Lausunto Hailuodon liikenneyhteyden ja Oulunsalo-Hailuoto tuulipuiston YVA-se­los­tuk­sis­ta

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry (PPLSP)
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry (PPLY)

16.6.2010

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi

Viite: POPELY/1/07.04/2010 ja POPELY/53/07.04/2010

Asia: Lausunto Hailuodon liikenneyhteyden ja Oulunsalo-Hailuoto tuulipuiston ympäristövaikutusten arviointiselostuksista

Ympäristövaikutusten arviointilain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Kyseisessä vaikutusten arvioinnissa hankkeesta vastaavan ja sen ympäristövaikutuksia selvittävän konsultin hyvin likeiset suhteet ja yhteneväiset intressit sekä eri roolien sekoittuminen myös päätöksenteossa vaarantavat lain tavoitteen toteutumisen.

Tiivistelmä

Ympäristöselvitykset ovat pääosin niin puutteellisesti tehtyjä, että niiden tulosten perusteella ei voida tehdä luotettavia arvioita hankkeen vaikutuksista. Osa olennaisista luontoselvityksistä on erityisen huonosti tehtyjä. Työsuunnitelma on ollut kehno, maastotyön aikataulu aivan väärä (muun muassa talvilintuja selvitetty juhannusyönä) jne, joista johtuen johtopäätökset ovat epäkelpoja, jos niitä on esitetty.

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen erityinen ongelma on siinä, että se on laadittu aivan liian suppeasta näkökulmasta, vaikka työhön olisi ollut saatavilla samasta aihepiiristä aiemmin julkaistua aineistoa. Selostusta ei voida myöskään hyväksyä riittäväksi ilman kunnollista Hailuodon saarta koskevaa vaikutusten arviointia.

Koska Natura-arviointi on koottu samojen maastotöiden tuloksista, sitä vaivaa samat selvitysten puutteet ja virheet menetelmissä ja tuloksissa sekä erityisesti vaikutusalueen rajaamisessa, joten sitä ei voi pitää asiallisina ja riittävänä luonnonsuojelulain vaatimana selvityksenä hankkeiden vaikutuksista.

Ympäristöselvitykset, Natura-selvitys mukaan lukien on tehtävä uudelleen tai luovuttava sellaisen vaihtoehdon edistämisestä, jolla on arvioitavissa olevan haitallisia vaikutuksia ympäristön nykytilaan ja tilan parantamista koskeviin tavoitteisiin.

Valtion viranomaiset ja konsultit samassa veneessä – pukit kaalimaan vartijoina

Arviointiselostuksen mukaan ELY-keskus tekee vasta YVA-menettelyn päätyttyä ratkaisun liikenneyhteyden kehittämisestä. Kuitenkin heti kun YVA-selostukset asetettiin nähtäville, ELY-keskus julisti tiedotteensa otsikossa 2.3.2010: ”Hailuodon ja Oulunsalon välisen merialueen liikenneyhteyden ja tuulivoiman kattavat ympäristöselvitykset ovat valmistuneet. Selvitysten mukaan vaikutukset merialueeseen ja sen lähiympäristöön oletettua pienemmät”.

Tiedotteen mukaan ”molempien hankkeiden merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat maisemaan” ja ”hankkeiden vaikutukset merialueeseen ja sen lähiympäristöön jäävät melko vähäisiksi”. Edelleen ”kiinteä yhteys parantaa merkittävästi Hailuodon saavutettavuutta ja tuottaa nykyiseen verrattuna noin 40 prosenttia vähemmän päästöjä” (väite, jonka tuonnempana kumoamme).

Tiedotteen suorassa sitaatissa Matti Räinä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta kertoo: ”Hailuodon kunta ja kuntalaiset odottavat liikenneyhteydeltä nykyistä parempaa palvelutasoa, lisäksi tienpitäjän näkökulmasta lauttayhteys on kallis ja lauttayhteyden kehittäminen entistäkin kalliimpaa. Toivomme että tämän YVA-selostuksen pohjalta pääsemme tekemään yleissuunnitelmaa ja pyytämään liikennepoliittisen selonteon kannanottoa liikenneyhteyden kehittämiseen”.

Hailuodon kiinteän yhteyden ja nykyiselle lauttaväylälle suunnitellun tuulipuiston suunnittelussa on mukana laaja kokoelma yhteiskunnallisia ja yksityisiä organisaatioita siten, että niiden roolit menevät väkisinkin sekaisin.

Koska ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueen johtaja Räinä, joka on liikenneyhteyttä koskevan hankkeen ohjausryhmässä, on nyt myös koko ELY-keskuksen ylijohtaja ja näin ollen yhteysviranomaisena toimivan ympäristövastuualueen yläpuolella ja on esiintynyt näkyvästi hankkeiden ajajana, on koko YVA-prosessi menettänyt uskottavuutensa.

Tilannetta pahentaa se, että prosessissa mukana olevilla pääkonsulteilla Destia Oy:llä ja WSP Environmental Oy:llä sekä joukolla muita yhtiöitä ja niiden ryppäitä on selkeä taloudellinen intressi päästä toteuttamaan liikenneyhteyshankkeen kiinteän yhteyden vaihtoehtoa. Se heikentää jo lähtökohtaisesti selvityksien uskottavuutta.

Tiehankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin pääkonsulttina toimiva Destia on tiehallinnosta yhtiöitetty osa. Se puolestaan sulautti 1.8.2009 itseensä Maarakennus Jaara Oy:n, joka muun muassa toimittaa kiviainesta penkereisiin. Destia on mielestämme jäävi toimimaan pengertiehankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin konsulttina. PPLY:n edustaja on myös esittänyt tämän kannan jo seurantaryhmän kokouksessa 9.12.2009.

Valtion tiehallinnon Oulun tiepiiri (nyt ELY-keskuksen liikennevastuualue) on kiinteän yhteyden ajaja. Samasta vaihtoehdosta hyötyjä on Metsähallitus, jonka Laatumaan toiminta on laajentunut tuulivoimalapaikkojen tarjoamiseen ja jonka Morenia myy ostajille Suomen maa- ja kallioperää maalla ja merellä. Lisäksi yhtiö harjoittaa maa- ja vesirakennustoimintaa sekä maansiirtotoimintaa ja myy toimialaan liittyviä konsultointi- ja rakennuttajapalveluita.” Pengertien tapaiset suurhankkeet sopivat siis myös tämän Metsähallitus-konsernin osan intresseihin.

Valtionhallinnon tuottavuusohjelmalla pelotellut organisaatiot hakevat yhä laajempaa omaa rahoitusta. Budjettirahoituksen heiketessä ja tuottovaatimusten kasvaessa valtion organisaatioiden intressit lähestyvät yksityisten intressejä, tässä tapauksessa siis esimerkiksi Oulun Seudun Sähkön ja konsulttien intressejä.

Ympäristöhallinto taas mullistui, kun ympäristökeskukset alistettiin ELY-keskusten osaksi, ja Pohjois-Pohjanmaalla ELY-viraston johtoon valittiin liikennetoimialan johtaja. Hänen alaisensa ympäristötoimiala taas toimii kaavan ja koko tie- ja tuulivoimahankkeitten YVA:n yhteysviranomaisena. Mielestämme itsenäisen ympäristöaluehallinnon lakkauttamisen jälkeen yhteysviranomainen olisi pitänyt hakea toisesta ELY-keskuksesta. Nyt yhteysviranomainen on hankevastaavan alainen. Oman mausteensa asetelmaan tuo, että koko YVA-prosessin projektipäällikkö on Air-IX-yhtiön Tapio Tuuttila, joka siirtyi yksityispuolelle Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueiden käytön päällikön paikalta. Hän puolestaan tuli juuri Air-IX-yhtiöstä ja ohitti haussa pitkän linjan ympäristöhallinnon hakijoita. Ympäristökeskus on nyt osa ELY:ä.

Oman lisänsä soppaan tuo viranomaisyhteistyössä mukana olevan maakuntaliiton poliittinen päätöksenteko, jonka seurauksena kaavan maankäytöllinen ohjaus menettää merkityksensä. Tapauksessa on aineksia uuteen lukuun ”ei-korruptoituneen” Suomen intressi- ja taloussotkuissa.

On myös selvästi nähtävissä, että YVA-prosessi tuottaa nykymuodossaan vain kaikkia hankkeita palvelevia näennäisselvityksiä, jotka eivät täytä tutkimuksen alkeellisimpiakaan kriteerejä, vaikka hankkeet vaikuttavat usein laajoilla alueilla. YVA-selvitykset ovat liiketoiminnan alue, jossa pörssiyhtiö Pöyry, Ramboll-konserni, kansainvälinen WSP ja muutama muu yhteenliittymä ovat käytännössä jatkuvassa suhteessa tilaajiin, joita ne pyrkivät mielistelemään saadakseen uusia tilauksia.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa on keskeisesti mukana pörssinoteerattu WSP. Esittelynsä (http://www1.wspgroup.fi/) mukaan ”WSP tarjoaa rakennettuun ja luonnonympäristöön liittyviä suunnittelu- projektinhallinta- ja tutkimuspalveluja, jotka perustuvat laajaan kokemukseen ja osaamiseen liikenne-, energia-, ympäristö- ja infrastruktuurisuunnittelusta sekä talo-, teollisuus- ja siltarakenteiden suunnittelusta”. Jo tästä on luettavissa, että WSP pengertien, ”Hailuodon sillan”, ja niihin kytkeytyvän tuulipuiston ympäristövaikutuksia selvittämässä on pukki kaalimaan vartijana, sillä yhtiön intressien mukaista on edistää ratkaisuja, jotka tuovat yhtiölle silta- ym. rakennussuunnittelua. WSP:llä on vieläkin likeisempi suhde nyt tarkasteltavaan hankkeeseen, sillä WSP:hen on fuusioitunut SuunnniteluKORTES Oy, joka oli 1980-luvulla näyttävästi mukana pengertien ajamisessa, ja onpa koko ”Hailuodon silta” (todellisuudessa pengertie silta-aukkoineen) -käsite silloisen yhtiön toimitusjohtaja Algot Kettusen kehitelmä. WSP:n kotisivujen uutisten mukaan ympäristöselvitysten sijasta yhtiön painopiste on muualla kuin YVI:ssa:

”14.3.2007

Oulun tiepiirin siltojen ylläpidon palvelusopimus WSP:lle. WSP on saanut Skanska Infra Oy:n kanssa Tiehallinnon Oulun tiepiirin siltojen ylläpidon palvelusopimuksen vuosille 2007–2012.”

”15.12.2006

Esko Järvenpää ja WSP SuunnitteluKORTES ovat vastaanottaneet Kaiteran rahaston tunnustuspalkinnon. Professori Pentti Kaiteran rahaston tarkoituksena on Pohjois-Suomen henkisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edistäminen. Tämänvuotisen palkinnon saajat ovat merkittävällä tavalla edistäneet suomalaista sillanrakennustaitoa ja siltasuunnittelun vientiä ulkomaille.”

Kaavaselostuksen otsikon ”Suunnittelun tavoitteet” jne. alaotsikon ”kehitetään liikenneyhteyksiä” alla väitetään ykskantaan, että ”aiemmissa selvityksissä on todettu, että kiinteän yhteyden rakentaminen on liikennetaloudellisesti kannattavaa”. Viitettä selvityksiin ei esitetä. Verkosta hakemalla löytyy tiehallinnon tilaama selvitys ”Kiinteän yhteyden kannattavuus suhteessa nykyiseen lauttaliikenteeseen. Oulunsalo-Hailuoto kiinteä yhteys.” (http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:iilOI9PXEnsJ:www.oulunliikenne.fi/viranomaisolli/Liikennej%C3%A4rjestelm%C3%A4/Oulunsalo_Hailuoto%2520kiinte%C3%A4%2520yhteys.doc+oulunsalo-hailuoto+kiinte%C3%A4+yhteys+kannattavuus+LT-konsultit&cd=1&hl=fi&ct=clnk&gl=fi. 16 s.)

Sen laatijat olivat LT-konsultit OY ja PwC Corporate Finance Oy. Laadintavuosi ei näy selvityksessä, mutta sen voi päätellä olevan noin vuosi 2003. Missään ei mainita eikä ole mainittu julkisuudessa, että liikennetalousselvityksen tekijäyhtiö LT-konsultit siirtyi jo vuonna 2001 WSP:n omistukseen (http://www.rakennuslehti.fi/uutiset/lehtiarkisto/2424.html).

Pengertien taloudellisuusväittämä siis perustuu LT-konsultteihin, jotka kuuluvat WSP:hen, joka tekee pengertiehen kytkeytyvän tuulipuiston YVA:a, mutta joka on varsinaisesti erikoistunut siltahankkeisiin…

Epäilemme, että hankevastaava eli ELY-keskuksen liikennevastuualue tai Metsähallituksen Laatumaa eivät voi olla tietämättömiä näistä kytköksistä, tai sitten ne tuntevat alaansa heikosti. Sekä ELY-keskuksen että konsulttien itse olisi pitänyt tuoda nämä sidonnaisuudet esiin oma-aloitteisesti, jotta kansalaisilla ja yhteiskunnalla olisi ollut mahdollisuus pohtia selvitysten riippumattomuutta ja uskottavuutta. Nyt se on joka tapauksessa mennyttä.

Oma lukunsa on konsulttien työn taso. Ns. Oulun-Haukiputaan edustan merituulivoimapuiston YVA-selostuksen kritiikissä osoitimme, että Hailuodon-Oulunsalon hankkeissakin mukana oleva Suomen Luontotieto Oy myi YVA-prosessiin lähinnä virtuaalista ”aineistoa”. Eräänlainen alan ennätys oli ”kevätmuuttoselvitys” käymättä koko tutkimusalueella. Sama yhtiö on myynyt osin saman ”aineiston” myös käsillä oleviin liikenneyhteys- ja tuulivoima-YVI:in.

Jos kyseessä olisi normaali tilaussuhde, jossa tilaaja haluaa objektiivista ja laadukasta tietoa, johon omat toimet voivat nojautua – vaikkapa rakentaja tilaa lujuuslaskelmat alihankkijalta, tilaaja vaatii luonnollisesti kunnollista työtä. YVA-selvityksissä ollaan siinä mielessä kummallisessa asetelmassa, että usein hankevastaavan etujen mukaista onkin, että YVA-selvitykset eivät tuota mitään tai vain mahdollisimman vähän tietoa hankkeen aiheuttamista vahingoista. Samaan tapaan hankevastaavien melko pysyvät kumppanit, pääkonsultit toivovat alikonsulteiltaan mahdollisimman vähän ”ikävien” vaikutusten esiin nostamista.

Tässä ympäristössä on ekonominen lokero Suomen Luontotieto Oy:n tapaisille selvityksiä tehtaileville firmoille. On kiinnostavaa nähdä, nostaako esimerkiksi Pohjolan Voima, Destia tai WSP oikeusjuttua Suomen Luontotieto Oy:tä vastaan rikosnimikkeellä petos tai vastaava. Olisi myös tutkittava mahdollisuutta, voisiko jokin yleistä etua ja yhteiskuntaa edustava taho, esimerkiksi ympäristöministeriö nostaa kanteita tulosten väärentäjiä vastaan. Kärsijänähän ei ole vain tilaajayhtiö, vaan YVA:n tapauksissa yhteiskunta ja luonto. Vielä ikävämpää tosin on se, jos käy ilmi, että hankkeista vastaavat ovat tietoisesti ja yhdessä tuumin ostaneet ala-arvoisia ja suorastaan väärennöksiksi katsottavia selvityksiä.

Vaikutusten arviointi

Olemme 7.6.2010 antaneet lausunnon Oulunsalon ja Hailuodon merialueen osayleiskaavan luonnoksista, jotka liittyvät samoihin hankkeisiin ja jolla on taustalla samat YVA-selvitykset (staging.sll.fi/pohjois-pohjanmaa > kannanotot). Lausuntomme loppupäätelmä oli, että tuulipuiston ja Hailuodon liikenneyhteyksien osayleiskaavaluonnokset eivät täytä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksia kaavan vaikutusten kunnollisesta arvioinnista.

Tämä lausunto sisältää samoja asioita kuin kaavalausunto siltä osin, kuin ne liittyvät ympäristövaikutusten arviointiin, ja lisäksi itse YVA-raporttien ja taustaselvitysten tarkempaa arviointia. YVA-raporttien silmiinpistävä piirre on se, että mitään seurantaryhmässä esittämäämme kritiikkiä ei ole otettu huomioon, vaan kelvottomimmatkin YVA:n osat ja kumotut väittämät ovat mukana. Tämä vahvistaa käsitystämme siitä, että kovasti markkinoitu ”osallistaminen” ja ”kanssakäyminen” ovat vain rituaali, ja niiden annista otetaan huomioon vain se osa, joka palvelee hankevastaavan intressejä.

