Lausunto Metsäliiton ja Vapon biodieselhankkeen YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
18.11.2010
Lapin elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus
kirjaamo.lappi(at)ely-keskus.fi
Viite: LAPELY/9/707.04/2010
Asia: Lausunto Metsäliiton ja Vapon biodieselhankkeen YVA-selostuksesta
Raaka-aineen hankinnan vaikutusten tarkastelu
Lausunnossaan Metsäliiton ja Vapon liikennepolttoaineen tuotantolaitoksen YVA-ohjelmasta 9.2.2010 Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri vaati, että arvioitavana olevan hankkeen YVA-selostuksessa tulee kuvata sen vaikutuksia nimenomaan Kemin tehtaan raaka-ainealueeksi kaavaillun Pohjois-Pohjanmaan omaan bioenergian tuotantoon, raaka-aineiden saatavuuteen sekä ilmasto- ja ympäristövaikutuksiin. Vaatimuksen perusteluna oli se, että Kemin laitoksen puun hankintaympyrän maa-alueesta kolmannes sijoittuu Pohjois-Pohjanmaalle, jossa biodiesellaitosta varten tarvittavat raaka-aineet ovat jo ennestään tehokkaan hyödyntämisen piirissä ja alueella itsellään on huomattavia lisäkäyttösuunnitelmia. Alkuvaiheessa, jolloin suunnitellun laitoksen tuotannon tarvitsema raaka-aine aiotaan hankkia kotimaasta, Pohjois-Pohjanmaan alue kattaisi puolet raaka-aineen hankinta-alueesta.
Raaka-aineiden rajallisuuden lisäksi niiden käytöstä aiheutuu Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa jo nyt erittäin suuret kasvihuonekaasujen päästöt sekä jatkuva luonnon monimuotoisuuden heikentyminen. Erityisen ongelmallista ympäristövaikutusten kannalta Pohjois-Pohjanmaalla on energiaturpeen suuri käyttö sekä laajojen suo-ojitusten moninaiset ympäristövaikutukset. Vuonna 2007 maakunnan energiatuotannon hiilidioksidipäästöt olivat 3,5 miljoonaa tonnia (Pohjois-Pohjanmaan kasvihuonekaasutase, Bionova Engineering 9.12.2009), josta turpeen osuus oli peräti 82 prosenttia.
Ainoa keino pienentää tehokkaasti turpeen poltosta aiheutuvia ilmastovaikutuksia on turpeen korvaaminen mahdollisimman suuressa määrin puulla, josta siis Kemin dieselpolttoainetehdas tulee kilpailemaan. Raaka-aineen riittävyyden kannalta tilanne on enemmän kuin haastava, koska Pohjois-Suomen puunjalostusteollisuus sijaitsee alueella jo ennestään. Uusi suuri puunkäyttäjä lähialueella tulee merkittävästi heikentämään Pohjois-Pohjanmaan omia mittavia metsäenergian lisäystavoitteita ja -tarpeita. Puun käytölle Perämeren pohjukassa on syntymässä pysyvä huomattava ylikapasiteetti, turpeenkäytön kohdalla sellainen jo on.
Myös yhteysviranomainen on lausunnossaan vaatinut raaka-ainehankinnan vaikutusten tarkastelemista alueittain sekä edellyttänyt, että vaikutusten arviointiin tulee arviointiselostuksessa paneutua huolella. Näin selostuksessa ei ole tehty. Samalla on vältetty ottamasta kantaa hankkeen suurimpiin välillisiin ympäristövaikutuksiin (laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä, 1 luku, 2 §, 1 kohta). Myös hankkeen liittymistä muihin hankkeisiin on selvitetty liian suppeasti. Arviointiselostuksen vastineessa todetaan, että asiaa on käsitelty muun muassa raaka-aineen hankintaan perehtyneessä työryhmässä sekä YVA-seurantaryhmässä. Mitä näissä ryhmissä on aprikoitu, se ei käy selostuksesta ilmi.
Lisäksi todetaan, että raaka-aineen hankinnan vaikutusten arviointia on täsmennetty selostuksessa. Puun osalta selostuksessa todetaan ainoastaan, että hakkuutähteiden ja kantojen hankinta painottuu Lapin kolmion kuusikoihin ja Pohjois-Pohjanmaalle suuntautuu pääasiassa kokopuun hankintaa. Hankintamääristä ei ole Pohjois-Pohjanmaan kohdalla mitään alueellista mainintaa puhumattakaan toiminnan välittömistä ja välillisistä ympäristövaikutuksísta.
Turpeenkäytön osalta alueellinen tarkastelu on kierretty ilmoituksella, että ainakin aluksi turvepelletti tuodaan alueen ulkopuolelta (Haukineva, Haapavesi ja Ilomantsi). Pellettitehtaan turveraaka-aine on selostuksen mukaan peräisin metsäojitetuilta soilta, joiden tuotantoketju mainitaan sertifioiduksi. Tuotantoketjua olisi ollut syytä kuvata tarkemmin. Turpeen hankinnan epäkohdat ovat moninaiset ja ne ovat myös yleisesti hyvin tiedossa. Turveraaka-aineen ankinta muun muassa kohdistuu isolta osin luonnontilaisille soille. Turpeen käyttömäärien kasvu, jota uusi tuote, turvediesel edustaa, lisää entisestään painetta uusien turpeenkaivuualojen avaamiseksi. Selostuksessa tyydytään kuvaamaan turpeen hankintaa hyvin yleisellä tasolla, joka ei kerro mitään hankinnan alueellisesta merkityksestä. Aineistoa olisi riittävästi kokonaisvaltaista käsittelyä varten. Kun se on väistetty, hankkeen pääasialliset ympäristövaikutukset on merkittävältä osin sivuutettu.
Hiilijalanjälki ja hyötysuhde
Dieselpolttoainetehtaan tuotteen hiilijalanjälkeä on laskettu perusteellisesti ja päädytty tulokseen, että itse tuotantolaitos tuottaa loppusijoituskelpoista hiilidioksidia 650 000 tonnia vuodessa. Loppusijoittamalla tämä määrä saataisiin puu-turve sekoituksesta valmistetun tuotteen ilmastovaikutus laskemaan puusta valmistetun biodieselin tasolle. Laskelma on varmaan oikea, mikäli ilmastovaikutusta tarkastellaan pelkästään kyseisen laitoksen osalta ottamatta huomioon toiminnan välillisiä vaikutuksia, jotka YVA-lain mukaan olisi tullut arvioida.
Koko Suomen päästötaseen kannalta tilanne näyttää varsin erilaiselta. Sitä voidaan haarukoida selostuksesta löytyvästä maininnasta, että tehtaan kokopuun vuotuinen hankinta-alue on noin 25000 hehtaaria, josta ainakin alkuvaiheessa suunnilleen puolet sijaitsisi Pohjois-Pohjanmaalla. Nuoren metsän harvennuksista kertynee puuta noin 25 m3 hehtaarilta, joten Pohjois-Pohjanmaalta rahdattaisiin laitokselle noin 625 000 kuutiota puuta, joka maakunnassa tarvittaisiin kipeästi turpeen korvaamiseen Oulun kaupungin ja teollisuuden kattiloissa. Pohjois-Pohjanmaalta Kemiin tuotavalla puulla voitaisiin korvata Oulussa turvemäärä, jonka polton hiilidioksidipäästöt ovat 457 000 tonnia vuodessa. Nämä tulisi lisätä Kemin dieselpolttoainetehtaan päästöihin, ellei kyetä osoittamaan, että laitoksen tarvitsema puumäärä voidaan hankkia alueelta ilman, että se haittaa koko Perämeren alueen nykyisen energiantuotannon päästövähennystavoitteiden saavuttamista.
Lisäksi myös Ouluun suunnitellaan kapasiteetiltaan Kemin laitosta vastaavan dieselpolttoainetehtaan rakentamista. Perämeren pohjukassa, Kemissä ja Oulussa on jo ennestään paljon puuta käyttävää teollisuutta. Kahden uuden liikennepolttoaineita valmistavan tehtaan rakentaminen samalle puun hankinta-alueelle aiheuttaisi 3.5-4 miljoonan kuutiometrin lisätarpeen alueen puunhankinnassa. Tällainen uusi puunkäyttö heikentää oleellisesti mahdollisuuksia korvata puulla suuripäästöistä turvetta alueen perinteisessä energiantuotannossa.
Edelläkerrotuista syistä johtuen Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri katsoo, että Metsäliiton ja Vapon Kemiin suunnitteleman liikennepolttoainetehtaan YVA-selostus on puutteellinen. Se ei täytä YVA-lain velvoitetta toiminnan välillisten vaikutusten arvioimisesta ja antaa siten virheellisen kuvan laitoksen vaikutuksesta valtakunnan päästötaseeseen. Laitoskohtaisesti arvioituna hanke vaikuttaa ilmastovaikutusten kannalta myönteiseltä, mutta koko Perämeren pohjukan energiantuotannon kannalta kielteiseltä. Vain jälkimmäinen luetaan Suomen päästötaseeseen.
Selostuksen puutteet ovat vakavia, sillä uusiutuviin raaka-aineisiin perustuvan polttoainetuotannon ensisijainen tarkoitus on vähentää maamme liikenteen aiheuttamia kasvihuonekaasujen päästöjä.
Hankkeen todellisten ilmastovaikutusten selvittämisen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että yhteysviranomainen ei hyväksy kyseisen kaltaista YVA-lain velvoitteiden laiminlyöntiä.
Arviointiselostusta tulee laajentaa kattamaan vaikutukset koko Perämeren pohjukan energiantuotannon päästötaseeseen.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri