtävillä. Sen riittävyyttä eikä toteuttamiskelpoisuutta ole arvioitu eikä yhteysviranomainen ole antanut loppulausuntoaan. Joko ympäristövaikutusten arviointi on menettelynä muuttunut tarpeettomaksi tai sitten kaavaluonnos on köykäistä tavaraa. Käytännössä muun muassa yhteysviranomaisen arviointiohjelmasta antama lausunto on jätetty huomioon ottamatta.

Kaavoittaja päätyy toistamaan arviointiselostuksen virheitä ja ohittamaan sen puutteet joutuessaan viittaamaan kaavaselostuksessa koko ajan ympäristövaikutusten arviointiselostukseen ja olettamaan, että selostus on hyväksytty semmoisenaan. Kaavoittajan tulisi kuitenkin olla omalta osaltaan tietoinen selvitysten puutteista ja valmistautunut täydentämään arviota tai vaikuttamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn selvitysten asianmukaisuuden varmistamiseksi. Viime mainittu osoittautuu kyseisessä hankkeessa erityisen hankalaksi vaatimukseksi, koska kuten tuomme ilmi, sidonnaisuudet ovat hankkeessa vahvoja ja ristikkäisiä.

Allekirjoittaneet yhdistykset antavat arviointiselostuksista oman lausuntonsa yhteysviranomaisen kanssa sovitun mukaisesti 16.6. mennessä. Tässä kaavaluonnoksia koskevassa lausunnossamme nostamme esille joitain vaikutusosia, kuten vaikutukset linnustoon, valaisemaan näkemystämme kaavaluonnoksien toteuttamiskelpoisuudesta.

Vaikutusalue

Kaavaselostuksen mukaan ”vaikutusalueen suuruus vaihtelee arvioitavasta asiasta riippuen. Kartalla esitetty vaikutusalue ulottuu lähinnä tuulivoimaloiden näkyvyyden perusteella neljän kilometrin päähän”. Lisäksi kerrotaan, että ”tieyhteyden ja tuulivoiman monet muut vaikutukset ihmisten ja luonnon olosuhteisiin ovat pääosin asioita, joita kartalle ei voi rajata”. Käsitys on virheellinen sekä monilta osin epäuskottava.

Koko kaavahankkeen samoin kuin koko liikenneyhteys-YVA:n suurin rajausvirhe on se, että itse Hailuoto, johon liikenneyhteyksien vaikutukset ovat todennäköisesti suurimmat, on suljettu tarkastelujen ulkopuolelle. Vuonna 1993 tehdyssä ”Hailuodon liikenneyhteyksien tarveselvityksessä” (Oulun tiepiiri 1993) vaikutusalueet oli perustellusti rajattu (1) rakentamisalueeksi (hiukan nykyistä suppeampi alue), (2) vesistövaikutusalueeksi (Siikajoen Karinkanta – Luodonselkä – Liminganlahti – Oulun ja Haukiputaan edusta) ja (3) vaikutusalueeksi itse Hailuodossa välittömän rakennusalueen ulkopuolella. Lisäksi neljäs tarkastelualue oli harvinaisten taksonien (lajit, rodut) levinneisyys siltä osin, kuin vaikutusalueella tavataan jonkin taksonin populaation merkittävä osa.

Varmaan mahdolliset tie- ja tuulivoimahankkeet toteutuessaan vaatisivat osayleiskaavatarkastelun lähivaikutusalueella, mutta pengertien rakentaminen vaatisi Hailuodolle koko saaren kattavan uuden yleiskaavan. Tämä on todettu 1990-luvun alussa ympäristöviranomaisten otettua kantaa kiinteää yhteyttä vastaan. Tässä tilanteessa, kun liikenneyhteyspäätöstä valmistellaan, tarvittaisiin arvio vaikutuksista itse Hailuodossa päätöksen pohjaksi jo nyt. Siksi kiinteästä yhteydestä ei edes voida päättää nyt käsillä olevien dokumenttien pohjalta.

Liikenneyhteyttä koskevan osayleiskaavan tarkastelualueen olisi joka tapauksessa pitänyt kattaa myös Luodonselän ja Liminganlahden alue, jonne vesistövaikutukset ulottuvat jossain muodossa ja missä ympäristöarvot ovat poikkeuksellisen suuret (maamme tärkeimmät lintuvesialueet Liminganlahdella ja Hailuodon kaakkoisosassa) – kuten jo 1990-luvun selvityksissä (Tielaitos 1993) todettiin.

Laaditut selvitykset ja suunnitelmat ja suunnittelun tavoitteet

Silmiinpistävä piirre niin selvitysluettelossa kuin koko prosessissa on historiattomuus. Hailuodon liikenneyhteyksiä tutkittiin edellisen kerran 1990-luvun alussa, jolloin selvityksiä tehtiin uuden YVA-lainsäädännön pohjalta, vaikka se ei vielä ollut virallisesti voimassa. Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin ns. nykytilaselvitykset ja toisessa vaiheessa arvioitiin liikenneyhteyden vaikutuksia. Monelta osin selvitykset olivat kattavampia ja parempia kuin nyt tehdyt. Niistä on koottu Tielaitoksen Oulun tiepiirin oma yhteenvetoraportti (Tielaitos 1993).

Luettelon ensimmäinen on Hailuodon liikenneyhteyden yleissuunnitelma. Sellaisella nimellä ei löydy kuitenkaan mitään dokumenttia, vaan hakuautomaatti tuottaa aina vain luettelon YVA:an liittyviä asiakirjoja, joissa kyseistä nimeä käytetään. Suunnitellun kiinteän yhteyden ja sen vaihtoehtojen vaikutukset olisi kuitenkin tullut esittää selvästi, jotta muun muassa laskelmien (väitetyt säästöt jne.) oikeellisuus voitaisiin tarkistaa.

Luetteloihin olisi syytä ottaa viitteet myös esimerkiksi ympäristöjärjestöjen ja riippumattomien asiantuntijaorganisaatioiden, kuten yliopistojen lausuntoihin, sillä kaavoitus- ja YVA-hankkeiden kuulemiset ja lausuntokierrokset muodostuvat ilman kunnollista ja pysyvää dokumentointia vain osallistuttamisrituaaleiksi, joilla ei ole käytännön merkitystä. Aikaisemmat päätösprosessit 1980- ja 1990-luvuilla tuottivat mittavan aineiston pengertiekriittistä perusteellista aineistoa, joka samoin kuin noiden päätösprosessien historia, on kokonaan pyyhitty näkymättömiin uusista selvityksistä ja saman tien myös kaavoitusprosessista.

Se on ongelmallista, koska on selvästi nähtävissä, että kaavoituksen taustana oleva ympäristövaikutusten arviointiprosessi tuottaa nykymuodossaan vain hankkeita palvelevia näennäisselvityksiä, jotka eivät täytä tutkimuksen alkeellisimpiakaan kriteerejä, vaikka hankkeet ovat usein vaikutuksiltaan monitahoisia. Ympäristövaikutusten arviointiselvitykset laativat samat konsulttiyhtiöt, joille kyse on jatkuvasta liiketoiminnasta samojen tilaajatahojen kanssa. Ala on keskittynyttä ja jopa pörssiin listautunutta (Pöyry, Ramboll, kansainvälinen WSP-yhtiö ja muutama muu yhteenliittymä).

Piiri pieni pyörii

Eri tahojen rooleja sekoittava sidosten verkko on tuottamassa tarkasteltavassa tapauksessa ”automaattista”, hanketta palvelevaa kaavoitusta.

Valtion tiehallinnon Oulun tiepiiri (nyt ELY-keskuksen liikennevastuualue) ajaa kiinteää yhteyttä. Metsähallitus, joka on laajentanut Laatumaan toimintaa valtion maiden yksityistämisestä tonttimaata myymällä myös tuulivoimalapaikkojen tarjoamiseen. Toisaalla Metsähallituksen omistama Morenia Oy myy ostajille Suomen maa- ja kallioperää. Esittelynsä mukaan ”Morenia Oy:n toimialana on jalostaa ja myydä maa- ja kallioperäaineksia ja niistä valmistettuja tuotteita. Lisäksi yhtiö harjoittaa maa- ja vesirakennustoimintaa sekä maansiirtotoimintaa ja myy toimialaan liittyviä konsultointi- ja rakennuttajapalveluita.” Pengertien tapaiset suurhankkeet sopivat siis myös sen intresseihin. Taustalla vaikuttanee myös valtionhallinnon tuloksellisuusohjelma, joka saa organisaatiot hakemaan yhä laajemmin omaa rahoitusta.

Liikenneyhteys-hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin pääkonsulttina toimii Destia Oy, joka on tiehallinnosta yhtiöitetty osa. Destia puolestaan sulautti 1.8.2009 itseensä Maarakennus Jaara Oy:n, joka muun muassa toimittaa kiviainesta penkereisiin. Destia on mielestämme jäävi toimimaan pengertiehankkeen konsulttina. PPLY:n edustaja on myös esittänyt tämän kannan jo seurantaryhmän kokouksessa 9.12.2009.

Ympäristöhallinto taas mullistui, kun ympäristökeskukset alistettiin ELY-keskusten osaksi. Pohjois-Pohjanmaalla ELY-viraston johtoon valittiin liikennetoimialan johtaja. Hänen alaisensa ympäristötoimiala taas toimii kaavoituksen ja liikenneyhteys- ja tuulivoimahankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteysviranomaisena. Mielestämme itsenäisen ympäristöaluehallinnon lakkauttamisen jälkeen yhteysviranomainen olisi pitänyt nimetä toisesta ELY-keskuksesta. Nyt yhteysviranomainen on hankevastaavan (hankkeen ajajan) alainen.

Destian ohella ympäristövaikutusten arvioinnissa on nyt keskeisesti mukana pörssinoteerattu WSP. Esittelynsä (http://www1.wspgroup.fi/) mukaan ”WSP tarjoaa rakennettuun ja luonnonympäristöön liittyviä suunnittelu-, projektinhallinta- ja tutkimuspalveluja, jotka perustuvat laajaan kokemukseen ja osaamiseen liikenne-, energia-, ympäristö- ja infrastruktuurisuunnittelusta sekä talo-, teollisuus- ja siltarakenteiden suunnittelusta”. Jo tästä on luettavissa, että WSP pengertien,”Hailuodon sillan” ja niihin kytkeytyvän tuulipuiston ympäristövaikutuksia selvittämässä on pukki kaalimaan vartijana, sillä yhtiön intressien mukaista on edistää ratkaisuja, jotka tuovat yhtiölle silta- ym. rakennussuunnittelua. WSP:llä on likeinen suhde juuri nyt tarkasteltavaan hankkeeseen, sillä siihen on fuusioitunut SuunnniteluKORTES OY, joka oli 1980-luvulla näyttävästi mukana pengertien ajamisessa, ja onpa koko ”Hailuodon silta” (todellisuudessa pengertie silta-aukkoineen) –käsite silloisen toimitusjohtajan Algot Kettusen kehitelmä.

WSP:n uutisten mukaan ympäristöselvitysten sijasta yhtiön painopiste on muualla kuin YVI:ssa: ”14.3.2007Oulun tiepiirin siltojen ylläpidon palvelusopimus WSP:lle. WSP on saanut Skanska Infra Oy:n kanssa Tiehallinnon Oulun tiepiirin siltojen ylläpidon palvelusopimuksen vuosille 2007–2012.

”15.12.2006

Esko Järvenpää ja WSP SuunnitteluKORTES ovat vastaanottaneet Kaiteran rahaston tunnustuspalkinnon. Professori Pentti Kaiteran rahaston tarkoituksena on Pohjois-Suomen henkisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edistäminen. Tämänvuotisen palkinnon saajat ovat merkittävällä tavalla edistäneet suomalaista sillanrakennustaitoa ja siltasuunnittelun vientiä ulkomaille.”

Kaavaselostuksen otsikon ”5 suunnittelun tavoitteet” jne. alaotsikon ”kehitetään liikenneyhteyksiä” alla väitetään ykskantaan, että ”aiemmissa selvityksissä on todettu, että kiinteän yhteyden rakentaminen on liikennetaloudellisesti kannattavaa”. Viitettä selvityksiin ei esitetä. Verkosta hakemalla löytyy tiehallinnon tilaama selvitys ”Kiinteän yhteyden kannattavuus suhteessa nykyiseen lauttaliikenteeseen. Oulunsalo-Hailuoto kiinteä yhteys.”

(http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:iilOI9PXEnsJ:www.oulunliikenne.fi/viranomaisolli/Liikennej%C3%A4rjestelm%C3%A4/Oulunsalo_Hailuoto%2520kiinte%C3%A4%2520yhteys.doc+oulunsalo-hailuoto+kiinte%C3%A4+yhteys+kannattavuus+LT-konsultit&cd=1&hl=fi&ct=clnk&gl=fi. 16 s.)

Sen laatijat olivat LT-konsultit Oy ja PwC Corporate Finance Oy. Laadintavuosi ei näy selvityksessä, mutta sen voi päätellä olevan noin vuosi 2003. Missään ei mainita eikä ole mainittu julkisuudessa, että liikennetalousselvityksen tekijäyhtiö LT-konsultit siirtyi jo vuonna 2001 WSP:n omistukseen (http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/lehtiarkisto/2424.html).

Pengertien taloudellisuusväittämän esittäjät ovat siis LT-konsultit, jotka kuuluvat WSP:hen, joka tekee pengertiehen kytkeytyvän tuulipuiston YVA:a, mutta joka on varsinaisesti erikoistunut siltahankkeisiin…

Epäilemme, että hankevastaava eli ELY-keskuksen liikennevastuualue tai Metsähallituksen Laatumaa eivät voi olla tietämättömiä näistä kytköksistä, tai sitten ne tuntevat alaansa heikosti. Sekä ELY-keskuksen että konsulttien itse olisi pitänyt tuoda nämä sidonnaisuudet esiin oma-aloitteisesti, jotta kansalaisilla ja yhteiskunnalla olisi ollut mahdollisuus pohtia selvitysten riippumattomuutta ja uskottavuutta. Nyt se on joka tapauksessa mennyttä.

Jo pelkästään mainittujen kytkösten johdosta kaavoituksen eteneminen esitetyssä muodossa on mahdotonta. Seuraavaksi esitämme kuitenkin joitain vaikutusarvioita, jotka osoittavat kaavaluonnosten epäkelpoisuuden.

Tuulivoimakaava

Kaavaluonnoksissa on kaksi tuulivoimaloiden aluemerkintää, joilla on osittain samansisältöinen suunnittelumääräys. Tuulivoimaloiden alueella (tv-1) tuulivoimalat on sijoitettava ryhmiin niin lähelle toisiaan kuin se energiantuotanto huomioiden (pitääkö olla huomioon ottaen!) on mahdollista. Voimaloiden on muodostettava eri suunnista katsottaessa selkeitä rivistöjä. Koko tuulivoimapuistossa on noudatettava samaa ruudukkosijoittelua ja uloimmaisten voimalarivien tulee olla yhtenäisiä muodostaen puistolle selkeät rajat. Lisäksi jos kiinteä yhteys toteutetaan, pengertien läheisyydessä tuulivoimalat on sijoitettava luonnonmukaisesti rakennettaviin tekosaariin. Molempia tuulivoimaloiden aluevarauksia koskee suunnittelumääräys ottaa suunnittelussa huomioon vaikutukset maisemaan, asutukseen, linnustoon ja muuhun eläimistöön ja vedenalaiseen luontoon ja kulttuuriperintöön sekä pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia.

Millä perusteella tuulipuistoa koskeva toteuttamisvaihtoehto on kaavoituksen pohjaksi valittu, ei käy ilmi kaavaselostuksesta. Kaavoittaja vain olettaa, että valittu malli ehkäisee riittävästi haittoja, kun kerran jo ohjeelliset paikatkin on osoitettu.

Luonnonsuojelujärjestö on tuonut kannanotoissaan esille käsityksensä siitä, että maakuntakaavassa olevaa tuulivoimalamerkintää ei voi tulkita niin laveasti kuin osayleiskaavaluonnoksessa esitetään. Maakuntakaavoittaja on tulkinnan omassa lausunnossaan hyväksynyt, mutta yhteysviranomainen edellytti lausunnossaan monimuotoisuutta myös vaihtyoehtotyarkstweluun muun muassa siksi, koska mantereen ja saaren välinen merialue on todettu maisema- ja luontovaikutuksiltaan huonosti tuulivoiman kehittämiseen soveltuvaksi. Kun sekä Riutussa että Huikussa on jo tuulivoimaloita, olisi ollut perusteltua vaihtoehto kolmen sijaan selvittää satamiin ja lähialueelle rannikolle sijoittuvien tuulipuistojen kokonaisuus, jotta se olisi hallittu myös ympäristövaikutuksiltaan.

Liikenneyhteyskaava

Osayleiskaavaluonnoksessa esitetään kiinteästä yhteydestä ympäristövaikutusten arvioinnin vaihtoehtoa 1: pengertie ja sillat. Kuten todettua se olisi edellyttänyt kaavan vaikutusten arviointia Hailuodossa ja Hailuodolle.

Kaavaluonnoksessa esitetään liikenneyhteyden kehittämiseksi luettelo hyvältä kuulostavia tavoitteita, jotka reaalimaailmassa ja tämän hankkeen yhteydessä ovat keskenään ristiriitaisia. ”Liikkuminen on mahdollista ympärivuorokautisesti” on luonnollisesti pengertietä puolustava näkökulma.” ”Joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat” on kuitenkin tämän kanssa ristiriidassa, sillä aikataulusidonnaisuus meren ylityksessä ja (useimmiten pieni) riski jonoista ovat tällä hetkellä asioita, jotka parantavat joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Pengertien liikenneturvallisuusriskeistä on tiekiistan aikaisemmissa vaiheissa puhuttu jonkin verran. Etenkin myrskyisissä olosuhteissa kiinteä yhteys saattaa olla jopa vaarallinen.

”Kuljetuksiin, työssäkäyntiin ja asiointiin liikenteessä kuluva aika on vertailukelpoinen muuhun seutuun verrattuna”. Tavoite on kyseenalainen, sillä vertailu ”seutuun” on keinotekoinen; kaikki yli 120 kilometrin päässä Oulusta asuvat pohjoispohjalaiset käyttävät Oulussa käymiseen ainakin saman verran aikaa kuin hailuotolaiset. Työssäkäynti Hailuodosta Oulussa on lisäksi Oulun seudun pienintä (23 % työikäisestä väestöstä; lähde Oulun seudun liikennetutkimus (http://www.ouka.fi/seutu/pdf/OuluLiikennetutkimus2009.pdf).

Luettelon mukaan ”palvelujen saatavuus paranee”. Tämä lupaus liittyy aina tiehankkeisiin, joiden edistäminen on tielaitoksen oma intressi. Esimerkit viittaavat kuitenkin pikemminkin siihen, että liikkumisen lisääntyminen näivettää lähipalvelut ja siirtää ostokset keskuksiin ja mantereen hypermarketteihin. ”Elinkeinojen toimintaedellytykset paranevat”, mutta saaristoaseman menetys ennemminkin heikentäisi niitä, ja ”ympärivuorokautinen” liikenne voisi yhtä hyvin viedä majoitusasiakkaat kuin tuoda niitä. ”Kuntatalouden hoitoedellytykset kehittyvät” ehkä, jos saareen muuttaa uusia veronmaksajia tien ansiosta. Jos työpaikkoja ei samaan aikaan tule, joutuvat uudet asukkaat ajamaan joka tapauksessa päivässä kaksi tuntia edestakaisin, vaikka olisikin pengertie.

Luettelossa on koko joukko ympäristöarvoihin liittyviä toiveita, joihin konsultit roolinsa mukaan vastaavat joka tapauksessa myönteisesti. Tiettävästi Suomessa YVA-konsultit eivät ole itse koskaan päätyneet siihen, että yksikään heidän selvittämänsä hanke olisi huono. Kun kaavoittaja ei ole odottanut ympäristöselostuksesta annettavaa palautetta eikä yhteysviranomaisen lausuntoa siitä, kaavaluonnos on puhtaasti hankkeesta vastaavien tilauksen mukainen. Sen seurauksena on riski, että kaava toteuttaakin ainakin osittain kehitystä, jota ei ole lainkaan tarkoitettu.

Osayleiskaavan ratkaisut

RM matkailupalvelujen alue

Kaavavarausta maalaillaan mahdollisuudella rakentaa alueelle taidekyliä työpajoineen ja ateljeetiloineen. Siinäkin näkyy tarkastelun rajaaminen kapeasti kaavoitettavalle alueelle. Vastaavia käsityö- ja taidemyymälöitä ja näyttelytiloja on jo Hailuodossa sekä vanhan Arinan tiloissa että Marjaniemessä. Ainakaan Hailuodon näkökulmasta ei ole mielekästä siirtää mainittuja palveluja 20 kilometrin päähän kunnan keskuksesta.

Pengertietä elävöittämään on karttaan piirretty ”maisemasaari” keskelle väylää. Pengertien molemmin puolin sijoitettaisiin levähdysalue, pienvenesatama, uimaranta, ehkä meriakvaario ja merikylpylä. Aluevarauksissa ei ole otettu huomioon virtausta, pyörteitä, jäiden liikkeitä, myrskyjä ja tyrskyjä (vaikutusten arvioinnin mukaan virtausnopeus kasvaa silta-aukoissa). Järjetön ”merikylpylän” suunnittelu pengertien varren keinosaarelle on siksikin, että samaa ollaan juuri puuhaamassa Marjaniemeen. Merikylpylän ja ”meriakvaarion ulkoaltaineen” (meri?) kerrotaan ”syntyvän kysynnän mukaan”. Missä tällaista kysyntää rekisteröidään? Onko mentävä merta edemmäs uimaan?

Oulunsalon puolella matkailupalvelujen alueelle ideoidaan huvipuistoa ja ”meriurheilukeskusta”. Siihen varattu alue vaikuttaa kovin suppealta ja on ylipäänsä kyseenalaista, soveltuisiko moinen toiminta Riuttuun.

Liikenneyhteys ja maisema

Suunnitelmassa Riutun silta-aukon pituus on 730 metriä ja Huikun 765 metriä, yhteensä 1495 metriä ja korkeudet 5 ja 15 metriä. Aukot ovat vaihe vaiheelta pienentyneet, sillä 1990-luvulla Huikun aukoksi suunniteltiin 1000 metriä, aukkojen yhteispituuksiksi 1700 metriä ja korkeuksiksi 10 ja 18 metriä. Kyse on ilmiselvästi yrityksestä leikata pengertien kustannuksia samalla virtausaukkoa 205 metriä kaventaen. Veneilijät ja kalastajat ovat olleet huolissaan varsinkin Riutun puolen matalasta aukosta.

Kaavaselostuksessa otetaan kantaa kiinteän yhteyden maisemoinnin puolesta ja vaaditaan siihen panostamista, ”sillä pelkästä kivilouhoksesta muodostuu ruma ympäristöhäiriö.” Sivulla 15 (luku 6.6 ympäristö) kerrotaan jopa yllättäen että ”vuoden 1993 pengertien yleissuunnitelma sisälsi ansiokasta tieympäristön maisemasuunnittelua”, vaikka julkaisuja (Tielaitos 1993 ja sen tausta raportit) ei löydy lähteistä eikä mihinkään muihin selvityksen – kiinteälle yhteydelle kriittisiin – osiin viitata muualla kaavaselostuksessa. Valikoiva siteerailu ja tausta-aineiston pimittäminen on siis tietoista ja harkittua. Jos kiinteää yhteyttä lähdettäisiin toteuttamaan, selvää on, että sen mahdollistavassa kaavassa pitää olla riittävän selkeä maisemointiin velvoittava suunnittelumääräys. Kaavoittajan toiveajattelu ei riitä ohjeeksi.

Tekstin (s. 16) mukaan tuulivoimaloitten sijoittelun ”vaihtoehdossa (3) toteutuvat alueen ympäristö- ja maisemavaatimukset, rakentamisen taloudellisuuden kautta toteutuskelpoisuus ja luonnonarvojen huomioonottaminen”. Ja ”mm. muuttolintujen käyttäytyminen vaikutti ratkaisuun. Muuttoreitit suuntautuvat alueen kautta ja lintujen käyttäytymisessä selkeät tuulivoimaloitten rivistöt ovat helpommin väistettäviä kohteita.”

Teksti ja todellisuus ovat ristiriidassa: Kaikki tuulivoimaloiden sijoitusvaihtoehdot ja etenkin numero kolme muodostavat varsinkin Oulunsalon ja Hailuodon välistä salmea pitkin muuttavien vesilintujen kannalta muuttoreitin kokonaan katkaisevan seinämän. Vesilinnut muuttavat veden päällä niin pitkään kuin mahdollista, ja jos voimalarivi on vastassa, ne harkitsevat joko läpi lentämistä tai kiertämistä Oulunsalon kärjen tai Hailuodon Santosen niemen yli. Varsinkin sumussa lento päin tuulipuistoa on mahdollinen. Kierto ja maan ylitys lisäävät energiankulutusta. Kolmosvaihtoehto muodostaisi ilman lounaisinta voimalariviä suppilon, joka johtaisi sopivasti salmen keskellä tuulipuiston läpi. Nyt suppilon pohjalla odottavat kuitenkin tekosaaren voimalat. Tuulivoimaloitten sijoitusteksti on kuitenkin vain abstraktia estetiikan pohdiskelua. Lintuja koskeva osa on olematon ja amatöörimäinen ja lisäksi johtopäätöksiltään virheellinen.

st/pk seututie/pääkatu

Kun kaavakartta on se oikeusvaikutteinen asiakirja, siinä pitää myös tarkemmin esittää, mitä kaikkea kiinteän yhteyden on sisällettävä ja millaisia suunnittelumääräyksiä se vaatii. Kaavaluonnos on liikenneyhteyden osalta erittäin epäselvä. Kartasta ei erota, sisältääkö kaavamerkintä seututie/pääkatu (st/pk) kevyen liikenteen reitin. Kaavaselostuksessa asiasta ei myöskään mainita. Oletus on, että ne kulkevat rinnakkain, mutta mahtuuko kevyen liikenteen väylä varattuun 9 metrin tilaan? 1990-luvun suunnitelman (Tielaitos 1993) mukaan penger olisi ollut 12,5 metriä leveä, ”johon sisältyy 3,25 metrin kevyen liikenteen osuus toisella puolella tietä”. Kaavaselostuksesta lukuja ei löydy, vain tuo tien leveys. Pengertie on joka tapauksessa lauttayhteyteen verrattuna pyöräilijän painajainen: väli, joka ennen muodosti lepotauon, tarjoaa pahimmillaan taistelua vastaista myrskytuulta ja kaatosadetta suojattomalla merenselällä.

Kaavaselostuksessa todetaan, että meritien yhteyteen on osoitettu vielä moottorikelkkareitti. Tämä tuntuu oudolta. Penkereelle se ei mahdu: tien leveys on 9 metriä; vrt. Hailuodon metsäautoteiden aukkokin 11 metriä. Toisekseen silta-aukot eivät jäädy kunnolla kiihtyneen virtauksen takia.

Sivun 12 tekstin mukaan ”penkereen (3,5 m) korkeus on riittävä tavanomaisissa sääoloissa, mutta voimakkaimmilla tuulilla aallokko huuhtelee tien pintaa ja irtojäiden aikaan myös jäitä saattaa kasautua penkalle ja jopa tielle”. Tämä onkin totta, ja liikkuvat ja röysiintyvät jäät ovat tukkineet nykyiset lyhyetkin penkereet monta kertaa. Lauttaa ne eivät ole juuri pysäyttäneet. Pengertie ei siis tuokaan sen jatkuvasti käytössä olevaa liikenneyhteyttä.

Näyttää siltä, että silta-aukkoja pienentämällä, tietä kaventamalla ja suunnittelemalla liian matala penger manipuloidaan pengertien laskennalliset kustannukset mahdollisimman alas, jota saataisiin aikaan rakentamispäätös. Sitten suunnitelma voidaan todeta toteuttamiskelvottomaksi, mutta lisärahaa on helpompi saada, kun päätös on tehty. Tästä Raippaluodon sillan hinnan tuplaantuminen päätösvaiheessa esitettyyn on hyvä esimerkki.

Maisemanhoitosuositukset

Rantojen luonnollinen kasvillisuuden kehitys on kaavatekstin mukaan maisemavaurio: ”Maisemanvauriona alueella voidaan pitää yleisesti tienvarsien ja rantojen umpeutuneita ja pusikoituneita maisemia”. Sen sijaan Hailuodon tienvarsilla yleistyneitä avohakkuita ja käytännössä kaikkien hakkuualojen maan muokkausta – joka estää muun muassa marjastuksen ja liikkumisenkin – ei mainita.

Väite on sikälikin väärä, että Riutunkarin etelärannalla on uusi nautakarjalaidun, ja Huikun pohjoispuolta on niitetty vuosia. Sinne kaivetut ojat ovat ekologinen ja maisemavaurio, mutta niitä konsultit eivät ole huomanneet. Myös sivulla 16 esitetään kasvillisuuden harventamista – jota naudat siis jo suorittavat. Kaavatekstille ja kotikutoisen ”maisemaestetiikan” viljelijöille yleisemminkin on täysin tuntematonta se, että pensaikot, eivät yksin pystyyn jätetyt ”minihameiset” puut, luovat suuren osan rantavyöhykkeen linnuston biodiversiteetistä eli monimuotoisuudesta. Itse tunnistamiaan maisemavauriota kaavakonsultit ”hoitaisivat” ruoppausmassoilla (s. 19)!

Vaikutukset

– Hailuotoon

Vaikutusarviot ainakin linnuston – poikkeuksena pesimälinnusto lähialueella – ja Natura 2000 -alueiden sekä tuulipuistojen yhteisvaikutusten osalta ovat niin heikkoja, että käytännössä niitä ei ole tehty ollenkaan. Yksityiskohtiin käymme käsiksi varsinaisessa YVA-lausunnossamme. Keskeinen virhe ja puute on itse Hailuodon jättäminen kaikkien tarkastelujen ulkopuolelle.

Kaavaselostuksen sivulla 20 kirjoitetaan, että ”kiinteän yhteyden vuoksi Oulunsalon läpi kulkevan liikenteen määrä tullee kasvamaan merkittävästi, mikä huonontaa liikenneturvallisuutta jne.” Osa kasvusta johtuisi pengertien ja tuulipuiston rakennustöistä, mutta pysyvämpi vaikutus Hailuodon lisääntyneestä henkilöautoliikenteestä. Tätä asiaa ei kuitenkaan käsitelty mitenkään YVA:ssa.

Sivun 22 lauseet ”kiinteän yhteyden suorat vaikutukset Hailuodon kulttuuriympäristön arvoon jäävät vähäisiksi” ja ”hankkeella ei ole lainkaan tai vain lieviä haitallisia vaikutuksia yksittäisten kulttuuriympäristökohteiden arvoon” ovat tyypillisiä konsulttien mielistelylauseita, joissa itse asia kierretään. Suurin vaikutus pengertiellä on tietenkin mahdollinen sopimaton rakentaminen, jota tieyhteys voi edistää. Se on tyypillinen epäsuora vaikutus, mutta sitä konsultti ei tietenkään mainitse.

Kiinteän yhteyden todennäköisesti aiheuttamasta paineen kasvusta hiekkarantoihin ja dyyneihin on lipsahtanut tekstiin yllättävä kohta: ”Ihmistoiminnan aiheuttama kulutus voi johtaa dyynien ja hiekkarantojen alkuperäisen kasvillisuuden sekä tuulten synnyttämän dyynien geomorfologisen rakenteen tuhoutumiseen.” Tämä on yllättävä kolmesta syystä: 1. Negatiiviset arviot eivät kuulu konsulttien normaaliin kaikkia hankkeita puolustelevaan esitystapaan. 2. Arvio koskee selvästi itse Hailuotoa, joka yritettiin jättää arvioista pois. 3. Sen olisi voinut jättää pois juuri tästä pengertien lähialueen kaavasta jos jostain.

”Kiinteän yhteyden rakentamisella ei ole vaikutusta Huikunkankaan pohjavesialueeseen” – tietenkään – vaikka liikenne sen läpi lisääntyy ja luultavasti myös polttoaineiden ja muiden vaarallisten aineiden kuljetus, jos kiinteä yhteys toteutuu.

– merialueeseen

Konsulttien mukaan ”virtaukset eivät merkittävästi muutu kiinteän yhteyden rakentamisen seurauksena, mikäli rakennetaan riittävän suuret virtausaukot”. Tässäkään ei esitetä mitään lukuja, ja kuten edellä todettiin, aukkoja on pienennetty 200 metriä 1990-luvun alussa selvitetystä vaihtoehdosta. Silti kaavaselostus väittää, että ”kiinteä yhteys ei aiheuta merkittävää muutosta vedenvaihtuvuuteen ja vedenkorkeuteen”. Tämä olisi pitänyt perustella, sillä suurempien aukkojenkin tarkastelulla pengertien arvioitiin (Tielaitos 1993, s. 151) lisäävän esimerkiksi tukkasotkan pesätuhoja 5-10 prosenttia vuotuisen korkeimman meriveden tilanteessa. Tämä aiheutuisi padotusvaikutuksesta ja pesimäpaikkojen lievästä rehevöitymiskehityksestä pengertien eteläpuolella Luodonselällä.

– kasvillisuuteen

Kaavaselostus (s. 24) väittää, että kiinteä yhteys ei vaikuttaisi vesikasvillisuuteen. Tämä on ristiriidassa jo saman kappaleen oman tekstin kanssa, jonka mukaan ”alueen uhanalaisista lajeista upossarpio ja nelilehtivesikuusi häviävät nopeasti kasvupaikkojen hävitessä rantojen umpeenkasvun myötä” – jota rakentaminen ”edistänee” edellisen lauseen mukaan. Kasvillisuusvaikutuksista on kokonainen luku (Tielaitos 1993, luku 6.3.5, sivut 130-146) vuoden 1993 selvityksessä, ja sen kriittisten johtopäätöksien uskottavuutta lisää nyt tarkasteltavan mallin silta-aukkojen supistus tuolloin tarkasteluun verrattuna.

Teksti väittää, että ”kiinteän yhteyden vaikutukset alueen kasvilajistoon rajoittuvat Oulunsalon Riutunkariin ja Hailuodon Huikkuun”. Tämä on ristiriidassa mm. saman selostuksen edellisen kappaleen kanssa, jossa nopeutunutta rantojen umpeenkasvua arvellaan tapahtuvan ”Nenännokan-Riutunkarin” välillä. Lause ”kiinteän yhteyden pohjoispuolella penkereen jäitä patoava merkitys on pienempi, joten jääeroosio pitänee alueen matalat lintuluodot ja ranta-alueet kasvittomina” on virheellinen. Koko tarkastelualueella voimakkain jäitten röysiintyminen ja jääeroosio tapahtuvat lounaistuulilla, jolloin jäätyvä tai sulava jääkenttä lähtee tehokkaimmin liikkeelle veden samalla noustessa. Pengertie salpaisi tämän ilmiön tehokkaimmin juuri pohjoispuolellaan, missä myös käytännössä kaikki saaret sijaitsevat.

– eläimistöön

Kuten asiaan kuuluu, myöskin ”kiinteän yhteyden vaikutukset nisäkäslajistoon jäänevät hyvin vähäisiksi”.

Suomen Luontotieto Oy ”selvitti” myös hylkeitten esiintymistä (Oja & Oja 2009). Konsultit seurasivat hylkeitä 4.4.-14.11.2009, vaikka kyseessä oli lisäselvitys, jota ”Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus suositteli kesäkuussa 2009” eli kaksi-kolme kuukautta ”selvityksen” teon aloitusta myöhemmin. Tästä päätellen noin 40 prosenttia selvityksen ”työajasta” (huhti-kesäkuussa) tehtiin ilmeisesti ilman tutkimussuunnitelmaa ottaen mukaan satunnaisia havaintoja.

Tekstin mukaan ”hylkeitä seurattiin systemaattisesti jääaikana lintujen muuttoseurana yhteydessä”. Toisen kohdan mukaan ”hyljeselvityksen maastotyöt toteutettiin osana muita alueen luontoselvityksiä, mutta havainnointi oli kuitenkin systemaattista”. Jääaika loppui keväällä 2009 varhain toukokuussa. ”Systemaattisesti” seurattu ”jääaika” kesti siis ehkä kuukauden, mutta tarkkoja päiviä ei voi tietää, koska Suomen Luontotiedon tavan mukaisesti hyljeselvityksestä ei löydy minkäänlaista taulukkoa ”havainnointipäivistä”. Hyljeselvitys on Suomen Luontotiedon raportti numero 37 vuodelta 2009. Syysmuuttoselvitys on numero 46/2009. Tämä tiettävästi kahden hengen ja satunnaisten apulaisten pikkufirma tuottaa siis raportin maastotöineen aina 7,9 vuorokauden välein vähentämättä viikonloppuja tai pyhäpäiviä ja olettaen että numero 46 oli vuoden 2009 viimeinen. On kyseenalaista, voisiko tällaisella vauhdilla tehdä vakavaa YVA-työtä.

Hyljeselvitys arvelee jääajan – siis ennen selvityksen virallista alkamista – ”havainnointitarkkuuden” olleen riittävää, mutta kesän ehkä ei. Aineisto ja menetelmät –kohdassa kerrotaan, että ”jäiden lähdön jälkeen suunnittelualueen luodot ja kivikot tarkastettiin systemaattisesti kaukoputkella lepäilevien hylkeiden selvittämiseksi”. Ei kerrota, miten tämä työ älyttiin tehdä (toukokuussa), kun suosittelu hylkeiden tutkimisesta tuli ympäristökeskuksesta vasta kesäkuussa.

Koko hyljetyössä ei mainita yhtään havaintoa loka-marraskuulta, vaikka työn piti jatkua 14.11.asti. Jos sitä olisi jatkunut joulukuulle asti, konsultit olisivat ehkä huomanneet, milloin tarkastelualue on oikeasti tärkeä itämerennorpille. Ilmaston lämmetessä lauttaväylän molemmista puolista on muodostunut merkittävä itämerennorppien kerääntymispaikka ensimmäisten jääkenttien muodostuessa. Kiinteän yhteyden vaikutuksen selvittäminen tähän ilmiöön on sekin tekemättä.

Norpan ja hallin esiintymiskartassa ei kerrota milloin havainnot on tehty ja kuka ne on tehnyt. Aineiston ja menetelmien mukaan osa tiedoista on Riutun kalastajilta ja hailuotolaisilta. Suurin osa edes kalastajista ei kuitenkaan nykyään erota hyljelajeja kuin kuolleena tai lähietäisyydeltä.

Tekstissä esiintyy useita kertoja Hailuodon ”Isonkylänlahti”, jota ei tietääksemme ole olemassakaan.

Tässä kohdassa olisi pitänyt tarkastella myös esimerkiksi tulokaspetojen mahdollista kasvanutta tulomuuttoa Hailuodossa. Tästäkin on laaja tarkastelu 1990-luvun vaikutusarvioissa (Tielaitos 1993). Sen mukaan eniten lohkareista pengertä levittäytymistienä käyttäisi todennäköisesti minkki. Myös Hailuodon faunasta puuttuvan rotan uutta saapumista ennustettiin selvityksessä. Minkki ja rotta ovat erityisen haitallisia kosteikkolinnuille.

Eläimistökohdassa on omituinen väite, jonka mukaan ”rakentaminen ei myöskään lisää metsästyspainetta Hailuodossa”. Tämä on vailla perusteita ja ristiriidassa vuoden 1993 selvityksen kanssa: ”Todennäköisesti kiinteä tieyhteys lisäisi oululaisten metsästäjien iltalentometsästystä Hailuodossa arkipäivinä” (Tielaitos 1993). Metsästyksestä vanhassa selvityksessä (Tielaitos 1993) oli runsas neljä sivua, luku 6.3.10, mutta sitäkään arviota ei ole uusissa selvittelyissä siteerattu mitenkään. Kanalintu-, jänis- ja hirvilupia ei ole toistaiseksi luovutettu metsästysseuran ulkopuolisille. Siltä osin kaavaselostuksen lause pitää paikkansa, mutta jos tästä on kysymys, FCG Finnish Consulting Group ei tiedä, että linnut ovat eläimiä.

”Kiinteän yhteyden vaikutukset pesimälinnuston rajoittuvat Riutunkarin alueelle” väitettään sivulla 25. Jo edellä oli puhetta pohjoispuolen saarten heikentyneistä rantavoimista ja lisääntyvästä umpeenkasvusta, joka vie pesimäpaikkoja ja altistaa umpeenkasvaneitten paikkojen pesät veden satunaisille nousuille. Asiasta oli laaja pohdinta vuoden 1993 töissä (Tielaitos 1993) ja nyt olisi ollut tilaisuus kvantifioida asiaa tarkemmin. Myös padotusvaikutus eteläpuolen tuulilla koskettaa paljon Riuttua laajempaa aluetta Luodonselällä, Ojakylänlahdella ja Liminganhdella. Koska alueen lintupolulaatiot ovat harvinaisen suuria, prosentinkin lisä pesätuhoihin on absoluuttisesti suuri, puhumattakaan 5-10 prosentista. Kohdan absurdiutta lisää se, että itse Hailuoto on taas tarkastelun ulkopuolella.

Lintujen yleistyvät törmäykset lisääntyvään autoliikenteeseen pengertiemallissa mainitaan ilman mitään lukuja, vaikka tällaisia laskelmia oli jo 1990-luvun selvityksissä (Tielaitos 1993).

Tuulipuiston vaikutuksia käsitellään aivan yleisellä tasolla eikä mukana ole edes arviointiselostuksen sinänsä epäpäteviä tuloksia.

– yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön

Koska konsulttien on oltava hankkeelle myötämielisiä, vaikutuksia esitellään valinnoin ja termein, joilla kaikki ilmiöt ovat positiivisia (suluissa toinen näkökulma): ”laajentaa Hailuodon työssäkäyntialuetta” (lisää pendeliliikennettä ja ihmisten pitkiä työmatkoja, rasitusta ja onnettomuuksia), ”luo mahdollisuuksia edistää yhdyskuntarakenteen suunnitelmallista kehittämistä” (vaarantaa perinnemaiseman, luo kaavoituspaineita). Hailuodon paikallispalveluiden vaarantuminen liikkumisen lisääntymisen tunnustetaan, mutta asiaa piilotetaan koukeroiseen lauseeseen.

– elinoloihin ja viihtyvyyteen

Kohta on osin päällekkäinen edellisen kanssa. Lähes kaikesta on väännetty myönteistä hankkeiden toteutuessa: Pengertie ”alentaa kuljetuskustannuksia” – lisää yrittäjän polttoainekustannuksia, joskin säästää ajassa. Polttoaine on kuitenkin uusiutumaton luonnonvara. Pengertie ”parantaa kuljetusten täsmällisyyttä ja toimintavarmuutta”, vaikka lähes kaikki liikenteen merkittävät katkokset ovat johtuneet pengerpätkien tukkeutumisesta eivätkä lautasta.

Yhtäkkiä tulee lause, joka arvioi vaikutuksia itse Hailuodossa: ”Kiinteän yhteyden myötä tapahtuva virkistyskäytön lisääntyminen vaikuttaa merkittävästi jäkälän poiminta-alueiden säilymiseen”. Ilmeisesti negatiivisesti, mutta sitä ei parhaitten konsulttiperinteiden mukaisesti lausuta.

Kahdessa kohdassa kaavaselostuksessa vastaan tuleva virkistyskäytön lisääntyminen hietikoiden, dyynien ja jäkälämaiden uhkana ei juuri pidä paikkaansa, ellei ”virkistyskäytöllä” tarkoiteta maastoajoneuvoja. Viime vuosina niin paikalliset, mökkiläiset kuin ilmeisesti satunnaisetkin kävijät ovat tuoneet mukanaan yhä enemmän mönkijöitä, joilla ajellaan yleisesti pitkin rantoja ja aivan yleisesti luonnonsuojelualueilla. Kunta tai ELY:n viranomaiset eivät ole tiettävästi tehneet mitään tämän laittomuuden kitkemiseksi. Kiinteä yhteys avaisi uusia mahdollisuuksia laittoman maastoliikenteen lisäämiseen.

Matkailuvaikutukset ovat konsultin mukaan tietysti positiiviset, mutta sitä ei tietenkään selitetä, miksi laajan alueen ainoan saaristokunnan muuttaminen niemeksi olisi matkailijoista niin kiinnostavaa, kun niemiä on Pohjanlahden rannikolla kymmeniä.

Konsulttien mukaan penkereen mukana ”ihmisten elämänpiiri laajenee”! Tämä tarkoittanee aluetta huonosti tuntevia ja nopeaa liikenneyhteyttä hyödyntäviä mökkivarkaita tai muita vastaavia ”yrittäjäryhmiä”, koska meriyhteys ei ole vuosikymmeniin jos koskaan rajoittanut hailuotolaisten liikkumista. Jälleen (s. 26) väitetään, että vaikutuksia ei ole Hailuodon riistakantaan, koska metsästyspaineen ei arvioida lisääntyvän!

Elinkeinovaikutuksia väitettiin positiivisiksi, mutta sivulla 26 todetaan, että saaristotuet menevät. Niiden merkitystä väitettään vähäisiksi, mikä ei ole totta. Tässäkin kohdassa tarkastelualuelogiikka heittää häränpyllyä: Eikö elinkeinojakin tulisi tarkastella vain lauttaväylällä, jos tarkastelualue on vain se?

Sivulla 27 väitetään, että ”kiinteällä yhteydellä ja tuulipuistolla on rajoitettu, yhteinen positiivinen imagovaikutus”. Mikä on rajoitettu imagovaikutus? Miten ristiriitainen, monien vastustama hanke luo positiivista imagoa?

Sivulla 28 mainitaan ainoan kerran vaikutus hankkeiden Natura-alueisiin. Kyse ei ole vesistövaikutuksista, vaikutuksista Hailuodon Natura-alueisiin, joiden läheisyyteen kiinteä yhteys voisi tuoda rakentamispaineita – vaan melusta! Se on luultavasti tässä tapauksessa yksi vähämerkityksisimmistä seikoista. Sivu 28 tietää myös, että (pengertie- ja tuulipuisto-) hankkeilla ei ole yhteisvaikutuksia ”maankäytön suunnitteluun”, vaikka itse teksti on osa ”liikenneyhteyden ja tuulivoiman kehittämisen” yhteistä osayleiskaavaa.

– luonnonvarojen käyttöön

Kaavaselostuksen (s. 23) mukaan ”kiinteän yhteyden rakentamisella on paikallisia maa- ja kallioperää muuttavia vaikutuksia kiviainesten ottopaikoilla. Rakentaminen edellyttää merkittävien kiviainesmäärien hankkimista ja kuljettamista”, todetaan, mutta kaavaselostuksessa ei valaista asiaa lainkaan määrällisesti. Kun tarvittavan kiviaineksen määrä on satoja tuhansia kuutiometrejä, vaikutus on paikallista suurempi. Meritiehen uppoavat ainesmäärät olisivat merkittävä osa koko seutukunnassa käytettävistä maa-aineksista. Kulutus meritiehen lisäisi merkittävällä tavalla uusien ainesten hankintaan liittyviä rasitteita, niin energiankulutusta kuin ympäristövaurioita.

Tuulipuistojen yhteisvaikutukset

Koska osayleiskaava nojaa liikenne- ja tuulipuistohankkeiden YVA-selvityksiin, jotka ovat ainakin teoriassa valmiina, yhteisvaikutuksista pitäisi esittää eriteltyä määrällistä tietoa. Kohdassa pyöritellään asiaa siihen tapaan kuin kyseessä olisi arviointiohjelman luonnos tms. Työ on tekemättä.

Loppupäätelmä

Tuulivoimalapuiston ja Hailuodon kiinteän liikenneyhteyden sisältävä merialueen osayleiskaavaluonnos ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksia kaavan vaikutusten kunnollisesta arvioinnista. Prosessissa on mukana pääkonsultit Destia ja WSP mukaan lukien yhtiöitä ja niiden ryppäitä, joilla on taloudellinen intressi tiettyyn vaihtoehtoon eli kiinteään yhteyteen, minkä takia selvitykset eivät ole uskottavia.

Jos kaavoitusta aiotaan jatkaa, sen taustaselvitykset on tehtävä uudelleen. Selvitykset on myös syytä tilata tahoilta, jotka eivät hyödy taloudellisesti mistään vaihtoehdosta. Nähtävillä olevat tuulipuiston ja kiinteän yhteyden sisältävät maankäyttöluonnokset ovat toteuttamiskelvottomia.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry

Esa Aalto
puheenjohtaja

Mikko Ojanen
varapuheenjohtaja

Viitteet

Eskelin, T., Markkola, J., Tuohimaa, H., Suorsa, V., Luukkonen, A., Ruhanen, H-R., Tapio, T. & Väyrynen, T. 2009: Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun merituulipuiston linnustovaikutuksista. Osaraportti Suurhiekan YVA-selostusta varten. WPD Finland OY. Pohjois-Pohjanmaan litutieteellinen yhdistys ry. Oulu. 166 s.

Oja, J. & Oja, S. 2009: Oulunsalon-Hailuodon välille suunnitellun kiinteän tieyhteyden sekä tuulipuiston hyljeselvitys. Suomen Luontotieto Oy. Raportti n:o 37/2009.

Oja, J. Oja, S. 2010: Hoikkahiue-Luodeleton tuulivoimalapuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuttoselvitys. Suomen Luontotieto Oy 4/2010. 21 s.

Tielaitos 1993: Hailuodon liikenneyhteyksien kehittämisen tarveselvitys. 220 s. + 2 liitettä. Oulun tiepiiri. Oulu.

Liite: KEVÄTMUUTTOSELVITYS

Käymme tässä vielä esimerkinomaisesti läpi YVA:n ja samalla osayleiskaavaluonnoksen taustatöistä lintujen kevätmuuttoa käsittelevän osan. Muihin osaselvityksiin palaamme myöhemmin YVA-lausunnossa.

Oja, J. & Oja, S. 2009: Oulunsalon – Hailuodon välisen kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuton selvitys 2009. Suomen Luontotieto Oy 33/2009. 22 s.

Aineisto ja menetelmät

Hyvä tutkimus perustuu hyvään tutkimusmenetelmien hallintaan sekä – lintujen muuttotutkimuksissa erityisesti – hyvään paikallistuntemukseen. Huono tutkimusmenetelmä kaataa koko tutkimuksen, eikä tuloksilla ole arvoa.

Havainnoinnin selostuksesta puuttuu kokonaan liitetaulukko 2, jossa olisi pitänyt olla jonkinlainen taulukko havaintoajoista ja –paikoista. Ilman sellaista erittelyä – kellonajat mukaan lukien – luotettavaa kuvaa työstä ei voi saada. Aineiston ja menetelmien mukaan lauttaväylän muuttoa seurattiin 2.4. – 7.6.2009 Oulunsalon Riutunkarista, Hailuodon puoleisesta lauttasatamasta ja Hailuodon pohjoiskärjestä. Muita havainnointipaikkoja olivat muutamana aamuna ”Siikajoen Varjakan satama” – sellaista ei tosin ole, vaan yksi Varjakka on Lumijoella ja toinen Oulunsalossa – Oulunsalon Nenännokka ja Haukiputaan eteläosan uimaranta. Yhteensä havainnointia oli 27 päivänä. Havainnoitsijat olivat tekstin mukaan Jyrki ja Satu Oja ja Rami Lindroos.

Sama kolmikko ilmoitti Oulun-Haukiputaan edustan tuulipuiston kevätmuuttoselvityksessä (Oja & Oja 2010) tutkineensa sen kevätmuuttoa 31 päivänä 2.4.-5.6.2009 eli kahta päivää lukuun ottamatta yhtä aikaa. ”Hailuodon pohjoiskärjellä” ei ole mitään tekemistä lauttaväylän muuttoselvityksen kanssa, joten siltä osin konsultit näyttäisivät laskuttaneen ”pohjoiskärjen” havainnot toiseen kertaan väärästä paikasta. Haukiputaan eteläosan uimaranta puolestaan mainittiin Haukiputaan edustan tuulipuiston havainnointikohteena, mistä se on liian kaukana.

Muuttoa on seurattu ”pääsääntöisesti’ auringonnoususta noin klo 10:een, petomuuton aikana (ajankohtaa ei ole mainittu) klo 13-17, iltamuuttoa toukokuun alusta alkaen klo 18-23 ja toukokuun lopulla yömuuttoa klo 22-07. havainnointituntien määräksi ilmoitetaan 258, mutta ei kerrota, mitkä olivat päällekkäisiä Oulun-Haukiputaan edustan tuulipuiston kanssa.

Havainnoinnissa on ollut mukana yhtiön kolme henkilöä sekä raportin mukaan ’lukuisa joukko paikallisia lintuharrastajia’. Hyvän julkaisutavan mukaisesti on asiallista luetella näiden henkilöiden nimet ja havainnointiin osallistumisen päivämäärät. Tekstin kokonaisuudesta voi toisaalta päätellä, että tätä joukkoa ei ole ollut, vaan kyseessä on Haukiputaan-Oulun edustan tuulipuiston kelvottomien selvitysten tapaan kiertoilmaus BirdLife Suomen ja sen jäsenjärjestöjen lintutieteellisten yhdistysten Tiira-järjestelmän luvattomalle käytölle. Havainnointiajan väitetään olleen miltei ympäri vuorokauden kestävää toukokuun lopulla, mikä on käytännössä mahdotonta kolmelle henkilölle.

Havainnointi on hajonnut moneen eri kohteeseen, ja se ei ole voinut olla missään kovin kattavaa, koska kolmikko on samaan aikaan ”tutkinut” myös toista tuulipuistoa. Paikallisen ja ajallisen (27 vuorokautena havaintoja, jakaantuneena eri tavoin vuorokauden mittaan) hajonnan perusteella voi sanoa, että luotettavaa kuvaa muuton kulusta tämän perusteella ei voi saada mistään pisteestä.

Metodeista puuttuu myös lintujen muuttosuuntien määritystapa sekä myös tässä selvityksessä merkityksellinen muuttokorkeuden määritystapa. Monessa kohtaa tuloksissa viitataan lintujen lentokorkeuteen, mutta ilman lentokorkeuden määritystavan selostusta, jotta lukija voi arvioida menetelmän validitettia eli kelvollisuutta.

TIIRA-havaintoverkon tuloksia on koottu ”menetelmät” –osaan, ja niistä on koetettu saada yleiskuvaa muutosta.

Ote johdannosta: ’Tiira-havaintoverkon mukaan Riutunkarilta tai Huikun puolelta ei juuri ole muuttohavaintoja kirjattu. Toisin kuin esim. Hailuodon Kirkkosalmelta josta muuttohavaintoja on runsaasti (Tiira-havaintoverkko). Vanhan aineiston aukkoisuuden perusteella on mahdoton luotettavasti arvioida lintujen käyttämiä muuttoreittejä erityisesti Hailuodon ja Oulunsalon välisessä salmessa. Muuttoväylä on esim. lintuharrastajien keskuudessa hyvin tunnettu, mutta yksityiskohtaista muutontarkkailuaineistoa on viime vuosilta alueelta hyvin vähän.’

Edellä esitetty ote johdannosta osoittaa, että TIIRA-havaintoverkon tutkimusaluetta koskeva aineisto on käyty läpi ja arvioitu sen käyttökelpoisuutta. TIIRA-havaintoverkko on kuitenkin BirdLife Suomen ja alueellisten lintutieteellisten yhdistysten omaisuutta, ja sen käyttöehdoissa (jotka jokainen joutuu hyväksymään ennen rekisteröitymistä; ilman rekisteröitymista havaintojen selaaminen ei ole mahdollista) mainitaan, että niiden käyttö ilman kirjallista lupaa kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. Jo johdannossa on rikottu TIIRA-aineiston käyttöehtoja.

Tulokset ja johtopäätökset

Liitetaulukossa 1 esitetään ainoastaan OUS Riutunkarin ja HAI Huikun havaintojen kokonaismäärät. Muiden kohteiden määrät puuttuvat – vaikka ne olisi ollut helppo liittää e.m. liitteeseen. On tavattoman lähes mahdoton tulkita tekstistä, mikä osa on tekijöiden omaa aineistoa ja mikä muualta (Tiirasta) saatua satunnaisen havainnoinnin materiaalia.

Kuikkalinnut. Havaittu kaakkuri 187, kuikka 433, kuikkalaji 468.

Liitteen 1 mukaan havaittujen kuikkalintujen määrä on yhteensä noin tuhat yksilöä. Tämä edustaa vain aukkoisessa havainnoinnissa nähtyjä, eikä kokonaisarviota edes yritetä esittää. Tässä näkyvät metodiset puutteet.

Tekstissä mainitaan, että kuikkalintujen päämuuttoreitti kulkee Hailuodon länsipuolitse. Havaintoaineistoa tästä raportin laatijoilla ei ole, ja viite tähän puuttuu; se on epäilemättä Suurhiekka-raportti (Eskelin ym. 2009), ja kyseessä on tässäkin viitteetön kopiointi eli plagiointi. Viitteiden puute rasittaa koko työn esittämistapaa; lukija ei voi olla varma mikä raportissa on totta ja mikä lainattu kirjallisista tai muista lähteistä ilman lähdetietoja.

Kuvassa muuttoreiteistä yksi on Hailuodon ylitse piirretty nuoli. Tekstin mukaan reitit ovat ”Riutunkarilta havaittuina”. Nuoli sijaitsee 30 kilometriä Riutusta länteen eli sieltä asti ei näy mitään lintuja, ei edes suurparvia.

Uikkulinnut: silkkiuikku 5, härkälintu 79, mustakurkku-uikku 1.

Teksti on suurelta osin Haukiputaan-Oulun edustan tuulipuiston raportista kopioitua (Oja & Oja 2010). Uikkuja, varsinkin härkälintuja, muuttaa vuosittain paikallisen tietämyksen mukaan tuhansia kevään aikana. Tämänkin lajiryhmän kohdalla selvitys on metodisesti epäonnistunut.

Laulujoutsen: Tutkimusryhmä havaitsi 413 muuttavaa laulujoutsenta. ’Riutunkarilla havaittiin parhaana muuttopäivänä reilut 200 pohjoiseen muuttavaa yksilöä, jotka havaittiin myös Haukiputaalla’.

Tutkimusryhmä ei kirjannut paikallisten, pesimättömien lintujen liikehdintää. Tämä olisi ollut kirjattava ja vastaavasti törmäysriski arvioitava. Pesimättömien lintujen muuttoliikehdinnän kuvaus on yksi tämän raportin vakavista puutteista.

Teksti on jälleensuurelta osin sama kuin jo kertaalleen myyty Haukiputaan-Oulun edustan tuulipuistoselvityksissä (Oja & Oja 2010)

Tekstin maininta Siikajoen Tauvon muutosta ja lintujen muuttokäyttäytymisestä tämän paikan jälkeen on ilman viitettä kuten em. selvityksessäkin – Tiiran havaintojen tulkintaa.

Hanhet, Merihanhi, 87 muuttavaa yksilöä.

Työryhmä kirjasi 87 muuttajaa, mikä on luku jonka päämuuttoaikana voi nähdä yhdessä parvessa. Mitään arviota läpimuuttavasta kannasta ei esitettä. Kuten esimerkiksi joutsenella, isokoskelolla ja telkällä olisi tullut kirjata myös kiertely, sillä kiertelevät ja pitempään oleskelevat linnut ovat tuulipuiston takia suurimmassa törmäysvaarassa.

Metsä- ja lyhytnokkahanhi, 490 ja 89 yksilöä.

Kerääntymien kuvauksessa puuttuu viite. Siikajoen-Säären lyhytnokkien levähtäjien määrä on saatu TIIRA-verkosta, sillä julkaistua tuoretta tietoa määristä ei ole.

Teksti on suurimmaksi osaksi jo kertaalleen Haukiputaan-Oulun edustan tuulipuistohankkeelle myytyä, ja kyseessä on suurimmaksi osaksi luvattomasti haltuun otetun tavaran (TIIRA) kaupittelua.

Kiljuhanhi, työssä ei ole omia havaintoja.

Jälleen jo kertaalleen myytyä tavaraa monistetaan nyt sillä erotuksella, että tiedon lähde mainitaan: soitto kiljuhanhityöryhmän kenttäorganisaattorille Ari Leinoselle.

Valkoposkihanhi ja sepelhanhi. Valkoposkihanhia ryhmä näki 14 kappaletta.

Tekstin mukaan ”vanhempien havaintojen mukaa lajien muuttoreitti kulkee kaukana ulkomerellä”. Viite tähän puuttuu, ja se ei ole ihme, sillä väite ei pidä paikkaansa, vaikka sekin esitettiin edellisessä tuulipuistoraportissa (Oja & Oja 2010).

Puolisukeltajasorsat

Lajiryhmä muuttaa pääosin yöllä, kuten raportin tekijät sanovat. Yöhavainnoinnissa (jonka kattavuuden selvitys puuttuu) he eivät havainneet ”merkittävää muuttoa”. Keskeisistä muuttolevähdyspaikoista, joilla on kerrallakin 10 000 yksilöä ja yhteensä monia kymmeniä tuhansia vesilintuja kevätkaudessa, kaksi eli Hailuodon kaakkoisosa ja Siikajoen-Lumijoen Säärenperä-Karinpäänlahti sijaitsevat lauttaväylän lounaispuolella. Koska päämuuttosuunta on koillinen, pääosa näistä ja osa Liminganlahden suupuolen levähtäjistä muuttaa lauttaväylän kautta öisin. Konsultit sanoivat havainnoineensa yömuuttoa ”toukokuun lopulla”. Puolisukeltajien päämuutto öisin tapahtuu huhtikuun puolivälistä noin toukokuun puoliväliin.

Kohde on merkittävä puolisukeltajien muuttoreittinä ja lepäilyalueena lähes läpi sulavesiajan, Yömuuton volyymi ja yömuuttajien törmäysriski tulee selvittää erillisenä tutkatutkimuksena.

Pohdinnassa raportin laatijat toisaalta väittävät puolisukeltajien muuttavan öisin korkealla, toisaalta sanovat muuttokorkeuden olevan säätilasta riippuvaisen (mitä se on) ja lopuksi, viimeisessä virkkeessä sanovat, että ”tavallisesti meren päällä sorsalinnut muuttavat matalalla”. Näistä ilman viitettä esitetyistä vaihtoehdoista kukin lukija ja tilaaja voivat valita haluamansa.

Isokoskelo, n.1750 muuttavaa yksilöä.

Pesimättömien yksilöiden liikehdinnän kuvaus puuttuu. Pesimättömiä saattaa esiintyä alueella satoja – jopa tuhansia sulavesiajan aikana. Isokoskelosta konsukltit esittävät ilman perusteita kokonaisarvion, ”maksimissaan noin 3000”. Lounaispuolella Hailuodon kaakkoisosassa on havaittu kerralla 7000 yksilöä, Sääressä ja Liminganlahden ulko-osissa 5000 yksilöä. Näiltä paikoilta suurin osa jatkaa nykyisin kohti Tana-vuonoa ja väkisinkin lauttaväylä kautta.

Telkkä, 213 yksilöä.

Tekstissä sanottu kuten isokoskelonkin kohdalla, ’ Varhaisimpien muutto on sulapaikkojen välistä lentämistä’. Tämän numeerinen kuvaus puuttuu, samaten arvio muuttajien ja kiertelijöiden kokonaismäärästä ja lentojen määrästä. Läpimuuttavien lukumäärä, ”muutamia tuhansia”, on arvaus.

Arktiset vesilinnut: taulukosta löytyvät määrät- arktinen vesilintulaji 1450, alli 316, mustalintu 1940, pilkkasiipi 681.

Tauluko luvut ovat aukkoisessa havainnoinnissa nähtyjä. Tekstissä kuitenkin mustalintujen muuton päävirran sanotaan keväällä 2009 kulkeneen Hailuodon lauttaväylän kautta, missä havaittiin n. 5000 yksilöä – eikä taulukossa mainittua 1940. Mistä luku 5000 on peräisin, ei kerrota. Tekstissä esitettyjen lukujen ja taulukon 1 havaintojen lukumäärien välillä on koko ajan ristiriitaa. Sen selittänee TIIRAN aineistojen liberaali käyttö.

Petolinnut

Maa- ja merikotka

Kotkateksti on sanasta sanaan ja joka virhekin toistaen sama kuin Haukiputaan-Oulu edustan tuulipuiston ”selvityksessä”. Jopa kertomus, että ”alueella pesii tai viettää kesäänsä noin 5-10 merikotkayksilöä” on sama kuin toisessa selvityksessä, vaikka alueet ovat keskikohdiltaan noin 20 kilometrin päässä toisistaan ja laidatkin 15 kilometrin päässä! Salmi ei ole merkittävä maakotkan muuttoalue, mutta siellä on melko paljon kierteleviä merikotkia. Paikallisten merikotkien määrä ja kiertelyn volyymi (lentokilometreinä suunnitellun tuulipuiston läpi) olisi tullut kirjata, koska pesimättömät nuoret linnut ovat suuremmassa riskissä joutua tuulivoimaloiden uhreiksi, kuin vanhat ja kokeneet.

Tässäkin on ilman lähdettä kopioituja eli plagioituja kohtia Suurhiekka-tutkimuksista (Eskelin ym. 2009). Osaan on tosin pujahtanut virheitä, mm. väite maakotkien muutosta ”Hailuodon länsipuolitse”. Sehän oli virheellinen väite, jonka piti tukea Haukiputaan-Oulun edustan tuulipuiston ongelmattomuutta sen selvitykset tilanneelle Pohjolan Voimalle!

Piekana: Työryhmä näki kolme piekanaa.

Piekanateksti on pienin poikkeuksin sama kuin Haukiputaan jne. raportissa (Oja & Oja 2010) esitetty. Tässä on huvittava kömmähdys, kun tekstiä ei ole muistettu editoida, ja tekstin mukaan ”kevään 2009 havaintojen perusteella suurempi osa piekanoista kulkisi koillisempaa reittiä ja ylittäisi suunnitellun tuulipuiston alueen”. Taulukossa on kuitenkin kolme piekanaa ja myöhempi testi on sitä mieltä, että lauttaväylällä muuttaa vain vähän piekanoita.

Ristiriitaisuudet eivät lopu tähän: Tekstissä on yhtäkkiä havaittu 210 piekanaa, vaikka niitä taulukossa 1 oli vain ne kolme ja Haukiputaan jne. raportissa 140.

Johdantokappaleessa viitataan artikkeliin Markkola 2001, jota ei ole mainittu julkaisuluettelossa. Em työ on julkaisematon artikkeli, johon tekijöillä ei ole ollut mahdollista perehtyä. Kohta ja laaja selostus petolintujen muuttoreiteistä Pohjois-Pohjanmaalla on lainattu Suurhiekka-raportista ilman asianmukaista viitettä eli plagioitu.

Ruskosuohaukka; 4 havaintoa

Teksti perustuu Haukiputaan Isoniemestä saatuun aineistoon (28 yksilöä). Isoniemen havainnointia ei ole selostettu aineisto-osassa, eikä se ole oleellista tämän työn suhteen. Lajin muuton kulku alueen läpi jäi siten selvittämättä. Petolintuja käsittelevä teksti oli paljolti samaa kuin Haukiputaan jne. selvityksessä (Oja & Oja 2010).

Kahlaajat-aineisto: kahlaajalaji 127, liro 320, muita kahlaajia lajilleen määritettynä, n 100 yksilöä.

Teksti on pienin muutoskin sanasta sanaan sama kuin Haukiputaan jne. tuulipuiston selvityksessä. Muuttokorkeustarina on sama, ja on epäuskottavaa, että luvut olisivat kahdella paikalla samat. Ne ovat peräisin lautaväylältä, koska konsultit eivät käyneet toisen selvityksensä ”tutkimusalueella”.

Tekstissä mainitaan kahlaajien muuttavan pääosin yöllä. Siksi ”aineisto” ei anna mitään pohjaa arvioida kevään muuttovirtaa. Salmi on pohjoiseen ja koilliseen muuttavien kahlaajin menoväylänä. Tiettyjen säätyyppien vallitessa kahlaajat muuttavat matalalla ja rantautuvat runsain määrin. Kahlaajien, kuten puolisukeltajienkin muuton volyymit on selvitettävä erillisenä tutkatutkimuksena.

Oulun seudun levähtäjien kahlaajien määräarviosta puuttuu viite – epäilemme TIIRAA.

Varpuslinnut

Varpuslintutekstistäkin suurin osa on jo kertaalleen Haukiputaan jne. tuulipuiston edustan selvityksistä kierrätettyä.

Huvittava yksityiskohta oli jälleen puhe Hailuodon pohjoisosasta, jolla ei ole mitään tekemistä lauttaväylän muuton kanssa.

Törmäystiheysselvitys. Tämä oli työn ainoa edes jossain määrin tyydyttävästi tehty osa. Tiedoista puuttuvat kuitenkin kokupäivien päivämäärät, jotta törmäystiheys voitaisiin jakaa vuoden ja pesimäkauden eri vaiheisiin.

Tiivistelmä. Erittäin kehno työ. Täysin kelvoton eri lintulajien muuttovirran volyymejä ja tuulipuistosta aiheutuvia riskejä arvioitaessa.