1. Liikenneyhteys-YVA

Hanke

YVA-selostuksen mukaan ”Hailuodon liikenteellinen palvelutaso on lauttaliikenteen ylitysaikojen ja yöliikenteen puuttumisen vuoksi huonompi kuin muualla seudulla. Liikkumismahdollisuudet

eivät näiltä osin vastaa ELY-keskuksen lauttaliikenteelle asettamia palvelutasotavoitteita.” Jo tämä kohta sisältää kehäpäätelmän: ”Liikkumismahdollisuuksia” pitää lisätä, koska ELY-keskuksen tavoitteet ovat sellaiset!

Silmiinpistävä piirre koko prosessissa on historiattomuus. Hailuodon liikenneyhteyksiä tutkittiin edellisen kerran 1990-luvun alussa. Silloin selvityksiä tehtiin uuden YVA-lainsäädännön pohjalta, joka ei vielä ollut virallisesti voimassa. Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin ns. nykytilaselvitykset ja toisessa vaiheessa arvioitiin liikenneyhteyden vaikutuksia.

Monelta osin selvitykset olivat kattavampia ja parempia kuin nyt tehdyt. Niistä on koottu Tielaitoksen Oulun tiepiirin oma yhteenvetoraportti (Tielaitos 1993). Koko teosta ei löydy nykyisen hankkeen viiteluettelosta, jota on pidettävä tarkoituksellisena. Kohdassa ”aikaisemmat suunnitelmat ja päätökset” suunnitteluvaihe mainitaan, mutta ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksista ei kerrota mitään eikä raporttiin viitata. Lisää tietoa löytyisi tielaitoksen raportin pohjatöistä, joista osa tehtiin Oulun yliopiston yhteydessä toimineessa Ympäristöinstituutissa.

Merialueen osayleisaavaluonnoksen selostuksen selvitysluettelon ensimmäinen viite on Hailuodon liikenneyhteyden yleissuunnitelma. Sellaisella nimellä ei löydy kuitenkaan mitään dokumenttia, vaan hakuautomaatti tuottaa järjestään luettelon YVA:an liittyviä asiakirjoja, joissa kyseistä nimeä käytetään. Suunnitellun kiinteän yhteyden ja sen vaihtoehtojen taloudelliset vaikutukset olisi kuitenkin tullut esittää selvästi, jotta muun muassa laskelmien (väitetyt säästöt jne.) oikeellisuus voitaisiin tarkastaa.

Luetteloihin olisi syytä ottaa viitteet myös esimerkiksi ympäristöjärjestöjen ja riippumattomien asiantuntijaorganisaatioiden kuten yliopistojen lausuntoihin, sillä kaavoitus- ja YVA-hankkeiden kuulemiset ja lausuntokierrokset muodostuvat ilman kunnollista ja pysyvää dokumentointia vain osallistuttamisrituaaleiksi, joilla ei ole käytännön merkitystä. Aikaisemmat päätösprosessit 1980- ja 1990-luvuilla tuottivat mittavan aineiston perusteellista pengertiekriittistä aineistoa, joka samoin kuin noiden päätösprosessien historia, on kokonaan pyyhitty näkymättömiin uusista selvityksistä.

Tavoitteet

Liikenneselvitysten tavanomaisen kehäpäätelmäisen kaavan mukaan esitetään luettelo hyvältä kuulostavia tavoitteita, jotka tosiasiassa ovat reaalimaailmassa keskenään ristiriidassa. Niin on käynyt tässäkin hankkeessa. Tavoite ”Liikkuminen on mahdollista ympärivuorokautisesti” on luonnollisesti pengerteitä puolustava näkökulma. ”Joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat” on kuitenkin sen kanssa ristiriidassa, sillä aikataulusidonnaisuus meren ylityksessä ja (useimmiten pieni) riski jonoista ovat tällä hetkellä asioita, jotka parantavat joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Pengertien liikenneturvallisuusriskeistä on tiekiistan aikaisemmissa vaiheissa puhuttu jonkin verran. Etenkin myrskyssä se olisi vaarallinen.

”Kuljetuksiin, työssäkäyntiin ja asiointiin liikenteessä kuluva aika on vertailukelpoinen muuhun seutuun verrattuna” tavoite on kyseenalainen, sillä vertailu ”seutuun” on keinotekoinen. Kaikki yli 120 kilometrin päässä Oulusta asuvat pohjoispohjalaiset käyttävät Oulussa käymiseen ainakin saman verran aikaa kuin hailuotolaiset. Työssäkäynti Hailuodosta Oulussa on lisäksi Oulun seudun pienintä (23 % työikäisestä väestöstä; lähde Oulun seudun liikennetutkimus http://www.ouka.fi/seutu/pdf/OuluLiikennetutkimus2009.pdf).

Tavoitteena on myös ”palvelujen saatavuus paranee”. Tämä lupaus liittyy aina tiehankkeisiin, joiden edistäminen on tielaitoksen oma materialistinen intressi. Esimerkit viittaavat kuitenkin pikemminkin siihen, että liikkumisen lisääntyminen näivettää lähipalvelut ja siirtää ostokset keskuksiin ja mantereen hypermarketteihin. ”Elinkeinojen toimintaedellytykset paranevat”, vaikka saaristoaseman menetys ennemminkin heikentää niitä, ja ”ympärivuorokautinen” liikenne voi

yhtä hyvin viedä majoitusasiakkaat kuin tuoda niitä. ”Kuntatalouden hoitoedellytykset kehittyvät” ehkä, jos saareen muuttaa uusia veronmaksajia tien ansiosta. Jos työpaikkoja ei samaan aikaan tule, joutuvat uudet asukkaat ajamaan joka tapauksessa päivässä kaksi tuntia edestakaisin, vaikka olisikin pengertie.

Luettelossa on koko joukko ympäristöarvoihin liittyviä toiveita, joihin konsultit roolinsa mukaan vastaavat joka tapauksessa myönteisesti. Tiettävästi Suomessa YVA-konsultit eivät ole itse koskaan päätyneet siihen, että yksikään heidän selvittämänsä hanke olisi huono.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Kohta on vain luettelo tavoitteista. Pengertiehanketta ei edes yritetä arvioida niitä vasten. Esimerkkejä: alueidenkäyttötavoitteiden tehtäviksi ilmoitetaan muun muassa:

-auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys,

-edistää kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa Suomessa

Kansainvälisistä sopimuksista ei löydy mitään mainintaa koko YVA-aineistosta. Vuoden 1993 yhteenvedossa (Tielaitos 1993) niistä on oma lukunsa (s. 17–18). Itämeren suojelusopimuksesta sanotaan em. raportissa, että (meriluontoon mahdollisesti vaikuttavat suuret) ”hankkeet on ilmoitettava käynnistysvaiheessa Itämeren suojelukomissiolle, joka tiedottaa asiasta kansainvälisesti. Hailuodon pengertiehanke olisi tällainen ennakkoilmoitusvelvollisuuden piiriin kuluva hanke, josta tulisi ilmoittaa komissiolle.” Tällaisesta ilmoituksesta ei ole ainakaan julkisesti ilmoitettu. Onko se tehty?

Kaavat

Ympäristöministeriö totesi 1990-luvulla, että pengertie ei ole mahdollinen ilman seutukaavan (nyttemmin maakuntakaavan) muuttamista. Pohjois-Pohjanmaan liitto poisti uudessa maakuntakaavassaan esteen edistää kiinteää yhteyttä, vaikka se ei olekaan ainoa kaavan mukainen liikenneyhteyden toteutustapa. Muutenkin kuluneet 17 vuotta on käytetty koneistojen rasvaamiseen. Politiikan, hallinnon ja yritysmaailman kolmiliitto on menestyksellä edistänyt Fennovoiman ydinvoimalahanketta huolehtimalla maakuntakaavan läpi ajamisen Pohjois-Pohjanmaan liitossa ja samantyyppinen asioiden hoidon tapa on nähtävissä kyseisessä hankkeessa. Tosiasiat ovat valittavissa ja niitä valitaan sen mukaan, millaisia tavoitteita hankkeille on asetettu. Siinä kehässä alueidenkäyttötavoitteet, kaavojen sisältövaatimukset tai vaihtoehtojen vaikutukset ovat keveitä palikoita.

Vaikutusalue

Arviointiselostuksessa on kootusti esitetty otteita yhteysviranomaisen lausunnosta ja vastattu siinä esitettyihin vaatimuksiin. Yhteysviranomainen vaati vaikutuksien arvioimista todellisen vaikutusalueen mukaisesti ja vaikutusalueen rajaamista niin, että siitä käy riittävän yksityiskohtaisesti ilmi eri vaikutustyyppien vaikutusalue. Arviointiselostus ei täytä kuitenkaan vaikutusalueen rajaamiselta vaadittua selkeyttä. Vaikutusalueen rajaamisen epämääräisyys on toistunut myös kaavatyössä.

Sekä liikenneyhteys-YVA:n että kaavahankkeen suurin rajausvirhe on se, että itse Hailuoto, johon liikenneyhteyksien vaikutukset ovat todennäköisesti suurimmat, on suljettu tarkastelujen ulkopuolelle. Vuonna 1993 tehdyssä ”Hailuodon liikenneyhteyksien tarveselvityksessä” (Oulun tiepiiri 1993) vaikutusalueet oli perustellusti rajattu (1) rakentamisalueeksi (hiukan nykyistä suppeampi alue), (2) vesistövaikutusalueeksi (Siikajoen Karinkanta–Luodonselkä–Liminganlahti–Oulun ja Haukiputaan edusta) ja (3) vaikutusalueeksi itse Hailuodossa välittömän rakennusalueen ulkopuolella. Lisäksi neljäs (4) tarkastelualue oli harvinaisten taksonien (lajit, rodut) levinneisyys siltä osin kuin vaikutusalueella tavataan jonkin taksonin populaation merkittävä osa.

Itse Hailuotoon kohdistuvista vaikutuksista ainoa lähde, johon voidaan vedota, on ”Hailuodon liikenneyhteyksien tarveselvitys”, joka tehtiin ennen YVA-lainsäädännön voimaantuloa, mutta joka siitä huolimatta on kattavampi ja uskottavampi kuin nyt tuotettu materiaali.

YVA:n tarkastelualueen olisi joka tapauksessa pitänyt kattaa myös Luodonselän ja Liminganlahden alueet, joille vesistövaikutukset ulottuvat jossain muodossa, ja missä ympäristöarvot ovat poikkeuksellisen suuret (maamme tärkeimmät lintuvesialueet Liminganlahdella ja Hailuodon kaakkoisosassa) – kuten jo 1990-luvun selvityksissä (Tielaitos 1993) todettiin ja kuten Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen YVA-ohjelmasta antamassa lausunnossa vaaditaan.

Rakenne

Sivun 51 mukaan siltojen paikan valintaan ja pituuksiin ovat vaikuttaneet meren pohjan muodot,

jotka on selvitetty luotauksilla. Silta-aukkojen tarpeet perustuvat Merenkulkulaitoksen lausuntoon ”Hailuoto–Oulunsalon välisen alueen väylätarpeista Hailuodon kiinteän yhteyden siltojen kohdilta”, joka on annettu vesiliikenteen näkökulmasta. Lisäksi mahdollisesti tulevan tuulivoimapuiston huoltokuljetukset tarvitsevat melko suuret leveys- ja alikulkukorkeustarpeet.”

Suunnitelmassa Riutun silta-aukon pituus on 730 metriä ja Huikun 765 metriä, yhteensä 1495 metriä, korkeudet 5 ja 15 metriä. Aukot ovat vaihe vaiheelta pienentyneet, sillä 1990-luvulla Huikun aukoksi suunniteltiin 1000 metriä, aukkojen yhteispituuksiksi 1700 metriä ja korkeuksiksi 10 ja 18 metriä. Kyse on ilmiselvästi yrityksestä halventaa pengertien kustannuksia samalla virtausaukkoa 205 metriä kaventaen. Veneilijät ja kalastajat ovat olleet huolissaan varsinkin Riutun puolen matalasta aukosta.

Tielle on tarkoitus sijoittaa myös kevyen liikenteen väylä molemmin puolin tien 3,5 metrin ajoratoja, ilmeisesti1,25 metrin piennarosuudelle. 1990-luvun suunnitelman (Tielaitos 1993) mukaan penger olisi ollut 12,5 metriä leveä, ”johon sisältyi 3,25 metrin kevyen liikenteen osuus toisella puolella tietä”. Kaavassa pengertien, kaavan mukaan ”Hailuodon meritien”, yhteyteen on lisäksi sijoitettu moottorikelkkareitti. Suunnitelma oudoksuttaa, kun penkereelle se ei mahdu, ja silta-aukot eivät jäädy kunnolla kiihtyneen virtauksen takia. Moottorikelkkareittiä ei tosin arviointiselostuksessa mainitakaan. Esimerkiksi kuvassa 4.3 ei ole moottorikelkkareittiä otettu huomioon. Poissuljettu on myös aikomus siitä, että moottorikelkoilla kuljettaisiin talvella kevyen liikenteen kaistaa.

Sivun 50 tekstin mukaan ”penkereen (3,5 m) korkeus on riittävä tavanomaisissa sääoloissa, mutta voimakkaimmilla tuulilla aallokko huuhtelee tien pintaa ja irtojäiden aikaan myös jäitä saattaa kasautua penkan läheisyyteen ja jopa tielle saakka”. Tämä onkin totta, ja liikkuvat ja röysiintyvät jäät ovat tukkineet nykyiset lyhyetkin penkereet monta kertaa. Lauttaa ne eivät ole juuri pysäyttäneet. Pengertie ei siis takaakaan jatkuvasti käytössä olevaa liikenneyhteyttä.

Näyttää siltä, että silta-aukkoja pienentämällä, tietä kaventamalla ja suunnittelemalla liian matala penger manipuloidaan pengertien laskennalliset kustannukset mahdollisimman alas, jotta saataisiin aikaan rakentamispäätös. Sitten suunnitelma voidaan todeta toteuttamislevottomaksi, mutta

lisärahaa on helpompi saada, kun päätös on tehty tai jopa rakentaminen aloitettu ja ongelmat ilmenneet. Tästä Raippaluodon sillan hinnan tuplaantuminen päätösvaiheessa esitettyyn on hyvä esimerkki.

Lauttayhteys

Selostuksessa mainitaan ylivoimaisesti merkittävimmäksi häiriöksi ruuhka. Kuvista 6.4 ja 6.5 lauttaliikenteen häiriöiden yksikkö kuitenkin puuttuu. Kuvat ovat myös suttuisia ja manipulatiivisia. Vaikka ruuhkapylväs kurkottuu omiin yksinäisiin korkeuksiinsa, sekä tekstistä että kuvista on vaikea päätellä, miten vakava häiriö ruuhka loppujen lopuksi on kymmenvuotisjaksolla ollut.

Liikenne-ennuste

”Liikenne-ennusteen perusteena on käytetty tiehallinnon tieluokka- ja maakuntaperusteista tieliikenne-ennustetta vuosille 2006–2040. Ennusteen perusteella arvioidaan Hailuotoon johtavan seututie-luokan tien liikennemäärän kasvavan vuosina 2008–2038 1,4-kertaiseksi.” Pengertievaihtoehdossa liikennemäärää kasvatettiin lisäksi alkutilanteessa 400 ajoneuvolla vuorokaudessa. Tämä perustui asiantuntija-arvioon kiinteän yhteyden liikennettä kasvattavasta vaikutuksesta, joka on todettu vastaavissa kohteissa kuten Raippaluodossa.

Tiehallinnon ennusteet ovat tyypillisiä itseään toteuttavia ennusteita, joilla tiehallinto pyrkii turvaamaan sen, että alalla on jatkossakin töitä. Ennusteita laaditaan täysin piittaamatta esimerkiksi ympäristö- ja ilmastotavoitteista ja niitä koskevista toimenpiteistä. Niitä listataan toisissa kohdissa silloin, kun se palvelee hankevastaavan etuja.

Yleisesti on tiedossa, että öljyvarat ovat hupenemassa, ja ne jotka arvioivat öljyhuipun – hetken jonka jälkeen käytettävissä olevan öljyn määrä vähenee väkisinkin – olevan vuonna 2020, kuuluvat jo ns. ”optimisteihin”. Vuonna 2038 öljyn saatavuus rajoittaa melko varmasti liikennettä merkittävästi (ks. esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/öjyhuippu).

Vaikutukset liikenteeseen

Konsulttitöiden kaavan mukaan hankevastaavan toiveen mukaiset ratkaisut saavat ylistystä ja muut ovat huonoja.

”Lauttayhteys tukee vähemmän viheryhteyden toteutumistarvetta”, todetaan selostuksessa johtopäätöksenä. Asia on aivan päinvastoin. Pengertie on lauttayhteyteen verrattuna pyöräilijän painajainen: väli, joka ennen muodosti lepotauon, tarjoaa pahimmillaan taistelua myrskytuulta ja kaatosadetta vastaan suojattomalla merenselällä suojattomana kapean ajoradan vielä kapeammalla reunalla. Tämä on YVA-konsulttien mukaan ”maakunnallinen viheryhteys”.

Siitäkin konsultit visioivat positiivisen kehitysaskeleen: ”Maakuntakaavan hengen mukaisesti viheryhteydellä tarkoitetaan lihasvoimin tapahtuvaa liikkumista ja ulkoilua. Poikkileikkauksessa kevyen liikenteen kulkeminen mahdollistetaan 1,25 metriä leveillä pientareilla molemmin puolin tietä. […] Puoleen väliin sijoitettu levähdysalue mahdollistaa hyvän pysähtymispaikan kulkijalle ja mahdollisuuden viettää aikaa matkalla. Lisäksi merimaiseman katselu tuo kulkijalle positiivisia elämyksiä.” Sen sijaan ”lauttayhteys tukee vähemmän viheryhteyden toteutumistarvetta”. Tämä on konsultin luovan mielikuvituksen oiva taidonnäyte!

Ja: ”Vaihtoehdossa VE0+ (parannettu lauttavaihtoehto) lautalle tultaessa autoliikenne joutuu edelleen lähes aina pysähtymään, jolloin liikenteen palvelutasoa voi pitää huonona (E) tai erittäin huonona (F)”. Eikö jokainen ainakin liikennevaloristeyskin silloin pudota tieyhteyden luokkaan ”huono” tai ”erittäin huono”?

Tällä hetkellä lauttamatka on monille vierailijoille ja muillekin Hailuodon matkan kohokohta. Se on Destiassa jätetty tahallaan oman onnensa nojaan, kun mitään opastusta ei ole saatavilla eikä myöskään minkäänlaista virvokkeiden tarjontaa tms. palveluita. Vessoissa on ollut vuosikausia samat seinäkirjoitukset, vaikka joukossa on alatyylisten lisäksi myös tunnistettaviin henkilöihin kohdistuvia henkilökohtaisia herjoja.

Kappaleessa 6.6 epävarmuustekijöistä mainitaan mahdollinen kolmas silta-aukko. Huomautus on irrallinen ja perustelematon. Vaihtoehdossa VE 1 on kaksi silta-aukkoa. Vaihtoehdon vaikutukset on myös arvioitu kahden silta-aukon mallilla.

Kiinteän yhteyden liikenneturvallisuus ja -varmuus on kaikkien liikkujaryhmien näkökulmasta merkittävästi heikompi kuin lauttayhteyden. Vaikutusyhteenvedon mukaan (s. 74) kuitenkin ”Vaihtoehto VE 1 (= pengertie) tarjoaa parhaimmat liikenteelliset vaikutukset henkilöautoliikenteelle, kuljetuksille ja kevyelle liikenteelle.” Jälkimmäisen osalta tämä on todistetusti virheellinen väite. Vaikutukset liikenteeseen -osio on täynnä valikoivaa arviointia, konsulttiselvitystä aidoimmillaan.

Melu ja tärinä

Kappaleessa 7 esitetyt selvitykset melu- yms. vaikutuksista ovat suurelta osin mieltä vailla, kun itse Hailuoto on tarkastelun ulkopuolella. Pengertie-vaihtoehdossa lisääntyvän liikenteen vaikutuspiirissä on satoja taloja, mutta selvitys pohtii vaikutuksia muutamiin Santosen ja Oulunsalon kesämökkikiinteistöihin.

Melun ja tärinän aiheuttamien vaikutuksien selvittäminen vedenalaiseen luontoon ja hylkeisiin puuttuu selostuksesta kokonaan.

Päästöt ilmaan ja vaikutukset ilmastoon: polttoaineen kulutus ja hiilidioksidipäästöt

Sivun 95 hieman hämärä yhteenvetoteksti päästöistä kuulu seuraavasti: ”Vaihtoehto VE0 tuottaa yli puolet Hailuodon liikenneyhteyden kasvihuonepäästöistä ja vaihtoehto VE0+ suuremmilla liikennöintimäärillä vielä noin 40 prosenttia enemmän kuin vaihtoehto VE0. Vaihtoehto VE1 tuottaa 40 prosenttia vähemmän päästöjä kuin vaihtoehto VE0, kun suuren energiatarpeen vaativa lauttayhteys korvataan autoliikenteellä.”

Siis lopputulema on, että pengertie toisi 40 prosentin säästön hiilidioksidipäästöihin. Ensimmäinen virhe tässä on se, että tarkastelujaksoa ei määritellä. Se on luonteva ottaa 30 vuodeksi, jota muutenkin käytetään.

Teimme vertailun VEO:n (nykyinen liikenteen tiheys lautalla) ja VE1:n (pengertie) välillä 30 vuoden aikana (2008–2038). Laskimme hiilidioksidipäästöt käyttäen YVA-selostuksen liikennelukuja ja taulukon 8.1 päästökertoimia (ominaispäästöjä) henkilöautoille ja täysperävaunurekoille. Teimme sen yksinkertaistuksen, että oletimme kaiken liikenteen olevan henkilöautoliikennettä. Tämä suosii pengertievaihtoehtoa laskelmassa.

Lauttavaihtoehdossa päästöt koostuivat lautan päästöistä, koko ajan 4700 t, ja autoliikenteen päästöistä, jotka asetettiin YVA-selostuksen lukujen mukaisesti 3200 tonniksi vuonna 2008, 3300 tonniksi vuonna 2018, 3500 tonniksi vuonna 2028 ja 4000 tonniksi vuonna 2038. Näiden vuosien välillä käytettiin keskiarvolukuja, esimerkiksi vuosina 2009–2017 3250 tonnia. Yhteensä lautan päästöistä kertyi 145 700 ja autojen 107 600 tonnia, yhteensä 253 300 tonnia.

Pengertie-vaihtoehdossa meneteltiin autojen kanssa vastaavasti nojautuen YVA-selostuksen lukuihin. Kasvaneiden automäärien yhteispäästöjä kertyi 154 640 tonnia. Lauttaliikenteen päästöjen laskimme jatkuvan nykyisellään vuoteen 2017 asti. Päästöjä lautalle kertyi näin 47 000 tonnia. Pengertien rakentamisesta otimme mukaan suurimman erän eli kiviaineksen kuljetuksen tuottamat päästöt. 1,2 miljoonan kuution kiviaineksen tiheydeksi laskimme 3g/cm3. Tarvittavan kiviaineksen kuskaus 40 tonnin kuormina vaatisi noin 90 000 rekkakuormaa. Jos kuljetuksin tarvittava matka on yhteen suuntaan noin 25 kilometriä, kuljetus- ja paluumatkaa kertyy yhteensä 4,5 miljoonaa. Jos keskikulutukseksi oletetaan 30 l / 100 kilometriä, kiviaineksen kuskaus tuottaa yhteensä 10 903 tonnia hiilidioksidia. Yhteensä pengertie-vaihtoehto tuotti laskelmassa 212 503 tonnia hiilidioksidia.

Lautta-vaihtoehto (VE0) tuotti 30-vuotistarkastelussa hiilidioksidia 16 prosenttia pengertietä enemmän – eikä 40 prosenttia, kuten YVA-selostus väitti. Tämä on mielestämme liian suuri ero vahingossa syntyneeksi. Laskelma havainnollistaa varmaan enemmän kuin absoluuttista totuutta jälleen kerran konsulttien, tällä kertaa ilmeisesti itse pääkonsultin eli Destian tyyliä tuottaa halutunlaisia ”laskelmia”.

Reaalimaailmassa muun muassa öljyn niukkeneminen voi 30 vuodessa muuttaa radikaalisti asioiden tärkeysjärjestystä, ja nykyisenkin kaltainen liikennöintiväli voi olla saavuttamatonta ylellisyyttä. Myös merenkulussa voidaan ja joudutaan ottamaan käyttöön uusiutuvaa energiaa, ainakin tuulivoimaa. Se vähentää merenkulun ympäristökuormitusta.

Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön

“Maankohoamisen myötä muodostuneet kasvillisuusvyöhykkeet ovat hyvin havaittavissa”, runoilee joku konsulteista. Merenrannan kasvillisuusvyöhykkeet on kuitenkin synnyttänyt ranta sinänsä – kasvien sopeutuminen eri korkeudelle merivedestä – ja maan kohoaminen sekoittaa ja heikentää vyöhykkeisyyttä ja pitää sen jatkuvassa muutostilassa.

Nyt intoudutaan yhtäkkiä kuvailemaan laveasti Hailuodon kansallismaisemia, vaikka itse Hailuotoa ei pitänyt käsitellä koko YVA:ssa. Konsultti löytää epäkohdankin: ”Alueen maisemallista arvoa heikentää rantojen vesakoituminen ja umpeutuminen sekä avointen ja puoliavointen rantaniittyjen katoaminen.” Lause on kappaleessa, joka käsittelee Kirkkosalmea ja Ojakylänlahtea. Viimeksi mainitulla alueella on ollut jo 1980–1990 -luvulta lähtien 100 hehtaaria nautakarjalaitumia, joten konsultin kopioimat tekstit ovat noin 30 vuotta aikaansa jäljessä. Umpeenkasvu ja rantaniittyjen katoaminen eivät ole tätä päivää Perämeren rannikolla, missä maataloustuen voimin uusia laitumia perustetaan jopa liikaakin. Konsultti ei mainitse maisemavaurioina hakkuita ja aurauksia, jotka Nyky-Hailuodossa ulottuvat paikoin aivan päätien reunaankin. ”Maisema-analyysi” todistaa tältäkin osin, että konsultit eivät tuhlaa aikaansa kohdealueilla. Muiden kertaalleen kirjoittamien tekstien kopiointi on tehokkaampaa.

Myös otsikolla ”perinnemaisemat” on ympäristöhallinnon arkistoista tms. kopioituja luetteloita, joihin on kuitenkin pujahtanut virheitä. ”Tömpän merenrantaniitty” sijaitsee kuulemma ”Lampuodinperällä”. Todellisuudessa Lampuojinperä on muutaman aarin kuroumalampi Tömpänniityn (yli 100 ha) ja Päärninperän lahden välissä. Jos konsultti olisi käynyt paikalla, hän

olisi havainnut Lampuojinperää (Lampuojinlampea) käytettävän metsän- ja pellonkuivatusvesien laskeutusaltaana, vaikka se sijaitseekin Natura-alueella.

Maisemavaikutuskohdassa (s. 104) kerrotaan, että ”Pengertie- ja siltayhteyden linjausvaihtoehdoista välillä Oulunsalo–Hailuoto on työstetty linjaus, joka on teknisesti toimiva ja geometrialtaan mahdollisimman luonteva. Ratkaisu noudattelee pääosin v. 1993 suunniteltua linjausvaihtoehtoa, mutta linjausta ja siltapaikkoja on tarkennettu päivitettyjen maastotietojen pohjalta. Kaksi siltaa ovat suoria ja pituudeltaan 765 metriä ja 730 metriä.” Sitä ei kerrota tässäkään, että ”päivitys” on lyhentänyt silta-aukkoja 200 metriä.

Sivulla 114 on huomattu, että “rantaosayleiskaava mahdollistaa nykyisellään satojen uusien lomarakennuspaikkojen rakentamisen”. Juuri tämä on seikka, jota olisi tullut selvittää YVA:ssa: kuinka paljon kiinteä yhteys lisää rantarakentamista, ja mitkä ovat vaihtoehtojen erot rantojen kasvillisuuden ja eläimistön – ja maiseman – kannalta.

Maisemavaikutusten yhteenvetokappaleessa konsultti on punnertanut tilaajan toivoman loppupäätelmän: ”Tienkäyttäjän kannalta (pengertien) maisemalliset vaikutukset ovat myönteiset. Tieltä ja mahdolliselta levähdyspaikalta voidaan katsoa avointa merimaisemaa.” Tämä ei ilmeisesti onnistu lautalta. Ollakseen johdonmukaisen epäjohdonmukainen konsultti on jättänyt yhteenvetokartastaan itse Hailuodon Santosta ja Ojakylänlahden rantoja lukuunottamatta maisemamuutosten ulkopuolelle.

Vaikutukset maa- ja kallioperään

Kohdassa käsitellään melko laajasti myös itse Hailuotoa. Sivun 120 mukaan ”voi ihmistoiminnasta aiheutuva kulutus johtaa alkuperäisen kasvillisuuden sekä tuulten synnyttämän dyynien geomorfologisen rakenteen tuhoutumiseen. Varsinkin hallitsematon moottoriajoneuvoilla liikkuminen on dyyneille tuhoisaa.” Selostuksessa opastetaankin haittojen ehkäisyyn panostamalla kulun ohjaamiseen. Sen sijaan ongelmaa ei havaittu kiinteän yhteyden liikenteen kasvun vaikutuksia käsiteltäessä.

Kohdassa esitetään lukuja Oulun seudun kivi- ja maa-ainesvaroista, mutta pengertien vaatimia 1,2 miljoonaa kuutiota ei suhteuteta mihinkään. Koko Pohjois-Pohjanmaan kiviaineskulutus oli vuonna 2008 noin 4 miljoonaa kuutiota (www.luonnontila.fi > KH2 Maa-aineksen otto), joten pengertie olisi tähän nähden hyvin suuri kiviaineksen tarvitsija.

Kiviainesten oton vaikutukset eivät olisi mitään välillisiä hankkeen vaikutuksia, vaan suoria uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusvaikutuksia. Kun kustannukset aiheuttavat omat reunaehtonsa, kiviainesten hankinta-alueesta tiedetään enemmän kuin selostuksessa annetaan ymmärtää. Vaikka kiviainesten ottopaikat ovat viime kädessä kiinni siitä, kuka on urakoitsija ja mistä se aineksensa hankkii, yleisellä tasolla pystyy ennen tarkempaa suunnittelua ja kilpailutusta arvioimaan kiviainesten hankinta-alueet ja vaikutukset niillä. Pitäähän kuljetusmatkojen olla suhteellisen lyhyitä. Kiviaineksen hankinnan vaikeudet ja vaikutukset muuhun kysyntään ja tarjontaan ovat hankkeen kynnyskysymyksiä ja siksi vaihtoehtojen tarkastelussa tärkeitä vertailun osatekijöitä.

Kappaleessa 10.6 mainitaan myös mahdollisista ruoppausmassoista, joita ”sijoitettaessa on otettava huomioon valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden velvoite edistää rannikkoalueen säilymistä luonnon- ja kulttuuriarvojen kannalta erityisen merkittävänä aluekokonaisuutena.” Selostuksessa ei kuitenkaan ole minkäänlaista arviota siitä, minkä verran ja millaisia ruoppausmassoja tulisi mahdollisesti sijoitettavaksi ja mihin niitä sijoitettaisiin. Tämä on yksi lukemattomista kiinteää yhteyttä koskevista auki jätettävistä asioista, joilla on kuitenkin tärkeä merkitys arvioitaessa vaihtoehdon (VE1) toteuttamiskelpoisuutta.

Vaikutukset merialueeseen

Meren tila

Erityisesti Oulujoen mereen tuomat ravinnemäärät, niin kokonaistyppi kuin kokonaisfosfori ovat huolestuttavasti kasvaneet – kymmeniä prosentteja – viime vuosina, samoin biologinen hapenkulutus. Vain osa näyttäisi selittyvän sateisten vuosien virtaaman kasvulla. Vähentämällä virtauksia ja lisäämällä ravinteisten jokivesien viipymää Oulun edustalla pengertie voimistaa ravinteiden vaikutusta.

Pohjasedimentit

Muun muassa kadmiumia, elohopeaa ja PCB:tä tavattiin pohjasedimenteissä ohjearvot ylittäviä määriä. Pohjan kaivelua tulee välttää mahdollisimman paljon, jotta myrkyt ja pohjasedimentin ravinteet eivät lähde liikkeelle ravintoverkkoon.

Vedenalaiset luontotyypit

Vedenalaisia luontotyyppejä inventoitiin yhtäaikaa sekä liikenneyhteyden että tuulipuistohankkeen hankealueella eikä edes kattavasti sillä alueella. Vedenalaisten luontotyyppien selvitysalue (kuva 11.8) ei ole hankkeiden vaikutusalue. Näin ollen vedenalaisten luontotyyppien kartoitus on jäänyt hyvin puutteelliseksi.

Inventointia täytyy täydentää, sillä Perämeri on ainutlaatuinen, mutta edelleen hyvin huonosti tunnettu varsinkin vedenalaiselta luonnoltaan. Johtopäätökset vedenalaisen luonnontilasta ovat toistaiseksi ennenaikaisia. Vähälajisuus ja karuus eivät riitä syyksi laiminlyödä selvityksiä eikä päätellä vaikutusten merkityksettömyydestä.

