Lausunto Pudasjärven Ylä-Koirasuon turpeenottohankkeen YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
21.6.2010
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.etela-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: EPOELY/42/07.04/2010
Asia: Lausunto Pudasjärven Ylä-Koirasuon turpeenottohankkeen YVA-selostuksesta
Toiminnan tarkoitus
Ylä-Koirasuon ympäristövaikutusten arviointiselostus yrittää parhaansa mukaan välttää hankkeen YVA-lain hengen ja kirjaimen mukaisten ympäristövaikutusten objektiivista arviointia.
Se alkaa jo toiminnan tarkoituksen kuvauksesta. YVA-selostuksen mukaan toiminnan tarkoituksena ilmoitetaan olevan Oulun kaupungin ja lähialueen energiahuollon turvaaminen. Hankkeen perusteluosassa sitten todistellaan, että ”useimmiten” turpeen käyttöä ei voi korvata puulla. Tällä halutaan tähdentää Ylä-Koirasuon käyttöönoton välttämättömyyttä.
Kuitenkin tiedetään varmasti, että esimerkiksi Oulun Toppilan turvevoimalassa voitaisiin polttaa puuta paljonkin nykyistä enemmän, joten ”useimmiten” sana on tässä yhteydessä tahallista harhaanjohtamista. Tiedetään myös, että Oulun kaupungin kasvihuonekaasujen päästöistä valtaosa johtuu Toppilan ja muiden turvelaitosten päästöistä. Ainoa keino merkittävästi vähentää näitä päästöjä on turpeen korvaaminen puupolttoaineella, mutta tällaisesta perustavanlaatuisesta seikasta selostuksessa ei ole riviäkään.
Asian merkitystä havainnollistaa Suomen kansallisen päästöraportoinnin laskelmat turvemaiden hyödyntämisen ja turpeenpolton kokonaispäästöistä, jotka kohoavat hiilidioksidiksi laskettuna yli 20 miljoonaan tonniin vuodessa (Tilastokeskuksen päästötaulukot). Niitä on mahdotonta laskea merkittävästi, jos turpeenpolttoa ei vähennetä oleellisesti. Maaperäpäästöjen vähentäminen edellyttää lisäksi mittavaa suoluonnon ennallistamista. Kaikkien uusien turvesoiden ympäristövaikutukset tulisi arvioida näistä lähtökohdista. Ylä-Koirasuon YVA-selostuksesta tällainen näkökulma puuttuu.
Vesistövaikutusten arviointi
Ylä-Koirasuon vesistövaikutuksista esitetään laskelmia, joissa VE2 näyttäytyy valmisteluvaihetta lukuun ottamatta lähes VE0:aan verrattavana vähäisenä kuormittajana. Ainoastaan typen päästöt kasvaisivat merkittävästi nykytilaan verrattuna.
Arvio vaikuttaa kovin optimistiselta, sillä kaikki kolme liitteen karttaan merkittyä pintavalutuskenttää näyttävät sijaitsevan ojitetuilla alueilla. Näiden turpeen vedensuodatus- ja puhdistuskyky on saattanut kuivumisen ja tiivistymisen vuoksi jo merkittävästi heikentyä, jolloin niiden teho saattaa olla huomattavasti heikompi, kuin laskelmissa on arvioitu. Lisäksi ympärivuotinen pintavalutus asettaa huomattavasti suuremmat vaatimukset kentän toimintakyvylle kuin vain kesäaikainen käyttö. Ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa tämänhetkinen paras käyttökelpoinen tekniikka tarkoittaa luonnontilaiselle turvemaalle perustettua pintavalutuskenttää, joka on käytössä ympärivuotisesti.
Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan Kivarijoen ekologinen tila on tyydyttävä, mutta tavoitteena on saavuttaa hyvä tila jo vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan suurin este Kivarijoen hyvän tilan saavuttamiselle on liian suuri kiintoaine- ja ravinnekuormitus ja happamuuden aiheuttamat haitat, kaikki tekijöitä, jotka lisääntyvät uusien turvesoiden käyttöönoton myötä.
Tätä ristiriitaa vesienhoidon tilatavoitteen ja toiminnan aloittamisen välillä ei sen kummemmin arvioida. Selostuksessa todetaan ainoastaan, että VE2 haittaisi vähiten tavoitteen saavuttamista. Vertailutaulukossa todetaan ristiriitaisesti, että vaihtoehdoissa 1-3 vaikutukset pintavesien ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin ovat pienet eikä merkittäviä vaikutuksia pintavesien ekologiseen tilaan koidu, mutta todetaan myös, että vedenlaatuluokitus tulee pysymään nykyisellään. Rehellisempää olisi suoraan myöntää, että yllä esitetyistä syistä johtuen kahdensadan hehtaarin turvesuon käyttöönotto estää tilatavoitteen saavuttamisen Kivarijoella, sillä suon kuormittavin valmisteluvaihe ajoittuu juuri vesienhoitosuunnitelman tavoitekaudelle.
Selostuksesta löytyy myös maininta, että Kivarijoen alueella on jo käytössä noin 450 hehtaaria turvesoita. Lupaprosessissa on Ylä-Koirasuon lisäksi 92 hehtaaria. Selostuksessa mainitun ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä olevan Ruostesuon (noin 250 ha) kuivatusvedet laskettaisiin Ruosteojan kautta Livojokeen ja edelleen Iijokeen. Se on vain yksi monista turpeenottohankekista, joiden kuiavtusvedet päätyisivät Iijokeen, jos ne toteutettaisin. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on myös Konttisuo (240 ha), jonka kuivatusvdet laskettaisiin Kivarinjokeen. Yhteensä Kivarinjoen vesistöalueella on turpeenottoa käynnissä tai vireillä ainakin noin 850 hehtaarin alalla. Se on noin 3 prosenttia koko Kivarijoen valuma-alueesta. Vesistövaikutuksena tällainen turvesoiden osuus on jo huomattava, mutta näitä laskelmia tai niistä tehtyjä johtopäätöksiä ei löydy arviointiselostuksesta.
Vaikutukset pohjaveteen
Ylä-Koirasuon välittömässä läheisyydessä on Koiraharjun II-luokan pohjavesialue. Selostuksen mukaan vaikutuksien pohjavesialueelle arvioidaan jäävän vähäisiksi (vertailutaulukon mukaan ei uusia vaikutuksia). Selostuksessa ei kuitenkaan esitetä mitään varsinaisia selvityksiä, joiden perusteella voitaisiin tehdä vaikutusten suunnasta ja määrästä luotettavia johtopäätöksiä. Kappaleessa 10 epävarmuuksista ja oletuksista todetaankin, ettei pohjavesiesiintymästä ole ollut saatavilla valmista tietoa.
Pohjavesien pilaaminen on vesilailla kielletty. Siitä johtuen luvanhakuvaiheessa hakijan on selvitettävä huolellisesti vaikutukset pohjavesiesiintymään. Jos tietoa ei ole riittävästi valmiiksi, sitä on itse hankittava. Olisi perusteltua tehdä se uskottavasti jo ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Selvityksen tuloksilla on vaikutusta hankkeen tai sen osien toteuttamiskelpoisuuden arvioinnissa.
Ilmastovaikutukset
Ilmastovaikutusten arviointi perustuu Vapon keinotekoisiin optiolaskelmiin, joissa turvesuon käytön ja turpeenpolton päästöjä hyvitettäisiin ”päästölähteen lopettamisesta”. Käytännössä tämä päästölähteen lopettaminen tarkoittaa suon turpeiden polttamista. Ylä-Koirasuon tapauksessa tämä lähes 4000 tonnin hiilidioksidipäästö hehtaarilta korvattaisiin tulevina vuosisatoina kasvattamalla suonpohjalla ruokohelpeä.
Käsitys on heikonlainen huijausyritys tai paha ajatusvirhe. Ruokohelpi on uusiutuvaa energiaa, joka ottaa hiilensä kasvukesänä ilmasta. Seuraavana talvena hiili jälleen poltettaessa palaa ilmakehään. Vaikka tätä toistettaisiin kuinka kauan tahansa, mitään turpeen kaltaista hiilivarastoa ei synny, lukuunottamatta juuriston maaperään tuomaa pientä hiililisää. Senkin kuittaa suonpohjan jäännösturpeen hajoaminen viljelytoimien seurauksena. Metsitettäessä suonpohjalle syntyy suurempi hiilinielu, mutta ei sekään ole merkittävää vapautuneeseen turvehiilen määrään verrattuna.
Ratkaisevan tärkeää on se, että kansalliset päästöraportit kirjoitetaan IPCC:n ohjeistuksen mukaisesti, jotka perustuvat tosiasiaan, että maapallon soihin on sitoutunut hiilimäärä vastaa lähes ilmakehän nykyistä hiilimäärää. Ei sellaisen hiilimäärän käytölle voi tulla mitään erivapauksia.
Selostuksen ilmastovaikutusten arviointi on siis täyttä humpuukia. Luonnonsuojelupiiri esitti jo arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa, että selostuksessa tulisi esittää vaihtoehtoiset laskelmat suon ilmastovaikutuksista erilaisilla käyttötavoilla.
Vertaamalla toisiinsa suon turpeiden polton, metsityksen ja ennallistamisen ilmastovaikutuksia päästäisiin vertailemaan todellisia, päästöraportteihin kirjattavia maankäytön ja turve-energian ilmastovaikutuksia. Se kai lienee YVA-lain mukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin todellinen tarkoitus. Nyt konsultti on unohtanut tämän periaatteen ja lähtenyt tukemaan toiminnanharjoittajan tarkoitushakuista propagandaa.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri