Valitus ympäristöministeriön päätöksestä vahvistaa Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaava
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
pply(at)pply.fi
27.9.2010
Korkein hallinto-oikeus
korkein.hallinto-oikeus(at)oikeus.fi
Korkeimmalle hallinto-oikeudelle
Asia: Valitus ympäristöministeriön päätöksestä YM2/5222/2010 26.8.2010 vahvistaa Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaava (liite 1)
Vaatimus
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry vaativat, että korkein hallinto-oikeus kumoaa ympäristöministeriön päätöksen vahvistaa Pohjois-Pohjanmaan ydinvoimamaakuntakaava maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena.
Perustelut
Kaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 3 luvun 22 §:n vaatimusta edistää alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista eikä sille 4 luvun 28 pykälässä asetettuja sisältövaatimuksia ja on luonnonsuojelulain 49 §:n vastainen. Pyhäjoen Hanhikivenniemi ei sovellu ydinvoimalan sijoituspaikaksi.
Kaavamuutos ei toteuta maankäyttö- ja rakennuslain valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita eikä maakuntakaavan sisältövaatimuksia
Maankäyttö- ja rakennuslain 3 luvun 24 §:n mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteutumista.
Hallituksen esityksen mukaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden pyrkimyksenä on edistää maankäyttö- ja rakennuslain yleisen tavoitteen mukaisesti kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista alue- ja yhdyskuntarakennetta sekä muuta alueidenkäyttöä koskevissa päätöksissä. Lain yleisenä tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä (1 luku 1 §).
Valtioneuvosto on vahvistanut vakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet vuonna 2000 ja niiden tarkistuksen 13.11.2008. Tarkistetut tavoitteet ovat tulleet voimaan 1.3.2009. Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuustoon hyväksynyt Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaavan 22.2.2010.
Hallituksen esityksen mukaan lain pykälään 28 on koottu maakuntakaavan sisältöä koskevat oikeudelliset vaatimukset. Ne perustuvat toisaalta lain yleiseen tavoitteeseen kestävän kehityksen edistämisestä ja toisaalta 5 §:ssä ehdotettuihin alueidenkäytön suunnittelun tavoitteisiin.
Maankäyttö- ja rakennuslain 1 luvun 5 §:n mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vuorovaikutteiseen suunnitteluun ja riittävään vaikutusten arviointiin perustuen edistää muun muassa 4) luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; 5) ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä ja 6) luonnonvarojen säästeliästä käyttöä. Lain 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa 1) maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen; 2) alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen; 4) vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön; 6) maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen sekä 7) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.
Ympäristöministeriö katsoo päätöksessään, että alueidenkäyttötavoitteet sekä kaavan sisältövaatimukset eivät kuulu lainmukaisuuden piiriin, vaan koskevat ainoastaan tarkoituksenmukaisuusharkintaa, joka taas ei kuulu ympäristöministeriön toimivaltaan. Ministeriö on tutkinut vain tehdyn ratkaisun lainmukaisuuden. Ympäristöministeriö suorastaan mitätöi päätöksessään kaavoituksen merkityksen todetessaan, että ”maakuntakaavan hyväksymisellä tai ympäristöministeriön maakuntakaavaa koskevalla vahvistamispäätöksellä ei sellaisenaan ratkaista sitä, että alueelle sijoittuisi ydinvoimalaitos. Toimivalta ydinvoimalaitoksen rakentamisesta ja sijoittamisesta päättämiseen kuuluu valtioneuvostolle. Sillä seikalla, että jotakin muuta paikkaa ydinvoimalan sijottamiseen voidaan pitää tarkoituksenmukaisempana, ei ole merkitystä maakuntakaavan lainmukaisuutta arvioitaessa.”
Valittajat ovat eri mieltä. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja maakuntakaavan sisältövaatimukset ovat osa lainmukaista maankäytön ohjausta. Kun kyse on tilan kaavoittamisesta ydinvoimalalle Hanhikivenniemellä, niin kaavoittajan kuin kaavan vahvistajankin olisi tullut arvioida juuri sen alueen soveltuvuus ydinvoimalan sijoituspaikaksi makuntakaavan sisältövaatimusten ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisen näkökulmasta. Ympäristöministeriö itsekin toteaa päätöksensä sivulla 41, että maakuntakaavaa muutettaessa kaavan laadintaa eivät ohjaa aiemman kaavan suunnittelumääräykset, vaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Ne on kuitenkin ohitettu ja luovutettu kaikki harkintavalta hankkeesta vastaavalle. Se, että maakuntakaavan päivitys on juuri aloitettu teemoinaan nimenomaan energiantuotanto sekä yhdyskuntarakenne, korostaa erillisen ydinvoimamaakuntakaavan ongelmallisuutta ja tarvetta energiantuotantoa koskevan kokonaisuuden hahmottamiseen alueidenkäyttötavoitteiden ja sisältövaatimusten avulla.
Maankohoamisrannikon suojeluvaade
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet voivat koskea muun muassa asioita, joilla on merkittävä vaikutus kansalliseen kulttuuri- ja luonnonperintöön (MRL 22 §). Myös lain 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laaditatessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin.
Kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevan alueidenkäytön yhtenä yleistavoitteena on elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilyminen. Erityisesti on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.
Lisäksi alueidenkäytöllä on edistettävä luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityisten aluekokonaisuuksien säilymistä. Erityisen merkittävinä aluekokonaisuuksina mainitaan rannikkoalue, Lapin tunturialueet ja Vuoksen vesistöalue. Alueiden erityispiirteet tulee tunnistaa ja alueidenkäyttö sovittaa mahdollisimman tasapainoisesti yhteen poikkeuksellisten luonnonolojen, luonnon kestokyvyn ja kulttuuriarvojen turvaamiseksi. Maankohoamisrannikolla otetaan huomioon maankohoamisen taloudelliset ja ympäristölliset vaikutukset olemassa olevaa rakennetta uudistettaessa ja uutta suunniteltaessa. Rakentamisen sijoittelussa turvataan maankohoamisrannikolle ominaisten luonnon kehityskulkujen alueellinen edustavuus.
Voimassa olevassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa maankohoamisrannikon luonnonperinnön säilymisen turvaaminen on otettu huomioon. Kaavaselostuksessa 17.2.2005 on maakunnallisena alueidenkäyttötavoitteena maakunnan kansainvälisen ja valtakunnallisen aseman vahvistuminen, joka ympäristön osalta tarkoittaa, että maakunnan kansainvälisen vastuun mukaisesta ympäristöarvojen säilymisestä huolehditaan. Niitä ovat maankohoamisrannikko, suoluonto, pohjoiset luonnonmetsät ja kulttuuriperintö. Kaavakartassa maankohoamisrannikolle ei ole omaa aluemerkintää, mutta sen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi on laadittu kehittämisperiaatteet. Niiden konkretisoimiseksi rannikon luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä alueita on osoitettu luo-merkinnällä. Merkittävin suojelualueiden ulkopuolinen maankohoamisrannikon kehityssarjaa vaaliva kaavavaraus sijaitsee Pyhäjoen Hanhikivenniemellä. Merkintä kattaa koko niemen, joka kaavaselostuksessa erikseen mainitaan laajaksi ja monipuolisesti maankohoamisrannikon luontoarvoja omaavaksi alueeksi.
Pohjois-Pohjanmaan seutukaavassa 1990 Hanhikivenniemi oli varattu teollisuusalueeksi (Tr-1). Kaavassa osoitettiin teollisuusaluevarauksia kaikkiin kuntakeskuksiin Hailuotoa ja Temmestä (nykyisin osa Tyrnävää) lukuunottamatta. Lisämerkintä r tarkoitti vaihtoehtoista tai pitkän aikavälin reservialuetta ja suunnittelumääräys 1 sitä, että seutukaavaa yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa on varauduttava suurteollisuuden sijoittumiseen alueelle. Sen sijaan seutukaavassa ei ole lainkaan mainintaa maankohoamisrannikon luonnon erityispiirteistä eikä niiden suojelutarpeista. Kaavassa ei ole minkäänlaisia varauksia maankohoamisrannikon sukkessiosarjojen säilymiseksi, vaan rannikkoalueet on osoitettu pääosin (loma-asutuksen) rakentamisalueiksi.
On selvää, että seutukaava on erittäin vanhentunut. Fennovoiman valinta Hanhikivenniemen ydinvoimalan sijoituspaikaksi perustuu kuitenkin samantapaiseen arvioon alueen soveltuvuudesta kuin oli seutukaavankin teollisuusaluevarauksen lähtökohtana. Paikan valinnassa on otettu huomioon teknistaloudelliset tekijät ja hankkeen painoarvo on katsottu niin suureksi, että uusinkaan tieto luonnonympäristön olosuhteista ja arvoista ei estä kaavamuutosta. Asian varmistamiseksi hankkeen vaikutusten arvioinnissa ei selvitettykään muun muassa maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat -luontotyypin tilaa, edustavuutta ja merkitystä sekä suojelun tarvetta Hanhikivenniemellä, vaikka juuri se oli nykyisen kaavan keskeisintä sisältöä.
Jälkikäteen on selvitetty Fennovoima Oy:n toimesta ’Hanhikiven alueen merkittävyys primäärisukkessiometsien alueena’ (raportti 5.2.2009 Pöyry Environment) ja tarkasteltu primäärisukkessiometsiä Pohjois-Pohjanmaalla (raportti 1.12.2009 Pöyry Energy Oy). Molemmat selvitykset on laadittu olemassa olevien selvitysten ja kartta-aineiston pohjalta. Vaikka alueellisessa tarkastelussa vähätellään Hanhikivenniemen merkitystä, siinäkin myönnetään Hanhikivenniemen ainutlaatuisuus ehyen kehityssarjan suojelumahdollisuutena.
Kuten kaavoittaja toteaa karusti niemenkärjen alue muuttuisi ydinvoimalan rakentamisen seurauksena teollisuusalueeksi ja sen luonto pirstoutuisi niin, että sen merkitys maankohoamisrannikon katkeamattoman sukkessiokehityksen mallina heikkenisi selvästi. Kaavaselostuksen 22.2.2010 taulukossa, joka kuvaa Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaavan tärkeimpien vaikutusten kohdistumista, kaavoittaja esittää, että maankohoamisrannikon sukkessiosarjojen edustavuuden heikentyminen on paikallisesti erittäin merkittävää ja myös maakunnallisesti luonnon monimuotoisuutta laadullisesti selvästi heikentävää.
Valittajien mielestä Hanhikivenniemen merkitys maankohoamisrannikon primäärisukkession suojelussa on valtakunnallisesti merkittävä. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (Suomen ympäristö 8/2008) mukaan maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat -luontotyyppi on äärimmäisen uhanalainen (CR). Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät kuuluvat puolestaan luontodirektiivin liitteessä I lueteltuihin yhteisön tärkeinä pitämiin luontotyyppeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Luontodirektiivin toteuttamisen seurantaraportin (YM2007-00315) mukaan luontotyypin suojelu on epäsuotuisalla ja riittämättömällä tasolla (esiintyvyys, rakenne ja toiminta, ennuste tulevaisuudesta ja kokonaisarvio).
Suomen uhanalaisten luontotyyppien arviointityössä primäärisukkessiometsien esiintymisalueen laajuudeksi Suomessa on arvioitu noin 24 000 hehtaaria. Arvioinnissa luontotyypin maantieteellisestä vaihtelusta todetaan, että vyöhykkeet ovat selvempiä ja laajempia alavilla rannoilla Merenkurkusta pohjoiseen. Suomenlahdella ei maankohoamisen hitauden takia edes katsottu esintyvän primäärisukkessiometsiä, kun taas Perämerellä maankohoamisen nopeus on niin suurta, että matalilla rannikkoalueilla uutta kasvualuetta paljastuu, mikä pitää yllä vyöhykkeisyytenä ilmenevää kasvuolojen muutosta. Luontoyypin painopistealueina voidaan pitää Merenkurkkua ja Perämerta. Pitkiä, ehjiä sukkessiosarjoja on jäljellä hyvin vähän, lähinnä vain suojelualueilla.
Luontotyyppien ja lajien seuranta luonto- ja lintudirektiiveissä (Suomen ympäristö 14/2008) -raportin mukaan maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät -luontoyypin seurantaa ei ole, mutta sen tarve on erittäin suuri. Myös esiintymätieto on puutteellista. Tiedon lisäämiseksi raportissa esitetään inventointia, jolle olisi tarvetta etenkin Natura-alueiden ulkopuolisilla mannerrannoilla. Esiintymien kartoituksessa olisi löydettävä ainakin pitkät, edustavat sukkessiosarjat. Raportin mukaan seurantaa tulisi tehdä maankäytön yhteydessä.
Kaavaselostuksessa 22.2.2010 on sivun 33 kartassa esitetty Perämeren rannikon primäärisukkessiovaiheen metsien kehityssarjoja tai niiden osia. Pääosa esiintymistä on suojelualueilla. Niilläkin kehityssarjasta on suojeltu yleensä vain osa. Esimerkiksi Liminganlahti on lintuvesi, jonka rajaukseen varsinaista ranta-aluetta sisältyy vain kapea vyöhyke. Suojelualueisiin sisältyy myös vähän kivikkorantojen sukkessiovyöhykkeitä. Äärimmäistä uhanalaisuutta ei vähennä se, että suojellaan jo suojeltu eikä varsinkaan, jos siihenkin kohdistuu heikentäviä vaikutuksia hankkeen takia.
Voimassa olevan maakuntakaavan laadinnan yhteydessä alueidenkäyttötavoitteen mukaisesti maankohoamisrannikon luontotyyppien lisäsuojelumahdollisuus otettiin huomioon. Sen ohella luontotyypin kartoitus ja suojelutarve on Pohjois-Pohjanmaalla priorisoitu metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman kokeiluvaiheessa ns. Merestä metsäksi -hankkeessa sekä nyt varsinaisessa Metso-ohjelman toteutusvaiheessa. Ympäristöministeriö on asettanut maankohoamisrannikon kohteet -tyypin Pohjois-Pohjanmaan tavoitteeksi 1200 uutta suojeluhehtaaria ja maa- ja metsätalousministeriö 900 hehtaaria. Tavoitteita on pidetty ”haasteellisina”. Metsäkeskus Pohjanmaalta saatujen tietojen mukaan erityiskampanjoinnilla on joitain alueita saatu määräaikaiseen suojeluun, mutta ne ovat pieniä erillisiä paloja eivät edusta varsinaista sukkessiosarjaa.
Kaavoittaja arvioi maankohoamisrannikon katkeamattoman sukkessiosarjan heikennyksestä aiheutuvan kompensoinnin tarvetta, mutta korvaavia kohteita ei todennäköisesti ole löydettävissä. Kaavoittaja ei oel tältä osin kuitenkaan täyttänyt maankäyttö- ja rakennuslain 1 luvun 9 §:n vaatimusta riittävistä tutkimuksista ja selvityksistä kaavan laadinnassa vaan pitäytynyt hankkeesta vastaavan tuottamissa selvityksissä. Näin kaavoittajalle olennainen tieto on jätetty hankkimatta ja tosiasiassa myös arvioimatta maankäyttö- ja rakennuslain tarkoitamalla tavalla, mitä maankohoamisrannikon erityispiirteiden säilyttämisvastuu edellyttäisi Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavoitukselta, jolla nimenomaan muutetaan sitä kohtaa, joka on katsottu keskeiseksi maankohoamisrannikon erityispiirteiden vaalimisessa. Kompensointia koskevalla esityksellään kaavoittaja ei voi kiertää velvollisuuttaan.
Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät on Suomen vastuuluontotyyppi. EU:n alueella luontotyyppiä esiintyy vain Suomessa ja Ruotsissa. Maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat -luontotyypin äärimmäinen uhanalaisuus sekä luontodirektiivin priorisoidun maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät -luontotyypin epäsuotuisa ja riittämätön suojelutaso edellyttävät lisäsuojelua. Hanhikivi on laajuudeltaan ja yhtenäisyydeltään edustavin primäärisukkessiometsien esiintymisalue Pohjois-Pohjanmaalla, kuten Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 27.11.2009 lausunnossa todetaan. Maakuntakaavoittaja on tehnyt virheen sivuuttaessaan luontotyypin suojelutarpeen ja samalla laiminlyönyt maakuntakaavan sisältövaatimuksen ja alueidenkäyttötavoitteen huomioon ottamisen. Ympäristöministeriö on myös vähätellyt Hanhikivenniemen nykyisen maankäyttövarauksen merkitystä maankohoamisrannikon erityispiirteiden suojelussa päätellessään, että yhden luontotyyppilaikun tilan huonontuminen tai tuhoutuminen vähentää kyllä paikallisesti luontotyyppiä, mutta sen vaikutus luontotyypin yleiseen esiintymiseen rannikolla tai viereisellä Natura-alueella ei ole merkittävä tai että vain osa alueesta rakennettaisiin. Ympäristöministeriö ei ole ottanut vahvistuspäätöksessään huomioon luontotyypin suojelun erityisvastuita eikä suojelumahdollisuuden alueellisuutta, kuten valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite, luontotyypin uhanalaisuus sekä sen esiintyminen olisivat edellyttäneet.
Vaikutukset linnustoon
Myös linnuston osalta Hanhikivenniemellä lähialueineen on sekä valtakunnallista että kansainvälistä merkitystä. Se on koko Suomen mitassa kuuluisa erityisesti muuton kerääjänä. YVA-prosessissa linnustovaikutuksista tehtiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen vaatimuksesta lisäselvityksiä (Luoma 2009, Tuohimaa 2009), mutta asiantuntijatietoa ei otettu riittävästi huomioon arvioitaessa kaavamuutoksen mahdollisuuksia. Kaavaselostuksessa kyllä todetaan tutkimustietoon pohjaten, että ”Hanhikivenniemi on linnuston kannalta monipuolista muutto-, levähdys- ja pesintäaluetta. Pesivä vesi- ja rantalinnusto on monipuolinen vaihtelevien elinympäristöjen vuoksi. Hietakarinlahti ja sen pohjoispuolella oleva laaja rantaniittyalue muodostavat linnustollisesti merkittävän elinympäristökokonaisuuden (FINIBA-alue) ja ranta-alueet puolestaan muodostavat oman linnustollisen kokonaisuutensa. Niemen sisäosissa pesii lähinnä metsälajeja. Selvitysalueella esiintyy kaksi erittäin uhanalaiseksi luokiteltua lintulajia: pikkutiira ja mustapyrstökuiri. Suomen pikkutiirakannasta 7 prosenttia pesii alueella. Alueella pesii lisäksi yksi salassa pidettävä uhanalainen laji. Takarannalla on huomattava merkitys sulkasatoalueena. Lintujen muutto on hyvin runsasta. Esimerkiksi laulujoutsenia arvioidaan muuttavan keväällä valoisaan aikana noin 10000 yksilöä ja syksyllä 15000 yksilöä. Erityispiirteenä on se, että suuri osa maa-alueita muutoin välttelevistä muuttajista ylittää kapean niemen.”
Johtopäätöksenä olisi pitänyt olla maakuntakaavan suojeluvarausten reilu laajennus Hanhikivenniemen pohjoisrannalla ns. Takarannan alueella, joka selvityksissä osoittautui vielä tärkeämmäksi muuttolevähdys- ja sulkasatopaikaksi kuin lintuvesi- ja Natura-ohjelman suojaama Parhalahden-Syölätinlahden alue. Linnuston vaikutusarvio, joka on tehty Natura-arvion (Kyykkä, Parviainen, Lievonen, & Ylitulkkila 30.9.2009) yhteydessä, viittaa kaikessa taustatöihin, etenkin Tuohimaan selvitykseen, mutta vaikutusten ”arviointi” typistyy kuitenkin tilaajalle edulliseksi väitelistaksi siitä, että mitään vaikutuksia ei ole. Todennäköisesti niin rakentaminen mukaan lukien sähkönsiirto kuin lauhdevedet heikentäisivät linnuston elinaluetta ja muuttoreittiä merkittävästi. Salassa pudettävän lajin pesimäpaikka on muun muassa jäämässä ydinvoimalan huoltoalueen alle.
Kultalanlahden pikkutiirojen pesimäkoloniaan ei ole kiinnitetty missään vaiheessa kaavaprosessia huomiota. On hyvinkin mahdollista, että Kultalanlahden pikkutiirakanta tulee autioitumaan elinympäristön muuttuessa. Tällä olisi ilman muuta merkittävä heikentävä vaikutus koko Perämeren populaatiolle ja sen levinneisyydelle (lähimmät säännölliset pesimäkoloniat ovat yli 10 kilometrin päässä Kultalanlahdelta). Ympäristöministeriö on hankkinut asiantuntijalausunnon Ympäristötutkimus Yrjölältä maakuntakaavan mahdollisista välillisistä vaikutuksista primäärisukkessiometsä-luontotyyppiin Parhalahden-Syölätinlahden ja Heinikarinlammen Natura-alueella. Hanhikiven alueella ja Natura-alueilla elävien lintujen tai nisäkkäiden osalta ei ole oletettavaa, että joku laji todella elää metapopulaatiossa ja ettei lisääntyminen yksittäisessä laikussa onnistuisi ilman toisia laikkuja, ympäristöministeriö toteaa. Yrjölän asiantuntijalausunto ei ole ollut valittajien käytettävissä eikä niin ollen ole tietoa, koskevatko metapopulaatio-analyysit esimerkiksi pikkutiiraa. Se on kuitenkin yksi Parhalahden Natura-alueen suojeluperusteisista lajeista ja myös esimerkki lajista, johon kohdistuvia vaikutuksia ei voi tulkita merkityksettömiksi, kuten Natura-arviossa ydinvoimalaitoksen vaikutuksista on todettu. Muutoinkin lajikohtaisissa arvioissa on vakavia puutteita. Alueella ei ole muun muassa tehty sellaisia kartoituslaskentoja, että olisi voitu poissulkea esimerkiksi valkoselkätikan pesintä alueella (alueella oleskeli syksyllä 2009 sekä koiras että naaras).
Hietakarinlahti, Takaranta ja Takalahti ovat vesi-ja rantalintujen paikallisesti hyvin merkittäviä ruokailu- ja sulkimisalueita, jonne kerääntyy lintuja laajalta alueelta. Myös Natura-alueen suojeluperusteiset lajit käyttävät Hietakarinlahden-Takarannan aluetta ruokailuun ja sulkimiseen. Siten ydinvoimalaitoksen tuomia negatiivisia vaikutuksia Natura-alueella pesiville linnuille voi myös olla menetetyllä ruokailu- ja sulkimisalueella, vaikka itse pesimäympäristö säilyisikin. Ydinvoimalan jäähdytysveden lämpökuormasta aseuraavan rantaniittyjen umpeenkasvun ja rantavesien rehevöitymisen vaikutuksia linnuston elinolosuhteisiin ei ole otettu huomioon, kuten ei muutoinkaan elinympäristömuutoksia pitkällä aikavälillä.
Ydinvoimamaakuntakaavassa Takarannan/Takalahden alue on osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeäksi alueeksi, mutta niin se on ollut jo aiemmassakin kaavassa. Kaavaselostuksessa todetaan, että voimassa olevassa maakuntakaavassa osoitetun luo-alueen rajaa on supistettu niin, että vain voimalaitoksen alueen pohjoispuolinen ranta-alue sisältyy siihen.
Ympäristöministeriö myös huomauttaa, että kaavan selvitysten riittävyyttä ja linnustovaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon, etä maakuntakaava on yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Kaavassa esitetyn hankkeen toteuttaminen edellyttää yksityiskohtaista suunnittelua. Tarkasteltava alue on kuitenkin hyvin suppea. Vaikka maakuntakaavan ohella laaditaan myös yleiskaava ja asemakaava, mitään olennaista uutta ne eivät maankäytöllisesti tuo. Yleiskaavan ja asemakaavan laadinnassa myös tukeudutaan ympäristövaikutusten arvioinnin tuottamaan selvitysaineistoon (yleis- ja asemakaavoitus myös toteutettu samanaikaisesti maakuntakaavoituksen kanssa) ja sallivat kaiken hankkeen toteuttamiseksi välttämättömiksi esitetyt maankäytölliset tarpeet.
Voimajohtojen sijoittumisen yksityiskohdat selviävät vasta yleis- ja asemaavoissa. Maakuntakaavassa on asiaa koskeva suunnittelumääräys: Pyhäjoen Hanhikiven ydinvoimalaitoksen kantaverkon lähiliityntää suunniteltaessa tulee linjauksen suuntauksella ja teknisin ratkaisuin huolehtia, että voimajohtoyhteys ei aiheuta merkittävästi heikentäviä vaikutuksia linjauksen läheisyydessä sijaitsevan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen linnustolle. Ottaen huomioon niemen kapeuden ja tarvittavan tiestön ja voimajohtolinjan leveyden linjauksella ei ole kovin paljon ”pelivaraa”. Lähialueilla pesiville kurjille ja joutsenille sekä salassa pidettävälle lajille yksittäiselläkin törmäyksellä voimalinjoihin voi olla merkittävää vaikutusta paikallisellakin tasolla. Jos esimerkiksi Heinikarinlammella pesivä joutsen lentäisi lankoihin, joutsen ei enää pesisi Natura-alueella. Lisäksi on otettava huomioon niemen poikki lentävät muuttolinnut.
Linnustoselvityksessä (Tuohimaa 2009) on esitetty, että monen lajin muuttovirrat ovat koko Suomen oloissa poikkeuksellisia: keväällä laulujoutsen 8000-11000, metsähanhi 12000-15000, merihanhi 4000-6000, merikotka 120-200, piekana 800-1200, kurki 4000-7000, töyhtöhyyppä 4000-8000, isokuovi 6000-10000, naurulokki 50000–100000, sepelkyyhky 25000-35000 jne. Hanhikiven erikoisuus on se, että jopa kuikkalintujen muutto ylittää niemen, kun se yleensä kiertää ne meren puolelta. Muuttovirraksi on arvioitu 3000-5000 yksilöä keväässä.
Yömuutto ei keskity yhtä paljon kuin päivämuutto, mutta epäilemättä yömuuttokin on vähintään yhtä voimakasta kuin Pohjanmaan rannikolla keskimäärin. Monen varpuslinnun muuttovirrat ovat satojen tuhansien yksilöiden luokkaa. “Samanaikainen muutonhavainnointi eri puolilla Pohjanmaan rannikkoa on osoittanut, että juuri Hanhikiven alueella muutto on erityisen runsasta. Keväällä se on kaikki lajiryhmät huomioiden ilmeisesti jopa runsaampaa kuin missään muussa paikassa Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Suunnilleen samat lintuyksilöt muuttavat kaikkialla Raahen ja Uusikaarlepyyn välisellä rannikkoseudulla, mutta muuttovirta on paikoin hajanaisempi ja paikoin tiiviimpi. Samanaikaisten havaintojen perusteella muuttovirta on tiiveimmillään Kalajoen-Pyhäjoen rantaosuudella.”
Valitettavasti asiallisessa linnustotyössä ei tehty törmäysarvioita voimajohtoihin eikä muuttovirta-aineistoa ole käsitelty ollenkaan törmäysarvioiden laskemiseen vaikutusarviossa. Natura-arviossa (30.9.2009) on otettu perusteeksi kirjallisuudesta löydettyjä mielivaltaisia ja heikkoon
empiiriseen aineistoon perustuvia lukuja. Kirjallisuudesta otettu yksi lintutörmäys per kilometri on yleistys mistä tahansa Suomen kolkasta. Edes Pernajanlahden luvut (15 lintua per kilometri) eivät kuvaa Hanhikiven tapausta, missä lintutiheys on muuttoaikana lajista riippuen 100-1000-kertainen keskimääräiseen pisteeseen verrattuna. Kun suunnitellaan maankäytöllisiä ratkaisuja, asianmukaiset selvitykset ovat avainasemassa. Myös maankäyttö- ja rakennuslaki vaatii, että kaavan on perustuttava riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin (1 luku 9 §). Valittajat ovat katsoneet selvitykset riittämättömiksi.
Esimerkiksi vain Natura-alueella levähtävät linnut on laskettu muuttovirtaan. Tämä johtaa muun muassa joutsenen kohdalla keväällä noin 30- ja syksyllä noin 40-kertaiseen aliarvioon, kun lukuna on käytetty 350 yksilöä muuttokaudessa todellisen 8000-11000 ja 15000 sijasta. Luku 350 on ”johdettu” siitä, että Natura-alueilla on kerralla lepäillyt 100-20 joutsenta! Koko tarkastelussa on unohtunut, että myös koko Hanhikivenniemen ylittävä muuttovirta on samoja lintuja, jotka lepäävät viimeistään Limingalahden, Hailuodon ja Siikajoen Natura-alueilla. Natura-alueet eivät ole itseriittoisia, vaan vuorovaikutuksessa keskenään.
Alueellinen luonnonsuojeluviranomainen myötäilee Natura-lausunnossaan 17.12.2009 konsultin vähätteleviä päätelmiä linnustovaikutuksista ja toteaa, että suoria vaikutuksia ei voi havaita. Arvio on huomattavasti lievempi kuin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alkuperäisessä YVA-lausunnossa (4.12.2008) ja lisäselvityslausunnossa (27.11.2009 PPO Lausunto Fennovoima Oy:n ydinvoimalahankkeen YVA-menettelyn jälkeisistä lisäselvityksistä) ilmaistu kanta. Viime mainitussa lausunnossa ympäristökeskus vielä toteaa, että ”Maankohoamisrannikon luontotyyppien monipuolinen ja runsas esiintyminen, uhanalaisten tyyppien suuri osuus sekä primäärisukkessiometsien kehityssarja nostavat alueen merkityksen rannikon kärkikohteisiin. Hankkeen vaikutusalueella esiintyy huomattavan monimuotoinen, runsaslukuinen ja luonnonsuojelun kannalta arvokas linnusto, johon sisältyy joukko maamme uhanalaisimpia lintulajeja. Sijoituspaikkoja vertailtaessa Hanhikiven alueen sijainti kansainvälisesti merkittävällä muuttoreitillä, jota käyttävät muun muassa monet alueella runsaslukuisina tavattavat korkean törmäysriskin lajit, tulee myös ottaa keskeisesti huomioon. Lisäksi alue on valtakunnallisesti merkittävä muuttolintujen levähdys- ja kerääntymisalue.”
Selvitysten perusteella voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että hanke heikentäisi alueen luontoarvoja mukaan lukien Natura 2000 -ohjelman alueet merkittävästi. Kaavamuutos on jätettävä maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain vastaisena vahvistamatta.
Energiahuollon maakunnalliset painopisteet
Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan on kaavaa laadittaessa kiinnitettävä erityistä huomiota 2) alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen. Energiahuollon yleinen alueidenkäyttötavoite on turvata energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistää uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Energiahuoltoa koskevat erityistavoitteet edellyttävät muun muassa, että maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet ja sijoitettava tuulivoimalat ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Ydinvoimasta todetaan, että aluedienkäytössä on varmistettava ydinvoimaloiden edellyttämät suojavyöhykkeet sekä varauduttava ydinjätteen loppusijoitukseen.
Maakuntakaavan ohella maakunnallista kehittämistä ja suunnittelua ohjaavat maakuntasuunnitelma ja -ohjelma (MRL 25 §). Ympäristöministeriö katsoo päätöksessään, että mainituilal asiakirjoilla ei ole juridisesti sitovaa merkitystä. Niiden painoarvo on hallinnon uudistuksen yhteydessä kuitenkin vahvistunut. Kolmikantainen maakunnallinen suunnittelujärjestelmä on myös ollut alunperin hallituksen esityksen tavoite. Kaava ei ole itsetarkoitus eikä synny tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksessa muun suunnittelun kanssa.
Pohjois-Pohjanmaan maakuntasuunnitelma 2020 (hyväksytty kesäkuussa 2003) ei sisällä ydinvoimaa eikä sitä painota seuraavakaan maakuntasuunnitelma 2030 (luonnos nähtävillä 4.3.-25.3.2010). Suunnitelmassa on energiataloutta koskevaksi strategiseksi painopisteeksi valittu ”kehittyneen energiatalouden maakunta”. Energiaosaamisen ja -teknologiatuotannon kehitys on nimetty kasvualaksi. Tavoitteina ovat energiatehokkuuden lisääntyminen, tuotannon monipuolistuminen, jalostusasteen kasvu ja hajautetun energiatalouden merkittävä kasvu sekä kehitys kohti hiilineutraaliutta, tuontienergiavapautta ja biopolttoaineiden ravinnekiertoa. Tavoitteet eivät poissulje ydinvoimaa, mutta korostavat hajautettua, uusiutuviin pohjautuvaa energiantuotantoa ja niihin liittyvää kehitystyötä.
Maakunnallinen tahto on ilmaistu myös erillisessä energiastrategiassa 2015 (Hyvinvointia energiasta 5.3.2007). Siinä esitetyissä skenaarioissa ei ole ydinvoimaa otettu huomioon. Sen uusiutuviakin koskevat tavoitteet vaativat päivitystä, esimerkiksi tuulivoiman lisäämisen maksimitavoite on vain 220 MW, mutta strategian päämääränä on yksiselitteisesti mahdollisimman monipuolisessa uusiutuvan energian tuotannossa. Sen katsotaan antavan hyvät mahdollisuudet vastata energiasektorin alati jatkuviin muutoksiin ja johtaa maakunnan energiavarojen laajaan hyödyntämiseen. Strategian katsotaan soveltuvan myös vuosille 2016-2025. Mainitulla jaksolla teknologian kehitys tulee vaikuttamaan merkittävästi. Uusiutuvan energian tuotantoteknologia ja samalla kilpailukyky on kehittynyt nykyiseen nähden ja investoinnit tehdään uuden teknologian mukaisina, visioidaan strategiassa. Pohjois-Pohjanmaan osalta teknologiakehityksellä tulee olemaan keskeinen merkitys strategian kahdelle suurhankkeelle, synteesikaasupohjaiselle polttonestetuotannolle ja off shore -tuulivoimarakentamiselle. Toimenpideluettelossa 2007-2015 on listattu hankkeita, jotka ovat joko uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä tai energia-alan koulutus- ja tutkimushankkeita.
Maakuntakaavaselostuksen 17.2.2005 energiahuoltoa koskevassa osassa (4.4.2) todetaan, että vesivoiman ja turpeen lisäksi maakunnassa on mittavasti tuulivoimareserviä, energiapuuta, peltoenergiaa, maalämpöä ja poltettavaa jätettä. Kaavassa on varattu uutena tuulivoimaloiden alueita. Merkinnällä osoitetaan maa- ja vesialueita, jotka soveltuvat useiden tuulivoimaloiden muodostamien ryhmien keskitettyyn rakentamiseen. Osa-aluemerkinnällä on varattu merialueelta kuusi laajaa tuulivoima-aluetta ja rannikolta kohdemerkinnällä neljä suppeampaa tuulivoima-aluetta. Merialueelle voitaisiin niiden perusteella rakentaa yhteensä 3000-4000 MW tuulivoimatehoa ja rannikon alueille yhteensä 100 MW.
Suomi on sitoutunut Euroopan unionin uusiutuvia energiamuotoja koskevan direktiivin tavoitteisiin ja on päättänyt nostaa uusiutuvien energiamuotojen osuuden 38 prosenttiin loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoimaa koskeva tavoite on rakentaa 2000 MW tehoa vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä sitä on noin 150 MW. Maakuntaohjelman ja -kaavan toteuttamiseksi Perämerellä on merituulivoimapuistohankkeita vireillä vähintään maakuntakaavan varausten verran, Hanhikivikaavan selostuksen mukaan noin 3500 MW. Sen ohella on alkamassa maatuulivoima-alueiden kartoitus (Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan manneralueen tuulivoimaselvitys), jonka tausta-aineistona on vasta valmistuneen tuuliatlaksen tiedot edullisimmista kohteista. Työstä vastaa maakuntaliitto ja tavoitteena on tuulivoimapuistojen sijoittumisen maankäytön ohjauksen tehostaminen ja kaavavarausten laadinta sitä varten. Tuulivoiman hyödyntäminen on selkeä energiahuollon painopistealue. Tuulivoimaa tullaan rakentamaan maakuntaan niin maa- kuin merialueille runsaasti, ennemmin manneralueelle, mutta vähän myöhemmin myös merituulipuistojen rakentaminen on todellisuutta.
Kaavamuutosehdotuksessa 22.2.2010 joudutaan toteamaan, että kaavamuutoshanke ei edistä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä (sivu 29: Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto -alueidenkäyttötavoite). Se on siten maakuntasuunnitelman ja -ohjelman vastainen ja ristiriidassa alueidenkäytötavoitteen kanssa.
Fennovoiman ydinvoimala olisi alueelle liian suuri uusi ja keskitetty tasaisella teholla sähköä tuottava laitos. Rautaruukin osuus Fennovoimasta on vajaat 2.7 prosenttia ja Outokummun hieman yli 9.3 prosenttia eli yhteensä noin 12 prosenttia. Laitos tuottaisi kuitenkin yhtiöiden omistusosuuden mukaisen sähkömäärän noin kymmenkertaisesti. Todennäköinen intressi sähkön viemiseksi Ruotsiin selittäneekin pitkälti sijoituspaikan valintaa. Muualle pitäisi viedä kuitenkin lähes 90 prosenttia laitoksen sähköntuotannosta, mikä ei olisi järkevää valtakunnan sähkönhuollon kannalta (ydinenergialaki 4 luku 14 §).
Ydinvoimalan tarvetta teräsyhtiöiden vieressä kyseenalaistaa myös Rautaruukin ja Outokummun käytettävissä oleva suuri sähkön käytön säästö- ja tehostamiskapasiteetti. Esimerkiksi Rautaruukin Raahen tehtaan sähkön kulutus on tällä hetkellä noin 1000 GWh/a ja oma tuotanto 600-700 GWh/a. Yhtiö on sitoutunut 9 prosentin energiatehokkuuden parantamiseen vuoteen 2016 mennessä energiansäästösopimuksessaan. Yhtiöllä on myös mahdollisuus lisätä omaa sähköntuotantoaan toteuttamalla uuden voimalaitoksen investointi, jossa nyt käytettyjen prosessikaasujen (masuuni ja koksaamo) lisäksi hyödynnettäisiin terässulaton konvertterikaasut. Uuden voimalaitoksen tuotanto olisi noin 1100 GWh vuodessa, mikä tarkoittaisi yliomavaraisuutta sähkössä. Investointia on todennäköisesti viivästyttäneet kasvihuonekaasupäästöjen säätelyä koskevan päätöksenteon vaikeudet.
Sekä ydinvoiman että tuulivoiman rakentamisesta samalle Perämeren vaikutusalueelle koituisi myös vesiluonnolle liian suuri ympäristökuorma. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnossa 27.11.2009 Fennovoiman ydinvoimalahankkeen YVA-menettelyn jälkeisistä lisäselvityksistä todetaan muun muassa, että ”Hanhikiven edustan merialueelta on löytynyt lisäselvityksissä merkittäviä vedenalaisia luontotyyppejä. Näistä tuloksista ei voi kuitenkaan vetää johtopäätöksiä kyseisten luontotyyppien todellisesta uhanalaisuudesta, koska vedenalaisen luonnon kartoitus on Perämerellä alkuvaiheissaan, eikä kokonaisuudesta ole vielä riittävää kuvaa. Hanhikiven edustalla havaituista luontotyypeistä näkinpartaisniityt ovat merkittävimmät. Hanhikiven edustan merialue vaikuttaa tehtyjen selvitysten perusteella edustavan harvinaisen hyvin säilynyttä Perämeren alkuperäistä kivikkoista, matalaa ja karua rannikkoa, jota rehevöityminen ja muu ihmistoiminta ei ole muuttanut. Tällaiset alueet ovat käyneet Perämerenkin rannikolla vähälukuisiksi. ”
Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 todetaan, että Perämeren ulappa-alue on hyvässä tilassa, mutta rannikon pintavesien tila on vain tyydyttävä. Perämeri on Itämeren osa-alueista parhaimmassa tilassa. Perämeren rannikko on myös uhanalaisen lohen vaellusreitti kohti pohjoisen kutujokia. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä selvitettiin heikosti ydinvoimalan jäähdytysveden oton ja mereen vapautettavan lämpökuorman vaikutuksia vedenalaiseen luontoon ja veden tilaan. Selvää kuitenkin on, että ydinvoimala heikentäisi entisestään rannikkovesistön tilaa ja vaikuttaisi kielteisesti rantaluontoon.
Sähkönsiirto
Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan on kaavaa laadittaessa kiinnitettävä erityistä huomiota 1) maakunnan tarkoituksenmukaiseen alue- ja yhdyskuntarakenteeseen ja 3) ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin.
Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto -valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteen mukaan maakuntakaavoituksessa ja muussa alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon valtakunnallisen energiahuollon kannalta merkittävät voimajohtojen linjaukset siten, että niiden toteuttamismahdollisuudet säilyvät. Suunnittelussa on otettava huomioon sekä tarpeelliset uudet linjaukset että vanhojen verkostojen parantamisten ja laajentamisten tarpeet. Voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia käytäviä.
Yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä ja alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskit, ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet.
Fingrid on investoimassa kantaverkkoon ja varavoimaan seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 2 miljardia euroa (esimerkiksi 400 kV voimajohtohanke Ventusneva (Kokkola) – Pyhänselkä (Muhos)). Se mahdollistaa yhden suuren ydinvoimayksikön ja 2000 MW hajautetun tuulivoimakapasiteetin liittämisen Suomen kantaverkkoon vuoteen 2020 mennessä. Osana länsirannikon sähkönsiirron kehittämissuunnitelmaa 200 kilovoltin jännitteinen voimansiirtoverkko korvataan 400 kilovoltin jännitteisellä verkolla. Lisäksi varaudutaan sähkön siirtotarpeiden merkittävään kasvuun.
Yksi uusi iso ydinvoimalaitos on valmistumassa Olkiluotoon noin vuoteen 2012 mennessä. Lisäksi valtioneuvoston tavoite on rakentaa Suomeen 2000 megawattia tuulivoimaa vuoteen 2020 mennessä. Tuulivoimaa on mahdollista rakentaa huomattavasti enemmänkin, jos ja kun sekä maa- että merituulivoiman rakentamista koskevat suunnitelmat alkavat toteutua. Erityisesti tuulivoiman toteuttamissuunnitelmat koskevat Pohjois-Pohjanmaata (Pohjois-Suomea) ja Perämeren rannikkoa ja sen matalahkoja lähivesiä.
Fennovoiman ydinvoimalaitosta varten Hanhikiven alueelle on kaavaehdotukseen merkitty varaus kahta 400 kV ja yhtä 110 kV voimajohtolinjaa yhtä voimalaitosyksikköä varten eli enimmillään linjoja voi olla neljä x 400 kV + 2 x 110 kV 20 kilometrin matkalle. Jos hanke toteutuu, voimajohtolinjauksista laaditaan vielä erillinen ympäristövaikutusten arviointimenettely, mutta kuten edellä on todettu, on jo tiedossa, että voimalinjat aiheuttavat merkittävän riskin alueen linnustolle.
Merialueen ja rannikon kantaverkon välistä sähkönsiirron yhteystarvetta on jokaisessa tuulivoimapuistohankkeessa. Merialueella sähkönsiirto tapahtuu merikaapelia pitkin. Kun voimajohdot manneralueella sijoittuvat aina linnustollisesti arvokkaalle ja herkälle muuttoreitille, haittojen ennalta ehkäisy on keskeistä. Jos sekä ydinvoimalaitoksen että tuulivoimapuistojen mittava rakentaminen toteutetaan Perämeren rannikolle ja merialueelle, sähkönsiirron haitat kasvavat sietämättömiksi. Sitäkään maakuntakaavamuutoksessa ei ole otettu huomioon. Kaava ei edistä tarkoituksenmukaista ja ekologisesti kestävää alue- ja yhdyskuntarakennetta.
Ydinturvallisuus ja ydinjätehuolto
Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan on kaavaa laadittaessa kiinnitettävä erityistä huomiota 5) mahdollisuuteen turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön. Ydinenergialain 2 luvun 6 §:n mukaan ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Yhteys- ja energiaverkostoja koskevassa alueidenkäytössä ja alueiden suunnittelussa on otettava huomioon sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskit, ympäröivä maankäyttö ja sen kehittämistarpeet sekä lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet ja -alueet sekä maiseman erityispiirteet. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristönlaatu -alueidenkäytön erityistavoite on myös välttää uuden rakentamisen sijoittaminen tulvavaara-alueelle.
Keski- ja matala-aktiivisten jätteiden käsittelyä ja varastointia koskevien STUKin ohjeiden 29.6.2005 mukaan olosuhteet varastossa tulee suunnitella siten, että jätepakkausten kunto ei heikkene olennaisesti varastointiaikana. Tämän vuoksi voi olla tarpeen rajoittaa ilman kosteutta ja lämpötilan vaihtelua varastossa. Jätepakkausten kuntoa varastossa tulee seurata ja olennaisesti heikentyneet pakkaukset poistaa varastosta.
Kaikki ydinjätteet varastoidaan voimala-alueella useita kymmeniä vuosia, keski- ja matala-aktiiviset jätteet pysyvästi. Fennovoiman periaatepäätöshakemuksessa on osoitettu myös voimalaitosjätteiden loppusijoitustilat.
Hanhikivenniemi on alle 5 metriä merivedenpinnan tasosta. Merivedenpinnan nousu ja äärevät sääolot ovat yksi selvistä ja tiedossa olevista riskitekijöistä. Fennovoima ei ole kuitenkaan asiallisesti missään vaiheessa arvioinut riskin merkitystä hankkeelleen. Valtioneuvoston periaatelupahakemukseensa liitetyssä lisäselvityksessäkin yhtiö toteaa vain, että vesiekologia kehittyy rehevöityvään ja lämpenevään suuntaan kuten selostuksessa on esitetty, mutta ilmastonmuutoksen ei arvioida vaikuttavan alueen vesiekologiaan laitoksen käyttöaikana, joka on noin 60 vuotta. Kaavoittajan olisi pitänyt tarkastella kaavamuutoksen vaikutuksia huomattavasti pitremmällä aikajänteellä, kuin mihin Fennovoima on kyennyt. Varsinkin kun on ilmeistä, että ilmasto muuttuu ja epävarmuustekijät lisääntyvät. Laitoksen käyttöiän jälkeinen aika on kokonaan yhteiskunnan vastuulla.
Ympäristöministeriö viittaa päätöksessään Säteilyturvakeskuksen lausuntoon. Keskus on todennut, että sen käsityksen mukaan sijaintipaikan olosuhteissa ei ole sellaisia piirteitä, jotka olisivat esteenä uuden ydinvoimalaitoksen rakentamiselle. Ympäristöministeriö katsoo, että ”kaava perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §.n edellyttämällä tavalla riittäviin selvityksiin, kun otetaan huomioon kaavan yleispiirteisyys sekä se, että kaavan toteuttaminen edellyttää yksityiskohtaisempa suunnittelua.” Maakuntakaava ohjaa alempia kaava-asteita. Yksityiskohtaisempi suunnittelu ei toisi enää mitään lisää tai muutoksen mahdollisuutta siihen arvioon, onko alue ylipäänsä liian matala ja sään ääri-ilmiöille liian altis ydinvoimalaitoksen sijaintipaikaksi ottaen huomioon varsinkin sen, että alueelle jäisi pysyvä ydinjätteiden varasto.
Fennovoima ei ole myöskään ratkaissut jätteidensä loppusijoitusta ydinenergialain vaatimalla tavalla. Yhtiö on sanut kuusi vuotta aikaa ratkaista jäteongelmansa. Ensisijaisesti se pyrkii lehtitietojen mukaan pääsemään neuvottelutulokseen Fortumin ja Teollisuuden voiman kanssa loppusijoituksesta yhteiseen luolastoon Eurajoelle. On toistaiseksi epäselvää, mahtuuko kaikki ydinjäte yhteen kallioluolastoon. Jos Fennovoima saa periaateluvan ja rakentaa ydinvoimalansa joko Pyhäjoelle tai Simoon, on varauduttava myös siihen, että alueelle loppujen lopuksi jäävät kaikki ydinjätteet.
Kaavan vahvistuspäätös pitää kumota, koska Hanhikivenniemi ei ole turvallinen paikka edes keski- ja matala-aktiivisen jätteen välivarastointiin eikä loppusijoitukseen korkea-aktiivisesta jätteestä puhumattakaan.
Johtopäätös
Ydinenergialain 2 luku 5 §:n mukaan ydinenergian käytön tulee olla, sen eri vaikutukset huomioon ottaen, yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Kaavamuutos on vaikutuksiltaan moniongelmainen ja raskaasti negatiivinen. Se on myös voimakkaasti ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja maakuntakaavan sisältövaatimusten kanssa eikä toteuta myöskään maakuntasuunnitelmaa ja ohjelmaa. Kaava on kumottava.
2. Esteellisyys
Maakuntaliitto on kuntayhtymä, jonka ylin päättävä elin, maakuntavaltuusto, hyväksyy maakuntakaavan (MRL 31 §). Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuusto on hyväksynyt Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaavan kokouksessaan 22.2.2010 äänin 58 kyllä, 29 ei ja kaksi tyhjää, kuusi poissa (liite 2).
Hallintolain (434/2003) 5 luvun 28 §:n mukaan valtuutettu on esteellinen, jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.
Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaavasta on odotettavissa erityistä hyötyä ydinvoimayhtiö Fennovoimalle, jonka osakkaina ovat E.ON Nordic 34 prosentin osuudella ja Voimaosakeyhtiö SF 66 prosentin osuudella. Voimaosakeyhtiö SF koostuu 48 paikallisesta energiayhtiöstä ja 15 teollisuuden ja kaupan yrityksestä. Näiden Fennovoiman 64 osakkaan joukossa ovat myös SOK ja Valio.
SOK-ryhmään kuuluvan Osuuskauppa Arinan ylintä päätäntävaltaa käyttävän edustajiston 2006-2010 jäseninä ovat myös Ulla-Riitta Lattula, Oulu, Marja-Liisa Pylväs, Oulu, Reijo Sallinen, Oulu, Pirjo Sirviö, Oulu ja Helena Lievetmursu, Kempele sekä Antti Huttu-Hiltunen, Oulu vuosina 2007-2009. Pirjo Sirviö on jäsenenä myös Osuuskauppa Arinan 2010 hallintoneuvostossa. Jaakko Männistö, Merijärvi kuuluu puolestaan Valion hallintoneuvostoon sekä sen osaomistajan, Pohjolan maidon hallitukseen. Kaikki mainitut henkilöt ovat myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston jäseniä ja ovat äänestäneet valtuuston 22.2.2010 kokouksessa ydinvoimamaakuntakaavan hyväksymisen puolesta.
Ympäristöministeriö toteaa, että jääviyden edellytyksenä olisi, että toimielimen jäsenenä toimivalle henkilölle tai hänen läheiselleen olisi odotettavissa maakuntakaavavaratkaisusta erityistä hyötyä tai vahinkoa. Edelleen ministeriö edellyttää, että valituksessa mainituille henkilöille pitäisi olla odotettavissa sellaista eritysitä hyötyä, joka välittömyytensä ja konkreettisuutensa puolesta voitaisiin katsoa olleen esteenä osallistua maakuntavaltuuston päätöksentekoon.
Valittajat pitävät ”välitöntä ja konkreettista” henkilökohtaista hyötyä keskeisempänä sidonnaisuutta yhtiöön (liite 3). Jäsenyys päättävässä toimielimessä luo oikeutettuja odotuksia edistää yhtiön etua. Tällöin syntyy niinikään oikeutettu oletus siitä, että harkinta yhteiskunnan kokonaisedusta sivuutetaan. Päätöksen teossa on menetelty virheellisesti. Siitäkin tulee seurata päätöksen kumoaminen.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
Esa Aalto
puheenjohtaja
Aija Lehikoinen
sihteeri
Sähköiset viitteet
Liite 1: Päätös nro YM2/5222/2010 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=120551&lan=F
www.pohjois-pohjanmaa.fi/maakunnan suunnittelu ja kehittaminen/maakuntakaavoitus > ydinvoimamaakuntakaava > maakuntavaltuuston hyväksymispäätös 22.2.2010, kaavaselostus, kaavakartta ja selvityskartta, merkinnät ja määräykset, lausunnot ja selvitykset
www.pohjois-pohjanmaa.fi/maakunnan suunnittelu ja kehittäminen/maakuntasuunnitelma ja maakuntaohjelma
– > maakuntasuunnitelma 2030
– > maakuntaohjelma 2011-2014
– > suunnitelma 2020
– > ohjelma 2007-2010
Hyvinvointia energiasta. Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia 2015. www.pohjois-pohjanmaa.fi/pohjois-pohjanmaan liitto/julkaisut/a-sarjan julkaisut nro 45
www.tem.fi/energia/ydinenergia/uusien ydinvoimahankkeiden PAP-käsittely/Fennovoima Oy:n PAP/Fennovoiman lisäselvitykset:
– Luoma, S. 2009: Hanhikiven ydinvoimalaitoshanke, Pyhäjoen Hanhikiven keväinen muutonseuranta ja Natura-alueiden nykytila keväällä 2009, Hanhikiven ydinvoimalahankkeen YVA:n täydentävä linnusto-osuus.
– Tuohimaa, H. 2009: Hanhikiven linnusto – kooste lintuharrastajien havainnoista vuosilta 1996 – 2009.
Muut käytetyt tausta-aineistot, jotka löytyvät sähköisessä muodossa:
– Raunio & al 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus.
– Liukko & Raunio 2008: Luontotyyppien ja lajien seuranta luonto- ja lintudirektiiveissä. Suomen ympäristö 14/2008. Suomen ympäristökeskus.
– Raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin säännösten soveltamisesta vuosilta 2001-2006 YM2007-00315 ja yhteenveto luontodirektiivin raportoinnin johtopäätöksistä luontotyyppien osalta.
– Fingridin ympäristövaikutusten arviointiselsotus 400kV voimajohtohankkeessa Ventusneva (Kokkola) – Pyhänselkä (Muhos) 2010.
Liitteet [ei tässä]
Liite 2: Äänestyskartta maakuntavaltuuston kokouksesta 22.2.2010
Liite 3. Vastaselitys Pohjois-Pohjanmaan liiton vastineeseen Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaavan valituksemme johdosta