Lausunto Kärsämäen Kaatiaisnevan turpeenkaivuuhankkeen YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
14.4.2011
Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: Lausuntopyyntö POPELY/4/07.04/2011
Asia: Lausunto Kärsämäen Kaatiaisnevan turpeenkaivuuhanketta koskevasta ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Suon hydrologisen tilan ohella valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite edellyttää, että turpeenoton vaikutuksia tarkastellaan valuma-alueittain. Alueidenkäytössä on otettava huomioon pohja- ja pintavesien suojelutarve ja käyttötarpeet. Maakuntakaavan turvetuotantoa koskevan suunnittelumääräyksen mukaan tuotantoa on harjoitettava niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Vesienhoitolaki puolestaan edellyttää, että vesistöt ovat pysyvästi vähintään hyvässä tilassa vuoteen 2015 mennessä.
Pyhäjoella on maakuntakaavassa merkintä arvokas vesistö. Se on kuitenkin Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa luokiteltu Kärsämäenjoen haarasta merelle ulottuvalta osaltaan ekologiselta tilaltaan tyydyttäväksi. Joen yläosa on nimetty voimakkaasti muutetuksi. Se osa jokea on tilaltaan huono suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Vesienhoitosuunnitelmassa arvioidaan, että joen tila on edelleen tavoitevuonna 2015 tyydyttävässä tilassa, mikä tarkoittaa, että nykytoimenpitein ei joen keski- ja alaosalla saavuteta hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä ja että valuma-alueen vesiensuojelua on tehostettava viimeistään seuraavalla suunnittelukaudella.
Kaatiaisnevan turpeenottohankkeen vaikutusten arvioinnissa vesistövaikutukset ovat selkeästi keskeisin osa-alue. Vertailtavana on kaksi vaihtoehtoa, toteuttamatta jättäminen ja toteuttaminen noin 180 hehtaarin alalla vesiensuojeluratkaisunaan ympärivuotinen pintavalutus kahden pintavalutuskentän kautta. Turpeiden nostoon suunnitellusta alasta luonnontilaista on noin 30 hehtaaria. Loppuosa on 1970-luvulla metsäojitettua turvemaata.
Vesistövaikutukset
0-vaihtoehto
Suon vesitaloutta ei selostuksessa riittävästi selvitetä. Metsäojien mainitaan olevan lähes umpeenkasvaneita, mutta muutoin suon nykytilan hydrologia jää epäselväksi. Se vaikeuttaa 0-vaihtoehdon vaikutusten arviointia ja vertailtavuutta.
Luonnonsuojelupiiri kirjoitti lausunnossaan arviointiohjelmasta, että turpeenkaivuun vaihtoehtona ei Kaatiaisnevalla välttämättä ole metsänkasvatuksen jatkuminen, ei ainakaan suunnitellulla nostoalalla, koska suo on ilmeisesti siihen liian vetinen alue. Ottaen huomioon Pyhäjoen statuksen virtavetenä sekä sen nykytilan ja tilatavoitteet ennallistaminen valuma-alueen virtaamien tasaamiseksi ja vesiensuojelun tehostamiseksi voi olla entistä kiinnostavampi vaihtoehto. Yhteysviranomaisen lausunnossa todetaan myös, että ”arvioinnissa on tarkemmin selvitettävä, soveltuuko alue metsänkasvatukseen ja onko alueella mahdollisia muita käyttövaihtoehtoja, kuten käyttö valuma-alueen virtaamien tasaajana.”
Selostuksessa vaatimusta ei ole otettu huomioon. 0-vaihtoehdon toteutuminen tarkoittaa selostuksen mukaan vain nykytilan säilymistä. Vesistökuormitus esimerkiksi pysyisi ennallaan. Selostuksessa on monenlaisia kuormitustaulukoita erilaisine mittakaavoineen ja vaihtuvine lähtöoletuksineen, mutta taulukoista 2 ja 3 käy kuitenkin ilmi, kuinka suuri ero on metsäojitetun ja sarkaojitetun alan kuormituksessa. Molemmat ylittävät reilusti luonnontilaisen huuhtouman. 0-vaihtoehdon merkitys säilyttävien ja säätelevien ekosysteemipalvelujen tuottajana joko passiivisesti ennallistuvana tai aktiivisesti ennallistettuna olisi pitänyt selvittää vertailun järkevöittämiseksi.
Toteuttamisvaihtoehto
Sen kuormitusarviot on laskettu tavanomaiseen tapaan Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten kuntoonpanosoiden keskimääräisillä ominaiskuormitusluvuilla, joita on esitetty taulukossa 4. Selostuksessa ei esitetä lähdekritiikkiä, vaikka on jo olemassa jonkin verran tutkimustietoa siitä, miten erilaisia ja kuormitukseltaan vaihtelevia sekä suot että pintavalutuskentät ovat. Esimerkiksi tutkija Lasse Svanbäck on esittänyt vuonna 2007 julkaistussa väitöskirjassaan ’Sateen synnyttämät pintavalumat ja ainehuuhtoumat jyrsinturvesuon eri turvelajeille: vertaileva menetelmä arvioida turvetuotannon aikaista vesistökuormitusta´, että valumavesien kiintoainepitoisuus, orgaanisen aineen hapenkulutuksen määrä, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat tutkittavien näytteiden osalta runsaasti turvelajista ja maatuneisuudesta riippuen.
Sekä turpeenottohankkeiden vaikutusten arvioineissa että niiden lupahakemuksissa kuitenkin sitkeästi pitäydytään keskimääräisissä joskus määritellyissä ominaiskuormitusluvuissa sivuuttaen sen tosiasian, että ominaiskuormitusluvut eivät oikeasti kerro mitään kyseisestä tarkasteltavasta suosta tai sen puntavalutuskentästä. Ne ovat riittämättömiä ilmaisemaan vaikutuksia siksikin, että ne ovat niitä keskimääräisiä. Laskelmissa ei myöskään oteta huomioon alapuoliselle vesiekosysteemille kriittisiä ylivalumista aiheutuvia kuormituspiikkejä.
Arvioinnin merkittävä puute on pintavalutuskenttien ominaisuuksien ja toimivuuden selvittämättä jättäminen. Kaatiaisnevan pintavalutuskentät olisivat metsäojitettua turvemaata. Yhteysviranomainen vaati lausunnossaan, että tuotantosuunnitelmaa laadittaessa tulee selvittää myös ojittamattomien alueiden mahdollinen soveltuvuus pintavalutuskentiksi. Selostuksessa todetaan lyhyesti, että vaihtoehtoa käyttää pohjoisosan ojittamatonta aluetta pintavalutuskenttänä tutkittiin, mutta se todettiin teknisesti hankalaksi toteuttaa, joten siitä vaihtoehdosta päätettiin luopua. Mitä ”tekninen hankaluus” tarkoittaa, jää kuitenkin selostuksessa tarkemmin selvittämättä.
Kaikkien pintavalutuskenttien puhdistusteho vaihtelee. Se on joitain prosentteja – joitain kymmeniä prosentteja. Menetelmä on suunniteltu luonnontilaiselle suolle. Metsäojitetuille turvemaille perustettujen kenttien toimivuudesta on muun muassa Oulun yliopiston TuKos-projektissa (Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely 1.1.2009-31.12.2011) saatujen tulosten perusteella esitetty suuria epäilyksiä. Taulukossa 4 esitetty tilasto Pohjois-Suomen ympärivuotisesti toimivien pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskimääräisistä ominaiskuormitusluvuista ei sisällä tietoa siitä, millaisia tarkkaillut pintavalutuskentät ovat ominaisuuksiltaan.
On kyseenalaista, vastaako ojitettu pintavalutuskenttä ns. parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Sen selvittämiseen olisi arviointimenettelyssä pitänyt pureutua. Yhteysviranomainen vaati lausunnossaan arvioimaan perusteellisesti pintavalutuskenttien toimivuutta kentiksi suunniteltujen alueiden ominaisuuksien perusteella. Kuvassa 10 kerrotaan pintavalutuskentän mitoitustiedot. Ohjelmassa todettiin, että metsäojitusalojen soveltuvuus pintavalutuskentiksi varmennetaan Kaatiaisnevan tuotantosuunnitelmaa laadittaessa. Suunnitelmassa esitetään vesien jakaminen ja johtuminen kentillä sekä nykyiselle metsäojitukselle tehtävät rakenteet tai toimenpiteet pintavalutuskenttien toimintatehon varmistamiseksi. Selostuksessa toistetaan, että toimivuus varmennetaan. Todennäköisesti lupahakemuksessa esitetään vain samat mitoitustiedot kuin selostuksessakin. Ne eivät kerro riittävästi toimivuudesta, joka on kuitenkin hankkeen vaikutusten ja toteuttamiskelpoisuuden arvioinnissa keskeinen asia.
Luontoselvitykset
Linnustoselvitys on tehty vuonna 2003 9.6. ja vuonna 2009 17.-ja 18.6. Molempina vuosina on valittu suurin piirtein sama kartoitusajankohta. Muun muassa sen seurauksena linnustoselvitys on kovin puutteellinen. Selostuksessa esitetään kuitenkin johtopäätös linnustosta. Menetelmävirheiden takia sen merkitys on olematon.
Selostuksen lajilistan perusteella voi kuitenkin arvioida, että Kaatiaisnevalla on ympäristön ojituksista huolimatta säilynyt myös linnustollista arvoa. Siihen voi vaikuttaa paitsi osittainen ojittamattomuus myös metsäojitusten epäonnistuminen. Kasvillisuus- ja linnustoselvityksissäkään ei siitä huolimatta mitenkään arvioida suon vesitaloutta eikä sen ennallistamiskelpoisuutta, vaan pidetään elinympäristöjä menetettyinä. Asukaskyselynkään tulos ei kuitenkaan tue käsitystä. Sivulla 105 mainitaan, että hankealueella on merkitystä virkistyskäytölle.
Pöly
Sosiaalisten vaikutusten arviointituloksien perusteella läheisen Venetpalon kylän asukkaat pitävät muun muassa pölyämistä isona ongelmana. Pölyämisen vaikutuksia ei siitä huolimatta ole arvioitu lähiasutukselle. Pölystä on esitetty ainoastaan teoreettinen leviämismalli. Siitäkin käy ilmi, että tuulten sattuessa turvepöly leviää hyvinkin kauas.
Pölyn merkitystä esteettisenä ja likaavana haittana vähätellään toisin kuin asukkaat ovat tehneet. Pölyämisen vaikutuksista Pyhäjokeen ei esitetä arviota lainkaan, vaikka kyse on arvokkaasta vesistöstä ja vaikka varsinkin eteläosaltaan hankealue sijoittuu aivan jokivarteen. Ilman kautta tulevaa kuormitusta ei ole otettu huomioon vesistövaikutusten arvioinnissakaan. Selostuksen päätelmien mukaan haittaa ei ole, kun kerran pöly vettyy nopeasti ja painuu pohjaan.
Kun kuormitusarviointi perustuu mallilaskelmiin, tapauskohtaiset erityispiirteet jäävät ottamatta huomioon. Tässä tapauksessa erityinen paikallisolosuhde on muun muassa Pyhäjoen sijainti aivan hankealueen vieressä. Pölyn vaikutusten arvioinnin rajaaminen lähiasumuksille ja ihmisille aiheutuvaksi mahdolliseksi terveys- ja viihtyisyyshaitaksi on virhe.
Työllisyysvaikutukset
Kappaleessa käsitellään turveteollisuuden valtakunnallista kokonaistyöllistävyyttä. Sen sijaan Kaatiaisnevan työllistävyyttä ei eritellä, vaikka kappaleessa niin väitetäänkin. Siinä Kaatiaisnevan koko elinkaarenaikaiseksi (30 vuotta) työllisyysvaikutukseksi lasketaan 321 henkilötyövuotta. Selostuksesta ei käy ilmi, mitä kaikkia työvaiheita laskelma sisältää. Suoriksi tuotannon työpaikoiksi ilmoitetaan kuitenkin 132 henkilötyövuotta. Jos kyse on turpeennostosta, se tarkoittaa noin 4 henkilötyövuotta vuosittain. Välillisiä työpaikkoja puolestaan ei voi laskea pelkästään Kaatiaisnevan ansioksi.
0-vaihtoehdon työllistävyysarviointi puuttuu kokonaan. Selostuksessa olisi tullut kuvata myös turvetta korvaavan uusiutuvan energiantuotannon työllistävyys, jolloin molempien vaihtoehtojen työllisyys- ym yhteiskunnallisia vaikutuksia voisi vertailla tasapuolisesti. Turpeiden vastaanottajiksi on mainittu Haapaveden turvelauhdelaitos eli nykyinen Kanteleen voiman biovoimalaitos ja Oulun Energian Toppilan voimalaitos. Molemmissa laitoksissa on paineita lisätä puun osuutta polttoainejakaumassa. Uusiutuvan energian hankintaan liittyvä työllistävyys kohdistuu samoihin tahoihin kuin turpeen hankinnan työllistävyys. Kaatiaisneva saattaa myös olla ennallistamiskelpoinen. Ennallistaminen on niinikään työllistävää. Sen yhteydessä tehtävä puuston poisto tuottaa lisäksi tuloa raaka-ainemarkkinoilta.
Ilmastovaikutukset
Jos työllisyysvaikutuksia arvioitaessa laskettiinkin Kaatiaisnevan hyväksi kaikki turpeenkäytön vaiheiden työllisyysvaikutukset, niin ilmastovaikutuksia arvioitaessa pysytään tiukasti Kaatiaisnevalla. Turvetuotannon päästöiksi on laskettu vain itse nostokentältä tulevat päästöt eli lähinnä haihdunta kasvittomalta kentältä ja aumoista. Luku 1.36 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia kattaa koko Suomen vuoden 2007 turvetuotantokenttien mainitut haihduntapäästöt.
Turpeiden polton päästöt ovat hankkeen olennainen välillinen ympäristövaikutus, joka on YVA-lain mukaan otettava huomioon. Esimerkiksi ’Ehdotuksen soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi’ (Työryhmämuistio MMM 2011:) liitteessä 3.3.2 ’Soiden ja turvemaiden käytön ilmastovaikutukset’ kaaviossa 15 on koottuna turveperäiset päästöt. Niistä turvetuotantoalueet ovat vain yksi osa.
Turpeenpolton päästökertoimia laskee ja maakohtaista raportointia ohjaa kansainvälinen tiedemiespaneeli IPCC. Jotta Kaatiaisnevan laskelmilla olisi jotain uskottavuutta ja vertailuarvoa, niiden teossa tulee käyttää Tilastokeskuksen ilmastosopimukselle vuosittain valmisteleman maaraportoinnin laskentaperusteita, sillä ne perustuvat IPCC:n laskentaohjeisiin.
Ilmastosopimus määrittelee suot hiilivarastoiksi, joita Suomikin on sopimuksen allekirjoittaessaan sitoutunut suojelemaan. Tämän takia turvesuon YVA-selostuksessa tulee olla laskelma myös suon hiilivaraston menetyksestä, sillä se on eräs turvesoiden käytön merkittävimmistä ympäristövaikutuksista luontoarvojen menetysten ja vesistövaikutusten ohella.
Tuoreen Pohjois-Pohjanmaan ilmastostrategian taustaselvityksissä todetaan, että 82 prosenttia maakunnan energiatuotannon kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu turpeen poltosta. Koko maan mittasuhteissa turpeen osuus on 20 prosenttia. Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan energiantuotannon päästöjä voidaan merkittävämmin leikata ainoastaan korvaamalla turpeenpolttoa uusiutuvilla.
Kaatiaisneva on metsäojitettu, mutta selostuksen mukaan ojat ovat kasvamassa umpeen. Selostuksesta puuttuu asiallinen arvio siitä, mikä on suon tämänhetkinen kasvihuonekaasutase ja miten se muuttuisi, jos hanke toteutuisi ja hiilen varasto kaivettaisiin ylös. Kun kappaleessa kuitenkin lasketaan hankkeen hyväksi se, että mahdollisesti jälkikäyttönä harjoitettava ruokohelpin tai muun energiakasvin viljely vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, niin on myös esitettävä arvio siitä, paljonko on lähimpien 30 vuoden aikana aiheutettu Kaatiaisnevan turpeiden nostolla ja poltolla ilmastoa lämmittävää vaikutusta.
Vaihtoehtojen vertailu
Vaihtoehtojen vertailu on käytännössä pelkkää arvailua ja satunnaisia väittämiä. Varsinkin vesistökuormitusta koskevasta vertailusta ei aineiston ja yleisen tietämyksen ja kokemuksen valossa voi todeta muuta kuin, että kuormitus kasvaa toteuttamisvaihtoehdossa. Vertailutaulukossa oleva väittämä, että toteuttamisvaihtoehdon tuotantovaiheessa fosforin ja kiintoaineen kuormitus pysyvät nykytasolla tai jopa pienenevät, on perusteeton. Taulukoista 20 ja 21 ei voi päätellä, että pintavalutus toimisi niin tehokkaasti, että Kaatiaisnevan kuormitus pienenisi, jos suo kuorittaisiin ja kuivattaisiin turpeennostoa varten. Tietämys metsäojitetun pintavalutuskentän toimivuudesta ei niinikään anna olettaa sellaista. Sitä paitsi kiintoaineen kuormituksen arviointi on hyvin puutteellista, kuormituspiikkien arviointi olematonta ja suokohtaista tietoa ei ole.
0-vaihtoehdon vertailuväittämät ovat outoja. Arviossa ei oteta huomioon suon nykytilaa ja sen perusteella ennustettavaa kehitystä eikä aina kohdenneta arviota Kaatiaisnevaan ylipäänsä. Joissain kohdissa arvion lähtökohtana on mahdollinen kunnostusojitus. Esimerkiksi veden laadun osalta arvioidaan yleistä kuormitusta, virtaamien ja tulvien arviossa ei oteta huomioon metsäojien umpeenkasvua ja alueen palautumista vettä pidättäväksi ja viivyttäväksi osaksi valuma-aluetta ja mahdollisuus korvata turve uusiutuvilla energiaraaka-aineilla sivuutetaan. Toteuttamisvaihtoehtoa vertailutaulukon väittämät kuvaavat kautta linjan vaikutuksiltaan merkityksettömäksi.
Kaatiaisnevan ympäristövaikutusten arviointiselostus on sekava ja omiaan selittävä. Lupaharkinnassa osa yvassa selvitettävistä ja arvioitavista vaikutuksista hukataan, mutta siinäkin olennaisia ovat vesistövaikutukset, joista selostus epäonnistuu antamaan oikeaan osuvaa kuvaa.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri