Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Vastine Vapo Oyn valitukseen Pyhännän Kurkinevan lu­pa­pää­tök­ses­tä

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

21.12.2010

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Vaasan hallinto-oikeudelle

Viite Dnro PSAVI/32/04.08/2010

Asia Vastinekirjelmä Vapo Oyn valitukseen Pyhännän Kurkinevan lupapäätöksestä

Vaatimus

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kielteinen päätös Vapon Kurkisuon turpeenottohanketta koskevaan lupahakemukseen on pidettävä voimassa.

Jos päätös muutetaan ja lupa myönnetään, niin toiminnanaloittamislupaa ei kuitenkaan tule myöntää, ennen kuin lupa on lainvoimainen.

Perustelut

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri toteaa lupahakemuksen johdosta 7.12.2009 lausumansa mielipiteen täydentämiseksi seuraavaa.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kielteisen päätöksen perustelut ovat vahvat: turvata laskuvesistön vedenlaatu sekä merkittävä virkistyskäyttö. ”Iso-Lamujärvi on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa merkitty virkistys- ja matkailukohteeksi. Iso-Lamujärven vedenlaatu on hyvä. Järvessä on vahva muikkukanta sekä hyvät hauki- ja ahvenkannat, joiden lisäksi kalastoon kuuluvat made, kirjolohi, särki ja siika. Siikaa ja kirjolohta istutetaan järveen säännöllisesti. Järvellä on suuri kalataloudellinen merkitys.

Iso-Lamujärven rannoilla on runsaasti vapaa-ajan asutusta ja järvellä on suuri virkistyksellinen merkitys. Myös Huhmarpuron varrella on merkittävää vapaa-ajan asutusta ja sen alaosalla kalastetaan. Huhmarpuron alaosa on rantaosayleiskaavassa ja ranta-asemakaavassa varattu virkistyskäyttöön.

Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan Siikajoen vesistön vesimuodostumien tila on pääosin välttävä tai tyydyttävä. Tavoitteena on saavuttaa näissä vesimuodostumissa hyvä tila. Ainoastaan Iso-Lamujärvi on nykyisin hyvässä tilassa. Iso-Lamujärven tilatavoitteena on vähintään nykytilan turvaaminen. Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus valtaosassa vesimuodostumia.” KHO on linjannut muun muassa päätöksessään 20.8.2010/1869, että arvioitaessa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 mom 2 kohdan mukaan pilaantumista tai sen vaaraa, otetaan huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa esitetään toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista (YSL 50 §).

Kurkinevan ja Hangasnevan yhteensä 174 hehtaarin turvealan vesistövaikutusten pienentämiseksi lupa Kurkinevalta on evätty sen kuivatuksen etukäteen arvioiden huomattavasti suurempien vesistövaikutusten perusteella. Kurkinevasta on ojittamatonta 1/3 ja Hangasnevasta 1/4. Lisäksi Kurkineva rajoittuu laajaan ojittamattomaan suoalueeseen, joka suon pinnan painumisen ja eristysojien kautta lisäisi huomattavasti varsinaisen turpeenottoalueen vesistökuormaa. Epävarmuutta vesistövaikutuksista aiheuttaa myös suon rajautuminen pohjavesialueeseen. Vapo ei ole valituskirjelmässään ottanut kumpaakaan mahdollista ylimääräistä valuntaa ollenkaan huomioon, vaan on ilmeisen tarkoitushakuisesti esittänyt luparatkaisun viittauksen luonnontilaiseen suohon tarkoittavan ainoastaan sen luonnontilan heikentämistä, mikä ympäristönsuojelulain puutteellisuudesta johtuen ei ole luvan myöntämisen este.

Hakija esittää valituksessaan monenlaisia laskelmia osoittaakseen suunnittelemansa toiminnan vesistövaikutuksen vähäisyyttä. Ne ovat kuitenkin vain vertailusoiden keskiarvoihin perustuvia teoreettisia laskelmia, jotka eivät millään tavalla perustu kuivatettavan suon todellisiin ominaisuuksiin ja niistä johtuviin todennäköisiin pilaamisvaikutuksiin. Keskiarvolaskelmien heikkoutena on, että niillä ei koskaan saada esille kuormituspiikkejä, jotka ovat vesien ekologialle kaikkein haitallisimpia. On myös olemassa tutkimustuloksia, jotka kyseenalaistavat tällaisten laskelmien käytön turvesoiden vesistövaikutuksia arvioitaessa. Ottaen vielä huomioon pintavalutuskentän metsäojituksen ja siitä olevat liian vähäiset ominaistiedot hakijan arvio hankkeensa vaikutuksista on Kurkisuon todellisuudelle vieras.

Lasse Svahnbäck on väitöstutkimuksessaan (tiivistelmä liite 1) osoittanut, että turvesoiden vesistökuormitus riippuu ratkaisevasti turpeen laadusta. Mitä maatuneempaa turve on, sitä helpommin se huuhtoutuu vesien mukaan. Tästä johtuen niinsanotun tuotantovaiheen vesistökuormitus ei ole mikään jatkuvasti säilyvä vakio, vaan kasvaa turpeenoton myötä voimakkaasti turpeen maatuneisuusasteen noustessa suon pohjakerroksia lähestyttäessä. Näin tuotantovaiheen päästöt voivat olla huomattavasti keskiarvoja suurempia niillä soilla, jotka sisältävät paljon maatunutta turvetta.

Valituksessa esitetyn laskelman mukaan Kurkinevan ja Hangasnevan yhteisistä päästöistä aiheutuisi Huhmarpuron kiintoainepitoisuuksiin 3 prosentin, fosforin 5.4 ja typen pitoisuuksiin 8 prosentin lisäys, jotka hakijan käsityksen mukaan häviäisivät johonkin myötävirtaan mentäessä. Huhmarpuron tapauksessa voidaan esittää toisenkinlainen ennuste. Asiakirjojen mukaan Huhmarpuro on vähäisistä korkeuseroista johtuen hitaasti virtaava puro, josta hapettavat koskijaksot puuttuvat. Tällaisissa oloissa turvesuon vesien eloperäiset aineet ja ravinteet voivat aikaansaada puron syvänteissä hapen vajausta ja fosforin vapautumista pohjasedimenteistä, mikä vielä voimistaisi turvevesien pilaavaa vaikutusta Iso-Lamujärvessä. Tästä ja Iso-Lamujärven suuresta kalataloudellisesta ja virkistyskäytöllisestä merkityksestä johtuen Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry on omissa lausunnoissaan esittänyt, että ympäristölupa tulisi evätä Kurkinevalta. Aluehallintoviraston ratkaisu evätä lupa Kurkinevalta ja myöntää se Hangasnevalle on ympäristönsuojelulain säädöksiin perustuva kompromissi, jossa on otettu huomioon lain sijoituspaikan valintaa ja haittojen ehkäisyä ja minimointia koskevat vaatimukset.

Hakija totesi hakemuksen palautteesta antamassaan vastineessa, että ”Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat kaavoitusta eivätkä ole lupaharkinnassa huomioitavia seikkoja. Luvan myöntämiselle ei ole olemassa luonnonsuojelulaista ja kaavoituksesta johtuvaa estettä.” KHO on kuitenkin todennut esimerkiksi päätöksessään 14.5.2010/1129, että lupaa ja lupamääräyksiä koskevassa harkinnassa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet voidaan ottaa selvityksenä huomioon, vaikka maakuntakaavassa ei olisikaan osoitettu muuta maankäyttöä alueelle, jolle turpeenottoa ollaan suunnittelemassa. Kyseisessä tapauksessa oikeusvaikutteisessa kaavassa kuitenkin on hankkeen vaikutusalueelle osoitettu käyttötarkoitus, jolloin on ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 mom 2 kohdan mukaan otettava huomioon alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset. Koska kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja kaavamääräykset ovat hankkeen kanssa ristiriidassa, on lupaharkinnassa sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain pykäliä 22, 24, 28 ja 32.

Ympäristönsuojelulain 4 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate). Käsitellessään hakijan kaikkia samaan vesistöön kohdistuvia hankkeita samanaikaisesti Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on pyrkinyt minimoimaan niiden vesistövaikutuksen vastaanottavan vesistön tilan ja merkityksen vaatimalla tavalla.

Aluehallintovirasto on Vapo Oy:n Kurkinevan luparatkaisussa menetellyt ympäristönsuojelulain säädösten edellyttämällä tavalla, joten yhtiön valitus luparatkaisusta tulee hylätä perusteettomana.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri

Liite 1. Lasse Svahnbäck, HY, Geologian laitos: Väitöstiivistelmä 14.11.2007: Sateen synnyttämät pintavalumat ja ainehuuhtoumat jyrsinturvesuon eri turvelajeille: vertaileva menetelmä arvioida turvetuotannon aikaista vesistökuormitusta

Ympäristögeologinen tutkimushanke on käynnistynyt havaitusta tarpeesta kyetä paremmin ennakoimaan jo olemassa olevan ja suunnitellun turvetuotannon aiheuttama haitallinen orgaanisen aineksen ja ravinteiden synnyttämä vesistökuormitus. Ympäristöviranomaisten mahdollisuudet edellyttää ympäristövaikutusselvityksissä jo ennakkoon arvioitavaksi turvetuotannon vesistökuormituksen määriä ja niiden ajallista kohdentumista suon tuotannonkestoisena aikana ovat olleet vähäiset. Tutkimushankeen tavoitteet kohdistuivat siihen, että jo tiedossa olevien ja turvevarainventoinnilla saatavien suo- ja turveominaisuustietojen; mm turvelaji ja maatuneisuusaste, perusteella olisi mahdollista jo ennalta laatia turvetuotantosoille vertailukelpoiset tuotannonkestoiset arviot niiden tyypillisistä ainehuuhtoumista. Suo- ja turvetietojen hyväksikäyttö yhdessä tutkimuksessa saatujen tulosten, tyypillisten sarkaojastoon kohdistuvien ainehuuhtoumamäärien sekä energiasisältötietojen kanssa, on edellyttänyt tutkimuksessa myös atk- sovellusten laatimista, joiden avulla voidaan kaikista tutkituista soista (mm. GTK:n tutkimat n. 13500 suota) laatia suo- ja kerroskohtaiset ainekuormitus- ja energiasisältöarviot.

Ympäristöministeriö on osarahoittanut ja Länsi-Suomen ympäristökeskus valvonut tutkimushankkeen kenttä- ja laboratoriotyövaiheen. Helsingin yliopiston geologian laitokselta tutkimuksen valvojana on toiminut prof. Matti Eronen ja työn edistymistä on edesauttanut geologian laitoksen esimiehen prof. Juha Karhun ohjaus.

Suot (n. 10 milj. ha) peittävät lähes 1/3 osaa Suomen pinta-alasta. Soiden holoseenin, n. 10 000 vuoden aikaisen kasvun ja kehityksen vaiheissa suurilmastolliset olosuhteet ja niiden mukana turvetta muodostavien kasvien kasvuolosuhteet ovat vaihdelleet. Lämpö- ja kosteusolosuhteilla on ollut merkitystä suokasvien tyypillisiin kulloinkin vallitseviin lajityyppeihin ja suotyyppeihin sekä edelleen turvetta muodostavien kasvienjäänteiden valikoivaan kertymisen ja kerrostumiseen. Edellä esitetyt ilmastolliset tekijät, soiden kasvu- ja ympäristötekijät sekä ojitustoiminta ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaisten turvekerrosten syntyyn ja olemassa oloon sekä sitä kautta luonnontilaisilta suoalueilta ja sekä ojitus- ja turvetuotantoalueilta syntyviin vaihteleviin ainehuuhtoumiin.

Tutkimuksessa on jyrsinturvesuon tuotantokentän olosuhteita simuloivissa olosuhteissa selvitetty hallituissa ja vertailukelpoisissa olosuhteissa sadetuskokein turvetuotantosoiden jyrsinturpeiden fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien vaikutusta turvetuotantokentältä sarkaojiin kohdistuviin pintavalumiin ja valumien ainepitoisuuksiin. Sadetus- ja uuttokokeita tehtiin sara- (C) ja rahkaturpeiden (S) maatuneisuuksille H 2,5 – 8,5. Sadetuksia tehtiin eri kosteuksissa (23,4 – 89, %) oleville jyrsösturpeille ja kaikki näytteet sadetettiin uudelleen 24 h kuluttua, jolloin saatiin valuma ja ainepitoisuustietoja myös olosuhteille, jossa jo valmiiksi pintakosteat turpeet kohtaavat uudelleen sateen.

Valumavesien kiintoainepitoisuus (KA), orgaanisen aineen hapenkulutuksen määrä (CODmnO2,), kokonaisfosfori- (tot. P) ja kokonaistyppipitoisuudet (tot. N) vaihtelivat tutkittavien näytteiden osalta runsaasti turvelajista ja maatuneisuudesta riippuen. Tuotantokenttään kohdistuneen yhtäläisen (intens. 1,27 mm/min) sadetuksen aikaansaamaa sarkaojaan tapahtuvaa välitöntä pintavalumaa simuloivissa kokeissa valumavesien kiintoaineen ainepitoisuudet vaihtelivat eri maatuneisuusasteessa (H2,5 -8,5) olevien saraturpeiden (C) osalta n. 60-kertaisesti ja rahkaturpeiden (S) osalta n. 150-kertaisesti, kemiallisen hapenkulutuksen määrän osalta (C) n. 30-kertaisesti ja (S) n. 50-kertaisesti, kokonaisfosforin osalta (C) n. 60-kertaisesti ja (S) n. 66-kertaisesti, kokonaistypen osalta (C) n. 65-kertaisesti ja (S) n. 195 -kertaisesti ja ammoniumtypen osalta (C) n. 90-kertaisesti ja (S) n. 30-kertaisesti. Pitoisuuksien kohoaminen valumavedessä korreloi voimakkaasti turpeiden maatuneisuusasteen kohoamisen kanssa.

Tuotantosaran sarkaojaan kohdistuneiden sadetuksella simuloitujen pintavalumien, niiden ainepitoisuuksien ja keskimääräisesti (30 v. sadetilasto) esiintyvien vuosittaisen roudattoman kauden (kk 05-10) vuorokausisademäärien perusteella saatiin jyrsinturvesuon sara- (C) ja rahkaturpeiden (S) maatuneisuuksille H 2,5-8,5 tyypilliset vuotuiset keskenään vertailukelpoiset kiintoaineen, orgaanisen aineen kemiallisen hapenkulutuksen määrän, kokonaisfosforin ja kokonaistypen ainehuuhtoumamäärät (kg/ha) tuotantokentältä sarkaojastoon. Suon pinta-ala-, turvepaksuus-, turvelaji- ja maatuneisuustiedot sekä tiedot suon kuiva-ainemäärästä, lämpöarvosta ja niiden mukaisesta energiasisällöstä mahdollistavat tehdä koko suon hyödyntämisen ajalle vuositasolle kohdistetut kerroskohtaiset sarkaojaan ja vesistöön kohdistuvat suokohtaisesti vertailukelpoiset ainekuormitusarviot, arvion tuotannon kestosta, energiasisältömääritykset sekä esittää ainehuuhtoutumisen määrä suosta saatavaa energiamäärää kohden (kg/MWh). Tutkimuksen esimerkkivaluma-alueen soiden (8 kpl) sarkaojiin kohdistuvat kiintoainehuuhtoumat (kg/a) saatavaa energiayksikköä (MWh/a) kohden vaihtelivat soittain ja kerroksittain välillä 0,9 – 16,5 kg/MWh.

Tutkimuksen tavoitteena on ollut vastata energiateollisuuden haasteeseen saada turvetuotantoon pinta-alaltaan enemmän mutta vähemmän kuormittavaa turvetuotantoalaa ja toisaalta ympäristöhallinnon haasteeseen, voida paremmin ennalta arvioida turvetuotannon vesistökuormituksia ja niistä aiheutuvia vesistövaikutuksia. Tutkimuksen tulokset ovat pääosin tutkimuksen hypoteesin ja asetettujen tavoitteiden mukaisia ja mahdollistavat jo olemassa olevan ja suunnitellun turvetuotannon vesistökuormituksen nykyistä paremman vertailevan arvioimisen ja seurauksena syntyvien vesistövaikutuksien huomioimisen jo ennalta maankäytön ja energiatalouden suunnitteluvaiheessa.

Yksittäisten tuotantoalueiden valinnassa, hyödyntämisen suunnittelussa, vesiensuojelumenetelmien käyttöönotossa sekä kuormitustarkkailujen suunnittelussa tutkimustulosten antama ennakkotieto turvetuotantosuon kuormittavasta vaikutuksesta mahdollistaa ympäristönäkökohdat huomioivan hallitumman turvetuotannon.