Mielipide Ranuan Salonsuon turpeenkaivuuhankkeen ympäristölupahakemuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
26.11.2010
PSAVI, ympäristölupavastuualue
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi
Dnro: PSAVI/172/04.08/2010
Hakija: Turveruukki Oy
Asia: Salonsuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Ranua, Pudasjärvi ja Yli-Ii
Vaatimus
Turveruukki Oyn lupahakemus kuivattaa Salonsuosta noin 137.8 hehtaarin suuruinen alue turpeennoston aloittamiseksi tulee hylätä.
Suon kuivatus aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2) ja 4) kohtien vastaista merkittävää ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista.
Salonsuon ottaminen turvetuotantoon vaikeuttaisi vesienhoitolain 21 §:n tavoitteen toteutumista Ranuan- ja Siuruanjoissa. Suon kuivatus ei niinikään toteuttaisi turpeenoton sijoittumista ja haittojen ehkäisyä koskevia maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n mukaisia alueidenkäytön eikä samansuuntaisen valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman tavoitteita (YSL 50 §).
Hanke rikkoo mahdollisesti myös vesilain 17 a pykälän luontotyypin muuttamiskieltoa sekä luonnonsuojelulakia.
Perustelut
Hakemuksesta ilmenee, että Salonsuo kuuluu pohjoisempana osana Ellalansuon-Salonsuon noin seitsemän kilometrin pituiseen luonnontilaisten soiden ketjuun Ranuanjoen tuntumassa. Alue kuuluu toistaiseksi vahvistamattomaan soidensuojelun täydennysohjelmaan (Raimo Heikkilä 1994).
Luonnontilaisen suon kuivattaminen turpeenottoa varten aiheuttaa kaikkein suurimmat vesistöpäästöt (kiintoaineet, ravinteet, pH:n lasku), tekee suosta päästölähteen kansallisessa päästöraportoinnissa ja aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden ja sen virkistyskäyttömahdollisuuksien heikentymistä. Näiden haittojen vähentämiseksi voimassaolevat alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat turpeenkaivuuta jo ojitetuille ja luonnoltaan muuttuneille soille ja turvepelloille. Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 ja Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 sisältävät samansuuntaisen velvoitteen. Vesienhoitosuunnitelmien valtakunnallisessa toteutusohjelmassa vuosille 2010-2015 (luonnos 22.10.2010) on niinikään turvetuotantoa koskeva tärkein ohjauskeino turvetuotannon ohjaaminen jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että turvetuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohjavesille sekä luonnon monimuotoisuudelle.
Salonsuosta on laadittu ympäristövaikutusten arviointi vuonna 1996. Sen jälkeen tieto soisten luontotyyppien uhanalaisuudesta on tarkentunut (Raunio ym.: Suomen luontotyyppien uhanalaiskartoitus. Suomen ympäristö 8/2008). Sen mukaan lähes kaikki suotyypit ovat uhanalaisia. Suoluonnon monimuotoisuutta ei toistaiseksi sen ansaitsemalla painoarvolla oteta huomioon ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa. Maankäyttö- ja rakennuslain sekä suunnitelmien ja ohjelmien sijainninohjausta koskeva alueidenkäyttötavoite voidaan kuitenkin ottaa huomioon selvityksenä.
Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 mom mukaan on kuitenkin otettava huomioon, mitä luonnonsuojelulaissa sanotaan. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että hakijan velvoitteena on selvittää luontodirektiivin liitteen IV lajien mahdollinen esiintyminen vaikutusalueella. Liitteen IV lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Liitteen IV lajeja ovat muun muassa kaikki suurpedot, lepakot ja saukko sekä muun muassa useat soillakin esiintyvät perhos- ja korentolajit. Laajan luonnontilaisen suon kuivatushankkeessa direktiivilajien ínventointia ei voi sivuuttaa. Tässä tapauksessa suolla on lähiympäristöineen hyvät edellytykset esimerkiksi saukon elinpiiriksi.
Salonsuon turpeenottoalue sijoittuisi suon vetisimpään osaan. Kuivatusvedet on suunniteltu laskettavaksi Purnuojan kautta Ranuanjokeen ja edelleen Siuruanjokeen. Osittain vedet johdettaisiin Ranuanjokeen suoraan pintavalutuskentän kautta ja osittain Purnuojaa pitkin. Kaikki rakenteet, myös pintavalutuskentälle johtavat vesiensuojelurakenteet ja eristysoja kaivettaisiin tällä hetkellä luonnontilaiselle suolle. Vesiä johdettaisiin eristysojaa pitkin myös itäänpäin metsäojaan, joka ei erotu suunnitelmakartassa, mutta erottuu hyvin karttapaikan kartassa. Metsäoja laskee Purnuojaan suurin piirtein samassa paikassa kuin Ison Tonttisuon turpeenottoalueelta tulevat kuivatusvedet.
Hakemuksessa on taulukko Ranuanjoen (Ranuanjoki 6) vedenlaatumittauksista aikaväliltä 1997-2008. Tänä aikana vesien kokonaisfosfori on ollut keskimäärin 69 µg/l ja kokonaistyppi 1336 µg/l. Molemmat luvut ilmaisevat voimakasta rehevöitymistä. Vesien kiintoainepitoisuus on ollut myös korkealla. Vesien pH-kin on toisinaan ollut kalaston kannalta kriittisen alhaalla, mitä Salonsuon happamien kuivatusvesien vaikutus tulisi edelleen heikentämään.
Oulujoen – Iijoen vesienhoitosuunnitelman toimenpideosasta Siuruanjoen vesistöaluetta koskevat tila-arviot ja toimenpiteet:
Koko Siuruanjoen vesistöalueen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Vesienhoitosuunnitelman mukaan suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus Kivarin-, Siuruan-, Ranuan- Luiminka- ja Korpijoissa sekä happamuuden aiheuttamat haitat Kivarin-, Siuruan-, Korpi- ja Ranuanjoissa.
Kivarinjoessa ja Korpijoessa tulisi ihmisen aiheuttamaa fosforikuormitusta saada vähennetyksi noin kolmanneksen nykyisestä, jotta joen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi ”hyvän” tasolle (Kivarinjoella 40 μg/l ja Korpijoella 35 μg/l). Siuruanjoen ala- ja keskiosalla vähentämistarve on huomattavasti pienempi, noin viidennes nykytasosta ja Siuruanjoen yläosalla vieläkin vähäisempi.
Takajärvestä laskeva Ranuanjoki luokittuu tyydyttäväksi. Joen ravinnepitoisuus ylittää ”hyvän/tyydyttävän” tilan raja-arvon fosforipitoisuuden osalta, joten jokeen kohdistuvaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta tulee vähentää. Korkea fosforikuorma johtunee suureksi osaksi rehevöityneistä Ranuanjärvestä ja Takajärvestä tulevasta ravinnekuormasta, mutta myös itse Ranuanjokeen kohdistuu kuormitusta valuma-alueella harjoitettavasta maa- ja metsätaloudesta, Ranuan jätevedenpuhdistamolta ja valuma-alueella sijaitsevilta turvetuotantoalueilta. Vaikka Siuruanjoki kuntoon – hankkeen mukaiset hoitotoimet luultavasti tulevaisuudessa vähentävät järviltä jokeen kohdistuvaa kuormitusta, suoraan jokeen kohdistuvaan kuormitukseen saattaa olla tarpeen puuttua.
Tiedot Ranuanjoen tilasta perustuvat pääosin vedenlaatutietoihin, biologista tietoa joesta on kerätty vähän. Myöskään joen uoman tai lähivaluma-alueen tilasta ei ole tehty kartoituksia. Nykytiedot eivät riitä toimivan ja kustannustehokkaan kunnostuksen suunnitteluun.
Hajakuormituksen ja sisäisen kuormituksen rehevöittämiä Ranuanjärveä ja Takajärveä koskevia kunnostustoimenpiteitä on toteutettu jo 1980-luvulta lähtien. Järvien alivedenpintaa on nostettu, ja Ranuanjärven hapetus käynnistyi 1980-luvun lopulla. Tehokkaampaa hapetusta ja ilmastusta Ranuanjärven molemmissa syvänteissä on toteutettu talvisin vuodesta 2001 alkaen. Myös tehokalastusta on toteutettu 2000-luvulla, erityisesti vuosina 2004–2007 Siuruanjoki kuntoon -hankkeen puitteissa.
Järviin kohdistuvaa hajakuormitusta, erityisesti maatalouden ja haja-asutuksen osalta, pyritään vähentämään nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. Tällä hetkellä hyvää huonomassa tilassa olevista vesimuodostumista nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden on arvioitu riittävän tilatavoitteen saavuttamiseen ainoastaan Siuruanjoen yläosalla. Lisätoimenpiteitä tarvitaan Iijoen alaosalla, Siuruanjoen alaosalla, Kivarinjoella, Ranuanjoella, Korpijoella, Soivionjärvellä, Tyräjärvellä, Takajärvellä ja Ranuanjärvellä. Näissä vesimuodostumissa tilatavoitteita ei saavuteta nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä vuoteen 2015 mennessä
Toimenpideohjelmassa ehdotettuja lisätoimenpiteitä tilatavoitteen saavuttamiseksi ovat:
– Uusilla turvetuotantoalueilla lisätään toimenpiteitä tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseksi ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön.
– Siuruanjoen ala- ja keskiosissa keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään ravinne- ja kiintoainekuormitusta metsä- ja maataloudessa, turvetuotannossa sekä peruskuivatuksissa. Tällöin voidaan hyödyntää muun muassa Siuruanjoki kuntoon yhteishankkeessa laaditussa pintavalutuskenttien yleissuunnittelussa esitettyjä kohteita, jotka on merkitty metsätahojen tietokantoihin ja hankkeessa luotuja hajakuormituksen vesiensuojelun esittelykohteita. Siuruanjoelle on laadittu myös peltojen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma
– Ranuanjärven ja Takajärven tilan parantamiseksi järviin kohdistuvia kunnostustoimenpiteitä tulee jatkaa.
– Ranuanjoelle laaditaan tarkempiin tilaselvityksiin perustuva vesienhoitosuunnitelma, jonka pohjalta voidaan laatia kunnostussuunnitelma
– Takajärvellä selvitään tuuliresuspension aiheuttaman ravinteiden veteen sekoittumisen vähentämismahdollisuuksia
– uusitaan Ranuanjärven ilmastuslaitteet ja jatketaan hoitokalastusta 2–3 vuoden välein
Arvio esitettyjen toimenpiteiden vaikutuksista vesien tilaan:
– Ihmisen aiheuttama fosforikuormitus pienenee pohjoisilla vesistöillä 20–30 prosenttia.. Jokimuodostumissa, paitsi ei todennäköisesti Ranuanjoella, pitoisuudet alenevat niin, ettei rehevyys vaaranna hyvän tilan saavuttamista
– Lisäaikaa vuoteen 2021 tarvitaan Iijoen alaosalla, Ranuanjoella, Takajärvellä, Ranuanjärvellä, Soiviojärvellä ja Tyräjärvellä
Kuten toimenpideohjelman tiivistyksestä käy ilmi, Ranuanjoen tila on niin huono, että minkäänlainen lisäkuormitus ei ole mahdollista vaarantamatta tavoitetilan saavuttamista edes vuoteen 2021 mennessä. Hakemuksessa käytetyt esimerkkisoiden ominaiskuormituslukujen keskisarvot eivät edes kerro mitään Salonsuon mahdollisista päästöistä, jos suo kuivattaisiin ja otettaisiin turpeenottoon.
Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 mom mukaan luvassa on lain 42 §:n 1 mom 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. KHO on päätöksessään 20.8.2010/1869 linjannut, että luvan myöntämisen edellytyksiä ei ollut, koska tyydyttävässä tilassa olevan vesistön hyvän tilan saavuttaminen vesienhoitosuunnitelman mukaisesti vaarantuisi turpeenottohankkeen kuormituksen takia. Salonsuon kuivatuksen haitallisia vaikutuksia ei voida millään lupamääräyksillä poistaa, joten lupahakemus on hylättävä.
Vesilain poikkeamisluvan tarve?
Hakemuksessa ei esitetä tarvetta vesilain 17 a §:n poikkeamiseen luontotyypin muuttamiskiellosta. Suon itäreunalta näyttää kuitenkin kartan mukaan lähtevän kaakkoon virtaava luonnontilainen puro. Sen latvaosaan on merkitty toimenpidekarttaan laskeutusallas ja auma-alue. Eristysoja on suunniteltu kaivettavaksi puron poikki. On ilmeisen selvää, että puro tulisi sekä uomaltaan että valuma-alueeltaan tuhoutumaan, jos hanke toteutettaisiin. Siinä tapauksessa hanke vaatisi myös vesilain mukaisen poikkeamisluvan.
Suomessa on noin viisi miljoonaa hehtaaria ojitettuja soita, joten kaikki tarvittava turpeenotto voidaan ohjata luonnoltaan muuttuneille alueille. Sitä edellyttävät myös Suomen allekirjoittamien YK:n ilmasto- ja biodiversiteettisopimusten velvoitteet. Yhteiskunnan kokonaisedun mukaista on, että luonnontilaisia soita ei enää luviteta turpeenottoon.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri