Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Lausunto Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan lii­ken­ne­stra­te­gian ra­port­ti­luon­nok­ses­ta (KaKePoli)

Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

28.3.2011

Pohjois-Pohjanmaan liitto
info(at)pohjois-pohjanmaa.fi

Viite: Lausuntopyyntö 14.2.2011

Asia: Lausunto Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan liikennestrategian raporttiluonnoksesta (KaKePoli)

Tiivistelmä

Liikennestrategian raporttiluonnoksen taustaselvityksessä luetellaan joitain liikenteeseen vaikuttavia ongelmallisia kehityssuuntia, kuten yhdyskuntarakenteen hajautuminen, joukkoliikenteen näivettyminen, henkilöautoliikenteen kasvu, rapautuvat liikenneväylät ja ilmastonmuutos. Liikennejärjestelmän kehittämisellä pyritään kyseisiä ongelmia ratkaisemaan ja kääntämään kehitys kestävämpään suuntaan.

Kansallisissa liikennepoliittisissa ohjelmissa ja myös kyseisessä strategialuonnoksessa liikennetarpeen vähentäminen ja joukkoliikenteen kulkumuotojen osuuden kasvattaminen ovat keskeisiä tavoitteita, joilla voidaan edellä lueteltuihin ongelmiin tarttua. Tavoite parantaa joukkoliikenteen kilpailukykyä suhteessa henkilöautoon on myös strategialuonnoksessa. Sen strategiset painotukset tai toimenpiteet eivät sanottavasti kuitenkaan tue mainittujen tavoitteiden saavuttamista. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen haasteesen vastaava strateginen painotus on kovin väljä: ”kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi otetaan käyttöön laaja keinovalikoima.”

Esitetyillä toimenpiteillä ei vaikuteta vähentävästi henkilöautoliikenteen suoritteisiin eikä kasvateta joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta eikä siten vähennetä kasvihuonekaasupäästöjäkään. Kaikki kärkitehtävät ovat liikenneinvestointeja, joiden tarkoitus on edesauttaa liikenteen kasvua. Ainakin niiden seuraus on liikenteen kasvu, mikä on myös hyvin tiedossa. Strategialuonnoksessa ei siten kanneta vastuuta siitä, että sen mukaisin toimin oikeasti edistettäisiin kestävään liikennejärjestelmään siirtymistä.

Tie- ja katuverkkoa koskevat suunnitelmat kattavat suurin piirtein koko maantieverkoston, jonka kehittäminen ja parantaminen tarkoittavat tiealueen leventämistä ja lisäkaistoja. Seurauksena on yhdyskuntarakenteen hajautumisen ja henkilöautoliikenteen kasvun jatkuminen, koska ns. sujuvuuden lisääntyminen houkuttelee kasvattamaan muun muassa työmatkan pituutta.

Hankeluettelo ei ole uusi. Ainoa lisäys koskee Hailuodon kiinteää yhteyttä, jota Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus on siihen ujuttamassa. Joukkoliikennettä ei ole sivuutettu, mutta sitä koskeva hankeluettelo on jälleen kooste kaikesta mahdollisesta ja toisilleen vastakkaisesta ja kilpailevasta liikkumismuodosta.

Eri liikennemuotojen kehittämistä ei ole priorisoitu. Kaikkien liikennemuotojen edistämisen toivelista ei ole järkevä strateginen valinta. Se vastannee maakuntien tahtoa ja ymmärrystä vetovoiman, kilpailukyvyn ja elinvoimaisuuden kasvun turvaamisesta. Lopputuloksena on (tyhjä) lupaus kaikesta kaikille -mutta jyrkkä EI muutokselle.

Ympäristölliset ja taloudelliset resurssit ovat rajalliset. Se huomioon ottaen liikenneministeriö on laatinut liikennejärjestelmän kehittämisen toimenpiteille kolmiportaisen toimintaperiaatteen, jolla liikennepoliittiset tavoitteet saavutetaan kustannustehokkaasti. Ensimmäinen ja tärkein toimenpide on liikennetarpeen vähentäminen ja liikenteen sujuvuuden varmistaminen ennaltaehkäisevin toimin. Tällainen toimi on esimerkiksi yhdyskuntarakenteen kehittäminen siten, että asunnot sijaitsevat lähellä työpaikkoja. Toinen askelma on olemassa olevan infrastruktuurin ylläpito. Vasta viimeisellä sijalla prioriteettiportaikolla on uuden infrastruktuurin rakentaminen.

Ensinnäkin KaKePolin tulee olla kokonaisuudessaan kestävän liikennejärjestelmän strategia. Liikenneinvestointien lähtökohdan tulee olla kansainvälisten ja kansallisten tavoitteiden mukaisesti liikenteen päästöjen ja maankäytön haittojen väheneminen ja keinoina joukkoliikenteen käyttömäärien kasvattaminen ja henkilöautoliikenteen suoritteiden vähentäminen. Joukkoliikenteen aseman parantamista tukee parhaiten liikenneinvestointien kohdentaminen raideliikenteeseen ja kaupunkiseutujen sisäiseen ja niiden väliseen linja-autoliikenteeseen. Kestävää joukkoliikennejärjestelmää täydentää tiheä kevyenliikenteen reitistö taajamissa ja taajamien välillä.

Raideliikenne edustaa joukkoliikennemuotoa, jonka osuuden kasvattaminen henkilöliikenteessä ja tavarankuljetuksessa on ympäristövaikutuksiltaan edullisinta. Sen kehittämisestä vallitsee myös laaja yksimielisyys. Raideliikenne tulee nostaa selväksi kehitystoimien keihäänkärjeksi. Strateginen valinta raideliikenteen kehittämiseksi on myös hankkeiden rahoittajille (valtioneuvosto) myönteinen signaali. Selkeä painotus varmistaa rahoituksen saannin tärkeimmäksi koetulle hankkeelle.

Visio 2030

Strategialuonnoksessa hahmoteltu visio sisältää kohdan ”Oulun rooli kansainvälisen liikenteen solmukohtana vahvistuu.” Se tarkoittaa ennen kaikkea lentoliikennettä. Luonnoksessa ei tuoda esiin, miten Oulun kehittäminen kansainvälisen liikenteen solmukohtana lisää alueen asukkaiden hyvinvointia. Luonnonsuojelupiirin näkemyksen mukaan tavoite on ristiriidassa liikenteen ympäristöhaittojen vähentämistavoitteiden kanssa. Pikemminkin läpikulkuliikenteen lisääntyminen lisää melu- ja muita haittoja, lentoliikenne varsinkin ilmastokuormitusta.

Yhteiskunnan resursseja ei tule käyttää Oulun lentokentän kehittämiseen kansainvälisen läpikulkuliikenteen tarpeisiin, sillä kansainvälisten tavoitteiden ja kansallisten linjausten mukaisesti ne tulee ohjata vähäpäästöisten liikennemuotojen kehittämiseen. Siksi tämä kohta on syytä poistaa visiosta.

Visiossa tulee ympäristönäkökohta olla vahvemmin mukana. Se voisi kuulua seuraavasti: ”Liikennejärjestelmä on vähäpäästöinen ja kestävällä tavalla kilpailukykyinen”.

Tavoitteet liikennejärjestelmän kehittämiselle

Strategialuonnoksen kappaleessa neljä on esitetty tavoitteet liikennejärjestelmän kehittämiselle. Päätavoitteet ovat sujuvat matkat, toimivat kuljetukset, kestävä liikennejärjestelmä ja alueellinen kilpailukyky. Niissä ei tuoda riittävän selvästi esille tarvetta saavuttaa myös päästövähennystavoitteet. Kestävän liikennejärjestelmän tavoitteisiin tulee lisätä kohta: ”Edistetään ympäristöystävällisten kulkumuotojen kilpailukykyä lisäävää liikennejärjestelmää ympäristölle haitallisten kustannuksella.”

Liikennejärjestelmän kehittämisstrategia

Lentoliikenteessä tavoiteltava mittava volyymi haittaa raideliikenteen kehittämistä. Strategialuonnoksessa ei esitetä minkäänlaisia jarruja lentoliikenteelle, vaan päinvastoin tuetaan kasvutavoitteita, mikä on yksi osoitus pinnallisesta strategiatyöstä. Kuten viime aikojen uutiset osoittavat lentoliikenteeseen pyrkii myös jatkuvasti uusia yrittäjiä, ns. halpalentoyhtiöitä. Ne yleensä ovat lyhytaikaisia toimijoita, mutta alueella ne otetaan avosylin vastaan – välittämättä siitä, että ne vain vaikeuttavat raideliikenteen kehittämistä. Lentoliikenteen matkustajaosuuksien kasvattaminen ei kuitenkaan ole hyväksyttävä tavoite – myöskään strategialuonnoksen painotusten perusteella.

Kärkihankkeet

Kärkihankkeet on valittava siten, että ne tukevat strategian tavoitteita. Sellaisina pidämme Seinäjoki-Oulu kaksoisraidetta sekä liikkumisen ohjauksen palvelukeskusten perustamista kevyen liikenteen kokonaisvaltaista kehittämistä varten.

Strategialuonnoksessa kärkihankkeeksi esitetään vain Seinäjoki-Oulu välin palvelutason nostoa. Sivulla 32 kerrotaan, että palvelutason nostohankkeessa tehdään kaksoisraideosuuksia (Kokkola-Ylivieska) ja muita parannuksia, joiden avulla radan kapasiteettia lisätään, mutta kaksoisraide koko Seinäjoki-Oulu rataosalle on vasta pitkän tähtäimen tavoite.

Kaksoisraiteen rakentaminen koko välille Seinäjoki-Oulu mahdollistaa sekä tavara- että henkilöliikenteen kehittämisen. Se on edellytys myös sille, että tavoite lentoliikenteelle kilpailukykyisestä kokonaismatka-ajasta toteutuu. Luonnonsuojelupiirin mielestä kaksoisraide koko Seinäjoki-Oulu välille tulee nostaa tärkeimmäksi kärkihankkeeksi. Se olisi kestävän liikennejärjestelmän tukemista. Jos valintaa junaliikenteen hyväksi ei selkeästi tehdä, se on merkki siitä, että vältetään lentoliikenteen aseman heikentämistä eli käytännössä tuetaan ensisijaisesti lentoliikennettä.

Kappaleessa 6 on esitetty liikennejärjestelmän kehittämisen tärkeimmät investoinnit numeroilla 1-6 sekä lisäksi muita kärkihankkeita. Luonnonsuojelupiiri esittää, että kärkihankkeista poistetaan valtatiehankkeet lisärakentamisen investointeina. Ne tukevat ensisijaisesti henkilöautoliikenteen kasvua ja yhdyskuntarakenteen hajautumista. Tästä on hyvä esimerkki 4-tie Oulusta etelään. Moottoritien rakentamisen jälkeen on Limingasta Ouluun suuntautuva pendelöintiliikenne kasvanut räjähdysmäisesti. Liminka ja perässä tuleva Lumijoki taitavat olla asukasmäärältään Suomen nopeimmin kasvavia kuntia. Työmatka”ruuhkien” helpottamiseksi ehdotetaan edelleen lisäkaistoja, josta seuraa lisää työmatkaliikennettä jne.

Oulun lentokentän kehittäminen kansainväliseksi solmukohdaksi ei tue alueen elinkeinoelämän eikä asukkaiden hyvinvointia eikä päästövähennystavoitteita. Myös tämä kohta tulee poistaa kärkihankkeiden listasta. Sama koskee sivulla 53 manittua toimenpidettä muiden lentoasemien vuorotarjonnan kehittämisestä. Varsinkin Kokkola-Pietarsaari -lentokentän vuorojen lisääminen Helsinkiin on raideliikenteen kehittämisen vastatoimi.

Muut kärkihankkeet tulee asettaa tasa-arvoiseen asemaan väyläinvestointien kanssa.

Pohjois-Pohjanmaan kärkihankkeiden listalta tulee poistaa Hailuodon kiinteä tieyhteys.

Liikennejärjestelmän kehittämistoimenpiteet

Kappaleessa 6.1 on esitetty kolmen maakunnan yhteisiä toimenpiteitä, joilla strategialuonnoksen tavoitteita toteutetaan.

Luonnonsuojelupiiri esittää lisättäväksi seuraavia tavoitteita:

• Ehkäistään eläinpopulaatioiden elinalueiden pirstoutumista ja parannetaan liikenneturvallisuutta rakentamalla riistan yli- ja alikulkuja.

• Perustetaan liikkumisenohjauksen keskuksia, jotka koordinoivat muun muassa työpaikoille annettavaa tukea kestävien liikkumismuotojen edistämiseksi.

• Jalankulun ja pyöräilyn kehittäminen omilla reiteillään

• Pyöräilyverkon kehittäminen kattavasti kylien ja taajamien välisiksi

• Seinäjoki-Oulu rataosalle kaksoisraide nopealla aikataululla

Matkailukeskukset ovat tärkeä osa elinkeinotoimintaa varsinkin Koillismaalla ja Kainuussa. Strategiassa ei oteta kantaa siihen, miten liikennejärjestelmän kehittämisellä turvataan liikenteen sujuminen matkailukeskuksiin skenaariossa, jossa henkilöauto- ja lentoliikenteen kustannukset kasvavat. Muutoksia ennakoiden esitämme, että strategian yhtenä tavoitteena tulee olla bussi- ja junayhteyksien parantaminen matkailijoiden lähtöpisteistä matkailukeskuksiin.

Joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet

Joukkoliikenteen kehittämisen osalta on syytä tarkentaa linjauksia siitä, mitä joukkoliikennemuotoa kehitetään ja mitä ei. Esimerkiksi Kajaanin ja Kokkolan saavutettavuus turvataan junayhteyksiä kehittämällä. Yhteiskunnan varoja ei sen sijaan sijoiteta lentoliikenteen tukemiseen.

Kestävä liikennejärjestelmä

Kappaleessa 5.3 on täsmennetty kestävään liikennejärjestelmään liittyviä tavoitteita ja toimenpiteitä. Siinä on nostettu esiin tärkeitä asioita. Luonnonsuojelupiiri ehdottaa niihin lisättäväksi vielä tavoitteen eläinten turvallisista liikkumisväylistä. Niillä parannetaan paitsi ihmisten liikenneturvallisuutta, myös eläinten elinympäristön turvallisuutta ja elinkelpoisuutta. Varsinkin rannikolla etelä-pohjoissuuntaiset rautatie- ja maantienverkostot katkaisevat tehokkaasti liikkumisen rannikon ja sisämaan välillä. Maakuntakaavassa on ekologinen yhteystarve -merkintä muun muassa Liminganlahden kohdalla. Lisäksi kaavassa on viheryhteystarve -merkintä, jolla tuetaan ihmisten vapaa-ajantoimintoja. Se on huomattavasti yleisempi kuin ekologinen yhteystarve. Ne voisi yhdistää ja niiden tavoite toteuttaa liikennejärjestelmiä kehitettäessä.

Lisäksi tavoitteissa tulee mainita, että hiljaiset alueet otetaan huomioon liikennejärjestelmän suunnittelussa. Ne on otettava huomioon myös maastoliikennereittien suunnittelussa.

Liikkumisen ohjaus

Kappaleessa 5.1.3 on täsmennetty tavoitteita liikkumisen ohjauksen osalta. Liikkumisen ohjauksen yhtenä keinona on syytä tuoda esiin henkilöautoliikenteen lisämaksut sellaisille yhteyksille, joille nopea joukkoliikennevaihtoehto on tarjolla: esimerkiksi ruuhkamaksut, kilometrimaksu ja pysäköinnin maksullisuus ja pysäköintitilan määrä. Joukkoliikenteen ohjauskeinoista mainittakoon Oulussa kokeilukäytössä jo vuosia ollut aikataulunäyttö. Ikuisista huonosti toimivista kokeiluista pitää siirtyä toimiviin palvelua parantaviin toimintamalleihin.

Liikkumisen ohjauksen strategiseksi painotukseksi tulee vaihtaa liikkumisen ohjauksen keskusten perustaminen kulkumuoto-osuuksien ohjaamiseksi.

Toimintaympäristön kehityssuunnat

Kappaleessa kolme esitetään toimintaympäristön kehityssuuntia. Ensimmäisenä on isoja muutoksia vaativa ilmastonlämpenemisen rajoittaminen kahteen asteeseen. Ilmastonmuutoksen hillinnän keinoista keskeisin on liikennesuoritteen vähentäminen. Sen ohella tärkeää on puuttua eri liikennemuotojen kulkuosuuksiin ja valita rohkeasti selkeät painopisteet, joihin kehittämisresurssit, niin henkiset kuin taloudellisetkin, sijoitetaan. Se tarkoittaa kasvua raideliikenteen osuuteen ja vähentämistä henkilöauto- ja lentoliikenteestä.

Toimintaympäristön kehityssuuntia voi vielä täydentää vaatimuksella ympäristöhaittojen vähentämiseen, ekotehokkuuteen ja luonnonvarojen ylikulutuksen pysäyttämiseen.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri