Lausunto Oulunsalon Salonrannan asemakaavaluonnoksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
7.12.2010
Oulunsalon kunta
kunta(at)oulunsalo.fi
Viite: Lausuntopyyntö 27.10.2010 (Kirkonseudun asemakaavan laajennus)
Asia: Lausunto Oulunsalon Salonrannan asemakaavaluonnoksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ja Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys toistavat 18.10.2010 yhdyskuntalautakunnalle ilmaiseman kantansa Salonrannan kaavaluonnoksen palauttamisesta uudelleenvalmisteluun. Nähtäville asetettu Kempeleenlahden Salonrannalle laadittu kaavaluonnos esittää alueelleen epätarkoituksenmukaista ja ylempien kaavojen vastaista rakentamista. Se ei edusta hyvää maankäytön suunnittelua, vaan sitä voi pitää jopa maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena. Rakentaminen on luonnoksessa ylimitoitettua ja sitä on osoitettu myös rakentamiseen huonosti sopiville ja tulvanalaisille alueille, joilla on kuitenkin merkitystä luonnonsuojelulle ja virkistyskäytölle.
Kaavaluonnoksen selostuksen mukaan kaavan laadinnassa on selvitetty useita, kuitenkin mitoitukseltaan toistensa kaltaisia vaihtoehtoja. Erot koskivat tonttien ja rakennusten sijoittelua kaavoitettavalla alueella. Mikään tarkastelluista vaihtoehdoista ei ollut voimassa olevien Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan, Oulun seudun yleiskaavan 2020 tai Oulunsalon oman keskeisten alueiden osayleiskaavan 2030 mukaisia. Jatkokehitettäväksi valittiin vaihtoehto, josta poistettiin rannimmaiset tontit, mutta säilytettiin edelleen sama mitoitus tiivistämällä ja uudelleenryhmittämällä rakentamista, mutta edelleen ylempiä kaavoja laajemmalla pinta-alalla. Selostuksessa asemakaavan ja yleiskaavan eroja on kuvattu vain sanallisesti. Niitä olisi vielä voinut havainnollistaa kartalla, johon olisi myös tulvaraja merkitty.
Rakentamista ohjataan maakuntakaavan ja yleiskaavojen vastaisesti lähemmäksi merenrantaa. Oulunsalossa on kosteudelle alttiiden rakennusosien alin sallittu rakentamiskorkeus +2.35 metriä, joka on myös kaavaluonnoksen rakentamismääräys. Sen toteuttaminen Salonrannan kaavassa edellyttää kuitenkin pergertämistä. Sen lisäksi rakentaminen vaatinee mittavia maanvaihtoja. Kaavaluonnoksen asemakaavamääräys koskee vain rakentamiskorkeutta tulva-alttiille rakennusosille. Muokkaustarpeesta on pääteltävissä, että jokin muu käyttötarkoitus on alueelle asuinrakentamista soveliaampi.
Ranta on alavaa maankohoamisrantaa, jossa meriveden korkeusvaihtelu voi olla suurta. Kaavaselostuksessa viitataan Oulunsalon keskeisten alueiden osayleiskaavan tulva-alueen karttaan. Siinä tulvaraja on asetettu korkeudelle, jolle merivesi voi nousta keskimäärin kerran seuraavien 200 vuoden aikana (+1.82 metriä). Kaavaluonnoksessa osoitetaan rakentamista sen alapuolelle. Selostuksesta ei käy ilmi, onko meneillään oleva ilmastonmuutos otettu tulvarajan määrittelyssä huomioon. Todennäköisesti ilmastonmuutoksen ennustettuja ja jo todettujakin seurauksia, kuten muutoksia vedenkorkeuden pitkänajan kehityksessä ja sään ääri-ilmiöiden voimistumista, ei ole otettu huomioon. Merenrannan maankäytön suunnittelussa normaalikin tuulisuus, kosteus ja meriveden korkeusvaihtelu pitää ottaa huolellisesti huomioon, jotta vältetään jälkikäteinen, yleensä yhteiskunnan maksettavaksi päätyvä virheellisten ratkaisujen korjaaminen ja asumiselle epäkelvoksi todetun ympäristön muokkaaminen. Alavan rannan kaavoittamisessa olisi hyvä myös selvittää, millaisia määräyksiä tulvadirektiivin täytäntöönpanosta on mahdollisesti odotettavissa ja miten ne on otettu kyseisessä kaavatyössä huomioon.
Tulvanalaisuus ja maankohoamisrannan luonto- ja virkistysarvot ovat ohjanneet Kempeleenlahden rantavyöhykkeen maankäytön suunnittelua Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan, Oulun seudun yleiskaavan ja Oulunsalon keskeisten alueiden osayleiskaavan laadinnassa. Maakuntakaavan ja yleiskaavojen vaatimuksia on noudatettava myös Salonrannan asemakaava-alueen suunnittelussa: maankohoamisrannikon erityispiirteiden ottaminen huomioon (merkintä A-1) ja viheryhteystarve-merkintä suunnittelumääräyksineen: Yksityiskohtaisemmalla suunnittelulla tulee turvata virkistysalueiden ja -reittien seudullinen jatkuvuus ja kehittäminen sekä liittyminen virkistyskeskuksiin, suojelualueisiin ja kulttuuriympäristöihin.
Maankohoamisrannikon erityispiirteiden suojelemiseksi on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus tehnyt kaava-alueelle luonnonsuojelulain mukaisen luontotyypin rajauspäätöksen, joka edellyttää luontotyypin luonnontilan säilyttämistä. Kaavaluonnos ei sisällä riittäviä tietoja kaavoitusalueen kuivatusjärjestelyistä, jotta voitaisiin päätellä, takaako kaava luontotyypin tilan säilymisen. Rakentaminenkin ulottuisi lähes luontotyypin rajausalueelle.
Sama ongelma koskee viitasammakon esiintymispaikkaa. Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV laji, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kaavaselostuksen mukaan viitasammakon elinympäristö sijaitsee kaavaluonnoksen lähivirkistysalueella. Siinä todetaan, että polkujen ja kulkureittien tarkemman suunnittelun yhteydessä alue voidaan ottaa huomioon niin, että vaikutukset sammakkoon jäävät vähäisiksi. Luontoselvityksessä ei anneta ohjeita viitasammakon reviirin turvaamiseksi, vaan päinvastoin oletetaan lajin siirtyvän muualle. Maankäytön suunnittelussa tulee kuitenkin lähtökohdaksi ottaa lajin säilyttäminen. Kun sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminenkin on kielletty, niin kaavaa laadittaessa pitää selvittää, millaisia rajauksia ja rajoituksia lajin elinpiirin säilyttäminen aiheuttaa. Salonrannan kaavasta saa käsityksen, että sen laadinnassa ei ole selvitetty tai ei ainakaan oteta huomioon kaikkia tarpeita muokata aluetta rakentamiseen ja asumiseen sopivaksi, joilla puolestaan on vaikutusta viitasammakon elintilan säilymiseen. Ainoa viittaus kuivatusjärjestelyihin (vaikkakin selostuksessa puhutaan maanvaihdoista) liittyy sulfaattimaiden ympäristövaikutuksiin, mutta niistäkään ei oteta vastuuta, vaikka happamilla päästöillä on suuri negatiivinen vaikutus vesistössä, tässä tapauksessa Kempeleenlahdessa.
Suunnittelualueen luoteisosan viheryhteyskäytävä on maakunta- ja yleiskaavan vastaisesti otettu lähes kokonaan asuinkäyttöön. Pinta-alassa tarkasteltuna asemakaavaluonnos ylittää yleiskaavan A res-rajauksen kolmasosalla. Kyseinen viheryhteys on muutamia vanhoja ojia ja rantaan suuntautuvaa polkua lukuun ottamatta kutakuinkin luonnontilainen. Elinympäristönä sitä voidaan luonnehtia maankohoamisrannikon pienipiirteiseksi metsien ja soiden primäärisukkessioalueeksi. Selostuksessakin todetaan ”sukkessiokehityksen päätevaiheen metsäsiet pienialaiset suolaikut, kangaskorvet ja korpirämeet rantaniityn ohella monimuotoisuudeltaan arvokkaimmiksi.” Alueella on muun muassa runsaasti pieniläpimittaista lahopuuta, jonka vuoksi siellä voi hyvinkin esiintyä tällaiselle alueelle ominaista uhanalaista lajistoa (esimerkiksi pikkutikka ja pikkukennokääpä). Alueen luontoarvoja ei kuitenkaan ole kartoitettu niin kattavasti kuin maankäyttö- ja rakennuslain asetus vaatisi. Ainoastaan linnustoa on jonkin verran kartoitettu, mutta sitäkin hyvin puutteellisesti. Vaikuttaa siltä. ettei luontoarvoista haluta tietää, jotta kaavoitus etenisi jouhevasti yksityisen maanomistajan tahdon mukaisena.
Maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat on arvioitu vuonna 2008 valmistuneessa Suomen luontotyyppien uhanalaisarvioinnissa (Raunio ym., Suomen ympäristö 8/2008) äärimmäisen uhanalaiseksi luontotyyppiyhdistelmäksi. Salonrannan viheryhteyskäytävään sijoittuva rantaniittyjen, -metsien ja -soiden jatkumo voidaan pienialaisuudestaan huolimatta lukea kyseisen kaltaiseksi luontotyyppiyhdistelmäksi. Sen suojeluarvoa lisää muun muassa se, ettei alueen puustoa ole juurikaan käsitelty.
Asemakaavaluonnoksen perustelut tukevat kehäpäätelmän omaisesti valittuja tavoitteita merenrantanäkymiä hyödyntävästä viihtyisästä asuinympäristöstä, jonka toteuttaminen vaatii yleiskaavasta poikkeamista. Kaavaselostuksesta ei tosiasiassa mitenkään käy ilmi, miksi kunta kaavoittaisi tulvanalaiselle ja rakentamiskelvottomalle alavalle rannalle tiheästi asuintontteja sen sijaan, että noudattaisi omaa Oulunsalon keskeisten alueiden osayleiskaavaansa maankäytön ohjeena ja takaisi siten kohtuullisen määrän rakentamismahdollisuuksia sekä säilyttäisi alueen merkittävät luonto- ja virkistysarvot (maankäyttö- ja rakennuslain 42 §). MRL 54 pykälän asemakaavaa velvoittaviin sisältövaatimuksiin kuuluu myös velvoite vaalia luonnonympäristöä ja olla hävittämättä niihin sisältyviä erityisiä arvoja. Oulunsalossa ne sijaitsevat paljolti herkässä rantavyöhykkeessä, joka on sellaisenaankin uusiutumaton luonnonvara.
Oulunsalon keskeisten alueiden osayleiskaavassa 2030 Salonrannan tuleva asutusalue on rajattu niin, että se rajoittuu pääasiassa jo ihmisen muuttamille alueille, olemassa olevan asuinrakennuksen pihapiiriin ja tämän kiinteistön koillispuolisille pelloille. Tämä suunnittelurajaus on luonnonsuojelupiirin ja lintutieteellisen yhdistyksen näkemyksen mukaan maakuntakaavan mukainen ja mahdollistaa uuden asutusalueen rakentamisen ilman, että alueen luontoarvoja merkittävästi heikennetään. Merenrantanäkymiä hyödyntävä viihtyisä ja kaupunkikuvallisesti korkeatasoinen asuinympäristö sekä imagoltaan yksilöllinen ja asuinviihtyisyydeltään korkeatasoinen kokonaisuus toteutuu paremmin noudatettaessa alkuperäistä yleiskaavan mukaista rajausta. Hyvin laaditusta yleiskaavasta ei ole syytä poiketa.
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri
Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry
Esa Aalto
puheenjohtaja
Ari-Pekka Auvinen
suojelutoimikunnan puheenjohtaja