Lausunto Pudasjärven Kuokkasuon turpeenottohankkeen YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
2.11.2010
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: Dnro POPELY/81/07.04/2010
Asia: Lausunto Pudasjärven Kuokkasuon turpeenottohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Kuokkasuon turpeenottohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus ei täytä tarkoitustaan. Se ei edistä etukäteisarviointia eikä siten paranna ympäristövaikutusten vaikuttavuutta päätöksenteossa, kuten on YVA-lain tarkoituksena. Ympäristövaikutusten menettelyssä on pitäydytty alan itsensä kehittämässä, ehkä missään olosuhteissa pätemättömässä standardimallissa ja lähes kaikki olennainen hankekohtainen tieto on jäänyt keräämättä. Arviointi on tyhjän päällä lepäävää arvausta, josta on kuitenkin vedetty runsaasti hankkeen toteuttamista puoltavia johtopäätöksiä.
Vesistövaikutuksista
Ns. normaalitilanteiden laskennallisten ominaiskuormituslukujen esittäminen ei riitä vesistövaikutusten arvioinnin pohjaksi. Yhteysviranomainen edellyttikin lausunnossaan tarkasteltavaksi erikseen vuosikuormitusta, kesäaikaista kuormitusta ja ylivirtaamatilanteita sekä kuntoonpano- ja tuotantovaihetta. Selostuksessa on toki arvioitu kuntoonpano- ja tuotantovaihe erikseen, kuten on tapana lupahakemuksissakin. Sen sijaan ylivirtaamatilanteiden vaikutuksia ei ole arvioitu eikä myöskään vuodenaikaisvaihtelua, joka sentään esitetään nykyisin yleensä lupahakemuksissa.
Normaalista poikkeavat tilanteet ovat turpeenottohankkeissa ne vesistövaikutuksiltaan olennaisimmat. Varsinkin kevättulvien aika on vielä ratkaisematon ongelma turvesoiden vesiensuojelussa. Tänä aikana voi pahimmilla turvesoilla valua vesistöihin suuri osa vuoden kokonaispäästöistä. Tulvanaikaisessa kuormituksessa etenkin kiintoainemäärät voivat olla suuria. Turvehiukkasten lisäksi kiintoaineessa voi olla myös kivennäismaata, mikäli ojitus turvetuotantoalueella ulottuu turvekerroksen alapuolelle.
Selostuksessa ei edes esitetä mitään arvioita siitä, miten hyvin ominaiskuormitusluvut juuri Kuokkasuolla vastaavat todellisuutta. Se johtunee siitä, että suokohtaisia selvityksiä ei ole tehty. Esimerkiksi tutkija Lasse Svahnbäck on esittänyt väitöksessään (HY, Geologian laitos, väitös 24.11.2007) ’Sateen synnyttämät pintavalumat ja ainehuuhtoumat jyrsinturvesuon eri turvelajeille: vertaileva menetelmä arvioida turvetuotannon aikaista vesistökuormitusta’, että valumavesien ainepitoisuudet vaihtelevat erittäin suuresti suokohtaisesti (liite1).
Vaikutusten arvioinnissa pitää edellyttää selvitettävän hankkeen vaikutuksia eikä sallia vain tyytyminen johonkin kehitettyyn standardoituun arvioon keskiarvoista. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei tuo tällaisenaan lisäarvoa varsinaiseen lupahakemukseen verrattuna. Kuokkasuon YVA-selostus on jopa heikkotasoisempi kuin vastaava lupahakemus.
Merkillepantavaa on myös, että pintavalutuskentän ominaispiirteitä ei kuvata eikä arvioida kentän toimivuutta. Kuokkasuon suunnitelman pintavalutuskenttä on kuitenkin ojitettua aluetta. Arviointiohjelmassa olevan suotyyppikartan mukaan pintavalutuskenttä on turvekangasta, jonka kenttäkerrosta peittää tiheä vaivaiskoivukasvusto. Alueen männikkö mainitaan jo melkoisen kookkaaksi. Pintavalutusmenetelmä on kehitetty luonnontilaiselle suolle. Oulun yliopistossa tehdyissä tutkimuksissa ojitetun kentän toimivuus on yleensä osoittautunut toimimattomaksi, jopa negatiiviseksi vesistövaikutuksiltaan. Pintavalutuskenttää tuskin voi pitää parhaana käyttökelpoisena tekniikkana, jos se lisää kuormitusta sen sijaan, että vähentäisi sitä (ks. esimerkiksi Oulun yliopiston ja Syken TuKos-projekti).
Vaikutusten vertailutaulukko on epäasiallinen tarkoitushakuisuudessaan. Sen informaatioarvo on olematon. Kun esimerkiksi pintavalutuskentän toimivuudesta ei ole selostuksessa ensimmäistäkään arviota eikä mitään arvioita myöskään ylivalumien merkityksestä, päätelmät vesistövaikutuksista ovat hihasta ravistettuja eikä niistä ole vertailun pohjaksi.
Selostuksesta puuttuu myös arvio siitä, miten eristysojan kaivaminen ja turpeenottokentän kuivatus vaikuttavat luonnontilaiseen länsiosaan. Selostuksessa todetaan epäselvästi, että koko suo tuhoutuu kuivatuksen seurauksena, kun on sellainen tutkimustulos olemassa, että ojitus vaikuttaa noin 300 metrin päähän. Suot ovat erilaisia tässäkin mielessä. Joka kerta pitää virtaussuuntien ja maastokartoitusten perusteella arvella ojituksen vaikutuksia tuotantokentän ulkopuoliselle turvemaalle. Ohjelman kasvillisuuskartoituksessakin luonnontilainen länsiosa on rajattu selvityksestä pois, joten selostuksesta ei selviä riittävästi kuivatuksen vaikutusalue. Eristysojan luonnontilaista suota kuivattavan vaikutuksen selvittäminen on osa vesistökuormitusarviota. Esimerkiksi lupaviranomainen on vastikään antanut päätöksen Pyhännän Kurkinevan turpeenottohakemuksesta. Lupa evättiin pääosin sillä perusteella, että turpeenottokenttä rajautuu luonnontilaiseen suohon, jolloin vesistökuormitus kasvaa huomattavasti.
Vertailutaulukko on systemaattisen epäoikeudenmukainen 0-vaihtoehdon arviossaan. Kalastusta ja kalastoa arvioivassa kohdassa ilmoitetaan, että VE1, VE2 ja VE3 olisivat sen osalta aivan samanarvoisia kuin VE0. Kuitenkin sellainen tieto on selostuksen mukaan saatu irti, että kiintoainekuormitus Kuokkasuolta kasvaisi merkittävästi, jos hanke toteutetaan. Se, jos mikä on kalastolle haitallinen vaikutus. Kuormitus kaikkinensa lisääntyisi kasvipeitteen kuorimisen ja kuivatuksen tehostamisen seurauksena, joten toteuttaminen ei tukisi vesiluonnon suojelua missään määrin samanveroisesti kuin nykytilan säilyttäminen. Sehän ei edes ole välttämätön seuraus. Jos turpeenotto estyy vesiensuojelusyistä, siitä voi seurata, että jossain vaiheessa valuma-alueen ennallistamisesta tulee merkittävä vesiensuojelun tehostamiskeino.
Pohjavesialueen ja Kuokkasuon vuorovaikutus
Kuokkasuo sijaitsee aivan Vaanaharjun-Kiviharjun pohjavesialueen pohjoisreunalla. Selostuksen mukaan harjusta purkautuu pohjavesiä suolle. Mikä merkitys sillä on kuivatusolosuhteisiin, sitä ei käsitellä. Selostuksesa minitaan, että pohjavesiesiintymän ja turpeenottokentän väliin jätetään 70 metrin suojavyöhyke. Mikä sen toimivuus on, sitä ei kylläkään selvitetä. Liitteen 7 kartoissa esitetään ”suojavyöhyke” pohjavesiesiintymän ja turpeennostokentän välissä. Työmaasuunnitelma- ja vesienjohtamiskartan mukaan näyttäisi siltä, että eristysoja kulkee sen 70 metrin turvemaakaistaleen harjun puoleista reunaa. Se tarkoittanee, että harjusta purkautuva pohjavesi ohjautuisi eristysojaan ja jatkaisi sitä pitkin nostokenttää kiertäen kohti purkupaikkaa. Toisessa kartassa 70 metrin vyöhyke on merkitty vihreällä rasterilla kuten myös pintavalutuskentän ympäristö. Suotyyppikartoituksen mukaan harjun reunalla on neva- ja rämemuuttumaa ja pintavalutuskentän ympäristössä turvekangasta. Miten eristysoja ja pintavalutuskentän ympäri kiertävä oja niihin vaikuttavat, jää selvittämättä.
Tästäkin syntyy vaikutelma, että maastotyöt ovat suunnittelijalta jääneet tekemättä. Turpeenottohankkeen katselmuksissa on käynytkin ilmi, että hankesuunnitelmat tehdään toimistotyönä eikä maastossa paikan päällä olosuhteita tutkien. Tällä kertaa olisi ollut paikallaan selvittää osana hankekohtaista vesiensuojelua, miten mahdolliset pohjavesipurkaumat käsitellään ja mihin ne johdetaan.
Sekä pohjavesialueelle, että Nuorittajoelle on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa osoitettu niiden suojelua edellyttäviä suunnittelumääräyksiä, joten hankkeen vaikutukset sekä pinta- että pohjavesiin on tutkittava erittäin tarkasti. Selostus ei täytä vaatimusta. Vertailutaulukossa 0-vaihtoehdon hyväksi ei kuitenkaan lueta sitä, että toteutumatta jäisivät myös vaikutukset pohjavesiin. Kuten todettua suojavyöhykkeen toimivuudesta ei ole riittävää tietoa, jotta voitaisiin päätellä, ettei vaikutuksia pohjavesialueeseen ole. Jos molemmat hankkeet, sekä pohjaveden otto että turpeenotto Kuokkasuolla toteutuisivat, pohjavesien virtaussuunnissa saattaisi tapahtua muutoksia suuntaan tai toiseen. Todennäköisesti mahdollisen luvanhaun yhteydessä tästäkin asiasta vaaditaan lisäselvityksiä. Niiden tekemisen paikka olisi ollut ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä.
Turpeennoston kokonaiskuormitus
Kiiminkijoen Natura 2000 -vesistöön kuuluva Nuorittajoki on vesienhoitosuunnitelmassa määritetty luokkaan tyydyttävä. Ekologinen luokitus perustuu laajaan aineistoon. Hajakuormitus on arvioitu suureksi ja pistekuormitus kohtalaiseksi. Kalastoa kuvaava biologinen luokka on tyydyttävä. Vesienhoitolain mukainen suunnitelma edellyttää vesistöiltä vähintään hyvää ekologista tilaa vuoteen 2015 mennessä.
Arviointiselostus sisältää Natura-arvioinnin Kiiminkijoen osalta. Sekä siinä, että selostuksessa ei tosiasiassa ole arvioitu, mitä Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelma toimenpideohjelmineen vaikuttaa hankkeen toteuttamiskelpoisuuteen. Se on väistetty ilmoittamalla yksinkertaisesti, ettei haittavaikutuksia ole. Natura-arviossa lisätään paljastavasti, että ”jokivesistö olisi havaittujen ravinnepitoisuuksiensa puolesta rehevä myös ilman turvetuotantoalueita.” Vaarantaako hanke mahdollisuuksia parantaa joen tilaa siten, että hyvä tila on saavutettavissa vuoteen 2015 mennessä, jää selostuksessa selvittämättä, kuten kaikki muukin vesistövaikutus. Vesiensuojelua ei hoideta siltä pohjalta, että kun kerran on jo sotkettu, niin sitä voidaan jatkaa.
Vaikutukset ilmastoon
Hankkeen ilmastovaikutuksia on arvioitu nykytilanteessa, tuotannon aikana ja tuotantotoiminnan jälkeen. Arviossa ei ole otettu huomioon luonnonsuojelupiirin ohjelmasta antamassaan lausunnossa todettua kritiikkiä lähtöoletuksista, vaan on laskettu tulevaisuuden teoreettisia optioita turpeenpolton päästöjen kompensaatioksi. Kuokkasuon jälkikäytöksi on määritelty soistaminen 20 (%), metsitys (40 %) ja peltoenergianviljely (40 %).
Valitettavasti varaston ja nielun eroa ei myöskään ole ymmärretty. Maaraportointi tehdään vuotuisista päästöistä (Tilastokeskus). Turpeenpoltossa vapautetaan vuosituhansien aikana varastoitunut hiili nopeasti ilmakehään. Kun päästövähennysten tarve on akuutti, varastojen polttaminen nopeassa tahdissa on huomattavasti merkityksellisempi vaikutus kuin uuden nielun luominen metsityksellä tai energiakasvien viljelyllä. Mahdollinen energiakasvien viljely suonpohjilla tulevaisuudessa pienentää päästöjä, jos se osaltaan tuolloin vähentää turpeenpolton tarvetta. Uutta suopohjaa ei sitä varten tarvitse kuitenkaan kaivaa enää auki ja vapauttaa soiden hiilivarastoja ilmakehään.
Vertailutaulukossa todetaan, että Kuokkasuon turpeiden kaivaminen on alueidenkäyttötavoitteiden mukaista. Turpeenoton ohjaaminen jo ojitetuille alueille on ilmastovaikutuksiltaan luonnontilaista suota lievempi, kun turve joka tapauksessa lahoaa ojituksen seurauksena. Kasvillisuusselvityksen suotyyppimääritysten perusteella ojitus on ollutkin Kuokkasuolla tehokasta. Ilmastovaikutuksia vertailevassa kohdassa suo myös mainitaan päästölähteeksi, vaikka siltäkin osin varsinainen suokohtainen selvitystyö on jäänyt vaatimattomaksi. Vaihtoehtojen ilmastovaikutusten vertailu on kuitenkin virheellinen. VE0 on tosiasiassa ilmastovaikutuksiltaan huomattavasti lievempi kuin VE1, VE2 ja VE3. Tulevaisuuden uusiutuviin pohjaavaa energiantuotantoa ei voi laskea turpeenpolton hvyäksi nyt. Turvetta ei pidä verrata myöskään kivihiileen, vaan vertailussa korvaavana polttoaineena pitää olla uusiutuva, joka pääosin on metsäbiomassaa.
Sama koskee työllisyysvaikutusten arviointia. Vertailutaulukossa todetaan, että VE0:lla ei ole työllisyysvaikutuksia. Kuokkasuo on ojitettu metsätalouskäyttöön, jota on myös metsäbiomassan tuottaminen energiaraaka-aineeksi. Tutkimustenkin mukaan uusiutuvien biopolttoaineiden hankinta on erittäin työllistävää. Siitäkään syystä ne eivät pärjää hintakilpailussa turpeelle.
Johtopäätös
Kuokkasuon ympäristövaikutusten arviointi toistaa kaikki tyypilliset alan virheväittämät ja on niin yleisluonteinen, että se on kopioitavissa vain nimeä muuttaen minkä tahansa turpeenottohankkeen selostukseksi. Konsultti on onnistunut tekemään itsestään tarpeettoman!
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Liite 1: Lasse Svahnbäck (HY, Geologian laitos, väitös 24.11.2007) Sateen synnyttämät pintavalumat ja ainehuuhtoumat jyrsinturvesuon eri turvelajeille: vertaileva menetelmä arvioida turvetuotannon aikaista vesistökuormitusta.
Väitöstiivistelmä:
Ympäristögeologinen tutkimushanke on käynnistynyt havaitusta tarpeesta kyetä paremmin ennakoimaan jo olemassa olevan ja suunnitellun turvetuotannon aiheuttama haitallinen orgaanisen aineksen ja ravinteiden synnyttämä vesistökuormitus. Ympäristöviranomaisten mahdollisuudet edellyttää ympäristövaikutusselvityksissä jo ennakkoon arvioitavaksi turvetuotannon vesistökuormituksen määriä ja niiden ajallista kohdentumista suon tuotannonkestoisena aikana ovat olleet vähäiset. Tutkimushankeen tavoitteet kohdistuivat siihen, että jo tiedossa olevien ja turvevarainventoinnilla saatavien suo- ja turveominaisuustietojen; mm turvelaji ja maatuneisuusaste, perusteella olisi mahdollista jo ennalta laatia turvetuotantosoille vertailukelpoiset tuotannonkestoiset arviot niiden tyypillisistä ainehuuhtoumista. Suo- ja turvetietojen hyväksikäyttö yhdessä tutkimuksessa saatujen tulosten, tyypillisten sarkaojastoon kohdistuvien ainehuuhtoumamäärien sekä energiasisältötietojen kanssa, on edellyttänyt tutkimuksessa myös atk- sovellusten laatimista, joiden avulla voidaan kaikista tutkituista soista (mm. GTK:n tutkimat n. 13500 suota) laatia suo- ja kerroskohtaiset ainekuormitus- ja energiasisältöarviot.
Ympäristöministeriö on osarahoittanut ja Länsi-Suomen ympäristökeskus valvonut tutkimushankkeen kenttä- ja laboratoriotyövaiheen. Helsingin yliopiston geologian laitokselta tutkimuksen valvojana on toiminut prof. Matti Eronen ja työn edistymistä on edesauttanut geologian laitoksen esimiehen prof. Juha Karhun ohjaus.
Suot (n. 10 milj. ha) peittävät lähes 1/3 osaa Suomen pinta-alasta. Soiden holoseenin, n. 10 000 vuoden aikaisen kasvun ja kehityksen vaiheissa suurilmastolliset olosuhteet ja niiden mukana turvetta muodostavien kasvien kasvuolosuhteet ovat vaihdelleet. Lämpö- ja kosteusolosuhteilla on ollut merkitystä suokasvien tyypillisiin kulloinkin vallitseviin lajityyppeihin ja suotyyppeihin sekä edelleen turvetta muodostavien kasvienjäänteiden valikoivaan kertymisen ja kerrostumiseen. Edellä esitetyt ilmastolliset tekijät, soiden kasvu- ja ympäristötekijät sekä ojitustoiminta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisten turvekerrosten syntyyn ja olemassa oloon sekä sitä kautta luonnontilaisilta suoalueilta ja sekä ojitus- ja turvetuotantoalueilta syntyviin vaihteleviin ainehuuhtoumiin.
Tutkimuksessa on jyrsinturvesuon tuotantokentän olosuhteita simuloivissa olosuhteissa selvitetty hallituissa ja vertailukelpoisissa olosuhteissa sadetuskokein turvetuotantosoiden jyrsinturpeiden fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien vaikutusta turvetuotantokentältä sarkaojiin kohdistuviin pintavalumiin ja valumien ainepitoisuuksiin. Sadetus- ja uuttokokeita tehtiin sara- (C) ja rahkaturpeiden (S) maatuneisuuksille H 2,5 – 8,5. Sadetuksia tehtiin eri kosteuksissa (23,4 – 89, %) oleville jyrsösturpeille ja kaikki näytteet sadetettiin uudelleen 24 h kuluttua, jolloin saatiin valuma ja ainepitoisuustietoja myös olosuhteille, jossa jo valmiiksi pintakosteat turpeet kohtaavat uudelleen sateen.
Valumavesien kiintoainepitoisuus (KA), orgaanisen aineen hapenkulutuksen määrä (CODmnO2,), kokonaisfosfori- (tot. P) ja kokonaistyppipitoisuudet (tot. N) vaihtelivat tutkittavien näytteiden osalta runsaasti turvelajista ja maatuneisuudesta riippuen. Tuotantokenttään kohdistuneen yhtäläisen (intens. 1,27 mm/min) sadetuksen aikaansaamaa sarkaojaan tapahtuvaa välitöntä pintavalumaa simuloivissa kokeissa valumavesien kiintoaineen ainepitoisuudet vaihtelivat eri maatuneisuusasteessa (H2,5 -8,5) olevien saraturpeiden (C) osalta n. 60-kertaisesti ja rahkaturpeiden (S) osalta n. 150-kertaisesti, kemiallisen hapenkulutuksen määrän osalta (C) n. 30-kertaisesti ja (S) n. 50-kertaisesti, kokonaisfosforin osalta (C) n. 60-kertaisesti ja (S) n. 66-kertaisesti, kokonaistypen osalta (C) n. 65-kertaisesti ja (S) n. 195 -kertaisesti ja ammoniumtypen osalta (C) n. 90-kertaisesti ja (S) n. 30-kertaisesti. Pitoisuuksien kohoaminen valumavedessä korreloi voimakkaasti turpeiden maatuneisuusasteen kohoamisen kanssa.
Tuotantosaran sarkaojaan kohdistuneiden sadetuksella simuloitujen pintavalumien, niiden ainepitoisuuksien ja keskimääräisesti (30 v. sadetilasto) esiintyvien vuosittaisen roudattoman kauden (kk 05-10) vuorokausisademäärien perusteella saatiin jyrsinturvesuon sara- (C) ja rahkaturpeiden (S) maatuneisuuksille H 2,5-8,5 tyypilliset vuotuiset keskenään vertailukelpoiset kiintoaineen, orgaanisen aineen kemiallisen hapenkulutuksen määrän, kokonaisfosforin ja kokonaistypen ainehuuhtoumamäärät (kg/ha) tuotantokentältä sarkaojastoon. Suon pinta-ala-, turvepaksuus-, turvelaji- ja maatuneisuustiedot sekä tiedot suon kuiva-ainemäärästä, lämpöarvosta ja niiden mukaisesta energiasisällöstä mahdollistavat tehdä koko suon hyödyntämisen ajalle vuositasolle kohdistetut kerroskohtaiset sarkaojaan ja vesistöön kohdistuvat suokohtaisesti vertailukelpoiset ainekuormitusarviot, arvion tuotannon kestosta, energiasisältömääritykset sekä esittää ainehuuhtoutumisen määrä suosta saatavaa energiamäärää kohden (kg/MWh). Tutkimuksen esimerkkivaluma-alueen soiden (8 kpl) sarkaojiin kohdistuvat kiintoainehuuhtoumat (kg/a) saatavaa energiayksikköä (MWh/a) kohden vaihtelivat soittain ja kerroksittain välillä 0,9 – 16,5 kg/MWh.
Tutkimuksen tavoitteena on ollut vastata energiateollisuuden haasteeseen saada turvetuotantoon pinta-alaltaan enemmän mutta vähemmän kuormittavaa turvetuotantoalaa ja toisaalta ympäristöhallinnon haasteeseen, voida paremmin ennalta arvioida turvetuotannon vesistökuormituksia ja niistä aiheutuvia vesistövaikutuksia. Tutkimuksen tulokset ovat pääosin tutkimuksen hypoteesin ja asetettujen tavoitteiden mukaisia ja mahdollistavat jo olemassa olevan ja suunnitellun turvetuotannon vesistökuormituksen nykyistä paremman vertailevan arvioimisen ja seurauksena syntyvien vesistövaikutuksien huomioimisen jo ennalta maankäytön ja energiatalouden suunnitteluvaiheessa.
Yksittäisten tuotantoalueiden valinnassa, hyödyntämisen suunnittelussa, vesiensuojelumenetelmien käyttöönotossa sekä kuormitustarkkailujen suunnittelussa tutkimustulosten antama ennakkotieto turvetuotantosuon kuormittavasta vaikutuksesta mahdollistaa ympäristönäkökohdat huomioivan hallitumman turvetuotannon.