Vastine Vapo Oy:n valitukseen Kärsämäen Rimpinevan turvetuotantoalueen ympäristölupapäätöksestä
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
25.10.2010
Korkein hallinto-oikeus
korkein.hallinto-oikeus(at)oikeus.fi
Dnro: 117/ 1/10
Viite: Vastinepyyntö 1.10.2010 (saatekirjeellä noudettu 7.10.2010)
Asia: Vastine Vapo Oy:n valitukseen Kärsämäen Rimpinevan turvetuotantoalueen ympäristölupaa koskevasta päätöksestä
Vaatimus
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry vaatii, että myös korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen ja pitää Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston (nyttemmin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueen) hylkäävän päätöksen voimassa. Sen oikeudelliset edellytykset täyttyvät eikä perusteita palauttaa hanke uuteen käsittelyyn ole, sillä valittaja, Vapo Oy, ei esitä mitään sellaisia lisätietoja, joiden pohjalta päätöksen uusi käsittely olisi perusteltua.
Perustelut
Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi valituksen myös ympäristönsuojelulain 4 § 1 momentin 2) kohdan vastaisena. Lain kohdan varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteen noudattaminen ei toteudu, jos Rimpineva kuivatetaan turpeenottoa varten. Kuten luonnonsuojelupiiri on mielipiteissään 25.6.2008 ja 8.9.2008 tuonut esille Rimpinevan pohjoispäässä (maastokartta 3411 Piippola), kuivatettavan alan ulkopuolelle rajatun Rimpilammen tilan muutokset ovat ennalta-arvaamattomia ja hallitsemattomia, jos hanke toteutuu.
Vapo on kuitenkin hakenut vesilain 1 luvun 15 pykälän mukaista muuttamislupaa. Valituksessaan yhtiö toteaa, että sillä on omistuksen perusteella oikeutus lammen tilan muuttumiseen ja että lammen vesitalouden muutos ei lisää kuormitusta alapuolisiin vesistöihin. Hakija ei ole lupahakemuksessaan eikä valituksissaan kuitenkaan käytännössä lainkaan selvittänyt kuivatuksen ja turpeenoton vaikutuksia lammen tilaan. Niistä on esitetty vain perustelemattomia oletuksia. Myöskään mahdollisen lammen veden tyhjentymisen vesistövaikutuksia ei ole arvioitu.
Rimpineva on ympäröivien ojitusten supistamasta valuma-alueesta huolimatta vetinen suo ja lampikin on säilyttänyt hyvin luonnontilansa. Luontoselvityksessä lammen todetaan olevan arvokas luonnontilainen pienvesi, joka lisää alueen monimuotoisuutta vähäjärvisellä alueella. Lampi on myös tärkeä lintujen muutonaikainen lepäilyalue. Vetisyys ei koske vain lammen ympäristöä vaan ulottuu suon eteläreunaan lähelle metsäautotietä, joka kulkee Pölläyksestä Ristisenmäkeen.
Vetisyyttä saattavat selittää pohjavesien purkaukset. Mahdollisuutta ei kuitenkaan luvan hakija ole tuonut esille eikä sitä selvittänyt, vaikka pohjavesipurkaumilla voi olla huomattava vaikutus suon kuivatukseen ja sen vesistövaikutuksiin. Kuivatuksesta ja turpeenkaivuusta jälkikäyttöineen seuraisi todennäköisesti lammen kuivuminen. Saattaa myös olla, että suon kuivatuksen onnistuminen edellyttää lammen kuivaamista. Epävarmuustekijöitä on sten useita vaikeuttaen kuivatuksen vesistövaikutusten arviointia. Valittaja viittaa GTK:n tutkimuselosteeseen Turvetuotannon vaikutuksista Viurusuon Pienilammen luonnontilaan. Valitukseen valitun katkelman perusteella kyse on hyvin erilaisesta suosta. Yleisestikin voi todeta tuntematta tarkemmin Viurusuon olosuhteita, että kullakin tapauksella, myös Rimpinevalla lampineen on omat erityispiirteensä, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Muutoksen hakijan velvollisuutena olisi ollut Rimpinevan tapauksessa selvittää tarkemmin Rimpinevan ja Rimpilammen luonnonolosuhteet. Selvitysten sijaan on tyydytty esittämään oletuksia, jotka tietenkin palvelevat valittajan etua, mutta eivät riitä tapauskohtaiseen vaikutustarkasteluun.
Vesilain 1 luvun 15 §:n mukaan vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka 2) aiheuttaa vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista, 3) melkoisesti vähentää luonnonkauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai soveltuvuutta virkistyskäyttöön, 4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä sekä 6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto).
Rimpinevan alapuolisten vesistöjen tila on epätyydyttävä, josta seuraa tarve vähentää valuma-alueen kuormitusta (ks. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma). Hankkeen vesistövaikutuksista hankkeesta vastaava on huomattavan epävarma. Suoluonnon tila on alueella uhanalainen. Mainitut seikat sekä Rimpinevan ojittamattomuuden ja suolta kuorittavaksi aiotun turpeen käyttökohteen (Haapaveden turvelauhdelaitos eli nykyinen Kanteleen voiman biopolttolaitos) huomioon ottaen suon kuivatus turpeenottoa varten loukkaisi selvästi yleistä etua. Lammen vesien johtaminen alapuoliseen vesistöön olisi yleisen edun vastaista vesien turhaa kuormittamista ilmastokuormituksesta puhumattakaan. Hankkeen hyöty energiantuotannossa jäisi aiheutettuun haittaan nähden mitättömäksi.
Vapo Oy perustelee valitustaan myös sillä, että kuormitus alapuolisessa vesistössä ei lisäänny uusien turpeenottoalueiden aukaisun myötä. Siihen vaikuttavat hakijan mukaan sekä tehostuneet vesiensuojelutoimet että turpeenoton piirissä olevan pinta-alan pysyminen entisissä lukemissa.
Valituksen mukaan Ristisenojan valuma-alueella on turpeenottoa Jylennevalla (70 ha) ja Piipsannevalla (130 ha) sekä valmistelussa Paskonnevalla 100 ha eli 300 ha. Valittaja katsoo, että ”tuotannosta” poistuva ala ei enää kuulu kuormituksen piiriin ja esittelee seikkaperäisesti, kuinka turpeennostopinta-ala olisikin valuma-alueella pienenemässä. Vaikuttamatta vessitöihin uutta kaivuupinta-alaa voidaan valittajan mukaan avata vähintään saman verran kuin poistuu noston piiristä. Kuten Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus huomauttaa lausunnossaan 29.4.2010 tuotannosta poistuneiden alueiden kuormitus ei kuitenkaan lakkaa turpeenkaivuun loppumiseen. Alueelta huuhtoutuu kiintoainetta ja ravinteita eroosiota vähentävän kasvipeitteen puuttumisen takia. Sen ohella kuormitusta ylläpitää muun muassa uudesta käyttömuodosta johtuva lannoitus. Kun turpeennostoalaa ei yleensä uudelleen soisteta, valuma-alueen vesitalouden muutos on siltä osin pysyvä. Valittaja onkin väärässä väittäessään, ettei kuormitus haetut luvat myöntämällä voi merkittävästi suurentua aikaisemmin valinneesta tilanteesta.
Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen lausunnossa mainitaan myös Ristisenojan valuma-alueelle sijoittuva Onkineva II, joka on vasta ympäristövaikutusten arviointivaiheessa, sekä Lamujoen valuma-alueelta lukuisa joukko turpeenotossa olevia alueita. Viime mainittujen joukosta vielä puuttuvat Lamujärven ympäristöön sijoittuvat ympäristövaikutusten arviointivaiheessa olevat ja muut suunnitellut turpeenottohankkeet. Paine saada uusia turpeennostokenttiä poistuvien tilalle on suuri. Tämä haussa oleva uusi suokerta sijaitsee käyttökohteisiinsa nähden seuraavalla ”kehällä”, joka tarkoittaa paitsi pitempää kuljetusmatkaa myös kuormitusta kuormituksen päälle ja painetta valuma-alueen viimeisiä luonnontilaisia turvemaita kohtaan, mikä kartalta tarkastellen käy valaisevasti ilmi. Vesienhoitolain velvoite hyvästä tilasta vuoteen 2015 mennessä sekä Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman samainen tavoite Lamujoen osalta edellyttävät, ettei merkittävää vähäisempääkään lisäkuormitusta tule vesistöalueelle sallia. Jos viimeisetkin valuma-alueella säilyneet pienet ojittamattomat suot lampineen kuivataan – pysyvästi, merkittävää ei ole vain kuormituksen lisääntyminen vaan myös vesiensuojelumahdollisuuksien heikentyminen. Runsas turvemaiden ojitus korostaa yläjuoksulla jäljellä olevan ojittamattoman ja hyvin vetisen suon säilyttämistä nykytilassaan. Ympäristölupaviraston päätös hylätä hakemus, koska Ristisenojan valuma-alueella ei ole edellytyksiä turvetuotannon kuormituksen merkittävään lisäämiseen aiheuttamatta Lamujoen kala- ja raputaloudellisen sekä virkistyksellisen käyttömahdollisuuden vaarantumista, on ollut oikea.
Lisäksi on otettava huomioon Siikajoen vesiensuojeluvaatimukset. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen eteläisten vesistöjen toimenpideohjelmassa (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=24380&lan=fi#a1) todetaan, että Siikajoen vesistön ekologinen tila on pääosin tasolla välttävä-tyydyttävä ja Iso Lamujärvi on sen ainoa hyväksi luokiteltu osa. Siitä lähtevän Lamujoen tila on tyydyttävä. Suurimpia tilaa heikentäviä tekijöitä Lamujoella ovat happamuus ja liian korkea ravinnetaso. Tavoitetasoon pääseminen edellyttäisi ravinteiden puolella viidenneksen alenemaa nykyiseen verrattuna. Alempana vesistössä ravinteiden alentamistarve on vielä suurempi.
Vesienhoitosuunnitelmassa on veden kemiallisen tilatavoitteen ohella asetettu tavoitteeksi poistaa Siikajoen vesistön vaellusesteet niin, että vaelluskaloilla on mahdollisuus nousta Lamujokeen asti. Tämä antaa lisämerkitystä myös Lamujoen ja Iso Lamujärven vesienhoitolain mukaiselle vesiensuojelutyölle.
Ympärivuotinen pintavalutuskentän käyttöönotto uusilla turpeenottoalueilla ei riitä leikkaamaan päästöjä niin, että valuma-aluekohtainen tuotannossa oleva hehtaarimäärä voisi olla vähintään entisen suuruinen. Kyseisessäkin tapauksessa vesistövaikutusarvioiden laskelmat perustuvat vertailusoiden keskiarvoihin. Tällaisten laskennallisten keskiarvojen luotettavuutta ja käyttöä on kritisoinut voimakkaasti muun muassa Lasse Svahnbäck väitöksessään ’Sateen synnyttämät pintavalumat ja ainehuuhtoumat jyrsinturvesuon eri turvelajeille: vertaileva menetelmä arvioida turvetuotannon aikaista vesistökuormitusta´ 24.11.2007 (HY, Geologian laitos), josta on tiivistelmä liitteenä 1.
Tutkijan mukaansa tällaiselle ”tutkimukselle loi selvän tarpeen nykyisin vesistökuormitus- ja vesistövaikutusarvioinneissa tuotantosuokohtaisesti käytettävä kuormitusarvio, joka ei perustu juurikaan selvitettävän tuotantosuon suokohtaisiin turvetietoihin vaan vesistöalue- ja läänikohtaisiin ja muihin alueellisiin turvetuotannon vesistökuormituksen tarkkailun yleisiin keskiarvotietoihin. Näin arvioiden luotettavuus ja käyttökelpoisuus tuotantosuokohtaisten valumavesien kuormitusarvioiden teossa ja vertailussa on epävarmaa ja arvioiden esittäminen suorastaan kyseenalaista.” Pintavalutuskenttien toimivuudesta saatujen kokemusten mukaan kenttien toimivuus on hyvin tapauskohtaista. Joissain tapauksissa pintavalutuskentät toimivat jopa kuormituksen lisääjinä.
Ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella niin, että toiminnan sijoittamisella ennaltaehkäistään pilaantumista. Turpeen hankinnan osalta tehokkainta ennaltaehkäisyä on ohjata turpeenotto kokonaan jo ennestään ojitetuille soille ja suopelloille. Näin valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite kuin myös vesiensuojeluohjelma edellyttävätkin. Sijainnin ohjaus on myös vesienhoitosuunnitelman tärkein turpeenoton ympäristövaikutuksien vähentämiseen ohjaava keino. Kuntoonpanovaiheessa aiheutuva vesistökuormitus on oleellisesti ojittamattomien soiden kuormitusta pienempi. Sama koskee ilmastokuormitusta ja vaikutuksia monimuotoisuudelle. Ojitetuista turvemaista ei ole puutetta. Soiden metsätaloudellinen ojitus on ollut kyseisellä alueella niin intensiivistä, että Rimpinevan ja samanaikaisesti käsiteltävän Savinevan lisäksi lähimailta ei juuri muita luonnontilaisia suojelemattomia soita enää löydy. Yhtiön hankinnan kohdistuminen itsekkäästi, mutta epäviisaasti ojittamattomiin soihin ei ole ympäristöluvan myöntämisperuste.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Liite 1: Lasse Svahnbäck, HY, Geologian laitos, väitös 24.11.2007
Väitöstiivistelmä
Sateen synnyttämät pintavalumat ja ainehuuhtoumat jyrsinturvesuon eri turvelajeille: vertaileva menetelmä arvioida turvetuotannon aikaista vesistökuormitusta
Ympäristögeologinen tutkimushanke on käynnistynyt havaitusta tarpeesta kyetä paremmin ennakoimaan jo olemassa olevan ja suunnitellun turvetuotannon aiheuttama haitallinen orgaanisen aineksen ja ravinteiden synnyttämä vesistökuormitus. Ympäristöviranomaisten mahdollisuudet edellyttää ympäristövaikutusselvityksissä jo ennakkoon arvioitavaksi turvetuotannon vesistökuormituksen määriä ja niiden ajallista kohdentumista suon tuotannonkestoisena aikana ovat olleet vähäiset. Tutkimushankkeen tavoitteet kohdistuivat siihen, että jo tiedossa olevien ja turvevarainventoinnilla saatavien suo- ja turveominaisuustietojen; mm turvelaji ja maatuneisuusaste, perusteella olisi mahdollista jo ennalta laatia turvetuotantosoille vertailukelpoiset tuotannonkestoiset arviot niiden tyypillisistä ainehuuhtoumista. Suo- ja turvetietojen hyväksikäyttö yhdessä tutkimuksessa saatujen tulosten, tyypillisten sarkaojastoon kohdistuvien ainehuuhtoumamäärien sekä energiasisältötietojen kanssa, on edellyttänyt tutkimuksessa myös atk- sovellusten laatimista, joiden avulla voidaan kaikista tutkituista soista (mm. GTK:n tutkimat n. 13500 suota) laatia suo- ja kerroskohtaiset ainekuormitus- ja energiasisältöarviot.
Ympäristöministeriö on osarahoittanut ja Länsi-Suomen ympäristökeskus valvonut tutkimushankkeen kenttä- ja laboratoriotyövaiheen. Helsingin yliopiston geologian laitokselta tutkimuksen valvojana on toiminut prof. Matti Eronen ja työn edistymistä on edesauttanut geologian laitoksen esimiehen prof. Juha Karhun ohjaus.
Suot (n. 10 milj. ha) peittävät lähes 1/3 osaa Suomen pinta-alasta. Soiden holoseenin, n. 10 000 vuoden aikaisen kasvun ja kehityksen vaiheissa suurilmastolliset olosuhteet ja niiden mukana turvetta muodostavien kasvien kasvuolosuhteet ovat vaihdelleet. Lämpö- ja kosteusolosuhteilla on ollut merkitystä suokasvien tyypillisiin kulloinkin vallitseviin lajityyppeihin ja suotyyppeihin sekä edelleen turvetta muodostavien kasvienjäänteiden valikoivaan kertymisen ja kerrostumiseen. Edellä esitetyt ilmastolliset tekijät, soiden kasvu- ja ympäristötekijät sekä ojitustoiminta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisten turvekerrosten syntyyn ja olemassa oloon sekä sitä kautta luonnontilaisilta suoalueilta ja sekä ojitus- ja turvetuotantoalueilta syntyviin vaihteleviin ainehuuhtoumiin.
Tutkimuksessa on jyrsinturvesuon tuotantokentän olosuhteita simuloivissa olosuhteissa selvitetty hallituissa ja vertailukelpoisissa olosuhteissa sadetuskokein turvetuotantosoiden jyrsinturpeiden fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien vaikutusta turvetuotantokentältä sarkaojiin kohdistuviin pintavalumiin ja valumien ainepitoisuuksiin. Sadetus- ja uuttokokeita tehtiin sara- (C) ja rahkaturpeiden (S) maatuneisuuksille H 2,5 – 8,5. Sadetuksia tehtiin eri kosteuksissa (23,4 – 89, %) oleville jyrsösturpeille ja kaikki näytteet sadetettiin uudelleen 24 h kuluttua, jolloin saatiin valuma ja ainepitoisuustietoja myös olosuhteille, jossa jo valmiiksi pintakosteat turpeet kohtaavat uudelleen sateen.
Valumavesien kiintoainepitoisuus (KA), orgaanisen aineen hapenkulutuksen määrä (CODmnO2,), kokonaisfosfori- (tot. P) ja kokonaistyppipitoisuudet (tot. N) vaihtelivat tutkittavien näytteiden osalta runsaasti turvelajista ja maatuneisuudesta riippuen. Tuotantokenttään kohdistuneen yhtäläisen (intens. 1,27 mm/min) sadetuksen aikaansaamaa sarkaojaan tapahtuvaa välitöntä pintavalumaa simuloivissa kokeissa valumavesien kiintoaineen ainepitoisuudet vaihtelivat eri maatuneisuusasteessa (H2,5 -8,5) olevien saraturpeiden (C) osalta n. 60-kertaisesti ja rahkaturpeiden (S) osalta n. 150-kertaisesti, kemiallisen hapenkulutuksen määrän osalta (C) n. 30-kertaisesti ja (S) n. 50-kertaisesti, kokonaisfosforin osalta (C) n. 60-kertaisesti ja (S) n. 66-kertaisesti, kokonaistypen osalta (C) n. 65-kertaisesti ja (S) n. 195 -kertaisesti ja ammoniumtypen osalta (C) n. 90-kertaisesti ja (S) n. 30-kertaisesti. Pitoisuuksien kohoaminen valumavedessä korreloi voimakkaasti turpeiden maatuneisuusasteen kohoamisen kanssa.
Tuotantosaran sarkaojaan kohdistuneiden sadetuksella simuloitujen pintavalumien, niiden ainepitoisuuksien ja keskimääräisesti (30 v. sadetilasto) esiintyvien vuosittaisen roudattoman kauden (kk 05-10) vuorokausisademäärien perusteella saatiin jyrsinturvesuon sara- (C) ja rahkaturpeiden (S) maatuneisuuksille H 2,5-8,5 tyypilliset vuotuiset keskenään vertailukelpoiset kiintoaineen, orgaanisen aineen kemiallisen hapenkulutuksen määrän, kokonaisfosforin ja kokonaistypen ainehuuhtoumamäärät (kg/ha) tuotantokentältä sarkaojastoon. Suon pinta-ala-, turvepaksuus-, turvelaji- ja maatuneisuustiedot sekä tiedot suon kuiva-ainemäärästä, lämpöarvosta ja niiden mukaisesta energiasisällöstä mahdollistavat tehdä koko suon hyödyntämisen ajalle vuositasolle kohdistetut kerroskohtaiset sarkaojaan ja vesistöön kohdistuvat suokohtaisesti vertailukelpoiset ainekuormitusarviot, arvion tuotannon kestosta, energiasisältömääritykset sekä esittää ainehuuhtoutumisen määrä suosta saatavaa energiamäärää kohden (kg/MWh). Tutkimuksen esimerkkivaluma-alueen soiden (8 kpl) sarkaojiin kohdistuvat kiintoainehuuhtoumat (kg/a) saatavaa energiayksikköä (MWh/a) kohden vaihtelivat soittain ja kerroksittain välillä 0,9 – 16,5 kg/MWh.
Tutkimuksen tavoitteena on ollut vastata energiateollisuuden haasteeseen saada turvetuotantoon pinta-alaltaan enemmän mutta vähemmän kuormittavaa turvetuotantoalaa ja toisaalta ympäristöhallinnon haasteeseen, voida paremmin ennalta arvioida turvetuotannon vesistökuormituksia ja niistä aiheutuvia vesistövaikutuksia. Tutkimuksen tulokset ovat pääosin tutkimuksen hypoteesin ja asetettujen tavoitteiden mukaisia ja mahdollistavat jo olemassa olevan ja suunnitellun turvetuotannon vesistökuormituksen nykyistä paremman vertailevan arvioimisen ja seurauksena syntyvien vesistövaikutuksien huomioimisen jo ennalta maankäytön ja energiatalouden suunnitteluvaiheessa.
Yksittäisten tuotantoalueiden valinnassa, hyödyntämisen suunnittelussa, vesiensuojelumenetelmien käyttöönotossa sekä kuormitustarkkailujen suunnittelussa tutkimustulosten antama ennakkotieto turvetuotantosuon kuormittavasta vaikutuksesta mahdollistaa ympäristönäkökohdat huomioivan hallitumman turvetuotannon.
Liite 2: Kuva Rimpinevan Rimpilammesta (otettu 15.7.2008).