Virtaukset, veden laatu ja padotusvaikutus, pohjastressi

Hankkeessa olennaiset vaikutukset virtauksiin on esitetty selostuksessa sekavasti ja tuloksia vähättelevästi. Eri tilanteissa virtaukset vähenivät Hailuodon ja Oulunsalon välisessä salmessa tekstin mukaan 20–25 prosenttia, mutta yhteenvetolauseen mukaan 10–20 prosenttia, joka on konsulttikielellä ”kohtalaisen vähän”. Viidenneksen suuruinen virtauksen muutos on kuitenkin huomattava.

Virtausmallin tuloksia esittelevä erillisselvityskään ei sisällä mallikritiikkiä. Pöyry, joka on sulauttanut itseensä aikaisempia selvityksiä tehneen PSV:n, on nyt käyttänyt USA:n pioneerijoukkojen Coastal and Hydraulics Laboratory:n ja RMA-kosulttifirman kehittämää mallia. Aikaisemmin käytetty vesi- ja ympäristöhallinnossa ja VTT:ssä kehitetty malli, jonka kehittämistä rahoitettiin yhteiskunnan varoin, on siirtynyt YVA Oy:lle. Sen käyttäminen olisi ilmeisesti tullut amerikkalaista kalliimmaksi, vaikka maksaja on valtion ELY-keskus.

Selvityksessä ei myöskään kuvata olosuhteita, joissa mallin tulosten pitäisi realisoitua. Aukkojen pienentämistä aiemmasta suunnitelmasta saati sen vaikutuksia ei edes mainita. Sitäkään ei analysoida, mikä vaikutus siltapilareilla on. Selvityksen mallikuvat virtauksista muutamilla tuulensuunnilla ja -nopeuksilla osoittavat kuitenkin, kuinka kompleksinen virtaus Hailuodon ja mantereen välisellä Luodonselällä ja salmessa on. Lisäksi käy ilmi Hailuodon ja mantereen välin ja Liminganlahden kiinteä vuorovaikutus. Selostuksen analyysi yksinkertaistaa perusteetta kiinteän yhteyden ja tuulivoimaloiden vaikutuksia virtausolosuhteisiin. Tehdyt vähäisetkin selvitykset antavat viitteitä aivan muusta.

Selostuksessa väitetään myös, ettei penger vaikuttaisi vedenlaatuun Luodonselän puolella (s. 158). Selostuksen mukaan penkereen eteläpuolella ja Välimatalan alueella pitoisuudet pienenevät. Virtausmallien mukaan kuitenkin Liminganlahden vaikutus kyseisellä alueella on merkittävä. Siitä kertonee myös Luodonselän vain tyydyttävä ekologinen tila. Samaa viestii myös havainnot nykyisen penkereen rehevöittävästä vaikutuksesta: ”Riutunkarin penger lienee osasyynä Riutunkainalon umpeenkasvuun ja myös alueen liettymiseen. On ilmeistä, että kiinteän yhteyden toteutuminen aikaansaa vastaavia vaikutuksia myös laajemmalla alueella (s. 200).” Vaikuttaakin siltä, että pengertie olisi vakava este saavuttaa vesienhoitosuunnitelman tavoite hyvästä ekologisesta tilasta vuoteen 2015 mennessä. Liminganlahteen laskevien vesistöjen kuormituksen vähentämistyön tuloksellisuus myös kärsisi, kun toisaalta ympäristön muokkaus aikaansaisi uusia ”kuormituslähteitä”. Selostuksessakin arvioidaan, että muutos näkyisi pitoisuuksien alueellisen jakauman muutoksina, vaikka johtopäätökset ovat pääosin löysästi tehtyjä.

Pengertie heikentäisi nykyisen lauttaväylän pohjoispuolen rantavoimia ja nopeuttaisi umpeenkasvua. Umpeutuvilla paikoilla rantalinnut joutuvat pesimään vapaana säilyneellä alarannalla, mikä lisää pesätuhoja veden noustessa. Lauttaväylän eteläpuolella pengertie aiheuttaisi meriveden noustessa etelänpuoleisilla tuulilla lievän padotusvaikutuksen, joka nostaisi ylävettä jonkin verran.

Mallinnuksen mukaan ”kiinteä yhteys ei vaikuta vedenkorkeuteen”. Seuraavan lauseen mukaan ”erot vaihtoehtojen välillä ovat vain muutaman senttimetrin luokkaa”. Koska vaikutuksia Luodonselän ja Liminganlahden linnustoon ei käsitellä muualla, tässä kohdassa olisi tullut siteerata vuoden 1993 selvityksiä. Niiden jälkeen silta-aukkoja on pienennetty 200 metriä. Suurempien aukkojenkin tarkastelulla pengertien arvioitiin (Tielaitos 1993, s. 151) lisäävän esimerkiksi tukkasotkan pesätuhoja 5–10 prosenttia vuotuisen korkeimman meriveden tilanteessa. Tämä aiheutuisi padotusvaikutuksesta ja pesimäpaikkojen lievästä rehevöitymiskehityksestä pengertien eteläpuolella Luodonselällä.

Padotusvaikutusalueella ovat maamme tärkeimmät lintuvedet Liminganlahdella ja Hailuodossa. Niillä pesii tuhansia lintupareja (mm. Tielaitos 1993), joukossa monia uhanalaisia lajeja. Liminganlahden-Luodonselän ranoilla pesii muun muassa pääosa maamme äärimmäisen uhanalaisista (Cr) etelänsuosirreistä. Pengertien takia tilapäisesti kohonneen meriveden vaikutus olisi pitänyt tutkia ainakin etelänsuosirriin ja muihin uhanalaisimpiin lintuihin. Etelänsuosirristä on olemassa myös populaatiomalli, jolla vaikutuksen merkittävyys voitaisiin arvioida.

Sivun 161 mukaan pengertie pienentäisi virtausnopeutta ja sen luomaa pohjastressiä etenkin ”Hailuodon eteläpuolella Säärenperän–Karinkannanmatalan–Isomatalan välisellä alueella ja Varessäikän alueella”. Tämä on alue, missä Perämeren endeemisiä kasvilajeja on kaikkein eniten ja myös rantalintujen määrät, etenkin Isomatalan alueella, ovat suurimmat (ks. esim. Tielaitos 1993). Olosuhteet, jotka tilanteen ovat luoneet, muuttuisivat ainakin jossain määrin – missä määrin, se olisi pitänyt YVA:ssa tutkia. Aaltoeroosioita pengertie heikentäisi muun muassa Kotakarilla, joka on Liminganlahden arvokkaimpia pesimäpaikkoja.

Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimistöön ja luonnon monimuotoisuuteen

Tekstin mukaan näiltä osin ”arviointi on laadittu asiantuntija-arviona”. Tämä ilmaus tarkoittaa konsulttitöissä sitä, että arviointi ei perustu minkäänlaisiin tutkimusmenetelmiin, vaan konsultti esittää tajunnanvirta”arvion”, jonka sääntönä on vain se, että päätelmät palvelevat Hanketta.

Kasvillisuus

Kasvillisuuden kuvaus on oppikirjamainen. Maankohoamisen seurauksena rannalle ei muodostu ”selvärajaisia” vyöhykkeitä. Se päinvastoin sekoittaa rannan vyöhykkeisyyttä.

Sivun 172 rönsysorsimotiedot eivät ole ajan tasalla. Sivun 173 mukaan perämerensilmäruohon ”määrittäminen maastossa on usein mahdotonta”. Tämä ei pidä paikkaansa – pätevälle kasvitieteilijälle se on ehkä helpoimmin tunnistettava silmäruoho näillä tienoilla.

Linnusto

Konsultit luettelevat Hailuodon-Liminganlahden alueen vesi- ja rantalintujen parimääriä kertomatta lähteitä. Sekä Suomen Luontotieto Oy että WSP ovat ottaneet luvatta käyttöönsä lintutieteellisten yhdistysten Tiira-järjestelmän havaintoja, mutta tässä on kyseessä jokin muu lähde, todennäköisesti vuoden 1993 Hailuodon liikenneyhteyksien tarveselvitys, johon pääkonsultti tai hankevastaava ilmeisesti on kieltänyt viittaamasta – koko selvitys puuttuu lähdeluettelosta. Ainoa viite on Tuomala & Konttori (2009), mutta sinä moisia tietoja ei ole.

Linnustotyöt on arvioitu erikseen lopussa. Kuten Haukiputaan–Oulun edustan tuulipuistoselvityksessä Suomen Luontotieto Oy:n konsultit esittävät vuoden 2009 luvut ilman vertailua aikaisempiin vuosiin, vaikka touko–kesäkuun isovesi oli vienyt suurimman osan pesistä.

Inventoidut – tai inventoiduiksi väitetyt kohteet – ovat osittain melko mielivaltaisia, kun itse Hailuoto jätettiin tarkastelun ulkopuolelle. Siellä vaikutusta olisi pitänyt arvioida etenkin paikoissa, jotka pengertievaihtoehdossa muuttuvat todennäköisesti enemmän kuin lauttavaihtoehdossa. Inventointien toteutusta on arvioitu tarkemmin lopussa, missä tarkastelemme osaraportteja. Sivun 170 kömmähdyksistä mainittakoon väite siitä, että Huikun ja Riutun naurulokkikolonioissa pesii lapintiiroja. Konsultit ovat määrittäneet lajin väärin: se on kalatiira. Lapintiira ei juuri pesi louhikkoisella aallonmurtajalla, koska se ei rakenna pesäpohjaa. Toinen virhe on väite, jonka mukaan ”mantereen puolella sijaitsevat lokkilintukoloniat ovat harvinaisia”. Perämeren rannikolla tämä ei pidä paikkaansa, konsulttien kotikonnuilla Varsinais-Suomessa kyllä.

Sulkasatoa ja kesäisiä kerääntymiä koskeva teksti on osin sama kuin Oulun–Haukiputaan tuulipuistotyössä – vaikka kyseessä on aivan eri alue. Sama väite vesilintujen houkuttelusta viljaruokinnalla Hailuotoon on monistettu tänne. Jos se on niin laajaa toimintaa kuin konsultti kertoo, hän on varmaan raportoinut asiasta poliisille.

Muuttolintuja käsittelemme enemmän tuulipuiston ja erillisselvitysten kohdalla. Suuri osa tekstistä on Haukiputaan–Oulun edustan tuulipuistoraportista kopioitua tai päinvastoin. Se on täynnä virheitä ja keksittyjä asioita. Suuri osa harvoista tolkullisista luvuista on luvatta Tiirasta otettuja.

Sivulla 184 on ties kuinka monennen kerran virheellinen väite, jonka mukaan ”maakotkien perinteinen muuttoreitti kulkee Hailuodon länsipuolitse suoraviivaisesti kohti pohjoista”. Väite kirjoitettiin tukemaan Pohjolan Voiman tuulipuistohanketta, mutta se kummittelee nyt kaikkialla ”Suomen Luontotiedon” tuotoksissa ja niiden jatkojalosteissa.

Kiljuhanhi on sisällytetty konsulttien havaitsemiin lajeihin, vaikka havainnot ovat kiljuhanhityöryhmältä.

Hylkeet

Erillinen Suomen Luototieto Oy:n raportti on käsitelty lopussa. Siitä ”systemaattisin” osa tehtiin ennen kuin työtä oli tilattu. Siihen on koottu lähinnä satunnaishavaintoja ja haastattelutietoja, jotka on myyty ”selvityksenä”. Konsulteille ei selvinnyt nykyisen lauttaväylän ja Luodonselän pohjoisosan suuri merkitys itämerennorpalle alkutalvella, koska he eivät käyneet silloin paikalla. Konsulttien mukaan norppa ”tullee” myös sopeutumaan ihmistoimintaan”. Tätä ei perustella.

Riista

Sivun 188 mukaan (metsästysseuran sähköposti) muun muassa Hailuodon merihanhikanta on runsastunut 20 vuodessa 10-kertaiseksi. Luku on virheellinen. Hailuodon merihanhikanta on suunnilleen viisinkertaistunut 1990-luvun alun noin 120 parista nykyiseen 500–600 pariin. Viimeinen koko Hailuodon kattanut laskenta oli kuitenkin vuonna 2004, jolloin kanta oli alle 500 paria (mm. Markkolan ym. ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen aineistoa). Syynä kannan kasvuun ei ole ollut konsultin väittämä rantojen niitto – se suosii muita lajeja – puhumattakaan riistapelloista, vaan kaikesta päätellen jatkuvasti hyvänä pysynyt poikastuotanto ja aikaistuneet keväät sekä menestyksellinen talvehtiminen. Yhä aikaisemmin pesivät ja sulkivat merihanhet ovat väistäneet yhä paremmin paikallisen metsästyksen. Esimerkki kuvaa konsulttien epätieteellisyyttä, heikkoa alueen tuntemusta ja heikkoa lähdekritiikkiä. Merihanhikannan ja niittojen välillä on ajallinen korrelaatio, ei muuta. Aikuiset merihanhet toki laiduntavat mielellään niitoksilla, mutta merihanhi pesii ruovikoissa ja se kuului aikoinaan lajeihin, jotka hyötyivät 1960–1990-luvun ruovikoitumisesta.

Natura-alueet

Vaikutusalue on yhtäkkiä laajentunut kauas Hailuodon pohjoispuolelle Ulkolaidanmatalalle asti, mutta laajennusaluetta ei käsitellä sen enempää vaikutusarvioissa. Myös Liminganlahti on luettelossa, vaikka se käytännössä puuttuu vaikutusarvioista. Sama koskee Isomatalan–Härkäsäikän aluetta ja Ojakylänlahtea, Hailuodon pohjoisrantaa, sekä Säärenperän–Karinkannanmatalan aluetta Siikajoella. Niistä on YVA-raporttiin painettu ympäristöhallinnon Natura-sivuilta kopioitu tieto ja niistä konsultti ilmoittaa tekevänsä vaikutusarvion. Osa kohteista on suurempia kuin YVA:ssa varsinaisesti käsitelty alue.

Luonnontuotteet ja keräily

Kohdassa tarkastelualue on taas laajentunut kattamaan koko Hailuodon, mutta silel ei tule katetta vaikutusselvityksistä.

Metsästys

Konsultti ei mainitse Hailuodon pysyvästi rauhoitettuja lintuvesialueita Kirkkosalmea ja Ojakylänlahtea aivan kuin tietäen, että niitä häiritään täysin totaalisesti varsinkin aloituksessa 20.8. Epäilemme kuitenkin, että konsultti ei ottanut selvää alueista.

Vaikutukset kasvillisuuteen (VE1)

Kohdassa on erittäin osuvaa tekstiä Perämeren erikoislajistosta ja siitä, kuinka ne vaativat vapaata kasvutilaa, jota rantavoimat, etenkin liikkuvat jäät synnyttävät. Kohdassa vedetään myös täysin oikea johtopäätös siitä, että rantavoimien työ muokkaa myös avomaalintujen pesimäympäristön sopivaksi. Myös pengertien vaikutusta jäiden liikkeiden estäjänä arvellaan, mutta sitä ei painoteta vedoten siihen, että vedenlaatumalli ei antanut moista tulosta. Malli ei kuitenkaan kerro mitään jäiden liikkeistä. On täysin selvää, että penger pysäyttäisi jäiden liikkeen nykyisen lauttaväylän kautta. Konsultin päätelmä, että pengertien vaikutus jääeroosion estäjänä olisi pienempi pohjoispuolella kuin eteläpuolella on kuitenkin virheellinen; juuri sinne suuntautuvan jäiden liikkeen penger torjuisi tehokkaimmin. Virhe toistuu kaavaselostuksessa. Koko tarkastelualueella voimakkain jäiden röysiintyminen ja jääeroosio tapahtuvat lounaistuulilla, jolloin jäätyvä tai sulava jääkenttä lähtee tehokkaimmin liikkeelle veden samalla noustessa. Pengertie salpaisi tämän ilmiön tehokkaimmin juuri pohjoispuolellaan, missä myös käytännössä kaikki saaret sijaitsevat.

Kohdan suurin puute on se, että muun muassa mainitun jääeroosion heikkenemisen tai muidenkaan pengertien vesistövaikutusten laajuutta ei mitenkään arvioida. Tästä oli perusteellista pohdintaa jo vuoden 1993 selvityksessä (Tielaitos 1993), ja vaikutusalue arvioitiin silloin paljon laajemmaksi kuin nykyisessä selvityksessä. Selvityksessä on kasvillisuusvaikutuksista kokonainen luku (Tielaitos 1993, luku 6.3.5, sivut 130–146). Sen kriittisten johtopäätösten uskottavuutta lisää nyt tarkasteltavan mallin silta-aukkojen kaventaminen tuolloin tarkasteltuun malliin verrattuna.

Selostuksessa esitetään, että kiinteän yhteyden suorat vaikutukset alueen kasvilajistoon ja kasviyhteisöihin rajoittuvat pengertien lähtöpaikkaan Riutunkarilla ja tulopaikkaan Hailuodon Huikussa. Sama väite on tietenkin siirtynyt kaavaselostukseen, jossa se oli ristiriidassa muun muassa saman selostuksen edellisen kappaleen kanssa, jossa nopeutunutta rantojen umpeenkasvua arvellaan tapahtuvan ”Nenännokan–Riutunkarin” välillä. Se todetaan myös selostuksessa.

Vaikutukset linnustoon

Tässä kohdassa vaikutuksia arvioidaan taas vain tielinjalla. Suurimmat vaikutukset ovat odotettavissa itse Hailuodossa muuttuvan maankäytön takia. Tästä on laaja arvio vuoden 1993 selvityksessä (Tielaitos 1993, sivut 146–158).

Lintujen yleistyviä törmäyksiä lisääntyvään autoliikenteeseen pengertiemallissa ei arvioida, vaikka tällaisia laskelmia oli jo 1990-luvun selvityksissä (Tielaitos 1993).

Vaikutusarviot ainakin linnuston – poikkeuksena pesimälinnusto lähialueella, sekin vuoden poikkeuksellisen veden nousun takia epäedustava – ja Natura 2000 -alueiden sekä tuulipuistojen yhteisvaikutusten osalta ovat niin heikkoja, että käytännössä niitä ei ole tehty ollenkaan. Yksityiskohtia käsittelemme lausunnon loppuosassa.

Muu eläimistö

Konsultti arvioi hylkeiden käyttävän pengertien silta-aukkoja liikkumiseen. Konsultti ei kuitenkaan ole perillä itämerennorpan esiintymisestä alueella alkutalvella, jolloin merkitys on suurin.

Kuten asiaan kuuluu, konsultin mukaan myös ”kiinteän yhteyden välilliset vaikutukset nisäkäslajistoon jäänevät hyvin vähäisiksi”. Tulokaspetojen, kuten minkin helpompaan saapumiseen pengertien kautta konsultti ei usko, mutta asiaa olisi pitänyt käsitellä perusteellisemmin, koska vuoden 1993 selvityksessä on päinvastainen kanta (Tielaitos 1993). Sen mukaan eniten lohkareista pengertä levittäytymistienä käyttäisi todennäköisesti minkki. Myös Hailuodon faunasta puuttuvan rotan uutta saapumista ennustettiin aiemmassa selvityksessä. Nyt niinikään rotan kulkeutumista pengertä pitkin epäillään.

Metsästys

Eläimistökohdassa on omituinen väite, jonka mukaan ”tielinjan rakentaminen ei myöskään lisää metsästyspainetta Hailuodon saarella”. On asian väistämistä jättää asia käsittelemättä vesilintujen kohdalla ja puhua vain nisäkkäistä (ja kanalinnuista). Vuoden 1993 selvityksen (Tielaitos 1993) mukaan ”todennäköisesti kiinteä tieyhteys lisäisi oululaisten metsästäjien iltalentometsästystä Hailuodossa arkipäivinä”. Metsästyksestä vanhassa selvityksessä (Tielaitos 1993) oli runsas neljä sivua, luku 6.3.10, ja näitäkään ei ole uusissa selvittelyissä siteerattu mitenkään. Pienriista- ja jopa hirvilupien myyntiä suunnitellaan metsästysseuran ulkopuoleisille ja on osin jo ilmeisesti kokeiltukin.

Vaikutus Natura-alueisiin

Jos vaikutusta Natura-alueisiin olisi oikeasti tutkittu, työ olisi ollut huomattavasti vaativampi kuin nyt käytännössä vain lauttaväylän tienoille kohdistettu YVA. Selvitystyön tuloksena on arvio lievistä meluhäiriöistä linnustolle lähialueella. Toisessa kappaleessa (s. 199) on kuitenkin osuvia lauseita pengertien rantojen umpeenkasvua lisäävästä vaikutuksesta Liminganlahden Natura-alueella (käytännössä suupuolella), Ojakylänlahden–Kengänperän Natura-alueella Hailuodossa ja Perämeren saarten Natura-alueeseen kuuluvulla luodoilla (lauttaväylän pohjoispuolella). Tämä kohta on linjassa aikaisemman tekstin kanssa (ks. edellä kappaleemme vaikutukset ”kasvillisuuteen”), jossa kuvataan jääeroosion heikkenemisen vaikutusta. Nämä johtopäätökset olisi kuitenkin pitänyt viedä myös linnustovaikutuksiin, sillä myös arvokkain rantalinnusto on riippuvainen avoimista rantatyypeistä. Kohteena olevat Natura-alueet ovat suuria ja kuuluvat Suomen arvokkaimpiin. Tällaisenaan jälleen täysin subjektiivisiin arvauksiin perustuva, vailla minkäänlaisia menetelmiä tehty ”arvio” ei kelpaa.

”Ojakylänlahden, Hailuodon Pohjoisrannan sekä Akiolahden pesimälinnustoselvitys 2009”, Natura-arvion keskeinen osa, on konsulttien yleisen heikon tason huomioon ottaenkin pohjanoteeraus –

ja itse asiassa rahaa vastaan tehtynä petos. Kun lintuvesien pesimälinnusto pitää lajien erilaisen pesimä- ja muuttoaikataulun ja tapojen takia aloittaa toukokuun alussa, tehdä toinen kierros toukokuun puolivälissä ja lopussa ja kolmas kesäkuun alkupuolella, ”tilaus […] tuli vasta kesäkuun loppupuolella”. Konsulttien mukaan selvitys ”jäi selkeästi puutteelliseksi”, mutta tämä on lievä ilmaus. Aika oli ohi moisen selvityksen teolta, ja se olisi alkeellisenkin ammattietiikan mukaan tullut tehdä selväksi eli kieltäytyä näennäisselvityksestä. Saaduilla ”tuloksilla” ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Natura-arvion pohjatyökin on siis tekemättä.

Hailuodon Pohjoisrannan Natura-alueeseen kuuluvalla Pökönnokalla tutkitaan muun muassa uhanalaista etelänsuosirriä. Tutkimusryhmää johtava FT Kari Koivula Oulun yliopistosta oli kiinnittänyt huomiota konsulttien ”selvitykseen” ja kirjoitti Pohjois-Pohjanmaan lintuverkossa 23.3.2010 näin:

”Hei,

Olen viime päivinä tutustunut tuohon Esan [Aalto] mainitsemaan raporttimateriaaliin.

Tiesin kyllä mitä tulee vastaan, mutta järkytykseltä en silti voinut välttyä. Tiiran havaintoja on käytetty väärin paitsi nappaamalla ne luvatta, myös käyttämällä niitä (ja konsultin itse hankkimia aineistoja) tarkoitukseen, joihin ne sopivat huonosti tai ei ollenkaan. Sama kaava esiintyy toistuvasti: esitetään jokin hatara aineisto ja tukku johtopäätöksiä, jotka ovat pitkälti

spekulaatiota. Yhteys aineistoon on usein lähinnä aihetasolla. Aineistojen keruussa ja käsittelyssä on tehty karkeita virheitä, jotka ovat jokaiselle loogista päättelyä osaavalle lukijalle ilmiselviä.

Alla on yksi esimerkki aineistojen tasosta. Kyseessä on ehkä kokonaisuuden kannalta merkityksetön murunen mutta ei varmaankaan ainutlaatuinen lipsahdus. Tragikoomisuudessaan esitys on aivan huikea.

Konsultit ovat inventoineet (mm.) Pökönnokan ja Potinlahden pesimälinnustoa viime kesänä Hailuodon penkan ja tuulipuiston YVA-prosessin osana. Heidän raportistaan selviää, että Pökönnokan-Potinlahden alueella havaittiin EU:n Lintudirektiivin liitteen I lajeja (pesiviä pareja) seuraavasti: kurki 1, suokukko 1, suopöllö 1.

Pakanen, Luukkonen ja ak. liikkuivat sattumoisin samalla alueella (mutta vain Pökönnokalla) samaan aikaan (itse asiassa myös päivää, kahta ennen konsulttien inventointipäiviä). Mekin havaitsimme joitain liitteen I lajeja (karkeasti arvioiden ja muistiinpanoja tarkastamatta) pesiä ja pesiviä pareja oli suurin piirtein näin (en laita tarkkoja arvioita): etelänsuosirrejä useita, pikkulokkeja iso kolonia, suokukkoja kymmeniä, kala- ja lapintiiroja lähemmäs sata, liroja jokunen.

Konsultit ovat sitä mieltä, että puutteista ja rajoitteista huolimatta ”saatiin inventoitujen alueiden pesimälinnustosta Natura-arviota varten riittävän edustava selvitystulos”. Kukin saa tehdä itse arvionsa heidän mielipiteestään.

Tämä viranomaisten pureskeltavana oleva huumoripläjäys löytyy osoitteesta:

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=115921&lan=fi.

Kari Koivula ”

Luonnonvarat ja luonnonvarojen käyttö

Selostuksen mukaan ”kiinteän yhteyden myötä Hailuodon saavutettavuus paranee ja lähtemisen kynnys Hailuotoon pyöräilemään … madaltuu ainakin mielikuvissa. Mahdolliset mielikuvat kyllä haihtuisivat nopeasti reaalimaailmassa (ks. kohta vaikutukset liikenteeseen). Pyöräilijät pääsevät aina lautalle, oli jonoja tai ei. Lauttamatka on pyöräilijälle odotettu ja ansaittu lepotauko, varsinkin vastatuulessa. Konsultit ovat uskollisia linjalleen: mielikuvitusta ei säästellä, kun kyseessä on tilaajan näkemyksien mielistely.

Kiinteän yhteyden todennäköisesti aiheuttamasta paineen kasvusta hiekkarantoihin ja dyyneihin oli kaavaselostukseen lipsahtanut tekstiin yllättävä kohta: ”Ihmistoiminnan aiheuttama kulutus voi johtaa dyynien ja hiekkarantojen alkuperäisen kasvillisuuden sekä tuulten synnyttämän dyynien geomorfologisen rakenteen tuhoutumiseen.” Tämä on yllättävä kahdesta syystä: 1. Negatiiviset arviot eivät kuulu konsulttien normaaliin kaikkia hankkeita puolustelevaan esitystapaan. 2. Arvio koskee selvästi itse Hailuotoa, joka yritettiin jättää arvioista pois. Vastaavaa pohdiskelua on YVA-selostuksen sivulla 199.

Viime vuosina niin paikalliset, mökkiläiset kuin ilmeisesti satunnaisetkin kävijät ovat tuoneet mukanaan yhä enemmän mönkijöitä, joilla ajellaan yleisesti pitkin rantoja ja aivan yleisesti luonnonsuojelualueilla. Kunta tai ELY:n viranomaiset eivät ole tiettävästi tehneet mitään tämän laittomuuden kitkemiseksi. Kiinteä yhteys avaisi uusia mahdollisuuksia laittoman maastoliikenteen lisäämiseen.

Kohdassa 12.5.5 toistetaan väite, että pengertie ei vaikuttaisi ”riistakantoihin, koska liikenneyhteyden ei arvioida lisäävän metsästyspaineita saarella. Kaikki halukkaat metsästysharrastajat tulevat jo nyt saarelle kulkuyhteydestä riippumatta.” Käsittelimme tätä jo kohdassa metsästys; on päinvastoin hyvin todennäköistä, että iltalentometsästys lisääntyisi. Koska suurimmalla osalla Natura-alueita metsästetään, tätä asiaa olisi tullut tutkia myös Natura-arvioissa.

Hailuodon kelpuuttaminen vaikutusalueeksi on harmittavan epäjohdonmukaista ja sattumanvaraista. Vaihtoehtojen vertailu jää torsoksi muun muassa siitä syystä.

Yhteenveto luontovaikutuksista

Liekö vahinko, kun pengertien vaikutukset vaativalle rantalinnustolle todetaan selvästi.

Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön

Vaikutuksissa (VE0) (s. 2006) väitetään, että ”pitkällä aikavälillä liikennemäärien on ennustettu lähes kaksinkertaistuvan”. Arvio oli 30-vuotistarkastelussa (ks. edellä kohta ”liikenne-ennuste”) kuitenkin ”vain” 1,4-kertainen. On myös epäuskottavaa, että kehitys jatkuisi lineaarisesti viime vuosikymmenten tapaan irrallisena saarekkeena ottamatta huomioon öljyn ja muiden uusiutumattomien luonnonvarojen ehtymistä ja yhteistä vastuuta ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Alempikin ennuste on tielaitoksen itsensä, joka tekee itseään tarpeelliseksi ylimitoitetuilla ennusteilla. Ympäristövaikutusten arvioinnissa ennustetta olisi pitänyt tarkastella kriittisesti ja vuorovaikutteisesti muiden ”trendien” kanssa. Vaatimus koskee tietenkin yleisesti kaikkea liikennesuunnittelua.

Lauttayhteyden ruuhkien kerrotaan huonontavan paikallisten asukkaiden yhteyksiä, mutta heillä on etuajo-oikeus, ja lautan täyttyminen pelkästään etuajo-oikeutetuista on hyvin harvinaista. Puhe ”paluumuuttajien” saapumisesta pengertien myötä on tyypillinen sellaisenaan kirjattu pengertien kannattajan yleisökommentti, joka tässä tapauksessa on päätynyt ilman varauksia ”selvitykseen”, toisin kuin kriittinen aines.

Koska konsulttien on oltava hankkeelle myötämielisiä, vaikutuksia esitellään valinnoin ja termein, joilla kaikki pengertiehen liittyvät ilmiöt ovat positiivisia, lautan negatiivisia (suluissa toinen näkökulma): ”(pengertie) laajentaa Hailuodon työssäkäyntialuetta” (lisää pendeliliikennettä ja ihmisten pitkiä työmatkoja, rasitusta ja onnettomuuksia), ”luo mahdollisuuksia edistää yhdyskuntarakenteen suunnitelmallista kehittämistä” (vaarantaa perinnemaiseman, luo kaavoituspaineita).

Hailuodon paikallispalveluiden vaarantuminen liikkumisen lisääntymisen seurauksena tunnustetaan, mutta asiaa piilotetaan koukeroiseen lauseeseen.

Suunnilleen kaikesta on väännetty myönteistä hankkeiden toteutuessa: Pengertie ”alentaa kuljetuskustannuksia” – lisää yrittäjän polttoainekustannuksia, joskin säästää ajassa. Polttoaine on kuitenkin uusiutumaton luonnonvara. Pengertie ”parantaa kuljetusten täsmällisyyttä ja toimintavarmuutta”, vaikka lähes kaikki liikenteen merkittävät katkokset ovat johtuneet pengerpätkien tukkeutumisesta eivätkä lautasta.

Hailuodon työikäisistä vain 23 prosenttia käy mantereella töissä (ks. edellä kohta ”tavoitteet”), Raippaluodossa sillan valmistumisen jälkeen 60 prosenttia. Syntyvä pendeliliikenne on paitsi ympäristön kannalta huono, myös ihmisten arkea rasittavaa: autossa vietetään Hailuodon ja pengertien tapauksessakin runsaat kaksi tuntia päivässä. On paljon järkevämpää kehittää paikallisia elinkeinoja, jotka vähentävät liikkumistarvetta.

Pengertien matkailuvaikutukset ovat konsultin mukaan tietysti positiiviset, mutta sitä ei selitetä, miksi laajan alueen ainoan saaristokunnan muuttaminen niemeksi olisi matkailijoista niin kiinnostavaa, kun niemiä on Pohjanlahden rannikolla kymmeniä.

Pengertie houkuttelisi tekstin mukaan lisää kesämökkiasutusta. Silti sen vaikutuksia arvokkaisiin luontotyyppeihin ja kasvi- ja eläinlajeihin ei arvioitu YVA:ssa ollenkaan.

YVA-selostuksen kuvaama uuden työmatkoilla pendelöivän asutuksen houkuttelu on juuri sitä yhdyskuntarakenteen hajoamista, joita valtio ja kunnat toisaalla ilmoittavat haluavansa korjata.

Työpaikat ja elinkeinoelämä

”Kiinteän yhteyden vaikutukset Hailuodon elinkeinoelämään voidaan pääsääntöisesti arvioida olevan myönteisiä”. Saaristotuet menevät, mutta sitä ei käsitellä. Kaavaselostuksessa niiden merkitystä väitetään vähäisiksi, mikä ei ole totta. YVA-selostuksessa asia mainitaan, mutta sitä ei käsitellä kunnolla. Mitään euromääriä ei esitetä.

”Kiinteällä yhteydellä on tietty symboliarvo, joka voi toimia myönteisenä imagotekijänä myös elinkeinoelämälle”, runoilee konsultti. Miksi sitten useimpien mantereen kuntien työllisyys on heikommalla tolalla kuin Hailuodon, vaikka niillä on koko ajan ollut ”kiinteä yhteys”? Eikö Perämeren ainoan saarikunnan asema pikemminkin ole ainutlaatuinen imagotekijä? Näin on varmasti ainakin matkailualalla, mutta senkin konsultit vääntävät palvelemaan pengertiehanketta.

Omaleimaisuuden sentään arvellaan vähentyvän – mutta eikö juuri omaleimaisuus olisi matkailuvaltti? On varsin todennäköistä, että pengertie lisäisi ainakin takaisin ajelua, mutta ei välttämättä yöpymisiä.

Selostuksen sivulla 212 ja kaavaluonnoksen selostuksessa väitetään, että ”kiinteällä yhteydellä ja tuulipuistolla voi olla rajoitettu, yhteinen positiivinen imagovaikutus”. Mikä on rajoitettu imagovaikutus? Miten ristiriitainen, monien vastustama hanke luo positiivista imagoa?

Sosiaaliset vaikutukset

Kun periaatteessa melko eksakteja luonnontieteen metodeja periaatteessa soveltava ”arviointi” tuotti suurelta osin fiktiivisiä tuloksia, yhteiskuntatiede avaisi samoin sovellettuna lähes rajattomat mahdollisuudet mielikuvitukselle. Siinä mielessä kappale 14 on YVA:n selvästi tasokkain, perustelluin ja tasapuolisin osa, vaikkakin aineisto on pieni. Tämä rajoitus todetaan myös itse tekstissä.

Seuranta

Seurattavat kohteet ovat pääosin perusteltuja, mutta ongelmaksi nousee se, että ainakin kasvillisuus- ja lintupuolella lähtöaineistokin on hankkimatta. Suurin osa lueteltujen tärkeiden kasvilajien vaikutusalueella olevista kasvupaikoista Luodonselällä ja Liminganlahden suupuolella jäi YVA:ssa tutkimatta. Linnustovaikutukset eivät rajoitu Riutun ja Huikun tienoille ja lauttaväylän pohjoispuolen saarille, mutta lähtöaineistoa niistä ei hankittu. Natura-arvion ”linnustoaineisto” on täysin arvoton.

Yhteenveto ja vaihtoehtojen vertailu

Yhteenvedossa toistetaan kiteytetysti kaikki keskeiset väittämät. Sosiaalisten vaikutusten selvityksen kriittiset huomiot on poistettu.

Vaihtoehtojen vertailukin on johdonmukaisesti, mutta harhaanjohtavasti kiinteää yhteyttä tukeva. Tosiasiassa VE0 ja VE0+ toteuttavat useimmat tavoitteet, kun taas VE1 estää tavoitteiden toteutumisen. Kun VE0 ja VE0+ erityisen selvästi toteuttavat ympäristöön kohdistuvat tavoitteet, taulukossa (s. 231) todetaan, että ei merkittäviä muutoksia. Yhdyskuntarakennetta ja sosiaalisia vaikutuksia koskevat tulokset ovat taas hyvin tulkinnanvaraisia ja suurelta osin hatusta vedettyjä.

Jos aihetta tarkastellaan ekologisesti kestävän kehityksen näkökulmasta, johon maankäyttö- ja rakennuslaki tähtää alueidenkäyttötavoitteineen ja sisältövaatimuksineen, niin vaihtoehtojen vertailusta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin, että tarkastellun heikkotasoisenkin ja tarkoitushakuisen ”selvityksen” perusteella liikenneyhteyttä on kehitettävä vaihtoehtoja VE0 ja VE0+ soveltaen.

Lähtöaineistoluettelo

Lähdeluettelo on erittäin kehno ja siitä puuttuvat melkein kaikki tarkastelualueen luonnon keskeiset dokumentit. Sitä kannattaa verrata Tielaitoksen (1993) aikaisempaan selvitykseen. Ei ole tapahtunut ainakaan edistystä, vaikka aikaa on kulunut 17 vuotta.

2. Tuulipuisto-YVA

Vaihtoehdot

Vaihtoehtoja VE2a–VE3b muodostettaessa on Hailuodon Santosen läheisyydestä poistettu kolme voimalaa. Ratkaisu on monessa mielessä käsittämätön. Voimaloiden poistaminen ja siten alueen läpi muuttavan äärimmäisen uhanalaisen kiljuhanhen näennäinen huomioon ottaminen perustuu yhden kiljuhanhityöryhmän vuonna 2009 havaitseman 17 linnun parven oletettuun lentoreittiin. Kuvan 12-14 kartalle piirretty kiljuhanhien lentoreitti ei perustu havaintoihin, vaan on puhdasta arvailua/huijausta (ks. tarkemmin alla kohdasta Linnusto). Toisaalta vaikka linnut olisivatkin lentäneet sattumalta juuri kuvattua reittiä, ei yhden parven lentoreitin perusteella voida luonnollisestikaan tehdä mitään päätelmiä koko lajin muuttoreitistä.

Kiljuhanhien huomioonottaminen vaihtoehtojen muodostamisessa perustuu siis arvaukseen ja tämän arvatun yksittäistapauksen perusteella tehtyyn yleistykseen lajin käyttäytymisestä. Todellisuudessa kiljuhanhien lentoreitit vaihtelevat vuodesta toiseen. Hailuodon ja mantereen välinen merialue kuuluu niiden muuttoreittiin kokonaisuudessaan.

Jotta YVA:ssa tarkastellut vaihtoehdot olisivat tarjonneet todellisia vaihtoehtoja linnuston kannalta, olisi mukana pitänyt olla edes yksi vaihtoehto, jossa käytännössä koko Huikun ja Riutunkarin välistä keskeistä muuttoväylää ei tukittaisi voimaloiden seinämällä. Linnuston huomioonottavassa vaihtoehdossa esimerkiksi puolet merialueesta olisi pitänyt jättää vapaaksi, ja voimalat sijoitella selkeämmin lintujen muuttosuunnan mukaisiin jonoihin. Nyt kaikki vaihtoehdot ovat hyvin ongelmallisia muuttolintujen kannalta (ks. tarkemmin alla kohdasta Linnusto).

Linnusto

Osayleiskaavaluonnoksen kaavaselostusta arvioidessamme totesimme, että tuulipuiston vaikutuksia käsiteltiin aivan yleisellä tasolla, eikä mukana ollut missään muodossa edes arviointiselostuksen sinänsä epäpäteviä tuloksia. Kaavaselostuksen mukaan (s. 16) tuulivoimaloitten sijoittelun ”vaihtoehdossa (3) toteutuvat alueen ympäristö- ja maisemavaatimukset, rakentamisen taloudellisuuden kautta toteutuskelpoisuus ja luonnonarvojen huomioonottaminen”. Ja ”mm. muuttolintujen käyttäytyminen vaikutti ratkaisuun. Muuttoreitit suuntautuvat alueen kautta ja lintujen käyttäytymisessä selkeät tuulivoimaloiden rivistöt ovat helpommin väistettäviä kohteita.”

Teksti ja todellisuus ovat ristiriidassa: kaikki tuulivoimaloiden sijoitusvaihtoehdot muodostavat varsinkin Oulunsalon ja Hailuodon välistä salmea pitkin muuttavien vesilintujen kannalta muuttoreitin kokonaan katkaisevan seinämän. Vesilinnut muuttavat veden päällä niin pitkään kuin mahdollista, ja jos voimalarivi on vastassa, ne harkitsevat joko läpi lentämistä tai kiertämistä Oulunsalon kärjen tai Hailuodon Santosen niemen yli.

Varsinkin sumussa lento päin tuulipuistoa on mahdollinen, ja kierto ja maan ylitys lisäävät energiankulutusta. Kolmosvaihtoehto (suppea) muodostaisi ilman lounaisinta voimalariviä suppilon, joka johtaisi sopivasti salmen keskellä tuulipuiston läpi. Nyt suppilon pohjalla odottavat kuitenkin tekosaaren voimalat.

Linnuston yleisesittely on (s. 198–200) on sanasta sanaan sama kuin pengertie-YVA:ssa ja tiedot ilman viitteitä muualta kopioituja (ks. edellä pengertie-YVA:n linnustokohta).

Pesimälinnustosta on koottu taulukko 12–1, jossa on sekaisin saarilaskentojen pesimälukuja ja Natura-kohteilla satunnaisesti vastaan tulleita lintuja. Vuosi 2009 ei kuvaa pesimälinnustoa sielläkään, missä laskennat olisi tehty asiallisesti, sillä touko–kesäkuun vaihteen isovesi vei suurimman osan pesistä.

Kevätmuuttoselvityksessä havainnointi oli aukkoinen, aineiston esitystapa on puutteellinen eikä selvitys tuottanut luotettavaa arviota läpi muuttavasta populaatiosta juuri minkään lajin kohdalta. Mikä ihmeellisintä, suurin osa samasta tekstistä on myyty myös Oulun–Haukiputaan edustan tuulipuiston ”selvityksiin”. Kevätmuuttoselvitys on arvioitu tarkemmin tuonnempana osassa kolme.

Tekstiin on luvatta käytetty Tiira-järjestelmän havaintoja lähteeseen viittaamatta, Yhteydenottomme jälkeen WSP-yhtiö väitti Tiiran olevan vapaata riistaa konsulttiyhtiöille. Tämä ei kuitenkaan ole totta, ja sen voi kukin todeta käyttöehdoista, joita muun muassa. WSP ja Suomen Luontotieto rikkoivat.

Myös muuttolintuja koskeva osa on sama kuin pengertie-YVA:ssa, virheineen kaikkineen.

Kevätmuutto-osan bravuurinumero on kiljuhanhen muuttoreitti, jota on piirretty 35 kilometrin matkalle yhden havaintopisteen (lähtö) perusteella! Siinä on vieläpä yksi kääntymiskohta. Tämä konsulttigeometrian mullistava innovaatio säästää tulevaisuudessa edelleen maastotyövaivoja. Kiljuhanhihavainto ei tosin ole konsulttien oma.

Ties kuinka monennen kerran Suomen Luontotiedon töissä ja niiden jalosteissa on virheellinen väittämä maakotkien muutosta Hailuodon länsipuolitse.

Syysmuuttoselvitys (tarkempi arvio lopussa) ei kyennyt esittämään läpimuuttavasta kannasta arvion kuin yhdestä lajista, joutsenesta. Senkin luotettavuus on kyseenalainen, koska otos on pieni eikä muuton jakaumasta esitetä minkäänlaista käsitystä.

Taulukon 12-3 luettelo muuttoselvityksissä nähdyistä 19 242 (!) lintuyksilöstä ei kerro juuri mitään. Sen toki, että luettelosta puuttuvat kokonaan esimerkiksi järripeippo ja urpiainen, jotka ovat lauttaväylällä keväin syksyin kaakkoistuulen päämuuttajat Huikun ja Riutun välissä. Luvut eivät siis ole arvioita läpimuuttajien määristä, vaan aukkoisessa havainnoinnissa sattumalta nähtyjen yksilöiden määrä.

Muissa taulukoissa on muun muassa lajiluetteloita, joihin on ruksattu uhanalaisluokituksia jne., ja jotka on kierrätetty ympäristöhallinnon sivuilta konsulteille ja taas takaisin. Ne ovat siinä mielessä käteviä, että niiden laadinta ei vaadi erillistä vaivalloista kenttätyötä.

Koska riistateksti on sama kuin pengertie-YVA:ssa, myös virheellinen väittämä merihanhen kannankasvusta toistetaan.

Törmäysriski

Teksti on suurelta osin kopioitu Suurhiekka-selvityksestä (Eskelin ym. 2009) viittaamatta asianmukaisesti. Tämä koskee etenkin törmäysmallinnusta, missä muun muassa suomenkielistä terminologiaa ei ollut käytössä ennen sitä.

Keväällä 2009 julkaistussa YVA-arviointiselostuksessa WSP:n konsultit ”täydensivät” Suomen Luontotiedon epäonnistuneita muuttoselvityksiä ”valtakunnallisen lintutietopalvelu Tiiran tiedoilla”, ja yritti niistä muodostaa käsityksen läpimuuttavista lintupopulaatioista. Tietojen käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kuitenkin Tiiran käyttöehtojen mukaan kiellettyä ilman asianmukaista lupaa, jota ei haettu. Kun Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys huomautti asiasta, konsultti veti Tiiraan perustuneet laskelmat pois.

Uudet ”törmäysriskilaskelmat” ovat näennäisobjektiivista humpuukia, koska pohjana ei ole edes arviota kohdealueen muuttavasta populaatiosta kuin yhden lajin, joutsenen osalta. Muista lajeista laskelmaan syötettiin Suomen Luontotiedon lähes sattumalta näkemä yksilömäärä eikä populaatioarvioita: kurki 305 yksilöä, merihanhi 739, kuikka 943, telkkä 534, tavi 162 jne. Tämä on lähinnä surkuhupaisaa. Kaikki johtuu siis siitä, että kelvottomat muuttotutkimukset eivät mahdollistaneet läpimuuttavan populaation arvioimista. On edesvastuutonta myös WSP:ltä syöttää satunnaisia lukuja laskuriin ja tarjoilla tulosta ”riskiarviona”.

Lokkilinnuista käytettiin jotain lukuja, jotka ovat keväällä ja syksyllä nähtyjen summaa suurempia, mutta mitään populaatioarvioita ei esitetä. Kertaluokka on niissäkin aivan pielessä. Esimerkiksi harmaalokkeja muuttaa kuulemma vuodessa 301, kun joulukuussa väylän poikki voi lentää päivässä tuhansia yksilöitä poistuessaan Oulun kaatopaikalta pakkasen kiristyessä.

Petolinnuilla ”riskiarvio” laskettiin muun muassa neljän merikotkan vuosisummalle! Kahlaajissa käytettiin – sattumalta – nähtyjä lukuja.

Tuotetut törmäysluvut, 20 törmäystä 95 prosentin väistöllä ja 368, jos väistöä ei tapahdu, ovat lukuja vailla minkäänlaisia perusteita. Tämäkin työ on tekemättä.

Vaikutuksia populaatioihin ei tietenkään voi esittää, jos ei ole perusteltua lukua törmäyksistä, tarkasteltavista populaatioista ja niiden populaatioparametreistä, joiden pohjalta voidaan tehdä karkea populaatiomalli (ks. esim. Eskelin ym. 2009). Populaatiovaikutuksia voidaan tarkastella syöttämällä populaatiomalliin lisääntyneitä kuolleisuuslukuja. Hailuodon-Oulunsalon suunnitellussa tuulipuistossa työ on tekemättä. Kaikissa tuulipuistovaihtoehdoissa luvut ovat yhtä perusteettomia.

Lähialueen pesimälinnuston törmäysriskejä olisi voitu laskea sopivin oletuksin, jos kesäliikehdintää olisi rekisteröity Suurhiekan tapaan. Pesivät linnut ovat monta kuukautta voimaloiden lähellä. Tämäkin työ on tekemättä.

Törmäysriskin kertautuminen muissa tuulipuistoissa eli yhteisvaikutus olisi pitänyt tarkastella, mutta se on mahdollista vain, jos muuttovirrat ja niiden päällekkäisyydet kunkin tuulipuiston läpi oikeasti arvioidaan.

Linnustoseuranta

Linnustoaineisto on niin huonoa, ettei siitä ole seurannan pohjaksi kuin varauksin pesimälinnuston osalta.

3. Erillisselvitykset

Käymme vielä läpi osan ympäristövaikutusten arvioinnin ja samalla osayleiskaavaluonnoksen taustaselvityksistä, sillä erillisselvityksissä tehdyt virheet ovat siirtyneet ja kertautuneet varsinaisessa arviointiselotuksessa sekä realisoituneet kaavaluonnoksessa maankäytön ratkaisuina.

Kevätmuuttoselvitys

Oja, J. & Oja, S. 2009: Oulunsalon – Hailuodon välisen kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuton selvitys 2009. Suomen Luontotieto Oy 33/2009. 22 s.

Aineisto ja menetelmät

Hyvä tutkimus perustuu hyvään tutkimusmenetelmien hallintaan sekä – lintujen muuttotutkimuksissa erityisesti – hyvään paikallistuntemukseen. Huono tutkimusmenetelmä kaataa koko tutkimuksen, eikä tuloksilla ole arvoa.

Havainnoinnin selostuksesta puuttuu kokonaan liitetaulukko 2, jossa olisi pitänyt olla jonkinlainen taulukko havaintoajoista ja -paikoista. Ilman sellaista erittelyä – kellonajat mukaan lukien – luotettavaa kuvaa työstä ei voi saada.

Aineiston ja menetelmien mukaan lauttaväylän muuttoa seurattiin 2.4.–7.6.2009 Oulunsalon Riutunkarista, Hailuodon puoleisesta lauttasatamasta ja Hailuodon pohjoiskärjestä. Muita havainnointipaikkoja olivat muutamana aamuna ”Siikajoen Varjakan satama” – sellaista ei tosin ole, vaan yksi Varjakka on Lumijoella ja toinen Oulunsalossa – Oulunsalon Nenännokka ja Haukiputaan eteläosan uimaranta. Yhteensä havainnointia oli 27 päivänä. Havainnoitsijat olivat tekstin mukaan Jyrki ja Satu Oja ja Rami Lindroos. Sama kolmikko ilmoitti Oulun–Haukiputaan edustan tuulipuiston kevätmuuttoselvityksessä (Oja & Oja 2010) tutkineensa sen kevätmuuttoa 31 päivänä 2.4.–5.6.2009 eli kahta päivää lukuun ottamatta yhtä aikaa.

”Hailuodon pohjoiskärjellä” ei ole mitään tekemistä lauttaväylän muuttoselvityksen kanssa, joten siltä osin konsultit näyttäisivät laskuttaneen ”pohjoiskärjen” havainnot toiseen kertaan väärästä paikasta. Haukiputaan eteläosan uimaranta puolestaan mainittiin Haukiputaan edustan tuulipuiston havainnointikohteena, mistä se on liian kaukana.

Muuttoa on seurattu ”pääsääntöisesti’ auringonnoususta noin klo 10:een, petomuuton aikana (ajankohtaa ei ole mainittu) klo 13–17, iltamuuttoa toukokuun alusta alkaen klo 18–23 ja toukokuun lopulla yömuuttoa klo 22–07. havainnointituntien määräksi ilmoitetaan 258, mutta ei kerrota, mitkä olivat päällekkäisiä Oulun–Haukiputaan edustan tuulipuiston kanssa.

Havainnoinnissa on ollut mukana yhtiön kolme henkilöä sekä raportin mukaan ’lukuisa joukko paikallisia lintuharrastajia’. Hyvän julkaisutavan mukaisesti on asiallista luetella näiden henkilöiden nimet ja havainnointiin osallistumisen päivämäärät. Tekstin kokonaisuudesta voi toisaalta päätellä, että tätä joukkoa ei ole ollut, vaan kyseessä on Haukiputaan–Oulun edustan tuulipuiston kelvottomien selvitysten tapaan kiertoilmaus BirdLife Suomen ja sen jäsenjärjestöjen

lintutieteellisten yhdistysten Tiira-järjestelmän luvattomalle käytölle. Havainnointiajan väitetään olleen miltei ympäri vuorokauden kestävää toukokuun lopulla, mikä on käytännössä mahdotonta kolmelle henkilölle.

Havainnointi on hajonnut moneen eri kohteeseen, ja se ei ole voinut olla missään kovin kattavaa, koska kolmikko on samaan aikaan ”tutkinut” myös toista tuulipuistoa. Paikallisen ja ajallisen (27 vuorokautena havaintoja, jakaantuneena eri tavoin vuorokauden mittaan) hajonnan perusteella voi sanoa, että luotettavaa kuvaa muuton kulusta tämän perusteella ei voi saada mistään pisteestä.

Metodeista puuttuu myös lintujen muuttosuuntien määritystapa sekä myös tässä selvityksessä merkityksellinen muuttokorkeuden määritystapa. Monessa kohdassa tuloksissa viitataan lintujen lentokorkeuteen, mutta ilman lentokorkeuden määritystavan selostusta, jotta lukija voi arvioida menetelmän validiteettia eli kelvollisuutta.

Tiira-havaintoverkon tuloksia on koottu ”menetelmät” -osaan, ja niistä on koetettu saada yleiskuvaa muutosta. Ote johdannosta: ’Tiira-havaintoverkon mukaan Riutunkarilta tai Huikun puolelta ei juuri ole muuttohavaintoja kirjattu. Toisin kuin esim. Hailuodon Kirkkosalmelta josta muuttohavaintoja on runsaasti (Tiira-havaintoverkko). Vanhan aineiston aukkoisuuden perusteella on mahdoton luotettavasti arvioida lintujen käyttämiä muuttoreittejä erityisesti Hailuodon ja Oulunsalon välisessä salmessa. Muuttoväylä on esim. lintuharrastajien keskuudessa hyvin tunnettu, mutta yksityiskohtaista muutontarkkailuaineistoa on viime vuosilta alueelta hyvin vähän.’

Edellä esitetty ote johdannosta osoittaa, että Tiira-havaintoverkon tutkimusaluetta koskeva aineisto on käyty läpi ja arvioitu sen käyttökelpoisuutta. Tiira-havaintoverkko on kuitenkin BirdLife Suomen ja alueellisten lintutieteellisten yhdistysten omaisuutta, ja sen käyttöehdoissa (jotka jokainen joutuu hyväksymään ennen rekisteröitymistä; ilman rekisteröitymistä havaintojen selaaminen ei ole mahdollista) mainitaan, että niiden käyttö ilman kirjallista lupaa kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. Jo johdannossa on rikottu Tiira-aineiston käyttöehtoja.

Tulokset ja johtopäätökset

Liitetaulukossa 1 esitetään ainoastaan OUS Riutunkarin ja HAI Huikun havaintojen kokonaismäärät. Muiden kohteiden määrät puuttuvat – vaikka ne olisi ollut helppo liittää em. liitteeseen. On tavattoman lähes mahdoton tulkita tekstistä, mikä osa on tekijöiden omaa aineistoa ja mikä muualta (Tiirasta) saatua satunnaisen havainnoinnin materiaalia.

Kuikkalinnut. Havaittu kaakkuri 187, kuikka 433, kuikkalaji 468.

Liitteen 1 mukaan havaittujen kuikkalintujen määrä on yhteensä noin tuhat yksilöä. Tämä edustaa vain aukkoisessa havainnoinnissa nähtyjä, eikä kokonaisarviota edes yritetä esittää. Tässä näkyvät metodiset puutteet.

Tekstissä mainitaan, että kuikkalintujen päämuuttoreitti kulkee Hailuodon länsipuolitse. Havaintoaineistoa tästä raportin laatijoilla ei ole, ja viite tähän puuttuu; se on epäilemättä Suurhiekka-raportti (Eskelin ym. 2009), ja kyseessä on tässäkin viitteetön kopiointi eli plagiointi.

Viitteiden puute rasittaa koko työn esittämistapaa; lukija ei voi olla varma, mikä raportissa on totta ja mikä lainattu kirjallisista tai muista lähteistä ilman lähdetietoja.

Kuvassa muuttoreiteistä yksi on Hailuodon ylitse piirretty nuoli. Tekstin mukaan reitit ovat ”Riutunkarilta havaittuina”. Nuoli sijaitsee 30 kilometriä Riutusta länteen eli sieltä asti ei näy mitään lintuja, ei edes suurparvia.

Uikkulinnut: silkkiuikku 5, härkälintu 79, mustakurkku-uikku 1.

Teksti on suurelta osin Haukiputaan-Oulun edustan tuulipuiston raportista kopioitua (Oja & Oja 2010). Uikkuja, varsinkin härkälintuja, muuttaa vuosittain paikallisen tietämyksen mukaan tuhansia kevään aikana. Tämänkin lajiryhmän kohdalla selvitys on metodisesti epäonnistunut.

Laulujoutsen: Tutkimusryhmä havaitsi 413 muuttavaa laulujoutsenta. ’Riutunkarilla havaittiin parhaana muuttopäivänä reilut 200 pohjoiseen muuttavaa yksilöä, jotka havaittiin myös Haukiputaalla’.

Tutkimusryhmä ei kirjannut paikallisten, pesimättömien lintujen liikehdintää. Tämä olisi ollut kirjattava ja vastaavasti törmäysriski arvioitava. Pesimättömien lintujen muuttoliikehdinnän kuvaus on yksi tämän raportin vakavista puutteista.

Teksti on jälleen suurelta osin sama kuin jo kertaalleen myyty Haukiputaan-Oulun edustan tuulipuistoselvityksissä (Oja & Oja 2010)

Tekstin maininta Siikajoen Tauvon muutosta ja lintujen muuttokäyttäytymisestä tämän paikan jälkeen on ilman viitettä kuten em. selvityksessäkin – Tiiran havaintojen tulkintaa.

Hanhet, Merihanhi, 87 muuttavaa yksilöä.

Työryhmä kirjasi 87 muuttajaa, mikä on luku, jonka päämuuttoaikana voi nähdä yhdessä parvessa. Mitään arviota läpimuuttavasta kannasta ei esitettä. Kuten esimerkiksi joutsenella, isokoskelolla ja telkällä olisi tullut kirjata myös kiertely, sillä kiertelevät ja pitempään oleskelevat linnut ovat tuulipuiston takia suurimmassa törmäysvaarassa.

Metsä- ja lyhytnokkahanhi, 490 ja 89 yksilöä.

Kerääntymien kuvauksessa puuttuu viite. Siikajoen-Säären lyhytnokkien levähtäjien määrä on saatu TIIRA-verkosta, sillä julkaistua tuoretta tietoa määristä ei ole.

Teksti on suurimmaksi osaksi jo kertaalleen Haukiputaan-Oulun edustan tuulipuistohankkeelle myytyä, ja kyseessä on suurimmaksi osaksi luvattomasti haltuun otetun tavaran (TIIRA) kaupittelua.

Kiljuhanhi, työssä ei ole omia havaintoja.

Jälleen jo kertaalleen myytyä tavaraa monistetaan nyt sillä erotuksella, että tiedon lähde mainitaan: soitto kiljuhanhityöryhmän kenttäorganisaattorille Ari Leinoselle.

Valkoposkihanhi ja sepelhanhi. Valkoposkihanhia ryhmä näki 14 kappaletta.

Tekstin mukaan ”vanhempien havaintojen mukaa lajien muuttoreitti kulkee kaukana ulkomerellä”. Viite tähän puuttuu, ja se ei ole ihme, sillä väite ei pidä paikkaansa, vaikka sekin esitettiin myös tuulipuistoraportissa (Oja & Oja 2010).

Puolisukeltajasorsat.

Lajiryhmä muuttaa pääosin yöllä, kuten raportin tekijät sanovat. Yöhavainnoinnissa (jonka kattavuuden selvitys puuttuu) he eivät havainneet ”merkittävää muuttoa”. Keskeisistä muuttolevähdyspaikoista, joilla on kerrallakin 10 000 yksilöä ja yhteensä monia kymmeniä tuhansia vesilintuja kevätkaudessa, kaksi eli Hailuodon kaakkoisosa ja Siikajoen-Lumijoen Säärenperä-Karinpäänlahti sijaitsevat suoraan lauttaväylän lounaispuolella. Koska päämuuttosuunta on koillinen, pääosa näistä ja osa Liminganlahden suupuolen levähtäjistä muuttaa lauttaväylän kautta öisin. Konsultit sanoivat havainnoineensa yömuuttoa ”toukokuun lopulla”. Puolisukeltajien päämuutto öisin tapahtuu huhtikuun puolivälistä noin toukokuun puoliväliin.

Kohde on merkittävä puolisukeltajien muuttoreittinä ja lepäilyalueena lähes läpi sulavesiajan, Yömuutton volyymi ja yömuuttajien törmäysriski tulee selvittää erillisenä tutkatutkimuksena.

Pohdinnassa raportin laatijat toisaalta väittävät puolisukeltajien muuttavan öisin korkealla, toisaalta sanovat muuttokorkeuden olevan säätilasta riippuvaisen (mitä se on) ja lopuksi, viimeisessä virkkeessä sanovat, että ”tavallisesti meren päällä sorsalinnut muuttavat matalalla”. Näistä ilman viitettä esitetyistä vaihtoehdoista kukin lukija ja tilaaja voivat valita haluamansa.

Isokoskelo, n.1750 muuttavaa yksilöä.

Pesimättömien yksilöiden liikehdinnän kuvaus puuttuu. Pesimättömiä saattaa esiintyä alueella satoja – jopa tuhansia sulavesiajan aikana. Isokoskelosta konsultit esittävät ilman perusteita kokonaisarvion, ”maksimissaan noin 3000”. Lounaispuolella Hailuodon kaakkoisosassa on havaittu kerralla 7000 yksilöä, Sääressä ja Liminganlahden ulko-osissa 5000 yksilöä. Näiltä paikoilta suurin osa jatkaa nykyisin kohti Tana-vuonoa ja väkisinkin lauttaväylä kautta.

Telkkä, 213 yksilöä.

Tekstissä sanottu kuten isokoskelonkin kohdalla, ’ Varhaisimpien muutto on sulapaikkojen välistä lentämistä’. Tämän numeerinen kuvaus puuttuu, samaten arvio muuttajien ja kiertelijöiden kokonaismäärästä ja lentojen määrästä.

Läpimuuttavien lukumäärä, ”muutamia tuhansia”, on arvaus.

Arktiset vesilinnut: taulukosta löytyvät määrät- arktinen vesilintulaji 1450, alli 316, mustalintu 1940, pilkkasiipi 681.

Tauluko luvut ovat aukkoisessa havainnoinnissa nähtyjä. Tekstissä kuitenkin mustalintujen muuton päävirran sanotaan keväällä 2009 kulkeneen Hailuodon lauttaväylän kautta, missä havaittiin n. 5000 yksilöä – eikä taulukossa mainittua 1940. Mistä luku 5000 on peräisin, ei kerrota. Tekstissä

esitettyjen lukujen ja taulukon 1 havaintojen lukumäärien välillä on koko ajan ristiriitaa. Sen selittänee TIIRAN aineistojen liberaali käyttö.

Petolinnut.

Maa- ja merikotka.

Kotkateksti on sanasta sanaan ja joka virhekin toistaen sama kuin Haukiputaan-Oulu edustan tuulipuiston ”selvityksessä”. Jopa kertomus, että ”alueella pesii tai viettää kesäänsä noin 5-10 merikotkayksilöä” on sama kuin toisessa selvityksessä, vaikka alueet ovat keskikohdiltaan noin 20 kilometrin päässä toisistaan ja laidatkin 15 kilometrin päässä! Salmi ei ole merkittävä maakotkan muuttoalue, mutta siellä on melko paljon kierteleviä merikotkia. Paikallisten merikotkien määrä ja kiertelyn volyymi (lentokilometreinä suunnitellun tuulipuiston läpi) olisi tullut kirjata, koska pesimättömät nuoret linnut ovat suuremmassa riskissä joutua tuulivoimaloiden uhreiksi, kuin vanhat ja kokeneet.

Tässäkin on ilman lähdettä kopioituja eli plagioituja kohtia Suurhiekka-tutkimuksista (Eskelin ym. 2009). Osaan on tosin pujahtanut virheitä, mm. väite maakotkien muutosta ”Hailuodon länsipuolitse”. Sehän oli virheellinen väite, jonka piti tukea Haukiputaan–Oulun edustan tuulipuiston ongelmattomuutta sen selvitykset tilanneelle Pohjolan Voimalle!

Piekana: Työryhmä näki kolme piekanaa.

Piekanateksti on pienin poikkeuksin sama kuin Haukiputaan jne. raportissa (Oja & Oja 2010) esitetty. Tässä on huvittava kömmähdys, kun tekstiä ei ole muistettu editoida, ja tekstin mukaan ”kevään 2009 havaintojen perusteella suurempi osa piekanoista kulkisi koillisempaa reittiä ja ylittäisi suunnitellun tuulipuiston alueen”. Taulukossa on kuitenkin kolme piekanaa ja myöhempi teksti on sitä mieltä, että lauttaväylällä muuttaa vain vähän piekanoita.

Ristiriitaisuudet eivät lopu tähän: Tekstissä on yhtäkkiä havaittu 210 piekanaa, vaikka niitä taulukossa 1 oli vain ne kolme ja Haukiputaan jne. raportissa 140.

Johdantokappaleessa viitataan artikkeliin Markkola 2001, jota ei ole mainittu julkaisuluettelossa. Em. työ on julkaisematon artikkeli, johon tekijöillä ei ole ollut mahdollista perehtyä. Kohta ja laaja selostus petolintujen muuttoreiteistä Pohjois-Pohjanmaalla on lainattu Suurhiekka-raportista ilman asianmukaista viitettä eli plagioitu.

Ruskosuohaukka, 4 havaintoa

Teksti perustuu Haukiputaan Isoniemestä saatuun aineistoon (28 yksilöä). Isoniemen havainnointia ei ole selostettu aineisto-osassa, eikä se ole oleellista tämän työn suhteen. Lajin muuton kulku alueen läpi jäi siten selvittämättä. Petolintuja käsittelevä teksti oli paljolti samaa kuin Haukiputaan jne. selvityksessä (Oja & Oja 2010).

Kahlaajat:, aineisto: kahlaajalaji 127, liro 320, muita kahlaajia lajilleen määritettynä, n 100 yksilöä.

Teksti on pienin muutoskin sanasta sanaan sama kuin Haukiputaan jne. tuulipuiston selvityksessä. Muuttokorkeustarina on sama, ja on epäuskottavaa, että luvut olisivat kahdella paikalla samat. Ne ovat peräisin lautaväylältä, koska konsultit eivät käyneet toisen selvityksensä ”tutkimusalueella”.

Tekstissä mainitaan kahlaajien muuttavan pääosin yöllä. Siksi ”aineisto” ei anna mitään pohjaa arvioida kevään muuttovirtaa. Salmi on pohjoiseen ja koilliseen muuttavien kahlaajin menoväylänä. Tiettyjen säätyyppien vallitessa kahlaajat muuttavat matalalla ja rantautuvat runsain määrin. Kahlaajien, kuten puolisukeltajienkin muuton volyymit on selvitettävä erillisenä tutkatutkimuksena.

Oulun seudun levähtäjien kahlaajien määräarviosta puuttuu viite – epäilemme Tiiraa.

Varpuslinnut.

Varpuslintutekstistäkin suurin osa on jo kertaalleen Haukiputaan jne. tuulipuiston edustan selvityksistä kierrätettyä.

Huvittava yksityiskohta oli jälleen puhe Hailuodon pohjoisosasta, jolla ei ole mitään tekemistä lauttaväylän muuton kanssa.

Törmäystiheysselvitys

Tämä oli työn ainoa edes jossain määrin tyydyttävästi tehty osa. Tiedoista puuttuvat kuitenkin kokupäivien päivämäärät, jotta törmäystiheys voitaisiin jakaa vuoden ja pesimäkauden eri vaiheisiin.

Tiivistelmä:

Erittäin kehno työ. Selvitys on hyödytön arvioitaessa eri lintulajien muuttovirran volyymejä ja tuulipuistosta aiheutuvia riskejä.

Hyljeselvitys

Oja, J. & Oja, S. 2009: Oulunsalon-Hailuodon välille suunnitellun kiinteän tieyhteyden sekä tuulipuiston hyljeselvitys. Suomen Luontotieto Oy. Raportti n:o 37/2009.

Suomen Luontotieto Oy ”selvitti” myös hylkeitten esiintymistä (Oja & Oja 2009). Konsultit seurasivat hylkeitä 4.4.-14.11.2009, vaikka kyseessä oli lisäselvitys, jota ”Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus suositteli kesäkuussa 2009” eli kaksi-kolme kuukautta ”selvityksen” teon aloitusta myöhemmin. Tästä päätellen noin 40 % selvityksen ”työajasta” (huhti-kesäkuussa) tehtiin ilmeisesti ilman tutkimussuunnitelmaa ottaen mukaan satunnaisia havaintoja.

Tekstin mukaan ”hylkeitä seurattiin systemaattisesti jääaikana lintujen muuttoseurana yhteydessä”. Toisen kohdan mukaan ”hyljeselvityksen maastotyöt toteutettiin osana muita alueen luontoselvityksiä, mutta havainnointi oli kuitenkin systemaattista”. Jääaika loppui keväällä 2009 varhain toukokuussa. ”Systemaattisesti” seurattu ”jääaika” kesti siis ehkä kuukauden, mutta tarkkoja päiviä ei voi tietää, koska Suomen Luontotiedon tyyliä noudattaen hyljeselvityksestä ei löydy minkäänlaista taulukkoa ”havainnointipäivistä”.

Yhtä perinteistä on saman melko satunnaisesti kertyneen ”havaintoaineiston” myynti – epäilemättä halvalla – taas uutena selvityksenä myötämieliselle tilaajalle, jonka intresseissä onkin se, että selvittelyssä ei paljastu mitään, mikä uhkaisi hanketta ja sen tuomia uusia ansaitsemismahdollisuuksia. Hyljeselvitys on Suomen Luontotiedon raportti numero 37 vuodelta 2009. Syysmuuttoselvitys on numero 46/2009. Tämä tiettävästi kahden hengen ja satunnaisten apulaisten pikkufirma tuottaa siis raportin maastotöineen aina 7,9 vuorokauden välein vähentämättä viikonloppuja tai pyhäpäiviä ja olettaen että numero 46 oli vuoden 2009 viimeinen. On kyseenalaista, voisiko tällaisella vauhdilla tehdä vakavaa YVA-työtä.

Hyljeselvitys arvelee jääajan – siis ennen selvityksen virallista alkamista – ”havainnointitarkkuuden” olleen riittävää, mutta kesän ehkä ei. Aineisto ja menetelmät –kohdassa kerrotaan, että ”jäiden lähdön jälkeen suunnittelualueen luodot ja kivikot tarkastettiin systemaattisesti kaukoputkella lepäilevien hylkeiden selvittämiseksi”. Ei kerrota, miten tämä työ älyttiin tehdä (toukokuussa), kun suosittelu hylkeiden tutkimisesta tuli ympäristökeskuksesta vasta kesäkuussa.

Koko hyljetyössä ei mainita yhtään havaintoa loka-marraskuulta, vaikka työn piti jatkua 14.11.asti. Jos sitä olisi jatkunut joulukuulle asti, konsultit olisivat ehkä huomanneet, milloin tarkastelualue on oikeasti tärkeä itämerennorpille. Ilmaston lämmetessä lauttaväylän molemmista puolista on muodostunut merkittävä itämerennorppien kerääntymispaikka ensimmäisten jääkenttien muodostuessa. Kiinteän yhteyden vaikutuksen selvittäminen tähän ilmiöön on sekin tekemättä.

Norpan ja hallin esiintymiskartassa ei kerrota milloin havainnot on tehty ja kuka ne on tehnyt. Aineiston ja menetelmien mukaan osa tiedoista on Riutun kalastajilta ja hailuotolaisilta. Suurin osa edes kalastajista ei kuitenkaan nykyään erota hyljelajeja kuin kuolleena tai lähietäisyydeltä.

Tekstissä esiintyy useita kertoja Hailuodon ”Isonkylänlahti”, jota ei tietääksemme ole olemassakaan.

Syysmuuttoselvitys

Oja, J. & Oja, S. 2009: Oulunsalon – Hailuodon välisen kiinteän yhteyden ja tuulipuiston ympäristöselvitykset. Syysmuuton selvitys 2009. Suomen Luontotieto OY 46/2009. 13 s.

Menetelmä-osan mukaan ”syysmuuttoa selvitettiin 14.6.–27.11. välisenä aikana yhteensä 30 päivänä. Havainnointia on suoritettu useassa paikassa Oulunsalon Riutusta, Hailuodon Huikusta ja Hailuodon pohjoiskärjestä. Muita havainnointipaikkoja ovat olleet Haukiputaan eteläosan uimaranta sekä Oulunsalon Nenännokka. Yhteensä havainnointia oli 30 päivänä ja havainnointiin osallistui kolme tutkijaa (Jyrki Oja, Satu Oja ja Rami Lindroos.) sekä joukko paikallisia lintuharrastajia.” Pääsääntöisesti muuttoa seurattiin auringonnoususta noin klo 12 saakka. Elokuussa seurattiin myös iltamuuttoa useana päivänä heti sorsastuskauden alettua 20.8. Yhteensä havaintotunteja kertyi n. 310.

Lintujen syysmuuttokausi on hyvin pitkä, alkaen toukokuun lopulla joidenkin kahlaajien (mm. mustaviklo) muuttaessa etelään ja loppuen tammikuulla meren jäädyttyä. Muuton selvittäminen on siten hyvin vaativaa. Havainnoinnin kattavuus on ollut tuloksia tarkasteltaessa liian vähäistä. Havainnoitiin käytettyä jaksoa ei ole perusteltu. Ilmoitetulla jaksolla 30 päivänä havainnointi tarkoittaisi tarkkailua harvemmin kuin joka 5. päivä. Juuri minkään lajin muutosta ei saa kuvaa tällaisella havainnoinnilla. Suomen Luontotiedon käytäntöjä jo jonkin verran tuntevia epäilyttää, että esimerkiksi kesä-heinäkuun ”muutontarkkailupäiviksi” on voitu kirjata pesimälinnuston inventointipäiviä.

Raportissa ei ole ilmoitettu taulukkoa, mistä ilmenisivät muuton seurannan ajankohdat paikoittain. Aineiston perusteella ei voi laskea muuttajasummia, vaikka se on tämänkaltaisen selvityksen päätavoite.

”Hailuodon pohjoiskärki” ja ”Haukiputaan eteläosan uimaranta” kuulostavat kummallisilta paikoilta tutkia lauttaväylän muuttoa, ja joko teksti on vahingossa kopioitunut Pohjolan Voiman tilaamasta selvityksestä tai sitten kyseessä on jälleen Suomen Luontotiedon ainutlaatuinen synergian etsintä. Myös hylkeitä tarkkailtiin samalla, ja hyljeselvitys ei kerro tuntimääriä.

Ilmeellinen väite paikallisten lintuharrastajien osallistumisesta havainnointiin esiintyy myös tässä raportissa. Tietoomme ei ole tullut henkilöitä, jotka olisivat osallistuneet konsulttien havainnointiin, joten johtopäätös on tässäkin: Se tarkoittanee Tiira-järjestelmästä luvatta otettuja tietoja. Tekstissä mainitaankin Tiira-havaintoverkon aineiston käyttö, johon siis ei ollut lupaa. Aineistoa on selvityksen tekstin perusteella selailtu laajasti ja jalostettu tilaajalle myytävän muotoon – ainakin muutaman yhteen vetävän kappaleen muodossa.

Kuikat ja uikut: Syysmuuttosummat todettiin vähäisiksi. Näin on muiden paitsi silkkiuikun osalta, jota muuttaa syksyllä joskus kymmenittäin hyvänä muuttopäivänä. Muuttavan populaation arviota ei edes yritetä esittää.

Laulujoutsen: Työryhmä havaitsi laulujoutsenia vajaat 300 yksilöä. Alueen läpi muuttavien kokonaismäärä on kuitenkin huomattavasti suurempi, kuten työryhmäkin toteaa. Lisäksi laulujoutsenet liikkuvat merialueella edestakaisin eri ruokailu- ja lepäilypaikkojen välillä. Tämä nostaa törmäämisien kokonaisriskiä. Pieni havaittujen joutsenten lukumäärä – 10 havaintopäivää kohti jos ne jaetaan tasan – osoittaa, että havainnoinnin painopiste ei ollut syysmuuton tärkeimpään aikaan syys–lokakuussa.

Merimetso: Työryhmä havaitsi 64 merimetsoa. Alueen kautta läpimuuttavien määrää ei arvioitu.

Hanhet: Merihanhi muuttaa alueen kautta syksyisin, lisäksi tämän kautta tapahtunee paikallisten siirtymisiä kesän mittaa huomattavassa määrin. Työryhmän havaitsema summa on alhainen, eikä mitään kokonaisarviota muuttovirrasta esitetä.

Puolisukeltajasorsat: Ryhmä koostuu yömuuttajista. Päivätarkkailu paljastaa vain pienen osan kokonaisuudesta. Syksyllä muuttoa tapahtuu hyvinkin myöhään. Koska havainnoinnin

ajankohdista ei ole annettu tietoa, ei voi arvioida sen kattavuutta ja laadukkuutta. Muuttavan populaation arviota ei esitetä yhdestäkään ryhmän lajista, joita on monta. Tutkatutkimusta ei tehty.

Tukkasotka ja telkkä: Lajien mainitaan muuttavan osin yöllä. Havaittujen kokonaismäärät olivat varsin alhaisia eikä muuttovirtaa arvioitu.

Isokoskelo ja tukkakoskelo: Havaittujen määrät, 580 ja 255 yksilöä, tuntuvat alhaisilta. Varsinkin isokoskelon pesimättömien parvet saattavat liikkua alueella läpi kesän. Isokoskelo on myös hyvin karaistunut laji, joka viipyy jään tuloon saakka. Sen muutosta ei saa kokonaiskuvaa tässä toteutetulla menetelmällä. Populaatioita ei arvioitu.

Arktiset vesilinnut: Ei kommentoitavaa. Suurhiekka-tutkimuksiin viitattiin (WPD-nimellä), mutta sitä ei ole viiteluettelossa.

Petolinnut: Merikotkia liikkuu merialueella nykyisin huomattavia määriä. Syysmuuttoaika on myöhäinen, loka-marraskuulla, joten työryhmän havainnointipanos lienee pieni kotkalintujen muuton kuvaamiseen. Kokonaisarviota ei esitetä.

Kurki: Pohjoisessa pesivien kurkien muutto saattaa jonakin vuonna kohdistua juuri tälle alueelle, onhan lajin muuttoväylä hyvin riippuvainen muuttopäivien tuulen suunnista. Tällaisia tilanteita oli esimerkiksi vuonna 2008 23.9. (488 kurkea Krunneilta kohti lauttaväylää) ja 24.9.2008 (Krunneilla 1581 kurkea ainakin osin kohti lautaväylää; Eskelin ym. 2009). Pesimättömien kurkien liikehdintä alueella kuuluisi kuvata tarkemmin, ja tulosten tulee kuulua kokonaisriskin arviointiin. Kurjestakin läpimuuttavan populaation arvio on tekemättä.

Kahlaajat: Kahlaajista on kirjoitettu sujuvaa kuvailevaa tekstiä ilman mitään lukumääräarvioita.

Varpuslinnut: ”Salmen merkitys varpuslintujen syysmuutonaikaisena muuttoreittinä on hyvin vähäinen syksyn 2009 havaintojen perusteella”. Konsultit eivät olleet paikalla kaakkoistuulella, jolloin vastatuuleen käy säännöllisesti voimakas varpuslintumuutto Huikusta Riuttuun. Huikussa on laskettu myös Pohjois-Pohjanmaan suurimpiin kuuluvia lukumääriä vaeltavista tikoista menossa Oulunsaloa kohti.

Yhteenveto muuttotutkimuksista

Konsultti ei esitä tietoja havainnointiajoista eikä -paikoista. Tällä peitellään ilmeisesti aineiston vakavia puutteita.

Lauttaväylä on merkittävä etenkin puolisukeltajien ja kahlaajien muuttoväylänä. Kahlaajat ovat ryhmä, jonka monen lajin kannat ovat laskussa tai suorastaan romahtaneet viime vuosina. Sumuisilla säillä yömuutto on erityisen vilkasta ja muuttokorkeus alhainen, esim. Kokkolan Tankarissa tehtyjen selvitysten mukaan. Tämän vuoksi yömuutto tulee ehdottomasti selvittää siihen soveltuvilla menetelmillä.

Viitteet on suurimmaksi osaksi kopioitu Suurhiekka-selvityksestä. Ne lähteet, joihin tekstissä viitataan, puuttuvat luettelosta.

Lopuksi

Hailuodon liikenneyhteyttä ja Oulunsalon-Hailuodon tuulipuistohanketta koskevat ympäristövaikutusten arviointiselostukset ovat sekavia ja vakavasti puutteellisia. Konsultit ovat osoittautuneet osaamattomiksi. Se on valitettavaa näin raskaassa ja ristiriitoja herättävässä hankekokonaisuudessa.

Vaikeuskerrointa on korottanut vielä se, että vaikutusten arvioijilla on selviä ja vahvoja intressejä yhteen hankkeen vaihtoehdoista, kiinteän yhteyden toteuttamiseen. Se on poikkeuksellista ja erityisen ongelmallista hankkeessa, jossa edes hankkeesta vastaavan ei tulisi olla ennakkoon, ainakaan tiukasti, jonkin vaihtoehdon kannalla.

Ja vaikka intressi olisi julkikuulutettu, ympäristövaikutusten arvioinnilta on voitava odottaa sellaista tasoa, että olennaiset vaikutukset tulevat asiallisesti selvitetyiksi. Selostuksiin tutustuttuamme olemme vakuuttuneita, että kyseinen menettely ei täytä vaatimusta. Jos hankkeita aiotaan jatkaa, selvitykset on tehtävä uudelleen ja ne on tilattava tahoilta, jotka eivät hyödy taloudellisesti mistään vaihtoehdosta. Tarkasteltava selostus ei anna eväitä tehdä oikeita johtopäätöksiä vaihtoehtojen vaikutuksista. Siksi se ei täytä myöskään maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusta riittävistä selvityksistä, joita tarvitaan, jos aiotaan jatkaa merialueen kaavoitusta.

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry

Esa Aalto
puheenjohtaja

Mikko Ojanen
varapuheenjohtaja

Viitteet [ei tässä]

Eskelin, T., Markkola, J., Tuohimaa, H., Suorsa, V., Luukkonen, A., Ruhanen, H-R., Tapio, T. & Väyrynen, T. 2009: Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun merituulipuiston linnustovaikutuksista. Osaraportti Suurhiekan YVA-selostusta varten. WPD Finland OY. Pohjois-Pohjanmaan litutieteellinen yhdistys ry. Oulu. 166 s.

Oja, J. & Oja, S. 2009: Oulunsalon-Hailuodon välille suunnitellun kiinteän tieyhteyden sekä tuulipuiston hyljeselvitys. Suomen Luontotieto Oy. Raportti n:o 37/2009.

Oja, J. Oja, S. 2010: Hoikkahiue-Luodeleton tuulivoimalapuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuttoselvitys. Suomen Luontotieto Oy 4/2010. 21 s.

Tielaitos 1993: Hailuodon liikenneyhteyksien kehittämisen tarveselvitys. 220 s. + 2 liitettä. Oulun tiepiiri. Oulu.